Se päivä oli viimein koittanut, jota olin odottanut viikon ajan. Hazel muuttaisi tänään minun omistukseeni. Kauaa en ollut tamman suhteen miettinyt, mutta uuden tallipaikan kanssa oli hetken aikaa ollut hakemista. En halunnut tammaa kilpatallin vilskeeseen, mutta onneksi löysin mukavan paikan Newerrasta. Olin eilen käynyt katsomassa tiluksilla ja kirjoittanut Aprilin kanssa sopimukset sun muut pikkujutut. Hazelin tavaratkin mitä olin käynyt ostamassa ja ne kököttivät jo omilla paikoillaan. Enää puuttui siis vain hevonen.
Olin parin päivän päästä koeratsastuksesta soittanut Pirkolle ja ilmoittanut olevani kiinnostunut ostamaan Hazelin, kunhan eläinlääkäri olisi sen tarkistanut vielä huolellisesti. Hazel sai onnekseni puhtaat paperit! Sovimme, että tamma saisi jäädä siksi aikaa vielä ratsastuskoululle kunnes löytäisin tallipaikan ja nyt viimein olimme Juuson kanssa ajamassa kohti ratsastuskoulua traileri perässämme. Juuso oli vain huokaissut helpotuksesta tämän päivän viimein koittaneen, koska miehellä oli mennyt totaalisesti hermot minun hyppelyyni malttamattomana paikallaan.
”
Ilmeisesti hyvä ostos kuitenkin, koska et sä ole muiden kohdalla noin hyppinyt”, oli mies todennut ja tottahan tuo oli.
Juuso kurvasi viimein auton ratsastuskoulun pihaan, jossa Pirkko astelikin parasta aikaa ulos tallista taluttaen kimoa ponia. Juuson pysäytettyäni auton ja kopin, nousin ylös autosta ja tervehdin Pirkkoa.
”Hazel odottelee jo tallissa ja sen mukaan tulevat varusteet ovat jo myös valmiina. Heitän tämän ponin vielä tarhaan, niin mennään katsomaan sitten ne paperit”, Pirkko sanoi ja nyökkäsin.
Pirkko viskasi ponin tarhaan ja suuntasimme sitten tallintoimistoon.
”Tein paperit jo valmiiksi”, Pirkko kertoi samalla, kun kaiveli papereita täynnä olevaa pöytäänsä. ”Haa, tässä!”
Nainen ojensi minulle ohuen paperipinon ja selasin sen nopeasti läpi. Ilmoitin kaiken olevan kunnossa. Laitoimme molemmat nimemme alle ja niin omistin uuden puoliverisen. Pirkko vielä kiitteli.
”Uusi hevonen saapuu aivan parin tunnin sisään, joten tulitte todella otolliseen aikaan”, Pirkko kertoi. ”Mennäänpä sitten lastaamaan uusi hevosesi.”
Joo! Teki mieleni huutaa mahdollisimman lapsenomaisesti, mutta maltoin mieleni.
Roudasimme ensin Hazelin muut varusteet Audini perään, josta nappasin tammalle ostamani kuljetussuojat. Revin niihin jääneet hintalaput pois ja suuntasimme sitten talliin. Hazel mutusteli vielä heiniään karsinassaan, kun saavuimme sinne. Sen päällä oli harmaa hieman risainen loimi. Sujahdin Pirkon perässä karsinaan laitoimme suojat tamman jalkaan. Hazel hermostui hieman korkeista ja epämukavista suojista. Taluttaessani sen ulos karsinasta, tamma nosteli jalkojaan mahdollisimman ylös yrittäen päästä selvästi eroon koivissaan olevista suojista.
Juuso kävi jo aikaisemmin avaamassa trailerin laskusillan. Pirkko jo varoitteli, ettei Hazel kauhean herkästi boksiin nousisi. Siispä yritin mennä hieman reippaammin sisälle tammaa taluttaen ja melkein jo sainkin sen, mutta sitten Hazel lähti peruuttamaan. Hazelista huomasi heti, että se oli hermostunut. Uusi traileri ja uusi taluttaja, niin ei ihmekään, ettei traileri houkutellut. Siispä ojensin narun Pirkolle, jos sillä tavalla onnistuisi tamman lastaaminen. Eipä se meinannut ensin niinkään onnistua, mutta pian tamma oli onneksemme trailerin kyydissä takapuomi pepun edessä estämässä peruuttamista pois. Annoimme rampin olla hetken aikaa auki, kun tarkistimme kaiken olevan matkassa mukana ja kunnossa. Sanottuamme hyvästit Pirkolle ja lupailtuani, että olisin yhteydessä tamman kuulumisista, nostimme rampin ylös. Varmistin vielä, että tammalla oli trailerissa kaikki hyvin ja kamera oli päällä.
Istahdin pelkääjän paikalle, kun Juuso hyppäsi jälleen kuskiksi. Suuntanamme oli seuraavaksi Newerra, jonne olikin hieman reilummin matkaa. Matkalla pysähdyimme pari kertaa, mutta muuten ajoimme suoraan Newerraan. Pihassa April tulikin heti meitä vastaan ja tervehdin naista, joka kysyi kuinka matkamme oli sujunut.
