|
Post by Liisa on Sept 11, 2014 7:36:35 GMT 2
Liisan Arabi tamma Rian päiväkirja.
Ruokinta: Aamulla 2 dl kauraa ja 2 kg heinää Päivällä 3 kg heinää Illalla: 4 kg
♦Hoito-ohje♦
-Tarhataan yksin -Alle 0 asteen lämpötilassa tarhaan toppaloimi ja yli 0 asteen lämmössä ei loimea -Esteille jännesuojat takajalkoihin ja etujalkoihin pintelit
|
|
|
Post by Liisa on Sept 12, 2014 17:57:30 GMT 2
Ria, unelma vai painajainen
Kävelin tallille tyytyväisenä. Sateen jäljiltä maa oli märkä ja täynnä vesilätäköitä. Mutta minua se ei haitannut ollenkaan, koska tänään saapuisi uusi hevoseni. Eternal Christmas eli Ria on Arabialainen täysiverinen ja aivan ihana sellainen. En päässyt katsomaan sitä, koska se oli tullut niin kaukaa, Saksasta asti, mutta myynti-ilmoituksessa sanottiin että se oli kiltti ja mukava. Pian tajusin olevani jo tallin pihassa. Äiti tulisi ennen kuin Ria tuotaisiin, joten ehtisin varmaan siivota hevosdeni karsinan. Maran entisen karsinan. Avasin painavan oven ja menin karsinalle. Kuvittelin jo mielessäni, miten loistava hevonen kerjäisi herkkuja taskustani. Mutta sitten lopetin haaveilun ja ryhdyin töihin. Ei siivoamisessa mennyt kauaa, koska karsina oli muutenkin aika puhdas. Laitoin sinne vielä paljon heinää ja vettä. Siivoilin muidenkin hevosten karsinoita kunnes kuulen auton moottorin äänen. Varmaan äiti on tulossa. Olin oikeassa ja puhuimme jotain, kunnes kuuluu toinen auton ääni. Auto tulee näkyviin ja sen perässä on traileri! Ajoneuvo peruuttaa tallin pihaan ja autosta astuu ulos joku ukkeli, aika ärtyneen ja pelottavan näköinen, mutta ulkonäkö voi pettää. Äiti juttelee sedän kanssa jotain englanniksi, ja äiti sanoo että saan ottaa Rian pois trailerista. Juuri kun sain trailerin takaluukun kiinni, auto ajaa kovaa vauhtia pois ja Ria säikähtää ja hyppää ylös päin. Pahus! Se oli jo muutenkin hermostunut ja vielä tuo kamala entinen omistaja säikäyttää sitä lisää! Päätin viedä ponin talliin rauhoittumaan. Se on hankalaa koska arabi ei suostu liikahtamaan, kunnes kuulee talista hirnahduksen. Siinä samalla hevonen lähtee äkkiä ja minä melkein kaadun. Leevi-veljeni, joka oli tullut äidin mukana naurahtaa ja minä mulkaisen häntä. Vihdoin Ria on edes karsinassa. Jäin ovelle katsomaan sitä. Kamala miten laiha se oli! No minkäs sille voi, että hevonen ei kuulemma ollut päästänyt ennen ketään lähelleen ja sitä ei voitu ruokkia. En oikein uskonut ja ajattelin, että tarkoituksella sitä oli pidetty nälässä. Mutta nyt Ria oli minun ja minä pitäisin siitä hyvää huolta. Se sentään suostui syömään, ajattelin hymyillen. Ratsastaisin varmaan vasta huomenna. Kuljetin painavia varusteita satulahuoneeseen ja tunnin päästä päätin viedä Rian tarhaan. Siellä se heti syöksyi laukkaan. -Mikä villihevonen! naurahdin katsellessani kiraavaa hevosta. Kuitenkin tamma meni tarhan kauimpaan nurkkaan. Ehkä olisi parempi ettei sillä ole ainakaan vielä laidunkaveria. Lähdin tallustamaan kotia kohti ja kun avasin ulko-oven, keittiössä tuoksui tuore pulla.
