Dongon päiväkirja

[April]

- Norjanvuonohevonen, ruuna, 146cm

Muistilista hoitajalle:

♥ Pitkäksi kasvanut pystyharja pitää leikata siistiksi muotoon. Häntää ja otsaharjaa voi tasata myös samalla.
♥ Sateella sadeloimella tarhaan.
♥ Fleecen voi heittää selkään ratsastuksen jälkeen jos kovin hikinen.


♥ Satulahuovan kanssa käytetään aina romaania.
♥ Maastoon kumibootsit etujalkoihin.
♥ Esteillä jännesuojat tai pintelit etujalkoihin.
♥ Pimeällä maastoon heijastimia.

» Dongon sivut

[Mira]

Ensimmäinen päivä:

- SENJA?!
- Ömh..? Täh? säikähdin opettajan ääntä
- Kysyin, mikä on kahdeksan ja kahden keskiarvo.. opettaja sanoi hieman ärtyneenä
- Tota.. Se on.. Viis?
Opettaja käveli ärtyneenä takaisin luokan eteen. Ei edes sanonut että oliko se viisi oikein! Huoh.. uutena luokassa on inhottavaa olla..

Pian kellot pirahtivat koulun lopun merkiksi. Nappasin repun ja juoksin pihalle. Tänään oli se päivä! Pääsisin ensimmäistä kertaa katsomaan uutta tallia! Olin selaillut tallin sivuja, ja löysin sieltä hoitajahaut. Kurkkasin sen auki, ja huomasin että ihastuttava vuonis haki hoitajaa. Rakastan vuoniksia niin... Olin pyytänyt äidiltä luvan, ja sitten hain sille hoitajaksi. April hyväksyi minut, ja nyt olin menossa katsomaan Dongoa, omaa hoitohevostani.

Hyppäsin ulos äidin auton kyydistä. Olimme tallilla.
- Senja, tulenko mukaan?
- Njääh. Ei sun tartte. hymyilin äidilleni
- Selvä, pidä huoli itestäs, etkä anna sen ponin talloo sua, Ok? äiti varmisteli
- Huoh... Ekana, sen nimi on Dongo. Tokana, usko, kyl mä osaan käsitellä heppoi! tokaisin
- Kyllä,kyllä... Nähdään sitten illemmalla, äiti hymyli ja käynnisti auton. Sitten auto kaartoi tallipihalta pois.

Mitäs nyt? ajattelin. En nähnyt ketään, kunnes yht'äkkiä näin tytön joka talutti söpöä ruskeata hevosta.
- ömh.. Hei? huikkasin tytölle.
Hän kääntyi katsomaan minua.
- Moi, kuului vastaus. Tyttö hymyili minulle ja talutti ponin minun luo :- Olen Liisa, kavereiden kesken Lissu, hän hymähti.
- Okei, mä olen Senja. Tiedätkö missä tallin omistaja on? Tai eräs Dongo vuonis?
- Aa joo, sä siis oot Dongon uus hoitaja? Lissu kysyi
- Joo, naurahdin.
- En tiiä missä April on, mutta mä voin näyttää missä Dongo on. Vien tän vaan ekana karsinaan, Lissu sanoi.
- Okei, kiitos, hymyilin.
Pian Lissu olikin jo vienyt hevosen karsinaan, ja tuli opastamaan missä Dongon karsina on. Dongo katsoi minua hetken, ja hirnahti pitkään ja kuuluvasti.
- Heh heh, höpsö poni, naurahdin.
- No, mun pitää mennä harjaa Bea, moikka! Lissu sanoi.
- Moikka, vastasin.

Menin Dongon karsinaan. Poni katsahti minua, ja kääntyi takaisin heiniään kohti. Katselin ponia hetken, ja kävin etsimässä sen harjapakin. Kun se oli etsitty rupesin harjaamaan Dongoa.
- Ai, täällä onkin jo päästy alkuun! kuulin äänen takaani.
- J-joo.., säikähdi.
- Älä mua pelkää, minä olen April, tallin omistaja, ja sä oot varmaan Senja?
- Juu, mä oon Senja, hymyilin ja jatkoin :- Lissu kertoi missä Dongo on ja opasti mut tänne.
- Ai kiva, mukavaa kun olet heti saanut kavereita.
- Mmmh, jep.
- Noh, Haluaisitko käydä Dongolla ratsastamassa, mene vaikka maneesiin. April sanoi hymyillen.
- Juu, käyhän se mulle, hymyilin takaisin.

Viimein poni oli harjattu! Kävin Aprilin kanssa hakemassa ponin varusteet ja varustimme sen yhdessä. April piti Dongoa sillä aikaa kun laitoin ratsastusvarusteet ja sitten talutin ruunan maneesiin. April autteli minut selkään, pitämällä Dongoa kiinni. Sitten hän lahti hoitelemaan muita tallihommia, ja minä kiristin vyön ja laitoin jalustimet.
- Noniin, mennääs, sanoin ponille ja painoin pohkeilla sen kylkiin. Dongo lähti laiskasti laahustelemaan eteenpäin. Annoin lisää pohjetta, jotta se kävelisi reippaammin. Loppuen lopuksi sain sen kulkemaan ihan hyvin. Kun olin verrytellyt ponin, nostin ravin, ja aloin tekemään voltteja joka sivujen keskellä ja lyhyiden sivujen volttien jälkeen tein aina pysähdykset. Tätä tein molempiin suuntiin. Kun se meni hyvin, nostin jokaiselle pitkälle sivulle laukan. Dongo meni niin laiskasti, että oli pakko kannustaa sitä hirveästi äänellä. Kun Dongo ei oikeasti enään meinannut edes nostaa laukkaa, annoin sille vähän kovempaa pohkeet, ja maiskautin. Se pisti poniin vauhtia, ja sen jälkeen se laukkasi kuin unelma. Lopuksi hidastin raviin ja pidensin ohjia. Sitten kävelin loppukäynnit ja vein ponin talliin.

Kun olin hoidellut ponilta varusteet harjasin sen ja hain sille pienen porkkanan palan repustani. Olin juuri lähdössä mutta April tuli minua vastaan.
- Moi, mites meni? April kysyi.
- Ihan hyvin, Dongo oli vaan aika laiskalla päällä.
- Joo, se on yleensäkkin, April naurahti.
Juttelimme hetken, ja sitten lähdin kotia kohti. Äiti haki minut pihalta. Kotona rupesin piirtelemään Dongosta kuvia...

 Tässä tää eka tarina (:. Kiitos kun kerroit miten kuva laitettiin (;.

No sulla olikin omatoiminen alotus! Heit vaan etsimään harjapakkia ja tekemään tuttavuuttaa uuteen hoitsuun, hienoa :D Pääsit jo selkäänkin asti, vaikka Dongo heti esittely taitojaan laiskotella niinkun yleensä aina. Varsinkin helteellä se ei jaksaisi sitten tehdä mitään :D Mutta varmaan vielä opit sen kanssa tekemään töitä ja saat siitä sen reippaamankin puolen esiin, kun ns. käyttöohje on luettu ja ymmärretty :D Mukava tarina ja ihan selkää tekstiä, jota oli helppo lukee. Kappalejaot ihan jees ja puheenvuorot selkeesti ja helposti luettavissa noilla viivoilla (: Tää oli kiva alotus, kun tutustuit muutamaan ihmiseen tallilla ja toi kuva on ihan super söpö :3 <3 Hyvä, et sait sen laitettuu mun ohjeilla :D Pistetilin alotukseks: 3 pistettä // April

[Mira]

Satulat syöpää?!:

Pirr, kellot soivat koulun päättymisen kunnia.si.  Enään pari viikkoa niin pääsisin eroon niistä tyhmistä opettajista ja läksyistä! Sitten voisin olla rakkaan Dongon kanssa niin paljon. Lähdin laahustamaan koulun bussipysäkille, josta äiti nappasi minut kyytiin.

- Noh, mites koulupäivä meni? äiti kyseli.

- Njääh.. Peruspäivä, yksin kaikki välkät ja opet ragee jatkuvasti kun oon uus.. Onneks sentään mul on yks kaveri, Lissu, muttakun ollaan eriluokilla... tokaisin.

- Noh noh, kyllä sinulla alkaa vielä sujumaan, äiti hymyili ja jatkoi: - Ja eikö yksikin kaveri ole kiva, pääasia että niitä on. Ja varmasti saat Newerrasta uusia ystäviä!

- Niin varmaan... sanoin happamana.

Viimein olimme tallilla. Hyppäsin ulos autosta ja kävelin talliin. Tallissa ei ollut ketään. Kaikki muut olivat jo taluttamassa pienenpiä, ja Dongo oli näköjään tunnilla. Hain kottikärryt ja muut tarvittavat, ja aloin putsata Dongon karsinaa.

