Inna
tutustuja
Posts: 26
|
Post by Inna on Apr 25, 2016 22:01:15 GMT 2
25.4.2016 -->
|
|
Inna
tutustuja
Posts: 26
|
Post by Inna on Apr 27, 2016 20:49:34 GMT 2
Euna kolisteli äänekkäästi ulos trailerista, jonka rampin olin laskenut vain viisi minuuttia sitten. Täysiverinen katseli rauhattomana ympärilleen ja lähdin sen kanssa saman tien liikkeelle. Talutin tammaa kerran tallin ympäri, jonka jälkeen suuntasin sen kanssa sisälle talliin. Olin jo pari päivää sitten vieraillut Newerrassa tutustumassa uuteen omistajaan. Tilukset eivät olleet kauheasti muuttuneet vajaassa vuodessa ja oli mukava olla takaisin täällä - uuden hevosen ja tallinomistajan kanssa tietysti. Eunan karsina oli sopivasti sellainen, että vain sen toisella puolella olisi asukas. Karsina tällä hetkellä oli tyhjä, mutta varmasti sekin löytäisi pian asukkaan, jolle tammamainen Eunani pääsisi hieman irvistelemään. Hienoja aikoja tulossa!
Euna olisi pyörinyt karsinassaan miten sattuu, ellen olisi sitonut sitä heti kaltereihin. Niin sain huomattavasti helpommin pois oranssit kuljetussuojat ja mustan loimen. Heitin ne siististi karsinan edustalle ja päästin Eunan riimustaan hyörimään ja pyörimään karsinassa. Olin ilmoittanut Kaisulle tulostamme, mutta omistaja ei ollut juuri sillä hetkellä paikalla. Hän kyllä lupasi olla, kun kokeilisimme ensimmäistä kertaa Eunan ja Dongon yhteistä tarhaelämää. Hieman se minua jännitti, mutta uskoin Dongon olevan tarpeeksi rauhallinen (ja vanha) ettei sitä vähääkään kiinnostaisi Eunan ryttyilyt. Kävin nopeasti hakemassa Eunalle siivun heinää karsinaan, jonka jälkeen suuntasin takaisin trailerin luokse. Nostin rampin ylös ja ryhdyin purkamaan autoni peräkontissa olevia tavaroita.
Sain kantaa monta Ikean kassillista ”hyödyllistä” tavaraa satulahuoneeseen. Kannoin ensin Eunan suuren puisen laatikon satulahuoneen nurkkaan, johon Kaisu oli antanut luvan sen pistää. Säilöin sinne kaikki Eunan ei niin tärkeät tavarat, kuten toppaloimen ja ylimääräiset huovat sekä pintelit. Myös harjat löysivät sieltä paikkansa nätisti kangaspussissa säilyen. Niiden lisäksi laitoin laatikkoon kankisuitset, jotka eivät olisi aivan niin usein käytössämme. Sen jälkeen ripustin käytössä olevan loimen paikalleen ja satulat omille paikoilleen. Satuloihin pistin huovat. Suitset löysivät myös paikkansa yhteisestä koukusta.
”Täällähän sä!” Kaisun ääni sanoi takaa. ”Moi.” ”Oo, moi!” sanoin hymyillen. ”Sain juuri purettua kaikki tavarat”, kerroin. ”Hieno homma… mennäänkö sitten kokeilemaan sitä tarhausta?” Kaisu kysyi ja nyökkäsin. Kävin heittämässä roskat roskiin ennen kuin menin häiritsemään Eunaa. Tamma oli syönyt jo suurimman osan heinistä, kun pujahdin karsinaan riimun kanssa. Ensin Euna yritti luimia ja näyttää minulle takapuoltaan, mutta nappasin täysiverinen etutukasta kiinni ja pujotin riimun sen päähän. Taputin sitä kaulalle, kun lähdin taluttamaan Eunaa pihalle. Kaisu odotteli Eunan ja Dongon tarhalla, jossa vuonis jo kökötti laiskasti. Pitelin Eunan riimusta sekä narusta yhtälailla kiinni, kun talutin sen tarhalle. Kaisu oli mukana siltä varalta, että kaksikko täytyisi erottaa toisistaan. ”Hyvin se menee”, Kaisu sanoi minulle, kun huomasi hermostuneisuuteni. ”Toivotaan…” mutisin ja päästin Eunan sitten narusta pois.
