Iida Kokko
tuttu kasvo
Mikä lie, muka aktiivinen
Posts: 61
|
Post by Iida Kokko on Feb 24, 2014 17:06:37 GMT 2
Irlannintyöhevonen, tamma s. 15.2.2014 (6v) OM: Iida Kokko
''Aya on kiltti ja nöyrä tamma, jolla on silti omat mielipiteet ja halut.''
|
|
Iida Kokko
tuttu kasvo
Mikä lie, muka aktiivinen
Posts: 61
|
Post by Iida Kokko on Feb 24, 2014 18:51:12 GMT 2
Jadå! En ny, ljusröd grimma
24.2.2014/maanantai Aya on melko pian yksi vuotias, tajusin ajaessani pienellä punaisella Toyotallani kohti Newerraa. Tamma oli kasvanut tiuhaan tahtiin ja oli virkistynyt ja tullut reippaammaksi, se saattoi jopa välillä uhkailla emäänsä, Adaa. Ada torui sitä, muttei Aya vaikuttanut välittävän siitä, ainakaan kovinkaan paljoa... Parkkeerasin auton pihaan ja hyppäsin ulos sammutettuani sen. Hiippailin talliin ja sen kautta ylös rappusia pitkin tallitupaan, joka oli tyhjä. Vaihdoin nopeasti kenkäni ja kaivoin repusta ulos pienen vaaleanpunaisen varsariimun, jonka olin Ayalle ostanut. Käväisin katsomassa, jos Aya ja Ada olisi tallissa, muttei ollut niin suuntasin kulkuni tarha nelosta kohti. Ja sielähän ne oli. Ada ja Aya, Ada opettamassa ilmeisesti kovapäiselle varsalleen, ettei saa potkia äitiä. Kävelin reippaasti portille ja sukelsin sen alta tarhaan sisälle. Aya kääntyi katsomaan minua ja minä katsoin takaisin. Lähdin varovasti niiden luokse ja suuntasin ensin Adan luokse, joka seisoi yhtä rauhallisesti kuin aina paikoillaan ja haisteli käsiäni. Odotin rauhassa, että Aya saisi rohkaistua itsensä luokseni. Ja pian neiti tulikin. Pieni tamma haisteli ensin varovasti ison etäisyyden takaa, mutta uskaltautui vähitellen lähemmäs. - Mitä Aya? hymisin sille. Tamma uskalsi koskea pienellä turvallaan käteeni, mutta vetäytyi sitten äkkiä poies. Uusi yritys, mutta tällä kertaa sillä oli pienet hampaan kokeilemassa, mitä käsi voisi sille tehdä. - Ei, Aya, ei saa purra, toruin sitä äitimäisesti. Aya alkoi kiinnostua enemmän ja enemmän. Laskin riimun alas, ja tamma alkoikin haistella ja tutkia sitä kiinnostuneena. Hetken päästä sen kiinnostus lopahti ja nostin vaaleanpunaisen riimun ylös. Annoin sen vielä haistella vähän ja sitten aloin pukea sitä sille varovasti, varoen liian isoja ja äkillisiä liikeitä. Huh, noin, riimu päässä. Varsa näytti hetken ihmettelevän sitä, mutta sitten se sai jonkun ihme innostuksen kokeilla riimua ja lähti hyppimään ympäri tarhaa, vaaleanpunainen riimu sen päässä heiluen. Naurahdin tammalle, taputin Adaa ja lähdin pois tarhasta. Avasin tallituvan oven ja nyt sielä istui April, sanoin hei naiselle joka ei vastannut. Istuin pöydän toiseen päähän, naista vastapäätä. April nosti katseensa paperista joka oli sen naaman edessä. - Mmmoi, se mumisi. - Hei! hihkaisin. April laski katseensa paperiin ja pureskeli lyijykynän kumipäätä. - Mä kävin laittamassa Ayan päähän riimun, kerroin. Ei vastausta. Ihan kuin April ei edes kuulisi, oliko se niin keskittynyt siihen paperiin? - Joo, ei tartte vastata, mumisin ja kerroin lisää. - Mulla tuli kuules sellanen asia mielee, et jos sä haluisit auttaa mua sitte vieroittamaan Aya Adasta? Ei vieläkään vastausta. Pirulauta sun kans nainen! Ajattelin. April nosti katseensa ja tujotti minua kysyvästi, nosti kulmiaan ja laski sitten katseensa takaisin paperiin. Hmhp, tuhahdin ja nousin ylös, kävelin repulleni ja kiskoin sen selkääni. - Joo, heippa vaan sulle April! huikkasin oven raosta. - Joo heippa, kiva nähdä sua täällä! April huudahti. WTF?! Aya poseeraa riimunsa kanssa! Hieno tamma. Jaahas saitkin piirreltyä kuvan ennen mua :D Ja pakko todeta et toi väritys näyttää vaikeelt... Mut enköhän mä jonkinlaisen siitä saa. En oo ollu kotosal ny pitkää aikaa nii se kuva on vähän jääny... Onpas se kyllä nätti varsa tosiaan (: Ja jo yks vuotias! Jännän nopeesti se aika vaan menee : D Mutta juu vieroitus olisi tosiaan hyvä tehdä mitä pikimmiten, koska helposti yli kuusi kuukautinen varsa jo onkin. Ja tarinasta vielä, että hyvää kerrontaa, vaikka toi loppu oli vähän hämmentävä :D Olin näköjään tosi tosi hajamielinen jostain syystä... No joskus se on sellasta :D Mut kiva tarinanpätkä ja ihana panostettu ja huolella tehty kuva Ayasta, josta ehdottomasti pisteitä: 4 // April
|
|
Iida Kokko
tuttu kasvo
Mikä lie, muka aktiivinen
Posts: 61
|