- Moi..? kuului ujo ääni takaani.

- Moi, vastasin ja käännyin ympäri.

Takanani oli noin minun pituiseni tyttö, joka oli oikein kaunis.

- Olen Senja, vastasin hymyillen.

- Okei, mä olen Lotte, hoidan täällä.

- Mäkin, naurahdin.

Sitten Lotte sanoi menevänsä pyydystämään hoitsunsa, ja minä jäin putsaamaan karsinoita.

- Senja!! Senja?! kuului Lissun ääni.

Nostin pääni ja kurkistin karsina ovesta :- Mitä nyt on käynyt?

- Chappe talutti Dongoa tunnilla, mutta sitten Dongo astu sen varpaille ja se ei voi enään taluttaa... Viitsisitkö sinä tulla auttamaan? hän selitti.

- Chappe? Aa joo hän. Voin minä tulla, toivottavasti hänen jalalleen ei käynyt pahemmin..

Juoksin Lissun perässä kentälle. Lissu nappasi jonkun ponin riimunarun ja jatkoi sen ja pikkuratsasrtajan  kanssa matkaa. Minä kävelin Chapen luo ja hän ojensi riimun-narun minulle.

- Kiitos, hän sanoi hymyillen ja jatkoi: - Enään tää jalka ei oo niin kipee, mutta kiitos kun tulit auttamaan.

- Ei mitään, toivottavasti jalkasi paranee, hymyilin.

Kun tunti oli ohi, kysyin Aprililta voisinko ratsastaa Dongolla. Koska aiempi tunti ei ollut rankka, sain luvan. April sanoi että saan mennä ilman satulaa. Hän lupautui viemään satulan talliin.

Nousin Dongon selkään. Se pyöri ja hyöri, kunnes lopulta pääsin selkään. Minun täytyi vain maiskauttaa, ja poni lähti reippaasti liikkeelle.

- Ootko sää jotain energiajuomaa vetäny kun näin reippaana menet? vitsailin ponille.

Nostin jo pian ravin. Poni ravasi tosi reippaasti. Tein paljon erilaisia tehtäviä, kuten voltteja, pääty-ympyröitä ja pysähdyksiä, jotta poni pysyisi kiinnostuneena, eikä tylsistyisi ja keksisi jekkuja.

Pian nostin laukan. Laukka meni aluksi hyvin, mutta yht'äkkiä lintulauma pyrähti lentoon läheisestä puskasta.Dongo säikähti, pukitti ja lähti kovaan laukkaan. En saanut piddätteitä läpi, ja roikuin ponin kaulalla. Poni juoksi lakkaamatta kenttää ympäri, ja kun luulin tipahtavani, Dongo teki äkkijarrutuksen, ja mäiskähdin ponin kaulaan. Siitä sitten valuin oikein upeasti alas, ja tömpsähdin maahan. Dongo huohotti vieressäni, ja katsoi minua kysyvästi, kuin sanoen mitä tapahtui? mitä sinä siinä teet? oletko kunnossa?.

- Ei hätää, ei hätää, sanoin hieman sekavasti. Nousin ylös ja tartuin Dongon ohjiin. Nousin takaisin selkään, ja otin hieman raveja.

Yritin poistaa oman säikähdyksen, ja samalla verrytellä Dongon. Kun sitten hidastin käyntiin ja annoin pitkiä ohjia, poni oli aivan rento. Kun olin kävellyt loppukäynnit vein ponin talliin. Otin kamat pois, ja pyyhin Dongon hikisen karvan kostealla sienellä. Annoin sen kuivua sillä aikaa kun pesin kuolaimet ja hain namun sille.

Viimein sain annettua namin ponskille, ja laitoin sille riimut päähän, ja talutin kuivuneen ponin ulos. Vein sen laitumelle. Poni veti oikein kunnon ilopukit ja sitten ravasi pari kertaa pienen alueen ympäri, ja tuli minun luo. Rapsuttelin sitä. Sitten Dongo ravasi pois. Minä kävelin tallille ja hyppäsin auton kyytiin, sillä äiti odotti minua jo.

Illalla laitoin Lissulle viestiä, ja viestittelimme vielä pitkään yöhön...

kuvassa Dongon pukit ;).

Harmi, kun noita kuvii ei saa isommaks klikattua, että ne on noin pieniä :/ Mutta ihana kuva kyllä taas Dongosta (: Ei se ruuna kyllä kovin usein jaksa pukitella ja ratsastajia tiputella, mutta saitpahan kokea nyt senkin sitten :D Onneksi ei sattunut ja jatkoit vielä rohkeasti loppuun ratsastuksesi. Ja kiitos, kun talutit pikkusten tunnilla, kun Chapen jalka jäi kavion tallomaksi. Tää oli joo ihan kiva tarina taas, vaikka ehkä aavistuksen nopeatempoinen ja tylsähkö loppujen lopuks... Olisin lukenut mielellään myös pitemmän stoorin enemmällä kuvailulla ja puheenvuoroilla vaikkapa (: Tai talutustunnilla olisi voinut tapahtua jotain etc. Mutta siitä ainakin plussaa, että todella reipas ja aktiivinen alotus Dongon kaa, kun kaks hoitomerkintää on jo kasas (: Pisteitä kuitenkin 4, kun kuva oli niin hauska lisä : D // April

[Mira]

Ensimmäiset esteet:

Mitäköhän tänään voisi Dongon kanssa touhuilla? ajattelin. Kävelin tietä pitkin kohti Newerraa, sillä äidillä oli kiire eikä hän voinut viedä minua suoraan tallille. Hmm.. Voisin kokeilla koulua? Njäh, niin tylsää ja aina samaa. Mutta entäs jos menisimmekin esteitä! Täytyy varmistella Aprililta onko se ok, mietiskelin. Kuuman ilman takia hikoilin aika kunnolla, ja en meinannut jaksaa kävellä.

- En kyllä yhtään ihmettele, jos Dongo on ihan hirveen laiskalla päällä, puhelin itsekseni.

Viimein pääsin tallille. Kaivoin vesipullon repustani ja join siitä kunnon kulauksen. Jo tuntui paremmalta! Sitten lähdin taaperrellen etsimään Aprillia. Olin kiertänyt tallin ja maneesin, joten käppäilin kentälle. April oli sielä, jutteli Lissun ja Loten kanssa. Molemmat tytöistä olivat hoitsujensa selässä.

- Moi! huudahdin

- Moikka, Lissu vastasi hymyillen.

- Moi, vastasivat April ja Lotte.

- Haluisitko tulla meidän kanssa maastoon, Lotte jatkoi.

- Njäh.. Ei kiitos, hymähdin. Sitten jatkoin : -  April, mietin että saisinko hypätä vähän esteitä? Ihan pieniä vaikka?

- Dongo ei ole mikään helpoin esteillä, mutta kun teillä on mennyt niin hyvin, voitte toki koettaa. Mutta  maksimissaan kuuttakymmentä senttiä, mieluusti pienempiäkin.

- Okei, kiitos tosi paljon! hymyilin.

Liisa ja Lotte käänsivät hevosensa ja ratsastivat portista ulos.

- Moi moi sitten, ja onnea esteille, Lotte hymyili kun ohjasi Amin ulos.

- Moikka, vastasin.

Kävelin Dongon karsinaan ja... JÄRKYTYIN. Poni oli aivan mudan peitossa, lienee kieriskellyt jossain kurassa.

- Eikä.. Mulla menee ikuisuus sun putsaamisessa... tokaisin ponille.

No, ei muu auttanut, lähdin hakemaan pakin, ja rupesin kumisualla rapsuttelemaan kuria irti. Ne olivat oikeasti tiukassa... Dongo näytti nukahtavan, ja lepuutti toista takastaan ja alahuultaan. Hetken kuluttua siirryin toiselle puolelle ponia. Dongo seisoskeli hetken paikallaan, ja sitten alkoi taas leputtamaan takastaan ja roikottamaa alahuulta.

- Pönttö, sanoin ponille ja hautasin naamani sen karvaan.

Pian jatkoin  taas. Nyt pahimmat kurat olivat poissa. Otin jonkun vähän kovemman harjan, en tiedä mikä niistä se oli nimeltään, ja otin sillä hieman satulan kohdalta. Sitten otin pölyharjan ja harjasin sillä vielä koko ponin.

Sitten lähdin hakemaan ponin kamat. Kaikki mahdolliset mitä esteille tarvitsee. Kun poni oli varustettu, hain nopeasti omat varusteeni ja otin ohjat Dongon kaulalta. Lähdin taluttamaan sitä ulos.

- Senja! kuului Aprilin ääni. : - Laitoin teille esteitä, maneesissa on nyt kolmenkymmenen, neljänkymmenen ja viidenkymmenen sentin korkuisia esteitä.

