Voisitko edes enää olla mahtavampi pieni oripoika...?"Moikka April!", kuulin Katrinin huudahtavan takaani. Käännyin katsomaan ja huomasin, että myös Kassun musta pää käännähti ja korvat hörössä se katseli tulijaa. Hymyilin sen uteliaisuudelle.
"Miten teillä on menny Kassun kanssa", Katrin kysyi, kun oli kohdallani. Hän antoi Kassun haistella kättään, kun oripoika niin innokkaasti työnsi päätään naista kohti.
"Hyvinhän meillä. Oon yrittäny tehä sen kaa kaikkee mahollista mitä vaan on ikinä tullu mielee.", sanoin hymähtäen ja nypin samalla mustia karvoja suasta.
"Miten niin kaikkee? Oot lähteny sen kaa kaupungille ja sillee?", Katrin sanoi nauraen ja hymyilin hänelle.
"No ei nyt sentään. Oon saanu sen kaa hyvän yhteyden pyöröaitauksessa ja poika selkeesti luottaa muhun niin oon halunnu kokeilla sen luottamusta. Ollaan käyty maastossa ja nähty vaiks mitä. Oon vieny sen autojen luo. Ja et ikinä arvaa minne se käveli yks päivä mun perässä ilman naruu ihan nätisti." Katrin jäi odottamaan vastaustani ja jatkoin:
"Traikkuun! Laskin vaa huviksee sen rampin auki ja kävelin sisälle. Jätin siis Kassun siihe vieree naru maas. Se seisoo sillee paikoillaan. En uskonu et se seurais, mut sit se vaan käveli mun peräs sinne. Voi että miten ihana ihana pieni poika!", ylistin Kassua ja rapsutin sen harjamartoa rystysilläni.
"Teillä menee ilmeisesti tosi tosi hyvin. Aijotko selkää kolmivuotiaana, vai mite?, Katrin kysyi hymyillen.
"Juu sillo. Varusteiden kaa teen nytte töitä, et satulan ja suitsien ja suojien yms. kaa ei tulis mitään ongelmia."
Katrin nyökytteli ja kysyin häneltä indistä ja harmosta ja starista. Nainen rupesi selostamaan ja suin samalla Kassua.
Juttelimme hyvän tovin ja vaihdoimme nuorten hevosten kuulumisia. Plus Indin. Nostin satulan Kassun selän ylle varovasti ja laskin ja liu´utin sen oikealle paikalle. Ori käänsi korviaan, mutta seisoi hyvin paikoillaan ja juttelin sille omiani koko ajan rauhallisesti. Kehuin Kassua, kun laitoin vyön kiinni ja satula oli oikealle paikallaan. Rustusillä rapsutin sen harjamartoa, sillä ori piti siitä ja olin viettänyt tovin ja toisenkin mustan varsan kanssa rapsutellen. Minä rapsutin sitä ja sitten toisinpäin.
Irrotin riimunvarren hoitpuomista ja lähdimme Kassun kanssa kentälle. Muutaman kerran oripoika kokeili purra satulaa pois, mutta nykäisin riimunvarresta ja kielsin Kassua napakasti. Ori totteli hyvin, vaikka satula selvästi hieman vaivasi sitä.
Kentällä kävelimme ensin kaartoon ja seisahdin. Pyysin Kassua seisomaan ja kiristin satulavyötä reijällä. Se meni hyvin ja kehuin oria. Siirryin uralle kävelemään ja tein joitakin ympyröitä ja pysähdyksiä. Kaikki meni hyvin, mutta kun lähdimme ravailemaan ja satula liikkui orin selässä tuli ongelmia. "Heeei shhh oriseni. Ihan iiiisiii...", yritin rauhoitella oria joka pukitteli ja hyppelehti. Jatkoin ravissa ja kannustin Kassua vain ennemmän eteen, kun se pukitteli ja hyppeli. Kun olimme ravailleet monta kierrosta ja olin tehnyt ympyröitä ja pysähdellyt ja pyytänyt orin keskittymistä tiukasti itseeni, satula ei enää häirinnyt sitä. Eikä myöskään pintelit, jotka olin käärinyt sen etusiin.
