|
Post by April on Aug 21, 2013 20:39:59 GMT 2
Nalan päiväkirja- Risteytyshevonen (must x mft), tamma - koulutustasoltaan: ko. HeA, re. noin 100cm - Hoitajana: Frida- ex hoitajana oli LyydiaMuistilista hoitajalle:♥ Voi sitoa kiinni hoidettaessa tai laittaa pesarissa ♥ Voi sitoa tarvittaessa punaisen nauhan häntään. Potkimisen merkiksi. ♥ Sateella/räntäsateella sadeloimella tarhaan. → Tarhaa aina yksin + varsa♥ Satulavyössä on aina hyvä olla pehmuste. ♥ Pimeällä maastoon heijastimia. ♥ Esteillä omat lila_keltaiset jännesuojat etusiin. » Nalan sivut
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 17, 2014 16:57:24 GMT 2
Ensitapaaminen! 17.03.2014 Tärisin innosta suurella, ruskealla sohvallamme. Pidin puhelinta vieressäni, mutta en uskaltanut katsoa siihen. Millä hetkellä hyvänsä, Mindalyan hoitajuus selviäisi. Suljin silmäni, mutta samalla sekuntilla puhelin piippasi viestin merkkiäänen. Sydämmeni alkoi hakata tuhatta ja sataa. Nostin kännykän ja huomasin viestin tulleen Aprililta kuten epäilinkin. Avasin näppäinlukon ja avasi viestin. "Nala on sinun hoitohevosesi, Lyydia!" viestissä luki. - Nala on sinun! Nala on minun! Nala on minun! Kiljuin iloisena ja juoksin keittiöön, jossa äitini laittoi ruokaa. - Nala on minun! hihitin hysteerisenä ja taputin käsiäni. Hyppelin huoneeseeni, jossa pikkuveljeni oli koneella. - Nala on minun! hihitin ja pussasin pikkuveljeäni poskelle. - Yök! pikkuveljeni huudahti ja löi minua vatsaan. Silloin sain pääni selväksi ja ajattelin järkevästi. Minä menisin hoitamaan tammaa jo tänään.
Nappasin mukaani bussikortin, toppaliivini sekä tennarit ja rynnistin suoraa päätä bussipysäkille. Tovin sain bussipysäkillä odottaakkin, kunnes sama vanha tuttu bussikuski saapui bussinsa kanssa. Piippasin bussikorttini ja kävelin istumaan lähimmmälle penkille. Tuntui, kun jalat olisivat pettäneet alta, kun kävelin. Mieleni olisi tehnyt itkeä ilosta, mutta pelkän oman kunnioitukseni takia tyydyin vain pidättämään kyyneliä. Uskomatonta, kuinka pelkän hoitohevosen saaminen, pystyi olemaan näin tuskallisen ihanaa. - Eikös sinun pitänyt jäädä tässä? bussikuski herätti minut unelmistani. - Kiitoksia, hymyilin leveästi ja pomppasin pois bussista. Onnistaa, ei onnista, tälläkertaa juuri minua onnisti. Sydämmeni hakkasi aina vain kovempaa, mitä nopeammin kuljin kohti tallia. Jalat alkoivat taas tuntua veteliltä ja vauhti tuntui hidastuvan hidastumistaan. Pysähdyin hetkeksi haukkomaan henkeä, mutta jatkoin matkaa siinä toivossa, että pääsisin hengissä tallille asti. - Hei! huudahti pienikokoinen, brunette tyttö, joka oli juuri lähdössä tallilta. - Ja onneksi olkoon, taidat olla se Nalan uusi hoitaja? Tyttö hymyili leveästi. - Kyllä, kiitti. Onkos Nala missäpäin maailmaa? kysyin hieman epäselvästi. - Tuolla, tyttö huitaisi kättä tarhoillepäin. - Okei, sanoin ja lähdin kohti tarhaa. Tajusin, etten ollut edes älynnyt esittäytyä kunnolla.
Jokainen askel tuntui, kun minulla olisi painot jalassa. Vihdoin näin sen, kaunis, siro tamma, joka tapitti minua suoraan simiin. Väistin nopeasti katsetta ja reipastuin hetkessä. Nala nappasi välinpitämättömänä heinää suuhunsa ja jatkoi tarkkailemistani. Aidalle päästyäni, tamma lähti lompsimaan hitaasti minua kohti. Annoin Nalan haistaa minua ja leikkimielisesti se astui askeleen minua lähemmäs. Nala hamusi sormiani nopeasti ja hyppäsi askeleen taakseppäin. Se heilautti haastavasti päätään ja lähti ravaamaan poispäin minusta. - Ai sinä olet niitä herkempiä tyttösiä, virnistin iloisesti ja naurahdin Nalan touhuille.
- Moikka! Taidat olla Lyydia? Säpsähdin takaani kuuluvaa ääntä ja käännyin nopeasti ympäri. Olin törmätä vesisankkoa kantavaan naiseen, ja mulkaisin tätä epämääräisesti. - Joo, sano Lyydi vaan, mutisin ja pyyhkäisin pitkän, vaalean hiussuortuvan kasvoiltani. - April, Newerran omistaja, hän virnisti ja ojensi kätensä, kätelläkseen. Punastuin hiukan (joka ei ollut lainkaan minun tapaistani) ja kättelin naista. - Voisit varmaan ottaa Nalan talliin ja tutustua tammaan hiukan? Riimunnarun löydät Nalan karsinan ovelta. Nyökyttelin vastaukseksi ja lähdin kävelemään tallia kohti.
Jessi, Piko, Dongo... toistelin nimiä päässäni, ennenkuin pääsin Nalan karsinalle. Nappasin riimunnarun mukaani ja kävelin takaisin pihalle.
Kumarruin langan ali tarhan puolelle ja kävelin hitaasti leperrellen Nalaa kohti, ja tamman kohdalla napsautin riimunnarun kiinni päitsiin. - Nyt ois aika mennä sisälle, sanoin hiljaisella äänellä ja suoristin selkäni.
Talutin ylpeänä Nalaa. Tamma kulki vierelläni rauhallisesti, ja olin vaipua taas omiin ajatuksiini, ennenkuin Nala säpsähti, ja niin taisin minäkin tehdä. Päätin kuitenkin keskittyä taas Nalaan, jolla oli nyt korvat kiinnostuneena pystyssä. Käänsin katseeni eteenpäin ja huomasin, että meitä vastassa oli toinen hevonen. En hermostunut, mutta tiukensin hiukan otettani. Tunsin kuinka Nala lähti nopeentamaan vauhtiaan. Hiljensin vauhtiani ja katsahdin hevosen taluttajaan, joka käveli tyynesti meitä vastaan. Yhtäkkiä Nala repäsi otteeni riimunarusta, mutta onnekseni pysähtyi heti. Kaappasin samassa riimunnarun käteen ja lähdin ohittamaan toista hevosta reippaasti.
Huokaisin (helpotuksesta) talliin päästyämme, ja talutin Nalan suorinta päätä karsinaan, ja napsautin riimunnarun irti, jonka jälkeen suljin oven vauhdilla. Lähdin reippaasti hakemaan Nalalle harjoja, jotta pääsisin toteuttamaan unelmaani, pääsisin hoitamaan tätä itse hienoutta.
