wilma
innokas
Posts: 33
Heppa:: Myy
Taso:: Vahva HeB
|
Post by wilma on Apr 27, 2016 17:46:13 GMT 2
t.Lilla My "Myy" Russponi, 119cm Ärhäkkä raviponi, purukalusto syytä kiertää kaukaa
|
|
wilma
innokas
Posts: 33
Heppa:: Myy
Taso:: Vahva HeB
|
Post by wilma on Apr 27, 2016 19:06:07 GMT 2
Uusi talli, uudet kujeet | 1st
Mä hyppäsin ulos auton pelkääjänpaikalta ja karjaisin samassa Myylle, joka äänistä päätellen teki selvää meidän valmiiksi jo kuhmuisesta traileristamme. Tallirakennuksen suunnalta asteli nainen, joka hymyili ja suuntasi oitis luokseni. "Moikka, Kaisu, tän paikan uusi omistaja! Ja sinä olet varmasti Wilma, vai mitä?" nainen hymyili ja kätteli minut. "Joo", vastasin, kun en muutakaan keksinyt. Onneksi mun äitini tuli pelastamaan tilanteen. Naiset hölöttivät kaikenlaista samalla kun mä kiipesin traileriin sisään ja pian peruutin ulos vihaisena häntäänsä huiskivan Myyn.
"Myy, oo nyt kerrankin kunnolla!" puuskahdin, kun Myy katsoi Kaisua vihaisesti ja kalautti hampaansa ilmassa yhteen. "Ei ainakaan tempperamenttia tältä ponilta puutu", Kaisu vain nauroi. Mua vähän nolotti, emme tainneet Myyn kanssa tehdä kovin hyvää ensivaikutusta. "Niin, Myy on vähän tuommonen, mutta mikäs siinä kun tyttö tykkää ponistaan. Myy oli meillä ennen omalla pihalla parin muun oman ravurin kanssa, mutta sitten ne myytiin joten tarvittiin ponille karsinapaikka. On kyllä hyvä että löydettiin sopiva talli näin läheltä, pääsee Wilmakin helposti vaikka pyörällä tallille", äiti hölötti. Mä riisuin tammaltani kuljetussuojat ja taluttelin Myytä sitten vähän pihamaalla. Seurasin Kaisua talliin sisälle ja talutin Myyn hänen näyttämäänsä karsinaan. Otin riimun pois ponin päästä ja riisuin kuljetuksen ajan olleen loimen. Myy tömisteli karsinassaan pienen ympyrän, haukkasi hiukan heinää ja irvisti karsinanaapurilleen, komealle pohjoisruotsalaiselle ruunalle. Mä jätin Myyn tutustumaan uuteen kotiinsa ja lähdin tallin omistajan kanssa hakemassa auton takakontista Myyn varusteet.
Kannoin Kaisun johdolla pari varustelaatikkoa satulahuoneeseen ja palasin hakemaan montésatulani. Äiti nappasi syliinsä mustan yleissatulan. "Hei, tota oisko tälle meidän montésatulalle toista satulatelinettä?" kysäisin Kaisulta joka näytti mulle heti tyhjän satulatelineen Myyn yleispenkin viereltä. Nappasin muovilaatikosta molemmat suitseni ja laitoin suitsitelineeseen, jonka nimilappuun oli jo joku kirjoittanut nimen Myy. Kaisu antoi minulle avaimen lukolliseen kaappiini, jonne ängin osan Myyn tavaroista sekä omia ratsastuskamppeitani sekä ajotakin ja lasit, joita käytin montéa ajaessa. Äiti kävi ilmoittamassa että lähtisi kohta kotiin päin, mutta itse jäin vielä tutustumaan uuteen talliin. Me oltiin saatu Kaisulta lupa jättää meidän traikku tallipihalle, joten äiti parkkeerasi trailerin siististi niin ettei se ollut tiellä ja irrotti sen auton vetokoukusta. Pian auto kaarsi pois hiekkatietä pitkin.
Kiersin tallipihan kertaalleen ja kävin katsomassa, missä Myy tarhaisi. Kurkkasin sisään maneesiin ja marssin sitten tutkimaan tallia tarkemmin. Tallissa oli yhdeksän karsinaa, ja lisäksi olin nähnyt jonkinlaisen aitan tai vastaavan pihattotarhan vieressä, jossa arvelin olevan myös hevosia. Tallista löytyi myös pesukarsina (loistojuttu mutakausille), tilava oleskeluhuone sekä tietenkin satulahuone, rehula ja muut tuikitarpeelliset tilat.