Kuva RiastaLissu ja Ria, 1 hm
Tää oli kyl aika hankala lukee, kun täs ei ollu mitään kappalejakoo, vaan kaikki vaan pötkös. Mutta hyvä, et Ria pääs kotiin Neween turvallisesti, vaikka neidillä on varmaan vielä paljon totuttelua edessä... Ja äkkiäkös ton ruokinnalla saa ton alipainon pois kuvioista, kunhan ei anna liikaa ruokaa tai tee liian nopeita ruokavalion muutoksia. Kuitenkin aika herkkiä noi hevoset mahastaan :D Toi kuva ei näkyny, mutta luulen, et se on tos seuraavas merkinnäs... Pisteet: 2 // April
|
|
|
Post by Liisa on Sept 17, 2014 17:17:31 GMT 2
Tutustumista
Kun koulun kellot pirahti, annoin matematiikan kokeeni opettajalle ja lähdin juoksemaan kotiin. Otin vähän evästä, tallivaatteeni sekä omenoita ja porkkanoita. Tänään pistän Rian kuriin ja katson miten se menee. Juuri kun laitoin kenkiäni jalkaan, muistin unohtaneeni jotain. Katsahdin sivulleni ja näin ostamani turkoosin juoksutusliinan. Otin sen käteeni ja lähdin kohti Neweä. Tallin pihassa näin Rian tarhassa. Se kirmasi iloisesti ja mietin, miten hevoset jaksavat vain syödä ja sitten juosta. Vein Rian harjat ja muut tavarat jotka olin kotoa ottanut karsinan ovelle ja otin repustani riimun ja narun. Hepan kiinnisaaminen oli hiukan hankalaa, koska tamma ei malttanut pysyä paikoillaan. Pian se haistoi kuitenkin taskussani olevan omenan, ja se ilmeisesti halusi vain herkkuja, sillä Ria ravasi heti luokseni. Talutin tamman pois aitauksesta ja se hirnui Bealle, jota talutettiin maneesiin. Vein Rian pesukarsinaan ja laitoin riimunnarut sen riimuun kiinni ja aloin harjaamaan. Tamma oli piehtaroinut kamalasti ja sen harja oli ihan takussa, mutta sen voi selvittää kyllä myöhemmin. Sain harjattua kurat pois ja aloin laittaa juoksutus-varusteita. Se oli hankalaa, koska aina kun olin saamassa kapsonia, Ria peruutti. Vihdoin olin kuitenkin vslmis ja vein Rian kentälle. Kiinnitin liinan ja maiskutin tamman käyntiin. Sen jälkeen raviin ja lopulta laukkaan. Sen askeleet oli hienot ja se totteli, mutta mitähän ratsastuksesta tulee? Olin mielestäni juoksuttanut Riaa jo tarpeeksi, joten päätin kokeilla ratsastusta, kun tuntilaiset tulee maneesista. Tallissa yllätin Iidan katselemassa pesukarsinaa. -Mitä ihmettä täällä on tapahtunut? tyttö kysyi katsoen vuorotellen minua ja sitten Riaa. -Heh, Ria on vähän villi ja varusteita lensi pitkin poikin enkä muistanut siivota, naurahdin ja menin siivoamaan sotkujani. Kuulin Iidan hihittävän ja kävelevän pois. Hain Rian suitset ja satulan ja pistin ne hullulle Arabilleni. Menimme maneesiin ja sinne oli näköjään jäänyt muutama este. Toivottavasti Ria ei innostuisi esteistä liikaa, koska silloin kyllä putoaisin heti, heh heh. Nousin hevosen selkään ja heti ensimmäiseksi se veti pukkisarjan. Ihme kyllä, pysyin selässä, vaikka vain yksi jalkani oli jalustimessa. Vihdoin hepo rauhoittui ja sain sen pysäytettyä. Maiskautin ja annoin Rialle pohkeita ja se lähti tasaiseen käyntiin. En voinut uskoa sitä, mutta hevoseni totteli minua! Vauhko ja laiha hevonen oli tullut muutama päivä sitten, ja ensimmäisellä ratsastuskerralla se oli aivan täydellinen. Päätin kokeilla, miltä ravi ja laukka tuntuisi. Kannustin ponin raviin ja aloin keventää. Kyyti oli hieman pomppuista, mutta muuten mukavaa. Vihdoin oli laukan vuoro! Se vasta oli unelmaa. Laukka oli lennokasta ja tasaista. En olisi ikinä halunnut hidastaa. Siinä samassa päätin kuitenkin hypätä sen 40 cm esteen. Ei siitä haittaakaan olisi. Ohjasin Rian esteelle ja se hyppäsi. Ja laskeutui. Taputin hevostani