Mr. Roxley

[April]

- Risteytysponi, ruuna
- Koulutustasoltaan: ko. heC, re. noin 80cm
- Hoitaja: Soffi


Muistilista Hoitajalle:

♥ Sateella, tihkulla ja kylmällä säällä ulkoloimi/sadeloimi tarhaan.
→ tarhakavereina Killen ja Bobi
♥ Tarhataan aina ilman riimua.
♥ Laita aina jäljessäsi karsinan ovi kiinni. Romi karkaa todella helposti.

♥ Raippa on ratsain hyvä lisävaruste.
♥ Esteillä suojat tai pintelit etujalkoihin.


» Romin sivut
» Soffin ja Romin kaappi
Varattu

[soffi]

^{27. HELMIKUU 2013}

''Tulen Heti!'' kiljaisin puhelimeen. Olin saanut puhelun Newerran omistajalta Aprililta,joka kertoi että odotukseni oli viimeinkin palkittu. Olin saanut hoitohevosen! Pakkasin laukkuun nopeasti Tuc-paketin ja 0,5 litran cocispullon. Puin vielä päälleni nopeasti toppatakin ja pinkin Svea-piponi.
''Mä meen nyt! Tuu hakee sit kolmen jälkeen!'' Kiljahdin isälleni.
''Asia selvä,mutta en kuitenkaan ole kuuro. Ole varovainen niiden konien kanssa,ei koskaan tiedä mitä ne keksivät!'' Isä huusi vielä perääni,kun läimäytin oven kiinni.

Tallimäki oli liukas.Olin pari kertaa lennähtää jo nurin,mutta sain pidettyä tasapainoni. Hetken päästä minua tuli vastaan kaksi ratsastavaa tyttöä,jotka nostivat ystävällisesti käsiään ja nostivat hetken päästä ravin.
Tallin ovi aukesi narahtaen. Kävelin käytävälle ja näin siellä ruunikon risteytysponin,joka tonki käytävälle jäänyttä harjapakkia.
''Höh! Tulehan nyt sieltä ponineeri.'' Sanoin ja tarrasin ponia kiinni päitsistä.Talutin sen lähimpään karsinaan ja lähdin etsimään Aprilia.
Kun olin satulahuoneessa,kuulin takanani askelia.
''Hei! Tuo ruunikkko poni oli äsken irti käytävällä!'' Huudahdin naiselle,jota oletin Apriliksi.
''Romiko? Taas! Se karkaa koko ajan! Nainen mittaili minua päästä varpaisiin ja sanoi uudelleen ''Sinä sitten taidatkin olla se Soffi.Romin uusi kaitsija.''
Nyökkäsin. ''Se taitaa olla väärässä karsinassa?''
April käveli käytävälle ja katseli ympärilleen. ''Aivan,se on Sherin karsinassa. Itse asiassa voisit harjata sen, jos vain haluat.''
''Ehdottomasti! Haen harjapakin.'' Huudahdin.
''Olet tainnut jo tutustua talliin?'' April kysyi virnistäen.
''Aivan'' Vastasin kävellessäni kohti varustehuonetta.


''Olet kyllä hieno poika'' Sanoin Romille joka torkkui kun harjasin sitä käytävällä.
''Se onkin varsinainen unikeko'' April sanoi. ''Mutta odotas kun pääset sen selkään. Silloin vauhtia löytyy! Tosin raippa on välillä se hyvä lisävaruste.''
Hymähdin ja puunasin Romin päästä varpaisiin.

Hetken päästä romi töpötti karsinassaan mutustellen heinää. Kipiti satulahuoneeseen ja nappasin laukkuni penkiltä. Haukkasin pari Tuc-keksiä suuhuni ja join päälle cocista.
''Saanko minäkin hörpyn?'' Ruskeatukkainen tyttö kysyi. ''Olen Laura,mutta sano vain Lateksi.''
''Oleppa hyvä'' Sanoin ja ojensin puolilllaan olevan pullon Latelle.
''Kiitos. Nyt täytyy mennä hoitamaan Kamu.'' Latte sanoi ja heilautti nopeasti kättään.
Hetken päästä ovi kävi uudelleen ja sisään astui April.
''Haluatko viedä Romin ulos,sillä olen nyt viemässä Bobia tarhaan?'' April kysyi.
''Ehdottomasti!'' Henkäisin ja työnsin Tucit ja limupullon nopeasti laukkuuni. ''Kyytini tulee aivan pian,mutta kerkeän kyllä viedä Romiponin tarhaan.''
''Hyvä,mennäänpä sitten! April huudahti ja taputti käsiään.

