|
Post by April on Aug 19, 2015 14:24:01 GMT 2
Rommirusinan tempaukset... - Ylämaanponi, ruuna - säkä: 141cm - Koulutustasoltaan: HeB, re. noin 85cm - Hoitajana: - - ex-hoitajina: Kia ja SaanaMuistilappu hoitajalle:❂ Ei loimiteta millään säällä! rikkoo loimet aivan tuhannen palasiksi... ❂ Pitkän harjan ja hännän letitys kurakeleillä on oikein suotavaa. ❂ Taluttaessa raippa mukaan ja riimunnaru turvan ympäri. ❂ Jätä tarhaan riimu päähän, niin poni on helpompi ottaa kiinni. >>> tarhailee Hipin ja Jessin kanssa ❂ Esteillä pintelit/suojat etusiin. Pintelit tulee kääriä erityisellä huolella, jotta poni ei saa niitä hampain auki... ❂ Vahvemmat kuolaimet voi vaihtaa, jos siltä tuntuu. ❂ Pimeällä maastoon heijastimia, myös ratsastajalle! » Rommin sivut
|
|
Kia
uusi kasvo
Posts: 11
|
Post by Kia on Aug 29, 2015 19:01:16 GMT 2
Rommipommi. Olen Rommin, vetkuttelevan ponin hoitaja. Käydääs läpi vähän historiaani: 4 -vuotias, idearikas tyttö. - Saanko aloittaa rattattuksen? Kinusin. - Kulta, olen allerginen. Vastaus oli yleensä tuo. Eräänä päivänä, 21. tammikuuta nelivuotissynttäreilläni kaikki muuttui. - Saanko aloittaa rattattuksen? - No, selvä. Täytyy sinulla oli sitten oma poni! Äiti tietämättömyyttään rupatti. - Jee! Mutta poni olikin vikuri. Se rikkoi Turun tallin, Lampelan tallin, Tammelan nevatallin ja monen muun paikan lukuisia aitoja.
Ponin kuoltua aloitin ratsastustunnit karttuneilla tiedoilla ja taidoilla. Äiti pakotti minut silti alkeiskurssille - mutta tottelin kuuliaisena tyttönä, vaikka oma mielipide on ja pysyy. Kertasin kaiken, ja taidot kehittyivät entisestään. Yleisratsastajaham minä olen - en kieltäydy esteistä, koulusta mutten maastoilustakaan. Liikunnassa koulussakin olen yleisurheilija.
Parin vuoden jälkeen, kaksi vuotta sitten oli taas hevosen aika. Tällä kertaa äiti ei kuunnellut minua vaan pelasti teuraaksi menevän vanhuspsran, jolla oli huonot jalat ja notkoselkä. Kimo, 165cm korkea hevonen ei siis enää soveltunut käyttöön. Se kuoli pian, ja kun vuosi sitten sain taas ponin, olin itsepäinen enkä antanut jääräpäisen äitini ostaa mitään käyttökelvotonta hevosraasua. Hyvin koulutettu poni mieluummin, ja sellainen jota voi käyttää kaikkien lajien harrastamiseen. Niin sain kuuliaisen, konkarin opetuamestarin. Se myytiin lopulta 23-vuotiaana eläkepäiviä viettämään. Nyt sitten halusin ratsastustunteja ja ratsastuskoululta hoitohevosen.
Niin seison tässä, nyrpistelevän ponin karsinan edessä. En ikinä jää haaveilemaan, vain aloitin hommat heti. Otin työn puolivakavasti. Kiepautin riimunnarun Rommin turvan ympäri, ja talutin sen määrätietoisesti tarhaansa. Melkein yhtä määrätietoisesti se yritti puskea karsinoihin, mutta komensin luimivan ponin aisoihin. Tarhaan viennin kälkeen urakoin putsaamalla karsinan. April oli esitellyt minulle paikat perin pohjin.