Euna meni korvat luimussa kohti Dongoa, joka luimisti itsekin tammalle ja hetken jo luulin tappelun olevan taattu. Dongo kuitenkin käänsi vain peränsä Eunalle, potkaisi pienesti varottaen ja antoi tammani kiukutella. Euna ei edes kunnolla yrittänyt Dongon kurkkuun kiinni, josta olin hitusen yllättynyt. ”Oho…” totesin, kun laskin narun tarhan portille. ”Sehän meni ihan hyvin…” ”Hienoa!” Kaisu sanoi naurahtaen. ”Mun pitää mennä katsomaan pari juttua.” ”Joo, mä jään hetkeksi seuraamaan mitä tapahtuu”, sanoin ja Kaisu nyökkäsi. Nainen katosi talliin ja itse siirsin täyden huomion hevoseeni ja Dongoon. Hetken seurattuani varmistuin, ettei Euna todellakaan murhaisi Dongoa ja saatoin lähteä viemään traileria takaisin. Minun pitäisi siivotakin se vielä, joten päätin jättää Eunan tutustumaan uusiin maisemiin kaikessa rauhassa.
Tervetuloa vielä kerran! Olipa kiva aloitustarina, joka toi hyvin Eunan luonnetta esiin. Hyvä, että haavereilta vältyttiin ja tarha- sekä karsinapaikka miellytti =) Innolla odotan lisäö tarinoita ja koitan kommentoida toisinaan! // Kaisu
|
|
Inna
tutustuja
Posts: 26
|
Post by Inna on May 2, 2016 15:47:16 GMT 2
Talutin täysissä kouluvermeissä olevan Eunan maneesiin, joka loisti tyhjyyttään. Kaikki, jotka olivat liikkeellä, olivat pakkautuneet kentälle, myös tuntilaiset. Jätin maneesin oven hieman raolleen, jotta ilma vaihtuisi lämpimässä maneesissa. Ulkona oli melkein 20 astetta lämmintä, joten maneesikin oli jo hieman lämmennyt. Talutin Eunan keskelle maneesia, jossa päästin tamman liikkeelle liinassa. Euna saisi purkaa suurempia energioitaan ensin liinassa. Tamma talsi reippaasti käynnissä vasempaan suuntaan pari kierrosta ennen kuin maiskuttelin sen raviin. Ravi oli liidokasta ja kulki hyvin itsekseen eteenpäin. ”Laukka!” huudahdin samalla, kun usutin tamman seuraavaksi laukkaan. Euna nosti laukan ja pisti samalla myös pukkiteatterin päälle. Tamman takajalat nousivat kepeästi ylös ja ylhäällä olevat jalustimet pomppivat ylös-alas. Pian Euna jo laukkasi reippaasti eteenpäin. Muutaman laukkakierroksen jälkeen hiljensin tamman raviin ja sitten käyntiin. Juoksutin Eunan myös toiseen suuntaan samalla tavalla, jonka jälkeen kävin viemässä liinan maneesin reunalle.
