|
Post by Mira on Sept 20, 2014 8:02:47 GMT 2
- Senja, nosta laukka, Lissu sanoi oman suorituksensa loputtua. - Joo. Katsoin tiukasti 50cm korkeata pystyä. Tein voltin käynnissä, ja nostin sitten reippaan pyörivän laukan. Dongo pärskähti ja suuntasi kohti estettä. Se rytmitti askeleensa, nousin kevyeeseen istuntaan, ja hyppäsimme esteen puhtaasti. Istuin takaisin satulaan ja kumarruin taputtaammaan Dongoa. -Hyvä poika... kuiskasin keskittyneesti. Istuin suoraan ja käänsin ruunan pienelle okserille, korkeutta siinä oli ehkä 20-30 cm. Dongo katsoi estettä korvat hörössä. Maiskautin hieman. Nousin kevyeeseen istuntaan ja Dongo hyppäsi siististi. - Hyvä! Istuin takaisin satulaan. Sitten oli vuorossa 40 cm pysty ohjasin Dongon kohti sitä. Dongo hyppäsi, mutta vähän laiskasti. Maiskautin hieman ja ruuna jatkoi matkaansa reippaasti. Vielä sarjaesteet, johon kuului 30- 40- ja 50cm ristikot. Ohjaisin Dongon niille. - Hop, Hop, Hop... Dongo hyppäsi kaiken puhtaasti. -Hieno Poika ! Sanoin taputtaen ruunan kaulaa. Hidastin Ravin kautta käyntiin. - Se meni tosi hyvin! Kuulin Aprillin äänen. Vilkaisin kentän laidalle. April oli siellä hymyillen. - Ootte kehittyny todella paljon! Hän sanoi. -Kiitos , hymähdin. - Senja, mennäänkö maastoon loppuverkkaamaan? Ria ei tykkää seisoo paikallaan kentällä. - Joo mennään.
Viimein saavuimme takaisin maastosta, Noin puolentunnin päästä. Talutettimme hevoset talliin. - Mä vien Dongon pesupaikalle. - Juu, Lissu vastasi. Laitoin Dongon riimun sen kaulalle ja narut kiinni siihen. Otin suitset pois ruunan päästä ja siirsin riimun niiden paikalle. Sitten nostin satulan pois ruunan selästä. Vein suitset ja satulan satulahuoneeseen. Sitten menin Dongon luo ja otin kaiken muunkin paitsi riimun Dongon päältä. Sitten pesin Dongon. Se ei millään olisi halunnut veden koskettavan sitä. Loppuen lopuksi sain ruunan pestyä. Heitin loimen sen päälle, ja talutin sen ulos. Jäun hetkeksi katselemaan Dongoa, ja sitten kävelin talliin, Lissulla kun pitäisi olla kuumaa kaakaota ja pullaa...
Hypitte välillä esteitäkin meidän laiskimuksen kanssa ja hyvin meni, niinkun sanoinkin tuossa aijemmin (: Paremmin, kun sen kaa yleensä tuntilaisilla... Se on kyllä tahtojen taistoo ja hyvää katteltavaa :D Pisteet: 2 // A
|
|
|
Post by Mira on Sept 24, 2014 14:41:18 GMT 2
Maastopäivä: Tuuli puhalsi hiljaa. Dongon kaviot kolahtelivat välillä kiviin, ja newerra katosi pian näkyvistä. Dongo käveli mukavan reippaasti, mutta oli kuitenkin kuulolla. Rauhallinen maastolenkki kauniina syksyn päivänä.. Okei, ei nyt niin kauniina...
- Arvaa mitä Dongo, kuiskasin ruunalle :- Mun oma poni saattaa tuulla tänne! Dongo hörähti. - Mut en mä sua ikinä aijo jättää, lupasin ruunalle. Otin ohjat käteeni. Dongo katseli uteliaana ympärilleen, kun käänsin sen metsäpolulle. Polulla oli vielä vähän lunta, eilisen lumisateen jäljiltä. Dongo mutusteli kuolaimia, ja annoin sille hieman pohjetta. Dongo kuunteli hyvin, ja nosti reippaan ravin. Ravasimme mutkan ohi, sitten suuren kiven. Pian hidastimme kuitenkin takaisin käyntiin. Kävelimme pitkän matkaa katsellen kaunnista luontoa. Pian nostin taas ravin. Ravailimme pitkän aikaa, kunnes tulimme laukkapolulle. Nostin laukan, ja Dongo heitti parit pukit, ja sen jälkeen totteli. - Oho! Sullapas on energiaa! naurahdin Dongon kiihdytellessä vauhtiaan. Pian olimme laukkapolun päässä, ja olisi aika kääntyä takaisin. Kävimme metsän kautta kääntymässä ympäri, ja nostin ravin. Dongo yritti ryöstää laukkaan, mutta pidätin sitä. Parin mutkan jälkeen hidastin käytiin. Edessäpäin näkyi jo polun loppu. - Smack Smack, maiskautin ruunalle. Se lähti reippaaseen raviin. Ruuna ihmetteli kaikkea, jo sille ennestään tuttua. Harmikseni pian olimme jo niin lähellä Neweä, että pitäisi hidastaa käyntiin. Annoin ruunalle pitkät ohjat ja kävelimme tallin pihalle. Sitten hyppäsin alas selästä, nostin jalustimet, ja löysäsin vyön. Sitten talutin ruunan sisälle. // Sori tämmösestä sönköstä tarinasta. Halusin vähän päivitellä, mutta huomasin et piti lähtee irl tallille. Yritan kirjotella uuden tarinan joskus ennen vviikonloppua :)! No, mut tää oli kuitenkin ihan kiva näin lyhyenäkin versiona (: Dongo on kyl mukavaa maastoseuraa, vaikka se vähän innostuukin joskus liikaa, mut kyl sen kaa pärjäilee ihan tosi jees, kun tietää vähän mitä ruunalta odottaa :D Toi alku oli hyvä ja tykkäsin tosta mielikuvasta, että tuuli puhaltaa hiljaa ja Dongon kaviot kolahtelee välillä satunnaisiin kiviin tiellä. Jotenkin vaan jeba <3 2p. // April
|
|
|
Post by Mira on Sept 25, 2014 7:47:01 GMT 2
Harjasin vielä viimeisen vedon ruunan karvaa pitkin. Se rentoutui ja vaihtoi painoa jalalla toiselle. Ruuna pärskähti hiljaa.. Taputtelin ruuna, ja lähdin satulahuoneeseen hakemaan Dongon suitsia. - Moikka Senja! Kuului Sadun iloinen ääni. - Ai moi, hymyilin ja käännyin katsomaan taakseni. - Mitä aiot tehdä tänään? Satu kysyi. - Ajattelin mennä koulua ilman satulaa, hymähdin. - Kivaa! Aprilkin varmaan tykkää kun ruuna saa vähän muutakin liikuntaa kuin Tunti ratsun hommaa. - Jep, naurahdin. - Mutta mun pitää nyt mennä, nähdään! Satu sanoi ja lähti kävelemään tallin ovia kohti. - Moi Mooi!
- Dongo... Dongo.. Dongo... Dongo... aa! Tässä! Viimein löysin ruunan suitset. Lähdin raahustelemaan kohti Dongon karsinaa.
Avasin oven Rauhamäki, ja astuin sisään. Dongo tuhisi nähdessään suitset. - Voi Dongo, ei me tänään kauan mennä! Sulla on tuntikin 35 minuutin päästä, joten mennään jotain ihan pientä, hymähdin ruunalle. Siirsin riimun kaulalle ja nostin ohjat ruunan kaulalle. Sitten laitoin kuolaimet Dongon suuhun, ja laitoin remmit kiinni. Sitten irrota riimun ja lähdin taluttamaan ruuna kentälle. Kentällä oli Ria, joka veti tajutonta pukkilaukkaa, ja maassa makasi Lissu. - Herranen aika! LISSU! Lähdin juoksemaan Dongon kanssa kohti kenttää, mutta pian Hidastin kävelytahtiin, koska näin Lissun nousevan ylös. - Mitä tapahtui?? Huusin Lissulle kentän laidalta. Avasin portin ja menin sisään. - Auch... Ria säikähti oravaa... Lissu sanoi happamana. - No kiva. Mä voin pyydystää ton villi "varsan"? - Ei tartte, mä saan sen kyl.
Talutin Dongon kentän keskelle, samoin kuin Lissu teki Rialle. Nousimme selkään, ja Lissu lähti liikkeelle. Minä mietin mitä tajusin, ja keksin että voisin mennä kolmikaarista kiemurauraa... Pyysin Dongon käyntiin, ja ruuna rupesi kävelemään hitaasti eteenpäin.
Sää oot selkeesti nyt tykästyny kirjottelee tämmösii vähän lyhyempiä merkintöjä (: Eikä se oo yhtään huono, musta näitä on mukava lukee, eikä tylsisty, kun ei oo romaanikaupalla tekstiä :D Ja on toi Ria kyllä semmonen pakkaus, kun oravatkin on hurjan pelottavia otuksia... Mutta eiköhän Lissu sen villineidon saanut kiinni kuitenkin :P 3p. // A
|
|
|
Post by Mira on Oct 1, 2014 18:34:28 GMT 2
/Piirtelin huvikseni tämmöisen syksyisen kuvan Dongosta :)
Nätskä kuva (: Ihanan kirkkaan syksyset värit ja tulee mieleen just noi haavat, jotka on nyt ihan mielettömän kauniissa keltasen ja oranssin väreissä, nams <3 Ja Dongokin on nätisti kuvattavana (: Laittelen tän tonne tallilaisten_piirroksiin kuvagalleriaan, kun tänään päivitän sitä. Toivottavasti et hirveesti suutu... :D 3p. // A
|
|
|
Post by Mira on Oct 6, 2014 12:00:46 GMT 2
Hytisin kylmissäni bussipysäkillä... Kylmä tuuli puhalsi, ja sai vilunväristykset liikkeelle... Minun pitäisi mennä bussilla Newerraan. Tuuli puhalsi taas, ja yskäisin. Viimein kuitenkin bussin valot näkyivät. Linkki pysähtyi eteeni, ja astuin sisään. Laitoin bussikorttini kortinlukijaan. - Mihin asti? Kuski kysyi. - Newerran pysäkille. - Sen ratsastuskoulun? Selvä. - Juu. Otin korttini ja lähdin etsimään vapaata paikkaa. Sitten huomasin Alexin takapenkillä. Kävelin hänen luoksensa. - Onko täs vapaa paikka?kysyin. - Joo istu vaan. Ootko menossa hoitamaan Dongoa? - Juu, naurahdin. Istahdin Alexin viereen ja bussi nytkähti liikkeelle. - No, Kaipaatko neween? - Kai hieman.. En kyllä Leijaa hevillä unohda... Alex sanoi hieman surullisena. - No, älä huoli,kylhän sä sitä pääset vielä katsomaan! Ja musta tuntuu et Leija ei oo ainoa jota jäät kaipaamaan, sanoin. - Miten niin? Alex naurahti. - Noo... Satuhan jää Neween.., vihjailin. - niin.. Mitä siitä ? Alex punastui. - Luuletko etten oo nähny miten katselet sitä? Naurahdin. - Hah! Alex nauroi ja tökkäsi minua vatsaan. - Ei saa! Kikatin vedet silmissä.