Rommi&Kia, 1hm
Olipas siinä tiivistetty teksti missä tuli esille kyllä kaikki oleellinen! Ja ponia ponin perään on ollut ja nyt oot päätynyt Neween :D Ihana varmaan toi kimo notkoselkä hevonen, pystyin niin kuvitella sen.... Hauska aloitus, kun kertasit ensin vähän taustoja ja et niinkään mennyt suoraan asiaan, vaikka olihan tuossa lopussa vähän Rommistakin juttua. Toivottavasti Rommi_pommi_rusina ei saa sua heti alkuun stressattua ihan puhki :D Pisteet: 2 // April
|
|
|
Post by Saana on Sept 13, 2015 9:35:42 GMT 2
Tästä se lähtee - Saana ja Rommipommi
Saana ja Rommi -1hm//13.9.2015
Kumarruin ja kietaisin conversieni kengännauhat kiinni. "Moi!" Ääni kuului takanani. Säpsähdin ja näin Helin. "Aa, sä! Moikka", tervehdin ja väläytin kaikkein kauneimman hammashymyni. Jatkoimme tallimatkaa Helin kanssa kaksin. Tuuli heilutteli puiden oksia, joiden lehdet oli jo ruskettuneet pahemman päiväisesti. Lehtiä leijali tielläkin. Tallilla: Ystävällisesti tervehdin eteeni tupsahtanutta uutta tallilaista. "Moi!" Hän vastasi iloisesti hymyillen. "Hoidan Mäkkäriä, ja mun nimi on Siiri." "Kiva! Mä hoidan Rommia täl hetkellä, saa nähä jos April antais luvan kahteen hoitsuun", hymähdin ja käppäilin Rommin karsinalle. Poniruunan silmien yllä lainehti tuuhea otsaharja. Ei Rommi vaikuttanut yhtään äkäiseltä - ruuna nuuhkaisi varovasti taskujani ja yritti tunkea turpaansa itsepintaisesti vetoketjun läpi taskuun. Avasin kiltisti vetoketjun ja annoin Rommille oranssin juureksen nimeltä porkkanan. Ruuna rouskutti sitä leppoisasti tuima ilme kasvoillaan. Otin taskusta toisenkin porkkanan ja kohotin sitä ylös. Rommi kurkotti juureksen perään ja irvisti. Ponski sai itse napattua porkkanan. Siiri käveli takanani ja kuulin hänen naurahtavan. "Kuinkahan paljon Rommi vielä sun ansiostas lihoo?" Hän tokaisi hyväntahtoisesti hymyillen. Nauroin ja silitin Rommin päätä tiedoissa ja taidoissa että poni olisi kiltti. Sen sijaan poni näykkäisi käsivarttani kipeästi. "Au!" Huudahdin. "Ei saa!" Läpsäisin ponia kevyesti lavalle. Rommi narskautti hampaitaan ja haukkasi ilmaa. Näin Rommin toisen takajalan nousevan uhkaavasti.
Hain silti napakasti riimunnarun ja vein tällä kertaa hörökorvaisen ponin käytävälle kiinni molemmin puolin. Hevonen tuijotti ovesta ulos ja hirnahti korvat höröllä. Sisään tapitti Jessi ja Omppu. "Heipsan!" Omppu tervehti ja vei poninsa sen karsinaan. Omppu ainakin osasi olla napakka, Jessi the jääräpää ei pelleillyt yhtään! Hain harjat ja ryhdyin sukimaan Rommin siimaselkää. Ruuna luuli varmasti olevansa joku the king, sillä se seisoi uljaasti kaula kaarella pärskyen, välillä ilmaa (mua...) näykkäisten. Sehän kohteli mua kuin ilmaa! Naurahin, en osannut suuttua kunnolla, mutta komensin Rommirusinaa napakasti. Se nyrpisti turpaansa rusinaksi. Aloin pelleillä Rommin turvalla. Poni väläytteli kellertäviä hampaitaan eli purukalustoaan, muttei aikonutkaan näykätä. Ponski sai leivänkannikan. Pikkuponin tempaukset... "Jaa..." "Kuinkahan korkee sä ees oot?"