kaulalle. Se oli aivan mahtava. Laskeuduin selästä ja vein tamman talliin. Se ansaitsisi vähän lisää herkkua ja kunnon harjaustuokion. Harjasin Riaa niin kauan, että kello oli 18. Halasin vielä tammaa. -Mun rakas, sanoin ja lähdin hymyillen kävelemään kohti taloamme. Kivoja kuvia tässä tekstin seassa (: Aika simppeleitä noin väreiltään, mut kivoja lisiä tohon perus tekstiin kuitenkin. Ja tossa ekassa kuvassa on varsinkin hienosti näkyy toi ravin lennokkuus ja `arabimaisuus` : D On toi Ria kyllä aikamoinen tapaus! Varusteetkin lentelee, kun neiti riehuu, mutta jossain hevosissa vaan on asennetta vaikka muille jakaa, kai : D Hyvä, et toi ratsastus kuitenkin suju ja sait tolla juoksutuksella ylimääräset energiat pois. Pisteitä kuvista ja tekstistä niiden ympärillä: 5 (: // April
|
|
|
Post by Liisa on Sept 25, 2014 7:46:19 GMT 2
Ihastelin tallin pihassa olevia vähäisiä lumikerroksia. Ensilumi oli satanut viime yönä. Onneksi oli lauantai ja Senja oli uhrautunut valmentamaan minua ja Riaa jonkin aikaa. Äitini ei ollut saanut entistä valmentajaa vielä kiinni, mutta ei se minua haitannut. Kävelin tuntihevosten ohi Rian karsinalle. -Hei tyttö, lepertelin heiniä mutustavalle tammalle. Ei se näyttänyt huomaavan minua, ajattelin ja naurahdin. Hain harjapakin ja aloin harjaamaan vihreällä pölyharjalla. -Nosta nyt! Sanoin, kun tuli kavioiden putsaamisen vuoro. Vihdoin Ria nosti kavionsa ja lopulta kaikki sujui ihan hyvin. -Moi Liisa, Senja sanoi karsinan toisella puolella. -Moi Senja, minä hymyilin. Jostain syystä kaikki oli alkanut sanoa minua Liisaksi, mutta se oli kivaa eikä haitannut yhtään. -Ootko kohta valmis? Senja kysyi. -Joo. Voit sä hakee Rian satulan? Kysyin. -Totta kai, tyttö hymyili. Vihdoin saimme yhdessä Rian valmiiksi ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin.
Missähän sut tehtiin? Tähtien tuolla puolella muovailtiin huolella Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta? Mitähän sä vielä kantaa voit korkealla kun noin sä soit Ei mitään tuu niin painavaa et se sinut musertaa
Maneesissa oli rakennettu aika haastavan näköinen, mutta esteet olivat vielä matalia. Toivottavasti osallistuisimme vielä tulevaisuudessa isoihin kilpailuihin. Taputin hevostani ja nousin selkään. Senja meni muokkaamaan rataa sopivammaksi ja minä verryttelin Riaa sillä aikaa. Vihdoin Senja oli laittanut lämmittelyesteiksi 30 cm esteitä. Ria hyppäsi ne tosi hienosti ilman virheitä. Esteitä korotettiin välillä ja lopulta ne oli 70 cm korkuisia. Kannustin tamman laukkaan ja se hyppäsi. Takajalat kolahti puomiin ja kun pysähdyimme vähän matkan päähän esteestä. Katsoin vain tippuuko se. Se heilui ja heilui, ja lopulta pysähtyi. -Jes! Minä iloitsin. -Mahtvaa! Senja sanoi. -Niin. Ria se tässä mahtava on, nauroin. -Pidetään tauko ja haetaan kaakaota! Senja ehdotti
Hörpimme lämmintä juomaamme ja juttelimme kaikesta. Pian huomasimme, että kello oli jo 17.45. Lähdimme portaita pitkin alas talliin. Senja meni Dongon ja minä Rian luo. Päätin etsiä Aprilin ja löysinkin hänet varustehuoneesta satuloita putsaamasta. -Moikka April! Tervehdin. -Terve vaan, sanoi April. -Mä voin tehdä ton loppuun, ehdotin katsoen Adan satulaa. -Voi kiitos Liisa! April kiitteli. Istuin tuolille ja otin satulasaippuan. Pesun jälkeen rasvasin kaikkien muidenkin hevosten satulat. Kun menin takaisin tallin puolelle, Senja oli jo lähtenyt. Äiti soitti pian minulle, että hän tulisi hakemaan. Odotin tallin pihassa ja mietin huomista ratsastustuntia. Kenellähän menisin?