- Oi kiitos! Mulla ois menny ikuisuus jos et olisi laittanu niitä! sanoin iloisesti.

Kävelimme Dongon kanssa sisään maneesin liukuovista. Kun Dongo huomasi esteet, se tapitti minua hetken ja pysähtyi.

- Et kehtais, sähähdin, ja poni jatkoi matkaa vierelläni.

Talutin sen keskelle maneesia ja nousin selkään. Kiristin vyön ja laitoin jalkkarit.

- Dodi, mennääs, sanoin ja maiskautin.

Dongo käveli tajuttoman laiskasti, joten maiskauttelin ja annoin pohkeita niin pitkään, että poni käveli kunnolla.

- Nyt ois raippa niin ihana asia, sanoin vaikka yleensä en raippoja käytä.

Kuin ihmeen kaupalla, huomasin maneesin oven vieressä esteraipan. Laskeuduin nopeasti selästä, ja talutin Dongon perässäni hakemaan sen. Sitten nousin takaisin  selkään. Dongo laiskotteli, eikä kuunnellut laisinkaan pohkeita. Annoin hieman raippaa, ja poni alkoi kävellä reippaasti, tosin hieman vitkastellen.

Kun olin lämmitellyt ponin käynnissä, nostin ravin. Poni ravasi ihan mukavasti. Rupesin tekemään kunnon voltteja ja pysähdyksiä jokaiselle sivulle. Dongo ei oikein volteilla jaksanut. Se hidasti aina käyntiin ja pienensi volttia hirvittävästi. Loppuen lopuksi jouduin taas käyttämään raippaa, ja sen jälkeen poni meni taas oikein mukavasti. Aloin mennä kolmeakymppiä ravissa. Dongo kielsi lahjakkaasti kaksi ensimmäistä kertaa, ja kolmannella kerralla poni juoksi ohi. Neljännellä kerralla pidin ponskin reippaassa ravissa ja pohkeiden välissä. Ennen estettä annoin reippaasti pohjetta, ja Dongo meinasi kieltää, mutta annoin uudelleen pohkeen, ja WOOP..! Poni hyppäsi! Kehuin Dongoa ihan hirveästi ja ravasin hetken. Sitten ohjasin ponin uudelleen esteelle, ja tällä kertaa poni hyppäsi kunnolla, tosin esteen jälkeen veti pään alas ja pukitti, ja miehän tulin alas, yllätys? Istuin pehvallaan maassa, ja Dongo ravasi maneesin toiselle puolelle. Onneksi en satuttanut itseäni. Sitten vaan pyydystämään poni.

- Dongooo, lässytin ponille, joka ihmeekseni ravasi minun luokseni

- Hieno poni, sanoin ihmetellen.

Nousin taas sen selkään, ja nostin ravin. Käänsin uudelleen esteelle, annoin pohkeet ja poni pyörähti pyörivään, ihanaan laukkaan allani. Ihmeen kaupalla Dongo hyppäsi, ja oikein hienosti hyppäsikin! Koska edellinen este meni niin hyvin, laukkasin neljänkymmenen senttimetrin korkuiselle esteelle. Dongo hyppäsi senkin.

- Hieno poni! huudahdin nauraen.

Sitten ohjasin viidenkymmenen senttimetrin korkuiselle. Dongo hyppäsi kuin unelma! Sen hetken kun liisimme ilmassa, aika tuntui hidastuvan, se oli niin ihanaa... Pian tipuin unelmien pilvilinnoista, kun Dongo veti pään alas ja pukitti. Tällä kertaa pysyin selässä. En jaksanut olla vihainen ponille, kehuin sitä niin paljon kuin pystyin. Hidastin raviin, ja ravasimme pari kierrosta. Sitten hidastin käyntiin ja kävelimme loppukäynnit.

- Taisit tippua? April kysyi naurahtaen.

- Juu, mut ei se haittaa! Dongo hyppäs  kaikki esteet putkeen! hehkutin.

- No ohoh! Hienoa työtä! April kehui.

Talutin Dongon karsinaan. Otin siltä kamat pois päältä, ja hoidin ne pois. Sitten otin kostean sienen ja pyyhin pahimmat hiet poijes. Sitten hain sille porkkanan palat, ja istuin sen viereen karsinan lattialle. Dongo rohmusi namit kämmeneltäni ja sitten painoi päänsä syliini.

- Mun rakas, sanoin hiljaa...

hihii, tämmönen tarina tälläkertaa :D. Tästä tuli hieman nopeatempoinen yms, mut ei se haittaa :'D!

Mukavaa, että varmistit vielä multa, että voit hyppää Dongolla (: Ette kovin suuria hypännyt, mutta toisaalta Dongon kanssa maapuomitkin tuntuu suurilta ja vaikeilta ylittää xD No ei vaan... Ihana, kun Dongo on noin rauhallinen ja voit harjailla sitä ihan ilman mitään paineita, että poni ryntäis kohta johki :D Teillähän meni hyvin toi hyppääminen, vaiks tipuitkin kerran :D Sun täyty kyllä haista jollekin tosi hyvälle ruualle tai jotain, kun vuonis tuli sun luokse ihan vapaaehtoisesti, eikä jääny möllöttämään maneesin toiseen päähän vaiks olis voinu. No mutta hyvä niin, että poni tykkää susta jo <3 Ja ihana toi "Dongo hyppäs kaikki esteet putkeen!" Vooouuu! Mikä saavutus : D No mut onhan se nyt tämän herran kanssa vähän : D Mukavaa luettavaa tää oli, eikä musta niin nopeetemponen, kun eka ja tässä oli enemmän, oikein hyvällä tavalla, kuvailua ja pientä viipyilemistä asioissa (: Parempi, parempi ja toi lopetus kans mitä sulosin <3 Pisteet: 4 // April

[Mira]

Karva pehmoinen,
kuin nallekarhusen.

Pystyharja tää,

ei helposti unhoon jää...

Pienet söpöt silmät,

sekä hauskat illat,

ovat osa elämää,

josta Dongo tää

ei koskaan puuttumaan jää.

Pikkuinen laiskimus,

elämäni tarkoitus.

Runo tällä kertaa ;).

Tykkään kyl aina näistä runoista, kun ite en osaa yhtää runoilla... :D Tääkin oli IHANA ❤ Ja Dongo on todellakin kun nallekarhu, varsinkin talvisin sen super_paksun talvikarvansa kaa :P Sulonen runo meidän nallekarhusta ja hyvin keksitty oikeesti (: Pisteitä: 2 // April

[Mira]

Oikeaa rakkautta:

Kävelin tallipihaa pitkin. Astuin talliin sisään. Tunnelma oli kovin masentava, harmaa. Kävelin koko tallin läpi, mutten nähnyt ketään. Kävelin Dongon karsinalle. Avasin oven, ja astuin sisään.

- Tänään emme ridaile... taluttelen sua vaan.., kuiskasin ponin korvaan.

Harjasin Dongoa hetken. Kuuntelin hiljaisuutta, jossa kuului vain hevosten hiljaisia ääniä, kun ne söivät. Halasin Dongoa. Kaikki oli juuri nyt niin täydellistä. Sujautin riimun ruunan päähän, ja otin repustani siskoltani saaman juoksutusliinan. Siskoni antoi sen minulle pari päivää sitten. Se oli vihreä, mukavan pehmeä, pehmeä kuin Dongo...

Talutin ruunan ulos. Lähdimme kävelemään kohti sumuista tietä. En ollut tarkalleen päättänyt mihin menisimme. Kävelimme vain kylttejen osoittamiin suuntiin. Olimme kävelleet hetken metsän laitaa, kunnes metsästä juoksi valkea koira. Dongo nosti päänsä. Koira oli kuin... Ei.. Enää en voinut pidätellä itkuani. Lyyhistyin maahan vollottaen, ja itkin kuin pieni vauva. Dongo laski päänsä syliini. Puhalsi lämmintä ilmaa naamalleni. Se tuntui niin ihanalta kaiken surun keskellä.

- Voi Dongo rakas, nyyhkytin ponin paksuun karvaan.

Olin pillittänyt jo pitkään. Päässäni pyöri tuskastuttavia ajatuksia.

Yht'äkkiä alkoi sataa. Ensin pieniä pisaroita sitten isoja. Olin juuri kääntymässä takaisin tallille, kun jyrähti. Salama iski kovaa, ja äänekkäästi. Dongo nousi takajaloilleen kiljahtaen.

- DONGOO! kiljahdin, kun poni lähti pinkoen pois. Kauas minusta.

Lähdin juoksemaan Dongon perään.

