|
Post by April on Sept 2, 2014 10:28:23 GMT 2
- Risteytysponi, ruuna - Koulutustasoltaan: Ko. HeB, re. 75cm - Hoitaja: HannaMuistilistaa hoitajalle:♥ Ei loimiteta millään säällä. (ei omista loimia, ei tarvitse)♥ Oma vihreä rintaremmi aina satulan kanssa. (valuu muuten taakse)♥ Kumitutit aina suitsissa, mutta turpahihna ei pakollinen. ♥ Esteillä pintelit/suojat etusiin. ♥ Maastoon aina heijastimia, myös kärryillä ajaessa tietenkin. » Hipin sivut
|
|
|
Post by Hanna on Sept 2, 2014 18:37:32 GMT 2
Near, far, wherever you are
Every night in my derams I see you, I feel you. That is how I konw you go on.
Far across the distance and spaces beween us. You have com to show you go on.
Near, far, wherever you are, I belive that the heart does go on.
Once more, you opened the door and you´re here in my heart and my heart will go on and on ♥"Hyvästi Piko" huokaisin hiljaa ta no parkaisin itkuisena. Ponille jätetty muistokivi oli edessäni kyyneleiden kastelemana, myönnän ne olivat minun kyyneliä. Olin tehnyt raskaan päätöksen ja sanonut Aprilille olevan halukas hoitamaan uutta Hippi ponia. Tuolla pikkutallin tarhassa poni käysekenteli tietämöttömänä hoitajansa tunnekuohusta, tietämättömänä hoitajastaan. Tuntui hullulta pelätä tuota punaista rakennusta jossa olin niin monet kerrat käynyt sisällä, niin Pikon aikana. Nyt keräsin rohkeuteni ja astuin sisälle. Odotin jotain erikoista mutta se oli sama kun astuisi mihin vaan rakennukseen. Katsoin ympärilleni mutta kaikki oli kuin silloin. Ainoana erona oli ettei karsinoiden ovissa lukenut Piko ja Uljas ja harjapakitkin olivat erilaisia. Muuttumaton Jack katsoi samalla uteliaisellalla katseella minua. Tuli mieleen hetket jotka vietin täällä... Pikon kanssa. "Pikooo, eiku Hipii kutsuin tarhassa seisoskelevaa mörrimöykkyä. Pörröinen poni, hoitoponi, katsoi minua mutta ei tullut luokseni niinkuin ruskea karvamöykky aikoinaan. Niinpä sain käyttää verkkareihin ja tennareihin puettuja jalkojani ja kävellä eliön luo. "Moro Piksi siis Hippula" tervehdin eläintä. Hippi antoi minun eli "oudon nimitteliän" ottaa itsensä kiinni. Talutin Hipin talliin ja laitoin risteytyksen kiinni karsiassaan, ties se olisikin vaarallinen veren imiä. Ei varmaan April oli sanonut että vileä Pikoakin lauhkeampi takkuinen laiskaratsu. Harjain uutta hoitsua, jolle aloin jo hieman lämmetä. "Olethan sä aika ihana eläin" totesin Hipille joka tökkäisi minua turvallaan. "Olin onnellinen, mitä sä luulit?" hyräilin hiljaa ja kuvittelin hetken lämpimän eläimen olevan Piko. Hippi nostaa takkuharjan peittämän päänsä ylös maasta ja puhaltaa lämmintä ilmaa kasvoilleni kun huomattaakseen että siinä lauletaan. Olen onnelinen, mitä sä luulet? "Kai minä sitten olen onnellinen. Sinun kanssa" sanon ponille. Harjailen Hipin loppuun ja putsaan sen kaviot. Onhan se lauhkea kuin lammas tai... Piko. Tuon harjan selvittelyä en halua edes yrittää joten jätän takut suosiolla johonkin toiseen kertaan. Myönnän, olen hieman kovin