Liljan tarinoita AnsakujastaTiistai 28.1.2013 ENSITAPAAMINENAjattelin iltapäivää kun tein iltatallia. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Olin ollut Ruolammella katsomassa kun kengittäjä kiinnitti Allin tippuneen kengän takaison paikalleen. Silloin äiti soitti, että meille oli tarjottu mahtavaa hevosta, mitä olimme jo myynti-ilmoituksesta ihailleet. Äiti kävi hakemassa minut tallilta koeratsastamaan tätä hevosta.
Saavuimme talon pihaan, minkä tallissa tämä hevonen majaili. Piha oli viihtyisä ja sopivan piikuinen. Talon väki tuli meitä vastaan.
- Terve, tulitteko katsomaan pikku-Liljaa? Tai no, ei se mikään pieni ole.
- Kyllä tulimme. Etsimme sopivaa opetusmestaria tälle tyttärelleni, äiti vastasi talon isännälle.
- No sittenhän tulitte oikeaan osoitteeseen. Mars tallille! Niin isäntä johdatti meidät tallille. Se oli pieni ja punainen ja siellä oli vain kolme karsinaa, joista yhdessä oli melkein 160 senttinen ruunikonkirjava tinkertamma, oikea hurmuri. Tai ainakin minä pidin sen lempeästä ja luotettavasta katseesta.
- Miksi myytte tämän hevosen? äiti kysäisi.
- Tyttäreni muutti kotoota pois ja vei kersat mukanaan kaupunkiin, mutta jättivät hevosen tänne. Ei se ole tehnyt mitään väärää saadakseen elämää, jossa ei saa opettaa ihmisiä ratsastamaan. Sen sydämelle tärkeintä on opettaminen. Se on saanut muutaman vuoden aikana kokemusta, niin se voisi jo muuttaa ratsastuskouluun, mutta kyllä sen teille myyn ilomuelin. Tahtookos neiti testata Liljaa?
- Toki. Missä harjat ja varusteet ovat? kysyin mieheltä.
- Tuolla käytävän päässä, lapsenlapseni hankkivat sille ne liilat varusteet.
Astuin Liljan karsinaan harjapakki toisessa kädessä.
- Terve Lilja, lähdetäänkö ratsastamaan kokeiluksi? Kiinnitin Liljan kaltereihin kiinni ja aloitin kaulasta kumisualla. Pyörittelin voimakkaasti hieroen sukaa Liljan ruskeavalkoisen karvapeitteen seassa. Lilja näytti nauttivan. Mitään kohtaa ei tuntunut hevonen aristavan, joten otin pölyharjan käteeni ja pöläytin kaikkialta pölyt pois. Selvin jouhet ja putsasin kaviot - ei missään mitään ongelmaa. Olin todella tyytyväinen, vaikka eloa olisi saanut olla enemmän.
Varusteita laittaessa kiinnitin huomiota siihen, että Lilja harasi vastaan kiristäessäni satulavyötä. Taluttaessa Lilja ei käyttäytynyt niin hyvin, mutta se kuulemma johtui siitä, että Lilja oli yhden kesän töissä talutusratsuna.
Hyppäsin selkään ilman ongelmia ja kokeilin niin käyntiä, ravia kuin laukkaakin. Jopa pienenpieniä esteitä tuli kokeiltua. Huomasin, että Lilja oikeasti sopeutui ratsastajaansa - se piti minut koko ajan valppaana ja keskittyneenä, muttei jättänyt tehtäväkseni liikaa aivojumppaa.
- Tämä on kuin unelma! huudahdin kun äiti kysyi miltä tuntui. - Hyvin osaa olla tasolleni sopiva. Oikea opetusmestari!
Vähän ajan päästä istuimmekin talon keittiön pöydän ääressä teellä. Äiti ja tilan isäntä kirjoittivat kaikenmoisia papereita. Saisimme varusteet mukana, onneksi! Uudet varusteet olisivat olleet sikakalliita.
Lainasimme miehen hevosvaunua kuljettaaksemme Liljan sen uuteen kotiin. Liljan lastaaminen sujui ongelmitta. Kyllä tämä tilan isäntä sanoi, että on Liljallakin huonot päivät, ei se aina tottele. Hyvä asia mielestäni.
Matka sujui rattoisasti ja perillä vein hevosen karsinaansa tallin perälle. Liljalla olisi siellä rauhallinen paikka. Mielestäni talli oli todella hieno.
Siinä siis tutustuttiin Liljan kanssa niin toisiimme kuin tallinkin ja saatiin iltatalli tehtyä. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan - räntää vai pakkasta?
Keskiviikko 30.1.2013 Ansakujan talille ei ollut mikään järin pitkä matka, mutta tulin suoraan bussilla koulusta tallille. Odotin tulevaa iltapäivää innolla. Olin menossa Liljan kanssa kentälle koulua harjoittelemaan. Saa nähdä, mitä siitä vielä tulisi...
Saavuin tallin lähelle ja hyppäsin alas bussista.
- Kiitti, sanoin kuskille ja lähdin talsimaan tallille. Ajattelin ottaa Katen joku päivä mukaan tännekin.
Tiesin, että Lilja olisi tarhassa. Se vietiin aamulla tarhaan ja sille vietiin päivällä heinää. Lilja viettäisi tarhassa paljon aikaa, etenkin näin lauhkealla kelillä, nyt oli nollassa lämpömittari.
Vein tavarani ja hain Liljan riimunnarun. Lähdin noutamaan hevostani. Se kuljeksi tarhassa ihan rauhassa.
- Lilja, tules tänne! Läjdetään ratsastamaan, jookos? Noin, hyvä tyttö, puhelin Liljalle narua kiinnittäessä sen riimuun. Lähdimme kulkemaan kohti tallia, ja Lilja käveli oikein nötisti. Toivottavasti sillä olisi hyvä paivä tänään...
Vein Liljan sen karsinaan ja hain harjat. Otin soikean kumisuan käteeni ja aloin hieroa Liljaa sillä pyörivin liikein. Harja liukui ruskeavalkoisten karvojen seassa ja Lilja nautti.
Seuraavaksi käteni tarrasi pölyharjaan. Aloitin Liljan kaulasta ja pöllytin selkää ja lautasia oikein kunnolla. Jalat, pään ja vatsan otin pehmeällä harjalla. Putsasin kaviot ja silmät sekä sieraimet. Juttelin Liljalle mukavia rapsuttaessa sen säkää ja hyväilin sitä silittäessä otsaa. Liljan alahuuli lerpatti rentona, kun se nautti saamastaan huomiosta niin paljon.