- Dongoo.., nyyhkytin

Ei, en olisi saanut.. Mitä jos Dongo loukkaa itsensä.. Se on minun syyni! Minun täytyy löytää se! ajattelin.

Lähdin raahustamaan samaan suuntaan kuin Dongo. Luin kylttejä ja kaikissa luki Newerraan. Dongon siis täytyi olla menossa kotiin! Olin jo melkein varma, että Dongo olisi kotonaan, kunnes saavuin risteykseen. Muistin sen, tästä kävelimme Dongon kanssa. Yhdessä kyltissä luki maastoesteet toisessa Jussin pellot, kolmannessa Newerra ja neljännessä laavu.

- Eijh.. Mihin Dongo on mennyt? nyýhkäisin. Lyyhistyin märkään maahan.

Nyt annoin itkun tulla. Itkin kuin pieni vauva.

Dongo, April tappaa mut jos se ei löydy. Kaikki on mun syytä.. Ei olisi pitänyt viedä Dongoa tänne.

Tuntui kuluneen tunteja. Itkin vain. Voi Dongoa... Entäs jos April ei anna mun enään hoitaa Dongoa..

Sitä en kestäisi. Nyt Dongo oli minulle kaikki kaikessa.. Nyt kun..

- Senjaa?! SENJAA?! kuulin Aprilin äänen.

- April? nyyhkäisin ja nousin ylös.

Näin että Aprilin kädessä oli vihreä juoksutusliina, ja liinan päässä oli jotain ihanan pörröistä. Dongo.

- Se on turvassa... huokaisin.

- Niin.. Se juoksi tallille. Mitä tapahtui? Miksi olet noin märkä? April kysyi huolissaan.

- Anna anteeksi April, nyyhkäisin, ja jatkoin :- Olin taluttamassa Dongoa..

- Ehkä me menemme takaisin tallille. Kerrot sitten taukotuvalla? April sanoi lohduttavasti.

- Okei.. Anteeksi...

- Saat anteeksi. En usko että päästit Dongon tahallasi. Säikähtikö se ukkosta?

- Olet oikeammassa kuin uskot, sanoin.

Viimein olimme tallilla. Laitoimme Dongon karsinaan, loimi päällä.

- Mun pitäisi varmaan hoitaa Dongo, sanoin.

- Juu, käy se. Kerrothan samalla mitä kävi? April pyysi.

- Selvä.

Olin harjaamassa Dongoa.

- Kerrohan nyt?

Niin selitin Aprilille koko tarinan. Rupesin puolessa välissä nyyhkyttämään, mutta April laittoi kätensä olkapäälleni ja totesi:- Kerro vain, en minä suutu, kun Dongo on nyt turvassa.

Viimein sain kerrottua kaiken.

- Annathan mun vielä hoitaa Dongoa? kysyin nyyhkäisten.

- Tottakai, teillä on mennyt niin hyvin, ja tuo olisi käynyt kenellä tahansa. Kyllä sitä itsekin säikähtää, kun hevonenkin säikähtää, hän sanoi.

- Kiitos, sanoin ja helpotuksen tunne kuohui sisälläni.

- Mutta miksi rupesit itkemään kun näit sen koiran? April kysyi.

- Koska.. Mun koira kuoli tänään. Se oli saman näköinen, kuin se koira jonka siis näimme. Se oli mun rakas ystävä, ja nyt se on poissa. Ehkä mun ei ois kannattanu tulla tallille, sen takii tää kaikki kävi.

- Voi ei, April sanoi surullisen näköisenä, mutta jatkoi :- Se on nyt paremmassa paikassa. Mikä sen nimi oli?

- Lilli..

- Kaunis nimi. Käykö sinulle että soitan vanhempasi hakemaan sinut? April sanoi

- Joo.. Anteeksi oikeasti vielä.. sanoin.

- Ei mitään, saat anteeksi. Nyt ei ole enään mitään hätää, kun te molemmat olette turvassa.

Äitin auto kaartoi tallin pihaan.

- Hei hei, kuiskasin Dongolle :- Ja anteeksi...

- Moi moi, April sanoi ja jatkoi :- Älä sairastu niin pääset hoitelemaan Dongoa pian, hän sanoi hymyillen.

- Joo, moikka.

Nousin autoon, ja ajoimme pois. Nukahdin

Tämmöstä tällä kertaa :D. Mitäs pidät? Ei siis multa oikeesti kuollut tänään koira, halusin vaan vähän jännitystä. Toivottavasti ei mennyt sun mielestä ihan överiksi :D. Mutta juuh, ensikertaan ;).

Tää oli aika painostava tunnelmaltaan tossa alussa, siis sillai niinkun masentavasti tai surullisesti. Sitten toi salama juttu tuli aika äkkii ja yhtäkkii Dongo olikin jo poissa. Sen jälkeen toi, kun mietit kaikkee ja tuli kylttei vaiks minne oli hyvä. Pystyin huomaan epätoivon, kun Dongo on voinu juosta minne vaan ja teksti oli hyvää sen suhteen. Ja kivasti oot kursivoinu noi sun ajatukset, niin ne erottaa tosi hyvin! Plussaa siitä (: Mutta onneksi Dongo kuitenki löyty... Tosta meijän välisestä höpötyksestä ois voinu kirjottaa vähän syvemmän, eikä noi pinnallista. Ehkä omaan makuun oli jopa aika häiritsevän pintaa raapaisevaa, eikä kumpikaan sanonut mtään ihmeellistä. Kuten vaikkapa omaa mielipidetään persoonallisesti, kertonut jotakin omaa kokemustaan, kertonut enemmän jotakin jännää... etc. Kuitenkin siis aavistuksen tuttavallisempi/aidompi/mielenkiintoisempi keskustelu olisi ollut parempaa luettavaa. Oli toi loppu kuitenkin ihan ookoo. Tykkäsin tarinasta varmaan eniten tuosta kohdasta:
" Näin että Aprilin kädessä oli vihreä juoksutusliina, ja liinan päässä oli jotain ihanan pörröistä. Dongo. " Jotenkin tosi söpöö ja toi mulle ainakin heti tunteen, että nyt ollaan turvassa. Jeba, jeba... Tää olikin vähän erilaisempi kun aijemmat, mutta ei yhtään huonolla tavalla vaan "kivan surullinen" :D Ei menny mitenkään yli musta (: Ja pisteitä: 3 // April

[Mira]

hyvä ettei susta menny yli toi edellinen tarina :D. Pitihän välillä vähän Draamaillakki ;p?

Jotain mukavaa vaihteeksi, vai eikö sittenkään :

Every night in my dreams
I see you, I feel you,
That is how I know you go on

Far across the distance
And spaces between us
You have come to show you go on

Near, far, wherever you are
I believe that the heart does go on
Once more you open the door
And you're here in my heart
And my heart will go on and on

Hyräilin titanicista tuttua sävelmää ajatellen Dongoa. Minua nolotti edelleen mitä minulle viimeksi kävi. Olin kertonut kaiken juurtajaksain äidille, ja hän oli ymmärtänyt. Äiti oli kertonut minulle, kuinka hän oli nuoruudessaan hoitanut pientä shetlanninponioria nimeltä Vilje. Vilje oli ollut hankala, vaikka olikin pieni. Kerran he olivat kisoissa, ja Vilje oli pillastunut. Poni oli karannut ja sitärataa.
Onneks en sentää oo ainoo, jolle nii on käyny..

- Kiitti kyyist, huikkasin äitille ja jatkoin : - Tuut si hakee ko soitan, OK?
- Juujuu, hän naurahti.
Ei herrane aika ko on kuuuumaaa...
Vaikka minulla oli vain ohuet lyhyet shortsit ja toppi, olin aivan hiestä märkä.
Jos se poni olisi karsinassa, säästyisin siltäkin ilolta kun jahtaisin sitä tarhassa...
- Senja? kuulin naisäänen takaani.
- Moikka April, sanoin ja käännähdin ympäri.
- Moi. Ajattelin kysyä, kehtaisitko avustaa tunnilla? Se olisi maneesissa, koska siellä on viileämpää, April sanoi.
- Nooh, kai mä voin, mitä sil tunnil tehää? kysäisin.
- Ainakin mennään puomeja. Niitä mennään kaikissa askel-lajeissa.
- Oki Kuka Dongol menee?
April vilkaisi kädessään olevaa lappua. Hän tutki sitä ja sanoi :- Anna, eräs Anna tyttönen menee sillä.
- Ok. Mä meen nyt laittaa Dongoo valmiiks.
- Joop, April hymyili.