Ei se rommi nyt niin kauheen korkee oo, pikkunen pallero :D Ja näköjään kovin huonotapainen pallero joka nappaa heti käsivarresta, kun saa tilaisuuden... Mutta kyllä se oppii olemaan, kun olet tarpeeksi jämäkkä sen kanssa aina. Sittten se lopulta tajuaa, että tuo onkin se tyttö, jonka kanssa ei voi yhtään pelleillä tai tulee tuperrapinat! :D Oli aikas pikkuinen alotus, mutta alotushan sekin on (: Ja oothan sä jo Fantsun kanssa täällä touhuillu kuitenkin ennen. Pisteet: 2 // April
|
|
|
Post by Saana on Sept 16, 2015 19:04:05 GMT 2
ROMMIRUSINAN TEMPAUKSET, OSA 2"Saana! Ei noin", Siiri nauroi ja osoitti mun, justiinsa mun teippaamaa kantta. "Hakisiks teippiä lisää?" Kysyin Siiriltä tuijottaessani tyhjää teippirullaa. "Ok!" Siiri lähti hiukset heiluen hakemaan Aprilin toimistosta teippiä lisää. "Täs", Siiri tarjosi uutta teippivekotinta. "Tack!" Kiitin ja nappasin pari palaa. Teippasin Rommin kuvan vihkoseen uudestaan, ja lopputulos oli tyylikkäämpi. "Onko tussia?" Mä kysyin. "Jep!" Siiri sanoi ja tarjosi kysyvän näköisenä kolmea tussia. Keltainen, punainen, sininen ja musta... "Annas keltasta ja mustaa, niin saadaan amppariteksti!" "Haha, sopiikin Rommille aika hyvin", Siiri nauroi. Pihistin Siiriltä vielä sinisen ja punasen, ja kirjasin tekstiä kanteen. "ROMMIPOMMIN VIHKONEN" luin. Siirikin vilkaisi uuteen uskoon päässeeseen vihkoon ja naurahti hyväntahtoisesti. "Hienosti sujuu yhteistyö teipin kanssa, kuvakin repesi!" Kikatimme.
|
|
Silla
tutustuja
Posts: 16
|
Post by Silla on Dec 6, 2015 8:21:12 GMT 2
Äitini kuljettaa minua autollaan kohti Newerraa. Auto on hieno ja vaniljantuoksuinen tuoksukuusi. Liian pinnallista minulle. "Soita sitten kun tuun hakeen. Mutta mulla on se manikyyri tunnin päästä, että sun pitää viihtyä siel..." äiti aloittaa. "ÄITI! Joojoojoo!" Äiti hiljenee. Äidistä on tullut maailman pinnallisin ihminen. Joku neljänkympinkriisi kai. Painan pääni ikkunalasiin ja estän kyyneleitä tulemasta. Miksi tämä kaikki? Pedikyyrit, Manikyyrit, uudet autot ja hienot vaatteet. Äitiä ei enää ole. Devilkin piti myydä, kun äitiä ei enää kiinnostanut hevoset.
Pääsemme viimein tallin pihaan ja hyppään autosta ja paiskaan oven kiinni. Kumeahaukkuinen koira tulee vastaan ja nuolaisee kättäni tapittaen silmiin. "Sinä olet kai se Aprilin koira, nimesi oli... Roki! Missäs April?" Koira lähtee emännän nimen kuullessaan jolkottelemaan kohti taukotupaa. "Huhuu?" Huhuilen taukotuvan ovelta. "Sisään!" Kuulen ystävällisen naisäänen kutsuvan. "Moi! Mä oon Silla ja tulin moikkaan Rommia." "Aa joo, Rommihan on tarhassa nyt. Tervetuloa nyt sitten Newerraan! April." Nainen puhuu hymyillen ja ojentaa kätensä. Kättelemme. Saan kaappini avaimet ja asetan tallikassin sinne.
