|
Post by Kaisu on Jun 4, 2016 22:17:40 GMT 2
| "Taru"
- connemaranponi, 142cm, 3v
- eloisa villikko, tammamainen, käytöstavat vähän hukassa
- Tarun kanssa opetellaan arkipäivän asioita, ratsastusapuja, irtohyppimistä, talutuksessa kulkemista esim. maastossa, kaikkeen pelottavaan totuttelua jne.
- Ei vielä tuntikäytössä, ratsukoulutus kesken!
|
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Jun 5, 2016 21:05:58 GMT 2
5.6.-16Thö PikkupaholainenTuijotin pikkuponia tyytyväinen virne kasvoillani. - Joo, pienihän toi on, mut en usko et se mitään haittaa, hymähdin Kaisulle.Vilkaisin kädet puuskassa olevaa mietteliään näköistä naista.- No ehkä hieman, mutta ei kuitenkaan kauhean. Sehän on kuitenkin vain noin viisi senttimetriä matalampi kuin Dongo, sirompi vain, hän hymähti.- Totta, oot oikeassa. Se vaan näyttää niin pieneltä, naurahdin.- No mutta, siitä sitten vaan, se on sun nyt, Kaisu virnisti ja nakkasi harjakorin sekä riimunnarun kouraani.- Kannattaa varmaan laittaa se kiinni siksi aikaa kun harjailet, nainen huikkasi kadoten ulos tallista.Käänsin katseeni karsinan ovea etukaviolla potkivaan tammaan, joka selvästi vaati joko ruokaa tai jotain muuta mukavaa.- Hei lopetas ny, tiuskaisin ponille jonka korvat nousivat heti pystyyn ja kuopsutus loppui heti.Taru tuijotti minua silmä kovana tunkeutuessani hänen kuninkaalisen korkeutensa karsinaan. Kun nappasin tuon riimusta kiinni pikkuskidin korvat kääntyivät hetkessä luimuun ja tuo yritti näykkäistä, olin kuitenkin nopeampi onnistuen väistämään puraisun. Toruin ponia napakasti, samalla kiinnittäen riimunnarun karsinan oveen. Aloitin pikkuneidin puunaustuokion.Hetken aikaa hänen kuninkaallinen korkeutensa sietikin harjaamisen paikoillaan seisoen, mutta sitten pikkuprinsessa turhautui. Niinpä neiti päätti ruveta ensin peruuttamaan niin että naru oli aivan kireällä, jonka jälkeen hän poisti paineen kuin muuli konsanaan ja astui eteen saaden narun löysäksi. Tätä Taru toisti sitten seuraavat viisi minuuttia, kunnes tylsistyi edestakaisin ramppaamiseen. Seuraavaksi poni päätti ruveta nostelemaan koipiaan sekä litistämään mua seinää vasten.- Hei! karjaisin tammalle ja tönäisin pikkuneidin voimalla kauemmas, sillä ei kauheasti kiinnostanut seinän ja miniponin väliin litistyminen.Taru stoppasi heti, käänsi päänsä minua kohti, astui kauemmas ja alkoi tuijottamaan mua erittäin närkästyneenä.- Kakara hei, naurahdin.Jatkoin harjaustuokioni loppuun ja ihme kyllä, pikkuneiti jaksoi seisoa paikoillaan koko rumban ajan.Taru oli selvästi loukkaantunut mulle, sillä kavioiden putsausten jälkeen (ei muuten ollut helppo homma) hän ei suostunut edes ottamaan porkkanaa kädestäni ennenkuin olin maanitellut sitä varmaan minuutin ajan.- Pöljä, naurahdin.Palasin Tarun karsinalle liinan, suitsien, juoksutusvyön sekä pinteleiden kanssa. Nostin juoksutusvyön ponin selkään tuon samalla luimistellessa. Tamma yritti esittää erittäin pelottavaa kiristäessäni juoksutusvyön vatsaremmiä luimistelemalla ja peruuttelemalla. Kuitenkin sain kaikki varusteet suitsetkin mukaanlukien prinsessan päälle ilman suurempia ongelmia, mitä nyt kuolaimet olivat aivan kauheat. Kieritin vielä pintelit kaunokaisen koipiin, nappasin juoksutusraipan karsinan ulkopuolelta ja lähdin viemään skidiponia maneesia kohti. Maneesin liukuovet avautuivat kolisten, saaden Tarun valpastumaan ja nostamaan päänsä ruohotupsusta, johon hänen kuninkaallisen korkeutensa turpa oli uponnut lupaa kysymättä. Kuten arvata saattaa, maneesissa oli jo muutamakin ratsukko. Tunnistin isomman tupsujalan Cornelian tinkeriksi, Timpaksi ja hieman pienemmän tiikerinkirjavan(?) ponin Miilan Amerikanponi Didiksi.