Dongo lepuutti jalkaansa ja laski päänsä. Se näki minut ja hörähti.
- Moikka jätkä, lausahdin hymyillen.
Hain ruunan harjat.
Oisin kyl ite paljo mielummi menny Dongol, mut ehkä alkeistunni jälkee.
- Hei Senja? Tuli pikku muutos toho tuntiin, April huikkasi ovelta.
- Ai mitä nyt? kysäisin.
- Pikkuset meneeki maastoon. Ajattelin et jos sä haluaisit johtaa maaston? hän jatkoi.
- Mäkö? katselin ympärilleni, jos April olikin puhunut jollekkin toiselle
- Joo, sää sää, April naurahti.
- O-okei.. Mut mulla ei oo mitään ratsastus kamoja.
- Saat lainata multa kypärää. Jos meet vaikka noilla housuilla...
Katsahdin shortsejani.
Aijai.. Aikamoiset hiertymät...
Sitten April jatkoi : - .. ilman satulaa.
- Tä? Ilman satulaa? Ootko nyt ihan varma?
- Olen olen, April naurahti. Hän huomasi kuinka jännitin.
- No, kai se menee ihan hyvin. Mutta kellä se Anna sit menee?
- En ole vielä varma. Kai se menee Amilla...

Talutin Dongon kentälle. Kaikki muut olivat jo siellä.
- Järjestys on tämä: Senja vetää Dongolla, heidän jälkeen tulevat Mari ja Ada, sitten Jenna ja Käpy, heidän jälkeen Anna ja Ami sekä heidän jälkeen Juulia Jessillä, April huuteli kentän laidalta.
okei.. Mä ja Dongo johdetaan neljän ratsukon maasto. Jes...
- Senja, tuus tänne, April sanoi ja jatkoi : - Meette sit vaan järven ympäri kärrytietä ja sit käännytte siel asumattomalla tilalla, käykö?
- Joo.

- Ravia! huusin porukalle.
Kaikki saivat ravin nostettua, ja kaikki hevoset menivät mukavaa vauhtia. Dongo ja Ami meinasivat vähän kiihdytellä, mutta saimme ne rauhoittumaan. Pian ravasimme järvelle. Käänsin Dongon kärryreitille, muut perässäni. Käskin kaikki siirtymään käyntiin. Kävelimme hetken aikaa kunnes käskin nostaa taas ravin. Onneksi menimme aikalailla kokomatkan varjossa, joten pystyi mennä vähän nopeampaakin kuin vain käyntiä.
- Senjaaa!! Multa lähti jalustiiiii-iin!!!!! Anna kiljui Amin selässä.
Muut hevoset säikähtivät hieman Annan kiljuntaa, ja kovensivat vauhtia. Sain Dongon hidastamaan ja lopulta muutkin hidastivat. Anna laittoi jalustimen takaisin.
- Oletteko ennen laukanneet maastossa? kysäisin porukalta
- Joo, kaikki vastasivat yhteen ääneen.
- Haluutteko laukata nyt?
- Joo!!
- LAUKKAA! käskin
Dongo pyörähti allani mukavaan laukkaan. Se pukitti, ja lensin kaulalle, mutta pääsin takaisin istumaan. Ami teki samoin ja silloin Anna lensi kaulalle.
- KÄÄYNTIÄÄÄÄÄ-ÄÄ!!!!! Anna kiljui.
Hevoset säikähtivät taas Annan kiljuntaa, ja lähtivät kovaan laukkaan. Pidätin Dongoa kokoajan ja huusin muille.
- Pitäkää kiinni, kun Dongo hidastaa muutkin tekevät niin.
Viimein sain ruunan käyntiin. Loputkin onnistuivat.
Kuulin kuinka joku mumisi takanani :- Vitsin Anna...
Kukaan muu ei sitä tainut huomata.
- Anna, sä et voi vain kiljua! Hevoset säikähtivät sinua! sanoin vihaisesti.
- Mä haluun Dongon! Hän ärjäisi.
- Et nyt saa.
- YÄäääYäää Yäää Yäää Yhyyy mä kerron Aprililleee.... Hän kiljui.
Ei herranen aika.. Mitä mä nyt teen.
- Pysähtykääs hetkeksi.
Kaivoin puhelimen taskustani ja soitin Aprilille.
- Anna tules tänne, sanoin ja laitoin puhelimen taskuuni.
Anna ratsasti Amin luokseni.
- Alas sieltä, sanoin ärtyneenä.
Anna näytti selvästi tyytyväiseltä kiivetessään Dongon paljaaseen selkään. Minä nousin hermostuneena Amin satulaan.
- Sä tuut sit mun takana, etkä kilju enää kertaakaan, sanoin.
Loppumatka meni ihan hyvin. Kun olimme hylätyllä tallilla minua alkoi palella...
Voisin joskus mennä Lissun ja Loten kanssa maastoon, ja tutkii tän paikan...

Viimein olimme tallilla. Liu'uin Amin selästä alas. Talutimme kaikki omat hevosemme talliin. Sitten April tuli luokseni ja sanoi:- Mene hoitamaan Dongo. Minulla on hieman juteltavaa Annan kanssa. Kiitos todella paljon kun suostuit vaihtamaan hevosia, muuten teidän maasto olisi mennyt ihan pilalle.
- Ei mitään, vastasin.

Hoitelin Dongon kuntoon. Ruuna oli aivan unessa. Annoin sille makupalan ja vein pesupaikalle. Suihkutin ruunan karvan, ja vein sen karsinaan odottelemaan. Sitten hain sen harjat, ja rupesin putsaamaan ruunan harjalaatikkoa ja harjoja... huhhuh, hommia riittää..

Tämmöne tänää :3.
 

Titanic-biisi! Se on aivan tajuttoman kaunis kappale, aij jai <3<3<3 Piti oikee laulaa toi alku, kun tunnistin sen :D Tuli kauhee ikävä helteitä, kun luin tätä, oispa nyttenki lämmintä, eikä satais vettä... : ( Mukavaa, että lähdit johtamaan maastoryhmää, vaiks meidän hurjastelija Ami ja Dongo olikin matkassa ja sua vähän jännitti, et mitäs tästä nyt tulee :D Mutta hoisit ton maaston kuitenkin ihan kunnialla, vaikka siellä yksi vaikea oppilas olikin matkassa... Ja pääsit Amin selkään, vaikka eipä Dongossa ja Amissa paljoa eroa ole, kun kumpikin on sellasia maastohirmuja :D No mutta Anna oli tyytyväisempi, vaikka silläkin uhalla, että sait inhottavia hiertymiä shortseilla, kun oli satula... Pidinkin Annalle pinen puhuttelun siitä, miten hevosen selässä käyttäydytään, ehkpä neiti osaa olla hiljempaa ensi maastoreissulla ; D Mukavaa luettavaa oli tää kyl ja pisteitä tulee ansaitut 4, koska vedit tuon maaston (: // April

[Mira]

 Mun sydämmestä puuttuu palanen:

Kävelin riimut kädessä ruunan tarhalle. Ruuna hörähti, ja jopa tassutteli lähemmäs.

Iltakaste oli jo laskeutunut lähiympäristöön, ja kaukana siintävät pellot, metsät ja tiet 

olivat aivan valkoisen sumun peittämänä. Nostin käteni hevosen vaalealla karvalle.

 Rapsutin sitä harjan tyvestä.

Sun harjashan pitäisi leikata, katsotaan sitten myöhemmin..

Pujotin riimun ruunan päähän. Napsautin riimun-narun kiinni, ja lähdin käppäilemään kohti tallia. Pitäisi löytää April.

Mun sy-sy-sydämmestä puuttuu palanen ja

uu uu se on Dongon näköinen

Mun sy-sy-sydämmestä puuttuu palanen ja

Dongo voisi täyttää sen

- April? Ootko sä vielä täällä? Hiljainen ääneni kuului.

- Joo, täällä, kuului Aprilin hiljainen ääni. :- Vieläkö sinä täällä olet+

- Joo, eihän kello oo kuin kaheksan.

- Heh, oliko sinulla jotain asiaa? April kysyi.

- Joo.. Saisinko mennä Dongolla kentällä hieman, ihan ilman varusteita? kysyin ujosti.

- Selvä, uskon ettei se haittaa, kun Dongo ei ollut tänään tunnilla, April vastasi hymyillen.

- Kiitti.

Mun puuttuva palanen,

mun puuttuva palanen...

Seisoin kentällä, Dongo vierelläni. Ruuna oli melkein kuin unessa.

Nousin hiljaa ruunan selkään. Sen karva oli mukavan lämmin...

Puristin pohkeet ruunan kylkiin, ja se lähti keinuvin askelein eteenpäin.

Kumarruin halaamaan ruunaa.

- En jaksaisi olla susta erossa sitä aikaa, kun oot laitumella.., kuiskasin ruunan korvaan.

Dongo hörähti, ikään kuin vastaukseksi. Nostin ravin, ja tuntui kuin lentäisimme...