Ria ja Liisa, 3 hm
Mitä lunta!? En osaa kyllä nyt yhtään kuvitella, sillä asun semmosella suunnalla, että ei tänne vielä lunta vois kuvitellakaan... Mutta joo periaatteessa voihan sitä jo Newessä olla :D Ihan hupsua... Oli ihan pakko kuunnella toi biisi, kun tunnistin noi lyriikoiks. Olipas kyl nätti Johanna Kurkelan biisi <3 Se oikeestaan puhutteli aika hyvinkin mua, tän hetkisen irl elämän tilanteen suhteen... Ihan pitäs kiittää sua tosta biisistä. <3 Ria on varmaan mahtava hyppääjä ja kun te vielä treenaatte niin hyppäätte varmaan metrinkin ratoja, jos vaan uskaltaa :D Ja kiitos satuloiden pesuavusta ja rasvauksesta varsinkin, sillä se on tylsää hommaa ja hyvä, et joku jaksaa joutuu sitäkin tehdä :D 3p. // A
|
|
|
Post by Liisa on Oct 4, 2014 7:27:12 GMT 2
Pieni oma hevoseni välillä ihan villi sekin Selkään nousin ja siellä myös pysyin Pian tömähdin maahan ja heppa katsoi tarhaan Hirnahti heppakamuilleen Juoksemaan lähti karsinaan Ei sitä silloin kiinni saa kun karsinaan menee heinää mussuttamaan
Runoilija ja Ria, 4 hm
|
|
|
Post by Liisa on Oct 7, 2014 14:28:40 GMT 2
Maastoilua
-Ootko kohta valmis? Kuulin Hannan kysyvän. Olimme lähdössä maastoon ilman satuloista. -Joo, laitan vaan tän hihnan kiinni, sanoin tytölle. Otin Rian pois karsinasta ja talutimme Hipin ja Rian pihalle. Lähdimme kohti kärrytietä, ja sieltä menisimme järvelle.
Menimme suurimmaksi osaksi käynnissä ja ravissa. Oli maastopoluilla muutamat kaatuneet puut ja hypimme niiden yli. -Laukataanko, kun tässä on tasaista? Kysyin Hannalta. -Joo, vaikka, tyttö sanoi ja nosti Hipillä laukan. Minäkin kannustin Riaa lisäämään vähän nopeutta ja pian se olikin pienen risteytysponin vierellä. No, oli Riakin aika pieni säkäkorkeudeltaan, mutta nopea se oli. Päätimme kääntyä järvelle, jotta ehtisimme sinne ennen pimeän tuloa. Järvellä oli hienon näköistä. Vesi vain oli kylmää. -Alkaa varmaan satamaan, kun taivas on ihan harmaa, Hanna ennusti. -Jep, lähdetäänkö takaisin tallille? On vähän kylmäkin ja mun pitää mennä kotiin ennen 19, ehdotin Hannalle. -Joo, mennään vaan. Pitää siivota vielä Hipin karsina, Hanna vastasi ja lähdimme ravailemaan kohti Newerraa.
Harjailin Riaa ja loimitin sen. Kuljetin tamman tarhaan ja otin riimun narun pois. Tietysti arabi menee heti ruoka-astialle ja alkaa syömään, naurahdan hevoseni touhuille ja menen takaisin talliin siivoamaan Rian karsinan. Vihdoin sekin homma oli pois alta ja hain Rian yöksi talliin. Annoin sille vielä omenapalan omasta omenapuustamme kotoa ja halasin tammaa. Lähdin odottamaan bussia Newerran pysäkille.
Kuva järveltä, kun olimme maastossa :)
Liisa ja Ria, 5 hm
Kiva, kun kävit Hannan kaa maastos (: Ja Ihana toi kuva susta ja Riasta järvellä! Ja onneks ette kastuneet vaan ehditte Neween ennen sadetta. Ria vaikuttaa nyt jo vähän rauhallisemmalta, että se on varmaan jo kotiutunut paremmin talliin, eikä oo enää niin hermona (: Pisteitä: 3 // April
Attachments:
|
|
|
Post by Liisa on Oct 15, 2014 16:53:07 GMT 2
Koulua ensimmäistä kertaa
Hyppelin iloisesti kohti tahoja riimunnaru kädessäni. Näin Rian joka ravasi tarhan portille. Avasin poertin ja huomasin Rian lautasilla kamalat hiertymät. Varmaan oli hangannut itseään aitaan. Kiinnitin riimunnarun sini pinkkiin riimun, maiskautin ja talutin hevosen ulos tarhasta.
