Laura
tuttu kasvo
Hevosenomistaja
Posts: 89
|
Post by Laura on May 25, 2014 20:24:02 GMT 2
Lillie Kate
- Irish Draught, tamma -167cm korkea -Omistajana Laura Hoitajana Hoitajaa etsitään
Liljan varusteet löydät täältä
Hoito-ohjeet
- Kylmällä/Sateella sadeloimi
- Yli 6 asteen pakkasella ruskea sadeloimi
- Ei ulos ollenkaan, jos yli -25 astetta tai kaatosade
- Jos hikinen, viltti tai fleeceloimi selkään
- Kannattaa sitoa kiinni hoitaessa
- Ei märkänä pihalle kylmällä
Ratsastukseen - Suojat etu-ja takajalkoihin
- Maastoon ja esteille martingaali
- Kylmällä viltti tai ratsastusloimi alku- ja loppuverkkaan
- Syksyisin ja talvella heijastimet maastoon
- Estesatulaan romaani
- Kylmää jalat ratsastuksen jälkeen
|
|
Laura
tuttu kasvo
Hevosenomistaja
Posts: 89
|
Post by Laura on Sept 5, 2014 15:20:30 GMT 2
Newessä ensi kertaa Toukokuun lopun aurinko loisti kirkkaana keveän pilviverhon takaa, ja valaisi ympärillä vilahtelevia kuusimetsiä ja peltoja. Äitini ajama farmariauto kaartoi hiekkatielle ja taivaanrannassa saattoi alkaa samalla erottaa tallirakennuksen tummaa siluettia tien päässä, joka alkoi pikkuhiljaa erottua maneesiksi, tallirakennuksiksi ja moniksi pikkutarhoiksi hevosineen.
”Näyttää muuten aika paljon samalta kuin kuvissa”, totesin äidilleni viitaten kuviin, joita olin ehkä jo kuukauden ajan tuijotellut silmä kovana netissä.
”Jeps, mukavan oloinen paikka”, vastaus sujahti ulos äitini suusta ja kaarroimme kaikessa hiljaisuudessa tallin pihaan.
Venyttelin suurieleisesti kiristäen samalla hieman valahtanutta ponnariani, ja hypähdin ulos pelkääjänpaikalta. Silkasta tottumuksesta lähdin kävelemään kohti valkoista traileria, kuunnellen samalla lintujen liverrystä koivujen oksilla ja hiekan rapinaa kenkien alla. Paikkahan alkoi olla jo melko idyllinen.
”Avaatko sä takaluukun ja puomin niin mä otan hepan ulos?” Kysäisin äidiltäni, hieman lyhyemmältä tummatukkaiselta naiselta, joka oli myös saanut itsensä ulos autosta.
”Joo, käy mulle”, hän vastasi ja avasin oven hyräillen.
Lilja hörähti äänekkäästi koppiinsa tulleelle vierailijalle ja oli änkemässä heinäistä päätään syliini. Tammakin oli selkeästi jo kyllästynyt matkantekoon ja oli hieman hermostuneena valmiina peruuttamaan koska vain ulos kopista. Kliksautin sinisen riimunnarun nahkaisen riimun renkaasta kiinni ja irrotin samalla turvalukon. Kopin takaovi aukesi ja jouduin rauhoittelemaan tammaa melko reilulla kädellä sen meinatessa peruuttaa heti siltä seisomalta mahdollisimman nopeasti ulos.
Lopulta kimo kuitenkin peruutti kohtuu rauhallisesti alas lastaussillalta ja jäi tuijottelemaan korvat hörössä ympärilleen, päästäen samalla kimeän hirnahduksen suustaan. Pari hevosta vastasi sille jostain kaukaisuudesta ja saivat tamman pärskähtämään.
”Mooikka!” kuulin iloisen tervehdyksen parkkipaikan päädystä ja näin vaalean naisen mustassa hupparissa ja vaaleissa shortseissa kävelevän meitä kohti. Vastasin tervehdykseen melkein yhtaikaa äitini kanssa, päättelin naisen olevan tallin omistaja April.
”Eli tämä on siis Lilja”, nainen totesi hymyillen ja esittäytyi kätellen kumpaakin meistä.
”Mennään vaikka ensi töiksi viemään tamma karsinaan, sitten voin esitellä teille tallin”, April jutteli ja suunnitelma kuulosti omaan korvaani ihan hyvältä. Sitä samaa aina joka tallillahan oli.