Bussi pysähtyi seuraavalle pysäkille. Kyytiin astui monta ihmistä, mutta huomasin porukasta Ilonan. - Ilona! Tuu tänne! Huudahdin ja nostin käteni. - Juu. Ilona istui minun ja Alexin eteen. Hän vilkaisi minua syyttävästi. Vastasin ilmeeseen kummastuneella ilmeellä.. - Oh mutta juu.. Juteltiin tässä just et mitä Alex jäi kaipaamaan Newessä.. Kuten Leijaa ja Sa.. - Tökkäänkö vielä? Alex sanoi. - Okei okei... ei sitten. - Tosi kiva. Alex minne oot menossa? Ilona sanoi. - Kauppaan. - Ai jaa, mäkin! - Okei. Senja entä minne sä? Ilona kysyi. - Newerran pysäkille. Eli neween, naurahdin. - Aa okei. Mä tuun sinne myöhemmin. - okei, hymyilin.
Jatkoimme rupattelua, kunnes bussi pysähtyi kaupan pysäkille. Alex ja Ilona nousivat seisomaan ja kävelivät ovelle. - Moikka Senja! Ilona huudahti. - Moro Senja! Alexkin moikkasi. - Moi moi, hymyilin heidän peräänsä. Heidän välillään taitaa olla jotain muutakin kuin pelkkä kaveruus... Ajattelin.
Viimein bussi pysähtyi Newerran pysäkille. Nousin ylös ja kävelin ovelle. - Kiitos, huikkasin. Astuin bussista ulos ja kävelin tallin pihalle. Kylmä tuuli puhalsi taas ja kiedoin kaulahuvin tiukemmin kaulaan. Menin heti ensimmäisenä Dongon tarhalle ja nappasin riimun narun maasta. Avasin portin Ja kävelin ruunan luokse. Se hörisi minulle ja laitoin riimunnarun kiinni riimun lukkoon. Maiskautin ja menimme ulos tarhasta. Suljin portin ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin.
- Hieno ruuna olet juu. Lepertelin ruunalle samalla kun Harjasin sitä. Sivelin ruunan pehmeää karvaa pölyharjalla. - Moikka Senja! Kuulin Hannan äänen. - Ai moi! Kiva nähdä suakin pitkästä aikaa! - Jep. Mites on mennyt? - Ihan hyvin, mutta Ilona oli vähän kummallinen tänään, kun istuin Alexin vieressä... - Etkö oo vielä kuullut? Hanna sanoi kummastellen. - Niin mitä? - Alexin ja Ilonan välillä on vissiin jotain säpinää, Hanna sanoi. - Oikeesti? Mut eiks Alex ollu ihastunut Satuun? Ihmettelin. - Emmä tiiä. Turha muhun on luottaa, oon vaan ymmärtänyt niin, Hanna naurahti. - Okei, nauroin. Rupesin taas harjaamaan Dongoa. Hanna sanoi menevänsä kauppaan, ja hän lähtikin. - Senja! - Ai moi April. - Dongolla tulee ratsastamaan Yksi Jenna. - Ai, okei, sanoin. - Mutta se tarttee apua Dongon laitossa. - Okei. Mä voin auttaa,hymyilin. - Kiitos paljon, April sanoa. - Tiesin että suhun voi luottaa! Hän jatkoi. -Heh, eipä mitään,hymyilin.
Siihen jäin sitten Annaa odottamaan...
Olipas tää kiva! Tykkäsin noista kaikista vuoropuheluista ja ne oli ihanan aitoja ja kiinnostavia (: Ja kiva huomata, että oot seurannu täällä muidenkin hoitajien tekstejä, niinkun tuosta nyt näkee :D Ei tässä paljoo heppailua ollut, mutta mukavaa vaihtelua lukee välillä tämmösiäkin ihan vaan keskusteja tallilaisten välil (: Vähän pisti silmään lopussa tuo pieni ajatusvirhe varmaan, että ratsastaja oli Jenna, mutta jäit odottamaan Annaa :D Jos viitsisit seuraavalla kerralla olla ahkera, niin tarhoilla, kentän aidalla ja tallissa on muutamia tosi kuraisia riimunvarsia, jotka pitäs pestä...? Näin syksyllä ne menee ihan rapaan, eikä niitä viitsi edes käyttää sellasessa kunnossa :D Pisteet: 3 // April
|
|
|
Post by Mira on Nov 5, 2014 20:22:41 GMT 2
Sänkkärillä revittelyä 5.11
Raahustin kohti tarhoja. Kyykistyin ensimmäisen eteen ja otin kuraisen riimunnarun maasta. Tämä oli viimeinen! ajattelin vilkaistessani nopeasti tarhoja, ja sen jälkeen kuraista kasaa riimuja kädessäni. Lähdin tallustelemaan takaisin tallille päin. Avasin painavan oven toisella kädelläni, ja kävelin sisään. Dongo hörähti nähdessään minut. - Ihana, hymyilin ruunalle Laskin narut pesarin lattialle, samalla miettiessäni mitä erikoista oli tapahtumassa tämän kuun 19 päivä... Ainiin! Silloin muistin sen. Sinä päivänä olisin hoitanut Dongoa jo 6 kuukautta! Ihan mahtavaa! Sitä voisikin juhlia, olisimmehan silloin olleet yhdessä jo puoli vuotta! Jätin narut siihen paikkaan, ja kipitin Dongon karsinalle. - Ei uskois poju. Pian meijä yhteinen taipale on jo puol vuotta pitkä! sanoin ruunalle samalla kun avasin sen karsinan ovea. Dongo katsoi minua uteliaana kun suljin oven. Se kääntyi katsomaan minua. - Ihana olet juu. Lähdetäänkö tänään sänkkärille? kysäisin ponilta. - Joo lähetään vaan! kuulin Liisan äänen takanani. - Huih! Ai säkin oot täällä! - Ju. Niinnniin voinko siis tulla mukaan, Liisa jatkoi hymyillen. - Tottakai, mikset voisi. - Jes kiva. Laitetaan vaan ponskiliinit valmiiks, Liisa sanoi kadoten Rian luo. Minä itse hain Dongon harjat ja rupesin harjaamaan poniinia.
Kiristin Dongon vyötä yhdellä reiällä ja laskin jalustimet. Ponnistin ruunan selkään, ja säädin jalustimet. Sitten kiristin vielä vyötä. - Tuuksä? Liisa huikkasi portilta avatessaan sitä. - Juu, vastasin ja puristin pohkeille ruunan kylkiin. Kävelin Dongon kanssa portista ulos, ja pysäytin sen. Liisa sulki portin, ja ratsasti vierelleni.
Olimme kävelleet noin kymmenen minuuttia, ja käännyimme sänkkärille johtavalle polulle. Otimme ohjat ja siirryimme raviin. Liisan liitokavio Ria jätti minut ja Dongon heti jälkeensä, joten herättelin ponia hieman pohkeella. Onneksi Dongo oli hyvällä päällä, ja reipasti ravia ihan kunnolla. Liisa taas vuorostaan hidasti tammansa menoa. Pian ravasimmekin rinta rinnan pitkin metsätietä, jolle olimme juuri kääntyneet polulta. - Mikä toi ääni on? kuulin Liisan kysyvän. Hidastimme hevoset käyntiin. - Hmm... Kuullostaa hevosen laukka askelilta? vastasin mietteliäänä. Käännyimme katsomaan äänen suuntaan, ja näimme pienen, punarautiaan pisteen lähestyvän meitä mäen päältä. Kun se tuli lähemmäksi, erotimme pisteen Timiksi, joka laukkasi täyttä päätä kohti meitä. Alex oli orin selässä katsoen eteenpäin iloisena. Kun hän huomasi meidät, hän hidasti Timin käyntiin. - Ai moi tytöt! Minne matka? hän sanoi. - Moikka! Ollaan menossa sänkkärille, vastasin. - Hei teki? Mää myös. - Tuu meijän kanssa? Liisa ehdotti. - Mikä ettei, kyllähän seurassa on hyvä kulkea, Alex naurahti. - Okei, mennään ravia! Liisa naurahti. Pian koko porukka olikin ravissa. Ria oli oikein innoissaan oriseurasta, eikä oikein malttanut rauhoittua ennen kuin menin Dongolla Rian ja Timin väliin. - Pöhkö tuo sinun Rias, naurahdin. - Pöhkö!? Hah! Liisa sanoi mukamas loukkaantuneena, mutta naurahti kuitenkin. Jatkoimme matkaa ravissa hetken, ja siirryimme käyntiin.
-ÄN! Alex huusi. - YY! Liisa vastasi. - TEE! minä kiljuin. - NYT! kaikki huusivat yhtäaikaa. Kaikki kolme hevosta pinkaisivat laukkaan. Dongo jäi hieman jälkeen, mutta pyysin sitä hieman reippaanpaan laukkaan, jolloin Dongon korvat menivät höröön, ja se pinkaisi täysiä kohti Timiä ja Riaa. Ensin porukasta johti Ria, mutta Timi kiri reippaasti ohi. Pian Liisan arabi alkoi tympääntyä juoksemiseen, ja teki pukkisarjan jolloin pujahdimme Dongon kanssa ohitse. Silmät vuosivat vauhdista, ja kaikilla oli hauskaa. Alex oli ensimmäisenä pellon toisessa päässä, ja hidasti orinsa käyntiin. Seuraavana tuli Dongo ja minä, ja viimeisenä Ria. - Se oli ihan yli-hyber-hauskaa! Liisa nauroi. - Jep! Käänsimme hevoset kohti kotia.