Keräilen itseäni Rommin tarhan portilla. Ruuna vilkuilee minua epäluuloisesti tarhan takanurkasta. Menen tarhaan sisään ja kutsun Rommia katsoen sen jalkoja, jotta olisin mahdollisimman turvallinen. Rommihan ei hievahtanutkaan. Ja hakemaanhan minä en ponia mene. Mutta hevonen on utelias eläin. Olen tonkivivani maasta jotain. Kaivelen seuraavat parikyt minuuttia maata, mutta vihdoin Rommi kävelee yksi askel kerrallaan luokseni ja antaa minun kiinnittää narun. Ruuna tervehtii heti näykkäyksellä. "Jaahas." Sanon napakasti ja yritän kehonkielellä saada heposen peruuttamaan. No, Rommi yrittää päästä niskan päälle ja jököttää. Pyöritän narua ja Rommi väistää. Peruutan ponia monta metriä, ennenkuin se näyttää alistumisen merkin. Rentoutan. Poni tuleekin luokseni ja saan siliteltyä sitä. Lähden taluttamaan ponia _normaalisti_ ilman turvan ympärillä olevaa narua. Kun Rommi syöksyy syömään, irrotan narun ja ajan Rommia ympäri pihaa. Kun kysyn ponilta, joko tullaan, niin Rommi ei enään lähtenyt karkuun vaan käveli luokseni, silitin sitä kaulalta. Poni käveli nyt nätisti vieressä. Nöyryys johtuu tänään siitä, että keinoni ovat ponille hevosmaisempia ja se vain ihmettelee. Tallissa poni saa paljon kehuja. "Moikka! Kuin Rommi tuli noin nätisti? Sehän on yleensä riehumassa ympäri tallia" näin takanani tytön. "LH:n keinot tehoaa aina melkeempä." Vastaan hymyillen. "Hyvin näyttää toimivan." Tyttö vastaa. "Eka kerta, ei ne enää toisella näin helpolla" Sanon irvistäen. "Oon muuten Siiri. Hoidan tota Mäkkii." Tyttö sanoo. "Mä oon Silla." hymyilen.
Kohta olen pyörivän palleron mukana. Yllättäen poni on irti. Harjatessa alati pyörivä pallo pyörii. "No pyöritään sitte" Totean ja pyöritän ruunaa väkisin harjatessa. Aina välillä sen saa pysymään paikallaan ja sitten pyöriminen jatkuu. Saan vaivoin harjattua Rommin, joka on ärsyyntynyt, kun ei saanut minua suuttumaan. Se pyöri raivokkaasti ja sohi takasella, mutta aina otin jalasta kiinni ja tasapaino petti. Kun lopulta pystyynhypyt, kiljumiset, lyttäämiset ja muu hulluus on kokeiltu ja en luovuta asemaani, pettyneenä Rommi antaa puhdistaa kaviot nätisti. Poni saakin rekallisen kehuja, joista se nauttii kybällä. Tarhaan mennessä sitä pitää TAAS juoksuttaa, tälläkertaa vartti ainakin ja nyt se lähti maastoilemaankin. Siellä se viimein antoi kiinni ja käveli hienosti tarhaan, palkinnoksi pääsi irti. Sinne se menikin rouskuttamaan heiniä.
Rättiväsyneenä rojahdan taukotuvan kulmasohvalle. "Kuinkas Rommipommin kanssa?" April kysyy hiukan ystävällistä ivallisuutta äänessään. "On se jäärä, mutta kyllä se tuosta vielä kesyyntyy kun oppii, et mä johdan hommaa. Sille on varmaan tuntiratsastajat väistänyt, kun se on noin kamala. Tai ehkä entinen koti, jos se ei oo syntyny täällä. Ite ainaki luulisin et joskus joku on toiminut väärin ja opettanu tollaset tallitavat, kyllä toi opittua oli. Vaikka jääräpää onki." Pohdin syvällisesti. "Voi olla." April sanoo. "No, ainakin työmaata siinä sulle on." hän jatkaa.
|
|
Silla
tutustuja
Posts: 16
|
Post by Silla on Dec 13, 2015 12:16:25 GMT 2
Matka tallille. Tuskallista. Se sama auto ja se tuoksukuusi. Se sama hiton äiti. Sama määränpää. Minulla on jo valmiiksi paha mieli, joten hevosenkäsittely ei tulisi onnistumaan. Eniten minua harmittaa huoneeni. Yhdellä seinällä oli jokainen hevosvuoteni ja valokuvia siltä vuodelta. Oli ihana herätä ja katsella Safiiri-tammaa silmiin. Vietin koko vuoden 2012 sen kanssa, treenasin ja kisasin ekoja kertoja kunnolla. Haflinger oli onnenpotku, loistava vuokraponi. No, joka tapauksessa, äiti pakotti minut poistamaan sen, koska se on kuulemma ruma.