Euna oli yhä energinen, kun talutin sen uran sisäpuolelle, laskin molemmat jalustimet kiristin vyötä pari reikää. Vyötä kiristäessä Euna luimi sen merkiksi, että onko aivan pakko. Kiristyksen jälkeen kampesin itseni ruskeaan koulupenkkiin ja päästin tamman menemään uralle samalla, kun pyydystin oikean jalan jalustimen. Keräsin saman tien ohjat tuntumalle, koska Euna oli tehnyt alkuverryttelynsä jo liinassa. Onnekseni rakas täykkäritammani oli oikein kätevä kouluratsastuksen parissa, eikä sen kanssa täytynyt hikipäässä tapella apujen suhteen. Esteillä meillä olikin paljon enemmän parannettavaa. Ei sillä, en minä vielä osannut Eunaa täydellisesti kouluratsastaa, koska tamma ei minulla ole ollut kuin vasta muutaman viikon. Kosketin kannuksillani Eunan kylkiä ja tamma nosti reippaan ravinsa. Kevensin vain hetken hakeakseni sopivan rytmin ja istahdin harjoitusraviin. Kääntelin Eunan kanssa voltteja, jotta alkukankeus katoaisi. Tamma kääntyi mukavasti, vaikka hieman pisti hanttiin ulkoavuille.
Teimme pari pohkeenväistöä sekä avoja ja sulkuja ympyröiden jälkeen. Väistöt eivät aivan täydellisesti menneet, mutta taputin Eunaa kiitokseksi kaulalle. Ovelta kuului vihellys, joten siirsin Eunan käyntiin. ”Moi! Saanko tulla, kun kentällä on porukkaa?” Miila kysyi, kun talutti kirjavaa poniansa. ”Joo, totta kai”, vastasin. ”Yritetään vain pysytellä poissa tieltä, ettei tapahdu mitään”, sanoin hymyillen. Euna mulkoili jo ponia, kun ratsastimme viiden metrin päästä kaksikosta. ”Juu”, Miila sanoi ja talutti poninsa rohkeasti sisään. Siirsin Eunan takaisin raviin ja pysyttelin hetken aikaa toisen pään ympyrällä, kun Miila nousi ratsunsa selkään. Ympyrällä ravailin hetken aikaa ja siirsin tamman takajalkoja pois ympyrältä, taivuttelin paljon ja vaihdoin myös suuntaa ympyräleikkaalla. Sitten nostin myös laukkaa. Euna nosti laukan reippaasti, mutta parin pukkiloikan saattelemana. Istahdin syvemmin satulaan ja kannuksilla hieman muistutin tammaa kulkemaan eteenpäin. Protestiksi Euna viskoi hieman päätään, mutta asettui suhteellisen nopeasti. Ratsastin laukkaa hetken ympyrällä oikeaan suuntaan ja vilkaisin sitten missä Miila meni Didin kanssa. Kaksikko ravaili ympyrällä. ”Vaihdetaanko ympyröitä?” huikkasin tytölle, joka nyökkäsi.
Vaihdoin suuntaa samalla Eunan kanssa tehden puolirataleikkaan ja Miila ratsasti uraa pitkin. Euna laukkasi vastalaukkaa pitkän sivun loppuun ennen kuin vaihdoin laukan ravin kautta. Myös vasemmassa kierroksessa ratsastin laukkaa eteenpäin ja pyrin siinä samalla siirtelemään takaosaa pois ympyrältä. Euna kulki aika hyvin, hieman tamma pureskeli kuolainta, mutta oli kivasti kuulolla. Taputin Eunaa kaulalle, kun siirsin sen raviin. Tamman kaulalle oli muodostunut jo hikeä. Siirsin tamman hetkeksi käyntiin, jotta sain tarkistettua kellon. Aikaa olikin mennyt jo tarpeeksi, joten ravasin vielä loppuravit, jonka jälkeen annoin Eunan siirtyä käyntiin. Päästin ohjat pitkiksi ja lähdin uraa pitkin kävelemään. Väistelimme loppukäyntien ajan Miilaa ja Didiä. Sitten laskeuduin tamman selästä, nappasin liinan ja talutin Eunan talliin.