Katsoin vuoroin harjaa ja hevosta. En tiennyt mitä epäröin, mutta harjauksen aloittaminen juuri nyt tuntui jotenkin väärältä. Kuitenkin aloin tunteistäni huolimatta harjaamaan reippaasti tammaa, joka katseli rauhallisena, mitä tein ja minneppäin menin. Nalan hampaat vilahtivat, kun harjasin sitä mahanalta, ja hyppäsin kiireesti sivuun. Jatkoin harjaamista, ihan takajalkoihin saakka, mutta tamma ei tykännyt, mitä alemmas menin. Se nosti toisen takajalkansa ja pamautti sen maahan. - Ymmärrän yskän, sanoin hevoselle, kun nousin seisomaan. Hain harjapakista kaviokoukun ja pyörittelin sitä sormissani samalla kun palasin takaisin karsinaan. - Tämä on sellainen esine, josta monikaan polle ei pidä, sanoin Nalalle joka pärskähti heti perään. Lähdin liuttamaan kättä tamman jalkaa pitkin ja se nosti kavion kiltisti ylös. Putsasin liat pois kavioista ja siirryin seuraavaan. Etukaviot sain helposti otettua, mutta Nala aristi vasenta takakaviotaan. Nostin sen reippaasti ylös ja huomasin kiven joka painoi sädettä. Poistin sen varovasti, mutta silti Nala hieman säpsyili. Laskin viimeisenkin kavion alas. - Vielä jos saisin setviä neidin harjan, kysyin kunnioittavasti.
Noin vartin päästä olin setvinyt Nalan harjan, vienyt tamman ulos ja nyt istuin taukohuoneen pöydän ääressä, seurassani pari muuta tyttöä. Vilkuilin kelloa vähän väliä, sillä minun täytyisi olla viimeistään varttia vaille viisi bussipysäkillä. Kello näytti puolta. - Säkö olit se uus? Ruskeahiuksinen tyttö kysyi sohvalta. - Joo, mutisin. Lyydi. - Wow, jännä nimi. Onko se sun oikee? En oo ennen kuullu, minua vastapäätä istuva tyttö kysyi, tunnistin hänet Sofiaksi. - Mun oikee nimi on Lyydia, mutta sanokaa ihan vaan Lyydi, virnistin. - Oho, nyt pitää lähtee että kerkeen bussiin! Huudahdin ja hyppäsin ylös tuolilta. - Moikka, kuulin jonkun huudahtavan. Vilkutin ovella, ja kävelin vauhdilla tallin läpi. Pihalla moikkasin vielä pikaisesti Nalaa, ja lähdin juoksulla bussipysäkkiä kohti.
Lyydia & Nala 1HM Oon aina halunnu kokeilla antaa sillee plussii ja miinuksii, joten (anteeks nyt vaan, jos et tykkää) aijon kokeilla sitä sun tarinalla :D
+ Suht kirjotusvirheetöntä tekstii, jota helppo lukee ilman takkuilua. + Keskitys :D Ihanan erikoinen <3 + Alotus, koska tällä kertaa en osaa kuvitella miten yhtä puheluu voi venaa noin innokkaasti. En oo varmaa ite ikinä venannu :D Mut ihana silti, koska hysteeria ja pikkuveljen pudotus maan tasalle :D <3 + Selkeää kerrontaa, joka ei ollu köyhää tai könkästä. + Kiva, kun käytit muita tallilaisia tarinassa paljon ja katselit muiden hevosten nimiä tallissa (: Ja siis muutenkin huomas kyl et olit lukenu iha jees sivuja ja ottanu asioista selvää. + Nalan kuvailu oli ehdottomasti musta mahtavaa, sillä tajusin heti et oot saanu siitä neidistä ihan oikeen kuvan. Ei liian haastavan hevosen kuvaa...
- Tää oli aika nopeetemponen, vaikka periaatteessa se ei haitannu kovin paljoo... - Tuntu vähän kiirehdityltä toi loppu omaan makuun verrattuna alkuun. - ... En kyl keksi enää muuta :D
Hianoo, kun pääsit näin pian kirjottelee ekaa stooria ja moikkaa Nalaa. Se on aina yhtä kivaa omistajalle, kun hoitajahakemus ei jää vaan hakuun, vaan se eka tarinakin tulee (: Pistetilin alotukseks: 4 pistettä // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 19, 2014 20:46:26 GMT 2
Askartelua 19.03.2014
Tosta tuli kyllä aika iso nyt :--D Mut jos April voisit laittaa tän tohon alotusviestiin "kanneks"?
Lyydia & Nala 2HM
Ohhoh! Ootpas upeen tehny, vautsi :D Ja joo jeps laitan toki (: Annetaan ny pisteitäkin täst: 3 // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 22, 2014 11:43:17 GMT 2
Hevoskärpänen 22.03.2014
Mua puri hevoskärpänen mut miksi suremaan. Jo kauan sitten lääkkeen löysin siihen puremaan. Alla heinäpaalin onnellisten tähtien, on hyvä olo ollut mulla siitä lähtien.
Jos posket ei näy takaa päin niin missä vika on? No hevoshuoltohan on ollut vastuuton. Kas kaura menee ensiin poskiin, sitten aivoihin, ja sieltä käsin vaikuttaa se kaikkiin vaivoihin.
Siis ratsastamaan, ratsastamaan me joka aamu sännätään ja kun päivä on ohi niin lisää ratsastetaan. Tahdon olla tallissa aina sekä maanantaina tiistaina, keskiviikkona ja torstaina.
Ne jossain pohtii nytkin ratsastustunnin hinnan nostoa, mä istun karsinassa janoten kostoa. Vaan eipä taida kannataa liikaa nenillensä tippua, multa niin helppo on tasapaino nyppiä.
Ok mikä tää oli, voiko tätä ees laskee hooämmäks? :"D Lyydia & Nala 3HM
Vitsit mietin ekan säkeistön kohalla, et "Heeei täähän on kauheen tutun kuulonen, mikä tää on?"... :D Mut sit tajusinki! Ihanan version oot keksiny tämmösestä juomalaulusta, ei hyvää päivää sentään :D Ai jai jai, tää on ihan sairaan hyvä! Sain päivän naurut :DDDDD Kiitos tästä mahtavasta versiosta Lyydia <3<3<3 :D Todellakin lasken merkinnäks ja koska tää oli aivan mahtava niin: 5 pistettä // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 24, 2014 19:52:35 GMT 2
Irtojuoksutusta 24.03.2014 Pitelin kaikin voimin kiinni steppaavan tamman riimunvarresta. Nala luimi ja yritti sännätä pakoon kahisevaa, puunoksaan takertunutta muovipussia. - Noniin, ei tässä oo mitään hätää, puhelin rauhattomalle tammalle ja tiukensin otettani riimunnarusta.
Nala nakkeli niskojaan ja huitoi häntäänsä. Sitten se lähes riuhtaisi itsensä otteestani ja yritti kirmata takaisin tarhaan. Kiskaisin kaikin voimin narusta, ja Nala näytti katuvalta. Loppumatkan talliin se tallusteli kuin koiranpentu vierelläni.
- Sun ehkä kannattais juoksuttaa sitä? Tallin ovelta seurannut Nora neuvoi.
- Joo mäkin luulen että se on viisainta, puhahdin mutta naurahdin päälle. - Voitko sä tulla auttamaan portin kanssa ja muutenkin?
- Joo tottahan toki, Nora vastasi hymyillen.
Helpotuin saadessani seuraa ja talutin Nalan hyvillä mielin kentälle. Siellä ei ollut ketään, tunnit pidettiin tänään maneesissa. Nora aukaisi portin ja päästi meidät sisään kentälle. Irrotin Nalan riimusta narun ja huidoin sitä käsilläni lähtemään. Tamma vain otti pari epäröivää askelta kauemmas ja palasi luokseni ihmetellen.
- Olisko tästä apua? Nora nauroi kippurassa ja ojensi pitkää juoksutusraippaa.
- Jep jep, hymähdin ja tartuin raippaan. Yrittää nyt käsillä huitoa ponia liikkumaan...