Menin Myyn luokse vaaleansininen harjapakki mukanani ja aloin harjaamaan sitä. Sidoin tammani kiinni etten joutuisi syödyksi. Myytä ei paljoa mun puuhailuni kiinnostaneet, se oli löytänyt elämänsä rakkauden täydestä heinäverkosta. Pian talliin valui yhä enemmän ja enemmän väkeä. Mä epäilin että ne oli jotain tuntilaisia, sillä pian ne rupesi varustamaan tallin hevosia. Muutama huomasi mut ja Myyn ja tuli oitis roikkumaan karsinan ovenrakoon. "Oi miten söpö! Onks tää uus tuntsari?" joku näistä tytöistä kysyi. Mä pudistelin päätäni. "Ehei, tää on mun poni, Myy. Aika ärhäkkä tapaus, kannattaa pitää turvavälii sen purukalustoon!" naurahdin. "Sun oma? Kuinka vanha sä oot?" kysyi yksi tyttö. "Oon kolmetoista." "Ja sul on oma poni? Ei vitsi, mäki haluisin ponin..."
Tuntilaiset kiirehtivät takaisin touhuamaan ratsujensa parissa ja mäkin jatkoin Myyn harjaamista. Se potkaisi lähelle mun harjaavaa kättä kun harjasin sen mahanalustaa. Luimien se vilkaisi mua ja paneutui taas heiniensä syömiseen. Kun mä olin saanut Myyn harjattua mä riisuin siltä riimun päästä ja laitoin sen karsinan ovessa olevaan koukkuun. Rahnutin luimivaa Myytä otsasta. "Huomenna lähdetään kyllä tsekkaamaan maastoreittejä ravitreenin muodossa, eiks vaan, poni?" hymyilin ja suljin karsinan oven. Myyn pää sukelsi salamana takaisin heinäkasaan, kun mä lähdin kävelemään käytävää pitkin ovelle. Musta tuntui, että me tultaisiin viihtymään Newerrassa oikein hyvin.
Oho Myyhän on oikein kipakka tapaus, haha! No, muut tallilaiset oppikoot vaikka kantapään kautta, ettei tammaa kannata lähestyä! Tuntilaiset toi tarinaan ihanaa ratsastuskoulutunnelmaa ja muutenkin ihana lukea uudesta tallista innokkaasti kertovaa tarinaa =) Mä odotan innolla sun tarinoita, keksit aina niin mahtavia ideoita, ja koitan kommentoida osan tarinoista jatkossakin! // Kaisu
|
|
wilma
innokas
Posts: 33
Heppa:: Myy
Taso:: Vahva HeB
|
Post by wilma on Apr 29, 2016 8:33:33 GMT 2
Uusia tuttavuuksia | 2nd
"Lähteeks joku mun kanssa metsäteitä kuluttamaan?" mä huudahdin taukohuoneen ovelta. Muutama päätä kääntyi katsomaan mua mietiskellen. Vaikken tuntenut talliporukasta ketään oli hyvä saada maastoseuraa, ja miten sitä muuten voisi uusiin ihmisiin tutustua. "Mä voin kyl lähteä Timpan kanssa", sanoi ruskeatukkainen nuori nainen. "Oon muuten Cornelia." "Mä oon Wilma", esittelin vuorostani itseni. "Sovitaanko et ollaan puolelta lähtövalmiita?" "Sopii hyvin", Cornelia hymyili.
Mä lähdin hakemaan ponitammaani tarhasta. Myy tarhasi kahdestaan karsinanaapurinsa Hemmon kanssa. Kaksikko oli tullut yllättävän hyvin toimeen keskenään kun otti huomioon, että Myy ei juurikaan pitänyt muista hevosista saatika sitten ihmisistä. Silti mä olin edellisenä iltana yllättänyt Myyn ja Hemmon hölmöilemässä yhdessä tarhassa. Myy oli juoksennellut korvat hörössä (!!) Hemmon edellä ja Hemmo oli tullut perässä, ne olivat riekkuneet ja pukitelleet ihan huolella. Eli mun ponini oli kyllä loppujen lopuksi ihan pehmo.
