Nasun&Saanan seikkailut-Nasun päikky

[Saana]

Yksityinen vuonisristeytys Tsunamin eli Nasun päiväkirja johon Saana raapustaa, Nasulle etsitään hoitajaa mutta jos ei löydy niin vain Saana tänne raapustaa :)

[Saana]

                                              
                                nasu ensimmäistä kertaa newerrassa

-Maisk, maisk! Hoputin Nasua kotipihalla traileriin.
Yhtäkkiä ori suorastaan hyppäsi vaunuun ryhtyi mässäämään heinäverkosta kuivaheinää. Taputin Nasua ja laitoin sen kiinni.
Siirryin etupenkille ja äitini-jolta se ajokortti löytyy ohjasti Ooppelin trailereineen Newerraa kohti.
-Mitäähän Nasu tykkää uudesta tallista? Kyselin ja mietin äitiltä.
-Hyvin varmasti, totesi äiti samaan sävyyn kuin aina jännittäessäni jotain.

Pysähdyimme kerran huoltoasemalla katsomaan miten Nasulla menee. Ja hyvinhän sillä, oli vain onnistunut työntämään päänsä heinäverkkoon, ei se tosin itseään siitä poiskaan yrittänyt kiskoa niin naurettiin sille vain. Annoimme Nasulle myös vettä, jonka jälkeen jatkoimme matkaa.

Meni enää vartti, jonka jälkeen olimme jo Newen tallipihalla.
-Moi Saana! Otetaan vain Nasu ulos niin voit tutustuttaa sitä vähän tallialueeseen, April sanoi tullessaan vastaan pihalle.
Nasu hirnahti kimeästi autosta, ja sai tammakavereilta vastauksia.
April avasi sillan ja katsoi että menee hyvin samalla kun poimin Nasun trailerista.
-Prr Nasutin! Rauhoittelin sitä sen yrittäessä rynnitä päättömästi tammojen luo tekemään tuttavuutta.
-Öhöm... En kuitenkaan ajatellut ruunata sitä... Sanoin vähän nolostuneena Aprilille Nasun kiskoessa tarhoille.
-Ei haittaa! Ori kyllä tuonne pikkutalliin menee, April naureskeli.
-No hyvä! Hymähdin Aprilille.

Otimme ulkona kuljetussuojat ja viltin pois. Taluttelin April seuranani oria ympäri pihaa. Sitten April lähti omiin juttuihinsa ja minä kiersin tyhjän Nasun tarhan rajat ympäri.
-Jos tehtäisiin niin, että päästetään Nasu ja yksitellen loput tarhakaverit? Kysyi paikalle saapunut April.
-Juu, se käy hyvin, vastasin ja hymyilin.
-Harjaan tämän vain ensin. Lisäsin.
-Jep, ei kiirettä. April vastasi hymyillen.
Kiinnitin Nasun hoitopuomille ja hain kuljetusautosta sen harjat. Muut tavarat veisin kohta, ja äitikin oli vielä ainakin tunnin täällä. Kello oli 10:35, totesin katsottuani puhelimen kellon.

-Moi, mä olen Hanna, kuka sinä olet ja entä hevonen? Iloisen tuntuinen tyttö tuli paikalle ja kyseli.
-Moikka! Mä olen Saana, tämän orin omistaja. Hepan nimi on Tsunami eli Nasu.
-Kiva, mä olen täällä oikeastaan ylläpitäjä hoitaja sekä aika paljon muutakin, hymyili Hanna.
-On varmaan kivaa tehdä enemmänkin kuin yhtä "ammattia" tallilla, naureskelin Hannalle.
-Kivaahan se on, raskasta vaan, Hanna nauroi.
-Varmasti! Mietin ääneen.

Hanna lähtikin kohta ja jatkoin orini harjaamista. Nasu olisi mielellään vähän tutustunut Hannaan lähemminkin, kuten pussaillen. Otin orilta myös kaviot ja selvittelin sotkuista pystyharjaa. Hain trailerista myös all one-tarhasuojat jotka laitoin nyt tarhaan, olihan pitkä kuljetusmatka takana.