”Hyvin! Suurin ongelma taisikin olla vain tamman saaminen traileriin”, naurahdin ja menin Juuson kanssa laskemaan ramppia alas.
Ramppi kolahti maahan ja pujahdin sen sisälle. Irrotin Hazelin narun ja rapsutin tammaa päästä. Juuso otti takapuomin pois ja lähdin peruuttamaan Hazelia ulos trailerista. Tamma peruutti epäröiden ulos, mutta päästyään maahan oli sen pää ylhäällä ja päästi ilmoille sellaisen tervehdyksenhirnauksen, että varmasti koko tienoo kuuli. Korvat höröllä ja hieman epävarmana Hazel seurasi minua, kun talutin sen talliin. Hazelin karsina sijaitsi melkein ovilla, jossa sen karsinanaapurina oli holsteintamma, Bea.
Karsinassa riisuin tammalta kaikki sen kuljetusvarusteet pois ja jätin tutkimaan uutta karsinaansa. Tamma saisi olla karsinassaan sen aikaa, että purkaisimme loput varusteet paikoilleen. Sitten tamma vietäisiin tarhaan. Tavaroiden purku ei kauaa kestänyt, mutta järjestelin niitä ainakin tunnin verran nätisti paikoilleen. Olisihan se maailmanturhinta, koska tavarat tulisivat olemaan sekaisin jo heti parin päivän päästä. Lopulta olin valmis ja Juusokin oli kadonnut jonnekin, joten hipsin Hazelin karsinan luokse. Tamma vaikutti yhä hieman hermostuneelta, mutta eihän se mikään ihme ollut. Uusi paikka.
Pujahdin tamman karsinaan ja rapsuttelin sitä kaulalta. Tamma pyöri karsinaa ympäri, kunnes tartuin sen nahkariimusta ja pysäytin matkan.
”Eipäs nyt hermoilla”, rauhoittelin tammaa. ”Pääset juuri tarhaan.”
Kurotin karsinan aukosta riimunnarun ja napsautin sen kiinni tamman riimuun. Työnnettyäni oven auki, talutin ruunikon värisen tamman pihalle. Parin voltin kautta löysin Hazelin tarhan ja päästettyäni sen vapaaksi, lähti tamma ravaamaan yksityistarhaansa ympäri häntä korkealla.
”Aa, toit sen jo pihalle”, Juuso sanoi, kun ilmestyi paikalle.
”Joo”, sanoin. ”Toivottavasti se ei kauaa jaksa stressata uutta paikkaa”, mutisin. ”Kimi lupasi tulla joku päivä katsomaan, kun hän asuu tässä lähellä. Tosin olisin muutenkin hänet tänne raahannut.”
Katselimme hetken aikaa tamman menoa ennen kuin kävin huikkaamassa Aprilille lähteväni, mutta palaavani illemmalla nappaamaan tamman sisälle. April lupasikin soitella, jos jotain tapahtuisi. Heilautin naiselle vielä kättäni ennen kuin kapusin autooni pelkääjän paikalle Juuso kuskina. Kävisimme palauttamassa kopin Aittohaaraan ja siitä sitten kävisin Ruolammessa ja palaisin vielä takaisin Newerraan Hazelia moikkaamaan uudemman kerran. Onneksi kello ei ollut vielä paljoakaan.
Ihan super ihana kuva tossa lopussa! Ihan super, kun se on tommonen sarjakuvamainen tummilla rajauksilla ja koneella väritetty (: Mutta sitten tarinaan: Mukavaa, että päädyitte Neween, sillä kattelin, että teille oli tarjottu siellä hötölän topassa montaakin tallipaikkaa ja silti tänne tulitte, jeee :D Olipas aidontuntunen tarina. Kaikki oli kerrottu tosi tarkasti ja tuon Hazelinkin hakeminen omistajalta oli niin aitoa. Ja osasit kuvailla käyttäytymistäsi kivan aikuismaisesti, sillä niitä perus "joku_tyttönen_saa_ekan_poninsa_ja_hakee_sitä_innosta_kiljuen" tarinoita on lukenut jo sillai muutaman :D Vaikka eihän niissäkään mitään vikaa oo mutta tää oli kivan "kypsä" versio niiden rinnalle (: Ja Hazel vaikuttikin järkevältä tammalta, joka otti uuden kotipaikan hyvin vastaan. Omassa tarhassakin se kirmaili häntä korkealla ja uskalsi käydä moikkaamassa Mindiä ja Piitua, viereisessä tarhassa olevia tammoja, aidan vierellä. Kiva tarina kyllä ja tekstisi on tosi helppoa lukea, puhdasta ja hyvin jaoteltua. Tykkäsin myös Juuson repliikeistä, kuka lie hän sitten onkaan, kosak ei tullut tekstistä esille... Kuitenkin mukavalta vaikuttaa :D Ja toi kuva on kyllä ihan mahtava <3 Pisteitä: 6 // April