|
Post by Kaisu on May 5, 2013 10:33:32 GMT 2
Tänne tulee kaikki Katrinin tarinat yms, mistä sitten leikataan osia hevosten päiväkirjoihin ja tallikirjaan. Katrinin hevoset
|
|
|
Post by Kaisu on May 5, 2013 17:06:27 GMT 2
Ensimmäinen päivä Newerrassa 5.5.2013
Niin, en ole koskaan käynyt Newerran ratsastuskoululla. Hevoseni oli tuotu sinne eilen, ja nyt pääsisin viimein tutustumaan tarkemmin talliin. Minun havoset... Bella Donna on kimo andulusialainen täysiveritamma ja saa varsan kesäkuun puolessavälissä. Bellasta koetan koulia lännenhevosta, koska se on niin arvaamaton ja sen tarvitsee rentoutua. Sen edellinen hoitaja saikin sille opetettua jo yhtä sun toista, mutta sitten talli, jossa olin töissä, paloi ja hevonen siirtyi minun omistukseeni. Paithanus on taas arabiori, sekin kimo. Sen sain erään tallin tyhjennysmyynnistä.
Hyppäsin bussista kuskia kiittäen ja talsin hevosten tarhojen välistä talliin kellon lähentyessä kymmentä. Tallissa tapasin Noran ja Jessican. He siivosivat karsinoita, mutta Nora piti hetken taukoa esitellessään tallin minulle. Hän oli ystävällinen, ja Jessica hiljainen. Molemmilla oli hieman erikoinen kampaus ja meikki, mutta tyylinsä kullakin.
Siistimme karsinat kolmistaan loppuun. Sitten veimme heinää ja vettä tarhoihin. Minä jäin tallille syömään eväitä toisten lähtiessä kotiin.
Ajattelin aloittaa Indistä. Sillä saisi vähän aikaa olla vapaata tunneista, jotta lännenratsastuksen salat jäisivät mieleen. Lähdin siis syötyäni tarhalle. - Sori, Mindi, mutta sä et pääse tänään mukaan. Tänään mä tutustun Indiin, sanoin Midille joka mielenosoitukseksi pukitti. Indi riehaantui mokoman mukana, ja minulla oli vaikeuksia saada tammaa kiinni. Kimo tamma kuitenkin sattui tulemaan yllättäen lähelle joten hupsista vain, sujautin riimun sen päähän ja talutin tarhasta pois. Vein sen hoitopuomiin kiinni pihatolle asti. Indi hirnui ikävissään ystävänsä perään, japäästäkseen sen luo antoi ottaa helposti kiinni. Indin kuitenkin vein maneesiin. Sidoin sen riimunnarusta sinne kiinni, ja vein Midin takaisin tarhaan. Jekkuni toimi, jes!
Maneesin jaoin puoliksi muutamalla mukanani tuomalla köydellä. Laitoin siis pitkän seinän puoliväliin kiinni köyden (jollakin ihme keinolla, joku turvallinen muttakun pakko on saada neliön tai ympyrän muotonen tila) ja vedin sen toiselle puolelle. Laitoin neliönmuotoisen tilan nurkkiinkin hieman narua, ja heppoisa pyöröaitaukseni oli valmis Indin rikottavaksi. Päästin siis hevosen irti, ja aloin riimunnarulla ajamaan sitä eteenpäin - aivan kuin juoksuttaisin sitä vapaana. Mutta olin raisu ja käskin koko ajan kovempaa ja kovempaa laukkaa. Indi laukkasi varmaan vartin, ennen kun voimat alkoiva hiipua ja se laski päänsä alas. Kun sen vauhti hidastui raviksi, laskin riimunnarun maahan, käännyin selin Indiin ja painoin pääni hartioiden väliin. Odotin. Ja odotin. Ja odotin.
Silloin tunsin hennon töksähdyksen selässäni, joten nostin pääni ja lähdin kävelemään. Kaviot kopusivt perässäni. Kävelin aitaustamme ympäri kerran, poikkesin toiselle puolelle. Sitten käännyin hitaasti, ja musta tamma seisoi edessäni. Ojensin käteni, ja se nuuhkaisi sitä. Vein käteni hitaasti vähin liikkein Indin hiestä kiiltävälle kaulalle. Silitin sitä. Rapsutin. Käännyin hitaasti ja hain mukanani tumasta harjapakista pölyharjan, jolla aloin kevyin liikkein harjata hikeä ja talvikarvaa pois. Indillä ei ollut virtaa hangoitella vastaan. Vein harjan pois, ja lähdin taas kävelemään. Indi seurasi minua edelleen. Aloin puhella sille joutavia, ja se vain seurasi minua. Tulisuus ja ärhäkkyys oli kadonnut. - Mitä Indi, sanoin vapaalle hevoselle. - Voedäänkö sinut pois tästä naruaitauksesta? Joo. Niin sujautin riimun sen päähän ja lähdin taluttamaan Indiä tallille. Harjat olivat pussissa kädessäni. Kerran Indi hyppäsi takajaloilleen, mutta nopeasti lisäsin painetta niskaan eikä se ehtinyt nousta kovinkaan korkealle.
Kiinnitin Indin pesariin molemmin puolin. Se viskaiki päätään, mutta hellästi otin siitä kiinni ja sanoin: - Ei! Et visko päätäsi. Nyt opetellaan samalla huonoista tavoista pois! Tiedän että läyttäydyt paremmin totuttuasi minuun, mutta et saa jokaista testata noin. Olin jämäkkä, ja avasin letkun. Tarkoitukseni oli huuhtaista melkein kuivanut hiki pois. Indi potki sun muuta, mutta samalla kun se teki jotain "väärää", niin suhautin vettä sen päähän. Se oppi äkkiä, eikä enää muuta kun luimistellut. Sitten aloinkin kuivaamaan sitä pesarin pyyhkeillä, ja lopuksi vielä harjasin sen oikein kunnolla. Peitin kosteahkon karvapeitteen ohuella, hengittävällä keltaisella loimella ja talutin tarhaan. Jo kaukaa Midi hirnui sille.
Suljettuani portin siirryin Bellan tarhalle. - Bella! kutsuin täysiveristä. Ei tule. Menin tarhaan ja kutsuin Bellaa uudelleen. - Bella! Tamma näytti säikähtäneeltä, yksinäiseltä ja arvaamattomalta. Otin porkkanan taskustani. Lähestyin Bellaa hitaasti, ja se vain perääntyi. Sitten minä otin pienen askeleen taaksepäin. Bella astui hieman eteenpäin. Itseasiassa, voinhan tutustua Bellaan täälläkin - tämä on ihan kivan syrjässä tämä tarha. Vein siis riimun naruineen portille.