Otin käyntiin, kun ori ravasi nätisti vierellä. "Hyvä poika!", kehuin ja taputin orin kaulaa. Kassu pärskähti ja ravisteli päätään. Kävelimme kaartoon ja tputin riimunvarren maahan. Kassu jähmettyi paikoilleen ja avasin satulvyön. Nostin satulan orin selästä ja katsoin, että se seisoisi silti yhä. Ja Kassuhan seisoi. Vein satulan aidalle ja palasin orin luo. Napsautin riimunvarren auki ja käännyin selin oriinpäin. Lähdin kävelemään portille ja kuulin Kassun askelten seuraavan minua. Hymyilin itsekseni ja kävelin puomien luo, jotka oli jätetty kentän laidalle. Nappasin yhden ja käännyin puomin kanssa. Kassu otti muutaman askeleen taakse ja katseli ihmeissään puomia. Vein sen pitkällesivulle ja myös muutaman muunkin puomin, sekä tolpat. Tein esteistä matalan kolmen sarjan.
"Nonni nyt hypätään oriseni. Mä tiiän että sä rakastat hyppäämistä Kasimir.", sanoin orille, joka tuijotti minua välimatkan päästä. Maiskautin vähän ja nostin kädet ilmaan. Kassu lähti kävelemään ja maiskuttelin vähän lisää. Musta ori lähti ravaamaan ja pidin sen ravailemassa ympyrällä vähän aikaa. Sen liikkeet olivat ihanan ilmavia ja katselin sen liikkumista aina ilolla. Ori tuntui aina olevan jotenkin niin elossa. Se ei koskaan laiskotellut, mutta ei myöskään hyppinyt seinille energisenä.
Kun Kassu oli tulossa lyhyelle sivulle maiskautin ja sanoin selkästi: "laukka!", ja ori nosti laukan ja lähti esteille. Se hyppäsi innokkaasti ja sulavasti. "Wooouuuu", sanoin laskevaan äänensävyyn ja ori hidasti raviin. Lyhyellä sivulla pyysin taas laukkaan ja esteet menivät hyvin. Jätin orin huomiotta ja annoin tehdä mitä se halusi, kun laskin esteet puomeiksi. Vikan puomin jälkeen vihelsin lyhyesti ja lähdin kävelemään portin lähelle, jonne vein viimeisenkin puomin. Kassu seurasi minua ja portilla otin sen kiinni. Kehuin sitä aina, kun se käyttäytyi niinkuin halusin, kuten nyt. "Hyvä poika", sanoin rauhallisella äänellä ja lähdin kävelemään orin kanssa pitkällä narulla uralla ihan rauhassa.
"Nonni siinä oli vikat käynnit. Se olis sit siinä oriseni. Jätin orin seisomaan vielä hetkeksi ja hain satulan, jonka laitoin sen selkään hyvällä menestyksellä. Kun satula oli selässä lähdin kohti hoitopuomia. Tein tavallisia hoitotimenpiteitä puomilla. Harjasin joka paikasta, otin kaviot ja nostelin jalkoja ihan muutenkin. Harjoitusta siihenkin. Suin harjaa ja häntää. Sitten vein mustan oriseni oripihattoon, jossa sillä olikin kaverina Rainbow. Orit tervehtivät toisiaan ja jäivät seisoskelemaan varjoon.
Itse vein satulan, pintelit ja Kassun harjapakin satulahuoneeseen. Roki tuli minua vastaan, kun kävelin kohti taloa. Harmahtavan ison koiran häntä vispasi hurjasti ja hymyillen rapsutin sitä nopeasti. "Mennääks syömään Roki?", kysyin siltä ja koira selvästi tunnisti syömään sanan ja innokkaasti lähti seuraamaan minua.
~ April & Kasimir