Post by Iida Kokko on Mar 12, 2014 18:44:30 GMT 2
//Heeh, joo aika menee aivan suhahtaen, koska kun Aya on vanhempi saan paremmin keksittyä tarinoita ja tekemisiä sen kaa ;pNaiv med Jacco Aya12.3.2014/keskiviikko Ayan vieroitus oli alkanut ja sujunut hyvin. Ainakin itse Ayan kohdalta... Ada oli kuulemma ollut hieman hankalampi ja ikävöinyt varsaansa enemmän kuin varsa emäänsä. Istuin kaikessa rauhassa taukotuvassa siemailemassa liian kuumaa teetä. April oli pitämässä tunteja ja taukotupa oli hiljainen, jos hiljaa yksin soivaa ikivanhan näköistä radiota ei laskettu. Tutkin kännykkääni ja pistin nopeasti viestiä Sannalle, serkulleni, että tulisi hakemaan tunnin, parin päästä. Joo toki mun vanha autonromuni oli päättänyt kettuilla mulle, eikä se lähetnyt käyntiin, joten Sanna oli heittänyt minut pikaisesti Newerraan ja kiitänyt sitten pitämään tunteja. Kelatkaa, mä oon jopa miettinyt ostavani uuden auton, mutta ne maksaa niin paljon, etten raaski sellaseen rahaa pistää. Hörpittyäni teeni loppuun nousin ylös ja lähdin tallin kautta hakemaan Ayaa sisään. Tamma oli kasvanut kivaa tahtia ja saanut uusia ideoita, miten toimia ja ketä ärsyttää. Se oli ilmeisesti tallissa härnännyt karsinanaapuria ja tarhassa Adaa. Kunnon pikkupiru. Nappasin karsinalta vaaleanpunaisen riimunnarun ja riimun. Kipitin lumetonta tietä pitkin tarhalle kentän ohitse, jossa Chappe treenasi Uljaan kanssa ahkerasti koulua. - Hei Chappe! huikkasin. - Hyvältä näyttää! - Hei ja hyvä! tyttö naurahti. Kiinnitin Ayan riimun sen päähän ja tamma kihnutti pientä päätänsä voimakkaasti kylkeäni vasten. Rapsutin sen pehmeää otsaa ja napsautin narun sen riimuun. Maiskautin kovaänisesti ja vedin hieman riimusta ja sain varsan liikkeelle. Aya kipitti vierelläni reippaasti ja katseli uteliaana ympärilleen. Uljas näytti pysähtyneen kesken liikkeen sillä Chappe potki äkäisesti hevosensa kylkiä. Aya ja Uljas tuijottivat toisiaan keskittyneesti kunnes Aya tajusi katsoa menosuuntaan, kompastuessaan jalkoihinsa. - Höpsö, sätin sitä lempeästi. Päästin Ayan vapaaksi karsinaan, jossa se pyörähti pari kertaa ympäri ja haisteli joka nurkan kiinnostuneena. Kävin hakemassa varsan harjat. Ayaa oltiin jo harjailtu ja se oli hyväksynyt koskettelemisen hyvin. Palattuani karsinalle tamma seisoi rauhassa paikoillaan, mutta astuessani sisään, se kääntyi ympäri. - Aya kuule, aloitin. - Meidän pitäis nyt taas harjata sua. Sä oot ennenkin tykännyt tästä. Käänny nyt vaan ympäri. Tamma käänsi päätään katsoakseen minua. - Ympäri vaan, kehotin. Ja ihmeekseni tamma alkoi hitaasti kääntyä. Pian varsan pää oli taas kihnuttamassa itseään kylkeeni. Työnsin sen pään lempeästi pois ja aloin sukimaan sitä rauhallisesti pehmeällä harjalla. Aya yritti pitää minulle seuraa parhaansa mukaan ja se haisteli harjapakkia ja oli kaataa sen pari kertaa ympäri, mutta ehdin väliin. Se myös aina, kun olin tarpeeksi lähellä yritti varovasti näykkäistä, kuin katsoen mitä tapahtuu. Kielsin tomerasti, muttei käskyni uponneet nätin värisen varsan kovaan kalloon. Vilkaisin kelloa. Sanna tulisi about puolen tunnin päästä, siihen asti tappaisin aikaa hengaamalla Ayan kanssa. //lyhyt :0 Sepäs oli lyhyt raapustus :D Mutta ei se mitään, eipähän mennyt kun minuutti ja ei tarvinnut superkauan keskittyä. Älä vaan käsitä väärin, mut siis pitkien tarinoiden kohdalla vähän tarvii enemmänki keskittyä ja miettiä niitä tapahtumia :D Mutta tää oli ihan jees kuitenkin (: Tykkäsin alotuksesta ja kaikesta kuvailusta. Vähän niinku sun mietinnöistä (: Vaikkakin harmin paikka, kun sun auto on hajonnu... Se vaikeuttaa vähän liikkumista varsinki jos pitäs mennä monen tallin väliä, niinku sunki (Yläkokko ja Newe ainaki)... Mut jos laitat loton vetään niin ehkä sieltä tulee pieni voitto ja saat uuden upeen auton :D No joo siis tähän tarinaan takas... Ada on tosiaan vähän ikävöiny varsaansa, mut toivotaan et uuden hoitajan myötä se vähän helpottus, kun saa rapsutuksia siltä (: Aya on kyllä minusta ihana varsa ja varsinki kun se on niin utelias ja harjapakkikin pitää aina tutkia ja työntää kumoon sen pikkusella söpöllä turvalla :D <3 Mutta hyvä kun et anna sen enempää kihnuttaa päätään suhun, kun siitä tulee sit herkästi paha tapa, että se työntää vielä isompana ihmiset kumoon... Ja ehkä tosta näykkimisestäkin jossain välissä päästään :D Pisteitä: 4 // April Jos haluat lisäpisteitä ens kerralla niin viitsisitkö putsata/huoltaa Nalan varusteet? Kun sillä ei ole hoitajaa ja ne näyttävät olevan pienen huollon tarpeessa, jota kukaan ei jaksa tehdä :D