-Voidaan nyt viedä nämä hevoset tarhaan! Huikkasin Aprilille.
-Joo, vie vaan Tsunami niin tuon muut vähitellen perässä. Aprlin kertoi ideastaan.
-Käy! Huikkasin vielä ja talutin Nasun tarhaansa, jonne se jäi nuuskimaan ja pukittelemaan.
April tulikin ensimmäisen kanssa noin 10 minuutin päästä.
-Mene vain laittelemaan tavaroita, minä valvon vähän näitä hevosia ensin.
-Joo, sanoin ja lähdin ottamaan tavaroita kuljetusautosta. April kertoi paikat, mihin tavarat sijoitan ja aloitin kuskaamisen satulahuovista, sitten satula, suojat, suitset ja sitten muu sälä.

-Lähden nyt, onhan sinulla ne bussirahat? Huikkasi äiti.
-On, on, moro! Sanoin.
-Hei hei! Äiti vielä moikkasi ja huristeli trailerin kanssa pois tallilta.
Palasin katselemaan hevosia, joita oli paikalla jo enemmän.
-Kaikki kasassa, toin uuden aina 10-20 minuutin väliajoin. Ilmoitti April.
-Okei, ja hyvin meni? Kyselin.
-Juu, meni oikein loistavasti. Samoin kaikkien muiden uusien  hevosten kanssa.
-Hienoa! Mun täytyy kohta lähteä kun bussi lähtee, mutta vielä kerkeää jotain, ilmotin Aprilille.
-Mennään talooni juomaan ja syömään jotain, niin katsellaan noita poneja vielä ikkunasta. Ehdotti April.
-Hyvä idis! Huikkasin ja lähdin kävelemään Aprilin kanssa päätalolle.

Avasimme oven, ja pöydän ääressä olikin tyttö.
-Tuo on Angelica, kaverini. Kertoi April.
-Okei, minä olen Nasun omistaja, Saana. Kerroin Angelicalle.
-Ok, kiva, hymyili Angelica ja joi loput limsastaan.
Istuimme pöytään ja April tarjosi limua ja donitsin. Ahmaisin ne hyvällä ruokahalulla, jonka jälkeen kiirehdin bussiin ja sanoin heipat kaikille, jotka tallilla oli.


Kotiin pääsin iloisin mielin ja suu täynnä kerrottavaa äidille.


NASUPONIJASAANA
#1HM


Olipas kiva alotus sulla ja Nasulla! Ja vaikka se vähän vauhkona olikin heti tallipihassa niin totuttaminen muihin meni tosi hyvin (: Nasu ei ollut mitenkään vihainen tai agressiivinen muita kohtaan ja ottikin Suffelin heti leikkikaverikseen. Vaikka kokoeroa pojilla toisiinsa onkin niin ei näytä haittaavan :D Ja sait Nasun kaikki tavaratkin kivasti mahtumaan pikkutallin tilaan, vaikka siellä ei mieln määrin olekaan säilytystilaa... Ja tutustuitkin jo Hannaan ja ohimenen myös Anskuun, joka on naisen lempinimi, toivottavasti törmäilette vielä uudelleen. (Aika varmasti kyllä :D) Mukavan selkee luettava tarina ja ei näkynyt kirjoitusvirheitäkään tai muuta joka ois häirinny lukemista (: Pisteitä: 3 // April

[Saana]

Kävelin poitsulaitumelle. Voivottelin vieläkin mielessäni tallipaloa, Suffeli etenkin oli tosi ihanan näköinen. Pääasia, että Nasu selvisi silti, vaikka pikkutallin palo olikin kuulema tuhoisampi. Päästyäni laitumen reunalle Nasu käveli hirnuen ruohotuppo suussa luokseni.
- Moi kultsi! Mites me nyt liikutetaan sua, varusteet paloi ja kentälle ei oikeen voi mennä? Kyselin ruohoa mussuttavalta orilta.
Niin, tuo oli ihan oikeasti pulma. Eihän Nasua voi käyttää maastossa kuin tässä pikku hiekkatiellä ja ihan lähellä.

Huomasin Dullen, jonka naama oli ilmeisesti itkusta punainen.
- Hei Dulle! Tervehdin tyttöä ja lohdutin häntä, itki Bean takia.
- Moi vaan Saana, jos menet Nasun kanssa jonnekin tai jotain muuta, voisin tulla mukaan. Äiti nimittäin käski minut tänne jonnekin ulos, ja laitumillehan mä kun ei sitä tallia enää ole.
- Olen itseasiassa menossa ostamaan Nasulle varusteita, vaikka ilman varusteita meno on meidän juttu niin en mäkään ikuisuutta niin voi mennä, varusteet nimittäin paloi, sitten varmaan ratsastan tossa tiellä.
- Ok, voisin tulla mukaan varusteostoksille, mutta entä satulan sovitus? Dulle sanoi.
- Ilman satulaahan on kiva mennä, mutta satulaseppä tulee autonsa kanssa neljäksi, vastasin.
- Okei, kiva.