Talutimme ponit pääovesta ulos. Ilta alkoi jo hämärtää,vaikka kello oli vasta vaille kolme.
''Varo,piha on jäinen ja liukas.'' April muistutti.
Nyökkäsin vastaukseksi.
Olimme jo puolimatkassa,kunnes Romi näki jotain kiinnostavaa pusikossa. En tietenkään ollut varautunut ponin yht'äkkiseen kiskaisuun ja lensin maahan selälleni.
''Taasko se poni karkasi?'' April huudahti. ''Se tekee minut hulluksi!''
''Nou hätä,se on tässä aivan lähellä.... noin! Nyt sen on kiinni!'' Sanoin voitonriemuisena.
Loppumatka tarhalle sujuikin sitten aivan rauhallisissa merkeissä.
''Huomiseen!'' Vilkutin Aprilille joka meni jo tallille päin.
Taputin Romia lavalle ja sanoin ''Vaikka ootkin välillä vähän hupsu,olet silti maailman paras!''


[shadow=red,left,300]Soffi & Romi 1HM[/shadow]

_{sori tälläinen nopeasti väkerretty,pikkuveljellä oli kiire koneelle :/}

Vähän ehkä kiireinen tarina, mutta ihan jees ensimmäinen merkintä silti (: Kivasti vuoropuhelua ja tarinasta sai hyvän tuntuman Romin perus_ponimaiseen luonteeseen :D Teksti oli hyvin jaoteltua kappaleisiin ja selkeää ja helppolukuista. Mukava aloitus Romin kanssa, jään venailemaan seuraavaa tarinaa... Pisteet ja rahat: 5 pistettä ja 11v€ // April

[soffi]

1. Maaliskuuta 2013

"Romi! Nyt tänne!" Rääkäisin ponille joka juoksenteli ympäri tarhaa. April oli käskenyt minua hakemaan sen tunnille.

Kun olin saanut Romin tallin (lahjomisella sekä että kiristyksellä) luokseni käveli pieni tyttö.
"Onkstoi se Romi?" Tyttö vikisi.
"Joo,se on Romi. Meetkö sä sillä tunnilla?" Kysyin.
"Joo. Käyn hakemassa harjapakin. Osaan harjata mutta en laittaa satulaa tai suitsia." Tyttö nyökytteli ja kipitti varustehuoneeseen.

Viimeinkin pienen pullistelun jälkeen Romi oli valmiina tunnille.
"Voisitsä mennä taluttamaan?" April kysyi kävellessään ohi.
"Joo voin mennä" Vastasin ja autoin pikkutytön (jonka nimi oli Kaisa) Romin selkään.
"Mua pelottaa" Kaisa sanoi. "Mä tipuin viime kerralla."
"Sulla ei oo mitään pelättävää" Mä talutan. Pidän kokoajan Romista kiinni." Sanoin.
"Elä sitten päästä irti" Kaisa varmisti.

Tunti meni itse asiassa melko hyvin paria pukkia lukuun ottamatta.
"Kaartoon!" April huudahti.

"Hyvinhän se meni" Kehuin Kaisaa tallissa.
Kaisa punaistui ja vei suitset nopeasti varustehuoneeseen.
"Jåtte Brå Roxley" Kuiskasin ja annoin Romille pari porkkananpalaa jotka olin onkinut kotoa lähtiessäni.

Kun kaikki tuntilaiset olivat lähteneet kohti kotia,olin aivan yksin tallissa. Niin,hevosia tietysti lukuun ottamatta. Kippasin Romin harjalaatikon lattialle ja tarkastelin sisältöä.
Kaviokoukku. Harjoja. Porkkanapussi. Ei mitään kovin erityistä. Ehkä voisin ostaa jotain? Vai tarvitseeko Romi edes mitään? Eipä taida. Järjestelin harjalaatikon uuteen uskoon.

