Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Jul 15, 2016 22:34:21 GMT 2
15.7.-16MaastoiluaPunttasin Helin Fantsun karvaiseen selkään sillä pikkuori oli päättänyt olla tänään astetta villimpi pahisponi. Heli oli tosin vain todennut, että se oli kivaa vaihtelua, kun poni oli yleensä niin nätisti. Liisa oli saanut pungerrettua itsensä jo Taikan selkään, joten enään oli minun vuoroni. Otin hieman vauhtia ja ponnistin mahalleni Dongon selän päälle. Nousin istumaan suoristaen asentoni. Maiskautin Dongon liikkeelle lähtiessämme jonossa etenemään kohti metsäpolkuja.
- Mut eikse ollu tästä vasemmalle jos me mennään maastoesteille? Heli kysyi. - Ei edelleenkään! Kun se on tonne oikeelle, Liisa mutisi turhautuneena. - Mutkun me mentiin silloin kurssilla tonne, Fantsun selässä oleva tyttö ilmoitti. - No joo, mut maastoesteet on silti tuolla, Taikan ratsastaja tokaisi. - Tuutteko te vai ette? kysyin kääntäessäni Dongon kohti oikeaa tietä. - Jaaa... Liisa tuhahti ja ohjasi Taikan taakseni. Hetken kuluttua siirryimme raviin.
Linnut lauloivat auringon paistaessa polulle saaden pölypallerot kimaltelemaan. - Niin nättiä, Heli huokasi. Eteemme aukeni pieni aukio, jonka päästä alkaisivat maastoesteet. Tytöt ratsastivat molemmille puolille minua kun hidastin käyntiin. Liisa keinuskeli edestakaisin Taikan selässä issikan möllötellessä pusikoita. Fantsu eteni hieman turhankin reipasta käyntiä (joka muistutti kyllä enemmän tositositosi koottua ravia), ainakin niin pystyi päätellä Helin turhautuneesta ilmeestä. - Laukataan ja sit esteille? kysyin tytöiltä. Sain Liisalta nyökkäyksen hymyn kera sekä Heliltä innokkaan "juu":n. Siirsin Dongon laukkaan ja annoin tuolle astetta enemmän ohjaa.
Tiesin että saisin ruunanrupsukan esteiden yli, jonka takia uskalsin päästää Helin ja Liisan suoraan peräämme. Ensimmäinen tukki ilmestyi kuin tyhjästä, mutta sain kuin sainkin Dongon sen yli kaatumatta. Maiskautin hieman vauhdin laantuessa samalla nojaten vähän eteenpäin. Dongo vetäisi jostain pappaenergiaa ja pukitti pierujen kera, jonka jälkeen papparainen kiihdytti jalat suurinpiirtein suorana tököttävällä laukalla kohti toista estettä. Ruuna loikkasi tukkikasan yli kuin varsa saaden minut ja tytöt nauramaan. Annoin lisää ohjaa kuumana käyvälle ponille, ja tuo kaasutti entisestään.
Lopulta kaikki esteet oli ylitetty ja jarruttelin käyntiin. Vanha ruuna puuskutti tyytyväisenä, ja sen paksun karvan läpi oli tullut hieman hikeä. Dongo ei ollut kuitenkaan aivan henkihieverissä, enkä sitä olisi kyllä lähellekään sitä ratsastanut. Fantsun energia ei ollut kadonnut mihinkään ja Taika jatkoi möllöttämistään. - Mut siis Veeti, kerroppa vähä siitä sun uuesta ostoksesta, Liisa virnisti ratsastaessaan vierelleni leveällä metsätiellä. - Ai Dexusta? No siis se on kaheksanvee Suomalainen puoliverinen, ihan mageella luonteella. Se on ihan kivan kokonenki ja sil on iha sairaan hienot liikkeet. Ja hyppää muuten hyvin, ylpeilin. - Mä en ymmärrä miten sä jaksat hoitaa niinku kolmee hevosta melkein joka päivä, mulle riittää Fantsu ihan hyvin, Heli kysyi kummastuneena. - Emmä tiiä miten mä jaksankaa, mut ihan hyvin. Ja siis Dexuhan on laitumella nyt, nii en mä ku maastoile sillä ku ei siellä oo kenttää. - Jaaaaa, no sit! Mut entä talvella? Heli jatkoi pidättäen Fantsua. - No, se on sit sen talven lumia, virnistin. Annoin Dongolle täysin löysät ohjat kävellessämme Neweä kohti.