Riisuin tammalta sen varusteet pois ja jätin Eunan hetkeksi omaan rauhaansa. Varustehuoneessa istui pari hoitajaa putsaamassa varusteita. En tuntenut heitä nimeltä, mutta tervehdin heitä. Pistin koulupenkin paikoilleen ja kääräisin suitset kuolainten pesun jälkeen. Viimeisenä käärin oranssit pintelit. Pinteleiden kääriminen oli kamalinta puuhaa minkä tiesin, ja niitä oli vielä neljä kappaletta. Käärittyäni pintelit, heitin ne Eunan puulaatikkoon ja nappasin loimitelineestä tamman fleeceloimen. Euna mulkoili minua, kun palasin sen karsinalle. Murahdin tammaa käyttäytymään, kun pujahdin sen karsinaan. Korvat oli luimussa, mutta siitä välittämättä heitin ruskeaoranssin fleecen tamman päälle. Laitoin soljet kiinni, ja kurotin nappaamaan tamman riimun ja narun karsinan edustalta. Pujotin riimun tamman päähän ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Täysiverinen yritti ärhennellä muille hevosille, jotka olivat karsinoissaan, mutta murahtaen vedin sen mukaani pihalle.
Dongo oli yhä tarhassa viettämässä vapaapäiväänsä, eikä se nostanut edes päätään pois heinäkasastaan, kun päästin Eunan tarhaan. Euna lähti ravailemaan häntä tötteröllä ympäri tarhaa ja siirtyi sitten luimistellen heinäkasan luokse. Dongo näki parhaaksi siirtyä heinien luota pois ja Euna-kuningatar sai kasan haltuunsa. Pyörittelin päätäni tammalle ja lähdin talsimaan kohti autoani. Minulla oli hieman kiire tänään, joten en kerinnyt pysähtymään oleskeluhuoneeseen juttelemaan. Avasin autoni oven ja lähdin hurjastelemaan seuraavaa menoa kohti!
|
|
Inna
tutustuja
Posts: 26
|
Post by Inna on May 25, 2016 11:43:47 GMT 2
Ulkona oli varmaan 25 astetta hellettä, joten olin päättänyt lähteä Eunan kanssa nauttimaan loppukevään maisemista. Koivuissa oli jo lehdet ja kaikkialla vihersi. Itse olin enemmän talvi-ihmisiä, joka nautti kerrospukeutumisesta ja pakkasesta. Pakko se oli kuitenkin aina myöntää, että oli kesässä mukaviakin asioita. Kuten se, että allani oleva hevonen kulki reipasta käyntiä korvat höröllä ja pää ylhäällä. Euna oli maastossa kuin pikkulapsi. Ilman satulaa en ollut rohjennut lähteä reissuun, mutta uskalsin energiselle täykkärille antaa hieman enemmän tuntumaa, kun vain käpsyttelimme menemään.
Pian edessämme pilkisti järvi, jonka rannassa ohjasin Eunan suoraan veteen. Tamma ei epäröinyt hetkeäkään veteen menemistä ja olisi mennyt pidemmällekin, mutta käänsin tamman kävelemään samalla syvyydellä. Euna polski vettä roiskuvasti ja sain siitä oman osuuteni viileyttämään. Tamma työnsi myös päänsä kokonaan veteen ja mietin aikoiko Euna alkaa kalastamaan. Naurahdin Eunalle ja hetken polskittuamme, ohjasin sen takaisin rannalle. Kiersimme hetken järveä, jonka jälkeen ohjasin tamman metsään. Polut eivät olleet minulle ihan niin tuttuja ja taisin eksyäkin yhdessä vaiheessa, kunnes onneksi pääsimme hieman tutummalle alueelle.