Mä sain Myyn helposti mun matkaani. Talutin sen karsinaansa ja sidoin oviaukkoon kahdelta puolelta kiinni. Mä hain sinisen harjalaatikkoni ja aloin puunaamaan pyöreään kuntoon päässyttä Myytä, joka oli yltäpäältä pölyssä. Tosin tänään Myylle sallitulle laiskottelulle tulisi tiukka stoppi, meidän kahden kisakausi starttaisi ihan liian pian. Senkin vuoksi mä päätin tänään heivata Myyn selkään montésatulan, jospa löytäisimme hyviä suoria spurtteja varten.
Kun mä talutin Myyn tallipihalle jolla Cornelia ja Timppa jo odottelivat heräsi naisen silmissä pieni kiinnostuksen kipinä. "Onks toi montésatula?" hän kysyi kiinnostuneena. "Joo on, ja Myy on kans montéponi", mä hymyilin ja tiukkasin irvistelevän ja näykkivän Myyn satulavyötä. "Cool! Onks Myyllä kärrytkin?" Cornelia innostui. "Joo, meil on koppakärryt ja sit ravikärryt mut ne on meillä kotona tuolla parin kilsan päässä. Pitäis kai kysästä Kaisulta oisko niille jossain täällä tilaa, ei ehkä molemmille mut jommalle kummalle ees", virnistin ja hyppäsin satulaan. Mun ei tarvinnut mitata jalustimia sopiviksi koska Myyllä ei ratsastanut muut kuin mä, ja sama kuttu oli myös Cornelialla ja hänen upealla orillaan Timpalla. Rinnatusten me lähdettiin käynnissä kohti maastoja.
Saavuimme hyvälle tasaiselle suoralle, joten kun Timppa ja Cornelia lähtivät laukkaamaan mä kannustin Myyn vauhdikkaaseen raviin. Nojauduin eteenpäin ja upotin käteni paksuun, mustaan harjaan. Myy heitti päätään ja sinkoutui matkaan. Sillä ei näyttänyt olevan mitään muuta päämäärää kuin saada laukkaava Timppa kiinni. Me saavutimme kaksikkoa koko ajan, muttemme saaneet heitä kiinni. Timppa oli suuri hevonen joka kaikenlisäksi kulki nopeammassa askellajissa, kun taas Myy oli pieni poni.
Suoralta me jatkoimme matkaamme metsäpolkuja pitkin takaisin Newerraan. Meinasimme eksyä kerran, mutta Cornelian hyvän suuntavaiston avulla siitäkin pinteestä selvittiin alta aikayksikön. Pian saavuimmekin tallin pihaan.
Mä purin varusteet Myyltä ja harjasin sen ja vein sitten Hemmon kaveriksi tarhaan. Vein varusteet paikoilleen ja pyyhkäisin suitsia hieman kostealla pyyhkeellä. Sitten mä menin taukotiloihin.
Taukotiloissa mä huomasin vaaleatukkaisen, ehkä ikäiseni tytön, joka rapsutteli sohvalla syliinsä käpertynyttä koiraa. Mä suuntasin hänen luokseen ja istahdin sohvalle. "Moikka! Ootko sä niitä uusia hevosenomistajia?" tyttö kysyi heti. "Oon mä, mun nimi on Wilma. Omistan sen Myyn, riiviömäisen ravirussin", virnistin. Tyttö kertoi olevansa Pauliina eli tuttujen kesken Pau, Kaisun tytär ja russtamma Pepin hoitaja. Me juteltiin paljon, ja siinä huomasin, että Pau oli aika samanlainen kuin minä, nauravainen ja energinen poneja rakastava kaikkien kaveri. Mä hymyilin ja ajattelin, että olin tainnut saada uuden ystävän.