Talutin Dongon pesarille, ja huomasin riimunnarukasan. - Ainii tuokin piti hoitaa... Päätin kuitenkin ensin pestä Dongon hiestä, ja sitten vasta pestä narut. Avasin Dongon satulavyön ja nostin satulan pois ruunan selästä. Laitoin riimun ponin kaulalle, ja avasin suitsien remmit. Sitten nostin suitset pois ruunan päästä. Kannoin Dongon kamat paikalleen, ja otin samalla Dongon fleeceloimen. Kävelin takaisin pesarille ja laskin loimen maahan. Sitten suihkutin Dongon nopeaan ja heitin sen loimen siihen päälle. Sitten siirsin riimun pojan päähän, ja talutin sen karsinaan. Sitten otin riimun pois. Silittelin Dongoa hetken, ja lähdin narujen kimppuun.
Ai vitsit tää oli kiva tarina <3 Tässä toimi alku, loppu ja kokonaisuus (: Tykkäsin tosta, kun alotit noilla riimunvarsilla ja lopetit niihin, jollon sait tarinan tosi hyvin kasaan. Lisäks noi puheenvuorot on aitoja ja sellasia hyvin eteenpäin soljuvia ja kiva lisä toi, kun törmäsitte ihan säkällä Alexiin tuolla metsässä. Harmi vaan, et mulla tuli tästä ikävä heti Riaa ja Liisaa... Tosi harmi, kun ei enää nähdä sitä prinsessa_arabitammaa Newessä. Siinä oli luonteikas neiti :D Mut joo oot kyllä viihtyny kauan Dongon puunaajana, en voi muutakun kiittää ja kumartaa! Ja Dongo menee tietystikkin myös riimunvarsien edelle pesun suhteen (; Extrapisteitä tosta riimunvarsien bongaamisesta pihalta ja niiden pesusta 2 ja sit tästä tarinasta 3, joten 5 pistettä yhteensä // A
|
|
|
Post by Mira on Nov 26, 2014 8:44:50 GMT 2
( m.youtube.com/watch?v=GM6PYawZ8nk)Istuin koulun käytävän kylmällä puupenkillä. Kuuntelin musiikkia mustista nappikuulokkeistani. Pian koulun kellot soivat ja Lissun matikanluokan ovet pamahtivat auki. Luokka ryntäsi pukemaan ulkovaatteitaan. Pysäytin musiikin ja otin kuulokkeet pois. Otin takkini vierestäni ja vetäisin sen ylleni. Lissu käveli luokseni. Hän oli omituisen allapäin. - Moi, hymyilin tytölle. - Moi... Hän vastasi tyhjästi. - Mikä sul on? kysyin ihmeissäni. - No.. Me muutetaan pois.. ruotsiin.. ainakin hetkeks koska isä sai paremman työpaikan sieltä... Liisa sanoi surullinen ilme kasvoillaan. Jähmetyin paikoilleni. En uskonut mitä Liisa sanoi. Ei voi olla totta... - O-oikeasti, sanoin katsahtaen tyttöä kauhuissani. - Joo.. Hän sanoi, ja näin kyyneleen hänen silmäkulmassaan. Liisa pyyhki sen kuitenkin pois. - Voi ei... - Ajattelin.. et jos meet tänään tallille, voisinko tulla mukaan.. - Joo meen, ja tottakai voit tulla! Kävelimme kohti tallia. Loppumatkan juoksimme, niinkuin ennen. Avasimme tallin raskaan oven. - Mä harjaan Dongon nopeaan, sanoin tytölle. - Juu.. Liisa lähti kiertelemään tallia. Joka karsinan asukkia hän silitti, mutta Bean luona hän avasi karsinan oven, ja halasi tammaa. Jatkoin ruunan harjaamista. - Mä heitän Dongon tarhalle, ni tuuksä mukaan? Kysyin Liisalta. - Mä.. mä en tuu. Jään tänne oottaan. Jos on ok? Liisa sanoi. -Okei? Vastasin ihmeissäni. Otin Dongon narun ja kiinnitin sen riimuun. Avasin Dongon karsinan oven ja talutin ruunan ulos. Silitin sen pehmeää talvikarvaa. - Me mennään nyt, sanoin Liisalle. Talutin ruunan ulos tallista kylmään marrasiltaan. - Sä kyl näytät ihan karvapallolta ton sun talvikarvas kanssa, naurahdin ruunalle. Lähdimme kävelemään kohti tarhoja . Dongo kipitti kiltisti vierelläni. Avasin portin ja menin sisälle tarhaan. Dongo ihmetteli edelleen Kävyn puuttumista . - Voi pientä, sanoin ruunalle. Lähdin kävelemään heinävarastoa. Nappasin pienen sylillisen heinää, ja kävelin takaisin Dongon luo. Heitin heinät sille, ja lähdin etsimään Liisaa. - Täällähän sää oot! Sanoin kun näin Liisan istumassa heinäpaalin päällä, Bean karsinassa. Hän pyyhkäisi nopeasti kyyneleet ja halasi tammaa. - Mun pitää mennä, isä soitti just, Liisa sanoi surullisena. - Okei... no.. heippa sitten. Halasin Liisaa, jonka jälkeen tyttö käveli pois. Kyynel vieri silmäkulmassani. Olin menettänyt juuri parhaan kaverini. Juoksin tallista ulos. Juoksi niin kovaa kuin pystyin Dongon tarhalle ja halasin ruunaa pitkään itkien sen pehmeään karvaan. All of my memories keep you near It's all about us, imagine you'd be here </3
:'( Parhaan kaverin lähtö on aina yhtä kamalaa... toivottavasti kuitenkin voitte pitää yhteyttä Liisan kaa vielä, vaikka skypellä? Ja onneks Dongon paksua talvikarvan peittämää kaulaa vasten voi itkee. Se kuuntelee kaikki murheet <3 Ja tosta Käpsyn lähtemisestä tuli mieleen, et nyt saa meidän Dongo poika uuden tarhakamun sun Hileestä just sopivasti (: Ne varmaan tulee hyvin juttuun, kun Dongo on niin säysee kaveri :D Päiväheinistä tarhassa voi ainoostaan tulla kinaa, jos ne laittaa samaan kasaan, kun Dongo on niin perso ruualle ja vuonis haluis syödä kaikki ite :P Mukavaa, et jaksat vieläkin hoitaa Dongoo, eikä inspis oo kadonnut mihkää (: Sulla on varmaa jo nii paljo pisteitäkin taas(?) et voit pyydellä jotai palkintoo taas, jos haluut :D Pisteitä: 3 // April
p.s. toi biisi <3
|
|
|
Post by Dulle on Sept 18, 2015 15:59:08 GMT 2
Dongoilua...
Heh heh olin laiska, vaikka inspiraatio oli kohdallaan niin ei siitä sitten mitään tarinaa tullutkaan... Mutta kuvan sain laitettua, joku päivä tulee sit tarinakin :D. Ja kuvan tausta OLI valkoinen, mutta muokkasin yhdellä sovelluksella ja...
- Dulle & Dongo 1HM
Hah, oon joskus itekin onnistunu tossa taustan mustaamisessa : D Just johtuen jostai samantapasesta syystä... Mutta ihan kuva silti oli musta tausta tai ei, Dongo pullukka <3 Ja noi korvat on suloset pikkuset töpöt : D Pisteitä: 2 // April Voit jatkaa vanhojen pisteiden "päälle" keräilyä, vaiks hoitsu vaihtukin (:
|
|
|
Post by Dulle on Nov 28, 2015 23:44:58 GMT 2
Se ei pelaa joka pelkää...
- Hieno poika Dongo! kehuin hallakkoa. Palkitsin ruunan kehuilla koska se antoi tarhasta kiltisti kiinni. Otin toiseen käteeni Dongon musta-vihreän riimunnarun ja lähdin kävelemään reippaasti kohti kolmostarhan porttia. Onnekseni muut hevoset eivät seuranneet minua, joten sain vietyä Dongon portille ongelmitta. Avasin siis portin ja talutin ruunan portista. Käänsin sen pään kohti porttia jotta saan sen kiinni. Olin saamassa juuri ylemmän sähkölangan kiinni, kunnes onnistuin tiputtamaan sen maahan, ja lanka alkoi heti rätistä. Dongo säikähti ääntä, ja lähti peruuttamaan hurjaa vauhtia. En saanut pidettyä otetta, vaan naru luisti kädestäni ja hetkessä hallakko oli irti. Ruuna pysähtyi, joten yritin napata sen kiinni. Tuloksena oli sitten se, että ruuna lähti perääntymään ja tällä kertaa lähti laukkaamaan naru maassa laahaten.
- Dongo on irti! huusin, ja laitoin äkkiä langat kiinni. Ryntäsin tallia kohti toivoen että joku sai vuonohevosen kiinni. Tallilla näin Ompun, joka piteli jo rauhoittunutta hevosta. - Mitä ihmettä Dulle? Omppu nauroi katketakseen tallilla. Ryntäsin Ompun luo, ja otin Dongon tytöltä. - No kuule sitä ihmettä että tää ruuna säikäytti mut! puuskahdin ystävälleni. - Mitä oikeen kävi? Omppu kysyi, tällä kertaa en kuullut hänen äänessään yhtään pilkkaa. - Mä onnistuin tunaroimaan tarhasta haun totaalisesti. Tiputin siis sähkölangan maahan, ja tiedäthän sä mitä sitten käy, huokaisin kaverilleni. - Noh, sattuuhan tota. Mä aattelin lähtee vähän Jessillä maastoon niin tuuks sä? - Kysytki vielä! Totta kai! vastasin innokkaasti.
Päätimme Ompun kanssa hoitaa hevoset yhdessä hoitopuomilla, joten sidoin Dongon puomille ja kävin hakemassa harjat. Kun palasin harjojen hakureissulta Omppu oli jo sukimassa pulleroaan. Juttelimme Ompun kanssa poneja hoitaessa kaikesta mahdollisesta ja puheen aiheet vaihtelivat, saatoimme puhua ensin poneista, ja yhtäkkiä puhuimmekin tulevasta fysiikan kokeesta.
- Mä meen Jessillä ilman satulaa. Ja mennään sit kyllä maastoesteille! Omppu uhosi. Itse en ollut varma halusinko mennä ilman satulaa reipasta lenkkiä, mutta päätin myös mennä ilman satulaa. Saimme varustettua ponit, joten kävimme huikkaamassa Aprilille lähdöstämme. - Sulla onki helppoa kun sun Jessis on tollanen mini, puuskahdin kun olin jo kolme kertaa yrittänyt selkään. Ei, en päässyt tälläisenä pätkänä ison ponin selkään ilman satulaa. En edes penkiltä. - Ei se Jessin vika oo että se on täydellinen. Nyt tiiät miltä musta tuntuu Kolkon rinnalla, Omppu puolusteli poniaan. Huokaisin vain, ja yritin pompata vuoniksen selkään. Sain punnerrettua itseni selkään, ja pääsimme vihdoin aloittamaan.