Aaawww, ihania noi sinisella laitetut kohat tästä <3 :D Se on mukavaa kyl luskella, että tykkäät Dongosta paljon ja sun tekstejä nyt yleensäkin on kiva lueskella, kun olet ihan taitava kirjoittaja (: Eikä nää oo yhtään tylsii tai mitään. Koita kuitenkin nyt kestää laidunlomat, kyl se Dongo sua venaa ;D Pisteet: 2 // April

[Mira]

Laitumelle lasku :

Dongo odotteli minua tyytyväisen näköisenä tarhassa. Kävelin sen luo riimut kädessä, ja silitin sen silkinpehmeää karvaa.

Pian sä sit lähet laitumille...

- Harjaan muru sut ny vikaa kertaa, seuraava kerta on vasta sun laidunloman jälkeen, hymähdin, ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin.

Hain ruunan harjat. Otin ensin kumisuan. Tein isoa pyörivää liikettä, ja Dongo näytti nauttivan siitä. Sitten otin pölyharjan, ja harjailin pölyt pois. Harjasin myös taka- ja etujalat. Jäin halailemaan Dongoa.

- Senja, moi! kuulin Lissun äänen.

- Moikka, hymyilin.

- April sanoi, et halukkaat sais ridata laitumille riimulla. Mä ainaki aijon, en vaa tiiä et kummalla menisin, Maralla vai Bealla...

- Mäkin voisin. Ja kokeile vaikka Beaa, koska eihän sitä tiedä, hoidatko sitä vielä kun laidunloma loppuu, ehdotin.

- Joo, ehkä mä teen niin. Käyn ilmottaa Aprilille.

- Juu.

Laitoin Dongolle sen vihreän riimun. Laitoin riimun-narun löysästi solmulle ruunan kaulan ympäri.

- April? huudahdin kun hän käveli ohi.

- Niin? April hymyili.

- Miten me saadaan kaikki hepat meneen laitumelle?

- Mä talutan jotain hepoa, varmaan Suffelia, edeltä, niin muut seuraa perässä, hän selitti.

- Okei, vastasin.

- Kaikki Ok? Onko kaikki halukkaat selässä ja valmiina? April huuteli etunenässä Suffelin kanssa.

- Joo, vastasi kuoro tallilaisia.

- Okei, lähdetään!

April maiskautti Suffelin liikkeelle. Pikkuhiljaa koko jono oli liikkeellä.

Vedä mut suojaan, kisko mut liikkuvast autosta.

Pysäytä liike, pidä kii riippumast mistään,

kun oon, hauras kuin viljaa, viljaa-aa-aaa,

ja toivon et löydät mut pellolta, vaik meit on miljoona...

Vaikka matka on lyhyt, olin onnessani. Minun hoitoponini käveli allani...

Ilman varusteita, kauniina päivänä, ihanan rauhallisesti... Harmi, kun tämä on pian ohi..

Kävelimme kaiken maailman polkuja, joita en ennen ollut nähnyt. Näin Loten ja Lissun juttelevan että April veisi meitä eri reittiä kuin yleensä.

Ei se muo vaa haittaa.

Tunne, se tunne kun istuin Dongon paljaalla selällä. Olin onnellinen, niin oli Dongokin. Pian laitumien portit tulivat esiin pensaiden takaa.

- Noniin, avaan portin ja mennään sisään, sit kaikki selästä ja kun mä sanon nyt, kaikki päästää poninsa tai hevosensa irti, OK? April selitti.

- Joo, kuoro vastasi taas.

Ratsastin jonon perässä laitumelle. Liu'uin ruunan selästä hiljaa..

Nyt se on ohi... Sit pitää vain odottaa... Niin pitkään.

Irrotin riimun-narun, ja laitoin sen vielä Dongo riimuun kiinni.

- NYT! April huudahti.

Kuului hiljaisia napsahduksia, ja yht'äkkiä koko lauma ryntäsi liikkeelle, molemmilla laitumilla. Pukkeja lenteli, ja hevoset iloitsivat, tämä oli niille onnenpäivä...

Se liike, jonka tahdis täytyy pysyy liikkeel,

ohjaa mun mieltä kun ei voimaa,

nojaa tuulta vasten paikallaan..

Annan kuljettaa...

Ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan,

juoksija lähtokuopissaan,

irrotessaan telineistä,

laittaa silmät Kii...

Tää olis nyt vika tarina ennen laidunloman loppumista, sen jälkeen kirjoittelen taas ihan normaalisti :)!

"Tunne, se tunne kun istuin Dongon paljaalla selällä." <3 Ja tää oli ihan sika surullinen/onnellinen/ihana/mahtava merkintä! Jotenkin haikee ja kuitenkin pysty kuvittelee sen onneen minkä hepat saa, kun pääsee vihreelle kirmaan (: Toi oli muutenkin hauska idea, et ratsastettiin laitumille ja niin päästettiin ne lomil, eikä taluteltu. Noi lyriikat oli kans mukavii lisiä ja kuuntelinkin ton biisin, että sain vähän tunnelmaa :D nätti biisi kyl (: Sitten vielä suuret 5 pistettä tästä rapsahtaa koska tää oli ihanaa luettavaa <3 ja ne voi olla myös lohdutuspisteitä, kun joudut oleen erossa Dongosta ;D // April

[Mira]

Ensitapaaminen laidunlomien jälkeen ♥:


Istuin bussissa.Tänään oli se päivä! Laidunlomat oli ohi, ja tänään näkisin rakkaan Dongon! Ihanaa... Olin menossa Lissulle, ja lähtisimme sitten Neween! Laitoin kuulokkeet korvilleni, ja musiikin soimaan.

Nousin bussista, ja otin tavarani mukaan. Kävelin hiekkatietä pitkin, ja kuuntelin soran narisemista jalkojeni alla. Kuuma aurinko paahtoi selkääni, mutta kuitenkin viileä ihana tuuli puhalsi. Tämä oli täydellinen päivä... Kaikin puolin! Olin jo pian Lissulla, joten panin juoksuksi. Pian olin Lissun pihassa. Astuin portaat ylös, ja soitin ovikelloa.

Lissu avasi oven.
- Mooi! Lissu nauroi
- Moi! hymyilin
- Tänään neween.. En malta odottaa!! Lissu hehkutti
- Jep!

Istuimme sohvalle. Lissu laittoi tv'n päälle. Selasimme hetken kanavia, kunnes päädyimme jonkinmoiseen piirrettyyn hevosleffaan.
- Hehe, kuinkaha monta kertaa toi hevonen ois oikeessa elämässä kuollu? naurahti Lissu
- En oo varma.., nauroin
Katsoimme telkkaria noin tunnin, kunnes Lissun isä ajoi pihaan. Hyppäsimme ulos sohvalta, otimme ratsastuskamat eteisestä ja ryntäsimme ulos. Nousimme molemmat auton takapenkille.

- Hohhoijaa, mitäköhän se Dongo on keksinyt... Sen harja pitää varmaan leikata, tai no siistiä. Ja se on ihan varmana ihan likainen! nauroin
- Mmm... Mut Aprilhan on voinut viedä Dongon  jo sisälle, ja harjannut sen, Lissu mietiskeli
- Jep.
- Mun täytyykin tästä mennä kattoon, onko Mara jo haettu. Jos on meen harjaa ja hoitaa sen, ja sen jälkee meen kattoo Beaa!Lissu selosti
- Joo, mä meen kattoo onko Dongo haettu, sanoin, ja kävelin tallille päin.

Työnsin tallin oven auki, ja ihana hevosten haju leimahti päin naamaa. Viimein! Olin odottanut tätä  niiiiiiin pitkään! Kävelin Dongon karsinalle, ja hämmästyin.
- Missä Dongo on? säikähdin
- Ai moi Senja! kuulin Aprilin äänen
- Moi! Kiva nähdä pitkästä aikaa!
- Jep. April hymyili
- Missä Dongo on? kysyin
- Ajattelin, että jos haluaisit, voisit käydä itse hakemassa Dongon, April kertoi ja jatkoi :- Jotkut yksäritkin ovat vielä siellä, joten voisit mennä jonkun yksärin omistajan kanssa.
- Jes! Ihanaa, kiitti April! iloitsin
- Ei mitään, mutta minun pitää nyt mennä siivoamaan karsinoita, nähdään! April sanoi
- Nähdään!
Nappasin Dongon riimun ja riimunnarun mukaan, ja lähdin etsimään Lissua. 