|
|
Iida Kokko
tuttu kasvo
Mikä lie, muka aktiivinen
Posts: 61
|
Post by Iida Kokko on Apr 13, 2014 15:50:34 GMT 2
Nalas sadel på min Aya 13.4.2014 / sunnuntai
Oioioi, mun pikku Aya on kasvanut ihan huimasti, totesin tarhan aidalta. Ayan tarhakaverit Kid, Jessi ja Bea näyttivät huolineen villihkön nuoren tammani joukkoonsa. Istuskelin hieman märällä aidalla tumput takapuoleni alla katsellen Ayaa ja kumppaneita. Olin taas vaihteeksi ollut pitkähkön aikaa poissa, mutta onneksi kivat tallilaiset ja April oli katsonut Ayan perään hyvin! Adan ja Ayan vieroitus oli Aprilin mielestä onnistunut hyvin, eikä Adakaan enää oikeastaan itkenyt varsansa perään. Aya oli nyt heti alussa ilmoittanut olevansa itsenäinen varsa, no mikäs siinä sitten. Olin käynyt hakemassa Ayan narun tallista, ennen kuin olin kaupustellut tahralle. Aamulla ja oikeastaan koko yön oli satanut, minkä näki maasta ja melkeinpä joka paikasta minne katsoi. Olin saanut tarpeeksi aidalla istumisesta ja hyppäsin alas aidalta. Hevoset nostivat päitään heinäkasoista, mutta kukaan ei ajatellut tulla katsomaan minua, joten lähdin kahlaamaan mutautuneen tarhan poikki kohti Ayaa. Vasta ollessani tamman vieressä se nosti päänsä heinistään. Taputin Ayan kaulaa ja kiinnitin narun sen riimuun.
– Tuleppas Ayaseni, sanoin sille lempeästi ja nykäisin hieman narusta. No, Ayahan ei päättänyt liikkua. Tamma tuijotti minua haastavasti, eikä liikahtanut tippaakaan.
– Tule, tule, tule, maanittelin ja vedin narusta. Aya veti takaisin. Huomasin Kidin liikkuneen meitä päin. Jessi oli kävellyt Ayan taakse ja Aya kohotti takastaan varoitukseksi. Bea oli ainut joka oli tajunnut pysyä sivussa. Jessi näykkäisi pikaisesti Ayaa hännän vierestä ja tamma osui melkein jalallaan Jessiin. Poni peruutti tammastani kauemmaksi korvat luimussa. - Aya älä viitti! toruin sitä ja vedin vielä vähän ja yllätyksekseni tamma lähti eteenpäin kunnolla ponnahtaen. Huh, tokaisin mielessäni. Avasin portin ja käänsin hevosen ympäri niin, että sain laitettua portin kiinni. Lähdin eteenpäin maiskauttaen kovaäänisesti. Aya lähti innokkaasti eteenpäin ja sain pidätellä vahvalla eteenpäin pyrkimyksellä täytettyä tammaani talliin asti. Ayalla oli näköjään nopeat mielialan muutokset. Talutin Ayan käytävälle, sen oman karsinan lähelle. Aya näytti hieman yllättyneeltä päätöksestäni jäädä käytävälle ja yrittikin hieman hivuttautua kohti karsinaansa. Hain sen harjat ja aloin sukimaan hieman märkää ja kuraista karvaa. Aya olisi mielellään touhunnut kaikenlaista muuta, sillä se steppasi ja heitteli päätään. - Oles nyt, mumisin.
Ayan jalat oli kuraisimmat ja sainkin hinkata ja puunata niitä paljon ja pitkään, että sain ne puhtaiksi. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja sain huomata Ayan keksineen virikkeen itselleen. Tamma otti suuhunsa narun, sitten heilautti päätään ja jos se lähti suusta se pyydysti sen uudestaan. Yrittäessäni ottaa narua sen suusta Aya puri hampaansa yhteen. Hmph.
- Kiva nähdä suakin täällä! kuulin jonkun huikkaavan takaani. April. - Joo pääsin tänne vihdoin nyt kun autokin on korjattu! - Hah, April naurahti ja käveli Ayan luokse rapsuttamaan tamman otsaa. - Onpa Aya kasvanut. - No onhan se! Siitä tulee iso, hieno tamma, kehuin tammaani. - Joo niin tulee, April myönsi hieman miettivän näköisenä. - Voisitko sä muuten putsata Nalan varusteet? - Juu voin toki! Mä muuten ajattelin kokeilla nostaa satulan Ayan selkään, niin oisko sulla jotain satulaa jota voisin nopee kokeilla Ayalle. Vähän satulaan totuttelua katos, naurahdin. - Hm.. joo.. Se Nalan satula saattais olla melko sopiva. - Okei, mä annan Ayan hetken totutella eka siihen ja sitten pesen sen, lupasin. - Okei, kiva kiitos! April sanoi ja lähti sitten kohti tallitupaa.
Otin nopeasti, mutta huolellisesti Ayan kaviot. Ne olikin melko täynnä helposti irtoavaa mutaa. Taputin Ayan takapuolta ja nappasin ensimmäisen ihmisen jonka näin, uhri: Satu, pitämään Ayaa hetken silmällä. Kiitin hämmästynyttä Satua ja lähdin vikkelästi satulahuoneeseen.