Huitaisin kerran raipalla ilmassa. Viuhahtava ääni ja paukahtus kevyen lumikerroksen peittämään maahan sai Nalan ravaamaan rivakasti eteenpäin. Hetken tamma ravaili itsekseen, kunnes pamautin raipan uudelleen maata kohti. Nala lennätti takajalkansa korkealle ilmaan ja päästi pahimpia höyryjä mahtavilla pukkisarjoilla kunnes singahti niin nopeaan laukkaan, kuin kentän koko salli.
- Et oo tainnut pahemmin liikuttaa Nalaa vähään aikaan? Nora kysyi.
- No en oo, mistä arvasit? virnistin.
Nora naurahti ja katseli Nalan menoa. Kaviot polkivat lumen pois ja jättivät näkyviin mutaisen kentän pinnan.
- Mä taidan nyt lähteä siivoamaan karsinoita, Nora totesi ja sanoi heipat. Vilkutin jo kauempana kävelevälle Noralle ja jatkoin Nalan juoksuttamista. Tamma puhisi ja puuskutti mutta laukkasi silti oikoen kulmat. Aloin pikkuhiljaa rauhoittamaan tammaa puhelemalla sille. Jonkin ajan kuluttua Nala ravasi luokseni ja pysähtyi eteeni pää korkealla, puuskuttaen.
Nappasin kiinni riimusta ja talutin Nalan talliin, pesupaikalle. Huuhdoin sen hieman kuraiset jalat viileällä vedellä ja päästin sen karsinaansa, jossa sipaisin tamman karvapeitteen kevyesti pölyharjalla. Tarkastin kaviot ja häivyin satulahuoneeseen.
- Moi! kuului heti avattuani satulahuoneen oven. Siellä istui Satu kiillottamassa Leijan varusteita.
- Hei vaan, vastasin ja otin Nalan varusteet eteeni. Istahdin Sadun viereen ja aloitin puunaamaan Nalan rapaista satulaa. Juttelimme Sadun kanssa, ja hommat sujuivat nopeasti. Saimme varusteet suunnilleen yhtä aikaa valmiiksi, ja nostimme ne paikoilleen.
Maleksin takaisin Nalan karsinalle, ja suukotin tamman otsaa. – Oot sä vaan niin ihana, kuiskasin Nalan korvaan ja halasin sen paksua kaulaa. Lyydia & Nala 4HM
Kiitoksia, kun jaksoit juoksuttaa Nalalta pahimmat energiat pois, että se ei ala ihan tyhmäksi sitten tunneilla... Se kun osaa olla ylienergisenä tosi rasittava :D Ja hyvä, että et päästänyt tammaa karkuun tarhoilla, vaan sait sen talliin asti kunnialla, vaikka muovipussi olikin todella todella hurja juttu :D Satuunkin pääsit tutustumaan ja ainahan on kivempi putsailla varusteita kaksin kuin yksin niin on juttuseuraa (: Ihanaa lukea näitä tarinoita, kun huomaa, että pidät Nalasta niin paljon, vaikka se ei ole mikään viilipytty aina :D (ei ikinä...) Tää oli helppoo ja mukavaa luettavaa taas kerran: 3 pistettä // April Jos joku päivä jaksat niin Nalan harjaa, otsista ja häntää vois vähän lyhentää? Kun sen jouhet tuntuu kasvavan super nopeesti... Lisäpisteitä tästä luvassa tietysti (:
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 25, 2014 17:28:34 GMT 2
Vedonlyönti I / II 25.03.2014
- Et varmana uskalla! Jessica tuhahti. - No itekkö sitten uskallat? En usko! Tiuskaisin. - Nyt hei lopettakaa, serkkuni Mirelle (hevosten ylin ystävä, jonka olin kuitenkin joutunut raahaamaan väkipakolla mukaani tallille, sillä tyttö ei halunnut jättää väliin lempisarjansa viimeisintä jaksoa) mutisi ja painoi harmaata pipoaan paremmin päähänsä. - Okei, tehään diili. Se, kumpi uskaltaa hypätä heinäparvelta alas heinäkasaan ensin, saa vitosen häviäjältä, sanoin ja virnistin Mirellelle, joka pudisteli päätään. - Sovittu! Kättä päälle, Jessi irvisti. - Ootte hulluja, Mirelle huokaisi. Tartuin tyttöä hihasta ja lähdin raahaamaan tätä perässäni portaita kohden, Jessica perässämme hitaasti tallustaen.
- Hitto vie Lyydi, aijotko tappaa ihtes? Mirelle kuiskasi minulle kun me kaikki kolme olimme vilkuilleet avonaisten pariovien välistä alas. - Ehm... En, mutisin, vaikka häpesin myöntää, että ideani ei ollut taatusti järkevimmästä päästä. Vilkaisin Jessicaan, joka näytti lievästi pahoinvointiselta, ja nojasi kaiteeseen.
- Huhuu... Tytöt? Portaista kuului askeleita, ja tuttu ääni, joka taisi kuulua Aprilille. Naisen vaaleat hiukset ilmestyvät näkyviin portaanpään edessä olevan heinäkasan takaa. - Ai täällähän te olette, hienoa. Voisitteko jakaa heinät hevosille? Nainen kysyi ja hymyili. Nyökyttelimme ja Jessica alkoi nostella paaleja pinoon. Minä ja Mirelle seurasimme esimerkkiä.
Vartin päästä olimme alhaalla tallissa, jakamassa heiniä. Minä ja Mire jaoimme heinät päätallin hevosille, Jessi oli häippäissyt pikkutalliin.
- Älä! Mirelle karjaisi, kun yksi hevosista yritti näykkäistä tätä. Tirskahdin, kun tyttö tuhahti ja heilautti hiuksiaan teatraalisesti. - Mitä? Hän mutisi ja jatkoi matkaansa eteenpäin. Itse asiassa olin aina ollut hieman kateellinen serkulleni. Hän oli kaunis, melko pitkä ja hoikka - ja kaiken lisäksi ratsastikin vielä olympiatason kouluratsastajan lailla... - Tääkö se sun hoidokki on? Ompa nätskä, Mirelle huudahti käytävän toiselta puolen ja jatkoi Nalalle lepertelyä. Nyökyttelin tytölle ja jatkoin oikean puoleisen karsinarivistön nopeasti loppuun.
Nakkasin heinät Nalan karsinaan ja taputin tammaa kyljelle. Nala luimi, ja arvelin, että meidän olisi parasta antaa sille ruokarauha.
Kun olimme saaneet viimein toisenkin puolen loppuun, jatkoimme matkaa taukohuoneeseen. Istahdimme sohvalle Jessican ja Bean viereen. - Se vedonlyönti... Keksitään joku järkevämpi idea, Jessi huokaisi ja pyöritteli peukaloitaan. - Ehdotuksia? Kysyin kovaan ääneen ympärillämme olevilta ihmisiltä. Saimme mitä hullunkurisempia ehdotuksia, mm. "juoskaa tallin ympäri", "maalatkaa maneesin seinät" ja "siivotkaa karsinat ennätysajassa". Kunnes lopulta Mirellellä välähti, tyttö ehdotti nimittäin temppurataa maneesissa, poneilla. Idea sai kannatusta molemmin puolin, sovimme tapaavamme huomenna kuuden aikoihin taukohuoneessa.