Kokosin harjat pakkiin ja vein ne paikalleen varustehuoneeseen. Otin matkaan suitset ja satulan. En välittänyt kovasti vaikkei satulavyötä heti saanut tarpeeksi kireälle, kun Lilja harasi vastaan. Kiristäisin sen sitten selästä käsin.
Pääsin viimein kentälle ja nousin Liljan selkään. Kiersin kenttää ensin suurinpiirtein kymmenen minuutia reipasta käyntiä. Eteenajoa joka askeleella, ja kunnon muodossa sitä kuljettiin. Pian aloimme tehdä koulukiemuroita, voltteja, kaartoja, ympyröitä, kiemurauroja, kahdeksikkoja. Pohkeenväistöjä ja vastaavia en vielä osannut.
Ratsastus sujui melko hyvin, mutta varsinaista koulua menimme vain vajaat puoli tuntia, kun jalat alkoivat tuntua muusilta. Silloin lähdimme lähimaastoon hieman kävelemään.
Vähän ajan kuluttua palasimme ja hoidin iltatallin omalta osuudeltani. Lilja sai ruokansa ja jäi karsinaan yöksi. Huomenaamuna se päästettäisiin tarhaan ponien kanssa. Ja entä minä? Lähdin harjoittelemaan esitelmää kotia...
Sunnuntai 10. Helmikuuta 2013Tulin tallille potkukelkalla Katen avittamana. Kate oli valjaissa hihna kelkkaani köytettynä ja veti minua. Potkin minkä jaksoin ja huolehdin, että lasti pysyisi kyydissä.
Saavuin tallin pihaan ja vein kelkkani parkkiin. Katen otin valjaista pois ja se lähti tutkimaan paikkoja. Se kyllä varmasti huolehtisi itsestään.
Vein tavarani talliin lämpimään. Eihän tallissa kyllä ollut kuin kymmenisen astetta lämmintä, mutta ulkona oli nollassa niin talli tuntui kivan lämpöseltä.
Kävelin lantalalle ja kaappasin kottikärryt mukaani. Lapoin lantaa koko kärryllisen Liljan karsinasta, huh kun oli rankkaa!
Vein uusia kuivikkeita karsinaan ja levitin seinänjuurille oikein kunnon olkikerrokset. Pesin juomakupin ja ruoka-astian myös, tarkistin suolakiven sun muuta.
Hain harjat ja varusteet jo valmiiksi karsinan eteen kunnes lähdin talsimaan nurkkatarhalle.
Ihmettelin, miten tallilla oli joka kerta niin hiljaista. Kun kävin Ruolammella niin siellä olivaina kuhinaa. Vähintään Sinna teki lumitöitä tms.
- Kate, huusin pihalla. - Tänne!
Niin kuljin kentän ohitse pikkutallin nurkan taakse hakemaan Liljaa ja se olikin siellä aidan luona odottamassa liikuntaa.
Kuljimme kolmisin tallille sen jälkeen, kun toisilleen vieraat eläimet olivat tutustuneet toisiinsa (kuva).
Puin varusteet Liljalle harjauksen jälkeen.
Ja mitä oli tälle päivälle suunnitteilla? Maastoa, ok. Tarvoimme siis tunnin metsäpoluilla joilla oli paaljon lunta öillisten sateiden jäljiltä.
Vietin eläinten kanssa muutenkin aikaa kunnes potkuttelin kotia.
KUVAMaanantai 11.2.2013Esteitä harjoiteltiin, kuva verryttelystä (:
KUVAKeskiviikko 27.2.2013
Saavuin tallille iloisin mielin. Ruolammella olin puuhannut Allimamman kanssa vaikka mitä kivaa, toissapäivänä Even kanssa maastossa ja jokin aika sitten Sampan ja Sellerin vetämissä maastoiluissa, Briannan estetunnilla jne... Olin siis iloinen, ja täällä minulla oli vielä oma hevonen!
Vein Liljalle tarhaan heinää siksi aikaa, kun siivosin karsinan ja putsasin satulan ja suitset. Pintelitkin harjasin ja käytävän lakaisin. Kaikkea tekemistä mitä vain löytyi niin puuhailin.
Sitten hain Liljan harjattavaksi. Voi kuinka Lilja nauttikaan, kun harjasin sitä! Se olisi halunnut varmaan olla siinä ikuisesti, mutta herättelin sen horroksesta viskaamalla satulan sen selkään ja tunkemalla suitset suuhun.
Tänään Liljan kanssa oli vaihteeksi koulua. Ajattelin kokeilla pohkeenväistöä, kun Liljahan osaa kaikki tuommoiset. Niinpä siirryimme kentälle, joka oli juuri aurattu.
Kevään kirkas aurinko häikäisi pahasti hangesta, vielä kun en oikein pidä siitä että aurinko tulee esiin pilven takaa... Koska palan niin herkästi ja vihaan kuumaa keliä. Mielestäni parhaat kelit ovat muutaman asteen pakkanen, niinkuin on ollut lähes koko talvi, ja semmoinen pilvinen hupparikeli loppukesästä.
Palasin takaisin tallille ja vein Liljan tarhaan mussuttamaan ruokiaan.
Kuva ratsastuksesta Torstai 28.2.2013Brisun ja Pörrön kanssa maastossa. Brisu kirjottellee tarinaa ilmeisesti, se ilmestyy tähän joskus (:
Olen päättänyt astuttaa Liljan. Etsiskelen oria (: Yksi on jo tiedossa, en vain ole nähnyt vielä sitä (: Kerron lissää kun tulee lisää tietoa (:
KUVA5.3.2013- Voi Lilja, huomenna alkaa sitten matka Alppiruusuun, huokaisin tullessani tarhalle. Oli Liljan vapaapäivä. Huomenna sen täytyisi kyyhöttää kuljetusvaunussa. Joo, mulla oli vähän pää sekasin, Lilja saa varsan! Ei sitä kelle tahansa varsaa tule...
Olin jo sopinut lähistölle ehkä muuttavan naisen kanssa varsan koulutuksesta - hän hoitaisi homman. Varsa muuttaisi koulutuksen jälkeen Alppiruusuun...