laiska. Taputan Hippiä kaulalle ja irrotan vihreä-harmaan riimun narun karsinan seinästä ja talutan Hipin pihalle. Ulkona alkaa hämärtää. "Tätä olen kaivannut" huokaisen ja kiedon kädet karvaisen ponin kaulaan. Hippin kanssa voisi kokea kaikkea, vaikka tuttua ja turvallista ilman satulaa humputtelua, minun ja Pikon lempipuhaa. Mutta Hippi on Hippi eikä siitä tule Piko vaikka kuinka kuvittelen ja nimittelen. Loppujen lopuksi päästän pienen risteytysponi tarhaan pelmuamaan. Hippi kipittää töppöjaloillaan Suffelin luo ja poni pojat rapsuttelvat innoisaan toisiaan. Ihanat pikku ponit. Suffeli ja Hippi... minun hoitsu. Tuntuu kyllä niin sekavalta muttei yhtään epämiellytävältä ajatella Hippi vierelleni. Carniwal Pico, rakkauteni, siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Lepää rauhassa. Minäkin olen turvassa. Hyvästi. Hopalong Harvey, enkelini. Uusi elämä, älä jätä minua koskaan. Rakkutta, toiveita, ikuisuutta? Hipppi ja Hanna ensimmäisen kerran yhdessä
We'll stay forever this way, You are safe in my heart, And my heart will go on and on <3
Voi, kun sulla on vieläkin ikävä sitä pikkusta pikoa, mutta Hippi on toivottavasti sulle hyvä ystävä ja jaksaa kantaa sun murheet ja huonoimpienkin päivien taakat (: Kuvailus kyllä osu hyvin Hippiin, tommonen takkunen ja lepponen poni, johon ei edes kiinnitä huomiota, kun se vaan möllöttää tarhassa :D En kyllä tuomitse sua nyt (enkä koskaan?) että et tota Hipin harjaa jaksanu selvittää, koska on siinä semmosia rastoja ja takkuja... Mukavaa luettavaa varsikin toi loppu, koska musta tuntuu et oot kehittynyt kirjottajana todellakin niinkun itsekin sanoit (: Suffeli ja Hippi tulee tosiaan hyvin toimeen, onneks, vaikka Suffeli vähän haluaakin pomottaa orina toista :D Poni ei varmaan tajua kuinka pieni on :P Ja ihanaa lukee tota loppuu ja huomata kuinka Hippi ponimus teki sulle jo samantein hyvää henkisesti ja hyvästit pikolle lopussa </3 Pisteitä: 3 // April
|
|
|
Post by Hanna on Sept 7, 2014 12:06:22 GMT 2
Ratsailla ft. Hippula
outoa nousta ponin selkään, hoitoponin. April oli käskenyt että se poni pitäisi saada reipastumaan ja hoitajuuden vuoksi värväsi minut siihen pestiin.
Painoin pohkeet Hipin kylkiin ja kanustin ponin reippaaseen käyntiin. Hippi laahusti yhä. Napautin ponia kouluraipalla persuksille. Hippi reipastui "yhtäkkiä", rupesin taivuttelemaan läskiä ponia. Hippi oli aika jäykkä ja haluton mutta ratsatin sillä paljon voltteja ja muistuttelin reippaasta tahdista pohkeilla ja raipalla. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin Hippulan taivuttelua toisessa suunnassa. Hippi oli yhtä jäykkä mutta tahiti pysyi paremmin.
Siirsin Hipin napakalla pohkeella raviin. Keventelin Hipin tasaisessa ravissa ja ratsatin pääty ympyröitä. Hippi alkoi tuntua hieman pehmeämmältä. vaihdoin ympyrä leikkaa suuntaa ja aloin työstämään Hippiä tähän suuntaan. Poni oli jäykkä, laiska eikä vatsakaan kovin pieni ollut. Silti Hippi oli kovin rakastettava tapaus.