//Ja hei tosissaan, oisko Myyn ravikärreille missään jotaan paikkaa? Kun sillä kuitenkin myös ajetaan kilpaa vaikka enimmäkseen mennäänkin montéa ni ois kiva jus kärryt ois siinä käden ulottuvilla... (:
Oikein kiva tarina ja hauskaa että teit tuttavuutta muihin tallilaisiin! Pau on kyllä hauska kaveri (; Tallin päädystä menee silta heinävintille, sillan alle voi tuua kärryjä tai viedä ne sinne vintille - jos jaksaa joka kerta vetää ne ylös kaltevaa siltaa pitkin! Sinne ne saa oven taa =) // Kaisu
|
|
wilma
innokas
Posts: 33
Heppa:: Myy
Taso:: Vahva HeB
|
Post by wilma on May 2, 2016 15:20:46 GMT 2
Hiittipäivä|3rdVaikka oli vasta aikainen aamu, mä olin jo tallilla harjailemassa Myytä. Rehuja jakava Kaisu hämmästyi oikein kun näki minut niin aikaisin liikkeellä, ja hän kysyikin, miksi olin jo niin aikaisin tallilla. "Tänään on hiittipäivä! Enkö kertonut?" hymyilin. Rakastin hiittipäiviä yli kaiken. "Et kyllä maininnut, mutta mainio juttu!" Kaisu sanoi ja kippasi Myyn ruokakippoon sen rehut. Pieni ruskea pää sukelsi oitis kuppiin ja pian alkoi kuulua kovaäänistä rousketta. Mä heitin käsissäni olleen sinisen harjan takaisin harjapakkiin ja suljin sen. Otin riimun pois ponini päästä ja laitoin sen koukkuun karsinan oven ulkopuolelle. Pian mun vanhempieni auto kaarsi tallin pihalle. Menin ulos auttamaan heitä laittamaan trailerin auton verokoukkuun kiinni, sillä vanhempani hakisivat ensin kärryni meiltä kotoa. Palasin sisään talliin ja aloin lastaamaan suureen ikea-kassiin Myyn valjaita, ravisuitsia ja ohjia, pinteleitä sekä muita tuikitarpeellisia tavaroita. Mä roudasin kassin Myyn karsinan eteen ja lisäsin vielä sen sisälle karsinan ovelle unohtuneen harjapakin. Laitoin tammalleni fleeceloimen ja hain jo kuljetussuojatkin odottamaan vuoroaan. Pian isäni asteli sisään talliin. "Ollaankos täällä valmiita?" hän kysyi. "Joo, hetki, laitan vaan Myylle kuljetussuojat!" hihkaisin. Isä nappasi kantoonsa tavarakassin ja lähti viemään sitä autolle. Mä laitoin kuljetussuojat Myyn jalkoihin ja riimun sen päähän ja lähdin sitten taluttamaan sitä autoon. Koska Myy oli kokenut matkustaja ei lastaaminen tuottanut minkäänsortin ongelmia. Suljimme lastaussillan ja kiinnitimme mun hienot, uudet hiilikuituiset kärryni trailerin taakse. Hyppäsin pelkääjänpaikalle isäni viereen ja niin matka raviradalle saattoi alkaa. Tarkkailimme Myyn touhuja pieneltä ruudulta, joka lähetti kuvaa trailerin sisältä. Myy rouskutti tyytyväisen oloisena heinää. Sekin taisi pitää hiittipäivistä. Kun me saavuimme raviradalle pomppasin oitis autosta ja riensin auttamaan kärryjen irrotuksessa ja lastaussillan avaamisessa. Talutin Myyn ulos ja vein sen valjastuskatokseen, joka oli tyhjillään. Radalla ei ollut muutenkaan ketään muita kuin joku vanhempi mies pienen lämppäritammansa kanssa. Valjastin Myyn nopeasti ja kiinnitin kärryt sen perään. Kävelytin sitä kärryiltä käsin hetkisen sisäradalla. Kierroksen jälkeen hyppäsin alas, kiinnitin obersekin ja kannustin Myyn ensin hitaaseen raviin. "Ota seuraavalla kierroksella tosta metsän puoleisesta päädystä kunnon vauhti ja lasketa sitten täysiä seuraavaan kaarteeseen asti", isä kehotti. Mä tein työtä käskettyä. Myy tuntui tänään tosi hyvältä, tällä menolla me saatettaisiin sijoittuakin tulevissa raveissa. Pian isä