Suljen monta ikkunaa Aukinaista, kutsuvaa Viikkoja vai vuosia Kerro, niin jaksan sulkea Sulle annan kaiken kaiken Maallisen ja maanalaisen
Poimin harjapakista kaviokoukun ja putsasin Rian kaviot. Laitoin hiertymäkohtiin vielä Natural Creamia, joka auttaa haavoihin. Laitoin satulan ja suitset ja vein tamman ulos tallista.
Ensimmäinen kerta kun nähdään kuivin suin sua jännitän, paljastuuko etten oo hauska tyhjästä vain länkytän.
Vien ratsuni maneesiin jossa Iida odotti lappu kädessään. Hän oli tehnyt minulle ja Rialle kouluradan joka oli HeB: n tasoinen. -Tässä. Ei tää oo kovin hankala kun ite kokeilin tätä joskus Ayalla, Iida sanoi. -Okei, hyvä, minä hymyilin. - Tuossa tulee loiva kiemuraura, tossa pohkeenväistö ja tuolla laukanvaihto. Ei kovin hankalaa, mutisin itsekseni. Iidan piti pian lähteä hoitamaan Aya ja sitten kotiin, joten jäimme maneesiin kahden Rian kanssa. -Noniin, aloitetaan. Ensin menimme B: stä kentän keskelle oikeassa laukassa, ja siitä jatkoimme vasemmassa laukassa C: een kohdalle ja hidastimme raviin ja teimme voltin. Jatkoimme samassa askellajissa koko rata leikkaan ja keskellä taas ravivoltti. Siitä mentiin ravissa E: hen ja hidastimme käyntiin ja sitten tuli pysähdys. Siitä jatkettiin taas ravissa ja siitä tuli loiva kiemuraura ja keskikohdalla laukanvaihto. Kiemurauran jälkeen tuli pohkeenväistöä takaisin kentän keskelle ja siinä se oli. Taputin vielä Riaa ja laskeuduin selästä.
Love can touch us one time And last for a lifetime And never let go till we're gone
-Terve Liisa, viittisikkö tulla alkeistunnille taluttamaan Dongoa, kun Senja ei päässy, April kysyi kun olin törmätä häneen. -Joo voin, sanoin hymyillen. Tunti oli aika pitkästyttävä kun mentiin vain käyntiä ja ravia, mutta tunnin jälkeen kävin vielä tallissa ja annoin Rialle omenan.
Ihania lyriikoita tässä (: <3 Ja muistakaa joo treenata Rian kaa myös koulua, sillä se on hyvän ratsastuksen perusta (; 3p. // A
|
|
|
Post by Liisa on Oct 28, 2014 18:01:33 GMT 2
Haaste osa 1
-Nam, tää on hyvää! Senja sanoi syödessään tekemääni suklaakakkua. -Heh, kiitti, naurahdin tytölle ja haukkasin kakusta palan. -Hei arvaa mitä mä just keksin! Senja huudahti yhtäkkiä. -No? Ei kai mitään kauheeta? Hihitin. -Ei tietenkään! -No kerro jo! -Tehäänkö semmonen diili, että jos sä onnistut hyppäämään Rialla 40 cm korkusen esteen ilman käsiä ja satulaa ja silmät sidottuina, mä annan sun syyä tän kakun. Ja jos mä onnistun, mä saan tän ihanan kakun, Senja ehdotti. -Et oo tosissas! Sanoin ja tuijotin hymyilevää tyttöä järkyttyneenä. -Noo, jos et uskalla, mä voinkin samantien lähtee tän kakun kanssa, Senja nauroi, otti kakun ja meni ulko-ovelle päin. -En mä niin sanonu! -No, suostutko vai et? Nielaisin ja lopulta vastasin: -Tietysti mä suostun! Sanoin ja juoksin Senjan kiinni. -Mut tää kakku pysyy siihen asti mulla, nauroin. -Okei. Nähään tallilla tänään viideltä, Senja hymyili ja lähti kotiinsa päin. Jäin katselemaan tyttöä ikkunasta kakku kädessäni. Tästä tulisi jännittävää.