Lyydia & Nala + Mirelle 5HM
Tää tulee siis olemaan 2-osanen jatkotarina (--: Mirelleä käytän luultavasti tarinoissani jatkossakin. - Lydy Hei, jeij jatkotarinat on kivoi! :D Ihanan houkutteleva alku täs ja luin ihan innolla koko ajan eteenpäin (: Ja ihana lukee, kun tässä oli niin paljon ihmisiä. Sinä, Mirelle, Jessica (en ollu ihan varma tarkotitko meijän Jescua, vai jotain muuta Jessicaa? :D) ja minä ja sitten vielä Bea ja Satukin! Todella jees <3 (: Muutenkin tää oli niiin helppo lukea ja tässä oli just hyvällä tavalla kuvailua, puheenvuoroja ja juonta. Ja jään odottaan seuraavaa innolla, koska toi teijän vedonlyönti kuulosti helmeltä! Varmaan tulee hauskaa :D Oot muutenkin ollut ihan älyttömän aktiivinen, kun oot tehny näitä markintöjä, pidät tunnin ja osallistut kaikkeen toimintaan, senkin duracel-pupu :D Tulee joka kerta vahva fiilis ruveta piirtää, kun luen näitä, se on ihan hassua... Mut duracel-pupu Lyydialle siis tästä pisteitä: 4 // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 26, 2014 19:03:51 GMT 2
Vedonlyönti II / II 26.03.2014 Saavuimme Mirellen kanssa tallille puoli kuudelta, reilusti ennen sovittua aikaa. Tallin oven auki läimäistessäni olimme törmätä Lissuun ja Beaan. - Herranjumala! Tyttö kiljaisi ja Bea hyppäsi pienen sivuloikan. Pyytelin anteeksi ja jatkoimme matkaa eteenpäin.
- Lyydi! Ja Mirelle, April aloitti. - Voisitteko lyhentää Nalan jouhia, ne kun tuuppaavat niin nopeasti kasvamaan. Nyökyttelin hymyillen ja kipaisin hakemaan sakset ja penkin.
Nala kolisutteli kaltereita ja luimi saapuessani karsinalle. Tuhahdin tammalle ja kiskaisin oven auki. - Jos sä voisit pitää sitä kiinni, kun mä kokeilen miten se reagoi tähän? Kysyin serkultani. Mire nyökkäsi, kohensi tuubihuiviaan, käveli karsinaan, ja tarttui Nalaa päitsistä kiinni.
Kerkesin leikata pienen pätkän harjasta, kunnes Nala alkoi saada tarpeekseen. Tamma heilautti kovasti päätään, jonka seurauksena Mirelle horjahti ja kaatui minua vasten, jolloin menetin tasapainoni ja kaaduimme kummatkin karsinan nurkkaan.
- Mitä hemmettiä te siellä kolistelette? Karsinan ovelta kurkkaava Nora tyrskähti. Jescu käski sinua laittamaan Jessin valmiiksi. Hevoset arvottiin, Jessica menee Kidillä. Tuhahdin. Erittäin tasapuolista, toinen oli pieni poni! Marssin ulos karsinasta ja jätin Mirellen siivoamaan tamman karsinasta äskeisen riehumisemme jäänteet. Neiti Nala saisi odottaa harjanleikkuunsa kanssa.
Siitä oli kulunut jo pitkä aika, kun olin viimeksi ratsastanut shetlanninponilla! Kannoin ponin kevyen satulan ja suitset karsinan eteen, harjapakki sieltä jo löytyikin. Nostin pakin maasta ja asettelin sen karsinan nurkkaan, voisin hoitaa ponin irti.
Harjasin vasemmanpuoleisen kyljen, jonka jälkeen menin toiselle puolelle. - Älä nyt liiku, huokaisin ponille, joka lontusti hitaasti kohti nurkkaa, jossa harjapakki lojui. Odottamatta Jessi päätti työntää jalkansa vaaleanpunaiseen pakkiin, ja kaataa sen nurin.
Huokaisin ja kyykistyin nostamaan harjoja. Lensin kuitenkin polvilleni, sillä poni tyrkkäsi minua selkään. Kuulin tirskuntaa karsinan ulkopuolelta, ja nousin jaloilleni. - Älä sinä siinä hekota, vaan tule auttamaan! Ärähdin Mirellelle, joka hihitti vielä kerran ja alkoi puhdistaa Jessin kavioita. Harjojen kerääminen taisi siis jäädä minulle.
Vajaan vartin päästä, Miren avustuksella töpötimme viimeinkin maneesissa. Silmäilin temppurataa, jonka muut tallilaiset olivat rakentaneet. Ohitsemme kävelevä Chappe ojensi meille laput, jossa selostettiin rata. - ... Laskeudu ratsailta, ota omena vesisankosta käsiä käyttämättä... Nouse takaisin satulaan, kuljeta kananmunaa lusikassa... Naurahdin epätoivoisesti, rata kuulosti naurettavalta.
Hetken opettelun päästä minä ja Jessica olimme uljaiden ratsujemme kyydissä. Paikalle saapunut April selosti säännöt, ja vihelsi pilliin valmistautumisen merkiksi. - Valmiina, paikoillanne, HEP! Kid ampaisi matkaan kuin tykin suusta, kun sillävälin yritin epätoivoisesti patistaa Jessiä eteenpäin. Viimeinkin, kun poni lähti pompottavaan raviin, Jessica oli yritti onkia omenaa saavista. Loikkasin ponin selästä vauhdissa ja ojensin tamman ohjat saavin vieressä seisovalle Bealle. Sain omenan helposti hampaisiini, sillä olin pelannut tätä peliä ennenkin. Loikkasin takaisin tamman selkään, ja jatkoin kohti seuraavaa pistettä, minulla oli onneksi hieman etumatkaa, sillä Jescu yritti edelleen tarttua omenaan. Tiesin kokemuksesta, että se oli vaikeaa, mutta ei sen enempää myötätuntoa hänelle.
Tämä olikin astetta vaikeampi. Minun täytyisi kuljettaa kananmuna lusikassa pudottamatta sitä, samalla pujotellen tolppien lomassa. Pahan tästä jutusta teki se, että tolpat olivat täysin sikinsokin. Huokaisin, pysäytin ratsuni, ja nappasin lusikan. Lähdin ohjaamaan Jessiä yhdellä kädellä, hitaasti edeten. Vilkaisin varovaisesti taakseni, ja huomasin, että Jessica oli jo kiipeämässä takaisin Kidin selkään. Suoritimme pujottelun ripeästi loppuun, ja edessä oli pieni ristikko, jonka takana oli kippo, johon kananmuna olisi tarkoitus pudottaa. Kannustin Jessin raviin ja poni ponkaisi jättimäisellä loikalla esteen yli. Horjahdin, jolloin kananmuna putosi. - Este uudelleen! Kipon luona ollut Sofia virnisti ja ojensi minulle uuden kananmunan. Asetin sen varovaisesti lusikkaan ja käänsin Jessin ympäri, jolloin huomasin Jescun ja Kidin olevan aivan lähettyvillä. Ravasin nopeasti esteen luokse, ja tällä kertaa pääsimme sen puhtaasti yli. Nakkasin munan ja lusikan vauhdista kuppiin ja jatkoimme matkaa laukaten.
Olimme Jessican kanssa lähes tasoissa, olin hitusen jäljessä. Viimeisessä tehtävässä meidän täytyisi antaa ratsumme vieressä olevalle avustajalle, kulkea puomien yli ja ali, ja lopuksi juosta ratsumme kanssa maaliin. Jarrutin Jessiä, ojensin ohjat Iidalle, ja aloin pujotella puomien lomasta. Pienikokoisuudestani oli hyötyä, sain saavutettua Jescua ja Kidiä. Nappasin ohjat radan päässä seisovalta Iidalta ja lähdin hurjaan juoksuun, ponia perässäni kiskoen. Yllätys yllätys, saavuimme Jessican kanssa samaan aikaan maaliin. - Tehdään kompromissi, kummankaan ei tarvitse maksaa toiselle mitään? Jessica huohotti. Nyökkäsin tytölle ja saimme hurjat aplodit.
Kun olin saanut Jessin hoidettua, siirryin Nalan puoleen. Mire oli lepertelemässä tammalle, kun tökkäsin tyttöä kylkeen, saadakseni hänet siirtymään. Tällä kertaa jouhien leikkuu meni lähes ongelmitta, pientä ongelmaa otsiksen kanssa lukuunottamatta.