"Voinko käyttää Romia kävelyllä? Kysyin toimistossa lämmittelevältä Aprililta.
"Elä käy pitkää lenkkiä.Katso samalla näkisitkö Rokia. Olin äsken etsimässä sitä. Se olisi tullut jo kotiin! April huikkasi huolestuneena.

"Ääh,tule nyt" Sanoin pusikkoon päin puhisevalle ruunikolle.
Joku siellä pusikossa kiinnosti niin paljon,että Romi ei malttanut liikkua enää metriäkään.
"Höh" Sanoin ja kurkkasin pusikkoon.

Yllätyin nähdessäni inisevän mytyn....se oli Roki! Se oli loukannut itsensä pahasti,sillä sen kyljessä oli suuri haava. Sillä taisi olla kylmäkin.
Käärin Rokin takkiini. Ihmeellistä,että paluumatkalla Romi ei jumitellut yhtään,sillä oli enemmänkin kiire kotia kohti.

"Apriiiiil! Löysin Rokin! Tai siis Romi löysi!" Huusin pihan toisella puolella seisovalle Aprilille.
"Et ole tosissasi! Missä se oli?" April tuli juosten kohti meitä."Voi sinua ressukkaa"April sanoi ottaen Rokin syliinsä."Huolehdi Romista hyvin! Se on sankari! Lähden käyttämään Rokia eläinlääkärillä."

Harjasin Romia tallissa pitkin rennoin vedoin. Ovi kävi. April astui talliin.
"Rokille tuli tikit kylkeen" April selosti.
Nyökkäsin.
"Romi on kyllä todellinen sankari! Roki olisi kuollut,ellei Romi olisi löytänyt sitä!" April huudahti.
"Aivan" Vastasin ja halasin Romia pitkään.


SOFFI X ROMI 2HM

~anteeksi viivästys,on ollut kiireitä. Saako hoitotarinoihin laittaa kuvia? Minulla olisi nimittäin tuohon edelliseen tarinaan kuvakin (käsin piirretty) (:


Kiva tarina taas (: Vähän kirjoitusvirheitä oli, mutta ei ne nyt ihan hulluna haitannut... Ja onneksi Roki löytyi! Ja koira tulee kuntoonkin, vaikka sen nyt pitää varmaankin ottaa vähän aikaa ihan rauhassa, kun tikit kyljessä. Ja kiva, kun autoit Romin ratsastajaa (: Ja tosiaan ei tarvitse joka päivä kirjoitella, jos on kiireitä. Ei tämä niin totista puuhaa ole :D Ja saa laittaa kuvia tietysti! Olisi tosi kiva nähdä mitä olet piirrellyt (: Ja niin: 12v€ ja 4 pistettä // April

[soffi]

3. Maaliskuuta 2013

Tallissa olin törmätä Sherin satulaa raahaavaan Jessicaan. Tyttö meinasi tuiskahtaa nenälleen tallin käytävälle minuun törmätessään, ja viime hetkellä sain kiinni tytön hihansuusta.
"Huh, kiitos. Jos mä olisin nyt kaatunut, niin Sheri ei pääsisi vielä tänäänkään kunnon treenille" Jessica naurahti väsyneenä.
"Onneksi April lupasi nyt auttaa sen kanssa vähän, ja Angelicakin puhu jotain sen suuntaista, että olisi myös kiinnostunut auttamaan. Mulla kun ei oikein enää ole paljoa aikaa ratsastukselle "Jessica sanoi vähän surullisena.
"Eiköhän kaikki järjesty kuitenkin parhainpäin" virkoin, ja katsoin Jessicaa myötätuntoisesti. Tyttö mumisi jotain epämääräistä vastaukseksi, ja jatkoi sitten matkaansa Sherin karsinalle.