alkoi ottamaan aikaa. Myy meni nopeasti, se oli huippuvireessä tänään. Kun kävelimme hetken ajoi radalla ollut mies lämppärinsä kanssa rinnalleni ja huikkasi: "Näinköhän tuosta sinun punkerostasi mihinkään on..." "Ulkonäkö pettää", mä tyydyin vain kuittaamaan, mieleni ei tehnyt riidellä. "Jaa? Katsotaanko? Otetaan kisaa seuraavasta mutkasta tuon sun isäs kohdalle, katotaan kumpi on nopeampi", mies härnäsi. Pitkin hampain tartuin haasteeseen. Tiesin etten voisi pärjätä, miehellä oli pitkäjalkainen lämppäri, mutta hyppäsin silti alas kärryiltä kiinnittämään Myyn sekin. Sitten ravasin miehen vierellä ja kannustin hiukan Myytä kovempaan vauhtiin, että pysyisimme hänen rinnallaan. Mutkaan tultuamme lasketin Myyn täyteen vauhtiin. Myy säntäsi eteenpäin kuin raketti. Se viskoi päätään ja venytti askeliaan pidemmiksi. Korvissa humisi, vauhti oli jo kisatasoa. Mä vilkaisin toiselle puolelleni nähdäkseni kuinka pitkällä mies jo oli. En kuitenkaan nähnyt kaksikkoa. Myy oli sittenkin ollut nopeampi, se oli ottanut jo monen hevosenmitan etumatkan. Ravasin isän ohi ja jarruttelin sitten Myytä käyntiin. Mies ravasi pian lämppärillänsä viereeni. "Pirunmoinen juoksija sinulla! Eipä ois uskonut!" hän puuskutti. Mä tyydyin vain hymyilemään kauniisti. Se, että Myy oli juuri peitonnut pitkäjalkaisen ravihevosen pienillä töppöjaloillaan ja pömpöttävällä vatsallaan kasvatti mussa sellaista itsetuntoa, että se riittäisi koko loppuvuoden ajaksi. Tai ainakin koko seuraavaksi kisakaudeksi, jos ei muuten. Laitetaan kylkiäisiks matikankokeen suttupaperille tunnilla väkertämäni lyikkäripiirros! (;
|
|
wilma
innokas
Posts: 33
Heppa:: Myy
Taso:: Vahva HeB
|
Post by wilma on May 8, 2016 12:00:27 GMT 2
Rakennekuvaa | 4th
Opettelin värittämään koneella apunani Adobe Photoshop Elements 9. Lineistä kiitokset tietokoneelle... :) Oikein hieno kuva =) Hauska nähdä monilta talleilta sun piirroksia! Ratapihassa oli puhetta lineistä, Seppeleessä ollaan piirustuskurssilla ja tässä näkyy kumpaakin =) // Kaisu
|
|
wilma
innokas
Posts: 33
Heppa:: Myy
Taso:: Vahva HeB
|
Post by wilma on May 14, 2016 18:41:33 GMT 2
Viisi vuotta rakkautta | 5th
Nauru raikasi, kun kaikki viimein olivat rantautuneet supersöpöön maalaistupaan. Kaisu kantoi pöydille vateja täynnä munkkeja ja monia pulloja simaa. Itse säntäsin heti pöydän ääreen Pau vanavedessäni. Olin ystävystynyt jo tytön kanssa hyvin, meillä oli tarkoitus mennä jossain vaiheessa kärryilemään Myyn kanssa. Luultavasti meidän pitäisi hakea mun koppakärrynikin tallille, jos muutkin tallilaiset halusivat joskus kärrykyytejä. Koppakärryihin mahtui kaksikin ja pidempiä ja rennompia reissuja oli paljon kivempi tehdä kärryillä, joilla oli mukavampi istua kuin ravikärreillä. Olin pitänyt ravikärryjä tallin vintillä isäni käskystä, mutta koska koppakärryt eivät olleet niin arvokkaat, jättäisin ne luultavimmin vintille vievän sillan alle jos siis Kaisulle sopisi Myyn miljoonien tavaroiden lisäksi änkeä talliin vielä yhdet kärryt lisää. Mä pelkäsin toisaalta olevani hiukan liian itsekäs kun vein niin paljon tilaa kaikkine tavaroineni, mutta minkäs sille mahtoi, että ponilla piti olla montésatula, yleispenkki, valjaat ja kärryjäkin kaksin kappalein ynnättynä mukaan vielä kaikki perusjutut, kuten loimet, harjat ja sellaiset.