- Kid, Piko, Jessi, Ada, luettelin ääneen. - Nala!
Otin Nalan satulan alas satulatelineeltä ja lähdin takaisin tallin puolelle. Satu jäi katselemaan touhujamme Ayan kanssa. Tiesin, että Sadulla oli oma hevonen, olisiko ollut lämppäri? Hm… Annoin Ayan hetken haistella Nalan satulaa, ennen kuin nostin sen varovasti tamman vaaleaan selkään. Ayan pään nytkähti ylös ja tamman silmänvalkuaiset välkkyivät hetken, mutta Aya rentoutui kuitenkin hetken päästä. Vaikkei ihan kokonaan kuitenkaan. Kiersin toiselle puolelle laskemaan vyön varovasti alas. Rapsutin Ayan turpaa hetken ja taputtelin sitä. Palasin pian vasemmalle puolelle kiinnittämään vyötä löysälle. Ayan korvat painautuivat hetkeksi niskaan. Odottelin, rapsuttelin, silitin ja jutskasin Sadun kanssa, kunnes Aya taas seisoi normaalisti. Kiristin satulaa vielä ihan vähän. Aya suhtautui siihen jo paljon rauhallisemmin. Toivottavasti koko tamman koulutus ja varusteisiin totuttelu sujuisi yhtä hyvin kuin tämä. Taputin vielä Ayaa ja avasin sitten vyön. Nostin satulan tamman selästä ja kiikutin sen takaisin satulahuoneeseen. Satu seisoskeli vieläkin Ayan luona, joten vapautin naisen palveluksestani. Rapsutin Ayaa hetken vielä ja siirsin sen sitten karsinaansa. Tamma jäin mielellään sinne.
Palasin satula huoneeseen ja etsin käsiini satulasaippuan ja sienen. Asettauduin mukavasti jakkaralle, jonka löysin satuloiden alta ja istahdin siihen putsaamaan satulaa. Irrotin ensin huovan ja sitä seurasi jalustimet hihnoineen. Hinkkasin ahkerasti satulan nahkaa ja sain sen näyttämään puhtaalta, kun olin putsannut sen valmiiksi. Hinkkasin puhtaiksi vielä jalustinhihnat. Kiinnitin satulahuovan satulaan ja nostin satulan sen paikalle, sen jälkeen tappelin jalustimet takaisin satulaan. Färdigt! Seuraavaksi etsin Nalan suitset ja putsasin nekin. Ahkeraa, eiks? Kokosin suitset vielä, ennen kuin nostin ne takaisin paikalleen. Noin. Kävin hakemassa kamppeeni tallituvasta ja heissasin sielä istuvia tallilaisia, sitten kävin sanomassa tammuskalleni heipat pienen pusun kera. Aya oli onneksi saanut seuraa, ettei tamma ollut tallissa enää ihan yksikseen. - Heippa muru! huikkasin sille vielä tallinovelta.
En muista ruotsista sanaakaan, vaikka sitä oon opiskellu ja noi ostikot on kyl kivoi, kun ne on mulle ihan hepreaa! :D Mutta joo hyvä, et toi porukka viihtyy tarhassa keskenään, kun sekotin tota tarhausta niin toivoa saattaa, että kaikki hevoset viihtyy uusien tarhakavereiden kanssa. Mutta Aya taitaa olla ton tarhan ehdoton johtaja, kellään ei oo siihen sanomista :D Uskalsit sitten kokeilla jääräpäselle pikkutammalle satulaa ekaa kertaa! Jännää, mut onneks se meni hyvin, eikä Aya saanut mitään hepulia, sehän se oiskin ollut pieni takapakki... Pääset kohta hei sisäänratsastaa sen, jos siis aijot tehdä sen itse, ken tietää :D Onhan Newessä onneks apulaisia varmasti, jotka lupautuu oleen apuna. Ja vielä loppuun kiitos, että puhdistit Nalan varusteet oikein perusteellisesti (: Ja kiva, kun pääsit taas kattoo Ayaa, vaikka sua ei oo pitkää aikaa tääl näkynytkään (: Pisteet: 4 + ekstrana: 2 = 6 pistettä // April
|
|
Iida Kokko
tuttu kasvo
Mikä lie, muka aktiivinen
Posts: 61
|
Post by Iida Kokko on May 30, 2014 16:05:36 GMT 2
Promenad med Satu å Leija30.5.2014 / perjantai ''Hei Satu!'' hihkaisen sen verran kovaan ääneen, että narun päässä hiihtävä Aya säpsähti. ''Iida?'' Satu vastaa epävarmana. ''Lähetkö mukaan kävelylle?'' irvistän. ''Joo, vaikkapa! Mä voin varmaan mennä ilman satulaa Leijalla?'' ''Joo toki, mut mä en siihen ryhdy!'' Talutin Ayan portista pihalle ja käänsin sen niin, että sain portin suljettua. Samassa tarhassa oleva Bea löntysti portille ja yritti livahtaa pihalle, mutta ehdin sulkea portin tamman turvan edestä. Lähdin taluttamaan kivan reippaasti kävelevää suurta tammaani kohti tallia. Olin käynyt kyllä Ayaa kattomassa, vaikka tamman päiväkirja kieli muuta… Ayan koulutus oli sujunut oikeastaan tosi hyvin, mikä oli aivan super juttu! Se oli kivan eteenpäin pyrkivä ja halukas työskentelemään, muttei kyllä antanut mitään ilmaiseksi edes käynnissä, jota olimme vain menneet talutuksessa. Olin saanut Aprilin ja Sadun auttamaan minua, ja hyvinhän se oli sujunut. Pihalla oli silleen aika hyvä keli, vaikkei niin hyvä mitä edellisviikolla oli ollut. Pihalla tuuli ja