Minun saapuessa tarhan portille, seisoi Romi jo innokkaana odottamassa. Ruuna halusi selvästikkin sisälle ruoan ääreen, eikä malttanut oikein enää odotella. Minun napatessa riimunarua aidalta Romi kuopi ja hirnui hermostuneena. Sen muut kaverit oli jo otettu sisälle, ja se oli ainoana jäänyt enää ulkoilemaan.
"Kuules, hätähousu, mä teen kaiken niin nopeasti kun vaan pystyn" tuhahdin ruunalle, ja napsautin ripein ottein narun kiinni riimun lenkkiin. Romi suorastaan ryntäsi ulos tarhasta, melkein liiskaten minut tarhan porttia vasten. Toruin ruunaa vihaisella äänellä, ja napakalla nykäisyllä riimunarusta.
"Mitä sä tollai rupeat hevostelemaan? Alahan käyttäytyä nuori poika, tai mä en vie sua ollenkaan sisälle!" Puhahdin, ja Romi käänteli korviaan uteliaasti ääntäni kuunnellen. Ruunassa ei näkynyt ollenkaan katumusta äskeisen tempauksen takia, ja en voinut kuin nauraa ponin hölmistyneelle ilmeelle.
"Etkö sä oikein pysynyt kärryillä?" Kysäisin Romilta nauraen, ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia.

Tallissa talutin innokkaana puolelta toiselle pomppivan Romin suoraan karsinaan, jossa poni syöksyikin heti ruoan kimppuun. Seurasin hetken ruunan ahmimista hukettuneena, ja peruutin sitten karsinasta ulos. Suljettuani oven kävin hakemassa kottikärryt ja talikon tallin seinustalta, ja aloin putsata Romin karsinaa. Poni osasi onneksi seistä todella hienosti poissa tieltä koko putsauksen ajan. Heitettyäni viimeisenkin lantakasan kottareihin, kaivoin Romille namin taskustani, ja kehuin tammaa paljon. Poni nautti suuresti saamastaan huomiosta, ja se innostui pitämään minulle hörinäkonsertin. Kuuntelin ruunan ääntelyä virnistellen, ja viimein kun poni lopetti, moiskautin suukon Romin otsalle.

Palautettuani kottarit paikoilleen, ja haettuani Romille saavillisen puhdasta juomavettä, hain ruunan harjat, ja aloin sukimaan sitä puhtaaksi. Myös tästä Romi nautiskeli tuhisten ja höristen hiljaisesti. Vilkuilin hymyillen ponin lerpsuttavaa alahuulta, ja pian ummistuvia silmiä.
"Mun pikku unikeko" kuiskasin Romille, ja painoin kasvoni vasten ruunan paksua harjaa.


3HM * SOFFI @ ROMI

Täähän oli hyvä tarina! Selvästi huolillisemmin kirjoitettu kuin aijemmat ja ajatus on ollut koko ajan mukana tässä (: Tykkäsin tuosta alusta, jossa juttelit Jessicalle ja tuo loppukin oli ihana. Hyvää Romin kuvailua myös! Ja kolme hoitokertaa on nyt täynnä, että alankin raapustaa sinulle kuvaa sivuille... Ja palkka: 9v€ ja 5 pistettä // April

[soffi]

4. Maaliskuuta 2013

Pakkanen oli laskenut melkein kahteenkymmeneen asteeseen juostessani toppaloimeen puetun ponin kanssa tallin lämpöön. Betonilla kilisevät kaviot rikkoivat käytävällä vallitsevan syvän hiljaisuuden kiinnittäessäni Romin käytävälle aivan satulahuoneen lähelle. Jäätävä ulkoilma tunki ovenraosta sisään, joten harjapakin lisäksi hain satulahuoneesta villaviltin ja heitin sen ponin selkään harjauksen ajaksi. Karvan sekaan liimautunut omituinen tumma pöly ei tuntunut irtoavan millään, vaikka kuurasin yhtä kohtaa vaikka kuinka kauan ensin kumisualla ja pölyharjalla ja heti perään pehmeällä harjalla. Vasta loppusilaukseksi tarkoittamani kiillotusharja sai sen katoamaan ainakin osittain. Selvitettyäni harjan ja hännän huolellisesti suitsin Romin, vaihdoin ohjien tilalle liinan ja heitin ruunan selkään paksun fullneck-fleeceloimen. Valtavan tallilaukkuni haettuani lähdimme kävelemään maneesille.

Maneesissa ei ollut arvattavasti ketään, joten oven suljettuani ja muutaman kierroksen ponia talutettuani irrotin liinan suitsista. Romi ei turhia aikaillut lähtiessään laukkaamaan ympäri maneesia, mutta hetken aikaa riehuttuaan se tuntui kyllästyvän ja peilikuvaansa uudelleen tervehdittyään se palasi luokseni. Laitoin liinan takaisin, riisuin loimet ja talutin Romin hieman keskemmälle. Ruuna seurasi tekemisiäni kiinnostuneena, kun kävelin sen viereen ja aloin silittää sen kaulaa edeten järjestelmällisesti taaksepäin ja palaamalla viimeiseksi päähän.

