Mindin seikkailut

[April]

Mindin päiväkirja

- Risteytyshevonen, tamma
- säkä: 153cm
- Koulutustasoltaan: ko. HeA, re. 100cm
- Hoitajana: -
- ex-hoitajana: Tuulia


Muistilappu hoitajalle:

♥ Pakkasella toppaloimi + kaulakappale tarhaan.
♥ Viileämmällä kelillä voi laittaa pinkin fleecen.
+ jos sataa fleece ja sadeloimi päälle.
      --> tarhailee Piitun ja Cicin kanssa.

♥ Esteillä käytetään aina martingaalia.
♥ Esteille lisäksi kaikkiin jalkoihin omat pinkit pehmustetut jännesuojat eteen ja taa.
♥ Pimeällä maastoon heijastimia, myös ratsastajalle.


 >>  Mindin sivut

[Tuulia]

"Hei Mindi!" Tervehdin rauhallisesti karsinassaan töllöttävää tammaa.
Taputin sitä varovasti lavalle. Mindi nuuhkaisi mua varuillaan ja luimisti korviaan.
"Diiva", naurahdin reippaasti ja silitin hauskan väristä karvaa.

"Moi!" Ääni kuului takanani.
"Ömm, hei!" Tervehdin ujosti.
"Olet varmaan uus, tervetuloa! Oon muuten Heli", brune tyttö esitteli.
"Joo, mun nimi on Tuulia, kotoisasti Tuikku..." Hymyilin ja rapsuttelin irvistelevää Mindiä.
"Okei! Hoidan Piitua, joka itse asiassa tarhaa tämän kirjavan otuksen kaa, jota taidatkin hoitaa", Heli hymähti.
"Aijaa, kiva!" Vaivauduin sanomaan.
Mitä normaalisti niin sosiaaliselle Tuikkutontulle oli tapahtunut?
Heli lähti ja vilkutti iloisesti.
Silitin vielä Mindin nättiä päätä ja lähdin etsimään kaappeja. Painava adidaksen kassini nimittäin roikkui vieläkin kyynervarsillani.
Ähkäisin hikisenä kiivetessäni (rämistellessäni...) pitkin portaita kaapeille, joihin April oli tarjonnut avaimen. Kiiltävässä avaimessa roikkui lappu:
"11" lukaisin mielessäni.
Oma, rakas kaappini oli siis numero yksitoista. Pitäis tuoda julisteita joilla koristella kaapin sisältö, tai sit laitan siihen jonkun nimilapun... Paitsi että Helin kaapissa näytti olevan lappunen. Etsin kaapin numero 11 ja väänsin sen nolona auki.
"Mitä fak..." Totesin nähdessäni kaappini olevan täynnä ratsastuskamppeita.
"Öm, moi! Se on väärä kaappi, minun kaappi", joku oranssitukkainen, aika lyhyt tyttö sanoi.
"Ai, sori! Olen Tuulia, uusi hoitaja", hymyilin ja siirryin viereiseen kaappiin nolosti.
Heitin kamppeeni ja Novellen Mango & Guava pulloni kaappiin ja lompsin alakertaan, talliosioon.

Hain harjapakin Mindin karsinan luo. Tarjosin mua mulkoilevalle tammalleni porkkanan.
Mindi mutusti juureksen tyytyväisenä ja nuolaisi huuliaan.
"Hei", tervehdin sitä ja astuin reippaana karsinaan. Ilo kupli sisälläni villisti kuin pillastunut pukkiponi.
Astuessani karsinaan Mindi alkoi poukkoilemaan sinne tänne.
"Mindi", käskin.
Mindi viskoi päätän mutta rauhoittui koska the hellämieli Tuulia lahjoi sitä omenalla. Poimin lilan juuriharjan ja aloin sukimaan Mindin kesäkarvaa.
"Toivottavasti saat kunnon talvipehkon..." Supisin sirolle tammalleni.
Oikeastaan veikkasin, ettei Mindin talviturkki tule olemaan oikeen mitään.
Harjasin rauhoittunutta tammaa. Olin kietaissut sen vetosolmulle kiinni. Pyörittelin lilalla kumisualla pölyt ja satunnaiset irtokarvat veks ja putsasin kaviot. Paristi Mindi yritti napata kiinni peffasta, ihan hampailla. Lopulta sain sen lahjomalla ja hellimällä töykkimään mua - ilman keltaista hammasrivistöään.