Ratsatin lisää ympyröitä toisen suuntaan ja otin vielä vähän väistöja molemmissa suunissa. "Hyvä Hippi" sanoin ja taputin sitä kaulalle. Voiaisiin lähtä maastoon jäähdyttelemään. Nostin jalustimet kaulalle ja ohjasin Hipin pois kentältä. Hippi kulki hitaasti venytellen kaulaansa. Tuntui ihanalta olla taas Newen maastoissa. Onneksi minulla oli Hippi
Hanna ja Hippula 2HM
//pikkasen ylilyhyt mutta eniveis tässä on
Pikkasen oli joo lyhyehkö, mutta ei kyllä haitannut oikeesti yhtään, jännästi jopa :D Kun siis tässä oli just sopivassa määrin ratsastuksen kuvailua ja millasta se ratsastus oli ja niin tää oli näin just hyvä. Tai siis kun perus "kouluratsastusjutut" on yleensä aikasmoisen tylsiä lukee sellasina pitkinä romaaneina :D Ja tunnistin NIIN HYVIN Hipin tosta tekstistä. Lihava, jäykkä ja laiska poni, mutta silti niin ihana, ihan höpsöä :D Sä oot kyllä sisäistänyt tän meidän Hipin luonteen ihan kympillä (: Ja Newen maastot on ihania ja hyvä et säkin pääset niihin taas köpsötteleen ;D Kiitoksia, kun jaksoit jumpata Hipin kanssa vähän kentällä, vaikka se välillä niin tahtojen taistoa onkin... Pisteitä 2 // April
|
|
|
Post by Hanna on Sept 12, 2014 13:32:39 GMT 2
Moikkaamassa pulla-ponia
Hanna ja Hippi 3HM Ha ha haa! Aivan ihana kuva Hipistä :D Se näyttää ihan siltä, että se on "vainunnut" heinäkärryt tai jotai vastaavaa syötävää :P Ehkäpä sulla olikin jotain hyvää sille matkassa mukana ja siks se tuijottaa kameraa noin tarkasti korvat tötteröllä...? ;D Sulonen piirros <3 Pisteitä tästä: 2 // April
|
|
|
Post by Hanna on Sept 19, 2014 14:11:35 GMT 2
Ahkera pikku Hanna teki tällaisen, piti tulla läpinäkyvä tausta mutta jostain syystä siitä tuli musta. PÖH! Hmm... luulen että tuli musta koska ehkä et tallentnut kuvaa .png muodossa vaan vaikkapa .jpg, jollon kuvaan ei voi tulla läpinäkyvää taustaa. Ja niin en nyt oikeestaan voi sanoo mitään, koska en nää tota kuvaa, se ei aukee :/ Mutta ilmeisesti se on päikyn kansi, et mukavaa kun jaksoit semmosen väkertää kuitenkin :D Voin lisätä sen tohon kanteen, jos saat sen näkyyn. Tuolla Aijaa.com:issa tulee mulle teksti, et: `Hupsista! Albumi ei ole julkinen` ...? 3p. // April
|
|
|
Post by Hanna on Sept 28, 2014 8:47:30 GMT 2
#Lihapullatliikenteessä
Käytin Hippulaponskin kanssa sänkkärillä rallitelemassa. Minä nautin, lihapullasenikin nautti vaikka oli rääkkäyksen liikutuksen jälkeen aika hikinen. Kuva linkinä koska aijaa ei tahtonut näyttää koko kuvaa ja ARGH!
Team Lihapullat 5HM Voi vitsi miten söpö kuva! :D tulee mieleen, et: "Jaksaa jaksaa Hippi vielä vähän matkaa!" Ja heee, aaa, vaaa... meidän pullan heinämaha on kyl kauhee... Noh kyllä se tolla rallitellulla joskus lähtee, ainakin luulis :P Kiva, kun oot jaksanu piirrellä (: 3p. // April
|
|
|
Post by Hanna on Oct 7, 2014 19:14:00 GMT 2
Ei toista rakkaampaa
Ponin turpakarvat kutittivat poskea vasten. Istuin karsinassa kaikessa rauhassa, Hippi-pullakin oli rauhassa. Tässä hetkessä oli sitä jotain jonka löysi vain harvoin. Kaikki oli hiljaista saattoin kuulla vain Suffe-ponin ja Jackin pienet äännähdykset sekä minun ja Hippin hengityksen. Näitä hetkiä olin Pikon jälkeen kaivannut. En voisi enään jäädä tähän tilaan, elämä alkoi rullata. Minulla oli Linda vaikka tamman myymisestä oli jo ollut suunnitelmia, ei minulle ollut mitään kerrottu mutta äidin ja Liinan puheista saattoi päätellä että Lindan myynti ratsastuskoululle olisi ajankohtaista, mitä sitten kävisi. Menettäisin taas yhden poniystävän.