Seurasin Aprilin perässä kauniiseen, punaiseen tallirakennukseen joka huokui kodikkuutta pelkällä olemuksellaan. Kimon tamman askeleet kaikuivat kumeasti tallin kivistä lattiaa vasten, hevosen katsellessa ihmetellen ympärilleen. Liljan karsina sijaitsi aivan tallin päädyssä, ilmeisesti muiden yksityisten joukossa. Tämä järjestely kelpasi itselleni ainakin hyvin, yksityisten päädyssä harvemmin pyöri hirveästi tuntiratsastajia ja Liljakin saisi olla rauhassa. Otin tammalta kuljetussuojat pois jalasta ja jätin sen hetkeksi yksin karsinaansa, lähtiessäni hakemaan autolta tavarakasoja.
Hetken päästä seisoin taas tallin käytävällä toisessa kädessäni satula ja toisessa suitset, sekä olkapäällä valtava kassillinen jossa oli pari loimea ja viisi satulahuopaa. Kassin reuna hiersi ilkeästi vain t-paidan peittämää olkapäätäni, mutta yritin naama irvessä raahata sitä. Muistin vielä autossa olevat fleeceloimet, purkit ja ratsastusloimet sekä koulusatulan, jonka äiti ainakin lupasi onnekseni tuoda.
”Eli tänne satulahuoneeseen voi tosiaan jättää tuon satulan, sulla oli ilmeisesti siis kaksi satulaa..?” April kysähti ja nyökkäsin.
”Juu, jätä tähän vaan tää toinen ja tossa on paikka sille toiselle”, nainen sanoi ja taiteilin yhdellä kädellä loimikassin pois olaltani ja heitin satulan telineelle.
”Suitset saa jättää tähän ja loimet tonne”, April viittoili ympäriinsä ja tunsin kuinka tavarakuormani keventyi ihanasti. Muutaman edestakaisin kävelyn jälkeen jäljellä oli enää muutama purkki ja harjapakki, jonka kävin laittamassa muiden sekaan pesarille ja purnukat omaan kaappiini yläkertaan. Sinne joutaisi jossain kohtaa kypäräni, kannukset ja miljoonat raipat kunhan vain saisin ne raahattua tallille huomiseen mennessä.
”No niin, tämähän kävi ihan kohtuu nopeasti”, April sanahti hymyillen ja naurahdin hieman. Eihän aikaa ollut mennyt kuin 25 minuuttia. ”Käydään katsomassa vielä missä Liljan tarha on, ja voit sitten käydä vaikka heittämässä sen ulos, jos tahot”, April sanoi ja lähdimme kulkemaan hiekkatarhoja kohti.
Taivas oli muuttunut hieman pilvisemmäksi, mutta sateen vaaraa ei silti pitäisi olla.Nähtyäni tarhan paikan lähdin käpsyttelemään tallia kohti ja April meni itse juttelemaan äitini kanssa kaikista mahdollisista papereista ja muusta todella mielenkiintoisesta.
Kävelin jälleen tallin toisesta päästä toiseen ja avasin liukuoven. Lilja hörähti hiljaa ja käännähti ympäri. Juttelin tammalle matalalla äänellä ja rapsuttelin hetken sen silkkisen pehmeää kesäkarvaa, joka ei kyllä ollut mitenkään puhtaimmasta päästä. Kimoissa ei ollut muuta vikaa kuin sietämättömän vaikea puhtaanapito.
Lähdin taluttamaan tammaa ulos tallista tarhaan, pitäen sitä hieman tiukemmassa otteessa, ja päästin sen tarhassa irti. Ensiksi se seisoi hieman hölmistyneen näköisenä hiekalla ja tuijotteli ympärillään olevia muita hevosia, jotka itsekin kiinnittivät uuteen tulokkaaseen reippaasti huomiota. Hetken kuluttua tamma ravaili tarhaa pari kierrosta ympäri, mutta lopetti pian alkaen hamuilla heinänkorsia maasta. Jätin riimunnarun tarhan eteen ja lähdin kävelemään takaisin päin vilkuillen jatkuvasti taakseni siltä varalta että Lilja saisi mystisesti ”hulluus-kohtauksen” ja juoksisi tarhasta ulos.