Äiti vei meidät hevostarvikeliikkeeseen. Tervehdimme myyjää iloisesti.
- Okei, mikä on ensiksi ostoslistalla? Dulle kysyi.
- Ömm... Katsotaas, tota harjat ja harjapakki, vastasin tähyten katseellani eri osastoja.
Suuntasimme harjaosastolle. Nappasin matkaani ensiksi hevoskuviollisen kannen omaavan vihon, jossa luki "hoitopäiväkirja". Seuraavana matkaan tuli harmaa harjapakki, missä oli musta kahva ja lukko, siinä oli silti horzen Z. Kaviokoukuksi valikoitui farkun värinen kaviokoukku ilman harjasosaa, lisäksi nappasin puisen luonnonharjan, pikkuisen, neon vihreän pääharjan, kauttaaltaan sinisen pölyharjan jossa oli mustalla =)-hymiö, sateenkaaren sävyisen juuriharjan ja vaaleanvihreän hikiviilan, myös helosan SOL, heppakuvioitu lila glitter kumisuka, ja 2 pesusientä tarttui mukaan, keltainen jumbo ja vihertävä, pienempi sieni.

- Nasu ei loimii tarvi ku jonkun allergialoimen, kestävän sillä ori repii ne rikki sekä jonku fleecen ja kaulakappaleen, toppaloimia ei käytetä, selostin ostoslistaa mietteliäänä tuijotellen.
Valitsimme seeprakuvioidun ötökkäloimen pääosalla, enkkuviltin, ohuen jouluratsastusloimen sekä kevyen talliloimen pakkasilla kuljetukseen. Sitten suuntasimme suitsiosastolle päin. Hetken päästä aloin kuitenkin lähes juosta huomattuani hienot suitset, huomaamatta silti Varo vettä kylttiä... Siitähän seurasi se, että olin pyrstölläni lammikossa. Dulle onnistui jopa tirskumaan itkunsa keskellä.
- Se eniten nauraa joka viimeksi nauraa! Tuhahdin leikkisästi.
Sitten suuntasin peffaani vedestä pyyhkien niille lempisuitsilleni, ruskeille Rambo Micklemeille.
- Ihanat! Huudahdin hiljaa, saaneena päähäni älynväläyksen.
Kaivelin hikiviilan ja vedin sillä revittyjä, liukuvärjättyjä pillifarkkujani vedestä. Myös englanninlippu merkki vyön kohdalla oli kostunut valitettavan paljon.

Lopulta saavutin silti oikean koon, vielä ALESSA! Olin tilannut niihin kaveriltani vielä käytetyt lampaankarvaiset niskapehmusteet. Valitsin otsapannaksi sävy sävyn, jossa oli samassa setissä kaikki kirjaimet ja liima, joilla laittaisin otsapantaan Nasun nimen, vaikkapa koko nimenkin. Kuolaimiksi otin Nivelet Apple Mouthit ja varmuudeksi vielä pessoat, sillä Nasulla oli tapana purra kaikki kuminen ja hyvän makuinen. Nappasin myös kumitutit, joissa oli lampaankarvat. Väriltään tutit oli valkoiset. Kuljetussuojat oli säästynyt, sillä ne oli turvassa kotona. Nappasin silti lampaankarvasuojat ja lampaankarvaputsit punaisena, olimmehan me karvainen sakki. Sekalaista kohdasta mukaan tarttui letityskumppareita ja joululakki sekä ihmiselle että hevoselle. Huovaksikin tuli ostettua samaa sarjaa, toiseksi huovaksi vihreä, joissa oli pinkit kantit ja brodeerattu "#3", sillä #1 merkatut oli loppu ja #2 ei edes ollut olemassa. Otin myös neljä romaania, ruskea, musta, sininen valkoisella karvalla ja valkoinen. Korvahupuksi pääsi valkoinen, jossa oli #1, #2 ja #3 merkintöjä keltaisella ja sinisellä. Myös pitkä, turpahihnaan ulottuva persikan värinen turkooseilla reunoilla tuli ostettua. Ostin vielä 2 riimua ja 2 narua, itselleni shortsit ja ruudulliset sekä farkkuratsastushousut, myös kisapaita tarttui.

Ostokset kasattuani olin onnellinen siitä, että äiti auttoi maksamisessa.

Jatkuu seuraavassa tarinassa.