Harjailin Liljaa ja vietin sen kanssa aikaa. Siivoilin tallia jne.
Liljan kuulumisia Alppiruuusta päivitetän tänne sitä mukaa kun niitä tulee. Lilja palaa maanantaina, toivottavasti kantavana. Varsa syntyy toukokuussa...
Keskiviikko 6.3.2013Saavuin tallille täpinöissäni. Tänään Lilja matkustaisi Alppiruusuun Devu-pojan luo! Kävelin suoraan Liljan tarhalle ja otin sen kiinni.
- Aistitko sinä tyttöseni, että tänään ei ole aivan tavallinen päivä? kysyin vaikka tiesin varsin hyvin, ettei Lilja puhettani ymmärrä. - Hoo - Laa, Liljaseni, sanoin taluttaessani typyä tallille päin. Hoo - Laa on tervehdys Hamletista, Marcellus tervehti niin jonkun kanssa... Luimme nääs Hoo - Laa Hamletia tänään äikän tunnilla.
- Hoo - Laa Brisu, oli kiva ratsastella esteitä sun kanssa! sanoin uudelle mutta hyvälle ystävälleni tallikäytävällä. - Kuis Pörröllä hurisee? Sillä onkin normaali päivä näiden kaikkien normaaluen seassa... mutisin jatkaessani matkaa.
- Voihan Hoo - Laat, kuulin Brisun mumisevan Pörrön korvaan, mutta annoin mumista.
- Eihän Brisu sulla minnee ole kiire vai, tuossa kohta vissii lähtää... jotain siinä mumisin, Brisu pyöritteli silmiään. Pyöritelkööt, se mua mittää haitannut, olin onnein kukkulalla!
Harjasin Liljaa, Anttu sanoi Moi jossain vaiheessa.
- Moi, ens viikolla sitten maastoon! sanoin ja jatkoin harjausta. Siinä aika kului haaveillen ja harjaillen. Pian jo lastattiin Liljaa vaunuun, vilkutin Antulle ja Brisulle.
Matka sujui leppoisasti, käytiin kerran tarkistamassa Liljan vointi. Hyvin pärjäili, ihmeissään vaan. Jo Alppiruusuun johtavat kyltit näkyivät, pian pihassa oltiin.
- Terve Suvi, sanoi Jansku. - Tytön matka mennyt hyvin?
- Hoo - Laa, täältä tullaan! Anteeksi, sanoin Janskulle, joka hämmästyneesti tuijotti mua. - Jäi Hamletit päähän, siis luettiin sitä äikässä...
- Ok... Liljan voi viedä tuohon tarhaan. Siellä on suuri katos, niin se voi olla siellä. Loimihan sulla sille onkin, jos pakkanen kovin kovasti laskee. Niinpä vein tammani tarhaan ja kävin Devua moikkaamassa. Oikein kiltti irkkupoika, käyttäytyi kuin ruuna. Hyvästelin Liljan ja juttelin vielä Janskun kanssa, että huomenaamuna ne tarhattaisiin yhteen.
----
Ansakujassa totesin, ettei muuta tarvii tehdä kun karsina siivota, joten sen hoidettuani lähdin kottiin.
8HM
(Ymmärsin viimein hooämmien merkityksen...)
____________________________
Janskun näkökulmasta:
# Liljan saapuminen
- Jaa seis. Hoitakaas hevoset kuntoon ja viekää laitsalle, kailotin seuraten sitten katseellani, kuinka ratsastajat lähtivät taluttamaan hevosia ulos maneesista.
Vilkaisin pikaisesti kelloa, sillä Liljan pitäisi saapua minä hetkenä hyvänä ja kiiruhdin sitten avittamaan Retsykin kanssa taistelevaa jatkokurssilaista ruunan ulos saamisessa.
- Retsyki mars liikkeelle siitä, hoputin ja pökkäsin tätä lavalle kädelläni.
Ruuna oli heti ilmaisemassa mielipidettään, siitä kuka täällä sen mielestä määräsi ja potki takajaloillaan ilmaa minkä kerkesi.
Nappasin ohjat säikähtäneeltä ratsastajalta ja heilautin itseni welshruunan selkään. Kun Retsykin pieni pukitteluepisodi oli ohi puristin voimakkaasti sisäpohjetta ja käänsin sen keskiympyrälle. Annoin ruunalle selvät laukka-avut ja sain yllättyä siinä tapahtuneessa muutoksessa; Bethin taistelu ruunan ristilaukan kanssa oli tuottanut tulosta.
- Janskuu!? Liljan traileri on jo pihassa, uusi talliapulaisemme Lorena ilmestyi maneesin oville ilmoittamaan.
- Juu tulossa! huusin ja käännyin Retsykin ratsastajan puoleen. - Jos mitenkään viitsisit kävelyttää sen?
- Juu kaipa mä voin, tyttö myöntyi ja otti ohjat käsiinsä.
Myöntävän vastauksen saatuani hymyilin nopeasti kiitokseksi ja lähdin kiiruhtamaan pihalle.
Siellä toden totta odotteli vieras kuljetusvaunu. Katselin sivusta, kuinka Suvi talutti tammansa ulos ja ohjasin viemään sen viereiseen tarhaan, joka ratsastustuntien takia oli vielä tyhjillään.
Liljan hoitamisesta kysellen lähdin opastamaan Suvia Devun luokse. Ori löytyikin tallikäytävältä, missä Lorena oli sitä puunaamassa.
- Ajattelin viedä ne saman tien aitaukseen. Yöksihän Liljalle on sitten varattu karsinapaikka pikkutallista, kerroin.
- Okei, hyvä, Suvi sanahti hymyillen. - Mihin sen tavarat vois muuten viedä?
- Pikkutalliin myöskin, mä näytän, sanoin.
Lähdimme sitten kantamaan Liljan hoitokamoja, loimia ja muita tavaroita pikkutalliin. Samalla kun asettelimme tavarat tallin takahuoneeseen näytin myös Liljan tulevan karsinan.
- Muut yksärit siirretään toiselle puolelle, joten tuo aitaus, johon karsinoista pääsee on sitten varattu pelkästään Devulle ja Liljalle.
- Okei, hyvältä paikalta tää näyttääkin, Suvi kommentoi. - Mun pitäis nyt varmaankin lähteä, mutta uskon että pidät mun kullanmurusta hyvää huolta.
- Juu varmasti, naurahdin. - Eli maanantaina nähdään?