-Lissuu??
- Täällä! Kentällä! kuulin Lissun vastaavan.
Juoksin kentälle päin. Petyin hieman, Lissu istui Maran selässä ilman satulaa. Ei hänestä tulisi minulle seuraa...
- Mietin että oisit tullu mun mukaan hakemaan Dongoa, mut Mara onkin jo täällä...
- Mähän voisin ratsastaa sinne! Voitais kiertää joku pitempi lenkki, ja sit mennä pellolle vähän irrotteleen! Lissu ehdotti.
- Njäh.. Muuten ois tosi kiva, mutku mä en oo varma saanko mä ratsastaa Dongolla vielä, kun se tänään vasta haetaan laitsalta.. vastasin
- No... mennään kysymään Aprililta! Lissu hihkaisi
- En mä kehtaa... Kyl mulle riittää pelkkä Dongon hakeminen, hymähdin.
- Eikun joo joo! Mä oon satavarma että April suostuu! Lissu sanoi
- No okei.. Kysytään sitten, lämpenin.

Kävelimme yhdessä kohti tallia, koska epäilimme Aprilin olevan siellä. Lissu talutti Maraa perässään. Astuin tallin ovesta sisään, ja Lissu jäi ulkopuolelle odottamaan. Mara hörisi ja painoi päänsä Lissun olkapäälle. Mäkin haluisin oman hevosen takaisin..Mutta Dongo riittää ihan hyvin nyt!
- April? Ootko sä täällä?
April työnsi päänsä ulos Dongon karsinasta.
- Täällähän minä! Et sitten hakenutkaan Dongoa? April sanoi
- Siis joo kyllä mä haen, mut mietin et saataisko me mennä maastoon laitumilta?
- nooh... Kai te voitte. Kunhan menette ponien ehdoilla! April nyökkäsi.
- Oi jes! Kiitti kiitti kiiittiii!!!
- Hehehe.. Ei mitään! April nauroi.
- No, me lähetään nyt, moi moi!
- Moikka!
Nappasin Dongon suitset, ja lähdin ulos.

- Saatiin lupa! hihkaisin
- Jes!

Kävelimme hiekkatietä pitkin. Tai no, Lissu ratsasti. Pian laitumet tulivat eteen. Etsiskelin Dongoa katseellani, ja pian löysin sen. Mutustamassa Ruohoa.. Tietty! Annoin Dongon suitset Lissulle, ja astuin lankojen välistä laitumelle. Uteliaat katseet kääntyivät minua kohti. Dongokin jopa nosti päänsä heinästä. Se hörähti, ja painoi päänsä takaisin heiniin. Eikää! Dongo hörähti mulle vaikka ei olla nähty pitkiin aikoihin! Ehkä me ollaankin ihan hyvät kaverit..

-Dongoo! Smack Smack...
 
Pullea poni kääntyi katsomaan minua. Se asteli pari askelta luokseni. Rapsutin sen silkinpehmeää turpaa, ja sujautin riimun sen päähän. Silitin ponin kaulaa, ja halasin sitä. Kyyneleet kihosivat silmiini, mutta ne olivat onnen kyyneleitä. Olin ikävöinyt Dongoa enemmän kuin uskoinkaan! Pyyhin kyyneleet ja lähdimme yhdessä Dongon kanssa lampsimaan kohti porttia. Juuri ennen porttia Dongo vetäisi jarrut pohjaan eikä liikkunut mihinkään.
- Pöljä! kikatin
Pyöräytin riimunnarun päätä ja maiskautin. Dongo ei edelleenkään liikkunut.
- Hei, mulla on taskussa kolme porkkanan palaa, Lissu sanoi ojentaessaan porkkananpalan minulle.
- Kiitti.
Dongo unohti jarruvaihteen ja sain vietyä sen portista ulos. Sitten suljin portit ja annoin Dongolle namin. Siirsin Dongon riimun kaulalle, ja sujautin kuolaimet pojan suuhun. Vedin niskaremmin (?) korvien taa, ja laitoin leukaremmin kiinni. Sitten suljin myös turpahihnan ja laitoin kypärän päähän. Nostin riimun pois kaulalta ja nousin selkään. Dongon pullea maha oli mukavan lämmin ja olo oli turvallinen. Laitoin riimun olkapäälleni, ja maiskautin Dongon liikkeelle. Lissu teki samoin. Käännyimme pienelle hiekkatielle. 
- Lissu onhan sulla puhelin mukana?
- Joo on, Lissu vastasi.
- Hyvä, naurahdin.
Mara asteli pitkin rennoin askelin, ja Dongo hyvin hyvin laiskasti. Maiskautin ja annoin pohjetta,  niin poni alkoi liikkua paremmin. 
- Oon niin kateellinen sulle! Sulla on oma hevonen! sanoin Lissulle
- Heh, onhan tää ihan kivaa, Lissu hymyili.
- Mä niin toivoisin että Dongo ois mun... naurahdin ja jatkoin :- Mut tuskin April sitä myis.
- Ei sitä tiiä, voihan myydäkkin, Lissu sanoi.
- no niin...
Menimme käyntiä vielä pikkupätkän, jonka jälkeen Lissu ehdotti ravaamista. Suostuin ja nostimme ravin. Se sai Dongoon virtaa ja se ravasi reippain askelein. Pian tuli kuitenkin aika hidastaa. Tulimme risteykseen joka oli täynnä kylttejä. Täähän on se sama paikka missä Dongo karkasi...
-Tänne päin! Lissu sanoi hetken miettimisen jälkeen.
Pian nostimme taas ravin. Yht'äkkiä puskasta lehahti lintu, ja Dongo ja Mara päättivät säikähtää. Ne laukkasivat pikku matkan, kunnes saimme siirrettyä ne takaisin raviin. 
- Heh, kylllä näillä virtaa riittää! Lissu totesi
- Jep!
Metsän raikas tuoksu, ja ihana keli tekivät tästä maastosta ainutlaatuisen. Olin niin onnellinen. Pian siirsimme ponit takaisin käyntiin. Kävelimme loppumatkan pellolle, ja sitten pysäytimme. Tunsin kuinka Dongo jännitti lihaksensa, ja oli aika työ saada se pysymään paikoillaan.
- Nostetaan laukka än... yy.. teee.., Lissu sanoi ja jatkoi :- NYT!
Mara ponkaisi pysähdyksestä kiitolaukkaan.
- Jiii haaa! Lissu nauroi.
Annoin Dongolle ohjaa, se sai mennä omaa vauhtiaan. Sekin ponkaisi täyteen laukkaan. Tartuin harjasta kiinni. Se oli mahtavinta ikinä!! Dongo laukkasi hurjaa vauhtia korvat hörössä. Tunsin ilmavirran naamallani. Dongo heitti pari ilopukkia ja kiihdytti entisestään! Aloin jarrutella ponin raviin. Ravasimme toiseen päätyyn ja hidastimme käyntiin. Lissu odottelikin meitä jo. 
- Se oli mahtavaa! hihkaisin
- Jep! Näitkö kun Mara oikeen lähti!
- Joo. Entä näiksää kun Dongo pukitteli.
- Joo, Lissu nauroi.
Rupesimme nauramaan ja käänsimme ponit kohti tallia. 


Loppu



Aah, ihanaa oli taas lukee tämmönen sun tarina! Kirjotat niin hauskoja merkintöjä :D
Toi oli niiiin ihana toi alku, kun olitte ihan pähkinöinä, kun pääsette taas Neween :D <3 Eihän siitä tulis tosiaan mitää, jos kaikki olis vaan naama mutrussa, kun "joutuu" helteellä tallille xD Ja hyvä idea lähtee heti maastoon nautiskeleen kauniista kesäisestä luonnosta, ja niin onneks annoin luvankin (Hyvä minä!) :D Hevosetkaan ei varmaan suuremmin jaksa riehua, kun ne on ollu ihan rauhassa tässä lomilla niin voi ottaa ihan rennosti selässä (: Mutta voi Dongoa, kun se heti laitto jarrut pohjaan, kun tajus että joutuu töihin! Pöljä ruuna :D Mutta olihan niillä sit kuitenkin vähän energiaa maastossa, eikä tarvinnu kiskoo niitä kaikin voimin puskasta syömästä :P Toi lopun peltolaukka_kohta oli ihana ja voin niin kuvitella, kun vuonis ja iso kylmäverinen nelistää pellolla ja heittää pari pukkisarjaa :D
Tää oli kyl hauska tarina ja mukavan kesäinen ja rento alotus taas näin lomien jälkee (: Ja haaveilua omasta hevosesta, niinkun kaikki heppatytöt haaveilee ;D Pisteet: 4 // April

[Mira]

Astuin sisään karsinaan,
katseeni osui Dongoon ihanaan.
Silitin lämmintä turpaa,
kukaan ei tätä ihanaa hetkee voi purkaa...
Hain harjan,
ja sain kiiltäväks ponin karvan.
Varusteet selkään heitin,
ja asioita mietiskelin.
Kävelimme kentälle,
emme menneetkään metälle.
Selkään nousin,
ja ponin karvaa rapsutin.
Pyysin ponin liikkeelle,
ja hitaasti lähdimme liikkeelle.