Lähdimme tallustelemaan Dongo kärkenä pientä metsäpolkua, joka johtaisi leveämmälle tielle. - Viikon kohokohta, Omppu huokaisi. Minäkin olin samaa mieltä. Dongon hoito oli maailmassa parasta. Saavuimme leveälle tielle. - Ravataanko? Omppu kysyi kun olimme kävelleet jo vähän matkaa tietä. - Ravataan vaan, huuda heti kun tiput! nauroin, ja Omppukin nauroi. Nostimme ravin ja ravasimme kiitettävää vauhtia tiellä. Ihme kyllä en pomppinut yhtään Dongon selässä, istuin kuin liimattu ruunan pyöreässä selässä. Aivan liian pian tuli eteen kapeampi polku, joten hiljensimme. - Tuon mutkan takana avautuu maastoestereitti, mennäänhän me sinne? Omppu varmisti. Nyökkäsin. Toisaalta halusin kovasti päästä rallittelemaan, toisaalta minua jännitti. - Tehdään niin, että ensin sinä hyppäät tunnepäin ja sitten tulet takaisin. Sitten minäkin teen saman ja sitten mennään yhdessä esteet ja niiden jälkeen jatketaan normaalisti Neween, ok? Omppu kysyi. Tyydyin nyökkäämään. - Kumpi menee ensin? kysyin, ja sain heti vastauksen. - Minä, kuului Ompun suusta heti.
Omppu lähti radalle, ja minä odotin. Kuulin joka esteeltä riemun kiljahduksen, ja näin että Omppu ja Jessi nauttivat. Pian he tulivat takaisin ja oli minun vuoroni. Annoin vuonohevoselle laukkapohkeet ja se lähti. Vauhti oli reipas, ehkä liiankin, mutta annoin mennä. Tuli ensimmäinen este, kaatunut puu, noin 30cm. Dongo melkeinpä laukkasi sen yli. Toinen este oli risuista tehty "pysty", ehkä n. 40cm. Dongo ylitti sen suurella ilmavaralla, meinasin jäädä hypyssä jälkeen ja menettää tasapainon mutta onnistuin pysymään selässä. Kolmas estekin ylittyi ilmavaralla, kyseessä oli kahden ohuen tukin pysty, ehkä 60cm. Pidätin hengitystäni, ja suljin silmäni. Este vaikutti niin korkealta, enkä ollut vakuuttunut tasapainostani niin suuressa loikassa ilman satulaa. Dongo laukkasi rytmikkäästi kohti tukkipinoa ja hyppäsi. Ilmavaraa jäi, loikka oli suuri eikä minulla ollut satulaa. Ja pysyin selässä silti! Jatkoimme seuraavalle esteelle joka oli radan viimeinen, siis risueste, arviolta ehkä 40-senttinen. Este ylittyi helposti. Taputin innoissani ruunaa. Päätin ravata rauhassa takaisin Ompun luo ettei vanhus rasitu liikaa.
- Tuliko joku ongelma? Omppu ihmetteli kun ravasin sen luokse. - Ei, mutta Dongo on jo vanha enkä halua rasittaa sitä liikaa, totesin. Omppu ehdotti että mennään vielä kerran, joten menimme, sillä ehdolla että loppumatka mennään rauhallisesti. Lähdin ensin Dongolla ja Omppu lähti silloin perääni kun olin melkein kakkosesteellä. Rata meni loistavasti, enkä jännittänyt korkeinta estettäkään. Esteiden jälkeen hiljensimme käyntiin, ja innostuimme tekemään kaikkea hauskaa mm. istumaan selässä väärinpäin. Ihan liian pian tallin tuttu katto pilkotti edessämme.
Tallilla pudottauduimme ponien selästä, ja kiikutimme karsinoihinsa, tai no Dongon vein pesukarsinaan. Pesarissa kylmäsin Dongon jalat, muuten en ponia pessyt. Talutin ponin pikkutallin keskikarsinaan ja heitin ruunan oman fleeceloimen sen selkään. Halasin ponia vielä ennen kuin lähdin sen luota. Kävin moikkaamassa vielä Omppua ennen kuin lähdin kävelemään hyvillä mielin kotiin.
2 HM Dulle & Dongo-poniini♥
//toivottavasti tykkäät vaikka tuli vähän tönkkö. Oon istunu tässä koneella nyt jotain 2h kirjottamas tätä :D
Sait kuvailtua hienosti ja ehkä vähän liiankin yksityiskohtaisesti tarinan tapahtumia, etenkin ensimmäisessä kappaleessa. Tarina oli ehkä hitusen tönkkö, ja ensimmäinen kappalejako tuli ehkä vähän hassuun paikkaan. + ei kirjoitusvirheitä + jaksoit kirjoittaa tarinaa 2 tuntia! + hoidit Dongon lopussa hyvin + keksit tarinaan enemmän tai vähemmän hauskoja tapahtumia, lukijalle ei tullut tylsää!
- osa kappalejaoista oli vähän väärissä paikoissa - en keksi enempää
Pisteitä tarjoan tästä 2. (:
//Roosa /edit, sama tarina lähti ilmeisesti 2 kertaa, voisitko poistaa toisen? (:
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on May 18, 2016 20:44:29 GMT 2
Thö Pallero 18.5.-16
Bussi körötteli hidasta vauhtia asvalttitietä eteenpäin. Tuijotin maisemia ikkunasta nojautuen penkkiin, kuulokkeistani pauhasi dubstep- kappale, toinen toisensa perään. Naputin harmaata tennariani musiikin tahtiin bussin lattiaan. Kohta pitäisi jäädä. Kohottauduin suoraksi ja painoin stop-nappulaa. Pysäkki lähestyi hetki hetkeltä. Nappasin mustan reppuni penkiltä, laskeuduin portaat bussin takaosasta ja hyppäsin ulos autosta samalla huudahtaen kiitoksen kuskille.
Reitti Newerraan oli minulle suhteellisen tuttu, samoin kuin Dongo. Jaa miksi? Tuohon voisi vastata kahdella sanalla, Senja ja tyttöystävä. Jeps. Viimeinen alamäki metsäpolkua pitkin, sitten tuijotin sitä. Pysähdyin, virnistin ja naurahdin. Ompa tää pieni.. - mutta söpö, se täytyy myöntää! Lähdin astelemaan tallin pihaan. Mun olo oli melko kiusallinen, pelotti ajatus, jos täällä olisi vanhoja Neweläisiä paljonkin. Ja siinä, ensimmäinen ihminen jonka tallin edustalla näin, oli Liisa "Lissu" Malmgård, Senjan entinen paras kaveri. Tyttö taisi huomata minut, kummastuneesta ilmeestä päätellen. Nuori nainen pyörähti ympäri ja käveli reipasta tahtia minua kohti. - Veeti? Moi! Mitä sä täällä? tyttö sanoi positiivisella tavalla yllättyneenä. Naurahdin. Hyvä, ainakaan se ei oo vihaine Senjan ja mun eron takia... - Mäpä mä. Aloin tosiaan hoitamaan Dongoo, virnistin tuolle. - Dongoo? Ai vaik Senja-.. Keskeytin tytön nopeasti: - Luca oli jo varattu. Enkä mä usko et Senja tänne palaa. Mut millon sä oot takas tullu? Eksä muuttanu Ruotsiin? Sain tytön naurahtamaan. - Siis ei siitä kauaa ole, mut olin mä Ruotsissa kaksi vuotta! - Aaaaivan! Mut Aprill ei vissiin oo enään Newen puikois? kysäisin, samalla vaihdoin aiheen sukkelaan. - Joo ei, nykyään täällä on Kaisu! Ja tuoltahan se tuleekin, Liisa hymähti ja osoitti melko lyhyen, vaalean naisen suuntaan. Kaisu suuntasi luoksemme. - Moikka! Mä oon Kaisu, sä näytät näin pikaisesti vilkaisemalla siltä, että olet varmaankin Veeti, nainen naurahti. - Joo, terve! sainoin reippaasti ja kättelin Kaisua. - Jospa tämä meidän Liisamme näyttäisi sinulle Dongon tarhan? Kaisu sanoi vilkaisten Lissuun. - Ei tarvii, oon mä tääl käyny mun ex-... siis yhen entisen kaverin, Senjan kanssa.. sanoin nopeasti. - Aivan! No mutta kyllä Liisa varmaan siltikin voisi tulla mukaan, ainakin totuttamaan tallin tapoihin, hän naurahti ja käännähti sanoen: - Anteeksi että näin katoan yhtäkkiä, mutta täytyisi lähteä pyydystämään Miran oria, Toottia. Heillä alkaa valmennus tunnin päästä ja Miralla on koulua vielä puoli tuntia, siihen päälle vielä bussimatka, eli se olisi täällä vasta varttia vaille viisi, joten lupasin laittaa Tootin valmiiksi. Nähdään! - Nähdään! huikkasin ja käännähdin Liisaa päin tyytyväinen, yllättynyt virne kasvoillani. - Mirakin on täällä? kuiskasin innoissani. - No on, tyttö naurahti jonka jälkeen jatkoi: - Mitäs väliä sillä on? Lähdimme kävelemään kenttää kohti, kakkostarhalle. - Eeeiku mietin vaan, mumisin ja katsoin nelostarhalle, jonne Kaisu oli kadonnut. - Älä sano, Liisa huudahti epätoivoisena. - Eeei! En mä mitään sellasta, sanoin säikähtäneenä. Repesimme molemmat nauruun, josta ei meinannut loppua tulla. Pian olimmekin tarhoilla, ja hekotellen tunkeuduin Dongon alueelle. Ensimmäiseksi näin edessäni mustanruunikon, suht korkean tamman. Pysähdyin katsomaan tuota, sehän olisi mulle loistava estehevonen, ainakin noin rakenteensa puolesta. Mustanruunikko näytti vahvasti enkkutäykkäriltä. Pyörähdin ympäri ja huusin Liisalle: - Kuka toi on? - Se on yksäri, et sä sitä voi hoitsuksi ottaa, tyttö nauroi. Valahdin punaiseksi ja käännyin nopeasti ympäri Lissun nauraessa takanani. Loin vielä viimeisen silmäyksen minua tuijottavaan tammaan, kunnes lähdin Dongon luo. Puristin vihreää riimunnarua nyrkissäni. Astuin Dongon luo ja kiinnitin narun riimuun. Poni katsoi minua pöljänä, nuuski taskujani. - Ei mulla mitään sulle ole, hihkaisin ja lähdin raahaamaan ruunaa ulos tarhasta.