- Ei hitto, Heli vinkaisi. - Hä? - Tääl alkaa sataa, tyttö inisi. - No ei me sokerista olla, Liisa naurahti. - No mut siltiiii, Heli valitti. - Mut me ollaan ihan pian perillä, huomautin Newerran kohotessa edessämme.
Kerkesimme juuri ennen pahinta kaatosadetta aittaan. Tungimme Taikan Tarun karsinaan, sillä poni oli riehumassa tarhassaan - sadeloimi päällä, tietenkin. Rupattelimme rauhassa kylmätessäni vanhan herran jalkoja. Heli valitti kuinka Fantsun energiat eivät olleet kadonneet sitten pätkääkään, vaikka ei se kuulemma niin paljoa haitannutkaan. Naurahdin ja heitin tyttöä pintelillä, se oli ensimmäinen asia mikä käteen osui. - Veeti! kuului kiljahdus Fantsun karsinasta. Tyttö viskasi pintelin takaisin nauraen. Nauruhan on tunnetusti tarttuvaa, ja pian sateen ropinan kanssa kilpaili aitan sisältä kuuluva hekotus.
Team Maastoilijat 7hm
//Oo kolmossivu auki!! Ja vaan kaks merkintää jotka ei oo mun kirjoittamia :D! Noni, oot ollut tunnollinen hoitaja! Ihana tarina, oikein huokui iloista ystävyyttä ja tallin menoa <3 Ansaitsisit jonkun palkintokuvan tms, katsotaan mitä keksin! // Kaisu
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Jul 20, 2016 11:28:44 GMT 2
20.7.-16Loikkia
Vuonis tallusti hitaasti löntystäen vierelläni, pää alhaalla, kuitenkin korvat hörössä. Vanha ruuna puhalteli ilmaa sieraimistaan, ja tuijotteli kaikkea vanhaa tuttua kuin pieni varsa. Naurahdin ruunan touhuille.Pappa nosti vaivalloisesti koipensa aitan pienen kynnyksen yli.- Dongo hei, ei se noin rankkaa ole, mutisin kiinnittäessäni väsyneen ruunan riimunnarusta karsinaan.Aloitin harjaustuokion jo aiemmin tuotujen harjojen kera. Papparainen ei ollut pyörinyt kauhean paljon yhtään missään, joten harjausurakka oli helppo. Vedin pahimmat pölyt ruunan selästä pölyharjalla muutamilla napakoilla vedoilla. Nostin ruunan selkään tällä kertaa vain satulahuovan, jonka sidoin palloponin vatsan ympärille loimivyöllä, jonka Kaisu oli tonkinut mua varten jostain. Dongo näytti tyytyväiseltä päästessään näin vähällä kun aloin kierittämään vihreitä pinteleitä papparaisen etujalkoihin. Saatuani tuon samaisen pintelin, jolla olin heittänyt Heliä pari päivää sitten, kiinni, ujutin vanhan ruunan suuhun kuolaimet.Nappasin mustan, upouuden kypäräni karsinan edestä. Napsautin lukon kiinni ja kurotin ottamaan mustia ratsastushanskojani sekä omaa, mustaa esteraippaani. Saatuani loputkin tavarat mukaani lähdin tallustelemaan kohti maneesia, sillä uskoin siellä olevan muutenkin viileämpää.Katsoin tyytyväisenä aikaansaamaani esterataa. Kolme ristikkoa jumppasarjana pitkän sivun sisäpuolella, kokorataleikkaalla pysty ja okseri, jonka korkeus kyllä pysyisi matalana. Rata ei ollut pitkä tai edes haastava, mutta säälin pappaa joka ei enää ollut mikään nuori, ja pidin esteet maltillisen kokoisina ja tehtävät helppoina. Talutin Dongon, jota olin roikottanut perässäni kun kokosin esteitä, maneesin keskelle kaartoon ja ponnistin