Syöksähdin käsiä heiluttaen ja kummallisesti rääkkyen kohti Bellaa. Se säikähti ja säntäsi toiselle puolelle tarhaa. Juoksin Bellan perässä ja huudahtelin vähän väliä käsiä vimmatusti vatkaten. Bella pyöritteli silmiään ja säntäili pukkilaukalla pitkin tarhan reunoja. Se alkoi pian huohottamaan - juoksemisen ja jännittämisen lisäksi kasvava maha hieman hidasti menoa. Pian Bellakin alistui joten lopetin kiekumisen ja käänsin selkäni tammalle. Jouduin odottamaan hiljaa paikallani, että Bella sai pelkonsa ajettua pois. Sen huohotus väheni koko ajan. Pian tunsin lämpimän henkäyksen niskassani ja löhdin kulkemaan tarhaa ympäri. Silmäkulmastani näin puna-keltaisen pään vilahtavan maneesin nurkalla. Hahmo ei kuitenkaan tullut tarhoille - onneksi.
Kun Bellaakin olin hieman rapsutellut, lähdin hakemaan tallista kottareilla sen sinistä fleeceloimea, harjoja ja viileällä veellä kostutettuja pyyhkeitä. Hoidin Bellan tarhassa kuntoon. Se jokseenkin luotti minuun - ei potkinut tai muuta, vaikka välillä luimi ja töni. Kun heitin loimen selkään, se kavahti alta pois, mutta syömättä jääneen porkkanan avulla sain sille loimen selkään.
Pallen vein pesariin harjattavaksi. Se oli nätisti, vaikka sain manata kavioita ylös aika kauan. Laitoin orille juoksutuspäitset. Menimme maneesiin kyhäämääni pyöröaitaukseen pienen taluttelun maastossa jälkeen. Palle juoksi nätisti. En pyytänyt siltä tänään muuta, kun kaikki askellajit molempiin suuntiin. Alkoi olla kiire, kun muutkin hevoset pitäisi liikuttaa. Näin sunnuntaina ei ollut tunteja.
Meninkin tallin yläkertaan odottelemaan muita, että saadaan loppujen hevosten liikutus sokettua paikalle ilmaantuvien kanssa. Ensimmäisenä tuo vaaleahiuksinen nainen tuli ylös. - Tervetuloa Katrin, olen April. - Aa terve vaan! Näinkin sinut tuolla pihalla, vastasin hänelle. Oli Aprilkin meikannut ihan kohtuu verran. - Teillä oli aika jännät puuhat tarhassa, hän vastasi minulle ja alkoi keittämään vettä. - Otatko teetä? - Voisinhsn minä kupillisen, kiitos. No olisitpa nöhnyt pyöröaitaukseni maneesissa! Kunnon pyöröaitaus ei kyllä haittaisi yhtään. - Täytyypi katsoa, jos sellaista vsikka joskus väsäisi. - Pitäisiköhän hoitajia varten kirjoittaa tuntitaulukko, eettä tietävät millä tunneilla hoitsunsa menevät? Etteivät aina tule kyselemään työntekijöiltä, ehdotin ja kiitin Aprillin ojentaessa teekuppia minulle. - Morjensta, Nora sanoi perässään Jessica: - Moi vaan. - No moikka tytöt, April sanoi ja minäkin tervehdin jo tapaamiani tyttöjä. - Täytyypi tuotakin miettiä, April sanoi suunnaten lauseensa minulle.
Pian yläkertaan saapui myös hoitajat: Anges, Latte, Soffi, Bansku, Annika ja Pauliina. - Soffi voi lähteä Romilla maastoon ja ottaa jonkun mukaan. Bansku, juoksuttaisitko sinä Senniä? April kysyi. - Joo, voinhan mä, Bansku vastasi. - Muut hoitajat saavat hoitaa hevosensa, niin joku meistä ratsastaa. Jospa lähdemme kaikki maastoon? kysäisin. - Joo, hyvä idea. Eli Soffi ratsastaa Romilla, minä otab Bobin, Katrin ratsastaa Kamulla ja ottaa Lunan käsihevoseksi, Jessica ratsastaa Varjolla Piko mukanaan ja Nora saa taistella Midin kanssa. Sitten hommiin! April haki Bobin, Soffi Romin, Latte Kamun, Pau Lunan, Annika Pikon ja Nora Midin talliin hoidettavaksi. Minä ja Bansku lähdimme pihatolle. - Sinähän olit hetken Pajupurossa, sanoin Banskulle. - Niin olin. Mitä sinne nyt kuuluu? Miksi Bella asuu täällä? - Talli paloi. - Kamalaa! Kuolivatko hevoset? - Ehei - hevoset tarhasivat nätisti, me veimme ne kauemmas tallista, sidoimme aitaan. Olimme onneksi koko poppoo varustehuoneessa heinävaraston hälyttimen soidessa, joten saimme varusteetkin pelastettua. Hevoset asuvat nyt Villa Mimosassa. - No onneksi ei käynyt pahemmin, Bansku sanoi. - Niinpä, ja sain työpaikan täältä. En siis jäänyt ilmqn työpaikkaa! - Hyvä hyvä!
Pyydystimme hevosetja hoidimme ne puomilla. Bansku meni kentälle juoksuttamaan Senniä meidän muiden käydessä maastossa.
---
Kello alkoi olla kuusi, eikä tallilla ollut enää muita, kun me työntekijät. - Coudi, Killen ja Sheri kaipaavat vielä liikuttamista. Voisimme purkaa Killenin ja Sherin virtaa irtohypyttämällä, ja Coudilla voi mennä kanssa esteitä, April tuumi. - Minä lähden laittamaan esteitä, puolen tunnin päästä maneesilla! Minä lähdin hakemaan Coudia tallityttöjen huolehtiessa vaikeammista tapauksista. Coudi oli helppo hoitaa, ja olinkin ensimmäisenä maneesissa juoksuttamassa irkkua. Kun Nora ja Jescu saivat Killenin ja Sherin verryteltyä, aloitimme. - Ensimmäisenä kujaan pääsee Killen 40 sentin korkusia! April käski joten Killen laskettiin kujaan. Minä taluttelin Cuodia ja Sheriä toisten ajaessa ponia eteenpäin kukin onalka alueellaan. Coudikin hyppäsi neljästä kymmenestä, jonja jälkeen esteet nostettiin viiteen viiteen. Jokainen hevonen vuorollaan hyppäsi. Sitten minä lähdin kentälle Killeniä juoksuttamaan jättäen toiset maneesiin.
Killen temppuili kamalasti, joten päätin kokeilla sillekin samaa kun Indille ja Bellalle - mutta liinassa. Ajoin siis sitä voimakkaaseen kiitolaukkaan ja läiskytin raippaa maahan turvallisen matkan päässä Killenin perässä. Killen alistui kahta aiempaa aikaisin, mutta sillä kesti kauiiten tajuta tulla luokseni. Sekin seurasi kuin kiltti koira, ja sitten juoksutin sitä vielä harjotusravissa ennen maastoon lähtöä.
Saavuin tallille ja valtasin vapaana olevan pesarin. Toisessa Jessica hoiti hiljaa hyräillen Cuodia. Hän ehti juuri parahiksi Sherin alta pois. Katsellessani tulista Sheriä metin silkekin luottamuksen rakentamista. Jos kaikki tallin hevoset luottavat minuun, niin töitä on paljon muelekkäämpi tehdä.