- Jep. Toivottavasti Lilja vaan tiinehtyy.
Kun Suvi oli lähtenyt palasin takaisin tallille ja kurkkasin ovista sisään.
- Voitko sä taluttaa Devun ulos? huikkasin Lorenalle.
Olin odottanut Liljan saapumista, enkä nytkään millään jaksaisi odottaa, että pääsisin vähän jaloittelemaan tammaa. Ehkä voisin huomenna käydä sen kanssa pienellä maastolenkillä.
- Juu se onkin ihan just valmis, naisenalku ilmoitti viimeistä kaviota puhdistaessaan.
- Hyvä, tuo se sitten yksärien aitaukseen.
Vastausta odottamatta suljin tallinoven ja lähdin kävelemään tarhalle, jossa Lilja jo ravailikin ympäriinsä ja tutki uteliaana paikkoja.
- Mitäs pidät? Odotahan kun näet meidän hurmurin, puhelin ja avasin tarhan portin.
Lilja tuli saman tien nuuhkimaan ja antoi helposti kiinni. Lähdin taluttamaan tammaa yksäriaitaukselle, kerran Lorenakin oli jo saanut Devun pihalle.
- Pidä se siellä, että saan Liljan aitaukseen, ohjeistin Lorenaa ja maiskautin steppaileman tamman liikkeelle.
Se olisi selvästikin halunnut mennä tutustumaan irkkupoikaamme.
- Noh Lilja, liikkeelle, patistin kiertäen tamman toiselle puolelle ja tönin sitä hartiallani aitaukseen päin.
Vihdoin se totteli ja lähti kulkemaan kaivattuun suuntaan. Kun olin saanut tamman sisään suljin porttia ja annoin Lorenalle luvan tuoda Devun.
Hevoset nuuhkivat toisiaan hetken ja laukkasivat sitten aitauksen toiseen päätyyn.
- Tuutko auttamaan karsinoiden kanssa? Kohta on kuitenkin haettava ponit sisään tuntia varten, kysyin aitaan nojaten.
- No jos mä pari ehdin. Olin ajtellut käydä kotona ennen iltatallia.
Kiitti, hymyilin, ja sitten lähdimme kävelemään tallille päin.
•••
Puoli kahdeksalta lähdin hakemaan hevosia sisälle. Lorenakin saapui juuri ja pikaisen tervehdyksen jälkeen kiiruhti avaamaan karsinoiden ovia ja palasi sitten pihalle.
- Sori, tuli vähän kiire, hän hengähti ja tarttui Natan riimuun napsauttaen riimunnarun kiinni.
- Ääh, mä itekkin alotin vasta, sanoin hymyillen ja lähdin taluttamaan Meeraa ja Bellaa sisälle.
Kun hevoset oli saatu sisään jaoimme kaikille iltaruoat. Kun olin lähettänyt Lorenan kotiinsa yhdeksän aikoihin lähdin hakemaan Liljaa ja Devuakin laitsalta.
Devuu, huhuilin ja raotin yksäriaitauksen porttia.
Devu ja Lilja ravasivat peräkanaa portille, mutta riimunnarut nähdessään kääntyivätkin takaisin.
- Mä en ihan tosissaan oo lähtemässä jahtaamaan teitä, murahdin ja suljin portin sitten perässäni.
Onneksi aitaus oli kuitenkin sen verran pieni, että jos tämä hippaleikiksi päätyisi niin aika helposti mä ne saisin kiinni.
- Devuu, tallissa oottaa heinätkin jo, huhuilin pimeyteen.
Kun kyllästyin odottamaan marssin aitauksen toiseen päähän ja otin nopeasti pari harppausaskelta estääkseni irkkupojan aikeet. Kietaisin riimunnarun orin kaulan ympärille niin nopeasti kuin pystyin ja napsautin sitten lukon kiinni.
- Sainpas, mutisin raahatessani karkulaista portille.
Nyt Liljakin seurasi nätisti perässä, kun huomasi, että sen kaveria vietiin ja antoikin helposti kiinni.
Sidoin Liljan siksi aikaa puomiin, kun vein Devun karsinaansa ja laitoin sille loimen. Sitten palasin takaisin ja vein tamman pikkutalliin, jossa harjasin sen pikaisesti karsinassa. Loimituksen ja Suvin antaman ruokinta ohjeen mukaan jakamieni heinien jälkeen lukitsin tallien ovet ja lähdin käppäilemään päärakennusta kohti.
Liljan kuulumisia Alppiruusun tallilta 7-10.3.2013KUVALiljan tarinoita PajupurostaLiljan saapuminen 11.3.2013Tarinan kertoo Suvi.
Oi, kello on jo kohta viisi, kyllä sen Liljan piakkoin pitäisi saapua... Mitenköhän sillä on mennyt? Toivottavasti se tiinehtyy. Ainakin sen varsalle on tulossa kiva kesä muiden varsojen kanssa, koska Kisu ja Vuokko ovat myös kantavia. Ja Bellallehan etsitään oria... Sen varsasta tulisi kyllä upea! Bella on aivan taivaallinen hevonen...
Olin aiemmin, jo eilen, laittanut Liljan uuden karsinan valmiiksi ja hakenut Ansakujasta sen varusteet, mitkä eivät olleet Alppiruusussa mukana. Brianna oli ollut Ansakujassa hoitamassa omaa hevostaan Pörröä, ja ollut riemuissaan päästessään Rainbown hoitajaksi. Olihan siellä Anttukin näkynyt ratsastamassa, hänen kanssaan menisin jossain vaiheessa ratsastamaan, kun hänellä on kaksi heppaa Ansakujassa.
Pianhan Alppiruusun kuljetusvaunu karautti pihaan ja Jansku hyppäsi pelkääjän paikalta alas.
- Moi Jansku, miten meni? kysyin saapuessani rampin viereen, jota Jansku paraikaa avasi.
- Hyvinhän se, ihme että Devu päästi Liljan lähtemään... Olisi se hienoa, jos nuo ponskit kohtaisivat toisensa kolmistaan.
- No varsahan on vieroitusiässä tarpeeksi iso tarhailemaan Devun kanssa, ja jos varsa näyttää lupaavalta niin mikä ettei Lilja voidaan uudestaankin astuttaa. Eikö? Devu voisi kesä- heinäkuun vaihteessa tulla tänne kyläilemään.