itseni ponin selkään. Ruuna oli jo saanut hyvät alkukäynnit, joten annoin sen siirtyä raviin kun pääsimme pitkälle sivulle. Ruuna ravasi reippaasti vaikka ohja oli löysä, enkä edes käyttänyt pohjetta paljoakaan. Kun sitten lopulta keräsin ohjat käsiini, oli vanhaherra Dongo hypähtämässä jo laukalle. Naurahdin ruunalle ja siirsin tuon rauhalliseen raviin. Aloin tekemään ympyröitä esteiden lomassa. Vanha ruuna tiesi mitä oli tulossa, ja se selvästi piti ajatuksestani. Sittenhän en ollut ainoa.Ruuna oli jo aikoja sitten plumpsahtanut mukavaan muotoon, joten sen selässä oli erittäin mukava istua. Ruuna ravasi tasaisesti askeltaen uraa pitkin, tällä kertaa vasempaan kierrokseen. Tein vielä muutaman ison ympyrän väistellen estetolppia, jonka jälkeen annoin ohjaa ja siirsin ponin istunnalla käyntiin.Kun Dongo oli saanut hengityksensä tasaantumaan, siirsin sen löysin ohjin laukkaan. Annoin vanhan ruunan laukata omaa tahtiaan kaula pitkänä muutaman kierroksen, jonka jälkeen kokosin ohjaa. Peräänanto löytyi jopa laukassa heti. Hymyilin tyytyväisenä jatkaen volttitehtävää laukassa. Kun laukat oli nopeasti käyty läpi molempiin kierroksiin, annoin ruunan tallustella löysin ohjin. - Kohta pääset vähän hyppäämään, mumisin hiljaa Dongolle.Ristikot on 20, 30 ja 40 senttimetriä tuosta keskikohdalta, pysty on viisikymmentä ja okseri kolkyt-nelkyt.. Kyllä tän pitäisi ihan hyvin onnistua, mietin tuijotellessani esteitä.Keräsin ohjat ja nostin laukan. Laskin askelia lähestyessämme jumppista. Pidin Dongon hyvin pohkeiden välissä, enkä antanut tuolle tilaa karata esteen kummallekkaan puolelle. Maiskautin nopeasti Dongon tullessa hieman pohjaan, ja ruuna hyppäsi kuin hyppäsikin esteen yli. Kaksi laukkaa ja toinen este, se onnistui hyvin. Viimeiselle ristikolle yksi laukka ja puhtaasti yli. Kehuin ruunaa ja laukkasin pitkän sivun loppuun, jonka jälkeen siirsin ruunan käyntiin.Olin mennyt jumppiksen pariin kertaan, joten nyt olisi kokorata leikkaan vuoro. Käänsin vanhan ruunan pystyä kohden.- Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuus hyppy, mumisin Dongon lähestyessä estettä.Pappa oikein lensi pystyn yli, taputin sitä nopeasti kaulalle esteiden välissä. Okserikin ylittyi puhtaasti. Otin ruunan käyntiin ja annoin hetkeksi vielä pitkää ohjaa. - Hyvä poika, mutisin.Lopuksi otin vielä koko radan kahteen kertaan. Viimeisellä kierroksella tunsin ruunan olevan vähän väsynyt, joten siirsin sen heti esteitten jälkeen raviin ja annoin ohjaa. Annoin papparaisen ravailla omaa tahtiaan, enkä edes vaivautunut sitä enempää taivuttelemaan. Siirsin ruunan käyntiin ja heittäen ohjat tuon kaulalle. Pyörittelin käsiäni papparaisen selässä, jonka jälkeen nappasin löysät ohjat käteeni. Hyppäsin ruunan selästä, kävelin maneesin oville avaten ne ja talutin Dongon ulos. Pihalla hyppäsin ponin selkään ja olin lähdössä maastoon, kunnes huomasin Cornelian ja Lucan menevän maneesia kohden.