Munkit katosivat lautasilta hirveää vauhtia ja simapullotkin tyhjenivät uhkaavasti. Mä tykkäsin vapusta eniten siman takia, se oli mun suurta herkkua, varsinkin itse tehtynä. "Hei mä tiiän, ollaanko totuutta ja tehtävää?" keksi Veera nokkelana. Tyttö nappasi tyhjän simapullon ja asetuimme istumaan lattialle rinkiin sen ympärille. Veera pyöräytti pulloa, ja niin ensimmäinen vuoro napsahti Miilalle. "Totuus vai tehtävä?" kysyimme kuorossa Miilalta. "Äh, emmä tiiä... Totuus vaikka!" tyttö vastasi. "Okei, sun pitää kertoo meille sun noloin hevosiin liittyvä tapahtuma!" keksin. "Ei tollasia! Te ette haluu tietää!" Miila parkaisi. Me vaan naurettiin ja yllytettiin Miilaa kertomaan. Lopulta tyttö kertoi, ja päässäni pohdin, että jos mun pitäisi kertoa jokin nolo hevosjuttu, joutuisin varmasti häpeämään tässä vielä kuitenkin ei niin tutussa seurassa silmät päästäni, sen verran hirveitä juttuja mulle oli elämäni aikana tapahtunut.
Lopulta juttu päätyi siihen, että kaikki kertoilivat toisilleen hevosten kanssa sattuneita hauskoja tai vähemmän hauskoja kommelluksia. "Ette vaan arvaa mitä mulle ja Myylle kävi heti meidän ekalla ajokerralla... Mä olin just saanut Myyn, se oli itseasiassa just vappuna ja me lähettiin mettään ajaan hiekkateille. Voitte vaan kuvitella, mä ja Myy ihan yksin keskellä korpea, eikä Myykään oo ikinä ollut mikään helpoimmasta päästä ja tietty mä olin ihan tottumaton siihen hevoseen. Siinä tuli sitten hyvä suora joten otin vähän ravia, ja tietty Myy lähti ryöstämään. Sit yhtäkkiä siel pusikossa rymis ja sellanen jättiläismäinen uroshirvi rymys meidän eteen tielle. Myy sai suurinpiirtein sydärin, ei kai se sit ollu ikinä siellä Ruotsissa nähny hirviä. Myy loikkas ojaan ja kärryt tuli perässä. Kärryistä meni aisat poikki ja Myy vaan lähti juoksemaan kuin hullu kotiin päin. Onneks iskä oli just sillon peltotöissä, se ei ois muuten huomannu Myyn juoksevan täysiä pihaan ilman kärryjä tai mua. Iskä lähti sit ettiin mua ja löysi mut ojasta makaamasta kärryjen vierellä. Multa murtu käsi enkä saanut ajaa tai ratsastaa pitkään aikaan, mut toisaalta se teki ihan hyvää. Me ehdittiin tutustua Myyn kanssa paremmin toisiimme muitten juttujen avulla, ja sit ku sain taas ajaa ni sekin sujui jo paljon paremmin. Taisiis, enää ei löydetty itteämme ojasta kärryjen alta!" mä kerroin. "Hurjaa!" kommentoi Pau innoissaan. "Ettekös te menekin Myyn kanssa Ruotsiin raveihin parin viikon päästä?" kysyi Cornelia. "Joo mennään me. Ja ehkä yksiin toisiinkin raveihin tässä kuussa, mut ne on kuun lopulla. Molemmat on kärrylähtöjä", selostin.
Nauru raikui illan hämärtymiseen asti, ja kun ihmiset viimein lähtivät, mä hiippailin vielä talliin toivottamaan hyvät yöt Myylle. Pieni harmaaturpainen ponini ei ollut laisinkaan vihaisen näköinen, se jopa hörisi mulle nätisti kun avasin karsinan oven. Kyykistyin maahan ja nojasin vasten karsinoiden väliseinää. Myy tuli mun luokseni varovasti. Se nuuhkaisi käsiäni ja aivan yllättäen koukisti pienet jalkansa ja kävi maate pää mun sylissäni. Vaikka muut saattaisivatkin väittää toisin, oli ihan totta, että mun ponistani löytyi myös se herkkä puoli. "Hyvää vappua sullekin, poniseni", hymyilin. Oli kulunut tasan viisi vuotta siitä, kun Myy tuotiin meidän pihaamme ensimmäisen kerran ja siitä tuli mun oma, rakas riiviöponini.