Leukaperistä taaksepäin Romi antoi koskea itseensä ihan miten tahansa, mutta turpaa lukuun ottamatta se ei pitänyt päähänsä koskemisesta. Suitsimisessa ei ollut koskaan ollut ongelmaa, joten ilmeisesti varusteiden laitto oli ruunan mielestä välttämätön paha, jota oli turha hankaloittaa. Silittelin vielä hetken Romin lapaa rentouttaakseni ponin ja talutin sen sitten maneesin oven luokse ottaakseni seinältä raipan. Romi luimisti korviaan nähdessään sen, mutta seisoi mulkoilustaan huolimatta paikoillaan koskettaessani sen lapaa raipalla. Edetessäni kiirehtimättä ponin toiselle puolelle raipalla joka puolelta sivellen se alkoi vähitellen rentoutua. Taputin sen kaulaa kädelläni ja otin seuraavaksi laukustani muovipullon. Sen kosketukseen Romi suhtautui hieman epäilevästi, mutta rentoutui nopeasti huomatessaan, ettei se tehnyt mitään pahaa.

Päästin Romin juoksentelemaan vapaana aina esinettä vaihtaessani, jotta se saisi purkaa hieman energiaansa ja pohtia kokemaansa. Riimunnaru, kaviokoukku, paperi- ja muovipussi, pala pressua tai takistani irrottamani heijastin saivat osakseen epäluuloisia katseita, mutta alkumulkoilun jälkeen Romi suhtautui kaikkiin hätäilemättä ja ravisteli muutaman kerran kaulaansa kuin kyllästyneenä. Kiinnitettyäni heijastimen takaisin takkiini taputin ponin kaulaa ja päästin sen juoksemaan. Romi ei kuitenkaan ollut riehumistuulella vaan käveli perässäni huppuni karvareunusta uteliaasti hampaillaan tavoitellen. Kävelimme vierekkäin uraa pitkin jonkin aikaa, kunnes heitin loimet takaisin, kiinnitin liinan ja talutin Romin ulos maneesista.

Vaihdettuani ruunalle ulkoloimen päälle vein sen takaisin tarhaan. Tuntui pahalta jättää se pakkaseen, mutta näin vähäisellä liikunnalla se tulisi karsinan seinästä läpi, ellei saisi olla ulkona koko päivää. Sitä paitsi tarhaa tuhatta ja sataa ympäri laukkaavan Bobin perässä juokseminen pitäisi sen kyllä lämpimänä, mikäli hippaleikkiä jatkuisi pidempään. Suljin tarhan portin huolellisesti, heilautin ruunalle ohimennen kättäni ja kiirehdin talliin tekemään Romin ruoat valmiiksi.

Soffi + Romi = 4HM

Kiva merkintä taas! (: Tosin pisti silmään tuossa jossain kohdin alkua Romin maininta tammaksi :D Mutta joo semmosta sattuu... Hyvä, kun teit jotain hyödyllistä ponin kanssa maneesissa (: Ja Romihan käyttäytyikin hyvin, eikä keksinyt jekkuja. 4 pistettä ja 10v€. Eli nousit tasolle II (: // April

~Juu,olin aikas väsynyt kun kirjotin tämän : D no, muokkasin "tamman" ruunaksi.

[soffi]

Pitkästä aikaa

29. Maaliskuuta 2o13

Hävetti. Hävetti ihan mielettömästi. Olin käynyt Newerrassa neljä kertaa. Ja olin sentään hoitaja. Omatunto soimasi pahemmin kuin ikinä ennen, sillä hyvä jos muistin, miltä puunattavani näytti, tai mikä sen nimi oli. Minea oli minua yrittänyt koulussa saada monia kertoja mukaansa tallille, mutta olin aina sanonut jonkun (teko)syyn, jonka takia en ollut päässyt. Ei sillä, että minulla olisi ollut jotain tallilla käymistä vastaan, mutta en vain ollut jaksanut. Eikä Mineakaan enää muutaman yrityksen jälkeen jaksanut enää maanitella, emmekä olleet edes puhuneet hirveästi muutenkaan. Nyt oli siis aika tehdä myös jäätyneistä väleistämme loppu.