- Moro! Tultais tän skidin kaa vähän treenaamaan juoksutuksen saloja, jos se teille vaan käy, huikkasin ovelta saaden selin meitä kohden olevan Miilan pään kääntymään hänen pysäyttäessään ponin.- Tulkaa vaan, hän totesi ja käänsi amerikanponinsa katsomaan ovelle saapunutta tulokasta.- Joo, mullekin käy! Cornelia huikkasi.- Hyvä!Raahasin muka pelokkaan pikkuponin maneesiin itse kävellen sen edessä maneesin keskellä. Päästin Tarun isolle keskiympyrälle kävelemään. Ponin käynti ei ollut lähelläkään rentoa, tuon pää oli korkealla taivaissa, eikä käyntikään kyllä erityisemmin kävelemistä muistuttanut tamman pomppiessa eteenpäin melkein passagessa.- Taru soooh, mumisin.Maiskautin tammalle kerran, mutta prinsessa ei regoinut lainkaan. Maiskautin uudelleen samalla heilauttaen hieman raippaa, jonka seurauksena ponin pomppasi oikein suureen pukkihyppyyn. Sainpahan sen ravaamaan. Neiti sipsutti menemään miniaskeleilla aivan superkovaa vauhtia.- Taru hei hiljempaa, prr..Jarrutusyritykseni eivät kuitenkaan vaikuttaneet ponin menoon mitenkään, joten annoin tuon ravata muutaman kierroksen formulavauhtia, sillä arvelin sen rauhoittuvan sen jälkeen. Ja oikeassa olin. Poni laski päätään hieman alemmas ja alkoi ravata hitusen pidemmällä askeleella rauhallisempaa tahtia. - Hyyväää, hymähdin tammalle.Kun suunnanvaihdon jälkeen poni oli ravannut hetken, siirsin tuon käyntiin.- Sit kohta pääset vähän juoksemaan, naurahdin.Muutaman kierroksen jälkeen oli seuraavan vaiheen vuoro.- Taru LAUkka.Heilautin raippaa pienesti saaden aikaan uuden pukkikohtauksen. Poni siirtyi kaahottamaan laukkaan. Taru pukitteli melkein joka askeleella ja oli kompastua koipiinsa.- Soohh..Sain pienen kontrollin tuon laukkaan, ainakin pukit loppuivat hetkeksi, mitä nyt satunnaisesti tuon peräpää nousi astetta korkeammalle ja laukka rauhoittui. Tarulla oli yllättävän hyvä laukka, vaikka oli siinä hiottavaa, eikä lihaksiakaan ollut tarpeeksi kootumpaan laukkaan. Pitäisi kysellä Kaisulta jotain metsäpolkuja, joissa olisi paljon juuria, mäkiä ja kiviä ylitettävänä. Lopulta talutin tamman ulos maneesista. Tarulta ei loppuisi energia varmaan ikinä, sillä ihan reippaan juoksutuksenkin jälkeen poni jaksoi säpsähtää jokaista tuulenhenkäystä ja oman kavionsa kopsahdusta kiveen. Vein tamman karsinaansa, purin varusteet ja sekoitin tuolle Kaisun avustuksella iltamössöt, jotka heitin ponille. Tarun syödessä kävin nappaamassa Dongon sisälle ja harjasin ruunan. Pystytukka pörisi oikein kovasti vauvalle, mutta prinsessaa kiinnosti vain ja ainoastaan hänen iltamössönsä.- Sä voisit päästää sen laitumelle juoksemaan, Kaisu tuumasin kun talutin tammaa tarhalle.Vilkaisin vierellä kävelevään naiseen.- Joo niin voisin, mut entä sit kun se pitäisi saada kiinni, virnistin.- No, jos muu ei auta, niin otetaan kauraämpäri ja lahjotaan se sillä, nainen naurahti.Sanan kaura kuullessaan miniponi nosti päätään ja katsoi korvat hörössä omistajaansa.- No, ainakin se tuntee nää tärkeät sanat, naurahdin.Päästin ponin irti Kaisun sulkiessa laitumen portit. Päätin jäädä laitumen sisäpuoelle varmuuden vuoksi, jos neiti päättäisikin jäädä vain syömään. Kuitenkaan sitä pelkoa ei ollut, nimittäin poni vain juoksi ja loikki ympäri laidunta, hyppäsi pari kertaa pystyynkin. Tarun pyydystäminen oli sitten ongelma erikseen..