Kun hyppäsin Mirellen vanhan Jopon tarakalle, tyttö kysyi, olinko tyytyväinen kompromissiin. Totesin hymyillen, että vitonen olisi kyllä kelvannut. Lyydia & Nala + Mirelle 6HM Kiitos, kun lyhensit Nalan harjaa, niinkun pyysinkin tuossa jossain kohdin (: Siitä lisäpisteitä vaiks 2. Mutta voi eihän Nala tietenkään osannu käyttäytyä, kuten voi olettaa... No mut onneks si lopuks kuitenki onnistu harjan leikkuukin (: Mutta sitä ennen pääsitte vähän kokeilee kisaamista keskenänne! Kuulosti ihan sika kivalta toi rata :D Vaikka joo hevosjako oli aika epis, kun Kid oli mukana, kun se on semmonen menijä :D Mutta teille tuli kumminkin tasapeli, vaikka Jessi onkin hitaampi pieni menopeli... Hyvä, että osasitte päättää kompromissiin, ettekä alkaneet kinata kumpi oli ennen, sinä vai Jescu :D Hauska jatkotarinan loppu ja kiva, et Mirellekin on tykästynyt Nalaan + käytät häntä tarinoissa (: Pisteet: 3 + 2 = 4 pistettä // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 29, 2014 19:01:35 GMT 2
Tamman herkkä puoli 29.03.2014
Tallin pääuloskäynti napsahti kiinni takanani ja jalkani johdattivat minut suoraan Nalan karsinalle jonka ovi oli auki. Pysähdyin. Pieni kauhuntunne valtasi kroppani ja käteni värähtelivät. April astui ulos toimiston ovesta hurja paperipino sylissään. - Missä Nala? Kaikkienhan pitäis olla tähän aikaan sisällä? piipitin seisoen edelleen jaloillani. - Siellähän se, omassa karsinassaan, nainen vastasi huolettomasti. - Mun pitäisi mennä silppuamaan nää ennen tuota seuraavaa, jotain vanhoja tuntilaislistoja, hän jatkoi virnistäen ja jätti minut tuijottamaan peräänsä. Käänsin katseeni takaisin hoidokkini karsinalle ja niinpä - musta harjapehko vilahti kaltereiden takana.
- Hih, sä olet ihan hassu, pieni tummatukkainen tyttö kikatti, kun Nala tuuppi tuota korvat hörössä vatsaan turvallaan. - Hei, keskeytin kaksikon ja nojauduin karsinan kulmaan. - Oho, tyttö säikähti ja sai myös Nalan säpsähtämään. - Kyllä sä mut tunnet, höpsö, hymyilin ja siirryin rapsuttelemaan tamman päätä rauhoittaakseni sitä. - Ömm, mä olen Inka, pieni tyttö vierestäni kimitti ujosti. - Ja mä Lyydia, Nalan hoitaja, mumisin, kuin olisin puhunut itsekseni. - Mun isosiskoni menee seuraavan tunnin Nalalla, itsensä Inkaksi esitellyt jo hieman rohkaistui. - Mä sain luvan harjata tätä, tyttö jatkoi ja taputti hoidokkini lapaa. Ihme kyllä, en saanut harteilleni minkäänlaista mustasukkaisuuden tunnetta, mitä jo hetken olin odotellut. Pikkutyttö oli saanut Nalan herkän puolen esiin - kyllä tuo taisi todella rakastaa lapsia.
Juttelin Inkan kanssa niitä näitä, tutustuin hänen isosiskoonsa Annaan ja saatoin kolmikon maneesille. - Kuulin vähän juttua, että Nala on aika kahjo ratsastaessa. Sä varmaan ponin hoitajana tiedät, minkälainen se on? Anna kysyi ohimennen ja käänsi katseensa toiveikkaana puoleeni. - No niin, se on vähän ihmisestä kiinni. Herkkä otus, tarkka avuista ja kannattaa kokeilla mihin se reagoi, hymyilin. En halunnut haukkua tamman vaikeutta heti pitkin tallia, ensikertalaiset saisivat itse kokea henkilökohtaisesti minkälainen rakas karvamassuni oikeasti olikaan.
Autoin Annan nopeasti Nalan selkään ja siirryin takaisin tallin puolelle. - KENELLÄ ON KÄRRYT JA TALIKKO? karjaisin ja sain takanani kävelleen Hannan nauramaan. - Sä olet ihan selvästi hyvällä tuulella, silmiään pyyhkien tyttö hihitti, jatkaen samalla matkaansa yläkertaan. - Mirelleä siteeraten, mä todella pelkään sua välillä, Hanna huudahti naurunsekaisena mennessään. - No perhana, tuhahdin. Olisi kerrankin mukava putsata Nalan karsina itse, vaikkei poni seisonutkaan polviaan myöten tarpeissaan. Jo hetken lusmuiltuani koin velvollisuudekseni tehdä aina tilaisuuden tullen kaiken mahdollisen.
Putsaillessani karsinaa sain purkaa itseäni luovasti talliradiota huudattaen ja talikon kanssa tanssien. Kellon lähestyessä tasaa aloin lopetella the partyanimalin leikkimisen - olisi ennen kaikkea noloa, jos joku pääsisi todistamaan Lyydin todellista olemusta, siis aivosolujen täyttä nollautumista. Kippasin kottikärryjen sisällön lantalaan, rymistelin niiden kanssa sisään ja vein paikoilleen. Nala olikin jo karsinassaan, kun palasin hakemaan talikkoa. Annan ohimolla valui hikipisara, vaikka ulkona oli nollakeli. - Ilmeisesti jouduit tekemään töitä, virnistin ja nappasin talikon käteeni. - Melkoinen kokemus, Anna naurahti hengästyneenä ja nykäisi satulan tamman selästä. - En voi kuitenkaan antaa kuin positiivista palautetta, tällaisia ratsastustunteja haluan myös jatkossa. Kommentti sai hymyn huulilleni - oli hyvä, että edes joku osasi nauttia työläistä ratsastuskerroista, kerta toisensa jälkeen tuo kuitenkin alkoi käymään työstä. Tallipäiväni alkoivat heittäytyä laidasta laitaan, toisena Nala saattoi käyttäytyä kuin itsestään epätietoinen pässi ja toisena taas kuin enkeli. Ainakin tamman herkkä puoli oltiin vihdoin saatu kaivettua esiin, pikkulapsien kautta. Lyydia & Nala 7HM
Ohhoh, Nalahan osas käyttäytyä hyvin! Ehkä se huomas kuinka pikkunen ihminen karsinassa tällä kertaa oli ja osas olla (: Ken tietää... Ootpas sää ahkera, kun heti haluut siivota karsinaa, kun poni lähtee tunnille :D En osaa sanoo minkä merkin ansaitsisit (haluaisit), mutta voisit kyllä pyytää jotakin niistä jo näillä tarinoilla ja tapahtumilla oikein hyvin! :D Mutta ihana lopetus taas tässä, niinkun on ollu monessa muussakin tarinassasi (: Ja olet kyllä täydellinen hoitaja Nalalle, kun näät tammassa niin paljon hyvää. Pisteet: 3 // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 3, 2014 19:55:12 GMT 2
03.04.2014Laahustin Nalan karsinalle - ehkä puoli tuntia aikaisemmin olin laittanut Aprilille anovan viestin, josko blondi voisi hakea hoitoponini sisään. Olin liian väsynyt taistelemaan tammaa tarhasta, varsinkin jos se oli tänään mahtavalla tuulella, kuten tavallisesti. - Hei armas hoitoponini, mitäs sun elämääsi oikein kuuluu? mumisin innottomana. Hymy ei ollut nousta huulilleni millään. Vaativa pärskähdys, harjan heilautus ja tuima katse, olivat ainoat asiat jotka Nalalta sain. - Mä tiedän että sä haluat tarhaan tekemään jotain typerää, mutta käyttäydy ihan mun mielikseni. Mä en jotenkaan millään jaksaisi sun pelleilyäsi. En varsinkaan tänään.