Kiristin ruunan satulavyötä. Autoin noin kymmenvuotiaan tytön ponin selkään ja säädin tuolle jalustimia. Ratsastuksenopettaja, sen nimi oli kai Iikka, katseli "työntekoani". - Veetikö se oli? hän kysäisi. Nyökkäsin virnistäen. Autoin jalustimen tytön jalkaan ja kiristin vielä vyötä. Taputin Dongon kaulaa, astuin taaksepäin ja katsoin kun nuori tyttö pamautti pohkeensa ruunan kylkiin. Tallustin Iikan luo. - Näillä olis estetunti, hyppäävät jotain kolmeekymmentä senttiä, mies totesi. - Aivan, naurahdin. - Haluutko auttaa rakentamaan rataa? - Mikäpä siinä, virnistin ja lähdin Iikan perässä roudaamaan estekalustoa kentälle.
Talliorja ja pystytukka 1 hm
Aivan mahtava tarina! Ihanasti tapahtumia, vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia =) Sun tarinoita odotan erityisen innolla, ponipojat tuo aina mukavaa eloa talliin! // Kaisu
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on May 19, 2016 11:23:25 GMT 2
Tallityöläinen 19.5.-16 Norkoilin tallin edustalla mutustellen purukumia. Kuulokkeista pauhasi tuttuun tapaan dubstep, jonka tahtiin jalkani naputti maahan. Pian pitäisi lähteä hakemaan Dongo tunnille. Kaivoin upouuden puhelimeni hupparin taskusta ja suljin Spotifyn. Reipäisin kuulokkeet korviltani jonka jälkeen tungin ne reppuuni. Heitin repun olalle ja suuntasin sisälle talliin.Luikahdin taukotupaan. Ensimmäisenä suuntasin Dongon kaapille, avasin sen ja heitin reppuni sisään. Ovi kolahti ja käännähdin äkisti ympäri. Kohtasin kaksi sinistä silmää, jotka tuijottivat minua kummastuneesti. Nuorehko tyttö astui sisään satulahuoneeseen.- Terve, mä oon Veeti, Dongon uusi hoitaja, naurahdin sinisilmän järkyttyneelle ilmeelle.- Aaivan! nuori neitikin naurahti.- Mä olen siis Wilma! Mulla on oma poni, Myy, joka asui täällä, mut nyt se muutti kotiin, Wilma totesi hymyillen.- Okei! Tulit sitten varmaankin hakemaan Myyn tavaroita? virnistin ja kaivoin kaapista riimunnarun.- En oikeastaan. Meillä on Myyn kanssa valmennus maneesilla, samaan aikaan kun tunnit rullaa kentällä, tyttö hymyili.- Aaa, okei! Kaisu sitten pitää tunnit? sanoin ja suoristin selkäni sekä suljin kaapin oven.- Juu! Tai siis tuntitunnit, tyttö korjasi.- Joo, niin mä ymmärsin! Mut lähen tästä pyydystämään pystytukkaa, nähää! virnistin ja katosin ovesta ulos.Tallustelin viileässä, mutta auringonpaisteisessa ilmassa Dongon tarhaa kohti. Hiekka rapisi tennareiden alla, sitä säestäen viheltelyni. Pian olinkin jo ponin tarhalla. Tamma, jota eilenkin katselin (selvitin tallin kotisivuilta sen olevan Euna), söi heinää arvon pullani kanssa.- Dongo, tuus tänne, huikkasin ruunalle, mutta arvon herralla oli näköjään parempaakin tekemistä. Marssin Eunan ohi suoraan ponin luo, nappasin tuon riimusta vetäisten ponin pään heinäkasasta. Kohtasin ruunan närkästyneen katseen samalla kun kiinnitin riimunnarua. - Sori nyt vaan, naurahdin.Lähdin raahaamaan ponia ulos tarhasta. Hyräillen tallustelin reipasta tahtia tallia kohti, ruunan löntystäessä niin kaukana minusta, kuin riimunnaru vain antoi periksi.Ensimmäiset tuntilaiset alkoivat putkahdella talliin juuri kun talutin Dongon päätallin ohi. Saatuani ruunan karsinaan, hain tuon harjapakin, ja sivusilmällä katsahdin tuntilaisiin naurahtaen. Pikkutytöt tuijottivat tuntilistaa, osalla riemastunut, osalla pettynyt ilme kasvoillaan. Palasin ponin karsinalle ja aloitin jo Dongon harjaamisen, kunnes meidän yhteisen hetkemme keskeytti kimeä, hieman koppava ääni.- Kukas sä luulet olevasi, punapää hihkaisi.- Moi, mä oon Veeti, Dongon hoitaja, naurahdin. Tyttö, ehkä kymmenvuotias, tuijotti minua hetken.- Jaa. No mä oon Milla, neiti tokaisi ja lisäsi vielä: - Ja saan tän ponin itsekin hoidettua! - Okei! No mä pyörin tässä auttamassa muita, huikkaa jos tulee ongelmia, hihkaisin ja poistuin karsinasta. Tyttölauma oli jo innoissaan harjaamassa noita pallo-otuksia. Vilkaisin ensin pikkutallin karsinoihin. Silmäilin karsinoiden ovien nimikylttejä ja sain selville, että tänään tunnille osallistuisi ainakin Fantsu, kieltämättä söpö shetupallo, Taika, Lissun hoidokki, sekä mun Dongoni. Lissu pölähti sisälle kasa suitsia ja satuloita käsissään. Hän tökkäsi kysymättä minulle kaksi satulaa sekä kahdet suitset, ja yhden varusteparin kanssa ruskeahiuksinen tyttö katosi Taikan karsinaan. Rungoton satula ja kirkkaan turkoosi huopa katosivat nopeasti käsistäni blondin pikkutytön matkaan, joka suuntasi Fantsun karsinaan. Lopulta Milla astui arvokkaasti ulos karsinasta, heittäen kaviokoukun harjapakkiin.- Tarviitko apua näiden kanssa? hymähdin- No jos sä voit laittaa satulan, Milla kysäisi ja nappasi suitset käsistäni.- Totta kai!Kävelin tytön perässä karsinaan ja nostin mustan satulan vihreällä huovalla ja romaanilla ponin kaulalle. Liu'utin satulan paikoilleen ja kiristin vyötä. Taputin ruunan kaulaa, jonka jälkeen katsahdin turparemmin kanssa taiteilevaan tyttöön. Kun remmit olivat kiinni, tuo nappasi kypärän, turvaliivin ja raipan karsinan edestä. Kypärän tyttö laittoi päähänsä, liivin päällensä ja raippaa tuo puristi kourassaan. Hymähdin ja astuin ulos karsinasta. Lissu oli samaan aikaan valmiina, joten päätimme yhdessä käydä katsomassa, oltaisiinko päätallissa jo valmiita.- Kaikki valmista? Liisa huudahti päätallin ovelta saaden tyttö lauman katseet nousemaan poneistansa kaksikkoon (eli meihin) ovella.- Juu! kuului neitien huudahdukset karsinoista.- Kaisu odottaa kentällä, ja lähdetään täältä nyt....Liisa jäi selittämään ohjeita tuntilaisille, itse hölkkäsin aittaan kertomaan poniratsastajille uutiset. Pian poniletka, joka koostui Taikasta, Tinjasta, Pepistä, Dongosta sekä Fantsusta.Kentällä avustin Millan selkään ja kiristin vyötä vielä reiällä. Dongo pärskähti turhautuneena, vetäisi ohjat millan käsistä ja kyhnytti päätään polveensa. Autoin ohjat takaisin tytön käsiin ja säädin vielä jalustimet hänelle sopiviksi. Kun poniratsukko lähti liikkeelle, minä suuntasin taukotilaan. Nyt maistuisi kaakao.Ovi aukesi narahtaen. Potkaisin tennarit jaloistani ja hiippailin sisään. Sohvalla istuskeli tyttöjoukko rupatellen keskenään. Astuessani sisään huoneeseen jutustelu lakkasi alta aikayksikön. Sinipää avasi suunsa.- Kukas sä olet? hän kysäisi.- Veeti, Dongon hoitaja, virnistin ja nojauduin seinään.- Aivan! Mä olen Ciannait, sano vain Cia, nainen naurahti.- Mä oon Mia, hoidan Hemmoa! oranssihiuksinen, noin ikäiseni tyttö huudahti.Sain kuulla laajan esittelyn. Oli Pauliinaa, Corneliaa, Millaa ja Miraa.- Mä en Mira tienny et säkin oot täällä, naurahdin ja katsoin vaaleanpunapäätä.- Joo, enkä mäkään tienny et sä täällä pyörit, Mira virnisti juuri samalla hetkellä kun Lissu paukahti sisään.- Moro! hän huikkasi ja käveli hyllyille etsimään jotain. Kaivettuaan kaakaopaketin hyllystä tuo alkoi taiteilemaan juomaaa itselleen. Käänsin katseeni takaisin muihin.- Mistäs te tunnette? kuulin Cornelian kysäisevän.- Me ollaan serkkuja, Mira vastasi hymyillen.- Jep, naurahdin ja tallustin Liisan luo aloittaen kaakaon tekemisen.Pauliina, jota vissiin Pauksi kutsuttiin, alkoi selittämään siitä, kuinka Peppi oli vetänyt mailman isoimman pukkisarjan eilen ratsastustunnilla esteen jälkeen. Rupattelu hevosista, koulusta ja kaikesta muusta jatkui ja kaikilla oli hauskaa. Mira oli enimmäkseen hiljaa, mutta en sitä sen enempää ihmetellyt, kaipa se taas ajatteli olevansa ulkopuolinen. Sain kaakaoni valmiiksi ja tungin sohvalle Miran ja Paun väliin. Lissu istahti Miran viereen käsinojalle. Keskustelu yltyi samaa tahtia kuin keli ulkona.- Siellä sataa! Pau hihkaisi ja pomppasi ylös melkein saaden posliinimukini kaatumaan.Naurahdin ja katsahdin ikkunaan kuten muutkin. Pau oli rynnännyt ikkunaan ja katseli sateen ropinaa. Hörppäsin loputkin kaakaostani ja vein mukin lavuaariin. Laskin siihen vettä, jonka jälkeen tungin mukin "kuivatushyllyyn", jonka oikeaa nimeä en tiedä, väärin päin kuivumaan. Liisa noudatti esimerkkiäni, ja pian juttu tallilaisten kesken vain yltyi. Lopulta satulahuoneeseen saapui jo aiemmin tapaamani Wilma, läpimärkänä tosin. Hän käveli määrätietoisesti kaakaopakettia kohden, samalla moikaten meille.- Kannattaa lähteä sinne alas, tuntilaiset tulee pian, ja Kaisulla on meille joku homma, tyttö huikkasi.Nyökkäsin ja ryntäsin porukasta ensimmäisenä eteiseen pukemaan kenkiäni. Koko muu lauma perässämme syöksyimme talliin juuri parahiksi. Kaisu astui tallin ovista sisään.- Niin, teille oli vähän hommaa, nainen sanoi salaperäisesti.Hän oli vetänyt hupun päänsä yli, joten vaaleat hiukset olivat melko kuivat.- Niin? luoksemme tupsahtanut Wilma kysäisi saaden Cornelian säpsähtämään.- Mä olen varma, että tulette nauttimaan tästä, Kaisu hymähti.- Saatte mennä raahaamaan nuo puomit tuolta kentältä, hän virnisti.Nainen repesi nauruun nähdessään ilmeemme.