Veeti ja Taru 1hm Ihana tarina ja vauhdikas kuva! Tervetuloa Tarulle :3 Tuot tosi hyvin sen luonnetta esiin, mahtavaa! Tässä riittääkin urakkaa, ennenkuin tamma on valmis ratsastustunneille. Tsemppiä siihen Ja tarinoissa, Kaisu ja Iikka on aina valmiita auttamaan ja kertomaan vinkkejä! // Kaisu
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Jun 6, 2016 12:06:04 GMT 2
6.6-16Pikkuprinsessan pahispäivätIikka nojaili karsinan oveen seuraten mietteliäänä harjausrumbaamme. Taru otti taas eilisen edestakas ramppaamisen käyttöönsä eikä malttanut seisoa paikoillaan millään.- Ota sitä siitä narusta kiinni ja pidä hetki paikoillaan samalla kun harjaat sitä. Toi ramppaaminen on vähän huono juttu, koska se voi jäädä päälle, ja sitten kun joku pienempi harjailee sitä ponin päästessä tunneille, ei olis kauheen kivaa jos se tolla ramppaamisella tallaa sen varpaille, Iikka totesi.- Joo, totta, hymähdin ja nappasin prinsessan kiinni. Hänen kunkaallinen korkeutensa loukkaantui tästäkin. Taru osoitti mieltään nostamalla takastaan.- Hei nyt loppu, karjaisin ponille, joka oli juuri potkaissut karsinansa seinään pienen, mutaisen kavionjäljen.Läpäytin tuota kaulalle saaden ponin rauhoittumaan. Kuitenkin tamma laittoi korvansa luimuun ja mökötti koko harjaustuokion ajan.Nostin juoksutusvyön ponin selkään. Kiristäessäni vatsaremmin Tarun mahan ympärille tamma laittoi korvansa luimuun yrittäen näykkäistä. Olin taas nopampi ja toruin ponia. Tuo tapa pitäisi saada pois. Kieritin pintelit ponin jalkoihin samalla katsellen jälkeä karsinan takaseinässä. - Se varmaan kannattaa putsata, naurahdin Iikalle.- Joo, oot oikeassa, mies virnisti laittaessaan Tarulle suitsia.Iikka nakkasi käteeni vihreän liinan ketjulla, jonka jälkeen kiinnitti kapsonin ponin kuolaimiin. Napsautin liinan kapsoniin ja lähdin taluttamaan ponia maneesille Iikka perässäni. Maneesin nariseva ovi avautui edestämme Liisan, Cian ja Nion tullessa ulos.- Moikka! Liisa huikkasi hymyillen.- Moi! hymähdin.Talutin ponin maneesiin Liisan ja Iikan jäädessä juttelemaan jostakin ovien ulkopuolelle. Kävelin tamman vierellä kierroksen, jonka jälkeen astelin keskelle maneesia. Päästin Tarun käyntiin ympyrälle. Skidi hakeutui jatkuvasti iholle, pitikin unohtaa raippa. Huitaisin tammaa kohden liinan päällä saaden tuon pukittamaan kohti minua, mutta kuitenkin poni siirtyi kauemmas.- Sillä ei taida olla kauhean hyvä päivä, Iikka mutisi seuraten ponin pukki-ninja-kipitys-jännitys-skidiravia.- Jep, huokasin.Heilautin liinan päätä maiskauttaen. Poni loikkasi laukalle lähtien puskemaan suoraan pois ympyrältä. Tamma pukitteli samalla juosten aivan holtittomasti.- Otappa seis, Iikka huikkasi.Jarruttelin ponia aikani, kunnes tuo tuli luokseni pöristen. Tamma steppaili vieressäni.- Voisit päästä sen juoksemaan vapaaksi, koska tosta ei kyllä tuu yhtään mitään, mies sanoi.- Aa, okei, mutisin hieman harmissani.Irrotin liinan kapsonista ja heilautin liinan päätä. Taru loikkasi laukalle pukitellen. Poni juoksi maneesia ympäri aivan tuhotonta vauhtia. Mua harmitti tosi paljon, kun en pärjännyt ponille.