Palleron Palloilut

[Silla]

Tässä olisi tää mun ponipalleroisen hoitokirja. Jos nyt tää saa joskus hoitajan niin tässä vinkkejä:

*Riimu pois AINA karsinassa ja tarhassa.
*EI KOSKAAN kiinni karsinassa/käytävällä/pesarissa, ei tykkää yhtään.
*Kuljetukseen fleeceloimi.
*Jos hikinen, ulos alle +5 asteessa fleeceloimi kaulapalalla. Alle 0asteen hikisenä ulos sadeloimi.
*Jos hyppäät, savet jalkoihin.
*Rankan treenin jälkeen sileällä linimentit jalkoihin
*Yli 20 asteen pakkasella fleeceloimi kaulapalalla, sadeloimi päälle.

Sivut

[Silla]

Traikkua vetävä auto kaartaa Newerran pihaan, jossa minä odotan Aprilin kanssa. Astun traikun pikkuovesta sisään. Pallero haukottelee ja tapittaa minua silmiin.
"Hei poika!" Sanon ja silitän ponin päätä.
Irrotan narun puomista ja huikkaan olevani valmis. Lastaussilta ja puomi aukeaa, peruutamme ulos. Alan taluttaa ponia ympyrää pitkän matkan jälkeen, jotta se aukeaisi joka paikasta. Pallero hirnuu pitkästi ja saa monta vastausta. Onneksi Pullukka on aina lunki ja muuttaminen ei hermostuta poikaa. Pysähdyn äkillisesti, kuten myös Pallero. Työnnän sen edessä rintakehää eteen, Pallero peruuttaa. Se on tähän tottunut ja on mielellään lauman toiseksi korkein, ihminen ensin.
"Tässä tää nyt on. Hieno poniherra." Sanon ja rapsutan ruunaani kaulalta. Se on ollut vasta kuukauden ja vähän päälle omani. Nyt viikon se oli edellisellä paikkakunnalla, kun me muutimme tänne.
"Hieno Palleropullerohan tuo on." April sanoo.
Talutan Palleron sisälle talliin, sille varattuun karsinaan. Istuskelen siinä sen kanssa.
"Oi uus vuonis! Tai siis kuulin et tuli ja tulin kattoo" Karsinaan kurkistaa sisään tyttö.
"Joo mä sain Palleron tänne. Oon muuten Silla." Vastaan hymyillen.
"Mä oon Dulle." Tyttö esittäytyy.
Dulle häipyy omiin hommiinsa. Meillä ei ole kunnon varusteita joten meinaan lähteä Equestrian PRO:lle shoppailuhommiin.
No, sieltä tarttuu neljän tonnin edestä sälää, kortti taas vingutettu tyhjäksi.

Takaisin tallilla saan varusteet(lisään ne pikkuhiljaa kaappiin) paikalleen. Painelen taas tuhatta Palleron luo.
"Käydään vähän kentällä" sanon innokkaasti.
Otan herralta riimun pois ja laitan itselleni kypärän ja tiputan kannukset pois. Avaan oven ja lähden kävelemään. Pallero seuraa perässäni innokkaasti. Kentällä suljen portin ja teemme pysähdys-juoksu-käynti-juoksu-pysähdys-harjoituksia. Pallero tykkää touhuta ihmisen kanssa, joten nämä onnistuu hyvin.
Sitten kiipeän selkään ja pyöritän sisäistuinluuta. Kuten pitääkin Pallero nostaa reippaan laukan. Istun kädet reisien päällä ja nautin kyydistä.
"soojaa..." sanon pian herralle, joka hiljentää käyntiin ja kapsahdan sen kaulaan.
"Hieno Pallero. Kyllä Rommistakin hieno saadaan ja voidaan maastoilla tuolla kimpassa." Sanon iloisesti.
Liu'un alas selästä ja annan Palleron käveleskellä yksinään. Se venyttelee selkää ja pärskii. Pian se tulee luokseni ja menemme karsinaan.
"Hienoin olet! Kyylläkyllä! Niin Paallerokin on sitä mieltä" Lepertelen naamalle tunkevalle Pallerolle.
Kukaan ei voi viedä sitä minulta, ei edes äiti, ei kukaan.
"Teidän meno näytti mukavalle!" Kuulen Siirille kuuluvan äänen takaani.
"Ai sä näit? Kiitos!" sanon hymyillen.
"Onks toi heppa sun oma?" Siiri kysyy.
"Juu on! Tän nimi on Pallero." Vastaan.
"Meinaatko sä vielä sit hoitaa Rommia?" Tyttö kysäisee.
"Totta mooses! Siitä kesytetään kiltti ku lammas." Vastaan nauraen.
"Maailman jääräpäisin lammas!" Siiri julistaa.
"Voi olla" Naurahdan.
"No, mutta mä tästä meen pyydystämään Mäkkäriä." Siiri sanoo ja häippäsee.
Käännyn takaisin Palleron puoleen ja silitän tuon kaulaa. Se on varmasti maailman lunkein hevonen. Se oli asunut täällä muutaman tunnin ja oli jo kuin kotonaan. Tai, tämähän oli sen uusi koti.
"Mennäänkös huomenna maastoilemaan?" Kysyn Pallerolta, vaikkei se minua ymmärräkään.
"Käytäisiin tosi pitkä lenkki ja laittaisin sinulle sen uuden heijastinratsastusloimen. Mentäis vaikka kaulanarulla." Kuiskin Palleron korvaan.
"Mutta nähdään huomenna!" huikkaan Palleron karsinan ovelta ja lähden kotiin.