Päätin lähteä tallille jo puoli neljältä, sillä olin luvannut auttaa Ilonaa putsaamaan Kidin satulan ja suitset. Ehtisin kuitenkin poiketa kaupungilla mäkkärissä, joten nappasin lompakkoni ja bussikorttini, ja lähdin linja-auto pysäkille. Kun jäin pois jonkun kauppakeskuksen kohdalla, huomasin tutun näköisen tytön. Juoksin hänet kiinni. -Moi Lotte! Kiva et suakin näkee muallakin kuin koulussa! Sanoin tytölle. -Moi vaan, ootko menossa Neween? Tyttö kysyi ja katseli kassiani. -Joo, pitäs vaan käydä syömässä. Tuutko mukaan? Kysyin ja Lotte nyökkäsi.
Söimme hampurilaisaterioitamme ja samalla kerroin Amin muutosta ja muista Newerran jutuista. -Hahhahaa! Nauroimme molemmat, kun mainitsin Lotelle Senjan ja minun haasteesta. -Mut mun täytyy nyt lähtee, et kerkeen tallille ennen viittä. Nähdään! Sanoin ja vein tarjottimeni pois. Lähdin jälleen odottamaan bussia.
Jatkuu...
|
|
|
Post by Liisa on Oct 29, 2014 8:10:45 GMT 2
HAASTE OSA 2
...Söin viimeisetkin leivänrippeeni, ennen kun kävelin portaat alas talliin ja menin Rian karsinaan. Joskus tuntui niin hyvältä olla vain silmät kiinni oman hevosen karsinassa. Silloin olin onnellinen. Sitten lopetin haaveilun ja hain harjat. Aloin harjaamaan pehmeää karvaa napakasti.
En huomannut Senjaa joka tuli ovelle katselemaan puuhaani. -Kauanhan tossa kestää? Hän kysäisi ja säpsähdin paikalle ilmestynyttä Senjaa. -Ei enää kauaa. Mutta sulla kestää varmaan pitkään, naurahdin tarkoittaen Dongon kuraläikkiä. -Äkkiä mä noi pois harjaan, Senja hymyili ja vei Dongon pesupaikalle. Hain suitset Rialle. H-hetki koittaisi pian. Lähdin taluttamaan arabia maneesiin. Senja varmaan tulee perässä...
Aloin heti arvioimaan etäisyyksiä. Hyppäsimme pari kertaa myös esteen, että tiedän miltä se tuntuu. Vihdoin olimme valmiita ja Senja saapui pinteli ja Dongo mukanaan. -Laita tää sun silmille, Senja käski ja olin jo avaamassa suutani kunnes tyttö keskeytti: -Ja se on ihan puhdas. Huokaisin helpotuksesta. Nousin hevosen selkään ja pistin pintelin silmille. Onneksi este oli suoraan edessä, joten ei tarvitse huolehtia käännöksistä. Kannustin tamman laukkaan.
Laskin askeleita ja sitten kannustin Rian hyppäämään. Tuntui hassulta, kun ei saanut nousta jalustimille, mutta se meni silti hyvin, eikä puomi tippunut. -Hyvä! Nyt minun vuoroni, Senja sanoi ja annoin pintelin hänelle. Senja ja Dongokin hyppäsi ilman virheitä. -Näyttää siltä, että joudumme jakamaan kakun, nauroin. -Jep, hoidetaan hepat ja mennään äkkiä teille, Senja sanoi.
Juoksimme meidän ulko-ovesta sisään suoraan keittiöön. Siellä istui vain Leevi lukemassa sarjakuvia. -Hei sisko, se kakku oli hyvää! Veljeni tokaisi. -Sinä senkin... Sanoimme Senjan kanssa ja lähdimme juoksemaan poikaa kiinni.
-Ei saatu kakkua ei, minä sanoin haikeana Senjalle, kun istuimme pihakeinussa. -Ei niin, mutta hyvä veto se oli, tyttö nauroi. -Jep. Ja ei mikään kakku korvaa hevosia, naurahdin.
Loppu
|
|
|
Post by April on Nov 4, 2014 13:43:07 GMT 2
Pistepalkintokuva:
Kuvaa Lissusta ja Ria neidistä maneesissa. Kun harjoittelitte Iidan teille vinkkaamaa koulurataa. Tässä kohdassa oli puomien väliin pysähdys ja peruutus. Ria oli hyvin kuulolla ja koulutreenit sujuivat teillä hianosti (: // April (Ja niin miinustelin sun pistesaldosta sen 30 pistettä)
|
|