- No ei vaineskaan. Teidän hommanne oli auttaa tuntiratsastajia ponien kanssa, mutta jos joku haluaa, voi tulla muakin auttamaan, Kaisu sanoi hymyillen.Mä, Mira ja Liisa lähdettiin kaisun perässä vesisateeseen. Märkä maa litisi jalkojemme alla, ja rikkinäinen tennarini päästi osan vedestä sukkieni päälle.- Ei hitto, ärähdin saaden tytöt ja Kaisun nauramaan.Pompin yhdellä jalalla heidän perässään porukan nauraessa seikoilulleni. Lopulta olimme kentällä ja aloitimme raivausoperaation. Raahasimme liukkaita ja märkiä puomeja varmaan kymmenen minuuttia varastoon, kokoajan nauraen, milloin sille, kun Liisa tiputti puomin varpailleen, milloin sille, kun löin pääni estekatoksen seinään. Kaisu pyöräytti silmiään huvittuneena, pudisti päätään ja jatkoi puomien raahaamista.Lopulta raahauduimme sisälle talliin läpimärkinä. Suurin osa tuntilaisista oli jo lähteneet, joten Kaisu käski meidät heittämään sadeloimet aitan poneille ja viemään ne ulos. Mira lähti pyydystämään Toottia sadeloimi mukanaan ja muuta tallilaiset katosivat omille teilleen. Kävelimme Liisan kanssa yhtä matkaa aitalle. Mä raahasin vihreää, juuri pestyä sadeloimea mukanani. Kun sitten viimein saavuimme aittaan huomasimme Fantsun. Me sovittiin, että mä veisin Fantsun viimeiseksi, ja Liisa tulisi avaamaan tarhan portit. Luikahdin Dongon karsinaan ja heitin loimen tuon selkään. Ruuna mussutti tyytyväisenä heiniään, eikä antanut minkään tulla hänen ja hänen elämänsä rakkauden väliin. Kun viimein loimien remmit olivat kiinni, lähdimme yhtä matkaa tarhoille. Dongon kakkostarha oli Taikan kolmosen vieressä, joten päästimme vain ponit tarhoihinsa. Katsahdin Eunaa, jonka päälle joku oli kerennyt heittää oranssin sadeloimen. Dongo tökkäisi minua herättäen huomioni. Päästin ponin irti ja tuo ravasi korvat hörössä heinäkasalle. Euna yritti maistaa samasta kasasta, mutta Dongo tökkäsi korvansa luimuun ja yritti puraista tuota selvästi järkyttäen tamman mielenrauhaa. Naurahdin ja suljin alimmaisen sähkölangan.Rupattelimme koulusta ja Liisan ruotsinmatkasta taluttaessani turkoosilla kaulakappaleellisella sadeloimella kuorrutettua shetlanninponi oria. Tökkäsimme sen Miran orin, Tootin ja ihanan Lucan seuraksi oritarhaan. Poni juoksi iloisesti pukitellen Tootin luo, ja nuo kaksi alkoivat rapsuttelemaan toisiaan. Tarkistimme porttien olevan tiukasti kiinni ja käännähdimme ympäri. Lähdimme kävelemään tallia kohden.- Olisitko sä halunnut siis Lucan alun perin, Liisa kysyi.- Joo. Mut on Dongokin kiva. Lucasta vaan saisi paremman treenikaverin, ymmärrät varmaan. Mut jos se sen hoitaja joskus häippäsee, aijon kysyy Kaisulta saisinko Lucan Dongon lisäksi, sanoin mietteliäänä.- Eli et oo kuitenkaan luopumas Dongost?- En. Ja sitäpaitsi, jos en saa ikinä Lucaa hoitsuks, voinhan mä aina ilmoittautua tunneille ja toivoo sitä, virnistin tytölle ja lähdin juoksemaan sateessa tallille päin.
Väsynyt Talliorja ja Tyytyväinen Heinänrakastaja 2hm Oi, ihanaa ratsastuskoulutunnelmaa! Mulla on suunnitteilla uusi tuntihevonen Neween, joskus - mutta se on sitten tasokkaampi jne. Se voisi sopia Veetille, ehkä =) Pitää katsoa, milloin jaksan tehdä sen sivut! Kaisu pitää vain alkeistunnit tiistaisin, mutta se sai tänään sijaistaa Iikkaa, kun Wilmalla oli valkka =D Iikka pitää II-IV ryhmien tunnit. Mä tykkään tosi paljon, kun otat hahmoja paljon mukaan tarinoihisi, ja arvostan suuresti sua ja muita, ketkä osaa kuvailla ratsastuskoulun elämää niin hyvin <3 Ja muuten, Fantsu on tänään heilansa kanssa laitsalla, mutta ei se mitään, että se meni tunnin jälkeen tarhaan. Saa shettistammakin hetken tauon =D // Kaisu
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on May 21, 2016 18:26:05 GMT 2
21.5.-15 Lihapulla liikkeessä
Tallipiha oli autio edestakaisin kottikärryjen kanssa juoksevaa Kaisua lukuunottamatta. Mä ihmettelin hetken paikan hiljaisuutta, mutta totesin sen johtuvan uudesta yksäristä, jota kaikki olivat kyyläämässä tai jostain muusta vastaavasta. Siksi mä sainkin melkein sydänkohtauksen nähdessäni koko lauman tyttöjä sekä Iikan laittamassa Dongolle varusteita.- Totaahh, sain erittäin coolisti puristettua huulieni välistä.Ilkka kohotti katseensa satulavyöstä muhun.- Ai terve! Kaisu käski laittamaan Dongon valmiiksi, mies naurahti ja laski satulansiiven alas.- Okei, onks sille tulossa sitten joku ratsastaja? kysäisin tönkösti.- Joo on, vaaleahiuksinen, Pauksi tunnistamani mimmi paljasti salaperäinen ilme kasvoillaan Dongon pään vierestä.- Aivan..- Eiköhän sun pitäisi sitten hakea kypärä, Liisa virnisti karsinan perältä.- Mun?Saatuani koko joukolta nyökkäyksen käännyin hitaasti ympäri ja lähdin tallustelemaan aitan ovesta tallia kohden. Vai että tälläinen päivä.Repäisin hieman jumittuneen kaapin oven auki. Kaivettuani kypärän sekä saappaat näkyville tennarit vaihtuivat melko nopeasti kiiltäviin, mustiin saappaisiin. Kypärä sai odottaa kädessäni paiskatessani kaapin oven kiinni. Lähdin taukotilasta kummallinen hymy kasvoillani ja tungin kypärän päähäni ennen kuin astuin aitan ovesta sisälle. Tyttölauma oli kadonnut jonnekin, mutta Iikka norkoili karsinalla näpräten puhelintaan.- Joo.. No täs mä oon, virnistin. - No hyvä. Mä menen jo maneesille, tuu sinne kun olet valmis, mies hymähti, tunki puhelimen taskuunsa ja katosi ovista ulos.Kaivoin mustat hanskat hupparini taskusta, tungin ne käsiini. Avasin karsinan oven ja nappasin ruunan ohjista lähtien raahaamaan taluttamaan ponia pihalle.Maneesin ovet aukesivat naristen. Iikka seisoi keskellä kenttää ja hetki sitten kadonnut mimmilauma norkoili katsomossa muutaman lisävahvistuksen lisäksi. Tajusin myös Kaisun istuskelevan katsomossa tyttöjen seurana.Taluttaessani Dongoa maneesin keskelle kaartoon, nainen huikkasi:- Tosiaan Veeti, saat nyt näyttää taitosi!Naurahdin ja pysäytin ruunan.- Selkis, virnistin.Aloin laskemaan jalustimia Iikan samalla silmäillen touhujani.- Mitä luulet Kaisu, onko Veeti ihan liian pitkä tolle ponille, mies huikkasi katsomoon.- En usko. Ja sitä paitsi, eihän se mitään haittaa jos muutaman kerran siellä selässä käväsee, Kaisu virnisti.- Ei meillä kun noin kakskytä senttiä pituuseroo löydy, hymähdin samalla ponnistaen selkään.Heitin jalkani eteen, kiristin vyön ja napautin ponin käyntiin. Dongo silminnähden järkyttyi huomatessaan, että sillä aijottiin aivan aikuisten(ja ponien)oikeesti ratsastaa kunnolla.Lopulta ikuisuuden kestäneen käyntiosuuden jälkeen Iikka päästi mut ravaamaan. Ravissa löysin ponin nappulat huomattavasti nopeammin, ruunan alkaessa hieman pyöristyä.- Siltähän löytyy jopa vähän muotoa, Kaisu hihkaisi selvästi yllättyneenä.Iikka nyökkäsi keskittyneesti, mutta huomasin hymyn tuon huulilla. Ehkä mä osasinkin sitten ratsastaa, vaikka vähän taukoa olikin.Kun viimein sain siirtyä laukkaan ruuna kulki jo selvässä, hyvässä muodossa. Kaisu hymyili katsomossa. Kun laukkasin katsomon ohi kuulin muutamia lauseita pikkumimmien (eli kaikkien muiden paitsi Kaisun) suusta, kuten "En mä oo ikinä nähny Dongon menevän noin hyvin!!". Virnistin fanijoukkiolle kääntäessäni ruunan ympyrälle. Pakko sanoa, nautin huomiosta.Tunnin kuluttua raahasin hikisen ruunan maneesista koko joukon seuratessa perässä. Itsellekkin oli tullut melko kuuma, ja olin suht onnellinen saapuessamme viileään aittaan. Heti ensimmäisenä viskaisin kypäräni erittäin ohjeiden mukaisesti käytävän lattialle ja aloin purkamaan ruunaa. Olin jo saanut kaikki kamat ruunan päältä, kun loppujoukko saapui seuraamme.- Tarviiks tän jalkoja kylmää? Ja tää varmaa tykkäis jos vähän suihkuttais, virnistin Kaisulle.- No jos sä jaksat niin voit käydä pesarilla, mutta ihan hyvä olis jos laittasit linimentit sen jalkoihin, Kaisu hymyili. Nyökkäsin ja astuin ulos karsinasta. Lähdin tallustamaan ulos aitasta kohti tallia.Kun astuin satulahuoneeseen kimppuuni hyökkäsi Pau.- Miten sä teit sen?! tyttö kysyi silmät loistaen.Valahdin täysin punaiseksi.- Eh, no siis.. Mä ratsastin? töksäytin supercoolisti.- Aivan? tuo sanoi kummastuneena.Vaihdoin nopeasti puheenaihetta kysyen:- Mis täällä on linimentti?- Täällä, Pau hymähti ja kaivoi kaapista linimenttipullon.Tyttö tökkäsi sen käteeni.- Kiitti, hymyilin.- Ei mitään, mut mä lähen nyt Pepin luo, nähään!- Joo, moi! huikkasin tytön perään. Luin linimenttipullon kyljestä käyttöohjeita, kunnes huomasin, että tuo oli samaa vanhaa normaalia linimenttiä, mitä joka paikassa käytettin. Matkalla aittaan heitin pullon pesarille.Ruuna lepuutti takajalkaansa ja lerpatti alahuultaan niin pitkälle kuin vain yltti. Suihkuttelin tuon kylkiä letkulla hyräillen. Euna ja Donna toljottivat touhujani käytävän toiselta puolelta. Viimein suljin hanan ja avasin linimenttipullon. Hieroessani tahnaa ponin jalkoihin, aloin vakavasti miettimään kouluratsastajaksi siirtymistä, jos aina näin suuren ihailijajoukkion saisi. Tosin, ei Dongossa edes ollut vaikeuksia, ja ruunahan toimi tosi hyvin ja helposti. Mutta olin mä silti enemmän esteratsastaja, niin tulis aina olemaan.