Ennen kuin huomasinkaan, istuin jälleen autossa kohti myös uutta taloamme, tässä kokonaan vieraassa kaupungissa, johon olimme hetki sitten muuttaneet. Jostain syystä tunsin että tulisin viettämään tällä tallilla aikaa hieman enemmän, kuin keskustan kaupoissa tai K-Marketin nurkilla.
Vihdoinkin sain tän tehtyä, vaikka lopusta saattaa ehkä huomata että tuli vähän kiire... :D Oijoi, täähän oli tosi kiva alotus (: Mukavaa kerrontaa ja kuvailua sulla ja osaat kirjottaa mielenkiintosesti. Huomasin heti alkuun ainakin nää... Ja Lilja vaikuttaa ihanalta persoonalta, jotenkin eloisalta, mut kuitenkin järkevältä neidiltä :D Pystyin niin kuvitella ton kaman määrän, kun roudasit sitä tonne, kun oli satulaa, loimee, huopii ja suitsii etc. Mut selvittiin kuitenkin xP Mukavaa kanssa oli kuvitella, että tässä oli vielä ihan kesä ja porukka on kesävaatteissa ja aurinko paistaa, ai jai <3 Mutta niin hyvä, että Lilja on asettunut ja sä sait tän ekan merkinnän tehtyä niin tästä on ehkä sit helpompi jatkaakin (: Ja tohon loppuun viitaten toivon kanssa, että vietätä aikaa enmmän Newes, kun keskustan kulmilla, vaikka eihän siinäkään mitään vikaa oo :D Ja vielä pisteitä: 4 näin alkuun // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 12, 2014 20:33:57 GMT 2
Uusia tuulia
Seisoin pienen kodikkaan näköisen tallin pihassa jännityksen ja avuttomuuden sekaisin tuntein. Tallipiha oli tyhjä, ellei lasketa mukaan tarhoissaan kuljeskelevia hevosia. Suurin osa niistä näytti syötävän suloisilta. Vaikka ilma oli kalsean harmaa ja sateinen, niin kuin joka syksy tähän aikaan niillä ei näyttänyt olevan kylmä. Minä sensiaan hytisin kylmissäni ja työnsin paljaat kädet vanhan ja rähjäisen ratsastustakkini taskuihin. Vilkuilin mietteliäänä ympärilleni. En oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä. Samassa tallin puuovi kävi ja pihalle astui punapäinen tyttö, jonka hiukset oli kiinnitetty napakalle poninhännälle. Tyttö asteli reippaasti mustissa ratsastuskengissään minua kohti väistellen taidokkaasti kuralätäköitä pihamaalla. Otin muutaman askeleen eteenpäin. Olin juuri kysymässä onko hän Laura, mutta hän kerkesikin ensin. “Hei! sä taidat olla Iiris?” Nyökkäsin ponnekkaasti. “Laura. Tervetuloa muuten Neween.” Lauraksi esittäytynyt tyttö sanoi ja ojensi kätensä rivakasti. Tartuin siihen ja kättelin tyttöä pikaisesti. “Mennään vaan hakemaan Lilja tuolta tarhasta niin voit hoitaa sitä karsinassa.” Laura sanoi ja viittoi minut mukaansa. “Täällä on yleensä paljon enemmän porukkaa, mutta kaikki on nyt tunneilla tai hoitamassa hoitsujaan tallissa.” Hän sanoi hymyillen. “Okei.” vastasin. “Tässä se nyt on.” Laura sanoi ja osoitti kädellään kaunista kimoa tammaa. “Se on aivan ihana!” henkäisin haltioissani. Punapää naurahti iloisesti. “Ulkonäkö voi hämätä, no ei oikeesti se on tosi kiltti.” Hän sanoi ja sukelsi tarhaan lankojen välistä. Tyttö otti hevosen kiinni ja ojensi riimunarun minulle. Tartuin siihen epäröimättä. “Yleensä Liljan kanssa täällä on kaksi muuta hevosta, mutta nyt ne on juuri sopivasti tunnilla.” tyttö virkkoi nopeasti ja lähti kävelemään edelläni näyttääkseen missä tamman karsina sijaitsi. Nykäisin Valkeaa tammaa hieman riimunarusta. Tuo seurasi epäröimättä kiltisti, tarkkaillen tilannetta ruskeilla lempeän näköisillä silmillään. Ihailin koko matkan hyvin hoidettua tammaa.