pari piskoa tipahti sieltä täältä. Sain Ayan talliin ja jätin sen käytävälle, missä tykkäsin sen laittaa kuntoon, karsinassa se meni enemmän sähläykseksi. Aya tosin jäi käytävälle alkuun hieman haluttomasti ja se heilui ja kuopi, mutta hetken niin tehtyään, se lopettaa. Hain tamman vaaleanpunaisen harjapakin ja sieltä kumisuan. Tamma oli taas vaihteeksi pyörinyt itselleen kurakerroksen ja sen kuurauksessa kesti hieman… Satu saapui Leijansa kanssa talliin ja vein hepan karsinaan, joka oli Ayan oman vieressä. Olimme molemmat aika vähäpuheisia, mutta meni se niinkin, näin voisin mietiskellä rauhassa asioita oman pääni sisällä. Kaikki oli mennyt hyvin Reifrin kanssa, mies oli tanskalainen Suomeen muuttanut komistus, joka oli kiinnostunut hevosista. Olimme käyneet pareilla treffeillä ja mies oli auttanut tallissakin. Saas nähdä mitä senkin kanssa tulee tapahtumaan… Ayan kuopaistua maata ja pärskähtäessään kovaan ääneen, heräsin ajatuksistani. Rapsutin tamman hassunväristä otsaa ja vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Puhdistin kaviot perusteellisesti viimeisiä likapaakkuja myöden ja kävin sitten hakemassa hanskat ja Ayan suitset. Käväisin tallituvassa juomassa lasillisen vettä ja lähdin sitten satulahuoneen kautta takaisin talliin, jossa Aya oli työntouhussa. Tamma oli kaatanut harjalaatikon ja astunut vasemmalla etusellaan sinne. Harjat ja kaviokoukku lojui maassa ja Aya näytti tyytyväiseltä. Hymähdin ja katsoin typertyneesti harjalaatikossa olevaa jalkaa. ''Backa!'' komensin ja työnsin tammaa taaksepäin. Aya peruutti askeleen ja nosti fiksusti jalkansa pois laatikosta. Taputin tammaa. ''Satu? Missä vaiheessa sä oot?'' kysyin ruskeahiuksiselta naiselta. ''Pian valmis suitset puuttuu.'' Satu vastasi. ''Okej, mä alan nyt suitsiin.'' Siirsin riimun kaulalle ja varmistin, että kaikki tarvittavat remmit suitsista oli auki. Otin kiinni niskahihnasta ja siirsin sen lähelle tamman korvia. Kuolaimet vasemmalle kämmenelle. ''Avaa.'' sanoin ja tungin kuolaimet Ayan suuhun. Annoin sen olla vielä hetken kiinni riimu kaulalla, niin sain siivottua harjat laatikkoon ja laitettua laatikon sivuun, jottei se ollut tiellä. ''Valmis!'' ilmoitin. Pistin hanskat käteen. Ja irrotin Ayan. Laitoin riimun roikkumaan karsinan oveen ja lähdin sitten jo pihalle. Aya haisteli sieraimet suurina ja hirnahti äänekkäästi. ''Oi hei Iida!'' kuulin takaani huudon ja käännyin katsomaan huutajaa. April. ''Heippa!'' vastasin iloisesti takaisin. ''Maastoon lähdössä?'' ''Juuh, Sadun ja Leijan kanssa.'' hymyilin. ''Olisit säkin voinut mukaan tulla.'' ''Ehkä joku toinen kerta'' April lupasi. ''Mulla on vielä parit lannat luomatta.'' ''Haha! Voit varmaan myös putsaa Ayan karsinan?'' kysyin koiranpentusilmillä. ''Turhaluulo!'' April vastasi ja kääntyi, niin, ettei ehtinyt nähdä keskisormea ja irvistystä. Ehkä parempi niin, hymyilin itsekseni. Satu saapui pihalle tammansa kanssa. Nousi lämppärinsä selkään jakkaralta ja nyökkäsi. Sitten mentiin. Satu ja Leija edellä, minä ja Ayani perässä. ''Metsään?'' pyysin ja Satu kääntyi hymyilemään. Katselin innostuneena ympärilleni ja vilkuilin välillä Ayaa. Tamma pysyi onneksi rauhallisena, mutta oli tunkenut kielensä pihalle. Mulkaisin Ayaa, mutta nyt sille kielelle ei oikein mitään voinut tehdä. Hetken kävletyämme Satu kääntyi katsomaan mua ja kysyi jos oli ok, jos ne ravaisivat. ''Juu käy.'' Toivon hieman kateellisena, että jossain vaiheessa pääsisin itsekin ravailemaan ilman satulaa hevosellani pitkin Newerran metsäpolkuja. Tai siis olihan mulla tallillinen hevosia Yläkokossa, mutta Ayaa meinasin, tahtoisin kivanvärisen tammani selkään - ja vähän äkkiä! Ei ehkä ihan äkkiä, mutta äh.. niin. Aya olisi halunnut lähetä toisen tamman perään ravaamaan. Reissu oli kaiken kaikkiaan kiva! Kiitin Satua seurasta ennen kuin läimäytin korjatun autoni oven kiinni. Heilutin vielä tallinpihaan ilmestyneelle Chapelle ja vilkaisin Ayan tarhaan, jossa se söi hyvällä ruokahalulla heiniään. Sadun ottama kuva(: //Jea pitkästä aikaan! Ihan alkuun: Toi kuva on IHANA!!!! <3 Aya on niiin söpö :DDDD Just tommoseks " :-P " sen voi kuvitella... Ja sulla on upeet hiukset, vou! :D Hyvä toi kohta, että "Olin käynyt kyllä Ayaa kattomassa, vaikka tamman päiväkirja kieli muuta…" Hi hii, eipä haittaa :D Ja hyvä, et