Perusteellisen hoidon jälkeen Mindi alkoi toki piehtaroimaan. Päätin viedä innokkaan tamman tarhaan iloitsemaan. Ihanaksikin osoittautunut diiva piehtaroi ja pukitteli innokkaasti kuivakoissa ruohonkorsissa. Linnut liversivät, vielä. Ilma alkoi viiletä, ja syksyinen viima puhalsi läpi. Kävelin vastatuuleen takaisin talliin. Nyt on jo lämpimän, rakkaan pantani tarvetta! Huhhuh. Vedet valuivat ilmavirran mukana silmistä. Kietaisin ruskeat, pitkät hiukseni ponnarille ja vetäisin sinisen tallitakkini kiinni. Nostin valuneita rintsikoita ja juoksin talliin. Nenun päälle tippui pisara, toinenkin! Päästyäni taukotupaan ulkona satoi jo kaatamalla.
"Ehh..." Mutisin Ompulle ja Hannalle, keihin olin just tutustunut.
"No?" He kysyivät yhteen ääneen.
Ohutta seeprakuvioista lörppöpaitaani siistien kerroin tallikamuille, että unohdin laittaa Mindille loimen. Kurkistin ikkunasta ja näin pari ponskia - Mindi mukaan lukien töllöttämässä tarhassa mua ja hirnahtaen ravailemassa sinne tänne. Tamma pukitteli ja poukkoili, jääden välillä portille. Mutta juuri kun olin lähtemässä hakemaan loimea, sade lakkasi yhtä nopsaa kuin tulikin. Koin silti tarpeelliseksi heittää loimen Mindin selkään, jottei mun enää tarvis rampata sitä hakemassa ja tuomassa. Pian alkoi jo kuiteski sataa. Kääriydyin taukotuvan vilttiin ja rupattelin niitä näitä, nakertaen Maraboun minttukrokanttisuklaata, nam ja slurps!

Tuikku ja Mindi, 1hm


Aika tosi nopeetemponen tarina ja tiivis. Kuitenkin ihan mielenkiintonen tarina, eikä ollut ihan boring, niinkun ne on joskus... :D Mindi on tosiaan joo oppinu vähän näyttämään niitä hampaita karsinassa nykyään, huonoja tapoja neidillä... Mutta eiköhän se ala käyttäytyy, kun kommennat sitä aina napakasti. Ja joo ei tule tälle neidille kyllä juurkaan talvikarvaa, mitä vois ees sanoo talvikarvaks! Mindi onkin vähän semmonen palelija sitten talvella, kun taas joku Hippi kasvattaa semmosen turkin, että se ei tunne sen läpi tyyliin mitään :D Mutta onhan tolla noita loimia, joita voi sitten selkään aina heittää (: Hauska tuo väärä_kaappi juttu tossa alussa, mutta onneks löyty kuitenkin tyhjä kaappi, että ei oo kaikki jo varattuja, vaikka hoitajia täällä onkin hirvee määrä : DDD Pistetilin alotukseksi: 2 // April

[Tuulia]

8.9.2015 - 2HM
Ujutin lampaankarvalla varustetut suojat Mindin jalkoihin. Tamma seisoi nätisti paikoillaan ja hamusi välillä taskujani.
"Hieno poni!" Kehuin sitä ja kaivoin taskusta porkkanan.
Hain Mindin satulan ja suitset. Poimin mustan satulan käsivarsille ja nappasin nätit, topatut suitset kyynertaipeeseen. Kävelin karsinalle.
"Vaikka suojat saitkin, emme hyppää", puhahdin päästyäni kamojen kanssa karsinalle.
Asettelin satulan luimivan ja muutenkin protestoivan Mindin selkään. En jaksanu kiinnittää mitään huomiota hampaita narskuttelevaan Mindiin. Kiinnitin satulavyön löysälle ja hain suitset koukusta. Laskin riimun kaulalle ja pujotin kuolaimet suuhun. Tai no, pujotin ja pujotin... Sai niitä metallikappaleita vähän kalisutella hampaita vasten ja sormea työntää hammaslomaan ennen ku suu aukesi. Kiinnitin soljet. Mindi käyttäytyi kaiken niskuroinnin jälkeen rauhallisesti, jopa nuokkui. Silitin kauniin tamman päätä ja heitin ohjat pois kaulalta. Kiinnitin kypäräni kliksun ja talutin Mindin ulos. Tamma valpastui heti ja hirnahti ulkoistettuamme itsemme.