Kouluratsukko 3hm
//Joo, tuli vaihdettua vähän tätä merkintöjen "ulkoasua" :D Oikein kiva tarina! Hyvä, että Dongo sai kunnon reenin, niin pysyy vanha herra kunnossa =) Ja vuonis jaksaa kantaa aikuisiakin, et Veeti ole yhtään liian pitkä Dongolle =) // Kaisu
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on May 24, 2016 22:13:25 GMT 2
24.5.-16Jaa-a, että semmoinen alkeisratsuMä en edes tiedä miksi, mut jotenkin mun vatsassa vääntyi omituisesti (eikä mitenkään mukavalla tavalla), luettuani tuntilistasta Dongon kohdalta Millan nimen. Miten yks pikkumimmi voikin olla niin ärsyttävä. Rapsutin hajamielisenä niskaani, samalla miettien kuumeisesti, miten voisin luistaa talutushommista. Tai edes vaihtaa vaikka Fantsuun. Mut kaikkein eniten mua tässä mietitytti, miksi se edes on alkeistunnilla, kun se ratsastaa kakkosryhmän ponitunneilla... Onkohan Kaisulle tullut joku huolimattomuusvirhe, koska miten se pikkulikka on tippunut kaksi "tuntitasoa alemmas". Purin huuleeni ja lähdin rivakoin askelin satulahuonetta kohti, johon olin nähnyt Kaisun kadonneen hetki sitten kasa varusteita mukanaan.- Kaisu, ootko sä täällä? huikkasin ovelta.Astuin satulahuoneeseen, huomaten heti Kaisun puunaamassa joitakin vanhahkoja, hieman huonokuntoisia varusteita. Nainen havahtui toljotukseeni ja hymähti.- Jep. - Kenes noi on? - En oikeastaan edes tiedä, nää on jotkut vanhat jotka löysin vintiltä siivotessani. Kaipa Aprillin jäljiltä. Mut ajattelin kuitenkin pestä nämä, kun ne ainakin voi sitten myydä, jos ne ei ole ihan rikki eikä meiltä käyttöä löydy, tuo mumisi keskittyneesti.- Aaaivan! Niin joo, tosiaan, onko sulle tullut joku virhe, vai miksi tää Milla ratsastaa tänään alkeiskurssilla? - Ei ole virhettä, nainen naurhti ja nosti katseensa minuun.- Vaan?- Milla ei pääse omalle tunnilleen torstaina, niin hän pyysi päästä tälle päivälle.- Eli se ei tarvi taluttajaa? - Ei, Kaisu sanoi kummastunut ilme kasvoillaan, silti naurahtaen.- Okei! hihkaisin ehkä turhankin iloisesti ja katosin huoneesta napaten Dongon eilen puunatut varusteet matkaani.Aitassa ensimmäinen näkemäni asia oli erittäin, erittäin iloisen näköinen lihapulla, joka roikotti päätään alhaalla. Pystyharja lerpatti hieman.- Kuules kaveri, toi pitäis leikata, mutisin heittäen satulan jo harjatun ponin selkään.Säädin aikani varusteiden kanssa, sillä tänään ruunanrupsukkaa ei kiinnostanut satulavyön kiristäminen sitten pätkääkään, ja kaveri pullistelikin ihan olan takaa. Kun lopulta lähdin raahaamaan ponia muiden mukana kentälle, ihmettelin miksi punapää ei ollut täällä vielä.Ja siinä paha missä mainitaan. Juuri kun saavuimme kentälle, näin punakeltaisen pallon lähestyvän kenttää. Mä en meinannut tunnistaa tuota samaksi vanhaksi Millaksi, sillä tytöllä oli upouusi, keltainen (ja kallis) ratsastustakki, silmissä ainakin kolme kerrosta liikaa ripsiväriä sekä överi-eyelinerit.. Kaiken kruunasi vielä huulissa oleva kerros räikeänpunaista huulikiiltoa.- Moi! tyttö hihkaisi, mutta tervehdys oli luultavasti suunnattu enemänkin Dongolle kuin minulle.Milla 2.0 käveli eteeni e-rit-täin määrätietoisesti, tuijotti minua silmiin, ja kun viimein sai kerättyä kasaan koko kymmenvuotiaan olemuksensa, tuo tokaisi:- Mitä sä täällä teet.- Hoidan velvollisuuteni, mumisin.- Kiva kiva. Nyt, ala vetää, tyttö tiuskaisi kuin maaaaailman kylmäsydämmisin lumikuningatar koskaan.Naurun pidätteleminen sillä hetkellä oli suhteellisen hankalaa, mutta poistuin kentän aitojen sisäpuolelta virne naamallani. Milla 2.0 olikin sitten näköjään astetta mielenkiintoisempi tapaus. Katselin hetken aikaa tytön epätoivoista kapuamista ruunan selkään ( sehän oli siis vain about 133cm korkee), kunnes päätin lähteä kaakaolle. Ehkä taukotilassa olisi juttuseuraakin.Rymistelin satulahuoneen läpi taukotuvan ovelle. Kahva painui napsahtaen alas. Oven naristessa auki näin sohvalla istuskelevan Senjan. SENJAN?! Suuni loksahti varmaan metrin alaspäin tytön kohottaessa katseensa puhelimestaan.- Mitä, tuo mulkaisi.- Ei mitää? tokaisin tytölle ja astelin erittäin coolisti (joo tosi) tytön ohi etsimään kaakaojauhoja.Hiljaisuus valtasi taukotuvan uudelleen. Aloin valmistella juomaani kaikessa rauhassa, kunnes Senja rikkoi hiljaisen hetkemme.- Mitä sä täällä teet, senkin Mr. Kilparatsastaja? tyttö kysyi erittäin Millamaisella äänensävyllä.- Eikö ponitalli ole arvon superratsastajalle vähän liian noloa, hän jatkoi.Laskin mukin kädestäni keittiötasolle, jonka jälkeen käännyin hitaasti ympäri. Tuijotin kylmä ilme kasvoillani tytön hiljalleen hiipuvaan virneeseen.- Enkö mä saa käydä millä tallilla haluan. Hoidan Dongoa, joten kaipa mä nyt täällä voin pyöriä. Mitäs itse täällä toimitat, totesin kylmästi.En normaalisti ollut lainkaan samanlainen kuin Senjan seurassa, sillä eihän me missään hyvässä sovussa erottu. Lisää ratsastuskouludraamaa, jee!- Hoidat Dongoa?! Senja kiljahti järkytttynyt ilme kasvoillaan.- Jep. Tyttö palautti ilmeensä nopeasti peruslukemille ja tokaisi:- Niin joo, ootan et Millan tunti loppuu.- Millan?- Eikö nyt pikkusiskonkaan ylimielistäjatkumistalauseellejostaensaanutselvää?!Ettäkö Milla Senjan pikkusisko? Mitäh..? Joko Senja mutisi lopun erittäin epäselvästi, tai järkytyin vain liian suuresti sanasta pikkusisko. Jes.Nostin hitaasti mukin pöydältä ja astelin ikkunalle. - Veeti! Dongo tarvii taluttajan, kuulin Liisan huutavan ovelta.- Joo, mä tuun! huikkasin ja laskin tyhjän kaakaomukin lavuaariin.Senjaa selvästi kirpaisi se, että minut käskytettiin Dongoa hoitamaan. Mitäs jätti hoitamatta hoitsunsa.. Kuitenkaan enempää tytöstä välittämättä juoksin Liisan perään kenttää kohti.Järkytyin entisestään nähdessäni Millan seisomassa Dongon vierellä, uusi takki sekä vähän vanhemmat ratsastushousut hiekassa. Kaisu piti hallakkoa kiinni Milla 2.0:n kiivetessä selkään. Tallustin noiden luo riimunnaru kourassa. Tästä tulisi erittäin pitkä tunti..Kun lopulta team Jääkuningattaret olivat lähteneet omille teilleen seisoin Dongon karsinassa tasoittaessani tuon pitkäksi venähtänyttä harjaa. Säpsähdin jonkun ilmestyessä ovelle. Aurinko paistoi tulian takaa saaden kasvonpiirteet katoamaan, mutta sinisestä pehkosta tunnistin tulian Ciaksi.- Moi! nainen huikkasi.Tervehdin naista tuon astuessa sisälle.- Niin, sitä mulla vaan, että Kaisu pyysi sua siistimään Dongon harjan!- Homma hoidossa, virnistin ja heilautin saksia kädessäni.- Aivan, hyvä! Mä tästä lähenkin, moikka! Cia huikkasi ja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.- Kuule Dongo, ehkä mun pitäisi opetella sietämään Millaa. Ei se loppuenlopuks ihan kamala oo, ainakaan verrattuna siskoonsa.. Onneks Senja ei tuu palaamaan tänne, sen verta hyvin mä sitä tunnen, huokasin ja silitin tuon vaaleaa kaulaa.