- Niin siis ei kukaan muukaan saisi sitä nyt kunnolla juoksemaan, se on sen verran energinen, Iikka naurahti huomatessaan mökötykseni.- Aa joo, virnistin.Väistin ponin potkaisuyrityksen täpärästi tuon juostessa suoraan edestäni pukitellen.- Taru heii..Lopulta poni jarrutti ja meni hamuilemaan hiekkaa maneesin nurkkaan. Kävelin Tarun lähelle napaten kapsonista kiinni. Kiinitin liinan tamman kapsoniin ja kävelin Iikan luo.- Nyt kun sen energioitakin on vähän purettu, voisitte mennä kävelemään tielle, niin poni tottuisi vähän siihenkin, mies hymyili.- Juu, hymähdin ja talutin ponin maneesista.Toivottavasti Taru käyttäytyisi...
Veeti ja Villiponi2hm
// Tarusta tulee nyt vähän enemmän piirroksia, sillä tykkään piirtää sitä tosi paljon :D!
|
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Jul 15, 2016 22:03:23 GMT 2
15.7.-16 Irtohypytystä superponin seurassa Talutin riiviöprinsessan pitkän liinan päässä maneesin ovista sisälle. Ponitamma pörisi ja hörisi omiaan, vaikkei maneesissa ketään ollutkaan. Sadepisarat olivat kastelleet pikkuponin selän jo ennen treenin alkua, mutta se ei toisen menoa haitannut. Sade ropisi maneesin kattoon saaden ruunivoikon pienet, karvaiset korvat hörölle. Taru tuijotteli viiden esteen estekujaa pitkällä sivulla innoissaan. Se tiesi, mitä tänään päästäisiin tekemään. Ympyränmuotoinen ura alkoi hetki hetkeltä vahvistua maneesin hiekkaan. Ponin juoksuttaminen oli helpottunut paljon, sillä tamma oli saanut niin paljon kokemusta liittyen siihen hommaan. Maneesi alkoi pikkuhiljaa täyttyä ponitytöistä kera kameroiden, Newerran sivut saisivat tänään paljon uusia kuvia, kunhan edes joku niistä onnistuisi. Muutaman kerran kuulin jonkun järjestelmäkameran napsahtavan kuvan merkiksi jo ennen kuin poni päästettiin irti. Ruunivoikko pinkaisi pukkilaukkaan häntä tötteröllä. Kunhan ponin saisi ratsukoulutettua, siitä saisi upean yleisponin, ehkä jopa kenttätason kaverin, kunhan se nyt vähän kasvaisi. Ja totta puhuen, eihän noin pienellä otuksella varmaan edes voisi kisata kenttää.. Kamerat kävivät reipasta tahtia tamman saadessa uuden pukkikohtauksen, kun heilautin pitkää juoksutusraippaa sen jäädessä hamuilemaan hiekkaa maneesin nurkasta. Tamman juostessa pitkin maneesia laskin juoksutuspiiskan maahan. Siirsin katseeni tarkkaavaisena poniin. Ruunivoikko alkoi keskittyä minuun sivusilmällä, sillä se tiesi, että jotain tapahtuisi. Vihelsin. Ensin kerran. Tamma jarrutti raviin ja käänsi kauniin päänsä minua kohden. Vihelsin uudestaan. Poni höristi korviaan ja kääntyi minua kohti. Taru ravasi eteeni, pysähtyen metrin tai pari ennen minua, juuri niin kuin olimme harjoitelleet. Kaivoin taskustani porkkananpalan ja annoin sen ponille. Nappasin ponin suitsista ja käännyin kohti yleisötäni. Katsomossa alkoi taputus, ja kumarsin leikkimielisesti. Huomasin Kaisun kasvoilla hymyn, tuon nojaillessa seinään katsomon