Harjaushetki onnistui jotenkuten käytävässä aina siihen asti, ennen kuin joku tuli herpaannuttamaan Nalan huomion piikkisuasta, jota se keskittyneenä pyöritteli lattialla. Tuo poni poti ilmiselvää adhdta. Ei lievää, enemmänkin jotain maksimaalista.
Suoristelin vielä tallin pihassa satulahuopaa. Puhelin samalla rauhoittavaan sävyyn hoidokilleni enkä voinut olla kiinnittämättä huomiota vähän matkan päässä kuiskutteleviin tyttöihin, jotka loivat lähinnä ihailevia katseita suuntaani - ihailevia, mutta silti jollain tapaa oudoksuvia. Tiesin että olin hullu. Puhuin ponille ja luulin että se jopa kuunteli, mutta kun vilkaisin Nalan touhuja, se seuraili korvat hörössä pihassa ryntäileviä tuntilaisia. Rauhoittelemiset olivat siis menneet täysin kuuroille korville. Tuskinpa kaviokas edes tajusi joutuvansa töihin.
Nalan satula narahti kun ponnistin sen selkään. Eiköhän ylimääräinen hyöriminen alkanut heti, mutta tottuneena nappasin ohjat tiukasti toiseen käteeni ja tiukkailin satulavyötä toisella. Myös jalustinten oikeaan mittaan säätäminen onnistui aivan loistavasti. Voisin sanoa, että olin varsin ylpeä itsestäni - tiesin että jonain päivänä tulisin toimeen tasapainoni kanssa. Rentouduin satulassa täysin hetkeksi, elätellen toiveita myös Nalan hetkellisestä rauhoittumisesta. En halunnut päästää tammaa minnekään, ennen kuin se rauhoittuisi. Muutamalla pikku pidätteellä sain palleron kaikki neljä kaviota maahan samaan aikaan ja huokaisemaan otuksen syvään. - Hienoa, tuhahdin. Pyöräytin Nalan turvan kohti maastopolkujen alkua - okei, oli aika riskialtista lähteä yksin maastoilemaan, varsinkaan kun ajatukseni ei toiminut haluamallani tavalla, mutta ehkä hetkeksi voisin unohtaa kaiken. Kaiken huolen, mokailun ja laajan skaalan asioita, jotka olin onnistunut pilaamaan pienen ajan sisään. Nala keksisi minulle varmasti muuta ajateltavaa.
Lyydia & Nala 8HM
Hahha hah! Just, kun edellisessä kommentissa kehuin sua, kun näät hoitsussas aina jotai hyvää ja ny mikä alotus! :D No ei kaikki ikinä mee putkee, kylhän se tiedetään. Ja anteeks toi nauru, kun sulla on nyt huolia selkeesti. Toi, kun lähit ratsain maastoon ihan hajamielisenä kuulosti ihan mun omilta ajatuksilta, kun yks päivä lähin autol johki. Hyvä lähtee ajaa liikenteen sekaan, kun on ihan omissa maailmoissaan... : D Mutta toivottavasti saat asioihin tolkkua toivomallasi tavalla, vaikka jätit lukijan nyt vähän mysteerin partaalle, kun sanoit huolistasi ja mokailuista. Lisää kiitos heti paikalla! ;D Pisteet: 3 // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 4, 2014 15:36:16 GMT 2
Luottamusta etsimässä 04.04.2014 Ei, en todellakaan tiennyt mitä olin tekemässä, enkä ollut niin varma Aprilistakaan. - Nyt kun mulla on aikaa, ainakin parin tunnin verran, mä voin tuunailla sun itseluottamustasi tän kahjon kanssa, blondi virnisteli Nalaan nojaillen. Tamma oli energiaa täynnä, mutta paikallisena poppamiehenä April sai sen rauhoitettua. Löisin vaikka vetoa siitä, ettei maailmasta löytynyt yhtäkään hevosta jonka kanssa tuo nainen ei tulisi toimeen. - Mulla on vähän sellainen fiilis, ettei mulle riitä pelkkä kypärä, tokaisin kun kiskaisin kärsineen turvakypärän päähäni. - Se riittää loistavasti, April hihkaisi. Tuota itsetietoista ilmettä en saisi ikinä, koskaan, milloinkaan pyyhittyä tallin pääjehun kasvoilta - en varsinkaan silloin, kun tuo oli saanut jonkun päättömän idean miten parannella hoitajien suhteita hoitohevosiinsa. Pyörittelin epävarmana päätäni.
Satu punttasi minut Nala paljaaseen selkään. - Kiitos Satu, arvostan sua todella. Mun on pakko sanoa tää kaikki mun sydämeltäni, koska musta on 30 minuutin päästä kaksi erillistä osaa - pää ja kroppa, tuhisin hakiessani hyvää asentoa tamman selkärangalta. - Sun touhusi vaikuttaa siltä, että sä koitat naulata perseesi sinne ponin selkään, April nauroi ja maiskautti sitten suutaan äänekkäästi. Nalan lähti reippaasti liikkeelle. Katsahdin taakseni, ja näin Sadun hymyilevän, huolimatta hänen yrityksestään peittää virne.
Homman nimihän oli siis se, että April oli päättänyt saada minut luottamaan Nalaan. Tämä luottamus oli viime aikoina hieman rakoillut ponin vilkkaan luonteen vuoksi. Otettiin siis käyttöön Aprilin suosikkikeino - pääsin, tai oikeastaan jouduin vikeltämään Nalalla yhden puolituntisen. Jos jotain oli jäljellä, niin ei ainakaan ehjä selkäranka.
Jo 15 tuskaista minuuttia olin pelleillyt jos johonkin suuntaan tamman selässä. Juoksutusraippa viuhahti taas silmäkulmassani, korvia huumaava napsahdus ja Nala nosti pyörivän laukan. April sai ponin toimimaan maasta käsin paremmin, kuin minä ikinä sen selässä tulin saamaan. - Lyydia, blondi töksäytti ja kohotti toista kulmaansa uhkaavasti. Takerruin Nalan harjaan yhä tiukemmin, yrittäen vääntää kasvoilleni mahdollisimman anovaa ja suloista ilmettä. - Lyydia, hän toisti. - Ei armoa. - Voi luoja sun kanssasi, sä koitat tappaa mut, inahdin ja hellitin puristusta. Alaselkä joustaa, alaselkä joustaa, kantapäät alas, varpaat ylös, jalat rentona, pohkeet lähellä kylkiä, istu, istu, istu, pidä laukka yllä. Hengitin syvään, laskin kädet rentoina sivuille. Perhoset lentelivät vatsassani - ei, enemmänkin ne sotivat vatsassani. Suljin silmäni, keskityin istuntaani täysin. Ravissa olin muksahdellut alas muutaman kerran pelkkää epävarmuuttani, mutta laukka tuntui olevan niin paljon enemmän askellajini. Pyörivä, aaltomainen liike joka keinutti eteenpäin.
- Ja kaaaurapuuuro, April venytti ja sai Nalan töksähtämään takaisin raviin varoittamatta. Niinpä siis muksahdin alas ja makasin taas kentän pohjalla. - Etkö sä kestä siellä selässä hetkeäkään? nainen murisi leikkimielisesti, ojensi kätensä ja kiskoi minut ylös. Katsoin syvälle hänen silmiinsä, enkä mitenkään voinut pidättää totaalista repeämistä. - Mikä ihme sulle tuli? April hymähti ja koitti saada minut takaisin järkiini. - Mikä ihme sun sanavalintojasi vaivaa? Ihan kaurapuuroko? sekaisena hihitin ja kampesin itseni takaisin Nalan selkään. Vuorostaan April sai pudistella päätään.