Kahdeksan aikaan katsoimme, että kaikki ovat tallissa ja jaoimme iltaruuat. Ennen kotiin lähtöä tarkistimme joka hevosen hyvinvoinnin.
♥ Katrin
Alku on supoeasti kerrottu, koska hitsin netti katkesi tuntien puhelimella krjottamisen jäljeen. En jaksanut kirjoittaa samaa uudelleen, mutta tästä tuli silti pitkä.
|
|
|
Post by Kaisu on May 28, 2013 22:59:38 GMT 2
TuulispääPäiväkirja: 24.5.-13 Synnytys sujui normaalisti karsinassa aamuyöllä. Tammavarsa pääsi nauttimaan laiduntamisesta jo ensimmäisenä päivänä. 25.5. Tuuli juoksentelee tarhassa hullun lailla. Kokeiltiin jo riimua päähän. 26.5. Ratsastin Liljalla maastossa Tuulin kirmaillessa vieressä. 27.5. Harjoiteltiin talutusta turvallisesti tarhassa - riimunnarulla oli kytkettyvemä varsaan. Toimi hyvin! 28.5. Tuuli sai maistaa heinää karsinassa. Vettähän pikkuinen on jo hörppinyt :) 29.5. Soffi talutteli Liljaa ja minä Tuulia kentällä ennen tunteja. Harjoiteltiin talutusta ja tällee : ) 30.5. Maastossa taluttelemassa Jessican kanssa. 31.5. Maastossa irrallaan minä Liljalla ratsastaen. 1.6. Kokeiltiin kuljetusvaunuun menoa. 2.6. Tarhailua ja peruskäsittelyä. 3.6. Kokeiltiin maneesissa olemista niin kiinni kuin vapaanakin. 4.6. Koirani Cinza sai tutustua Tuuliin. Olen kouluttanut Tuulia siis samalla tavalla kuin Lukea Latulassa, Harmoa ja Staria tulen kouluttamaan samoin. 5.6. Harjoiteltiin kentällä olemaan käsihevosena. 6.6. Käsihevosena maastossa. 7.6. Vieroitus, pääsi laitumelle Harmon, Starin ja Bellan kanssa.
|
|
|
Post by Kaisu on Jun 9, 2013 22:58:31 GMT 2
Pahoittelen tarinan laatua. Pelkkää kerrontaa, kuvailustaei tietoakaan...
Paljon on tekemistä... 7.6
Tulin tallille yhden hujakoilla, jolloin yläkerrassa oli myös April, Jessica, Nora, Bansku ja Soffi. Onneksi kaikki olivat koolla, ei tarvitse yksin liikuttaa pariakymmentä hevosta. - Moi kaikki! Nyt kyllä lähdetään saman tien varsoja vieroittamaan, että ehditään tehdä kaikki. Innokas väki siirtyi tarhoille, minä otin Bellan pyöreine mahoineen kiinni. Se oli jo tottunut minuun, ja yhden kuukauden yhteistyön jälkeen olimmekin jo opetelleet lännenratsastuksen salat ja lähestulkoon ystäviäkin jo olimme. April otti Harmon kiinni, kun Bansku ja Jessica taistelivat Starin kanssa. Soffi ja Nora saivat helposti Tuulin kiinni. Avasin portin rakosilleen ja herkkupalojen kanssa jokainen varsa saatiin houkuteltua ulos trhasta. Mutta mitä tapahtuikaan portin sulkeutuessa! Varsat huutamalla huusivat emien perään. Tammat vastasivat hädissään horähdellen, mutta saimme kuitenkin varsat parkkipaikalle puiden suojaan. Laskimme ne varovasti varsat pohjoiselle niitylle, ja viiden minuutin vahtimisen jälkeen uskalsimme jättää ne yksin. Bella lohdutti pieniä, jotka hakivat turvaa toisistaan.
Seuraava projektini oli Indi. Sain sen pyydystettyä helpolla, eikä se hoidettaessaankaan tänään ollut mikään hirmulisko. Bansku tuli katseleaan pesarin ovelle. - Voisinkohan minä hoitaa sitä? hän kysyi reippaasti mutta äänensävystä kuului empiminen. - Indistä koulutetaan lännenhevosta, sanoin. - Osaatko lännenapuja? - En, hän vastasi. - Mutta ainahan voi opetella! - Indillä ei kannata lännenratsastusta aloittaa. Vuokkokin osaa, jos kokeilisit sillä länkkää syksyllä? Vaikka tunneilla. Nyt kesällähän hevoset ovat aika pitkälti lomalla. - Katsotaan...
Menin varmuuden vuoksi Indin kanssa maneesiin, enkä huolinut ketään katsomaan. Ponkaistuani sen selkään annoin sen seistä kymmenisen sekuntia. Lähes kuusitoistavuotias tamma ei olisi millään halunnut pysyä aloillaan, mutta aille oli tullut kuukauden aikana selväksi että minä olen pomo. Siksi alkukäynnit sujuivt melko rauhallisesti. Indillä oli kuitenkin menohaluja, joten verryttelyn jälkeen hain pienehköt tynnyrit maneesin laidalta kolmion muotoon molempiin päätyihin. Keskelle laitoin kaksi tötsää muutaman metrin päähän toisistaan. Hain Indin kiinnityspaikalta ja otin ravin. Ennen tötsiä nostin laukan ja kiersin vasemmalla olevan tynnyrin. Kovassa laukassa ajoin Indiä lyhyen sivun puolessavälissä olevaa tynnuriä klhti ja senkin kiersimme vastapäivään. Ajoin Wrindiä lisää eteenpäin puristaen voimakkaasti pohkeillani ja kaarroimme viimeisen tynnyrin ympäri. Kosketin mutkissa aina ulko-ohjalla kaulaa, niin Indi väisti sitä. Tötsien kohdalla kiitolaukkamme oli jo käsittämättömän kovaa, mutta mustasta harjasta kiinni pitäen Indi kaahasi tynnyrien ympäri samalla tavalla. Puolentoista tunnin ratsastukseeni sisältyi myös koulua ravaten ja laukaten, joten Indi tarvitsi kunnon kylmän suihkun. - Nora, hoida sinä Indi trhaan, pyysin.
April saapuikin juuri tarhoilta, hän vei Kassun sinne. Meillä näytti olevan reilu pari tuntia aikaa liikuttaa hevosia ennen tunteja. Bansku, Soffi, Jessica ja Nora olivat käyneet kahden tunnin maastolenkillä liikuttaen Sennin, Romin, Sherin ja Rainbown. Soffi katseli ihastuneenaRainbowia Jessican viedessä sitä pihatolle. Pian Soffi ja Bansku lähtivätkin. Koska tunneille menisivät Bobi, Coudi, Kisu, Lilja, Piko, Vuokko ja Sani, jäi liikutettavaksemme Kamu, Killen; Luna ja Pate.
- Mie voin ajaa Kamulla järven ympäri, April ehdotti. - Mie lähden hyppäämään Paithanuksella, ehdotin. - Mä voin tulla irtohypyttään Lunaa kentälle, laitetaan esteitä sillekin, Jessica sanoi. Noralle jäi siis Killen - hän saisi mennä koulua maneesissa.