//Lyhyt tuli

[Silla]

Ajelen pyörällä tallille, kivalla sulalla tiellä, sulalla tiellä? Hetkinen, sula tie! Jouluunhan on enää pari päivää ja lumesta tai varsinkaan pakkasesta ei ole tietoakaan. Joka tapauksessa, poljen tallille kuin hullu. Tänään olisi tiedossa Palleron ratsastus. Saavun vihdoin Newen pihaan ja paiskaan pyörän maahan. Kassi Palleropulleron karsinan eteen ja turkoosi riimu ja pörrönaru mukaan. Hakemaan Palleroa siis.
Napisematta Pallero tulee mukaani. Eihän se nyt juuri ikinä mitään teekkään ja jos tekeekin niin se on/on tulossa kipeäksi. Ruuna tutkii maata innoissaan, mutta ei tokikaan kisko minnekkään. Se on vain niin upea hevonen. Pysähdymme rapsuttelemaan toisiamme kesken matkaa ja Pallero nauttii toki kunnolla. Se rapsuttelee minua innostuneena takaisin.
”Palleropullero, jokos me kohta mentäis karsinalle?” kysäisen ja lähden kävelemään vuonisherra perässäni.
Karsinassa päästän Palleron irti ja jään itse tekemään läksyjä nurkkaan. Välillä Pallero käy perimässä vuokramaksua nurkasta, eli rapsutuksia. Saan läksyt nopsaan tehtyä ja alan harjailla Palleroa. Aina välilllä pysähdyn rapsuttelemaan ja harjaankin yli tunnin. Pallero suorastaan säihkyy! Avaan sitten karsinan oven ja lähden Pallero irti perässäni kävelemään kohti kenttää.
”On se vaan upeeta, kun sä seuraat” Sanon Pallerolle ja avaan kentän portin.
Pallero saa kävellä alkukäyntejä itsenäisesti, kun kasaan esteitä. Teen kavalettijumppiksen ja pystyjumppiksen, jonka suurin eli viimeinen este on 80cm. Juoksen Palleron kiinni ja pungerran selkään. Pyydän istunnalla ravia ja Pallero lähteekin lompsuttelemaan rauhassa. Ravailemme rennosti pari kierrosta, kunnes siirryn oikealle ja Pallero tekee kivan käännöksen. Suuntaamme kohti kavalettijumppista ja pompimme sen yli. Pallero kuitenkin päättää pitää hauskaa ja tekee pari keinuhevospomppua. Nauraen taputan ponia, selvisimme hienosti kavalettijumppiksesta. Toisellakin kerralla Pallero tekee keinarit, mutta tällä kerralla tupsahdan nätisti maahan. Meinaan kuolla nauruun, koska ei sattunut ja Pallerokin tulee nuolemaan naamaa.
”Rajota Pallero, sä et oo koira vaan poni, mene ponistelemaan!” Nauran ja työnnän Palleron pään pois.
No, selkään vain ja uusi yritys. Tällä kertaa ei tule edes niitä ultimaattisia keinuhevosteluja. Kaulan talvikarvasta huterasti kiinni pitäen(että pitikin leikata se pystyharja….<3) ohjaan ponin toiselle jumppasarjalle. Edes 80cm este lopussa ei tuota ongelmia, joten uskallan mennä jo kokonaan kädet ilmassa. Esteiden jälkeen halaan Palleroa pitkään. Hyppään alas selästä ja Pallero kävelee loppukäynnit itse, kun minä korjaan esteet pois.
Tallissa harjailen Palleroa ja sitten vien sen pesupaikalle. Ponin ilme kertoo ”MITÄ VIT*UA”, kun kiinnitän sen kahden puolen. Aikansa se kiukuttelee, kunnes irrotan sen. Irti Pallero seisoo kuin kivi, alahuuli lerppuu, kun vesi valuu pitkin hevosta. Sitten vain ikioma hikiviila esille ja kevyt kuivatus. Seuraavaksi laitan savet jalkoihin ja käärin sanomalehteä ympärille.
”Hahaa, täällä on ainakin kunnon jälkihoito käynnissä.” April naurahtaa, kun kiinnittää Mindin käytävälle, lähelle pesaria.
”Joo, viittitkö illalla ottaa nää sanomalehet jaloista ja vaikka vähä huuhtasta niitä savia poies?” kysyn.
”Juu, tottakai!” April vastaa.
Me Palleron kanssa jatkamme karsinaan ja laitan sille fleeceloimen päälle. Sitten alan laatimaan hoito-ohjelistaa, jonka löytääkin Palleron päiväkirjan alkusivuilta. Viimeiseksi heippaan Palleron ja saatanpa käydä Rommipommillekin heittämässä porkkanaa. Lähden vinttaamaan kotiin.

//Maailman nopein ja lyhyin tarina