//Ja joo hei, eilen oltiin siis Myyn kanssa raveissa jotka oli virtuaalisesti Ruotsissa, joten niistä raveista siis puhutaan tossa tarinassa. Ja toi viis vuottakin on vaan virtuaalisesti, ei Myy oikeest oo ollu mulla niin kauaa! Mut virtuaalimaailmassahan kaikki on mahdollista. ;)
|
|
wilma
innokas
Posts: 33
Heppa:: Myy
Taso:: Vahva HeB
|
Post by wilma on May 16, 2016 19:11:35 GMT 2
Takaisin kotiin | 6th
Myyn kaikki tavarat olivat jo pakattu muovilaatikoihin ja sinisiin ikea-kasseihin. Molemmat kärryt oli kuskattu meidän kotipihaan ja poni seisoi Newen pihalla mun vierellä kuljetussuojat jalassa ja riimu päässä. Seisoimme paikallamme odottaen, että tien päässä näkyisi liikettä. Välillä painoin korvani kiinni Myyn pörröiseen vatsaan ja kuuntelin.
Mun ponini saisi varsan.
Ihan totta, mun ponini saisi varsan, pienen, sievän russvarsan! Myy oli astutettu hienolla ravioriilla jonka nimi oli Seppeleen Svante. Aioin pitää varsan itselläni, en halunnut myydä sitä ikinä, sillä olisihan se mun ensimmäinen ikioma varsani. Myy, sen tuleva varsa sekä mun kaverini shettis muuttaisivat tänään meidän pihaan, takaisin meidän omaan talliin, Kotopolulle. "Te nyt sit oikeesti lähette", sanoi Kaisu hiljaa mun viereltä. "Joo, mutta ei me täältä kokonaan poistuta! Me tullaan aina moikkaamaan ja lainaamaan maneesia, ja kylhän mä edelleen tuun tunneille ja käyn Iikan valmennuksissa Myyn kanssa, et älä huoli. Täältä me ei lähdetä kulumallakaan", hymyilin, ja Kaisukin nosti hiukan toista suupieltään.
"Hei, kato, eiks toi oo se yksäriponi?" kuului varovainen suputus tallin ovelta. "Joo, on se, muuttaaks se pois?" kuului toinen ääni. "Varmaan, mut hei, sehän tarkoittaa sit sitä et tänne tulee uus yksäri!" En kuullut kahden tuntilaistytön keskustelusta enempää, sillä juuri silloin isä kaarsi pihaan. Kaisu meni avuksi kiinnittämään trailerin auton perään ja laskemaan lastaussillan, kun taas minä johdatin Myyn sisään traikkuun ja kiinnitin sen. Rapsutin ponin otsaa ja kuiskasin sille hiljaa: "Kohta ollaan taas kotona, rakas!" Myy taisi ymmärtää mun sanani sillä se pärskähti. Hyppäsin ulos traikun sivuovesta ja autoin Kaisua ja isää lastaamaan viimeisetkin Myyn tavarat auton takakonttiin.
"Noh, hei sitten! Tuuhan pian taas takas", Kaisu sanoi ja hymyili. "Tottahan toki, tuun sit seuraavalle tunnille Myyllä, varota Iikkaa ettei se saa sydäriä kun mä päräytän sillä ponilla paikalle!" virnistin ja hyppäsin auton kyytiin. Kaisu ja juuri ulos hypellyt Pau vilkuttivat, kun automme lähti etenemään hiekkatiellä traileria hinaten. Kohta oltaisiin kotona Kotopolulla. Koska sinnehän mun ja Myyn sydämet todellisuudessa kuuluivat.
// Tällänen lyhykäinen tarina selittämään jotain, ettei ihmiset ihmettele miks me yhtäkkiä vaan häippästiin täältä! :D Muttamutta, tullaan pyörimään täällä silti ulkopuolisina aika paljon, dont worry!
Et sä miksikään ulkopuoliseksi jää, kuulut ihan yhtälailla vakiporukkaan ja tuntiratsastajakaartiin =) Ihanaa että Myy asusti edes nämä reilu kaksi viikkoa täällä, ja eiköhän sen karsina saa pian uuden asukin. Mutta, Newessä tavataan, vielä monet kerrat! Ei nämä taida hyvästit olla, eiköstä vaan (; // Kaisu
|
|