Lähdin siis rivakasti pihatolle, pyydystin Paten ja harjasin sen. Kun satula ja suitset sekä etujalkojen jännesuojat olivat paikoillaan, lähdin kentälle rataa pystyttämään. Laitoin kuusi puolimetristä estettä ja muutaman korkeamman esteen. Silloin Jessica tuli Lunaa taluttaen ja lähdimme alkukäynneille tielle. Näkisimme vaan laitumella olijat...
Siellähän nuo olivat laitumella, ihan sopusoinnussa keskenään. Siispä palasimme tallille, ja menimme maneesiin verryttelemään, koska kentällä oli aika ahdasta. Killen ja Nora eivät ihan vielä olleet ehtineet maneesille. Menimme ravilla erilaisia teitä, ympyröitä ja kaikkea tällästä normaalia. Pate hypäsi hyvin, ja Lunalla oli paljon energiaa kuten aina.
Neljän jälkeen tulivat ensimmäiset tuntilaiset ja jaettuani niille ratsut sain kierrellä tallissa katsomassa, että kaikki on ok. Kentälle kaikki ehtivät ajoissa - olivathan he ratsastaneet yli kolme vuotta. Alkukäyntien jälkeen laitoin heidät tekemään halkaisijoita, rataleikkoja yms, sitten voltteja, laukkakaseja, pääty-ympyröitä. Pian pääsimme kuitenkin olennalliseen - pohkeenväistöön. - Kisulla siellä hieman rennompaa menoa, älä anna sen olla prinsessa! Ja Piko, tarkemmat tiet, oiot kulmissa ja menet uran sisäpuolella. Opetin heille miten pohkeenväistö tehdään ja sitten annoin jokaisen vuorollaan kokeilla uutta asiaa toisten tehdessä voltteja sun muita, missä nyt olikaan kehittymisen varaa. - Hienpoa työskentelyä Sanilla, voisit hiljalleen siirtyä neloselle, ehkäpä sitten syyskuussa? - Kiva!
Toivetuntilaisia oli tullut vain viisi, April oli ollut tuntini aikana vastaanottamassa heidän toiveitaan. Maastolenkki voitti, joten minä hyppäsin Vuokon selkään johtajaksi tunnin jälkeen. April sai pitää perää. Ratsastin Vuokkoa lännentyylillä, enkä tiukannut ohjia. Kävimme pellolla juoksemassa ja rannassa kahlaamassa hevosten kanssa. Kisu ei uskaltanut mennä veteen, mutta osa hevosista olisi halunnut uimaan sun muuta. Teimme todella pitkät loppukäynnit. - Kiitos tuntilaisille hyvin sujuneesta maastoilusta! huikkasin ennen kuin kaikki menivät puunaamaan ratsujaan takaisin talliin ja pihatoihin.
Kun sain Vuokon valmiiksi, pääsin viimein lähtemään kotiin. Seitsemäntuntinen työpäiväni oli jälleen ohitse.
|
|
|
Post by Kaisu on Jun 10, 2013 12:52:54 GMT 2
Bellan tarinoita Pajupurosta
Mietiskelyä koulukentällä pitkäperjantaina 29.3
"Tänään olin Latulassa käynyt, ystäväni Lynnin siellä tavannut. Toinen hoitsuni siellä asusteli, tarhassa muiden kanssa tallusteli.
Bella oli ihan erilainen kuin Feeda, joka oli kuin hevoseni Lilja. Bella oli nuori ja arvaamaton, osittain vielä kouluttamaton.
Olin siis kotona syömässä, pian kelkalla tallille menemässä. Kate oli jälleen mukana, kelkan eessä vetoapu mukava.
Kate ja Kiki jäivät pihalle leikkimään, itse menin talliin lämpimään. Tallin perälle kävelin, riimunnarun naulakosta otin.
Karsinan läpi tarhaan kävelin, Bellaa nimeltä huusin. Ei se sieltä tullut, ei taitoa ole vielä opetellut.
Bella kuitenkin minut tunnisti, vain päätään hieman puisti. Riimun antoi päähän laittaa, ja karsinaansa taluttaa.
Bellan kiinni sidoin, harjapakin hain. Aloitin pölyharjalla, harjasin kädellä vakaalla.
Kumisualla talvikarvat lähtee, kun tarpeeksi pyörittelee. Piikkisualla irtokarvat tippuu, nätisti patjalle hiipuu.
Onneksi karvanlähdön jälkeen karsinat kokee muutoksen, kun patjat vaihdetaan kaikkien voimilla.
Pehmeä harja silottaa, pyyhe silmät kiillottaa. Jouhet kammalla selvin, sieraimet liinalla putasin.
Kavioita koukulla kaivelin, pohjat vielä harjasin. Pian oli puhdas ratsu, Bella hieman hupsu.
Satulan selkähän nostin, suitset päähän pistin. Martingaali on tarpeen, etten tipu hankeen.
Koulua ajattelin mennä, alkukäynneille metsään. Oli kentän ja pyöröaitauksen takana, kävelymaastovalikoima mukava.
Siellä kahdestaan talisittiin, vaikka Bellan selässä istuinkin. Lopussa hieman ravattiin, kunnes kentälle siirryttiin.
Verryttely aloitettiin lävistäjällä, kokorataleikalla ja kaarroksilla. Voltteja ja ympyröitä, kiemurauroja, kahdeksikkoja.
Ravilla ja laukalla ratsastettiin, kiemuraura laukanvaihdoitta mentiin. Tempovaihtoja harjoiteltiin, kaikkea kivaa tehtiin.
Vaikka Bella ei osannutkaan kaikkea, esimerkiksi pohkeenväistö oli vaikea, meni meillä hyvin tää hetki, ei tää oo meidän vika retki.
Koska Latulaan olin ihastunut, ja lännentyyliin vähän tutustunut, mietin että ehkä lännensalat Bella voisi oppia.
Kun kerran Bellalla hyppäsin, ei se asiasta oikein tykännyt, niin voisko se länkästä tykätä rennosta menosta pitää.
Kouluratsastukseen ja lännentyyliin vai vain lajeihin klassisiin. Lindalta pitää kysyä lupa, ja mielipide Latun oma.
Näissä mietteissä totesin on Bella balleriina mut sit meni tutut sekaisin ja alas muksahdin.
Bella oli hämmentynyt oli avunantoni häiriintynyt, laukkaa pyysin mut pidätin Bella teki pienen pukin.
Bellaa silti rakastan, se on aina totta. Selkään nousin ja metsään ratsastin.
Koko loppupäivän mietin mikä Bella olla voisi. Silloin ilouutisen kuulin sen Linda ilmoitti.
Huomenna jo aamusta saapuisi toisesta tallista angloarabi täysiverinen jotta Bella saa varsan pikkuisen.
Bellalle iloni ilmoitin, se päänsä hartiallein laski. Tiesin, se alkoi muhun luottaa, on aika sen viimeinkin.
Hymyilin ja nauroin, hyräilin ja lauloin. Bellan satulan putasin ja suitset kiillotin.