- Cornelia! Siellä on sitten esteet, mut tuun purkamaan ne loppukäyntie jälkee, huusin naiselle.- Ei tarvi! Mää aattelin hypätä myös, Cornelia naurahti.- Aa no okei! hymähdin ja käännyin katsomaan eteenpäin.Dongo tallusteli tyytyväisenä vähän viileämmässä metsässä. Ei olisi uskonut, että vielä eilenkin olisi ollut ihan kauhea kaatosade. Suomen kesä on kyllä outo..Hyppäsin alas ruunan selästä aitan edessä. Vein vanhuksen suoraan sisälle alkaen purkamaan varusteita Dongon päältä. Jätin huovan (joka oli märkä) kuivumaan karsinan oven päälle, jätin myös loimivyön samaan paikkaan. Suitset vein paikoilleen, kuten aina.Levitin hikisen ruunan jalkoihin msm- linimenttiä, jota olin käynyt ostamassa parisen päivää sitten, sillä olin todennut sen hyväksi ainakin Dexulla. Vesisanko täynnä viileää vettä odotti aitan ulkopuolella. Kun olin saanut linimentin vanhuksen koipiin, talutin sen vesisangon luo. Kaivoin ämpäristä sienen ja aloin kastella ruunan selkää. Tuo pärskähti ja alkoi lepuuttaa takastaan.- Hieno pappa olit kyllä, mumisin ja rapsutin tuon säkää.
Esteratsukko 8hm
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Aug 5, 2016 23:24:00 GMT 2
6.8.-16EpäpuhtauttaKävelin Dongon tarhaa kohden reipasta tahtia. Ruuna nökötti omalla paikallaan, tuvallisesti oman rakkaan heinäkasansa vieressä, natustaen sitä tälläkin hetkellä. Vihelsin portilla saaden vanhuksen nostamaan vaalean päänsä heinäkasasta, mutta ei se luokse tullut. Hymähdin ja siinä samssa luikahdin lankojen välistä tarhaan. Nappasin pystytukan riimusta sujauttaen riimunnarun paikoilleen. Kun olin apinan viimein pyydystänyt, matka kohti aittaa voisi alkaa.Vaan eipä alkanutkaan. Heti saatuani ruunan ulos tarhasta se alkoi tahmailemaan normaaliakin enemmän. Vaikka mä kuinka maiskutin, maanittelin, vedin, raivosin ja lässytin, ei ruuna liikahtanut askeleenkaan verran. Siinä samassa kuulin hihitystä takaani. Erittäin tuttua sellaista.- Jos sulla ei ole muuta tekemistä, arvon ammattilainen, ole hyvä ja tule auttamaan, murahdin.- No selvä! kuulin Helin toteavan.Kuulin tytön äänestä tuon virnistävän, enkä ollut kovin väärässä tytön saapuessa luokseni hymy kasvoillaan.- Niin mikäs nyt oli ongelma? tyttö kysäisi.- Tää ei nyt vaan liiku, totesin turhautuneena.- No se ei oo uus juttu, Heli naurahti.Vilkaisin tyttöön, jonka jälkeen siirsin katseeni takaisin Dongoon.- Eikun oikeesti, se ei mee minnekkään, sanoin hieman vakavammin. Helin hymy hyytyi nopeasti.- Häh? Miten niin?- En mä tiedä, sähähdin ärtyneenä.Huomasin Helin säikähtävän vihaista ääntäni, sillä tytön silmät porautuivat muhun ihmetyksen vallassa.- Äh.. Sori, sopersin. - En vaan tiedä mikä tätä vaivaa.., jatkoin mietteliäänä.- Entä jos sillä on joku hätänä? Heli ehdotti ja suunisti heti sen sanottuaan vanhan ponin jalkoja tutkimaan.Hiljaisuuden vallitessa tyttö kävi jokaisen jalan tarkasti painelemalla läpi. Takajalkoihin Heli kiinnitti kuitenkin erityishuomiota, ja jäi tutkimaan niitä pidemmäksi aikaa.