- Hyvä idea, Jansku sanoi. - Katsotaan sitä sitten.
Siinä näytin Lindan kanssa tallia Janskulle. Näytimme kaikki hevoset ja häbenkin katse nauliutui Bellaan. Hevoset olivat aamulla päässeet tutustumaan tarhoihin, mutta sai niitä olla välillä häätämässä pois toisen heinäverkolta. Siksi hevoset vuorottelivat välillä, kuka on tarhassa.
Janskulla ei ollut paljoa aikaa jäädä kyläilemään, mutta Katen kanssa hän vähäisen leikki kunnes lähti. Itse kävin vielä Liljalla ja Vuokolla ratsastamassa kentällä. Molemmat menivät ihan hyvin, tunnustellen uutta paikkaa. Lilja oli hiema kärttyinen kun Devua ei näkynyt, mutta piristyi saatuaan porkkanoita sangosta kiitokseksi ratsastukseta.
Esteratsastusta kentällä to 14.3.-13Linda käveli tallin käytävällä. Hän oli menossa Bellan karsinalle. Tänään nimittän kokeiltaisiin, osaako Bella lainkaan hypätä. Hän saapui karsinalle ja kulki sen läpi tarhaan. - Bellaa! Linda huusi. Tääl' on porkkanaa! Eihän se Bella mitään ymmärtänyt, kun ei kunnolla Lindaa tuntenut. Siispä Linda kaappasi riimunnarun ja päitset karsinan oven vierestä, ja tiputti porkkanat ruokakippoon. - Noniin, mennäänpäs, sanoi Linda Bellalle päästyään hieman lähemmäs. Bella ei näyttänyt olevan kovinkaan innostunut asiasta, ja Linda totesi, ettei hän saa sitä milloinkaan kiinni jahtaamalla. - Oe voe sun kanssas, sitten täytyy muut laittaa karsinaan, jotta tulet. Niin Linda laittoi Vuokon, Kisun ja Liljan talliin, jolloin Bella säikähti jäävänsä yksin ja tuli karsinaan, missä Linda odottelin kulman takana. Saipas hän sen vihdoin kiinni!
Ihan varmuuden vuoksi Linda talutti Bellan pesupaikalle hoidettavaksi. Hän päästi muut hevoset takaisin tarhaan, ja lähti Bellan harjoja hakemaan. Pian hän olikin harjaamassa Bellaa pölyharjalla. Hän pyöritteli kumisukaa pitkin hevosen talvikarvaa, ja molemmat nauttivat. Niin hevonen kuin Lindakin.
Tällä välin Suvi oli saapunut tallille ja ottanut Liljan sisään. Hän halaili Liljan mahaa. - Siellä se pienokainen kasvaa.. Hänen ei tarvinut sitoa Liljaa kiinni, veti vain tuon narun oven eteen, ettei Lilja lähde käppäilemään. Hän lähti myöskin hakemaan harjoja. Palattuaan hän harjasi Liljaa pitkin vedoin ja teki kaikkensa saadakseen sen hyvälle tuulelle. Ilmeisesti sillä oli hieman kuuma, koska se alkoi lerputtaa huultaan hänen pyöritellessään kumisukaa pitkin paksua talvikarvaa.
Suvi ja Linda sattuivat yhtäaikaa hakemaan satuloita. - Ai moi Suvi, tuletkos esteitä hyppimään? - Tarkoitus oli. En vain tiennyt että sinä olet sinne menossa, Suvi sanoi ja otti suitset. - Millaisia esteitä aiot mennä? - En mitään kovin suurta, koska en tiedä yhtään, kuinka korkeaa Bella on hypännyt. - Aa. No en minäkään hyppää missään nimessä kuin korkeintaan 70 senttistä.
Palailivat hevostensa luokse ja varustivat ne. Suvilla meni hyvin, hän vain heitti satulan selkään ja laittoi suitset Liljan päähän. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Hän vielä tarkisti, että ruskean leukaremmin alle mahtuisi nyrkki, turpahihnaahan ei Liljalla ole. Bellan varustaminen onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. Satula meni selkään ihan hyvin, mutta hevonen pullisteli aika tavalla. - Suvi, tules auttamaan, Linda huudahti. Suvi meni kutittelemaan Bellaa, niin se ei ihan niin kovasti pullistellut. Suitsia oli vaikeaa saada päähän, mutta Linda sai jostain otsatukasta vedettyä Bellan pään alas. Tottuneesti hän tunki sormensa hammaslomaan, ja avasi leuan. Niin hän sai kuolaimet suuhun.
Molemmat huolehtivat jalustimien olevan yläällä, ja sitten he lähtivät. - Käydään laitumella alkulämpäksi! Ei tarvitse kenttää kävellä, Linda sanoi. He ihailivat taivasta ja miten hieno laidunpaikka hevosia odottaakaan. Sitten he kääntyivät kotia kohti, ja ravasivatkin matkalla. Oli kätevää käydä maastossa alkukäynneiksi.
Bella oli varautunut koko alkukäyntien ajan. Se ei ollut ilmeisesti tottunut moniin ratsastajiin, myyjäkin oli suositellut vain yhdelle ihmiselle. Lindan mielestä Bella on ihana, mutta hän mietti koko ajan, että antaisi Bellan Suville hoidettavaksi, koska tämä kuitenkin olisi aina Bellan kimpussa. Suvikin ajatteli jatkuvasti Bellaa. Hän kuitenkin tiesi, että Linda on ainoa ja oikea joka voisi Bellaa kouluttaa.
- Suvi, Linda aloitti. - Olen miettinyt erästä asiaa. Mielestäni Bella kaipaa hoitajaa, ja ajattelin etsiä sille hoitajan, joka jaksaa olla sille se oikea.
- Voih... Suvi sanoi. - Minä niin pidän siitä...
En enää saa hoitaa Bellaa, en ole tarpeeksi taitava. En tiedä kouluttamisesta mitään... Voih, minä niin ihailen Bellaa! Suvin mietteet olivat sekavat. Kun hän kääntyi katsomaan Lindaa, hän ihmetteli, miksi Linda näytti niin iloiselta.
- Onko sinulla jokin hätä, kun noin apealta näytät? Linda kysyi nyt vakavalla naamalla.
- Ei, tai on, tai ei... En tiedä. Pidän vain Bellasta niin kovasti...
- Mitä koetat sanoa? Linda kysyi terävästi. Suvi mietti hetken, ennen kuin vastasi.