En Bellan luota voinut poissa pysyä, kukaan ei edes viittinyt kysyä, että milloin kotiin lähden, tein sen kun näin taivaal tähden.
Sängyssäin illalla haaveilin, varsakesästä uneksin. Bellan kuva mielessäin väsyneenä nukahdin."
Aloitetaan alusta, 1.4.2013
Olin jutellut muutaman kaverin ja Lindan kanssa ja päättänyt kouluttaa Bellan lännenratsuksi trailiin, barrel racingiin harrastemielessä ja ehkä western pleasureen. Latu auttaisi minua, samoin Linda.
Menin herkkupala alias porkkana mukanani Bellan karsinan läpi tarhaan. Vuokko ja Lilja tulivat katsomaan mitä minulla on. Kisu koetti olla Vuokkoon liimautunut, mutta pysyi matkan päässä minusta. Jaffan karsinan ovi oli kiinni.
- Bellaa! huusin. - Bellaa, tule tännee! Ihme ja kumma, se kääntyi katsomaan. Päätin kokeilla hieman outoa jekkua - talutin Vuokon otsatukasta karsinaansa ja suljin oven, jolloin Kisu meni omaan karsinaansa jotta sai olla Vuokon kanssa. Liljan lukitsin myös oven taakse - Bella oli ysin. Se kiiruhti talliin kavereiden perään mutustamaan porkkanaa kulhostaan, jolloin laitoin sen riimuun ja sidoin kiinni molemmin puolin. Vapautin muut hevoset tarhaan.
Varovaisesti harjasin Bellan, näytin sille jokaista harjaa. Varmuuden vuoksi. Sitten vain talutin sen pyöröaitaukseen ja laskin irti. Suljin portin ja lähdin auttamaan Mysticiä Dixin lastaamisessa.
Palattuani Bellan luokse aloin juoksuttamaan sitä. Raipalla kannustin sitä eteenpäin, "käynti", "ravi" ja maiskutus olivat uudet ääniavut, joita aloin käyttämään. "Whoa" tarkoittaa "seis". Käytin molempia, tyyliin "laukka, maisk" tai "seis, whoa!".
Suunnanvaihdon tein kehollani ja piiskalla. Aika äkkiä vein Bellan kentälle ja taluttelin sitä. Aina, kun käänsin vaikka kulmassa, painoin kädellä ulkopohkeen sijaan. Koetin opettaa sen väistämään painetta.
Opettelimme myös "whoa" käskyä kentällä. Kävelimme, ja sitten huusin "whoa!" ja lähdin taluttamaan Bellaa heti taaksepäin, jotta se peruuttaisi. Ajattelin, että tässä oli tarpeeksi tälle päivälle. Talutellessani Bellaa se vain riuhtoi narusta, ja siksi vein sen pyöröaitaukseen takaisin ja annoin vain juosta energiansa pois.
*"Selkään vaan! 4.4.2013"*
Tänään siis nousin ensimmäistä kertaa Bellan selkään lännentyylillä. Teimme sen pyöröaitauksessa Lindan avustamana. Linda jakoi äänellään ohjeita, ja minä tein pohkeilla ja ohjilla apuja.
Bella ei jaksanut kauaa, vaan alkoi heitellä päätään. Muutaman onnistumisen jälkeen lopetimme, ja minä jäin Bellan kanssa pyöröaitaukseen. Luottamuksen pitäisi kasvaa vielä - Bella oli yhden ihmisen hevonen, ja vain minulla oli aikaa hoitaa sitä jatkuvasti.
|
|
|
Post by Kaisu on Jun 10, 2013 12:59:26 GMT 2
Vielä on tallipäiväkirjasta talletettavaa (:
*Hevoset saapuvat 10.3.2013!*
"Tarinaa kertoo Linda"
- Piip piip piip! herätyskello huusi aamulla kuudelta."Haukotus" vain kuului kun kömmin ylös sängystä. - Herätys, unikeko, tokaisin miehellein. - Meillä on paljon puuhaa ennen kuin hevoset saapuvat! sanoin topakasti ja lähdin aamupuuroa keittämään.
Puuron kiehuessa lueskelin eilistä lehteä, vaikka enemmän muistelin ensitapaamisiani hevosten kanssa. Bellan olen omistanut jo pidemmän aikaa, bongasin sen aikoinaan netistä. ""Nuorehko PRE-tamma etsii kouluttajaa. Yhden ihmisen hevonen. Terve. Yht. tiedot..."" Lyhyt ja ytimekäs ilmoitus oli saanut minut liikkeelle, ja vierailin Bellan luona pian - ihastuin siihen täysin! Samalta tallilta ostin myöhemmin myös Rainbown, niin kiehtovan jekkuilijan. Tiedän, että se on turvallinen mutta vauhtia ei sen hoitajalta tule talliarjesta puuttumaan.
Kisun ja Vuokon löysin aivan sattumalta yhdeltä tallilta, josta etsin connemaratammavarsoja. Kisu ihastutti minut haastavalla luonteellaan ja toi Vuokon mukanaan. Rainbow vieraili niiden tallilla, niin toukokuun alussa syntynee kaksi varsaa, ja sitten Suvin irkkuvarsa mikä menee Alppiruusuun kouluttamisen jäljeen. Ja olenhan Bellallekin etsinyt oritta.
Näissä mietteissä hätkähdin, kun puuro kiehahti yli. - Etkö sinä unikeko jo voisi nousta? Puuro on kohta kaikki palanut, kannattaisiko tulla syömään? Nostin puuron viereiselle liedelle ja menin siistimään sekaiset hiukseni. Keittiöön palatessani Mara istuskeli jo syömässä. - Hoh hoijakkaa, täytyy mennä viimeiset hommat hoitelemaan ennen ponskien tuloa. Syöppäs äkkiä!
Piakkoin sitä oltiin tallilla. Levitimme olkia karsinoihin ja järjestelimme varaston. Hoitajien talossakin käytiin laittamassa kaappihuone käyttövalmiiksi, muutenhan rakennus oli vielä kunnostamatta.
Puoliltapäivin kun olimme syöneet ja saaneet kaiken valmiiksi, ilmestyi pihaan ensimmäinen kuljetusauto. Siinä saapuivat Kisu ja Vuokko. Vuokko laskettiin ensimmäisenä alas, koska Kisu ei suostu lähtemään muuten kuljetusvaunusta. Tuossa pissisponissa onkin ruodittavaa, sehän loikkasi rampilta alas kuin raketti varmistaakseen että pysyi Vuokon mukana. Saatiin ne kuitenkin talutettua karsinoihinsa. Karsinoiden ovet olivat kiinni, että ne tunnistaisivat jatkossa oman karsinansa. Tiedustelin heidän entiseltä omistajalta ruokinnasta ja kävimmekin täyttämässä ponskeille heinäverkot. Toimme myös molemmille sangossa muutaman porkkanan.