Nostin energisellä Eunalla hieman ravia sopivilla suorilla ja sainkin tehdä riittävästi puolipidätteitä, ettei tamma lähtenyt jo ravissa aivan käsistä. Reissumme oli kestänyt jo kolme varttia, kun pääsimme sopivalle pellolle nostamaan hieman laukkaa. Euna aavisti jo heti aikeeni, eikä tahtonut pysyä pöksyissään. Nostin laukan ravin kautta ja ensimmäisen kierroksen ajan pidin tamman tiukemmalla tuntumalla, enkä päästänyt sitä vielä revittelemään. Jo toisella kierroksella löysäsin tuntumaa ja tunsin kuinka Euna pidensi askeltaan, pisti jokaisen lihaksensa töihin ja kiihdytti vauhtiaan. Täysiverisen nopeudella Euna laukkasi pellolla, eikä tahtonut hidastaa vauhtiaan ennen kuin vastaan tuli oja. Vasta silloin sain tamman siirrettyä raviin. Ravasin hetken tasatakseni tamman hengityksen ja siirsin sen sitten käyntiin. Taputin hionnutta Eunaa kaulalle ja lähdimme sitten käynnissä tallille.
Tallipihassa laskeuduin Eunan selästä ja jalustimet nostettuani, talutin väsyneen tamman talliin. Tervehdin Iikkaa, joka touhusi Eunan viereisessä karsinassa Donnan kanssa. Vaihdoimme pari sanaa siinä samalla, kun riisuin Eunan varusteet. Vietyäni ne paikoilleen, nappasin Eunan narun päähän ja talutin sen pihalle. Euna seurasi yllättävän rauhallisesti perässä, kun talutin sen vesiletkun luokse. Kävin kääntämässä hanan auki ja nappasin letkun maasta. Pidin Eunan riimusta kiinni, kun suihkutin sen tummaa karvapeitettä. Tamma lähinnä yritti nostaa päätään korkealle, mutta ei sinänsä paennut vesiletkua. Huuhtelin tamman kylmällä vedellä joka puolelta ja kävin sulkemassa vesihanan.
Annoin Eunan syödä vielä hetken aikaa vihreää tallipihassa, jonka jälkeen vein sen tarhaan Dongon kanssa. Tallissa kävin viemässä tamman varusteet pois ja sitten suuntasin autolleni. Ilmastoinnin sain säätää heti täysille, etten paahtuisi autossa koko matkaa. Autosta vilkutin vielä Kaisulle, joka juuri tallusti kohti tallia.
Mukava tarina, ihanan kesäinen maastoretki uittamisineen =) Ja kylläpäs Euna kiiti pellolla! Pahoittelut kommentoinnin viivästymisestä.. // Kaisu
|
|
Inna
tutustuja
Posts: 26
|
Post by Inna on Jun 5, 2016 21:45:33 GMT 2
3. ja 4. päivä vietimme kisapäiviä serkkuni tallin synttäripippaloissa, joissa starttasimme koulukisoissa luokat vaativa B ja A. Kumpikaan luokka ei mennyt huonosti ja yksi sijoituskin koulukisoista saatiin luokasta vaativa B. Sijoituimme 2, kun ratsastajia oli 30. Eli aika hyvin! A:ssa me olimme seitsemänsiä. Estekisoissa seuraavana päivänä hyppäsin Eunalla 120 cm ja 140 cm. 140 cm on Eunan ylärajalla radalla, virallisesti tammaa hyppää 135 cm ratana. Yllätyinkin positiivisesti 140 cm luokassa! Euna toimi kuin unelma ja innostuin vain isoista esteistä. Sijoituimme lopulta kolmansiksi yhdestätoista kilpailijasta. Helpommassa luokassa Euna kielsi oman epäröinnin takia, joten jäimme osallistujien hännille. Kaksi ruusuketta onneksi nappasimme mukaan! :)
|
|
Inna
tutustuja
Posts: 26
|
Post by Inna on Jun 30, 2016 23:19:17 GMT 2
Euna lähti tänään Rinnsteiniin laitumelle viettämään heinäkuun ajaksi ansaittua kesälomaansa ja lataamaan pattereita (kuin ne muka tarvitsisivat latausta). Elokuussa Euna palaa Neween ja sitten tiedossa onkin treenailua, jossa hankitaan kisakunto takaisin!
|
|
Inna
tutustuja
Posts: 26
|
Post by Inna on Jul 27, 2016 20:34:54 GMT 2
Paluu kesälomalta!