- Haluaisin hoitaa Bellaa, mutta olen niin huono ja tyhmä ja...
- Et ole! En antaisi Bellaa kenenkään muun hoidettavaksi. Ja minä autan sinua, kyllä sinä opit. Sinusta tulee kouluttaja nopeasti, kohta tallilla on kolme varsaa, joiden koulutuksessa tarvitsen apua! Ala siis harjoittelemaan, varsojen kanssa pitää olla jotain hajua mitä tehdään.
- Ai haluatko minut Bellalle hoitajaksi? Suvi takelteli monttu auki.
- Sinut, en ketään muuta.
- Sitten varmaan Pampsutin Lampsutin alkaa hoitaa Liljaa. Se olisikin hälle hyödyksi, ja Vuokon saa joku toinen. Good idea!
Siinä nuo kaksi jatkoivat verryttelyä, kukin omissa mietteissään. Linda ajatteli tulevaa varsakesää, Suvi Bellaa - mitäs muutakaan... Pian he olivat verrytelleet, ja alkoivat koota eaterataa. Siihen tuli pieni jumppasarja, normaali sarja sekä pieni okseri. Yksi pysty oli 65 senttinen.
Ensin Suvi hyppäsi Liljalla jumppasarjaa. Kavaletti, laukka-askel, ristikko, laukka-askel, pieni, ehkä 30 senttinen pysty, kaksi laukka-askelta ja puolimetrinen pystyeste. Suvi keskittyi alusta loppuun, ja Lilja hyppäsi hienosti. Seuraavaksi he siirtyivät kauemmaksi seuraamaan Lindan ja Bellan esitystä. Bella juoksi pää taivaissa häntä ropellina huiskien esteelle, mutta pomppi kuin pieni gaselli esteistä yli.
- Kyllä hyppykykyä ja intoa riittää, kunhan saa hallintaan,Linda arvioi ja jatkoi sarjalle.
Jonkin verran he ehtivät hyppiä, nostivat osaa esteistä jonkin verran. Lindalla oli täysi työ ratsastaa Bellalla.
_______
Suvi ja Linda kävivät tammoilla maastossa (kuva tallipäiväkirjassa).
_______
Illemmalla vielä seurasin Lindan ja Rainbown hurjaa ratsastusta. Rainbow oikein testasi Lindaa.
Illalla he jakoivat kaurat ja sulkivat tallin ovet.
KUVA22.3.-13 Tutustun Liljaan by Liljan hoitaja PampulaTallustin tietä pitkin tallille. Suvi oli kertonut tallista paljon, ja sain nipin napin hillittyä itseni, etten olisi pinkaissut juoksuun. Olihan se mahtavaa kun oli talli naapurissa.
Puiden välistä alkoi pilkottaa pihattotallin katto, ja kävelin huomaamattani reippaammin. Tie vei minut tallin eteen, ja vasemmalla puolellani avautui pieni kenttä.
- Rohkeasti sisään vaan, mutisin.
Jännittyneenä avasin tallin oven. Lämmin hevosen, heinän, nahan ja lannan tuoksu tulvahti vastaan, kun otin ensimmäisen askeleen. Kasvoilleni levisi hymy. Olin vihdoin tallilla.
Vasta silloin huomasin seinään nojailevan nuoren, tummahiuksisen naisen. Hän katsoi minua tarkkaavaisena.
- Olet kai Pampula? nainen haroi lyhyitä hiuksiaan.
- Öö… Joo. Tulin hoitaa Liljaa… takeltelin.
- Ahaa, tule, näytän sulle Liljan karsinan, nainen sanoi reippaasti.
Lähdin seuraamaan häntä jännittyneenä. Pian tulimme karsinan kohdalle, jonka oven yli kurkotteli jättiläinen irlannincob.
- Tässä on nyt Lilja, ja ainiin, oon Linda, nainen kertoi.
- Okei… Onpas Lilja suuri! sanoin vähän pelokkaana.
Linda taisi huomata pelokkuuteni, sillä hän sanoi.
- Ei hätää, se on tallin kiltein hevonen.
Ojensin käteni kohti tuota jättiläistä, ja se laski päänsä nuuhkiakseen uusia tuoksuja.
- Hihii, se kutittaa!
Liljan turpa karvat kutittivat kämmentäni, ja vetäisin sen äkkiä pois.
- Näytän sulle, mistä löydät sen harjat, niin pääset töihin, Linda ehdotti.
- Okei, sanoin jo reippaasti. - Mutta… voisitko sä auttaa mua vähän? Meinaan vaa kun oon ennen hoitanu semmosta pikkuponia…
- Juu toki!
Linda vei minut pihattotallin keskiosassa säilytettävien harjojen luo.
- Muista, että Liljan kamat on violetit, hän sanoi.
Palasimme karsinalle, ja Linda kehotti minua ottamaan Liljan käytävälle. Astuin varovasti karsinaan päitset ja naru käsissäni. Lilja laski heti päänsä alas, joten päitsien laitto oli lasten leikkiä. Talutin Liljan käytävälle ja laitoin sen kiinni.
- Osaat harjata varmaan itse? Linda kysyi.
- Jep, mutta Lilja on aika iso..
- No mä autan, Linda tarjoutui.
- Eihän tästä vaan oo haittaa?
- Ehei, vaikka eihän mulla nyt koko päivää oo aikaa, Linda vastasi.
Yhdessä aloimme harjata Liljaa. Se olikin paljon raskaampaa, kun olin tottunut pikkuiseen Breaan Ruolammella. Kovan uurastuksen jälkeen Lilja oli kuitenkin puhdas, ja Linda vaikutti todella tyytyväiseltä.
- Voinko talutella Liljaa vaikka tossa kentällä? kysyin.
- Juu, voit myös mennä tässä lähimaastoissakin, ei mikään sua estä.
- Okei!
Talutin Liljan ulos kentälle. Se totteli minua täysin, enkä enää yhtään pelännyt sitä. Ensin talutin pari kierrosta kenttää ympäri, kunnes aitaan nojaava Linda ehdotti:
- Kokeilepa tehdä pääty-ympyröitä, voltteja tai suunnanvaihtoja.
Ja minä kokeilin. Ja ne onnistuivat!
- Vau, Liljahan tekee kaiken mitä haluan! hihkaisin ja käänsin sen vielä kerran ympyrälle.