- Oikea takajalka, tuo tokaisi.- Mitä siitä?- Se on turvonnut.., Heli sopersi.Olin passittanut Helin hakemaan kaikkitietävän tallinomistajamme paikalle. Kaisu tutkaili vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta takasta hiljaa mietteliäänä.- Joo- o.. Onhan täällä ihan kunnolla nestettä, ja lämpöäkin, nainen totesi hiljaa.- Kylmään sen sitten vaan? kysyin.- Jep. Ja jätä yöksi sisälle, hakekaa vaikka Fantsu sen seuraksi. Mä ilmoittelen sitten aamulla sen vointia sulle, Kaisu selitti.- Eihän siinä oo mitään vakavaa? Heli henkäisi.- En mä usko, varmaan vaan kompuroinut tarhassa, Kaisu hymähti ja jatkoi; - Mutta mun täytyy nyt mennä tekemään iltatalli, oon jo myöhässä aikataulusta.. Nähdään!Ja yhtäkkiä nainen oli kadonnut luotamme. Lähdin taluttamaan nyt jopa eteenpäin liikkuvaa ruunaa sisälle. Se arkoi jalkaansa hieman, mutta selkeästi yritti pitää kivun salassa. Huokasin hiljaa saadessani ruunan karsinaan.Harjasin molemmat takajalat extratarkasti, jonka jälkeen levitin kylmälinimenttiä Dongon takasiin. Hieroin ainetta tarkasti joka puolelle jalkaa. Vanha pappa roikotti päätään tyytyväisenä, se tiesi ettei joutuisi tänään töihin. Laitoin varmuuden vuoksi tököttiä ihan reilusti, jonka jälkeen suljin purkin. Noustessani ylös aitan ovelta kaikui komea hirnahdus. Herra ori oli saapunut.Heli pyöräytti shetlanninponin karsinaansa, jossa tuo tyytyi natustamaan heinänkorsia. Tuijotin hieman varautuneesti Dongon jalkoja.- Luuleksä et sil on jotain vakavampaa? Heli kysyi ujosti rikkoen hiljaisuuden.- En oikein osaa sanoo, totesin vakavana. - Nyt pitää vaan venaa, huokasin.
Potilas & Sairaanhoitaja 9hm 9hm
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Aug 18, 2016 12:14:22 GMT 2
SadeViikonloppuna // 18.8.-16Kylmät pisarat tippuivat taivaalta niskaani. Musta huppari liimaantui läpimärkänä ihoon. Hiukset litistyivät pään reunoille. Mummi tapasi sanoa, aina kovalla rankkasateella, että taivas itkee. En ollut silloin pienenä ymmärtänyt, miksi taivas itkee, mutta silloin kaksi vuotta sitten mummin kuolinvuoteella sateen paukuttaessa äidin kotitalon punaista peltikattoa, olin ymmärtänyt miksi. Taivas itkee, sillä joku oli lähtenyt.Ajatukseni tummenivat samaa tahtia kuin vielä muutama tunti sitten kirkkaana loistanut taivas. Pilvet vain tummenivat ja tummenivat, osa lähenteli jo mustaa. Newerran rakennukset hahmottuivat pikkuhiljaa sateen seasta. Koko paikka muistutti sitä pölypalloa, jonka olin löytänyt eilen kaapistani. Sade oli harmaata, ja niin sankkaa, ettei eteensä nähnyt kuin muutaman metrin.Viimein sujahdin tallin ovista sisälle. Lämmin ilma hevosen hajuineen pläsähti päin naamaani. Seisoin oven edessä, huokasin syvään ja lähdin liikkeelle. Kipitin nopeasti taukotupaan etsimään itselleni lämmintä vaatetta kaappini uumenista.- Veeti! kuului tuttu hihkaisu astuessani vettä valuvana sisään taukotupaan.- Moi, hymähdin kävellessäni kaapille.