nurkassa. Kaisun antaessa valokuvaajille luvan, puolet ponitytöistä katosivat katsomosta estekujan viereen. Lähdin taluttamaan varsaa eteenpäin. Lyhyen sivun alussa maiskautin ja lähdin juoksemaan. Tamma pysyi nätisti vieressäni ravissa. Kulmassa maiskautin uudestaan ja tamma reagoi nostaen laukan. Kehuin äänellä samalla juosten ponin vieressä. Muutama metri ennen estettä maiskautin ja jäin ponin taakse. Taru otti muutaman pidemmän askeleen jotta saisi hyvän ponnistuspaikan ja liisi nelkytsenttisen ristikon yli. Ruunivoikon hyppytyyli oli mahtava, ja vaikka tämä oli vasta kolmas kerta kun poni hyppäsi kunnolla, oli sillä silti ponnistuspaikat hallussa. Poni ylitti viiskytsenttisen pystyn kuin vettä vaan kameroiden räpsyessä esteen vieressä. Taru kyttäsi hieman kolmatta estettä, sillä olin koonnut sen vaihtamalla päälimmäisen puomin laineeseen ja laittamalla esteen alle vesimaton. Poni kuitenkin hyppäsi yli epäröimättä ja jatkoi kohti nelosestettä. Sekin meni puhtaasti, kuten arvelinkin. Taru otti vielä oikein kunnon loikan viimeisen okserin yli. Tamma sai paljon kehuja ja porkkananpalan, eikun uudestaan. Kun poni viimeisen kerran hyppäsi okserin yli, tuo räjähti eteenpäin. Poni pukitteli, hyppi pystyyn ja juoksi. Ponitytöt saivat väistellä villiponiani, muutta minua päin tuo ei koskaan juossut, ehkä se oli vähän oppinut kunnioittamaan minuakin. Vihelsin, saaden ponin jarruttamaan. Toisen kerran viheltäessäni poni juoksi suoraan luokseni odottaen namia. Palkitsin varsan porkkananpalalla ja kiinnitin liinan tuon kuolaimeen. Silitin hikisen ponin kaulaa, ja lähdin kohti tallia. Tosi kiva tarina, hyvä kun jumppasit Tarua esteillä! Kyllä siitä vielä taitava poni tulloo =) // Kaisu
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Jul 19, 2016 19:47:27 GMT 2
19.7. -16Jotain uutta.
Mira oli hetki sitten huristanut pois pihasta, tällä kertaa Tootti - tai Töötti, kuten me sanoimme - viimeistä kertaa mukanaan. Ilmapiiri tallilla oli muuttunut hieman surulliseksi, mutta töitä oli pakko jatkaa. Tokihan mullekin tulee ikävä sitä pikkumiestä, mutta tiesin, että sillä olisi hyvä olla Miran luona. Muukin talliporukka reipastuisi varmasti, kun alkaisivat touhuta. Niinpä mä olin saanut raahattua Helin mukaani hoitamaan Tarua ja auttamaan ponin kanssa.
Kävelimme Helin kanssa kohti laitumia. Taru seisoi portilla korvat hörössä, ja tottuneesti kävelin vesilätäköiden peittämää polkua kohti ponia. Nappasin litimärän riimunnarun maasta ja sukelsin lankojen välistä laitumelle. Sillä hetkellä, kun olin nappaamassa ponin riimusta, ruunivoikko läpsäytti korvansa luimuun, kieppasi ympäri, pukitti ja pieraisi ilmassa. Tamma pinkaisi toiselle puolelle laidunta saaden laidunkaverinsakin juoksemaan. - Perk*leen poni, karjahdin ja paiskasin riimunnarun maahan. Heli kikatti takanani kippurassa. - Nyt neiti on hyvä, nappaa riimunnarun sieltä ja tulee auttamaan mua, murahdin muka vihaisena Helille. Tyttö alistui kohtaloonsa ja lähti mukaani vesisateeseen.