Kentällä kiristin vyötä ja laskin jalustimet alas. Ponnistin itseni selkään ja taputin Mindiä. Pyysin tamman pienillä avuilla uralle. Hevonen totteli hienosti.
"On se herkempi mitä arvelin..." Mietin.
Vaikka olenhan mäkin kuulluut joltain tallilaiselta Saanalta miten tytön niskat melkein retkahti tamman kanssa. Hassuilla fiiliksillä aloin työstämään tammaa. Pyysin sitä kävelemään muodossa. Taisin käyttää liian isoja apuja - tamma alkoi tanssahtelemaan ja poukkoilemaan. Tein pienen pidätteen ja tamma palasi avuille hienosti. Oma moottori ainakin löytyy, hienoa! Päästin heppani hiukan vapaampaan muotoon ja taputin pärskivää tammaa. Vaihdoin suuntaa ja taivuttelin Mindiä enemmän banskun kuin hevosen näköiseksi. Tamma pärisi ja hörisi, ihan kuin se olis itserakas ja haluis saada ittensä näkyville. Näkyvillä se erikoisen värityken puolesta kyllä oli! Tamma taipui hienosti kaulastaan. Keräsin vähän ohjaa ja tein puolipidätteen. Mindi höristi korviaan ja valpastui, kuin odottamaan apuja. Annoin pienesti pohkeita ja tamma siirtyi tasaiseen raviin. Vähän se poukkoili ja oli jännittynyt, mutta neiti rentoutui pian. Ravasin molempiin suuntiin ja tein voltteja. Annoin serpentiinikuvioiden jälkeen tammalle pikkuhiljaa ohjaa. Mindi venytti kaulaansa ja selkäänsä, mahtava hevonen, vaikka diivan piirteetkin kyllä löytyy!

Pian on tulikokeen aika. Laukannosto!
"Tästä seuraa taatusti kiitoravia..." Ajattelin ja annoin Mindille puolipidätteet.
Hörökorva tiesi mitä on edessä. Se alkoi tanssia ja puhista. Rauhoittelin tamman ja siirsin sen käyntiin. Nostaisin laukan käynnistä. Aloin valmistella laukannostoa. Siirsin vasenta pohjetta eteen ja oikeaa taakse. Mindi nosti samantien reippaan, keinuvan laukan jota sai hieman pidättääkin. Kierroksen jälkeen siirsin poukkoilevan tamman raviin, tai pikemminkin tanssiin. Se hörräsi häntä pystyssä. Rauhoittelin ja pidättelin selvästi jännittynyttä tammaa. Pian egoileva tamma rauhoittui. Siirsin sen käyntiin. Vaikka Mindi vaikutti päällipuolin rauhalliselta, se tuntui jännittyneeltä. Häntä vispasi puolelta toiselle.
"Olet sä vauhdikas polle!" Sanoin rauhoittavasti levottomalle tammalle.
Laukkasin vielä toiseen suuntaan ja loppuverkkailin.

Tallissa hoidin hikisen tamman hyvin. Harjasin suojat ja puunasin huomiosta nauttivaa Mindiä. Hikinen tamma alkoi hoidon jälkeen piehtaroida. Annoin sille Aprilin pyynnöstä heinää, jotka Mindi oli mielestäni ansainnutkin. Kiva vaan jos on vauhdikas esteponi alla! Tai no, estehevonen. Rapsuttelin jo uudestaan pölyttynyttä, turvetta täynnä olevaa tammaa vielä hetken. Sanoin Mindille vielä heipat ja laukkailin taukotupaan. Riisuin hupparin pois ja jäin mustan topin armoille, mikä kyllä kelpasi! Syksyltä ei tuntunut, aurinkokin porotti lämpimästi! Ahmin karkkipäivän irtokarkit ja juttelin Ompun, Dullen, Hannan ja Aprilin kanssa kaikkea kivaa.

Kiitos päivästä Mindi!


Mindi neiti se vaan osaa aina tehdä tuosta varustemisesta itselleen hankalaa ja stressaavaa, vaika ei välttämättä tarvisi... Mutta ihanat suitset sillä kyllä on ja suojat :D <3 "ulkoistettuamme itsemme" hauska sanavalinta!
No olipas Mindi myös ratsain aikas riehakas ja energinen. Ei oo taittu paljon tamman kanssa työskennellä sillai kunnolla, kun se noin hermoheikko oli... Mutta siinä tammassa on tosiaan energiaa ja se on kivan herkkä, ehkä toisinaan turhankin herkkis, mutta kun oikee sävel löytyy niin Mindi on mukavan herkkä ratsastaa ja se keskittyy hyvin työntekoon, kun sen saa vähän rentoutumaan. Toivottavasti teillä kuitenkin menee tulevaisuudessa paremmin ja pääset vielä hyppäämäänkin neidin kanssa. Varo vaan se on aika haka esteillä! :D
Karkkipäivän karkit vielä loppuun (pisteet): 2 // April