Loppukäyntejen ajaksi April irrotti liinan Nalan suitsista ja ohjailin tammaa pitkin poikin kenttää pelkillä pohje- ja painoavuilla. Koko touhu saattoi näyttää ulkopuolisesta aika koomiselta, mutta jos totta puhutaan, minusta se oli vain hauskaa. Ilman ajatusta seilailin ympäri kenttää kymmenen minuuttia, kunnes liinan lukko napsahti takaisin kuolainrenkaaseen ja kentän portti avautui. Roikuin Nalan kaulalla tallin ovelle asti. - Ja alas, unikeko, kylkeäni tökäten April käski, ojensi liinan käteeni ja avasi oven puolestani. - Ja kiitos, sinä mielipuoli, hymyilin lähtien sitten edeltä sisään. Lyydia & Nala 9HM Heti kärkeen kehut mut maasta taivaisiin, kyl nyt imartelee : D Itseluottamus: "Kiitos Satu, arvostan sua todella. Mun on pakko sanoa tää kaikki mun sydämeltäni, koska musta on 30 minuutin päästä kaksi erillistä osaa - pää ja kroppa, tuhisin..." Missä ihmeessä se oli!? Vitsit repesin tolle kohdalle :D Mitä asennetta sussa onkaan neiti muutenkin! Sun persoona tulee niin hyvin esille näis kaikis tarinois (: Tää koko tarina oli niin loistavan hyvä kokonaisuus! Otit mut mukaan persoonallisena ja hyvin vahvasti opettajan roolissa. Aikas hauskaa luettavaa just sen takii :D Ja toivottavasti oli ihan kivaa kans Nalan kaa, vaikka rankkaa ilmeisesti. Ihana toi kaurapuuro_juttu, kun hevosethan yleensä tottelee just opettajan äänenpainoa ja tunnistaa sanoja vaiks tyyliin ravi, laukka ihan vaan äänenpainosta. Nalakin näköjään tuntipollena totteli hyvin :D Pisteet: 4 // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 6, 2014 20:48:16 GMT 2
Koulutreeniä 06.04.2014
Ilta oli jo hämärtynyt, mutta siitä huolimatta olin tuntien jälkeen kiskonut riehaantunutta Nalaa maneesiin. - Rauhotu nyt, ei sulla oo mikään hätänä, tiuskaisin silmiään pyörittelevälle, pää korkealla steppaavalle tammalle. Se puuskutti, tuuppi olkapäätäni, kiemurteli ohjien päässä ja riehui muutenkin minkä ehti.
after 30 minutes ... Vahva sisäpohje, puolipidäte. Nala pyörähti allani rytmikkääseen laukkaan. Korvissani olevista kuulokkeista alkoi soida Nirvanan Lithium. Käänsin hoidokkini pääty-ympyrälle ja ylläpidin laukkaa sisäpohkeella. Vaaleat hiukseni pomppivat selkääni vasten ponnarilla. Takaisin uralle, suoristus, kevyt myötäys ohjasta ja saatoin tuntea, kuinka ponin takamus nousi alle. Tsekkaus vastakkaisen seinän peilistä - täydellistä. Seuraavasta kulmasta käänsin lävistäjälle, napakat avut ja Nala loikkasi vasempaan laukkaan. Vatsani pyörähti ympäri, hymy nousi korviini. Myötäsin ja taputin samalla hoidokkini kaulaa. Olin mahdottoman tyytyväinen tammaan, sekä itseeni. Siihen se sitten jäikin - Nala puri kuolaimeen, heilautti häntäänsä innokkaana ja ryöväsi koko kokonaisuuden hallinnasta seuraavassa kulmassa. Täysi nelistys maneesin toiseen päähän, sarja pukkeja ja u-käännös hiukan ennen seinää sai minut mätkähtämään alas. Syljeskelin hiekkaa suustani koko maneesin pyöriessä silmissäni. - Sä olet ihan uskomaton, tuhahdin päätäni pyöritellen. - Loistavaa, maneesin katsomosta seurannut Chappe naureskeli. - Näkisitpä ilmees nyt, hän jatkoi ja oli tikahtua. - Jos mietitään asteikolla yhdestä kymppiin kuinka paljon mun tekisi nyt mieli lyödä sua, sanotaan.. kakskyt, murahdin ja seurasin vierestä, kuinka Nala ravaili rakennuksen toisessa päässä häntäänsä korkealla kantaen.
- Mikset sä vaan ota sitä kiinni? Chappe kysyi hetken ponityttötaidoillaan pädettyään. - En mä turhaan edes yritä, se lähtee kaahottamaan entistä lujempaa ja tappaa itsensä kun noi ohjat putoo sen jalkoihin, huokaisin ja istahdin kaiteelle katsomaan ponin jo kymmenen minuuttia kestäneen shown jatkumista. - Kyllä se kohta talttuu, ja ennenkuin olin ehtinyt todeta pientä mahdollisuutta, tamma jo väsyi ja tassutteli korvat hörössä luokseni, aivan kuin anteeksiantoa anellen. Hyppäsin takaisin ponin selkään ja loppuverkkasin sen Chapen arvioivan katseen alla.
Talutin väsyneen Nalan talliin, pyöräytin sen karsinaansa ja kiukulla kiskoin varusteet sen yltä, jotka paiskasin sitten käytävään. Tempaisin Nalan riimun kaltereiden välistä ja sen pujotettuani hoidokkini päähän rymistelin pesukarsinaan tammaa otsaharjasta taluttaen. - Turvallinen yhdistelmä, käytävällä Beaa harjaava Lissu tirskahti. - Selvästi äärimmäisen kettuuntunut Lyydi, joka taluttaa vähän, siis tosiaankin vain vähän riehakasta hoidokkiaan. - Näytäppä itse ketusti hymynaamaa kun oot just loistavan pumppaussuorituksen kesken kosahtanut alas sen ponin selästä, johon sä viis sekuntia sitten kerkesit olla niin tyytyväinen, tiuskahdin, mutta Lissu tajusi ottaa huumorilla. - Samperin poni, tuhahdin vielä loppuun. - Oivoi, sä jaat täällä tuota aina niin iloista ja positiivista mielentilaa, tyttö hymyili ja jatkoi Bean harjan tasoittamista.
Suihkuttelin Nalan haalealla vedellä, kuivasin ja loimitin. Kylmäsin jalat vielä ennen kuin annoin ponin seurata minua karsinaansa iltaheinille. Valahdin taas istumaan samaan paikkaan, missä muutama ilta sitten olin istunut. Lyydia & Nala 10HM !!! Jeeijj, Lithium <3 Hyvä musiikkimaku sulla :P Mutta joo... Nalahan oli kuulolla, kerrankin teki töitä ja sai jo hymynkin huulille ja sitten muks. Ihan hävettää koko hevosen puolesta, kun se viittiikin olla tommonen kakara -.- Tai sitten se vaan on niin, että joiltakin hevosilta ei vaan saa mitään ilmaseks, eikä helpolla vaan ajan, työn ja tuskan kanssa. Susta alkaa vähänkun kuoriutuu sellasta pientä DramaQueenin puolta :D Oot niin ihanan herkästi suuttuva ja esität asias just niinku ne on, etkä oo yhtään seinäruusu tyyppiä. Teissähän on sun hoitsun kanssa vähän samaa :D Kyllä se yhteinen polku löytyy vielä... Tykkäsin taas tästä niiin paljon ja siks pisteitä: 4.