Läpimärkä heinikko kasteli Helin housunlahkeet sekä minut kokonaan, sillä olin muka viisaana jättänyt sadettakkini kaapilleni. Jutustelimme Helin kanssa niitä näitä kun tallustimme kohti hevoslaumaa. - Mut kannattaiskohan sun vaihtaa johonkin helpompaan, kuten vaikka Hemmoon, sen sä ainakin saisit kiinni, Heli virnisti ja näytti kieltä. - Ha! Niin vai?! virnistin ja tönäisin tyttöä vähän liiankin kovaa saaden tuon horjahtamaan. Tyttö kuitenkin nappasi ranteestani kiinni, eikä munkaan tasapainoni ollut kohdillaan, joten horjahdin eteenpäin tytön kaatuessa. Sain kuitenkin väistettyä Helin ja kaaduin tuon vierelle. Aloimme molemmat nauraa märässä heinikossa, eikä naurusta tullut loppua. Laitumien portille ilmestyneen Liisankaan huuto ei saanut kikatusta loppumaan, vaan sai sen vaan kovenemaan. - Mitä hemmet*iä te oikeen teette, tyttö huusi portilta. - E- ei mitään, Heli hihitti kun nousimme märkinä ylös heinikosta. Pääsin ensimmäisenä ylös ja ojensin käteni Helille vetäen tuon ylös.
Välikohtauksestamme olis sentään vähän hyötyä, sillä utelias ponivarsani oli tullut toljottamaan touhujamme vähän lähemmäs. Niinpä sainkin ruunivoikon kiinni ja lähdin taluttamaan sitä portille Lissun avatessa sen edestämme. - Kiitti! virnistin tytölle joka sulki langat takaamme. Heli käveli vierelläni ja selitti vierellään kävelevälle Liisalle jotain "tyttöjen juttuja". Jokin kumma, lämmin tunne pyörähti sisälläni aina kun katsahdin poninpyydystäjätyttöön. Huokaisten raahasin stoppituulella olevan Tarun aittaan.
Taru saikin harjauksen oikein kolmen käsiparin kautta, ja oli pikavauhtia valmis. - Mee hakee se Tarun satula, komensin Heliä. - No herra vois hakee kans ite, Heli mulkaisi. - En mä jaksa, virnistin. Heli tuhahti hymy kasvoillaan ja katosi noutamaan satulaa. Liisa oli jo reipasta vauhtia pukemassa Tarulle suitsia, missä välissä lienee hakenut ne.
Heli saapui lopulta satulan kanssa. Taru tuijotti sitä ihmeissään, vaikka olimme nostaneet satulaa ponin selkään milloin Kaisun, milloin Iikan kanssa. Kuitenkin saimme satulan ponin selkään onnistuneesti. Kaivoin pikkuponin harjapakista deltan, jonka kiinnitin tuon kuolaimiin. Napsautin liinan kiinni kapsonin lenkkiin, jonka jälkeen pikkuponi olikin valmis.
Pakenimme katosateelta maneesiin, jossa aloin juoksuttaa ponia ensimmäistä kertaa satula kunnolla selässä. Taru ei kuitenkaan ollut moksiskaan, edes laukassa se ei pukitellut normaalia enempää. Niinpä käskin tytöt laskemaan jalustimet ja jatkoimme touhua. Ei taaskaan reaktiota. - Menkää joku roikkumaan niihin jalustimiin, kuului matala ääni ovilta. Käännähdin katsomaan ääntä kohden ja huomasin Iikan. - Ooksä varma? Heli sopersi. - Joo joo, kyl se on senverran fine ton satulan kanssa, Iikka naurahti. Tartuin tuumasta toimaan ja nakkasin liinan Helille. Tartuin molemmin käsin jalustimeen ja roikuin siinä hetken. Taru käänsi päätään hieman mua kohti, muttei reagoinut muuten. Tein saman uudestaan vielä pari kertaa, jonka jälkeen tungin jalkani jalustimeen. Nappasin toisella kädelläni ponin harjasta, toisella satulan takakaaresta ja ponnistin hieman maasta. Taru säpsähti ja astui askeleen eteenpäin, mutta jäi kuitenkin odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi. Otin nopeasti jalkani jalkkarista ja kehuin ponia. Syötin sille kaksi porkkananpalaa silitellen tammaa. - Hyvä tyttö, mumisin ponille. - Eiköhän tää riitä tältä päivältä, naurahdin ja nostin jalustimen. Liisa kiirehti nostamaan toisen jalkkarin Helin nakatessa liinan käteeni.