Sähän oot taas innostunut hoitaan Dongoo! Mut hienoo jos on vaan inspistä (: Olis kiva nähä sulta joskus kans jotai piirrustusta...? (jos mahdollista sun lisäillä niitä tänne...) Tääkin oli kiva tämmönen runo, ei kyl kauheesti rimmannut, mut eipä se nyt oo niin justiinsa :D Dongo on kyllä söpöliini_pallero :P Pisteet: 2 ja lisäilen sulle kans noista merkeistä ton Oma kulta -merkin, koska... Noh eiköhän se tuu näistä kaikista merkinnöistä selväks, että Dongo on sun kultaponi :D Ja ton 10 HM merkin, kun tää oli kymmenes merkintä (: // April

[April]

Kuva Dongosta ja Senjasta kesältä -14 kentältä. Dongo sai olla ilman alaturpista ja vuoniksesta oli hauska kulkea kieli ulkona :D

Pistepalkintokuva Senjalle tässä siis. Vähennän nyt tuosta 31 pisteestäsi sen 20 pistettä, eli saldoksi jää sitten 11 + tuo viimesimmän merkinnän 2 pistettä joten yhteensä sitten 13 pistettä. // April

[Mira]

Kiitos ihan sairaasti tosta ihanasta kuvasta <3! Kirjoitan seuraavan kerran kunnon tarinan kun pääsen koneelle :)!

[Mira]

Juoksutusta:

- Hyvä poika Dongo! Kehuin ponia kun se antoi minun leikata viimeisetkin jouhet jotka oli tarvis. Tasoitin Dongon harjaa, koska se oli venähtänyt hieman pitkäksi.
Sitten heitin sakset harjakoppaan ja otin sieltä pölyharjan. Harjasin Dongon nopeaan ja sitten nappasin juoksutusliinan. Napsautin sen kiinni Dongon riimuun, avasin oven ja talutin ponin ulos. Menimme kentälle. Lissu odotteli minua kentän laidalla, kädessään pieni pokkari kamerani.
- Sä löysit sen mun tavarakasasta! nauroin kun Lissu heilutti kameraa edessämme. 
- Juups! hän nauroi.
Lissulla on kaunis hymy, ajatellin hihittäen.
- Tuu mun kaa tonne keskelle.
Yht'äkkiä Dongo repäisi liinan irti kädestäni ja juoksi suorinta tietä kohti kentän keskellä olevaa suurta kuralätäkköä. Tiesin jo mitä se aikoi.
- Mä arvasin tän! naurahdin turhautuneena, kun  Dongo laskeutui maate lätäkköön ja piehtaroi pitkään. Sitten se nousi ylös ja kipitti minun luokseni kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Aijai Dongoa... Se on sellasta, kun ei pidä liinasta tiukasti kiinni, no ei kai ;D No mutta sait kuitenkin harjan leikttua kuntoon ennenkun tää herra keksi karata ettei sakset kädessä tarvi ponin perässä juosta :D Nyt onkin kaunista ulkona ja mitä mahtavinta ottaa kuvii, kun syksyn värit on näkyvissä pikku hiljaa (: Dongostakin Lissu sai ihan mhatavn kuvan, ruuna on oikeen edukseen liinan pääs. Tosi mukava pikkuinen merkintä tää ja toi kuva ehdottomasti plussaa ton tarinanpätkän kaa (: Ja tostahan näkeekin, että ei ihan puhdas malli ollu teil kuvis :D Pisteitä: 3 + kiitoksia harjan siistimisestä, joten yhteensä 4 // April

[Mira]

Onks sulla hoitoponi?:

- LOOL! Ahahaha sulla on muka hoitoponi?! Ethän sä tiiä mtn hevosista! Mut joo, onneks vaan hoitoponi, koska et sä omaa hevosta osais ylläpitää!! 
- Hmph...
- Hahahaa... kattokaaa ny tota.. 
Keskustelin siis meidän luokan kamalimman ihmisen kanssa.. Nimittäin Jessican. Hän oli vast ikään saanut oman ponin, ja tottakai siitä täytyy hehkuttaa... Ha! Ei se ees osaa ratsastaa!
- Mitäs tääl sekoillaan? kuulin Lissun äänen.
- Onneks sä tulit, puuskahdin.
- Lissu, ooksä ton kaveri?! Siis tol on vaa hoitoponi, tuu mun porukkaan, meillä kaikilla on sentään hevoset! Ja ei toi osaa ees hoitaa varmaa sitä hevosta! Jessica sanoi ilkeästi, katsahtaen minua.
- Oon Senjan kaveri! Enkä tuu teidän porukkaan. Ja Senja on niin hyvä heppojen kaa, et turha teijän on siihe puuttuu! Lissu tiuskahti.
- Ja pah! Jessica kiljahti ja kääntyi ympäri. Sitten hän sipsutti pois.
Katsoin Lissua helpottuneena.
- Kiitos, hymyilin.
- Eipä mitään. Noi on todellisia idiootteja! Lissu sanoi mulkaisten Jessicaan päin.
- Mmm... Ootko muuten tänään menos neween? kysyin
- Joo. Riakin saapui niin pitää hoitaa sitä.
- Okei. Nähäänkö koulun jälkeen bussipysäkillä, äiti nimittäin heittää mut neween, joten säkin varmaan pääset!
- Joo kiitos. Nähään silloin, Lissu sanoi.
Juuri silloin koulun kellot soivat. Lähdimme juoksemaan kohti koulua..

- Lissu! Täällä! huudahdin automme vierestä.
Lissu katsoi minuun päin, nyökkäsi ja lähti juoksemaan minua kohti.
- Tuu, mitä nopeemmin päästään Neween, sen parempi, naurahdin.
Hyppäsimme autoon ja äiti käynnisti sen. Sitten matkamme alkoi.


Viimein hyppäsimme autosta ulos ja juoksimme yhtä aikaa talliin. Avasin painavan oven ja hidastin kävelyvauhtiin. Kävelimme hepojen karsinoille.
- Moi Dongopongo... hihitin
- Nii että mikä? Lissu naurahti
- Dongopongo.. naurahdin.
- Justiinsa joo, Lissu pyöräytti silmiään nauraen.
- Mä meen hakee Dongon harjat.
- Tasota kans sen harjaa! Lissu muistutti
- Juu.


Hain hoitovälineet ja sakset. Aloitin harjan tasoittamisella. Dongo pyöri ja hyöri, mutta sain kuitenkin tasoitettua harjan. Sitten harjasin ponin nopeaan. Hain sen suitset ja satulan. Varustin ruunan, ja huomasin että ponski oli hieman... noh.. pyöristynyt. Sain vetää ihan kunnolla vyötä, että saisin sen edes ensimmäiseen reikään. 
- On tää poni kyl lihonu, naurahdin ja jatkoin :- Tosin kyl tää nyt enemmönki pullistelee.
- okei, Lissu naurahti.
Sitten otin ohjat ja lähdimme käppäilemään kohti maneesia. Dongo ei olisi millään halunnut lähteä töihin, mutta sainpahan sen kuitenkin tulemaan. Viimein pääsin maneesille ja talutin ruunan ovesta sisään.
Kiristin vyötä pari reikää, eikä Dongo ollut moksiskaan. Sitten laskin jalkkarit ja nousin selkään. Laitoin jalustimet oikean pituisiksi, ja sitten lähdimme liikkeelle. Tänään treenaisimme vähän koulua...



// Tää tarina oli vähän sönkkö, mutta halusin hieman päivitellä tänne Dongon päikkyyn. Itellä on ollu nii kiire etten oo  paljoo kerenny päivitellä. Koitan kattoo jos saisin nyt  viikonloppuna jonkun vähän paremman tarinan :)!

kommentoin tonne tän tarinan loppuun seuraaval sivul ----> // A
Väärä hälytys, joo tähänhän tää tosiaan loppuu. Voi mua, kun oon taas sekasin :D Koulua treenasitte ja seuraavas on esteitä, jooo... Kiitoksia oikein paljon tosta Dongon harjan saksimisesta, sillä se olikin jo aika pörhee ja kasvo ihan omissa ulottuvuuksissaan tai jotain :D Mukavaa taas lueskella sun tekstejä ja tykkäsin tosta alusta, kun olitte koulussa. Ja hyvä, et Lissu piti sun puolia, eikä lähteny tommoseen kiusaamiseen mukaan (: Tosi mukavaa, että ootte Lissun kaa noin hyviä kavereita ja voitte ratsastellakin yhessä, kun sulla on Dongo ja Lissulla tällä hetkellä siis Ria. 3p. // April