Havahdun muistelmistani, kun saavumme Neween. Lähden taas autosta äkkiä. Roki tulee jälleen vastaan. "No mitä Roki, miitä Roki?" Lässyttelen koiralle joka nauttii rapsutuksistani. Matkustan kaapilleni ja heitän kamat sinne. Päälläni on tänään musta tallitakki, farkkuratsastushousut ja kumpparit. Päätän siivota Rommin karsinan.
Etsin pikaisesti kottarit ja talikon. Sitten alan puhdistamaan karsinaa. Rommi näyttäisi olevan siisti eläin, kakkakikkareet ovat yhdessä paikassa. Puhdistan karsinan perinpohjin ja tuon lisää kuiviketta. Vien Rommin jätökset lantalaan.
Seuraavaksi olisi operaatio "taluta kiskova poni talliin." Saan Rommin tänään kivasti kiinni, se on oikein fiksusti. Taluttaessa kaikki onkin vähän vaikeaa. Rommi yrittää määrätietoisesti puskea ojaan, kun minä yritän lahjoa sitä talliin. Lopulta ainoa keino pysäyttää poni, on tukkia sen reitti ja karjaista: "PONI PERKELE!" Rommi tajuaa, että olen hänen kanssaan tosissaan ja kävelee nöyränä poikana perässäni sisälle. Myös hoitaessa Rommi pysyy paikallaan, kun vähän ärähtää. Harjailen sitä pitkään kutiavista paikoista ja Rommi kyllä tyksii. Otan kaviokoukun ja pyydän Rommia nostamaan jalan. Sitä se ei tee, mutta lahjoittaa silti hampaan jäljet peffaani. "ROMMI NYT _LOPPU_" Ärjäisen ja poni nostaa kavionsa. Kun kaikki kaviot on puhdistettu, taputan ponia ja laitan itseni ratsastuskuntoon, sillä sain luvan kokeilla ratsastusta. Itseni jälkeen varustan Rommin nopeasti ja suuntaamme kentälle.
Kentällä noustessani selkään ja roikkuessani yhdessä jalustimessa, Rommi ottaa äkkilähdön. Mätkähdän selälleni maahan. "Hei jos mä tulisin pitää kiinni?" kentälle ilmestynyt Dulle ehdottaa. "Hyvä idea" naurahdan. "Tuli videolle tuli videolle!" meitä kohti juokseva Siiri hoilottaa. Toisella yrittämällä pääsen jo selkään, mutta pierupukkilaukka alkaa ennenkuin saan jalustinta jalkaan. Aika lahjakkaasti roikun kaulalla, kunnes tiputan jalat ja seison pitäen Rommin ohjista kiinni. "Dulle kunnossa?" Kysyn, sillä poni lähti aika railakkaasti hänen käsistään. "Juu!" hän vastaa ja olemme valmiita uuteen yritykseen. Vihdoin saan jalustimenkin jalkaan ja pysyn kierroksen kestävän pukittelun ajan kyydissä. Rommi nöyrtyy vihdoin kävelemään kunnolla. Kehun ponia heti ja se pärskähtää tyytyväisenä. Kohta otan ohjat tuntumalle ja yritän koota käyntiä. Rommi ei yritä, vaan se kiskaisee ohjat käsistäni ja tekee kivaa kierreppukkisarjaa. Roikun vaivalloisesti kyydissä, mutta tarzanmaisesti lennän niskoilteni maahan ja muutapa ei mieleen muistukaan.