[Saana]

Jatkoa jo nyt... =)

Äiti vei meidät takaisin laitumelle ja siellä sovitin kaikki varusteet. Dulle sai olla kuulema tallilla niin pitkään kuin halusi, joten pyysin häntä kuvaamaan ratsastustani. Kaikki ostetut varusteet sopi kuin nenä päähän. Odottelimme vielä hetken satulaautoa, mutta sen tultua totesimme parhaaksi ruskean estesatulan, satulavyöksi otin panssarillisen ja jalustimet ostinkin jo kaupasta, ja ne olivat mustat kevytjalustimet sinisenliloilla jalustinkumeilla, vaihtojalustinkumeiksi sain ilmaiseksi neon kaikki sävyt.

- Nyt on kasa varusteita! Sanoin pörröttäen Nasun pitkäksi venähtänyttä otsaharjaa.
Laitoin satulan Nasun selkään ja huovaksi valitsin ainoan palosta säästyneen huovan, tummansinisen valkoisilla kanteilla ja siihen oli brodeerattu "Tsunami =)". Kun varusteet oli päällä, kapusin hevosen selkään. Nasun korvat sinkosivat höröön ja ori allani hörähti.
- Hippi! Huudahti Dulle, ja totta tosiaan, tietä pitkin tuli Hippi.
- Moi! Huusi tytön selässä istuva tyttö, Hanna varmaankin.
- Moi, olen just lähdössä tähän tielle ratsasteleen, hymyilin Hannalle.
Ratsastin ulos laitumelta jotta Hippi pääsisi sinne.

Alkukäynneissä ori ryntäili korvat hörösessä sinne tänne, mutta pysyin hyvin kyydissä. Nasu pitää ratsastaessa kieltä ulkona, ja Dulle sai kuvan missä Nasu oli ryöstänyt, minulla oli silmät kiinni ja kieli viiletti poskella. Ravissa Nasu kulki muodossa ja kivasti. Laukannostoissa tuli ilopukkeja, mutta satula ainakin oli sopiva. Laukka on Nasulla vähän etupainoista. Näin menimme aina tiehen toiseen päähän takaisin- toiseen päähän - takaisin ja niin edelleen. Ratsastuksen jälkeen Nasu sai herkkupaloja ja harjauksen hierontasualla, missä alahuuli alkoi lörpöttää. Nasu jäi tyytyväisenä leikkimään Hipin kanssa. Aprilin mukaan ori oli ollut vähän masentunut kun Suffeli ei tullutkaan enää, joten Nasunkin puolesta hyvää matkaa ja iloisia laukkoja aina vihreillä niityillä Suffelisöpölle.



Olipas "ihanan" kaupallinen tarina. Miten sä osasitkin luetella noin hienosti noita kaikkia merkkejä ja värejä ja kaikkee? :D Tää oli tämmönen kunnon varuste_luettelointi_tarina, vähän tuli mieleen se kun joskus blogin kirjottajat tekee semmosia varuste postauksia omien hevosten varusteista, jos tiiät nii ymmärsit :D Mut hienoo, et joku sai heti kiinnostuksen kirjottaa tallipalon jälkeen siihen liittyen (mitenköhän muutenkaan...? Ignooraa koko palon ja leikkii että talli on vielä pystys :D). Niin otit hyvin huomioon, että varusteet tosiaan voi palaa siellä tallissa ja varsinkin nyt Nasun varusteet, kun tallikaveritkin palo kokonaan... Onneksi Nasu kuitenkin pääsi turvaan, että ei kaikkia hevosia menetetty. Suffeli oli kyllä söpö pikkunen poni... :( Ja Nasun kaveri, mutta ehkä ori saa toisen kaverin vielä leikkimiseen... Niinkun Hipin? (: Tää oli joo ihan mukava tarina, tosin toi varusteiden luettelointi oli jotenkin niin hassua, että melkein nauroin ääneen täällä ruudun takana :D Miten joku jaksaa kirjottaa noin tarkasti ja noin pitkään varusteista?! :DDDD Mutta ainakin se oli hyvää mielikuvituksen herättämistä eloon, koska pystyin hyvin kuvitella ne (; Ja nyt tulee muuten Nasulle hyvää treeniä tohon maastossa totutteluun, kun sen vähänniinkun olosuhteiden pakosta täytyy maastoilla. Mutta teillähän menikin ihan hyvin, eikä tapahtunut mitään katastrofia, jeeee :D Pisteitä: 4 // April