Ponit saivat rauhassa tutustua karsinoihinsa meidän purkaessa tavaroita ja varusteita oikeille paikoilleen. Vuokon varusteet olivat tummansiniset ja Kisulla punaiset. Kirjoitimme myös tarvittavat paperit, kunnes hyvästelimme ponien edellisen omistajan. - Hyvää jatkoa teille ja uudelle tallillenne! hän sanoi meille lähtiessään.
Marahan ei osaa ratsastaa eikä hoitaa hevosia, hän kyllä aikoo käydä muutaman kurssin ja erikoistua hevoseläinlääkäriksi. Siispä opetin häntä harjaamaa Vuokkoa. Näytin viekkaasti mallia, että mahasta ei muilla kuin pehmeällä harjalla harjata. Otin sius pölyharjan ja pikaisesti vedin sillä mahan karvoja suoriksi - ja heti Vuokko huitaisi jalalla mahaa. Sitten otin pehmeän harjan käteeni. - Opettele siis tämä tunnistmaan. Kokeillaan! huudahdin yllättäen ja aloin harjaamaan Maran poskea. Siinä vähän aikaa tapeltiin kumpi on herkemmin kutitettavissa, kunnes jatkoimme opettelua.
Kisuakin kävin hoivaamassa, mutta kyllä sille piti jokainen harja näyttää, ettei se säikähtäisi niitä. Onnistuihan tuokin lopulta... Ja sitten taas syötiin ja alettiin odottelemaan Bellaa ja Rainbowta.
Ja odotettiin.
Ja odotettiin.
Lopulta soitin tallille ja he sanoivat, että tallille syntyi päivällä varsa ja siksi he ovat vasta lähdössä. Kävimme siis tällä aikaa bodercolluenarttuni kanssa lenkillä. Suvikin tuli mukaan. - Voi kun niin odotan Bellan tuloa, se kuulostaa niin upealta hevoselta, hän sanoi. - Itse asiassa, jos tykkäät siitä, voisit hoitaa sitä välillä. Katsotaan, miten se käyttäytyy - sehän on aika arvaamaton. - Voi, kuinka kivaa!
Suvin koira Kate ja koiramme leikkivät ja juoksivat riemuissaan. Suvi tuntui erittäin eläinystävälliseltä, höpötteli niille kaikkea jännää. Hän varmaan pärjäisi Bellan kanssa, mutta katsotaan...
Illalla sitten Bella ja Rainbow saapuivat. Rainbow osoitti heti tallin pihalle laskeutumisen jälkeen olevansa keppostelija, ja säntäsi yllättäen vaunuun takaisin. Taluttajalta irtosi ote riimunnarusta, ja tuo tukkajumala pääsi valloilleen. Voi, kuinka sillä oli jouhia! Näytti oikeasti joltain tukkajumalalta takajaloilleen hyppiessä. Mutta saatiin se oveluudella kiinni ja karsinaan tutustumaan.
Bella suhtautui hueman varovaisemmin uuteen talliin, mutta käyttäytyi kuitenkin ihan nätisti. Onneksi, sillä yksi hermiheikko ja toinen jekkukone olivat tehneet päivöstä jo tarpeeksi vauhdikkaan!
Illalla tallin ovia sulkiessani Suvi kömpi ulos Bellan karsinasta. - On tuo ihana hevonen, hän sanoi. - Ja huomenna Lilja palaa Devun luota...
Niin, vielä oli yksi hevonen saapumatta...
Noni nyt on vanhan fooruni tarinat tallessa, pääsen siitä eroon (;
|
|
|
Post by Kaisu on Jun 10, 2013 23:05:35 GMT 2
Joko kohta on valmista? 10.6.13
Yhdeltä taas tallilla. Työpäivä alkaa. Tallilla ei näkynyt ketään, kaikki olivat ulkona. Ukkonen jytisi jossain kaukana, vaikka aurinko paistoikin tuulen puhaltaessa viilentävästi. Bussista hypätessäni tuumasin, miten kiva onkaan kohta saada ajokortti. Enää vajaa kuukausi...
April löytyi kuitenkin kartanolta päiväteeltä, ja hän lupasi hetimiten lähteä Kassua juoksuttamaan pyöröaitaukseen. Minä taas ajattelin ratsastaa Indillä ja opettaa pikkuselle Lunalle ohjasajoa, meidän on niin vaikea liikuttaa sitä kun se on niin pieni. Meidän kahden olisi liikutettava myös Romi, Cuodi, Kisu, Killen ja Sheri.
Indi ravasi pitkin tarhaa, taas varmaan Midi mielessään. Kaikki kaivinkoneet, tavararrkat ynnä muut olivat remontin jälkeen hävinneet, eikä ollut enää paljoa hommia jäljellä. Silti Indi oli ihan stressaantunut. Se ihmetteli, missä Midi on. Sain sen kuitenkin kiinni, ja vein sen pesariin. Se hyppelehti harjauksen alta, eikä suostunut nostamaan kavioita nätisti vaan potki ympäriinsä. Minulla oli kuitenkin komennus koko ajan päällä, ja hiljalleen se alkoi rauhoittumaan. Suitsiessani sitä se kuitenkin kiskaisi päänsä ylös ja heti lerään yritti näykkästä minua. Rivakasti kuitenkin nappasin sitä sierainten välistä kiinni ja nipistin kevyesti. Minäkin näykin... Satuloidessa se vain pullisteli ja koetti tallata varpaalle, mutta kengän kärjellä tökkäsin sitä takaisin jalkaan. Kyllä tuo tuosta hiljalleen rauhoittuu...
Maneesissa alkoi taas se riehuminen, joten nostin jalustimet ylös alkukäyntien jälkeen ja aloin juoksuttamaan mustaa tilastohevosta. Annoin sen jälleen juosta itsensä hikeen, kunnes nousin takaisin selkään. Se ei vieläkään tuntunut ymmärtävän lännenapuja, mutta ääniavut se muisti ja totteli niillä. Ihan sekasin se kuitenkin vielä oli, en kyllä muita kovin äkkiä selkään päästä. Minullekin heitti haasteeksi pari pukkia, mutta puristin pohkeeni kylkiin kiinni käskyksi mennä lujempaa, eikä se saanut pukittaa.
Indi sai jälleen kerran vesisuihkun ratsastuksen jälkeen, ja vein sen reipaasti takaisin tarhaan napaten Lunan mukaani. Lunan hlitaminen oli onneksi nopeaa pesarissa, se kun inhosi seisomista...
Puin Lunalle poniravivaljaat mitkä olin toissapäivänä löytänyt varustehuoneeta. Ne sopivat ihan hyvin. En vielä laittanut ohjia, vaan kävelytin ensin Lunaa juoksuttamalla ja annoin senkin päästää suurimmat höyryt ulos ennen uuden opettelua.
Ja Lunahan oppi hienosti! S ei ohmetellyt kovin kauaa miksi kävelin perässä enkä ollut selässä, kiire oli niin kova. Ääniavut toimi hyvin, ja uskaltauduin maastolenkillekin lähteä. Pitäisi kysyä Aprillilta ponikärryjä... Kun Luna oli tarhassaan Pikon kanssa näin Aprillin käytävällä. Hän sanoi liikuttaneensa Killenin, joten jäljellä olivat enää Coudi, Romi, Kisu ja Pate. - Jos sie öidät tänään tunnit? kysäisin Aprillilta. - Se sopii, hän vastasi. - Mennäänkö nyt raysastamaan Kisulla ja Coudilla maastoon? - Okei, haen Kisun pihatosta.