Minun ja Eunan heinäkuu oli mennyt täysin rentoja maastolenkkejä tehdessä. Lainavarusteillakin olimme pärjänneet oikein hyvin, kun omaa laiskuutta en ollut jaksanut tamman omia kuljettaa Newerrasta. Tänään aurinkoisena ja uuvuttavana päivänä oli Eunan aika palata takaisin arkeen. Ajoin autoni ja sen perässä roikkuvan trailerin laitumen luokse, jossa Euna asusteli. Kyseisellä laitumella oli myös pari muuta hevostani, jotka sinne saivat jäädä vielä elokuuksi. Laskin trailerin rampin jo valmiiksi alas ja pujahdin sitten laitumelle. Löysin Eunan muiden hevosten ryppäästä, jossa kukaan ei ihme kyllä ollut tappanut toista, vaikka porukassa oli muutama oman alueensa tunteva tamma – noin hienosti sanottuna. Sain täysiverisen yllättävän helposti kiinni. Yli 25 plussaa taisi lamaannuttaa raukan, joka joutuisi vielä matkustamaan trailerissa tovin. Taputin tamman kiiltävää turkkia, jonka olin suunnitellut klippaavani kisakuntoon. Eunaa ei tarvinnut traileriin suostutella, se kulki nätisti perässäni boksiin, jossa sidoin sen ketjulla kiinni. Tämmöisellä säällä ei ollut järkevää pukea tammalle mitään ylimääräistä, joten olin jättänyt kaiken kotiin. Kiinnitettyäni takapuomin, vilvoitin tammaa kaatamalla sen selälle kylmää vettä. Eiköhän tamma sillä pärjäisi Neween asti, kunhan vielä juotin sille raikasta vettä. Kaikki trailerin mahdollisten läpien ollessa auki, nostin rampin ja lähdin ajamaan. Newerraan oli hetken ajomatka, mutta teillä ei onneksi ollut ruuhkaa. Newerassa hevoset olivat laitumella, joten ajaessani pihaan, tarhoissakaan ei ollut paljoa hevosia tai ihmisiä. Näin ainoastaan Kaisun ja Paun, jotka tekivät pihateitä. Huikkasin heille tervehdyksen heti, kun nousin autosta. ”Pitkästä aikaa”, sanoin Kaisulle. ”Jep! Toivottavasti teidän heinäkuu on mennyt hyvin”, Kaisu vastasi. ”Erittäin. Euna viihtyi todella hyvin laitumella, eikä aiheuttanut ongelmia”, sanoin hymyillen. Kaisu auttoi minua laskemaan rampin ja ottamaan takapuomin pois, kun olin saanut Eunan narun päähän. Talutin Eunan pihalle, jossa se katseli tuttuja maisemia sieraimet suurina ja pää ylhäällä. Ajattelin viedä Eunan suorilta tarhaan – päivää oli vielä sen verran aikaa jäljellä, että sitä oli aivan turha viedä seisomaan talliin. Eikä minua oikeastaan edes huvittanut näin kuumalla tehdä mitään. Dongoa tai Timppaa ei tarhassa näkynyt, kun päästin tamman tarhailemaan yksinäisyyteensä. Se ravasi pari kertaa aidan viertä pitkin ja jäi sitten portille seisomaan. Kävin hakemassa sille pari siivua heinää ja täytin vesiastian raikkaalla vedellä, kun tamma tuhosi heinäkasaansa. ”Tulenko vielä illalla vai haetko Eunan sisälle?” kysyin Kaisulta, kun kohtasin naisen uudelleen. ”Minä voin hakea sen sisältä, jos sinulla on kiire”, Kaisu lupasi ja kiitin naista. Sen jälkeen lähdinkin hurjastelemaan traileri perässä kotia kohti! Tervetuloa lomalta arkeen! Kesä on kyllä hurahtanut niin nopeasti.. Mukava tarina ja hyvä ettei Euna tuhonnut laidunkamujaan =) // Kaisu
|
|