Villiponi ja Ongelma(llinen)nuori 4hm
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on May 30, 2016 17:38:16 GMT 2
31.5.-16Silloin, kun joku toinen koski mun pystytukkaan
Haukottelin tonkiessani mustaa nahkalompakkoa reppuni sivutaskusta samalla vilkuillen lähestyvää bussia kohden. Noustessani sisälle linja-autoon huomasin ajoneuvon takapenkeillä Milla 2.0 sekä muutaman hänen ystävistään. Me oltiin Millan kanssa jo suht hyvissä väleissä ( tai no se ei ainakaan ärsytä mua koko ajan, eikä esitä jotenkin täydellistä..) joten moikkasin tyttöä saaden tuon ystävät vilkaisemaan punapäätä kohden kiinnostunut ilme kasvoillaan, ja istahdin pari penkkiä heidän eteensä. Tungin kuulokkeet korvilleni ja tuijotin ohi vilistäviä maisemia.Kun bussi alkoi lähestyä Newerran pysäkkiä kuulin vaimeasti kuulokkeissa pauhaavan musiikin takaa Millan huutavan nimeäni. Vetäisin kuulokkeet korviltani ja vilkaisin tyttöön.- Niin et meeksä torstaina Neween?- Joo, uskoisin, hymähdin.Paining stop- nappia samalla kuunnellen Millaa tuon jatkaessa.- Mietin vaan, et kun meil on kai se maasto, niin tiiätkö mimmonen Dongo on maastos?Bussi jarrutti, nousin ylös ja kipitin portaat bussin takaosasta ovelle.- En oo ite käynyt, mutta vissiinkin suht reipas, huikkasin vielä ennenkuin loikkasin ulos autosta.Jaa että maasto, en tiennykkään, mietiskelin itsekseni tallustellen ovelle.Hiippailin taukotupaan ja heitin reppuni kaappiin. Vilkaisin sohvalla odottavaan sipsipussiin, josta päättelin jonkun muunkin olevan tallilla. Poistuin taukotilasta suunnaten ruunan tarhalle.Mä meinasin saada jo toisen kerran sydänkohtauksen, kun näin jonkun toisen kymppiveen taluttavan mun pystytukkaa tallia kohden. Asetuin uhmakkaasti noiden eteen saaden maantienruskeilla hiuksilla varustetun ruskeasilmäisen mimmin katsomaan muhun.- Mitäs sä teet? kysyin tytöltä rauhallisesti, mutta kuitenkin jollain tapaa jämäkästi.- Kaisu pyysi hakemaan Dongon, likka hihkaisi ja talutti mun palloponin pokalla suoraan vierestäni.Suu auki jäin tollottamaan tytön perään. Jaa. No mikäs siinä sitten.Kun mimmi oli saanut ponin aittaan ja riisui siltä riimuja nojasin karsinan oveen tuijottaen tytön touhuja.- Oisit sä voinut oottaa munkin tuloa, kun en kaukana ollut kuitenkaan, hymähdin.Likka nosti katseensa muhun.- Ai, kukas sä sitten olet?- Veeti, hoidan Dongoa, esittäydyin varmaan tuhannetta kertaa.- Aaaa... Mä oon Ilona! tuo hihkaisi tullessaan ulos karsinasta.- Moi vaan, virnistin ja ojensin kättäni Dongolle nuuhkittavaksi.- Niin joo, sori et nyt hain Dongon, aattelin vaan et.. tai siis kun Kaisu pyysi! Moikka! Ilona huikkasi ovelta kadoten kesäiselle tallipihalle. Naurahdin itsekseni tunkeutuen samalla ruunan karsinaan.Harjasin ruunaa pitkin, rauhallisin vedoin. Tuo roikotti alahuultaan ja rentoutti takasensa. Hymähdin Dongolle, papparainen selvästi tykkäsi. Olin saanut selville, että Ilona ratsasti tänään Dongolla alkeiskurssilla, ja oli siksi ollut hakemassa palloponia.- Mitäs luulet Dongo, oonko mä vähän liian omistushaluinen sua kohtaan, virnistin ponille, vaikka ei tuota edes kiinnostanutkaan.Kun sitten viimein olin auttanut Ilonan selkään, raivannut Dongon hoitotavarat sekä paennut taukotupaan, aloin miettiä jatkoa. Päässäni oli nimittäin pyörinyt koko ajan Kaisun uusi poni, nimittäin pikkuneiti kuulosti erittäin mukavalta tapaukselta, ainakin itselleni. Pienihän se toki oli, mutta mitäs pienistä.Omistushaluinen ja tuntiratsu 5hm Oon ihan ihastunut sun tarinoihin! Tässä ja edellisessä oli kivasti ratsastuskoulufiilistä, tapahtumia, mahtavia ideoita ja juonentynkää =) Huippua! <3 // Kaisu
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Jun 7, 2016 17:27:56 GMT 2
6.6.-16Kylmät kelit ja tuntiratsastajatOnkohan mulla joku erittäin suuri vihasuhde jok' ikistä tuntiratsastajaa kohtaan? Siis onhan niitä muutamia mukavia, kuten Milla (joka ei muuten enää oo 2.0, vaan 2.1, siitä lisää myöhemmin) mutta muita en sitten oikeastaan siedä. Ainakaan tiistain alkeistuntilaisia. Tälläkin hetkellä mun teki mieli repiä ton blondin hiukset irti sen päästä, samalla tavalla kun toi teki mun pystytukalle.- Hei älä harjaa sitä häntää noin. Se on niin takussa että Dongoo sattuu kun revit noita takkuja auki, etkä pidä siitä juuresta kiinni, mutisin tytölle ja astuin sisälle karsinaan.- Mä oon tehny aina näin, hän tokaisi jatkaen takkujen repimistä.- Hei. Nyt loppu, marmatin napaten harjan blondin kädestä.- Kato näin, jatkoin.Nappasin Dongon hännän juuresta ja aloin pienin, varovaisin liikkein aukaisemaan Dongon hännän takkuja. Sitä oli selvästi kutittanut, sillä ponin häntä oli aivan mytyssä. Kun häntä oli vähän selvempi ojensin harjan blondille.- Oke, tuo tokaisi.Otti tyttö silti oppia, eikä Dongo ollut aivan kauhean ärsyyntynyt.Autoin blondia nostamaan satulan ruunan selkään. Mimmi ähki ja puhkui satulavyön kanssa, ja lopulta saikin sen kiinni, Dongon näyttäessä erittäin pettyneeltä. Taputin ruunan kaulaa ojentaen suitset tytölle. Dongo sentään suostui ottamaan kuolaimet suuhunsa.Seurasin palloa ja mimmiä ulos aitasta viileään kesäiltaan. Nythän kaikilla oli siis lomaa, joten Newerra oli täynnä hoitajia ja hevosenomistajia. Itsekin olin päässyt ysiluokan läpi, keskiarvo taisi olla 8.4. Ei mikään paras, mutta läpi päästiin. Pääsin myös haluamaani lukioon, joten tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Astuin kentälle ja avustin mimmin Dongon selkään. Likka oli Millaakin lyhyempi, ehkä 120cm, joten selkään nouseminen ilman apua ei tainnut olla kauhean helppoa. Säädin jalustimia ikuisuuden, sillä jokaisessa reijässä jalustin tuntui olevan liian pitkä. Lopulta jouduin vetämään jalustimen kahdelle kiepille, ja viimein ruuna ja mimmi lähtivät liikkeelle. Täytyisi käydä ostamassa Equestrian PROsta Dongolle uudet jalustinhihnat, joissa olisi vähän enemmän reikiä, jos se vain Kaisulle kävisi. Tottakai noihinkin voisi lisää reikiä tehdä, mutta varusteratsastajana uusi on aina parempi.Tänään oli suhteellisen kevyt päivä Dongon kanssa, mutta jonain päivänä ajattelin tulla tallille aikaisin ja puunata ruunan varusteet, siivota harjapakin, pestä riimunnarut ja riimut kurasta ja harjata Dongon oikein kunnolla. Sen tekisin varmaan viikonloppuna. Tuijottelin Dongon möyrimistä kenttää ympäri rauhallista tahtia, sillä eihän toi pikkumimmi osannut siltä mitään vaatia, sille riitti se, että sai istua ponin selässä ja tuijotella maisemia. Naurahdin itsekseni. Kaisu oli tehnyt harvinaisen selväksi sen, että pikkuset testaisivat hieman puomeja, ja jopa kavaletteja, sillä löysin itseni suhteellisen nopeasti raahaamasta tolppia ja puomeja kentälle. Pikkumimmien silmät kirkastuivat niiden nähdessä tolpat ja muut estekalustot, paitsi joka tunnilla oli tietenkin se yksi tyyppi, joka jännittyi ja jonka sydän tykytti kovempaa vauhtia kuin palovaroittimen piippaukset. Noh, sillä näytti olevan alla superturvallinen Taika, jota ei näyttänyt esteet kiinnostavan.Juoksin Dongon vierellä pientä sokeripala kavalettia kohden. Pari metriä ennen estettä pikkublondi nousi hieman epämääräiseen kevyeen istuntaan tarraten ponin pystyharjaan. Dongoa ei kiinnostanut hyppiminen pätkääkään, sillä pappa vain jolkotteli esteen yli - ei siltikään kolauttanut! Mimmin kasvot loistivat kuin aurinko tuon huohottaessa hymyillen. - Dongo on maailman paras heppa! tyttö huokasi innoissaan.- Joo, niin se onkin. Loikkiva löllöpallo & Veeti 6hm
//Tosiaan, meillä on just nyt menossa IRL kauhee hevosrumba, sillä mulle tulee aika varmasti heinäkuussa oma eestiläinen, joten välillä saattaa olla kirjotittelusta vähän pitempiäkin taukoja :). Lopettamassa en kuitenkaan tietenkään ole, vaikka tarinoita ei niin usein välttämättä tule c3!
|
|