Hipin turpa oli suoraan naamassani mutta en antanut sen haitata, nyt halusin nauttia tästä hiljaisuuden täyttämästä hetkestä. Olin rääkännyt lihapullaa koulutreenillä ja nyt olimme molemmat uupuneita. Minä olin tyytyväinen ratsatukseen, Hippi oli loppujen lopuksi olikeasti taipunut hieman ja liikkunut pienistä avuista joka oli edistystä alkutunnin laudankankeasta laiskimushepasta. Hipin kanssa tuli vaan hyvä mieli, sillä oli sellainen vaikutus. "Hanna, saat kyydin Newerraan" äiti sanoi. Nyt sillä oli jokin ajatus... Tallipihassa oli jotain uutta, se uusi poni. April harjaili sitä harjauspuomilla. Äiti oli epänormaalin innostunut ponin tutkimisesta ja halusi että tulisin mukaan taputtamaan sitä. Taputimme ponia ja äiti vaihtoi Aprillin kanssa paljonpuhuvan katseen, tässä oli jotain hämärää. Äidin piti yhtäkkiä lähteä mutta tarjoutui hakemaan minut myöhemmin. Siihen jäin taputtelemaan uutta ponia. "Mikä tän nimi on?" kysyin. "Hopalong Harvey tutummin Hippi, seitsemän vuotta risteytys ruuna" April vastasi. "Ok, mistä se on risteytetty?" kysyin uteliaisuuden herätessä. "Shettistä ja russia, oikein ihastuttava yhdistelmä, tälle löytyy varmaan paljon innokkaista hoitajaehdokkaita" Aprill sanoi... Kaikki oli liian täydellistä ei se voinut olla sattumaa että äiti raahaa minut Neween ja ihana poni on siinä silmien edessä täysin ilman hoitajaa.
Vaikka ensitapaaminen Hipin kanssa oli "sattumaa" oli hoitajuus minun oma päätös enkä katuisi sitä sillä vaikka Hippi oli läski pullaponi oli siinä kaikkea mitä rakasti, kilteyttä, se oli loistava ystävä ja piristi jokaista päivää läsnäolollaan. Voi kun se oli täydellinen, oma pikku Hippulani Hanna ja Hippula 6HM
Aaaawww oot ihan meidän Hippi pullaponin pauloissa <3 ;D Osasitpas kirjottaa kivan ja onnistuneen tämmösen muistelun. Tässä oli rauhallinen tunnelma ja noi muistot oli hyvin erotettu tolla kursivoinnilla (: Ootte kyllä Hipin kanssa ihan mahtava yhdistelmä... Hei jos jaksat ensi kerralla niin Hipin satula kaipaisi kyllä kunnon pesua satulasaippualla ja suitsetkin voisi purkaa ja pestä ihan osissa...? Jos jaksat tämmösen urakan tehdä niin olen oikein kiitollinen (: Pisteitä: 3 // April
|
|
|
Post by Hanna on Oct 18, 2014 21:29:36 GMT 2
//Sorry mutta ilalla huvittaa kirjoitella joten kännykällä tehtyä niin voi olla vähän toi oikeinkirjoitus...
"Se on ihan uskomattoman kaunis ja luonteikas poni" ihastelin taliporukalle. "Hippi vai? Vaikuttaa aika rauhalliselta ponilta" tallitupaan pölähtänyt uusi hoitaja hihkaisi. "Ei ku mun ylläpitoponi Cici joka saattaa muuttaa Neween jos käy tuuri" sanoin. Ihquttaneeni Ciciä tarpeeksi kauan päätin hakea Hippulan töihin sieltä läskiintymästä.
"Moro Hibi". Tortilla katsoi minua sillä katseella että ei taas toi on tullut. "No Hibistus eikö koulurääkki kuulosta kivalta joten otetaan estekidutus. No ei, pikkasen liikunta vaan" sanoi. Hippi pärskähti mutta seurasi minua karsinaansa. Laitoin ponin kiinni ja lähdin noutamaan Hipin varusteita.
Olin bonganut kaapistani jonkun hännän ja harjan selvityssuihkeen, joten raahasin senkin paikalle. Otin pakista harjat ja rupesin harjailemaan Hippiä. Hibi the pony uinui koko toimenpiteen ajan eikä katsellut minua söpösti niinkun Piko aina teki. No kyllä se vielä joskus, toivottavasti. Harjasin Hipin ja puhdistin kaviot. Otin piikkisuan pakista ja otin sen jälkeen käsiin selvityssuihkeen. Katsahdin pulloa, ravistin hieman. Melkein käyttämätön. Pullon kyljessä luki tussilla "Hanna ♥ Piko" ja "ethän ota?!". Tämä taisi olla käytössä pukuratsastukseen valmistautuessa. Naurahfin muitolle pukuratsastuksesta. Samalla inhottava ikävän tunne valtasi minut, en tainut vieläkään olla pässyt Pikosta yli, onneksi oli Hippi ja kohta ehkä Cicikin.