Lähdimme kolmestaan kävelemään kohti aittaa, sillä Iikka oli kadonnut yhtä mystisesti kuin oli tullutkin. Jännää..
Veeti & Superponi (+ avustajaorjat Heli ja Liisa) 5 hm Hienoa kehitystä Tarun kanssa! Pitää sitten muistaa opettaa sille ääniavut ennen selkään nousua =) // Kaisu
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Aug 1, 2016 22:32:05 GMT 2
1.8.-16Ohjasajoa Tarun tyyliin
-Kaisu hei? huikkasin taukotuvan ovelta.- Mmmjep... nainen mumisi tuijottaen intensiivisesti ylikierroksilla hyrräävää ikivanhalta näyttävää läppäriä.Tallustin naisen viereen vilkuillen läppärin likaista näyttöä.- Mitäs ihmettä sää duunaat? töksäytin lösähtäessäni sohvalle.Kaisu hätkähti ja nosti katsettaan.- Millon sä siihen tulit? nainen puuskahti järkyttyneenä- Jotain tärkeetä tekeil, hä? virnistin.- Öh, no siis joo, Kaisu hymähti painaen näyttöä hieman alaviistoon yrittäessäni kurkkia koneen salaisuuksia.- No joo, tulin vaan kysyy, et olisko tääl jossai pitkii ohjii? Ku aattelin ohjasajaa Tarua.- Hmm... Katsoppas tuolta kaapista, sinne oon roudannu jotain ikivanhoja kamoja, Kaisu neuvoi osoittaen yhtä kaappirivistön kaapeista.- En vaan sitten tiedä, kuinka hyvin ne Tarulle sopii, hymähti nainen vielä.- Oke, no käyn katsomassa, totesin noustessani ylös.Avasin hieman jäykän kaapinoven kunnolla repäisten. Horjahdin taaksepäin luukun avautuessa oletettua nopeammin. Vilkaisin nopeasti Kaisua, joka oli onnekseni uppoutunut taas läppärinsä tietoihin. Astuessani kaapin eteen kuulin taukotuvan oven aukeavan.- Moi!Vilkaisin ovelle ilmestynyttä noin mun pituista naista. Panin heti merkille mimmin muistuttavan hieman Miraa, laitoin sen tosin violettien hiuksien piikkiin. Sotkuinen nuttura näytti pysyvän juuri ja juuri kasassa neitosen kävellessä kaapilleen.- Moro, hymähdin.Violettihius kaivoi kaapistaan pitkän riimunnarun, joka tosin muistutti enemmän pitkää köyttä.- Grace, nainen esittäytyi hassulla aksentilla.- Mä oon Veeti, hoidan Dongoa, hymähdin.- Se... Grace piti hetken tauon.- Hmm.. Langur.. Siis se iso hevonen, Hemmo, on mun hoitohevonen! hän jatkoi.- Aivan! hymähdin.- Olen tosiaan Islannista, siksi noita sanoja tuppaa tupsahtelemaan, siis islanniksi, nainen selitti.- Aaaivan, hymähdin.Lopulta löysin pitkät, hieman jäykähköt ohjat sekä vähän uudemmat silat sekä silatyynyn.- Kaisu saanks nää?- Mjjuuuu... Kun nainen ei havahtunut yhtään enempää, kohautin olkiani ja lähdin aittaa kohti.- Nyt per*ele poni paikallas, ärähdin turhautuneena tamman jatkuvaan venkslaamiseen edestakas.Happamana pikkuponi jäi seisomaan paikalleen, jolloin sain viimein silojen vatsavyön kiristettyä. Tyytyväisenä itseeni pujotin ohjat paikoilleen, nappasin kouluraipan ja poistuin paikalta seuranani vielä sateesta hieman märkä poni.