Avaan silmäni ja näen valkoisen katon. Sairaala. Minulla on jäätävä päänsärky. "Mi-mitä mulle on käyny?" kysyn hoitajalta. "Sait aivotärähdyksen." hän vastaa. "Huh." huokaisen, ei vakavaa. "Jäät yöksi tänne tarkkailuun." hoitaja sanoo ja häippäsee. Avaan puhelimen ja luen viestejä ääneen. "Tsemppiä! Ilmota mitä kävi -April" "Parane pian! Olisit nähnyt Rommin kun se suojeli sua! Se ei päästäny ketää siihen ja tuhisi sun naamalle! -Dulle" Purskahdan nauruun Dullen viestin kohdalla. Rommista löytyy se pehmonenkin puoli! Lähetän nopeasti Aprilille viestin diagnoosista. Mihinhän vielä Rommin takia joutuukaan.
Tunnit vierivät hitaasti. Sairaalassahan ei yllätysyllätys ole kovin mukavaa. Ovi avautuu yhtäkkiä. "TERMOSTA PULLOON!" kailottaa Dulle joka astuu huoneeseen. "Aah kuolin jo melkein tylsyyteen." naurahdan. Sängylleni heitetään suklaalevy. "Siinä. Voittaa varmasti sairaalapöperöt" tyttö nauraa. "No salee!" sanon. Juttelemme hetken jotain turhuuksia. Pian Dulle lähtee ja jään kärsimään. "Onneksi huomenna pääsee taas tallille" huokaisen.
|
|
Silla
tutustuja
Posts: 16
|
Post by Silla on Feb 3, 2016 7:59:34 GMT 2
Saavun tallin pihaan innosta puhkuen. Tänään pääsisin taas Rommiponin selkään. Toivottavasti tälläerää paremmalla menestyksellä. Heti tallille tultuani juoksen kaapeille ja alan kaivella avainta taskusta. Avaan kaapin ja otan sieltä kypärän, hanskat ja raipan, vien ne Rommin karsinalle ja sitten juosten hakemaan Rommia. "Silla, oota!"kuulen Hannalle kuuluvan äänen takaani. Hän juoksee minua kohti Ompun kanssa. "Lähtisitkö Rommin kaa mun ja Ompun mukaan maastoon?" Hanna kysyy. "Juu. Mikäettei." Vastaan hymyillen ja lähdemme hakemaan heppakolmikkoa tarhasta. "Rommii! Poika! Rommirusina tules nyt!" huutelen Rommia, joka hetken pohdittuaan kävelee luokseni. "Hyvä poika." sanon hymyillen ja taputan ruunaa. "Valmiita?" Omppu kysyy. "Juu!" Vastaamme Hannan kanssa yhteen ääneen ja Omppu heittää portin pois tieltä.
Jessin ja Hipin mennessä edeltä, Rommi kävelee tosi nätisti ja huomaa, että hyvä käytös tuottaa silityksiä sun muuta kivaa. Kiinnitän Rommin käytävälle Jessiä vastapäätä ja alan harjaamaan Rommia. Harjailen huolellisesti koko ponin ja teen oriletin harjaan. Letitän myös hännän ja otsaharjan. "Käydääks joku tosi pitkä lenkki?" Hanna kysyy. "Joo! Näytätte mulle vähä reittejä." Vastaan innoissani. "Jätetään satula pois ja laitetaan loimet." Omppu ehdottaa. "Mut täl ei oo.. Mut Palleron loimi!" Heitän palleron fleeceloimen selkään. Ja se on hyvä! "Rommipojan seuraava oppitunti, loimet" Totean. Haen suitset ja laitan ne Rommille. Vielä itselleni kypärä ja hanskat, sitten olemme valmiita. Rommi jo melkein repäisee loimen, mutta kun kosken raipalla sen ryntäitä, se lopettaa. "Hiiiiiiieeeno poika!" Kehun Rommia, kun loimi pysyy päällä. "Mennää!" Kuuluu Hannan hihkaisu ja lähdemme ulos tallista.