Raahauduimme kentälle jossa ei tietenkään ollut mitään esteitä, mitäs nyt hypittäisi? Ehkä joku ihana olisi jättänyt maneesiin esteitä. Nou, onni ei suosinut minua taisi kaikki onni olla laiskan lihapullani puolella. "Liisa, Lissu siis sä. Ehditkö kasata meille jotain esteitä, jooko?" Kysyin. "Sori en voi mennään kohta Senjan kaa maastoon ja Riia pitää laittaa" Liisa vastasi. Vai että maastoon ... bingo.
Hippi tuntui Hipiksi hyvin lämmitelytä joten here we come maastoesteet. Ohjasin Hipin kohti metsikköä. Matkalla ehdin murehtia pääsisikö Hippi mistään esteestä yli, no olin hyppinyt maastoesteitä Jessillä joten pääsee, tai ainakin pitäisi päästä.
Maastoesteet häämöttivät jo ja Hippi oli horroksessa. Katselin ympärille, täällä olitiin maastoiltu silloin Chapen ja Uljaksen kanssa, se oli nyt historiaa. Uljas ja Chape ei enään olleet osa Newen porukkaa eikä Piko ollut tässä maailmassa, itketti ja annoin kyynelten tulla, rakastin kyllä Hippiä mutts sydämessä oli aina Pikon kokoinen kolo. Itkin ja rutistin Hipin kaulaa. "Aika haavat parantaa" sen sanonnan olin kuulut ainakin tuhat kertaa ertyisesti viimeisimmän melkein puolenvuden ajan, ehkä se olisi niin.
Ponin laukka oli laiskaa mutta tehkokas pohje aktivoi sen nopeasti, kiidimme kohti ensimmäistä estettä. Annoi Hipille ohjaa ja nousin kevyeeseen istuntaan. Me lensimme esteen yli. Seuraavalle esteelle Hippi oli todella innoisaan, minun rakas Hippini, olisihan se tässä ikuisesti.
Hanzu ja Hibi thö bony 7HM
//tuli aikas tunteilutarina. Piksua on tullut kyllä ikävä. Kotona löytää monta vanhaa piirosta joita en ikinä ehtinyt laittaa mutta voisihan vapaaseen tallipäikkyyn laitella jotai throwbäckejä laittaa, eiks jeh?
Aaaawws oot keksiny ihania lempinimiä Hipille: Hippula, Hibi, Tortilla ja vaiks mitä muita : D Mut rakkaalla lapsella on monta nimee ;D Ja harmi, et tolle sun Cicille ei ollu tallissa tilaa... Mutta onhan sulla vielä Hippi (: He hee taisit olla vähän laiska, kun et jaksanu yhtään estettä rakentaa vaan lähditkin maastoon sitten hyppimään maastoesteitä :D Hippi ei päässyt eroon esteiden hyppimisestä, vaikka niitä ei kentällä eikä maneesissa ollutkaan... Mullakin tulee aina ikävä jotenkin Pikoo, kun luen näitä sun tekstei... Vaikka joo se oli vaan pikseliponi :D Mut aika vanha se oli ja mun kaveri sen "alkuperäisversion_kassun" keksi, josta sit Pikon muokkasin, jos niin voi sanoo (: Ja juu tottakai saat laittaa muistelukuvia Pikosta tallipäikkyyn! Sitä vartenhan se oikeestaa on, et sinne voi laittaa muita tarinoita, joita tulee inspis kirjottaa tai yhtälailla piirroksia (: Pisteitä tästä tarinasta: 4 // A
|
|
|
Post by Hanna on Nov 25, 2014 16:19:13 GMT 2
aijaa ei enään toimi joten jouduin lisäämään tämän tälleen mutta uusi päikyn kansi Hibille Hei vähänks kiva tämmönen kansi (: Hauskat noi nuppineulat : D Lisäilen sen, vaiks et varmaa enää kirjottelekaan tähä päikkyyn, kun sulla on toi Cicin ja Hipin yhteinen päivis... No mut kuitenkin pisteitä: 2 // A
|
|