Ayan kaa menee hyvin ja tamma ei oo mikään mahdoton riiviö, vaikka jääräpäinen se kyllä osaa toisinaan olla joo... Nora on ainakin kertonu, että saanu sen neidin kanssa joskus muutamaankin kertaan olla todella napakkana, kun on vieny ulos tarhaileen aamusta, että kuka siinä taluttaessa johtaa Aya vai punapää... Mutta ainakin on luonnetta :D Oooh Reifrin! Kukas herranen tää sitten onkaan? Sun pitää kyl kertoo tästä komistuksesta lisää ens tarinois (; Hepostarinat kaipaa aina vähän romantiikkaa : P Jaa Ayalle pitää puhuu uotsia, että se ymmärtää, ei ihme, että se ei oo meitä totellu :D Mut hauska kohta toi, kun sen jalka oli pakissa, voi pöljää neitiä <3 Teillähän olikin mukava reissu varmaan, vaiks aika vähäpuheisia tosiaan olitte, huomasin... No utta ei aina oo pälätettävää nii paljon :D Tää oli kyl kiva tosiaan, ja pitkästä aikaa, jeij (: mutta niiin... saat pisteitä ruhtinaallisesti, eli: 6 pistettä // April
|
|
Iida Kokko
tuttu kasvo
Mikä lie, muka aktiivinen
Posts: 61
|
Post by Iida Kokko on Aug 16, 2014 10:11:21 GMT 2
Fin, ny, Aya!16.8.2014 No huh, huh. Tämä kesä on ollutkin niin kiireinen, että en Newessä ollut ehtinyt juurikaan käymään. Hyi minua! Aprilin parin Facebookiin lisäämän laidunkuvan perusteella Aya on nyt kunnon lihapulla. Pidin Reifriä kädestä ajaessani, mies oli tahonut tulla mukaan, enkä minä pistänyt yhtään pahaksi. Nuoruusvuosina hyvin opeteltu ruotsi oli palautunut mieleeni paremmin kuin hyvin jutellessani Reifrin kanssa suurimmaksi osaksi ruotsia. April oli siitä maininnut, kun olin Ayaa komentanut ruotsin kielellä. Pysäytin autoni Newen tallipihaan ja nousin autosta sammutettuani sen. Kävelimme talliin Reifrinin kanssa käsi kädessä ja heissasin pari vastaan juossutta tyttöä, ne oli ihan uusia kasvoja. Välillä sitä tuntee itsenä varsin vanhaksi, kun hoitajat ovat usein alle kahdenkymmenen. Tallissa oli lauantaiaamun kunniaksi hiljaista. Laidunlomat oli jo hepoilla loppuneet, ellen ihan väärässä ollut ainakin tarhoissa oli hevosia. Kävin Ayan karsinalla, joka oli siivottu ja nappasin karsinan ovessa olevan vaaleanpunaisen riimunnarun. Lähdimme tarhoille. Aya seisoskeli portilla, kun taas Bea, Kid ja Jessi olivat taaimmaisessa kulmassa ja haikaillen katselivat laitumelle päin. ‘’Moikka muru’’ mumisin tamman korvaan sen puskiessa otsaansa minua päin. Kiinnitin narun riimuun ja vedin tamman liikkeelle. Annoin Reifrin rapsuttaa tammaa hetken ajan. Matkalla tallille vastaan kävelivät ystävykset Nora ja Jessica. Tytöt kävelivät päät yhdessä ja supisivat. Kuullessaan / huomatessaan meidät he pysähtyivät ja jäivät hetkeksi juttelemaan. ‘’Moikka!’’ aloitti Nora aloitti iloisesti keskustelun. ‘’Hei!’’ vastasimme Reifrin kanssa kuin yhdestä suusta ja virnistimme kuin nuoret. ‘’Moikka Aya, käveletpä sä nätisti.’’ Nora sanoi Ayalle ja rapsutti sitä harjanjuuresta. ‘’Ei se ainakaan aamusta mun kaa kävele noin rennosti, mä saan ihan toisissani pidättää ja komentaa sitä, vaikkei se tehookaan siihen...’’ ‘’Mm… no se kai sitten kuluttaa suhun sitä energiaansa ja kävelee mun kaa nätisti.’’ naurahdin. ‘’Niin se taitaa olla.’’ Nora myönsi hymyillen. ‘’Aattelitko ratsastaa Ayan?’’ Jassica puuttui puheeseen. ‘’En, meinasin et klippaisin sen.’’ kerroin ja Reifr tuijotti minua varsin yllättyneenä. Irvistin. ‘’Aa… no, onnea siihen.’’ Jessica hymyili ja kiskoi kaverinsa liikkeelle. ‘’Va fan?! Koska aattelit kertoo mulle, et klippaat Ayan?’’ ‘’Heh, en oliskaan vaan sä olisit saanu nähä.’’ hymyilin ylpeänä. ‘’No joo, ehkä se on sille kivempi kun on sitten vähän viileempi, vaikka ei tota karvaa muutenkaan paljoo oo...’’ Reifr mumisi. Hymyilin miehelle ja nappasin tämän käden omaani. ‘’Viedään se tohon hoitopuomille’’ ohjeistin. Kiinnitin Ayan puomiin ja katsoin Reifriin. ‘’Voisitko hakea trimmerin auton takaluukusta?’’ hymyilin herttaisesti. Mies lähti autolle. ‘’Oj, va bra! Mycke bra!’’ kehuin tammaa samalla kun taputin sen kesän aikana vaalentunutta karvaa. Tamma oli nostanut jalkansa maasta sillä hetkellä, kun olin sanonut ‘’Lyfta!’’ olin varsin ylpeä hevosestani. Rapsutin tyytyväisen näköistä Ayaa sään kohdalta saaden kutiavan tamman nostamaan päätään ja sulkemaan silmänsä. Se nautti, ihanan näköinen. ‘’Hei Iida, pitkästä aikaa, taas.’’ Vierellä ilmestynyt April naurahti. ‘’Pitkästä aikaa tosiaan, taas.’’ irvistin. ‘’Aya sluta!’’ komensin kuopivaa tammaa. ‘’Hahah, ei ihme ettei tamma meitä täällä tottele, kun se saa ruotsinkielisen opetuksen.’’ April virnisti. ‘’Eh.. joo ruotsi jää vähä päälle, kun juttelen Reifrin kanssa sitä.’’ kerroin. ‘’Mutta, voin koittaa tehä Ayasta kakskielisen.’’ nauroin. ‘’Joo, mielellään.’’ April nauroi myös. ‘’Milles täällä nauretaan?’’ kysyi Reifr, joka oli hakenut trimmerin autosta. ‘’Ayan kakskielisyydelle.’’ April kertoi. ‘’Ahaa...’’ Heh, Reifr ei älynnyt. ‘’Joko alotetaan?’’ mies kysyi minulta. ‘’Ootteko klippaas Ayaa?’’ April ihmetteli. ‘’Joo, vaikkei sitä oikeestaan tarvis klipata niin on se hyvä totuttaa siihen. Sit aattelin myös siistiä ton hännän.’’ kerroin ja mulkaisin sotkuista ja juuresta pilalle hinkattua häntää. ‘’Okei, no, tuun kattoon lopputulosta kun ootte saanu klipattua ton, pärjäile Aya.’’ April lisäsi taputtaen tamman persusta. ‘’No, joo, alotetaan!’’ sanoin, olin harjannut nopeasti pölyharjalla tamman läpi. Reifr otti trimmerin ulos paketista. Mies ojensi musta harmaan trimmerin minulle ja menin tamman pään luokse antamaan sen haistella sitä hetken. Sen jälkeen vedin sillä pitkiä matkoja pitkin auringon lämmittämää karvaa. Aya nosti päänsä ja käänsi korvansa kuuntelu asentoon ja mulkoili. Lopetin ja kun silmät olivat ‘normaalin’ näköiset jatkoin. Aya suhtautui siihen hyvin. Otin trimmerin irti karvasta ja pistin sen päälle. Kävin sen kanssa Ayan pään luona ja sitten takana. Se ei onneksi reagoinut siihen mitenkään erikoisesti. Vain hieman epäluuloisesti. Vilkaisin Reifriä. Mies nyökkäsi. Suljin hetkeksi silmäni ja laskin mielessäni kymmeneen. Yksi… kaksi…. kolme… neljä… viisi…. kuusi… seitsemän…. kahdeksan…. yhdeksän… kymmenen! Avasin silmäni ja pistin koneen päälle. Kaikki sujui onneksi hyvin. Aya oli melko rauhallinen. Jäljestä tuli siisti. Onneksi. Olin varsin tyytyväinen ja niin oli Reifrkin. Mies suuteli minua pitkästi ja taputti Ayaa. ‘’Käydään ottamassa kuva tuolla tallin takana.’’ mies ehdotti ja sitten me mentiin. Tosin, laitoin tammalle suitset päälle, tulisi hienompi kuva. Pysäytin tamman tallin taakse ja kävelin sen eteen. Tosin tamma ei tajunnut että siinä vaiheessa sen kuului pysyä paikoillaan vaan tamma koitti kävellä - ja kävelikin - perääni. Peruutimme monta askelta, ennen kuin se kyllästyi. ‘’Hyvä Aya!’’ kehuin - suomeksi. Kuulin kameran räpsähtävän. Mamin rakkauspakkaus hienona, eiks?;) "Aaaawww... aaawww, miten sulosta. Söpöö <3 :3 etc. " <--- toi litannia söpöilyä meni mun päässä ees taas varmaan tuhat kertaa tän tarinan aikana... :D Ja muutenkin pystyin niin kuvittelee ton kädestä pitämisen, kun kävelitte koko ajan käsi kädes ja ootte ihan rakastuneita höpsöjä <3 Tosta alusta tuli ihan mieleen oma autolla ajaminen, siis irl, kun poikaystävä on mukana niin se aina ottaa mua kädestä kiinni ja "vaatii" pusuja kun seistään punasis valois... Yritä siinä nyt sitten keskittyä liikenteeseen tai vaihtaa vaihteita vasemmalla kädellä :D No joo niin palataas aiheeseen... Toi on kyl hauskaa, et otit tän Ayan kaa mukaan ton ruotsinkielen :D Ite en muista siitä vähästä ruotsin opiskelusta enää yhtikäs mitään, et oin vaan arvailla mitä noi sun kaikki otsikotkin on... Mut hyvinhän toi karvan trimmaaminen sitten menikin lopulta, vaikka ite oisin varmaan jättänyt väliin :D Siis, kun on se neiti meijän kanssa (Nora, Jessica, Alex, minä) yleensä sellanen jäärä, että ei ois tullut tosta klippaamisesta mitään... Ja hyvä et sait sen hännänkin nätimmäks, kun se oli tosiaan siistimisen tarpeessa ton laitskakauden jälkeen... Ja ihana toi kuva teistä lopussa! Aya näyttää söpöltä ja voin niin kuvitella, että sä just oot kehumassa sitä tossa ja se kuuntelee pää pystyssä ja korvat hörössä sua :D Muutenkin tää oli mukavan rento tarina ja tykkäsin, kun otit Reifrin (miten tommonen nimi oikeen taipuu? :D) mukaan neween (: Tää oli taas tämmönen helppo luettava, mukava, kiinnostava ja hyvän mittanenkin tarina, kyl sä vaan osaat ei voi muuta sanoo. Pisteitä sitten: 5 // April
|
|
Iida Kokko
tuttu kasvo
Mikä lie, muka aktiivinen
Posts: 61
|
Post by Iida Kokko on Nov 24, 2014 17:49:01 GMT 2
Klargörande galopp 24.11.2014 / maanantai
- Mitä!? parahdin itku kurkussa. - Totta se on, Ada on kuollut, April pisti käden lepäämään olkapäälleni.
