|
Post by Erik on Jun 28, 2016 18:15:45 GMT 2
|
|
|
Post by Erik on Jun 28, 2016 20:07:58 GMT 2
Uuteen ympäristöön ensimmäinen
Istuin kärsimättömänä auton etupenkillä isäni ajaessa kohti Newerraa. Hän istui ratissa, sillä en (vielä) saanut ajaa hevostraileri perässä. Meku oli asustanut reilun viikon perheeni tilan laitumella ennen muuttoaan. Nyt ori oli matkallaan uuteen kotiinsa. Tunsin Mekun edellisen omistajan, jolle varsasta luopuminen sattui sopivaan aikaan. Hänellä ei olisikaan riittänyt aika koulutettavaan orivarsaan samalla kuin puunaisi omaa kaunista suokkitammaansa. Itselläni taas vapautui aikaa ja mahdollisuus tuoda hevonen mukanani uuteen ja ensimmäiseen viralliseen työpaikkaani. Syksyllä jatkaisin opintojani hevosenhoitajaksi ja ratsastuksen ohjaajaksi työn ja Mekun koulutuksen ohella.
“Käänny vasemmalle”, navigaattori ilmoitti tyynellä ja neutraalilla äänellä. “Tuon mukaan jäljellä enää pari hassua kilometriä”, isäni ilmoitti. “Näköjään”, kommentoin mahdollisimman rauhallisesti, vaikka tosiasiassa olin innoissaan, kuin lahjapaketin saanut pikkulapsi. Tietenkään minulla ei tulisi olemaan näin pitkä matka Newerraan enään viikon päästä, jolloin muuttaisin omaan yksiöön lähimpään kaupunkiin Newerrasta. Matka olisi enää 5 kilometriä tallille, joka taittuisi hyvin pyörällä ja 2 kilometriä koululle.
Muuttaminen oli järkevä päätös, koska liian suuri osa päivästä kului koulumatkaan bussilla ja bussien jatkuvaan odotteluun. Muutto myös mahdollisti itsenäistymisen ja pääsyn Newerraan. Ei kotitilassani mitään pahaa ollut ja olisin sielläkin voinut Mekun kasvattaa, mutta en olisi kauaa jaksanut pyöriä vanhempien nurkissa. Melkein aistin lähestyvän vapauden, etenkin saavuttuamme Newerran pihaan, jota koristi punatiiliset rakennukset.
Astuimme ulos autosta ja menin trailerin peräluukulle. Kun Meku oli ulkona kopista, Kaisuksi tunnistamani ihminen käveli luoksemme. ”Tehän saavuitte juuri ajallaan!” Nainen hihkaisi ja kätteli minua ja isääni. Tiesin missä Mekun karsina olisi, mutta Kaisu ohjasi meidät talliin muodon vuoksi. Sitä paitsi en olisi yksin kehdannut sinne mennä. Muut olisivat varmaan katsoneet huuli pyöreänä, kun kävelisin talliin ja laittaisin hevoseni karsinaan, kuin mikäkin paikan omistaja. Hain Mekun tavarat orin karsinan eteen, mutta purkaisin ne myöhemmin. Oli aika käydä paperitöiden kimppuun.
Kaisu kertoili vielä lisää mistä kaikkialta löytyisi mitäkin, vaikka olinkin aika kattavan esittelykierroksen saanut pari viikkoa sitten. Pistin nimeni vielä johonkin paperiin, ennen kuin poistuimme toimistosta tallin käytävälle. Katselin ohimennen karsinoissa häärääviä tuntilaisia. Pian oli ilmeisesti alkamassa ratsastustunti, joten saisin ainakin rauhassa purkaa tavaroitani tallissa.
Kaisu tuli vielä tervehtimään uteliasta orivarsaa, ennen kuin palasi omien hommiensa pariin. Meku näytti olevan erityisen kiinnostunut pienestä ympärillä tapahtuvasta hälinästä. Se olisi mielellään puskenut lävitseni ja kipittänyt karsinasta ulos, mutta koitin seisoa karsinan ovella mahdollisimman tukevasti. Kun tuntiratsastajat olivat jo varusteensa hakeneet, nostin tavaralaatikot tallin käytävältä ja suuntasin tyhjään satulahuoneeseen. Ei aikaakaan kun kuulin kavioiden kopsetta ja tallikin tyhjeni.
Tavaroiden purkamisessa ei kauaa mennyt, joten päätin kurkata oleskeluhuoneen puolelle. Tyhjää täynnä sekin. Se oli ihan hyvä juttu. En tietenkään halunnut vältellä toisia, mutta en myöskään rynnätä tutustumaan keneenkään. Palasin autolle ja samalla isäni tuli kentän laidalta. Lähdimme suuntaamaan kotia kohti. Mietin, että näinköhän nukkuisin kunnolla, koska olin haljeta innostuksesta. Huomenna menisin ensimmäisen muuttokuorman mukana tervehtimään taas pikkuhevostani.