- Onko joku hätänä? Liisa sai kysyttyä.Sitä tyttöä ei ollutkaan näkynyt tallilla hetkeen.- Ei mikään erikoinen. Tää keli vaa on ihan suhteellisen masentava, huokasin etsiessäni hupparia ikivanhan kaapin uumenista.- No totta, äsken minua moikannut Heli puuskaahti ärtyneenä.- En millään jaksais mennä treenaamaan maneesiin.. Siellä on niiiiin tylsää.. Eiks voitais vaan mennä maastoon? tyttö inisi.- Ai maastoon? Tällä kelillä? puuskahdin virnistäen.Nappasin harmaan hupparin heittäen mustan sen tilalle myttyyn kaapin pohjalle. - Niin? Heli tokaisi.- Mä hei kävelin bussipysäkiltä tänne, ja oon jo näin märkä. Sitäpaitsi, ei hepat pysyis pystyssä tuolla. Kaikki tiet suurinpiirtein tulvii ja ne on niin mutaisia et mäkin meinasin kaatua, totesin pukiessani hupparia.- Ei mua ainakaan kiinnostais lähteä katkomaan Taikan jalkoja, Liisa kommentoi väliin.- Äh, no fine... Heli puuskahti.Istahdin tyttöjen viereen sohvalle kaakaomuki kädessäni.- Noh, mennäänkö esteitä vai koulua? virnistin vilkaisten kaksikkoa.- Koulua! Heli hihkaisi innoissaan. Tuon hymy kuitenkin hyytyi mun ja Liisan vilkaistessamme toisiamme.- Esteitä, Liisa totesi kylmänviileästi.- No okeii... Heli tiuskaisi.- Hyvä! virnistin.Kuten normaalisti, jostain kumman syystä koko porukka alkoi nauraa. Kaikkihan me tiedettiin, että Helikin tahtoi hypätä.Suurin piirtein juostessamme angstiponiemme kanssa (siis kuka uskaltaa sanoa että Dongo tykkää sateesta???) maneesiin Heli huikkasi jotain.- Fantsu... *sateen ropina maneesin kattoon* hypätä... * Liisan kiljahdus kun tuo meinasi kaatua naamalleen mutalammikkoon * maltillisena..! sai Heli huudettua.- Että mitä oli? huikkasin takaisin avatessani maneesin rymiseviä liukuovia.- Niin että Fantsu ei sit varmaan kauheen korkeita voi hypätä, et pidetään ne estekorkeudet maltillisena, tyttö toisti.- Joo joo, nauroin.Kääntäessämme hevoset kaartoon pienen kavalettiradan rakentamisen jälkeen nousimme selkään. Liisa tunnollisena mukatuntiopettajana jakoi ohjeita taivuttelemiseen käynnissä vaikka ohjat olivatkin pitkiä. Loppuenlopuksi ohjastaminen loppui taisteluun kannuksista, jossa jäin armotta alakynteen kilparatsastajan mielipiteelläni, eli sillä että kannuksia käytetään aina, hevosesta riippumatta, ainakin kisoissa. Tosin eihän mulla nytkään ollu kannuksia (anteeks mitä)...Kun viimeisen kerran ylitimme kavaletin laukassa siirsin Dongon raviin ja annoin löysempää ohjaa ruunan venyttäessä kaulaansa eteen-alas. Taivuttelin tuota ympyröillä samalla jutustellen Helin ja Liisan kanssa este-ennätyksistä. Dongo pärskähti tyytyväisenä, eikä siitä jalkavaivasta, joka reilu viikko sitten löytyi, ollut mitään jäljellä, eli poni liikkui ihan puhtaasti.Viimein olimme saaneet jatkuvasta sateesta läpimärät (me käveltiin niitten kaa vaan maneesista aittaan?) ponit sisälle ja varusteet pois selästä. Loimittaessani Dongoa jutustelun lomassa vihreällä fleeceloimella puhelimeni tärähti viestin merkiksi. Kaivoin Samsungin taskustani.