Sain puunata Kisua ja pitkään - se rakasti sitä, kun sen valkeaa karvaa puhdistettiin. Se vain hirnui Vuokon perään... Satulaa ja suitsia s ei olisi halunnut päälleen, mutta nekin sain sen päälle, joten lähdimme kiertämään järveä hiekkatietä pitkin.
Kisu säikkyi kaikkea mitä vastaan tuli : puskasta lehahti lentoon lintu, kuollut myyrä lojui ajoradalla, lokki rääkäisi rannassa... Oksa rasahti kavion alla... Joka kerta se nousi puoliksi pystyyn, mutta voimakkailla eteenajavilla avuilla sain sen aina matalaksi ja menemään eteenpäin. Jlssain vaiheessa se taas säntäsi kiitoon ja jouduin kääntämään sen voltille. Coudi vain löntysteli vieressä...
Matkan aikana ehdin jutella Aprilin kanssa vaikka mistä - leiristä, PKK-näyttelyistä, hevosten vuokrausmahdollisuudesta... Vaikka mistä! Tallilla meitä vastaan ratsasti Soffi, joka oli menossa Rainbownilla kentälle koulua ratsastamaan. - Tulen Paten kanssa hetken kuluttua, sanoin ja laskin Kisun pihattoon. Pate oli minua vastassa omalla pihatollaan, missä musta Kassu laidunsi myös. Paten selkä ja pää olivat äkkiä suittu ja olinkin jo kentällä.
Juttelimme mukavia ja ratsastelimme pohkeenväistöjä, tempovaihdoksia sun muita. Rainbow heitti Soffin useaan nertaan maahan, koska hassu oli pukenut turvaliivin päälleen. - Otapa se liivi pois, ehdotin. - Sittenhän mun selkä murtuu seuraavalla kerralla! - Mä tunnen hevoseni. Ota vaan se pois. Kertaakaan ei Soffi enää tippunut satulasta, melkein muttei kuitenkaan. Rainbow ei satuta ketään.
Kun April alkoi pitämään tunteja, pääsin viimein ratsastamaan Romilla maneesiin. Soffi tuli katsomaan. - Nyt sie kyl tuut ratsastaan, mä oon liikuttanut tänään jo neljä hevosta jos en enemmänkin, tokaisin. - Saat yksityistunnin, esteratsatusta. - Voi kiitos Katrin, Soffi sanoi.
Sillä aikaa kun Soffi meni alkukäyntejä, minä rakensin esteitä. Soffi siirtyi äkkiä raviin, kun Romi alkoi kyllästymisen merkiksi pukittelemaan. - Noniin, eiköhän verryttelyt ole tehty, Soffi sanoi jonkin ajan kuluttua. Soffi sai harjoitella jumppasarjalla työskentelyä ja ympyrällä hyppäämistä reilun puolen metrin esteillä. Romi yritti muutamaan kertaan tiputtaa ratsastajansa kieltämällä, mutta nyt Soffi pysyi satulassa.
Soffi vietti laatuaikaa entisen hoitoponinsa kanssa, ja minä sain lähteä ruuanlaittoon puokta tuntia etuajassa. Jessica ja Nora tulisivat pian iltatalliin.
|
|
|
Post by Kaisu on Jun 11, 2013 22:39:58 GMT 2
Normaali tallipäivä(kö) 11.6.
Niin, puoli kahdeksaltahan sitä tallin ovi aukesi Jessican ja Noran astuessa sisään. Tallissa vaan ei tuntunut olevan ketään, kun kaikki kylmäveriset olivat tarhoissa tai pihatoissa. He päättivät jakaa homman niin, että Jessica täyttää vesikupit ja Nora kärrää heinät hevosille. Vain Romi, Killen, Sheri, Indi ja Sani olivat tallissa. Niinpä Nora heitti heinää rautiaalle, kiltille Sanille, ja sitä vastapäätä oleville Indille ja Sherille jotka kovasti paukuttivat oviaan. Karkuripojat Romi ja Killen olivat myös turvallisuussyistä sisällä, ja niille oli helppoa heittää ponikokoset aamuheinät.
Toisin meni hiljaisemmalla Jessicalla, jonka piti tarkistaa juoma-automaattien toimivuus. Indin karsinaanhan oli aivan hellpoa mennä, toki, mutta puraisu tai potkaisu siellä kuitenkin odottaa... Niinpä Jessica odotti että Indillä on heinät ja s keskittyisi niihin, kunnes meni tarkistamaan juoma-automaatin. Indihän luuli että Jessivmca vie hänen heinät ja litisti sen ovea vasten... Nora tuli auttamaan kaveriaan mustan hevosen kanssa ja ottikin sen riimunnarun päähän.
Kun heinät ja kaurat oli jaettu niin pihattoihin kuin tarhoihinkin tallin lisäksi, tallossa yöpyneet hevoset harjattiin huolella ja vietiin ulos. Niiden karsinoiden putsaus ei vienyt kovinkaan paljoa aikaa, ja muiden hevosten karsinoita ei tarvinnut putsata sen kummemmin kun olivat olleet eilenkin ulkona. Tytöt kävivät kuitenkin vielä harjaamassa pihattohevoset, mutta aikaa jäi kuitenkin ennen päivätallia. Niinpä kaverukset saattoivat pitää tauon tallitöistä ja lähtivät kotia käymään. Toisaalta, miksipä he tulisivat yhtiä heiniä jakamaan päivältä. Ennen lähtöä he kävivät kysymässä pääjehu-Aprillilta sopiiko että April hoitaisi päivätallin. No miksei sopisi, kun tytöillä oli jo hommat valmiina.
--
Eihän siinä päivätallissa Aprillilla kauaa nokka tuhissut, kun vei tarhoihin ja pihatoille heinät ja täytti vesisaavit. Aamun paperitöiden jälkeen oli ihan hyvä lähteä ottamaan öienet päivänokoset ennen hevosten liikuttamisrumbaa...
--
Ja niinhän se Katrin saapui yhdeltä tallille. Mukaansa hän kaappasi Lunan tarhasta ja vei sen karsinaan harjattavaksi sitoen sen kiinni kalteriin. Katrin oli nääs tarkastanut tallityttöjen jättämän lapun, mitä he olivat tehneet, niinkuin yleensä. Luna tuli äkkiä puhtaaksi ja ravivaljaat vain selkään! Tänään lähdettäisiin oikealle ajelulle järven ympäri, kun kärrytkin ulkorakennuksen kätköistä löytyivät.