Muistini alkoi palautua, kun näin tallirakennuksen, tarhat ja kaiken muun edessäni.

Rauhoituin hieman, ja maltoin jopa kävellä innosta kihisten Romin karsinalle. Siellä se mussutti tyypilliseen ponimaiseen tapaansa heiniä, aivan mutaisena. Poni oli varmaan juuri haettu tarhasta, ja seisoi karsinassaan ikäänkuin vihjeenä hoitajalle, että harjaus - tai imurointi - olisi suotavaa. Siispä hain Romin harjat, ja aloin pyörittelemällä kumisukaa irrottamaan mutaa ponin jo paksuuntuneelta karvalta.
Sopivaa lämmittelyä, ulkona kun oli varmasti hyytävin syyskeli ikinä. Sen seurauksena yskä ja sen paras kaveri valuva nenä eivät jättäneet minua minuutiksikaan rauhaan.

"Mooi!" kuulin pirteän äänen takaani. Säpsähdin ja käännyin ympäri. Takanani, oikeastaan edessäni seisoi pitkä tyttö. En ollutkaan tainnut nähdä häntä ennen. Tyttö esittäytyi Suviksi.
"Ja sä olit Soffi, eiks nii?" hän vielä varmisti, että puhui oikealle henkilölle.
"Jep", naurahdin.
"Sä et ookkaan kauheesti täällä kerinny käymään, vai?" Suvi kysyi, hieman ujostellen.
"Joo, en oo.. Ollu kokeita ja kotisäätöö nii paljo.."
"Ai mitä kokeita, en mä oo kuullu mistää kokeista", Minea nauroi tullessaan paikalle, hedelmäkarkit mukanaan.
"No onhan meil ollu täs kokeit!" sanoin hieman loukkaantuneena. Ikäänkuin Minea yrittäisi jotenkin saada minut näyttämään Suvin edessä valehtelijalta, ja muuten vaan tosi laiskalta tyypiltä, mitä kyllä olinkin, mutta ei sen puoleen.
"Nii, pari", Minea sanoi, ja tunki lisää karkkeja suuhunsa. Suvi näytti hieman hämmentyneeltä, ja meinasi ilmeisesti sanoa jotain, mutta piti asian kuitenkin omana tietonaan.
"No mie en oo mikään hyvä koulussa, ja pitää lukee vähän enemmän et saa ees kaseja tai jotai", vastasin tytölle, joka ilmeisesti oli oppilas, joka saavutti hyviä tuloksia vähälläkin lukemisella.
"Selitä", Minea vastasi, ja poistui. Suvi katsoi hänen peräänsä edelleen todella kummastuneen näköisenä, kunnes uskalsi viimein avata suunsa:
"Mä luulin, et te olitte hyviiki kavereit."
"Joo, nii mäki", vastasin. Se siitä välien lämmittämisestä sitten. Mutta en aikonut luovuttaa, en todellakaan.

Vaihdoimme Suvin kanssa puhelinnumeroita ja puheenaihekin vaihtui siihen, mitä ajattelimme tehdä ponien kanssa tänään.

Hmmm mielenkiintosta välienselvittelyä ilmassa! :D Toivottavasti saatte välinne puhuttua paremmiksi Minean kanssa kuitenkin... Sait uudenkin tuttavuuden Suvin, kiva kiva (: Hyvää vuoropuhelua tuossa lopussa ja kirjoituksen alussa oli hyvää kerrontaa ja rytmi, etkä edennyt liian nopeasti. Kyllä kyllä, mukava tarinanpätkä... Ja ennenkaikkea hyvä kuulla sinustakin taas Soffi ja ihanaa että Romilla on siis edelleen hoitaja messissä (: Saat tästä 4 pistettä ja 10ve // April

[soffi]

Romit on tehty...

Mukavan pehmeästä karvasta
Rajattomista Jouhista

Raivokkaista pukkikohtauksista
Osaamisesta
Xonaattisista hirnahduksista (: D)
Lempeistä katseista
Estetaituruudesta
Ylisöpöstä ulkonäöstä!