- Mitäköhän Miralla nyt on..? kysyin lähinnä itseltäni.- Kerro si meillekki!! Liisa huikkasi.Silmäilin viestin nopeasti läpi. Hymyni hyytyi ja järkytyksen aalto levähti lävitseni.- Haluutteko te.. oikeasti kuulla..? sopersin hämmentyneenä.- Häh? Mitä se on? Heli henkäisi kurkistaessaan karsinan väliaidan yli Dongon karsinan puolelle.- " Moi Veeti. En tiiä olisitko sä halunnut kuulla tätä, mut ajattelin kuitenkin kertoo sulle. Me jouduttiin lopettaan Tootti, koska se oli satuttanut jalkansa tarhassa kun se kaatu siellä mudassa. Mä näin kaiken... Eläinlääkäri tutki sitä ja sano et sillä on joku luu murtunu, et se ei voi enään parantua. Sitä sattu ihan kauheesti, mun oli pakko päästää se pois... Mä en tiiä mitä mä tekisin.. Äiti sano et saisin ratsastaa Santulla niin paljon kun haluun, mut en mä pysty.. Tuu mahdollisimman pian meille? Mira", luin järkyttyneenä.- E-eli Töötti on kuollut? Heli henkäisi.- Joo.., sopersin.Jouduin ottamaan seinästä tukea. Ajatukset mylläsivät sisälläni. Miten noin pystyi käymään? Vastahan Mira sai tietää orinsa sairastavan nivelrikkoa ja nyt sen vei hautaan murtunut jalka? Vasta kuusivuotiaana... Vastahan toissapäivänä kävin sitä ratsastamassa, ja se toimi ihan älyttömän hyvin..Hetken kuluttua avasin suuni.- Mä vien Dongon pihalle.. huokasin.Nostin fleecen pois ruunan selästä ja heitin sen myttyyn käytävälle. Sade oli lakannut joten en laittanut edes sadeloimea. Mitään sanomatta talutin ruunan pihalle.Tietenkin juuri kun olimme päässeet tarhan eteen, alkoi sataa taas kaatamalla. Tuijotin mutaista tarhaa hetken.- Sori Dongo.. Sä oot sisällä illan.., kuiskasin ruunalle.Jotenkin se, mitä Töötille oli käynyt, oli saanut mut pelkäämään myös Dongon vuoksi. Niinpä uhmasin jokaista mahdollista periaatettani (muummuassa sitä että hevonen, joka on hyvin loimitettu voi olla ulkona kelillä kuin kelillä, ainakin melkein) ja talutin vanhan ruunan sisälle.Istahdin ruunan harjapakin päälle hiljaisena. Heli tuli luokseni ja kyykistyi viereeni.- Tota.. Jos sä meet sinne Miralle.. Niin sano osanotot multakin, tyttö sopersi.- Joo.. Tietenkin, huokasin katsahtaen tyttöön.Hiljaisuuden vallitessa ymmärsin taas kerran erään asian. Taivas itkee, sillä joku oli lähtenyt.
Dongo & Veeti 10hm
//10 hm täynnä!! Jee :D! Joo tosiaan, aattelin nyt tännekin ilmoittaa, että Tootti on nyt lopetettu.. Tää tarina muuttu ehkä vähän tönköksi eikä tässä ollut muutenkaan sen enempää järkeä kuin kirjoitustaitoa, mutta toivottavasti kelpaa :). Lisään tähän vähän myöhemmin kuvan! Ohh miten ihanasti kirjotettu tarina <3 Jo alku oli niin vaikuttava, tuo miksi taivas itkee. Aivan ihanasti sanottu <3 Ja jälleen rentoa kaveruutta tallilla, ja parempi pysyäkin matalammissa esteissä niin ponit jaksaa hyppiä tunneilla (; Ja voi Toottia, se oli hieno heppa. Realistista kuitenkin, ettei kaikki aina mene hyvin. Hienosti sä kirjotit, älä yhtään vähättele! // Kaisu
|
|