Talliin saapuessamme moni kääntyi katsomaan uteliaasti meitä. Hymyilin kaikille mahdollisimman ystävällisesti. “Tässä on Iiris.” Laura esitteli. Karsinoista kuului iloisia tervehdyksiä ja tervetulo toivotuksia. Ainakin täällä otetaan uudet tulokkaat hyvin vastaan ajattelin. Laura ohjasi minut Liljan karsinalle ja käski sitoa kiinni. Tyttö sanoi hakevansa pikaisesti harjat. Päätin sillä aikaa silittää Liljaa. Tamma vaikutti kiltille. Silitin tuon kaulaa. Liljan silkkinen karva oli hyvin harjattua ja tamma oli muutenkin hyvässä kunnossa. Ikävä kyllä sen jalat olivat täysin kurassa. Johtui tietenkin kuraisista tarhoista. Tähän vuodenaikaan ei mitään muuta ollutkaan kuin sadetta ja kuraisia tarhoja.
Laura ojensi palattuaan minulle kumisuan ja pehmeän harjan. “Kiitos.” kiitin tyttöä hymyillen ja rupesin harjaamaan tammaa. Pyörittelin hetken kumiskaa Valkean kaulalla ja siirryin sitten sen selän kohdalle. “Se ei muuten kauheasti pidä pään harjaamisesta ja saattaa satuloidessa hieman liikuskella.” Nyökkäsin ymmärtäväisesti. “Muuten maasta käsin se on ihan helppo.” Laura jatkoi vielä. Tyttö rapsutteli silmäteräänsä minun harjatessani sitä. Lilja seisoi hievahtamattakaan karsinassa. Puhdistin sen kaviot huolellisesti Lauran katsellessa vieressä. Kyykkiessäni Valkean jalkojen juurella tallikäytävältä alkoi kuulua hevosten kavioiden kopinaa ja naisen ääni kaikui tallissa ohjeita antaen. Hetken kuluttua askeleet kulkeutuivat Liljan karsinan luo ja pirteä naisääni tervehti meitä. Nousin ylös ja laskin kavion maahan varovasti. “Tervetuloa minunkin puolestani Neween. Toivotaan kaikki että viihdyt täällä hyvin. Mä olen muuten April. Vaalea nainen sanoi. “Iiris ja uskon kyllä että viihdyn täällä.” sanoin hymyillen pienesti. Samassa käytävältä kuului hevosen hirnuntaa ja pieniä askeleita. “Hei oli kiva tavata, mutta mun täytyy nyt mennä.” April sanoi ja heilautti kättään hyvästiksi. “April on oikein mukava niin kuin kaikki täällä.” Laura sanoi Aprilin mentyä. “Varmasti sanoin ja asettelin harjat tarkasti takaisin pakkiin. Taputtelin Liljaa onnellisena Lauran vielä kertoillessa kaikenlaista Liljasta.
“Aika alkaa loppua, mutta voin esitellä sulle vielä tallia, niin tiedät seuraavalla kerralla missä on mitäkin.” Hän sanoi ja päästi Liljan syömään iltaheiniään. Astelimme pois karsinasta ja suljin perässäni karsinan oven.
“Ada, Ria, Jessi…” Pääni oli ihan sekaisin kaikista nimistä mitä Laura sujuvasti luetteli karsinoiden kohdalla. Tyttö taisi huomata epäröivän ilmeeni. “Ei sun pidä vielä niitä osata. Opit ne kyllä ajan kanssa. En minäkään osannut aluksi kaikkia nimiä.” Laura sanoi kannustavasti. Naurahdin ja jatkoimme matkaa. Laura Näytti harjapakkihyllyköt ja pesarit, kierrättäen minua ympäri tallia. Lopetettuamme kierroksen tyttö sanoi: “Kiva kun tulit. Viihdyt varmasti täällä.” Nyökyttelin. “Aivan varmasti viihdyn ja Lilja on aivan ihana hevonen.” sanoin ilon ja onnen sekaisin tuntein. Kävelimme yhdessä ulos tallista hämärään iltaan. hyvästelimme toisemme ja tyttö kiitteli minua vielä kerran vuolaasti.
Illalla kotona maatessani sängyssä olin aivan haltioissani päivän tapahtumista. Olin niin innoissani että nukahtaminen oli käytännössä mahdotonta. Ilmeisesti olin kuitenkin nukahtanut jossain vaiheessa, sillä aamulla herätessäni olin varma että olin uneksinut yöllä eräästä valkeasta kaunottaresta nimeltään Lilja.
Loppu
|
|