Ponnistan mahalleni Rommin selkään ja jopa pysyn hurjassa pukkisarjassa. Korjaantuminen istumaan ja taputukset ponille. Jessi päättää, että ei lähde ja Omppu joutuu käymään pienen taistelun selkään kipuamisessa, mutta lopulta Jessi joutuu myöntymään. Lähdemme kävelemään Hanna ja Hippi johdolla, sitten minä ja Rommi ja viimeisenä Omppu edelleen kiukuttelevan Jessin kanssa. "Mikä tätä ponia riivaa?!" Omppu huudahtaa ja jälleen estää Jessiä tekemästä uupparia. "Kerranki Rommi käyttäytyy fiksusti" naurahdan. Pian päätämme ottaa ravia. Rommi loikkaa ojaan ja horjahdan sivulle roikun vaivoin kaulasta, mutta kun Rommi laskee päätään ja tipun ojaan polvilleni. Nousen heti takaisin ja pääsemme takaisin hiekkatielle. Uusi raviyritys. Tälläkertaa pysyn Rommin selässä pukittelusta huolimatta ja se tyytyykin ravaamaan nätisti. Sen askel on ihan kiva istua, nautin täysin siemauksin, kunnes Rommi tekee täyspysähdyksen, lennän kaaressa Hipin jalkojen juureen ja poni säikähtää tipauttaen Hannan tantereeseen. Jessi päättää lähteä perään ja kiskaisee Ompulta ohjat kädessä. Tyttö tarttuu kaulasta kiinni. Minä ja Hanna juoksemme perään ja onneksemme ponit pysähtyvät hamuamaan ruohotupsua lumen alla. Omppu tupsahtaa pysähdyksestä kauniisti maahan ja nousemme kaikki selkään ja käännymme metsäpolulle. Ponit ovat murhaajamodissa ja Jessi lähtee kapealla huonolla polulla laukkaamaan pää alhaalla. Omppu tippuu, mutta Hanna saa Jessin kiinni. Omppu nousee takaisin kyytiin ja matka jatkuu. Rommi pomppii tasajalkaa ja nappaan letistä kiinni. Metsäpolun jälkeen on kunnon ravi ja laukkapätkää. Ravaamme normaalisti, kunnes Rommi tiputtaa minut laskemalla päätään. Ravista kyytiin ja sitten tuleekin jo käsky: "LAUKKAA!" . Rommi nostaa jo valmiiksi ja pukittaa minut melkein alas. Se lähtee ohittamaan Hippiä rodeopukeilla ja pompimme välillä ojassa. Roikun loimen reunassa kiinni. Rommi lopettaa ja nousen. Ravaan takaisin jonoon ja laukkaamme taas. Yllättävin pienin kommelluksin selviämme laukasta ja jatkamme käynnissä matkaa. Tai, sitten ei.. Kumarran taputtamaan Rommin kaulaa, mutta herra päättää laskea pään alas ja tipun taas. "Johan on tippumismaasto!" Hanna naurahtaa, kun huudan olevani maassa. Tarkoitus oli mennä pitkä maasto, mutta me kaikki olemme jo väsyneitä, joten päätämme kääntyä takaisin. Ponit haluavat kotiin, joten niiden iloksi annamme laukata niin pitkään, kuin ne haluavat. Rommi laukkailee rennosti ja hillitysti mitä nyt vähän riemuissaan pukittaa. Myös toiset poniotukset laukkaavat vielä, Jessi tulee hurjaa vauhtia perässä ja lähtee ohikin. Rommi antaa Jessille vähän vastusta, mutta päättää antaa pikkuisen mennä menojaan. Hippi siirtyy käyntiin vähän ennen tallia ja Rommikin pärskähtää tuon perässä rennosti ja siirtää käyntiin. "Oli kivaa!"hihkaisen ja hyppään pois selästä.
Tallissa riisun Rommilta loimen ja suitset. Poni on hiukan väsynyt lenkin jälkeen, mutta silläkin oli kivaa. Harjaan ponia rauhallisesti, jonka jälkeen siirrän tuon karsinaan. Jälleen yksi ihana päivä muistoissa.
|
|