En vastannut vaan nieleskelin kyyneleet alas kurkusta, en niin rupea itkemään tuntilaisten edessä. - Mhm.. mun pitää mennä, mumisin ja kiidin pois tallista.
Menin pihalle satulahuoneen kautta, josta hain Ayan suitset. Pari tyttöä katseli minua kulmat kurtussa ja olivat varuillaan. Onneksi sain pidettyä suuni kiinni, se olisi vielä puuttunut että olisin ruvennut räyhäämään tuntemattomille. Irvistin silmät sumeina, otin suitset, jotka tajusin olevan väärät, räpyttelin silmäni kuivemmiksi ja nappasin tällä kertaa oikeat suitset. Otin vielä lainakypärän laatikosta, koska oma oli kaapissa, tallituvassa, missä varmasti oli muitakin. Hyi jotain ihmisseuraa. Painoin kypärän päähäni.
Aya seisoskeli märän näköisenä loimi päällä, onneksi sillä oli loimi. - Aya hei. huikkasin tammalle ja lähdin pyydystämään kurajalkaista irlantilaistani. Tarhassa oli toinenkin irlantilainen. Ayan tarhakaverit oli vaihtuneet ja nyt tamma oleili kimon tamman kanssa, joka piti etäisyyttä luimivaan Ayaan.
- Moi poni, hymisin sille ja vedin kaulukseni pystyyn.
Otin riimun pois Ayalta ja suitsin sen yllättävän pikaisesti. Aya ei pistänyt lainkaan vastaan - no johan oli, mietin, mutta mukava näin. Riisuin vaaleanpunaruudullisen loimen ja nostin sen tarhan aidalle. Pihalla oli helvetin pimeä, vaikka kello oli (VASTA) viisi. Eilinen lumi oli sulanut ja tilalla oli märkyys ja hyytävä pimeys, vihasin pimeää. Aya tuli kiltisti perässäni tarhasta, josta talutin sen jakkaralle jonka löysin lähempää tallia. Nousin sen päälle ja ponnistin siltä tammani selkään. Aya värähti äkillistä painoa selässään, muttei reagoinut muuten.
Juuri kun olin painamassa kantapääni hepan kylkiin, joku tuli tallista taluttaen ponia. - Voisitko sanoa Aprilille, että lähin maastoon ja tuun tunnin sisään? - Voin. - Voi kiitos!
Hällä väliä tällä kertaa, että oli heijastinliivi jäänyt, mentäisiin turvallisesti. Tamman käynti kopisi tietä vasten. Riskialtista, mumisi joku pieni ajatus takaraivossa. Kävelimme vielä hetken, niin, että sain ajatukseni selkeiksi. - Aada oli kuollut. Se tosiaan oli. Päivä, jona tamma muutti Yläkokosta Newerraan ei tuntunut missään, Newessä kumminkin tarvittiin tuntihevoslisäys - tai siis kyllä se vähän tuntui, nipisti vain. Mutta se, että Aada oli kuollut kolahti ja kovaa, olihan se oli vanha ja silleen, mutta, mutta… Tarvin ravia tai kovaa vauhtia, tuhahdin ja puristin jalkani tammaan kiinni.
Katuvalot vilahteli silmäkulmassa, kun laukkasimme Ayan kanssa kovaa vauhtia hiekka tietä pitkin. Ei me kauaa ravissa pysytty, koska Ayan vapaapäivät tuotti energiaa - jota tammalla oli aivan sikana. Kiidimme täysiä - onneksi pysyin selässä - Aya laukkasi korvat hörössä ja alkoi omin neuvoin hidastamaan, kun alkoi laukka mittari tulla täyteen. Laskin sen sitten raviin, joka oli yksi kuolema vauhdikkaan tasaisen laukan jälkeen. Pompin ja hytkyin Ayan selässä, kunnes ravista tuli tasaisempi. Tamma pärski tyytyväisenä ja kaarsi kaulaansa. Taputin kevyesti hikistä tammaa ja käänsin sen takaisin tallia kohti.
Tallilla törmäsimme Apriliin ja joukkoon ratsastajia, joiden tunti oli loppunut. - Kylläpä vauhdikas laukka virkistää ja selventää mieltä, sanoin melkein jopa onnellisena Aprilille, joka näytti silmiin nähden huojentuneelta. Nainen ohjeisti ratsastajia ja lähdin itse hakemaan tarhalta Ayan riimua ja loimea. Tamma tallusti vierelläni. Aya saisi jäädä sisälle, päätin ja nostin aidalta loimimytyn ja maahan tippuneen riimun ja talutin Ayan karsinaansa.
- April muuten? huikkasin karsinasta, jossa olin juuri pistänyt ruskean sävyisen tammani yökuntoon. - Niin? kuulin vastauksen. - Aya alkaa olla jo melko kypsä, että sitä saa kyllä lainata tunnille, jos on hepoista puute! tarjosin über-ystävällisesti. - Aahaa. Okei, kiva, kiitos, April vastasi, kun tälle valkeni ehdotukseni. - Juu ei mitään!
( no johan oli pitkästä aikaa!)
|
|