#6Hooämmä

Olipas söpöö! :D xonaattiset hirnahdukset on mulle ihan uutta : D 3 pistettä ja 5ve. Ja pääsit tasolle III, eikun ratsaille vaan! :D // April

[soffi]

~ Taasko se poni karkasi...?

Perustuu 1. Hooämmään, äkkäsin vasta nytten miten foorumille saa laiettua kuvia :DD



#7HooÄmmä



Tiistaille tulossa ratsastustarina!

Hauska piirros! :D Oisithan voiut kysyä kuvien laittamista minultakin yksärillä, mutta hyvä, että hokasit asian kuitenkin (: 4 pistettä ja 6ve // April

[soffi]

Iltatalli ~ 5.4.2o13

Tulin Newerraan hyvissä ajoin, aloittelemaan iltatallia. Sää oli kolea ja kävelin ripeästi, jotta en kohmettuisi. Lähdin ensimmäisenä hakemaan hevosia tarhoista. Hain suurimman osan hevosista yksitellen, mutta jotkut pystyi viemään sulassa sovussa myös kaksin. Hevosten viemisessä talliin vierähti tovi ja näppini olivat viimeisen karvapepun kohdalla aika kohmeiset. Viimeiseksi olin jättänyt Varjon , joka nökötti tarhassa orpona. Se käveli onneksi puolimatkaan tarhaa vastaan ja sain sen reippaasti sisälle.

Tallissa tarkastin kaikkien hevosten ja ponien jalat ja yleisen kunnon ja riisuin samalla joidenkin hevosten toppaloimet veks. Homma eteni nopeasti ja ongelmia ei tullut vastaan. Romia sain oikein komentaa kuuluvasti, jotta ruuna pysyi paikallaan hetken aikaa.

Vein läjän loimia kuivaushuoneeseen, kun kaikki hevoset oli tarkistettu. Laitoin ne kuivumaan ja kävin heittämässä sen jälkeen parille ohutkarvaiselle hevoselle talliloimen. Seisahdin hetkeksi hengittämään ja katsahdin kelloon. Olin suoriutunut aika hitaasti, ja olin varma, että kohta alkaisi yhteen ääneen kuulua monestakin karsinasta valitusta. Ruokaa, äkkiä tänne! Päätin siis jatkaa hommiani, etten joutuisi kuuntelemaan hirveää meteliä ja ovien paukuttamista.

Heinien jakaminen oli hidasta ja hevoset olivat kärsimättömiä. Oli kuitenkin ihana nähdä kuinka jokainen kauraturpa oli tyytyväinen heinistä. Heinien jaeskelussa meni tovi, jos toinenkin, mutta hymyni oli melkein korvissa, kun kaikki heinät oli jaettu ja sain kuulla tallissa vain hiljaisen heinien rouskuttamisen ja nautiskelun.

Jaoin kaikessa rauhassa iltakauroja jokaiselle hevoselle. Muutama innokas ahmatti rupesi paukuttamaan ovea, mutta komentamalla touhu loppui kyllä. Romin kohdalla kaadoin kaurat sen kippoon ja sujautin kippoon myös taskustani pari porkkanan palaa, jotka olin ottanut mukaan sitä varten. Romi söi porkkanan palat tyytyväisenä korvat tötteröllä.

Iltatalli alkoi olla viittä vaille valmis, kun kaurat oli jaettu, mutta nappasin vielä harjan seinustalta ja lakaisin heiniä käytävältä. Kun käytävä ei enää näyttänyt niin sotkuiselta niin katsoin, että kaikkien hevosten karsinan ovet oli hyvin kiinni. Viimeisen karsinan kohdalla sammutin vielä tallin päävalot ja astuin uloilmaan. Nykäisin tallin oven kiinni perässäni ja se napsahti lukkoon.

Lähdin tyytyväisenä kävelemään parkkipaikalle, jossa tätini vartosi auton kanssa. Hyppäsin auton kyytiin ja lähdimme kotiin.

Tää oli tosiaan kiva tarina ja tätä kommentoinkin jo enemmän tuonne iltatalli topaan (: Mutta annetaan tästä nyt sinulle vielä virtuaalirahojen lisäksi 3 pistettä // April