Ja lisäilin sun kaappiin kans ton 10HM -merkin, kun sait tän kirjoteltua. // April
|
|
|
Post by April on Apr 14, 2014 20:12:01 GMT 2
Pistepalkintona toivottu mustavalkosarjis Lyydialle:Kantsii kattoo tää klikkaamal tonne photobuckettiin ja täysikokosena... täs on muute aika kökkö laatu :/Toivon, et tykkäät ja oli toiveiden mukanen (: Ja tosiaan miinustelen nyt sinulta tästä lähtevät pisteet. // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 14, 2014 20:53:37 GMT 2
Upee! o: Just semmone ku toivoinki! :--D kiitos siitä.
tähän tulee 90% varmuudella hm
|
|
frida
tutustuja
Posts: 16
|
Post by frida on Nov 7, 2014 16:25:59 GMT 2
Ensimmäinen kerta kun nähdään, kuivin suin sua jännitän Kaverini ajoi skootterinsa parkkipaikalle. Kiitin häntä kyydistä. Olin saanut Newerra nimiseltä tallilta hoitohevoseksi Nalan ja minun piti pitää huolta myös sen Mindi varsasta. Hölkkäsin äkkiä tallin pihaan, jossa näin jonkun pojan. Menin hänen luokseen. -M-moi, tervehdin. -No moi. Etitkö jotain? Poika kysyi. -No siis tallinomistajaa, selitin. -Mä oon muuten Frida, jatkoin. -Aa, mä oon Alex. Ja April on tallissa auttamassa alkeiskurssilaisia, Alexiksi esittäytynyt poika kertoi. -Okei, kiitti! Hymyilin ja lähdin kävelemään talliin päin.
Kävelin käytävää pitkin ja yhtäkkiä pysähdyin, kun karsinan oven kyltissä luki ''Nala''. Jäin katselemaan Nalan ja sen varsan, Mindin touhuja. Varsa pyöri karsinassa vain ympyrää, ja Nala söi heiniään. -Terve! Kuulin jonku sanovan yhtäkkiä ja käännyin. -Moi. Ootko tallinomistaja? Kysyin. -Joo, mut sano vaan Apriliks, nainen sanoi. -Voinko mä harjata Nalaa? Kysyin. -Totta kai. Voitko myös nostella Mindin jalkoja, et se tottuis siihen kunnolla? April vastasi. -Joo. -Ja jos otat jonkun mukaan, voit käydä taluttamassa molempia maastossa, April hymyili ja käveli pois, kun joku kutsui häntä. Menin satulahuoneeseen etsimään harjapakkia. Sen jälkeen menin pois satulahuoneesta takaisin Nalan ja Mindin karsinalle ja avasin oven. Silitin molempia hevosia ja aloin harjaamaan Nalaa.
Putsasin vielä viimeisen kavion ja tamma oli valmis. Mindi oli odotellut kiltisti sivussa ja katsellut puuhaani. Sitten menin Mindin viereen rauhallisesti ja silitin sitä vielä. Aloin liu'uttamaan kättäni sen jalkaa pitkin ja vihdoin pääsin ruunun yläpuolelle. -Nosta, sanoin ja pikkutamma nosti koipensa hetken epäröinnin jälkeen. Tein saman muillekkin jaloille. -Hyvä tyttö, kehuin Mindiä onnistuneesta suorituksesta. Hain vielä Nalalle riimun ja narun. April oli kertonut, että Mindi seuraisi emäänsä vaivattomasti, joten varsuli ei tarvitse riimua. Olin ottamassa heppoja jo karsinasta, kun minusta tuntui siltä, että joku tuijottaa meitä. Vieressäni seisoi noin minun ikäiseni tyttö. -Moi, hän sanoi. -Moi, kuka sä oot? Kysyin -Oon Senja. Ootko sä se Nalan hoitaja, oliko se Frida? Tyttö kysyi. -Joo. Hei haluisitko lähtee mun kaa maastoon, kun meen taluttamaan näitä, tai Nalaa kun Mindi tulee mukana? Kysyin reippaasti. -Hei joo! Käyn laittamassa Dongon, Senja sanoi ja odotin hetken.
-Mennäänkö laavulle päin? Senja kysyi. -No mulle käy mikä vaan, kun en tiiä täältä vielä paikkoja, vastasin. -No mennään sit vaikka sinne laavulle, Senja nauroi ja lähdimme matkaan. Mindi kulki Nalan vieressä onneksi hyvin. Menimme oikeastaan vain käyntiä ja otimme välillä ravipätkiä, mutta pysäytimme ettei Mindi jäisi jälkeen. Yöllä oli satanut ainakin 5 cm lunta, joka narskui hevoskolmikon kavioiden alla. Lunta alkoi tupruttamaan vähän enemmän, joten puolen tunnin maastoilun jälkeen päätimme kääntyä takaisin tallille.
Olimme taas lämpimässä rakennuksessa ja minä harjasin Nalaa. Annoin sille näkkileivästä palan ja se söi sen äkkiä. Harjasin myös pehmeällä harjalla Mindiä, ja se näytti pitävän pehmoisista karvoista harjassa. Yhtäkkiä Harja tipahtaa, ja kun poimin sitä, nala näykkäisee minua. -Ai! Huudahdin ja mutisin jotain Ruotsiksi. Kun vein harjapakkia pois, April tuli vastaan ja kysyi minulta, voinko tulla taluttamaan toista alkeiskurssiryhmää. Suostuin ja kävelin maneesiin. Olin saanut riimunvarren toiseen päähän Jessi ponin. Se meni oikein hienosti, ja tunnin jälkeen kävelin lumisateessa kotiin. Ajatella, että jouluunkin oli vain vähän yli kuukausi.
Frida, Nala ja Varsuli, 1 hm
Kiva alotus sulla Nalan ja Mindin kaa (: Se tyttönen onkin oikeen ihana ja mukava varsa, toisinkuin emänsä välillä... Ja juu Mindi tykkää pehmosista harjoista, et kyllä se varmaan jotain on perinyt äidiltään, kun on aika herkkähipiäinen :D Kiva, et Senja lähti sun mukaan näyttään vähän maastoja ja pääsitte ulkoilee. Ja Alexiinkin törmäsit tossa alussa ja ehkä näät sit vielä lisää tallilaisia ens kerralla. Hyvää puhdasta kirjotusvirheetöntä tekstiä ja kappalejaotkin oli mukavasti jakamassa tekstiä (: Alotuspistesaldoks: 2 // April
|
|
frida
tutustuja
Posts: 16
|
Post by frida on Nov 7, 2014 22:38:21 GMT 2
Tallin pihaan mä astelin Mut siihen mä sit pysähdyin Kun Nalan tarhassa huomasin. Mindikin siellä ravaili, Mutta Nala vain heiniä mutusti.
Poneja talutin talliin Ja melkein sain tällin nuppiin, Kun karsina eteen ilmaantui.
Harjasin Nalaa rauhassa, Mindi seikkailunhaluisena Yritti karata tallista Muttei tapahtunut pahinta, Kun Nala eteen syöksähti Ja esti ulospääsynkin
Vihdoin oli valmista Keräsin sukia tallista Sinne ne oli levinnyt Kun heppa oli riehunut Otin riimun Nalalle Varsariimun Mindille
Vein hevoset metsään tutkimaan Itse paistoin makkaraa Hevoset sai omenia Laavulla ihanan lämpimällä
Mutta kotiin tuli hoppu Eväätkin loppu Tarhaan hevoset vein Ja sitten sanoin "huhhei!"
Hi hii, vähänkö hauska! Varsinkin toi, kun sä sait makkaraa ja hevoset omenia :D Ja Nala hyvänä mammana tietysti blokkaa Mindin karkailut ; D Pisteitä: 2 // A
|
|