Oi kivaa, tarina! Oli kiva lukea, voin niin aistia tuon itsenäisyyden tunteen joka muakin toivottavasti pian koittaa =) Tosi mukavasti pohjustit Erikin tarinaa, toivottavasti viihdytte Newerrassa! Ja ihana tuo Mekun rakennekuva, susta tulee kokoajan taitavampi ja taitavampi piirtäjä =) Kuvan asettelussa oli jotain koko-ongelmaa, jos haluat sen kapeemmaksi, muuta koodista max-width -koodia (toimii prosenteilla). Itse korjasin sen niin että se näkyy kaikille oikeissa mittasuhteissa =) // Kaisu
|
|
|
Post by Erik on Jul 4, 2016 20:38:10 GMT 2
Harjoittelua toinen
Mekun kanssa maastakäsittely- ja tottelevaisuusharjoituksia.
Aivan ihana kuva! Meku on niin suloinen =) // Kaisu
|
|
|
Post by Erik on Aug 27, 2016 8:28:12 GMT 2
Työntäytteistä elämää kolmas Pari viime kuukautta olivat olleet kyllä melkoisen työntäytteisiä. Newerrassa riitti tallihommia, mutta nyt myös koulut olivat alkaneet. Eikä tietenkään pitänyt unohtaa nopeasti kasvavaa suokkivarsaa. Meku kurkki karsinastaan, kun lähestyin sitä kottikärryjen ja talikon kanssa. Enää muutaman karsinan putsaus, niin urakka olisi ohitse. Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja menin tervehtimään Mekua. Ori olisi pian 2-vuotias ja se olisi pian kasvanut jo täyteen mittaansa.
Mekun kanssa oli tullut kyllä kesän aikana tehtyä kaikenlaista ja käytöksessä ei ollut erityisesti moittimista. Oli vain yksi pieni juttu. Mekua ei oikeastaan kuvanneet sanat villi, ilkikurinen, tottelematon tai pahantahtoinen, vaan enemmänkin sählä, toope ja liian utelias. Nuorta oria tuntui kiinnostavan kaikki ympärillä tapahtuva, joten ongelmia syntyi helposti. Toisaalta se oli hyvä juttu, että Meku oli utelias, silla se oppii todella nopeasti. Meku viihtyy kaikenlaisessa ihmisseurassa, oli kyse sitten lapsista tai vanhemmista aikuisista. Se oli vain harmi, etteivät lapset saaneet mennä Mekua lähelle, silla minunkin täytyi jatkuvasti väistellä, ettei ori astuisi vahingossa varpaille. Ehkä asia korjaantuisi kuitenkin ajan kuluessa.
Kaupungissa minulla oli vielä vaikka kuinka paljon tutkittavaa ja tutustuttavaa, mutta talliympäristöön olin sopeutunut ihan hyvin. Ainakin omasta mielestäni. Tallilaiset ja tuntiratsastajat tervehtivät minua aina tallialueella ja minä tervehdin takaisin. Useat olivat myös oppineet sen, ettei minua kannattanut moikata, jos olin kuulokkeet päässä ja kuuntelin musiikkia tallitöitä tehdessä. Silloin he nimittäin eivät saaneet vastausta, koska en yksinkertaisesti kuullut heitä. Tulin hyvin toimeen tallin hoitajien kanssa. Erityisesti Veetin, vaikka hän minua olikin pari vuotta nuorempi. Kumpaakin yhdisti se, että oli hevonen, jota koulutti ja se, että olimme tallin harvoja poikia.
Talliympäristö oli sopivan rento, enkä olisi ikinä uskonut, kuinka kivaa ”rengin” homma oli. Loppujenlopuksi en edes jäänyt pahasti ulkopuolelle mistään ja sain olla jatkuvasti hevosten ympäröimänä. Yksi parhaimmista asioista oli, kun pääsin pitämään ratsastustuntia. Oli sateinen iltapäivä ja Iikka oli sairastunut, eikä olisi millään kyennyt vetämään ratsastustuntia. Myöskään Kaisulla ei ollut mahdollisuutta siihen, sillä tämä ei ollut paikalla. Tunnin vetäminen oli antoisa kokemus ja motivoi minua opiskelemaan enemmän, jotta tuntien pito voisi olla joku päivä minulle arkipäivää.
Positiiviset kommentit tuntilaisilta olivat piristäneet iltaa reilusti ja hymyilin vieläkin, kun mietin yhtä niistä pikkutytöistä. Tämä oli sanonut minulle, että toivoisi minun opettavan aina ratsastustunteja. Aina kun hän laittoi hevosta valmiiksi tunnille ja näki minut niin hän kysyi heti, että olisinko taas opettamassa. Oli aina ikävää vastata ”ei”, mutta kerroin aina kuinka Iikka oli kuitenkin koulutettu ratsastuksenopettaja ja osaisi opettaa häntä paremmin.
Vilkaisin kelloa ja samalla totesin olevani hyvin aikataulussa. Karsinat olivat nyt siivottu ja seuraavaksi pitäisi hieman tarhoja siistiä. Tämän jälkeen työpäiväni olisi ohitse, mutta jäisin vielä puuhastelemaan Mekun kanssa. Mekun eleistä päätellen sekin odotti yhteistä aikaamme, kuten aina.
Aivan ihana tarina!! <3 Mukavaa, että Erik viihtyy, ja että Meku kasvaa. Pistän korvan taakse Erikin ja ratsastustunnit, tarkotus niitäkin suunnitella uusiksi tallin lisäksi, niin voit saada jonkun ryhmän opetettavaksi (; // Kaisu
|
|