- No, jos asiat noin hyvin sujuvat, voit aivan hyvin tehdä pikku lenkin metsään. Minun täytyykin tästä lähteä, työt odottavat, Linda sanoi iloisesti.
- Okei!
Niin minä ja Lilja lähdettiin nauttimaan luonnon äänistä ja elämästä. Vaikka lunta putoili suurina hiutaleina, se ei haitannut. Näimme jäniksen jälkiä, lintuja, totta kai, ja muutaman oravan rouskuttamassa käpyjä kuusen oksilla.
Mutta sitten äidin piti soittaa ja käskeä tulemaan kotiin.
- Voi Lilja, mielummin mä sua taluttelisin, kuin menisin kotiin imuroimaan niitä tyhmiä pölypalleroita, voihkaisin suljettuani puhelimen.
Mutta ei auttanut, kotiin oli lähdettävä. Siispä vein Liljan tallille, jossa Linda otti sen vastaan.
- Menehän nyt vain kotiin, jos äitisi niin sanoo, hän käski.
Ja Lindan passittamana hyvästelin Liljan, ja lähdin kotiin. Pölypallerot odottivat.
Koko tallin yhteinen maastoilu 24.3.2013kuvakuvaPitkäperjantaina puuhailua by PampulakuvaOmistajan kaikki-ok -tarkastus 31.3Vietyäni Vellun talliin saavuin kentän reunalle seuraamaan, mitä Pampula, Lilja ja Linda puuhasivat. He olivat ehtineet jo verrytellä.
- Menepäs kiemuraura käynnillä, keskikäyntiä! Sama rytmi, enemmän eteenajoa. Aja eteen!
Linda opasti selkein neuvoin pikkusiskoani.
- Hyvä hyvä, nyt sama keskiravilla! Kevennys ja eteenajo!
Hyvin meni Pampulalla, vaikka Lilja hieman laiskotteli. Tänään ei ollut paras päivä.
- Nyt ei enää riitä kolme kaarta. Neljäkaarinen kiemuraura, oikeaa laukkaa koko ajan!
Nyt alkoi Pampula epäröimään.
- Aja eteen, löysää ohjaa mutta pidä tuntuma! Myötäile istunnallasi!
Lilja odotteli hämmentyneenä laukanvaihtokäskyä.
- Aja eteen, kun se hidastaa! Pidä laukka!
Kiemuraura onnistui ihan hyvin.
- Seuraavaksi peruutus. Ajat eteen mutta käännät suunnan taaksepäin. Askel askeleelta! Se on kyllä haastavaa aluksi. Nojaa taakse, noin, hyvä. Sitten aja eteen ja pidäte. Uudestaan! Aja eteen, pidäte. Hienoa!
Pampula peruutti muutaman askeleen ja jatkoi matkaansa.
- Sitten menet kävelyttämään sitä tuonne metsään jalkasin.
- Kiitos kun opetit! kiitti Pampula.
- Ei se mitään!
Koulutunti 6.4 by PampulaTarina on minun kirjottama.
Voi että, tänään olisi koulutunti. Saavuin tallille kahden aikaan päivällä. Kun lähdin kotoota, kuljin ensin pihatietämme Leppävuosten ja meidän risteykseen, mistä oli noin sata metriä talliin vievälle oikopolulle. Ennen kuin käännyin polulle, sai Pampula minut kiinni.
- Mikäs sinulla kesti? kysyin.
- Ää, mä en löytänyt kypärää mistään. Täytyy lainata tallilta.
- Voi voi voi sua senkin kahjo, sanoin lempeästi pikkusiskolleni ja sain vastaukseksi läpsäisyn.
Tallin pihaan saapui kuljetusvaunu. Tiesin, että Devu tulisi käymään. Saa nähdä, miten Lilja ja Devu - rakastavaiset, onnelliset tulevat vanhemmat - selviävät tunnista. Jansku tuli ulos autosta.
- Tervetuloa, Jansku! sanoin.
- Kiitos vaan Suvi, kiva nähdä sua!
- Hoidat Devun varmaan vaunun vieressä, kun siinä on tuo puomi.
- Joo, menkää te laittamaan ratsunne kuntoon!
Lindakin saapui pihalle, ja yervehdittyään vieraita jäi juttelemaan Janskun äidin kanssa. Minä menin Pampulan kanssa talliin. Käännyimme oikealle. Ensimmäisessä karsinassa asui Domi, mutta se oli nyt tarhassa. Nuppu tulisi kohtapuolin ratsastamaan sillä, niin hän oli koulussa luvannut.
Domin viereisessä karsinassa Iina harjasi kärpäskimoa Jaffaa, joka tuntui jatkuvasti näykkivän.
- Moikka, Iina! sanoin.
- Moi vaan, Suvi ja Pampula!
- Hei, sanoi siskoni ujosti.
Seuraavat kolme karsinaa olivat tyhjillään, vaikkakaksi olikin varattuja. Orikarsinat nääs, ja kolmanteenkin tulisi viimeistään kesällä varsa asumaan. Sitten saavuimmekin Bellan ja Liljan karsinoille, otimme riimunnarut ja astuimme karsinoihin sisään. Menimme ovesta tarhaan, joka muistutti lähinnä kuravellilammikkoa.
- Lilja tules tänne!
Pampulalla oli helppoa - Lilja tuli heti. Bella tuli onneksi Liljan perässä - ehkä se luuli pääsevänsä taaspyöröaitaukseen, joka oli Bellan mielestä turvallisin paikka liikkua.
Arvaamaton Bella säpsähti, kun sipaisin sitä harjalla. Se hyppäsi sivuun kaataen harjapakin ja vesisangon nurin. Koliseva sanko säikäytti sen niin, että se yksinkertaisesti meni ovesta ulos, vaikka olin laittanut narun esteeksi. Naru lähti irti, ja sotkeutui Bellan jalkoihin. Se oli ihan paniikissa, ja juoksi toiselle puolelle tarhaa, joka ei ollut järin pieni. Minä järjestelin tavarat karsinassa ja lähdin hakemaan Bellaa.
Bellan kiinniotto kesti puolisen tuntia, sain sen kiinni sulkemalla karsinoiden ovat ja kääntymällä selkä siihen päin. Se oli oppinut, että tarkoitan luoksetulokäskyä. Pyöröaitausharjoituksista nääs yhdessä käännetään selkä koulutettavalle ja odotetaan että se tulee luokse ja alkaa seuraamaan.