Ja mikäs siinä ponia ajaessa, ja toivoessa että April olisi kouluttamassa orivarsaansa Kassua. Takaisin tallille päästyään Katrin vei Lunan hetimiten tarhaan ottaen matkaansa tällä kertaa Indin. April oli onneksi herännyt päikkäreiltään ja liikuttanut Kassun ja Killenin. Ne kun olivat olleet jo harjattu, niin pienen loppusilauksen jälkeen pääsi heti selkään. Toisin kuin vaaleahiuksinen amerikkalaistyttö, joka joutui ensin harjaamaan Lunan ja sitten vielä Indin mitä tallitytöt eivät olleet harjanneet. Tappelu pesarissa päättyi kuitenkin ilman vahinkoja, ja perinteinen Indin energian urkaminen saattoi alkaa. Se oli näköjään jo ilmeisen tottunut ainaiseen laukkaamiseen, pitäisi keksiä joku muu keino etei se aina halua laukata alkukäyntien jälkeen... Katrin harjoitteli koulua eli lännenapuja niinkuin tähänkin asti, kunnes joutui viemään Indin nurkkatarhaan tuijottamaan kaukaisuuteen ja ihmetelemää missä Midi on.
Jatkotuntilaiset käyttäytyivät kentällä ihan hyvin viileästä päivästä huolimatta. Aprillilla taisi olla hieman ongelmia liikuttaa Romi, Sheri, Kisu ja Coudi maneesissa tuntien aikana, joten viimeisen tunnin päättyessä Katrin liittyi hänen seuraansa ja lähtibCoudilla maastoon April Kisun kyydissä. He jutelivat siitä miten kiva olisi saada vuokraajia hevosille, vähenisi Jessican ja Noran työmäärä huikeasti. Ja Katrinin ei tarvitsisi kuin kouluttaa Harmoa, Bellaa ja Indiä tuntienpidon lisänä. Kun vuokraajat hoitaisivatliikuttamisen... Voi että, tulisipa joku innokas Newerraan! Onnrksi sentäs Soffi kävi liikuttamassa Rainbowta ja Basku harjaamassa Senniä, ja auttamassa tuntilaisia. Ilman heitä olis vielä rankempaa...
Kahdksan aikoihin tytöt saapuivat iltatallia tekemään Katrinin lähtiessä kotia. April auttoi tyttöjä, ja sulki ovet ennen iltakymmentä.
//Byhyy kuinka nää mun pätkätarinat hävettää, mut kun tääl sängys ei puolen yön aikaan oo kiva kirjottaa phonella... Kun äiti aina valittaa miten paljon oon netis phonella, niin päiväl pitää yrittää tehä muuta... Mut huomen ois tulossa ainakin pari kuvaa : )
|
|
|
Post by Kaisu on Jun 22, 2013 9:50:57 GMT 2
|
|
|
Post by Kaisu on Jul 1, 2013 19:22:47 GMT 2
//Ei haittaa (: Koetan kuvata uuelleen ton tuntiheppojen rivistön pian ;) Viimeinen päivä laitumella, tai ensimmäinen elämässä ~ 30.6.Lolli muutti tänään Dimman talliin ja sai mukaansa varsakuvan. Bella jäi yksinään hirnumaan laitumelle kunnes se siirrettiin tarhaansa. Harmo, Star ja Tuuli siirtyivät koulutukseen. Laitumelle jäi kuitenkin vielä täysiveriset, tänäänhän syntyi uusi varsa.
|
|
|
Post by Kaisu on Jul 6, 2013 21:13:16 GMT 2
Viimeinen viikko ennen täysi-ikäisyyttä ~ 1.-7.7.
Maanantai 1.7. Tänään aloitin Indin koulimisella. Juoksutin sitä ja taluttelin. Se on edelleen tosi raisu, mutta luottaa minuun päivä päivältä enemmän. Bellan kanssa kokeilin join upia, ja pyöröaitauksessa sitten sainkin kävellä Bella perässäni puolisen tuntia. April koulutti tapansa mukaan Kassua. Harmo ja Star saivat olla käsihevosina kun April ratsasti Liljalla ja minä Vuokolla. Tuuli oli käsihevosena minun ratsastaessa Kamulla ja April ratsasti Bobilla. Bansku kävi liikuttamassa Sennin, Soffi Rainbowin ja uudet Rina ja Nilla liikuttivat shettikset. Tai enimmäkseen vielä tutustuivat niihin, me juoksutimme niitä pyöröaitauksessa. Maanantai 2.7. Tänään kokeilin Indin kanssa join upia ja Bellaa talutin maneesissa opettaen paineen väistämistä eli lännen ohjasapuja. Star, Harmo ja Tuuli harjoitteliva irtohypytystä koko maneesin kiertävää kujaa pitkin. Matkalla oli vain maapuomeja. April hyppyytti Kassuakin, ja Lilja, Kamu, Bobi ja Vuokko saivat hypätä hieman isompia esteitä. Hoitajat ja vuokraajat liikuttivat omat hevosensa. Keskiviikko 3.7. Nora ja Jessica halusivat jäädä aamupäivätallinsa jälkeen auttamaan meitä, joten he ratsastivat Bobin ja Liljan. Indi ja Bella pääsivät pieneen laitumeen kahdelleen. Bella muistuttaa vähän Midiä, ja Indi tuntuu välittävän tammasta joka ei ole muista hevosista juuri kiinnostunut. Ajattelin antaa niille loman kauimmassa pikkulaitumessa koko loppukesäksi. Varsat kokeilivat talutusta suitset päällä ja pääsivät tutustumaan pyöröaitaukseen. April otti Kassun juoksutukseen. Kaksi ja puolivuotias sai kokeilla satulaa. Maastoillessamme Vuokolla ja Kamulla törmäten hoitajiin ja vuokraajiin sovimme, että huomenna pidämme vapaapäivän. Pääsisin harjottelemaan autolla ajamista. Pian olisi koe, ja haluan ajokortin. Elämä helpottuu... Perjantai 5.7. April ohjasajoi Kassua, kun minä aloin opettamaan tuota Harmolle ja Starille sekä Tuulille, jonka omistajaan koetin ottaa yhteyttä. April ajoi Kamulla jonka perässä juoksi Bobi, kun minä ratsastin Liljalla Vuokko käsihevosena. Kiersimme järven ympäri. Lauantai 6.7. April juoksutti Kassua. Minä ratsastin sillä aikaa Liljalla Star mukanani. Harmo opetteli lisää ohjasajoa kun April ohjasajoi Vuokkoa. Tuuli oli minulla käsihevosena ratsataessani Kamulla. April maastoili Bobilla. Maanantai 8.7. Läpimenneen ajokokeen jälkeen saavuin iloisena esittelemään uutta ajokorttiani, mitä pääsisin hyödyntämään seuraavana päivänä. Söimme ensin hieman kaakkua kunnes lähdimme koko henkilökunta ratsatamaan tuntihevosilla. Tänään laitoimme varsoja varten jo hieman esteitä ja kaikki neljä varsaa saivt harjotella hyppäämistä. Tällänen kökkö juttu mutta se onkin päiväkirjatyylinen (:
|
|
|
Post by Kaisu on Jul 8, 2013 14:03:56 GMT 2
Tiistai ~ 9.7. Vähän on huonolaatunen mutta kelevatkoon (;
|
|