Niin päästiin jatkamaan valmisteluja, oli Marakin jo saapunut Vuokkoa hoitamaan.
- Olitkos tänään töissä? kysyin rohkeasti mieheltä.
- Kävin minä seuraamassa yhden lehmän ennenaikaista vasikointia mutta kaikki sujui hyvin, ja yhden irtokengän kiinnittämässä. Ei lauantaisin ole mitään ajanvarauksia tai muuta, hän vastasi.
- Niinpä tietty, no sittenhän sulla olikin hyvin aikaa tulla Vuokkoa liikuttamaan, sanoin hymyillen.
- Niinpä, ihan kiva on opetella näiden hevosten kamssa puuhaamaan, hän sanoi ja keskittyi taas harjaamaan kimoa Vuokkoa.
- Mitens Pampula, kuin siellä menee? huikkaan viereisessä karsinassa Liljaa harjaavalle siskolleni.
- Lilja on niin iso harjata...
- Älä valita, Bella on vielä isompi, töksäytän, mutta kuitenkn nätillä äänensävyllä. Pampulan vastaus oli outo pehlamilmeirvistys. - Auts! huudahdin.
- Mitä nyt? Pampula kysyi kun ei enää nähnytkään minua karsinan seinän takaa.
- Bella on ilmeisesti omasta mielestään varsin pieni, sanon noustessani selkääni hieroen ylös. Bella kaatoi minut päällään rähmälleen.
- Hihihii, Pampula nauroi minulle ja päässäni hiuksien seassa oleville oljille. - Ää haa mä kuolen nauruun...
- Mikäs hepuli tänne on iskenyt? Linda oli ilmestynyt tallin perälle. - Aa, haa haa, alkoi hänkin nauraa myrtyneelle ilmeelleni.
- Lopettakaa jo, sanoin ja aloin sukia hiuksiani sormillani. Käännyin viimein Bellaa kohti - se katsoi minua korkealta ja näytti sanovan: "Mähän en oo tehny mittään, oot aivan liian pieni siihen leikkiin".
- Aijaijaijai!
- Mitäs Mara kultaseni sinä teit? Linda kysyi ja meni Vuokon karsinalle.
- Öö... Unohdin, kosla oli niin hauskaa, että Vuokon mahaa ei pölyharjalla saa harjata... Se täräytti mua ranteeseen! Mara sanoi ärtyneenä, noloudesta punaiseksi lehahtaen.
Hauska hoitohetkemme saatiin päätökeen ja varusteet hevosten päälle kiskaistuamme siirryimme pyöröaitauksen taakse metsän reunaan.
- Ovatko kaikki nyt mukana? kysyin ja laskin että ratsukoita oli viisi - minä ja Bella, Pampula ja Lilja, Iina ja Jaffa, Mara ja Vuokko sekä Jansku ja Devu. Kävelimme metsän polkuja vartin ajan, lopussa myös ravasimme ja laukkasimme. Kentällä Linda oli jo valmiina muutaman puomin kanssa.
- No niin, oikea kierros! Päädystä sitten koko rata leikkaa, eli kulmasta kulmaan.
- Hyvä hvä, sitten voltti puoleenväliin sivua, joka sivulla!
Voltit ja leikat olivat aivan helppoja, tuimasin. Bellan kanssa ei kuitenkaan ollut niin helppoa - se steppasi ja hyppeli. Bella koetti koko ajan karata kaviouran sisäpuolelle, mutta pidin ulko-ohjassa reipasti tuntumaa. Kulmissa pidin tuntuman ihan kulmaan asti, kunnes pieneksi hetkeksi vapautin ulko-ohjaa kääntymisen mahdollistamiseksi.
- Hyvä, Suvi, koeta saada Bella rentoutumaan!
Iina ja kärpäskimo Jaffa menivät nätisti. Heillä ei ollut mitään muuta onhelmaa, mutta Jaffa oli ottanut laiskotteluasenteen, ja Iina sai jatkuvasti ohjeita eteenajoon liittyen. Pampulalla ja Liljalla ei ollut mitään ongelmia.
- Pampula, rentoudu! Lilja ei syö sinua!
Jansku ja Devu menivät hienosti vieraasta paikasta huolimatta.
No, Mara oli vähän kuin Pampula - hiljalleen eteenpäin, ei kovinkaan helppoa näyttänyt olevan. Kun alettiin ravata, pärjäsi hän ihan hyvin, vaikkei kevennys onnistunutjaan. Laukassa Linda tuli liinan kanssa auttelemaan.
Me harjoittelimme etuosakäännöstä, vai onko se takaosakäännös - ihan sama, mutta sitä missä pysähdytään ja käännytään tulosuuntaan niin, että takajalat pysyvät uralla ja etuosa kiertää. Bella ei ymmärtänyt mitään - Linda tuli auttamaan maasta käsin. Saimme senkin onnistumaan, vaikka kerran retkotinkin kaulalla pikku pukin jäljiltä.
Lilja osasi homman, tietysti. Linda selitti Maralle ja Pampulalle avut todella tarkasti, niin he saivat käännöksensä tehtyä. Iina ja Jansku osasivat homman - he olivat meitä muita kokeneempia.
Niin, Jansku ja Iina harjoittelivat pohkeenväistöä silloin kun me harjoittelimme peruutusta. Bella alkoi hiljalleen oppia, mistä on kyse.
Harjoittelimme myös kiemurauraa laukkaa vaihtamatta. Bellalta se onnistui - ei se osaa laukanvaihtoja, mutta se vaihtoi laukkaa välillä itsekseen. Liljalla ja Pampulalla meni ihan hyvin, kunhan Pampula sai taottua Liljan kalloon ettei laukanvaihtoja tällä kertaa tehdä. Devu, selässään jo hieman kokeneempi Jansku, hallitsi vaihdot. Maralla ja Iinalla meni ihan hyvin.
Tuntimme alkoi olla päätöksessään. Harjoittelimme loppuun suurin piirtein viitisen minuuttia ihan perus juttuja - kahdeksikkoa, suunnanvaihtoja... Kaikkea kivaa, ja loppukäynnit vietimme maastossa. Bella oli nätisti hoitaessani sitä. Oli mahtava tunti, niin taisi olla muidenkin mielestä.
Niin, ja nyt Lilja kaipailee täällä hoitajaa. ♥