- Mene mene, mutisin koskettaessani raipalla kevyesti keskelle maneesia jumittuneen ponin takamusta.Tarun oikea takajalka nousi maasta hännän heilahtaessa ärtymyksen merkiksi. Olihan ponilla toki ajettu takaa jo muutamaan kertaan, mutta edelleen se oli niin kauhean vaikeaa, ainakin maneesissa. Olin pannut merkille, että tamma tykkäsi mennä ohjasajettuna mielummin maastossa, sillä olin testannut sitä parisen viikkoa sitten. Nyt kuitenkin projektini oli saada omapäinen Taru liikkumaan eteen. Maiskutin, heilautin ohjia, koskin raipalla, mutten saanut ponin kuin peruuttamaan. Henkäisin syvään. Siirryin hieman sivummalle, ihan vain turvallisuus syistä. Maiskautin, heilautin ohjaa, mutta kuten arvelinkin, ei reaktiota. Niinpä käytin raippaa astetta reippaammin tuon pienen hieman pyöreässä kunnossa olevan lihapullan takapuoleen. Ruunivoikko inahti painaen korvansa luimuun. Takanen heilahti taakse vähän rajummin, mutta ainakin sain tuon liikkeelle.Ajattelin tekeväni vain perus juttuja, pysähdyksiä, muutaman askeleen peruutuksia ja liikkeelle lähtöjä. Ne kuitenkin osoittautuivat suhteellisen helpoksi, sillä vaikka Taru oli pahalla päällä, jaksoi se silti keskittyä, kunhan ei toistanut liian kauaa. Niimpä uskaltauduin pyytämään tammaa raviin. Hännänheilahduksen saattelemana poni siirtyi raviin. Tuo ravisteli päätään pärskien. Juoksin ponin perässä rentoa vauhtia. Pyysin tammaa kääntymään, jarruttamaan ja siirtymään takaisin raviin.Jossain vaiheessa Tarulta paloi pinna, ja tuo pisti liinat kiinni. Poni alkoi peruutella, huiskia hännällään ja heilutella päätään. Maiskautin, heilutin ohjia ja jopa napautin raipalta. Ei mitään reaktiota. Lopulta tamma yritti huitaista mua jopa kaviollaan. Siinä vaiheessa päätin näyttää ponille kaapin paikan.- Taru! karjaisin ponille saaden koko maneesin kaikumaan.Poni pysähtyi heti kuunnellen. Samalla napautin raipalla ja sain hämmentyneen tamman kävelemään. Välillä se vilkuili taakseen " miks oot vihanen kun oon näin kiltti ja ihana poni " - ilmeellä. Tuhahdin kääntäessäni ponin kaartoon. - Vai että tällänen päivä...
Veeti ja neiti Taru 6hm
|
|
Veeti
innokas
Posts: 32
Hoitsu:: Dongo ❥
Taso:: HeB, 125cm
|
Post by Veeti on Aug 14, 2016 16:28:19 GMT 2
Mitä jos..?13.8-16 // Eilen
Me tossa pari päivää sitten mietittiin Helin kanssa meijän hoitsuja. Tai lähinnä sitä, mitä ne voisi olla. Keskustelu pinteleistä ja satulahuovista muuttui niin nopeasti mitä jos - kysymyksiin, ettei sitä edes huomannut...- Mut siis, ajattele jos Fantsu olisikin joku iiiiso muhku suokki tai semmonen tosi hieno puoliverinen, oli Heli yhtäkkiä hihkaissut.Naurahduksen saattelemana päästin ilmoille toisen kysymyksen.- No niimpä, mut mitä jos Dongo olisikin saman ikäinen kuin Taru nyt, virnistin.- Se ois ihan sika siistiä, mä haluaisin niin nähdä mitä konnankoukkuja se olisi sun kanssa varsana keksinyt, Heli kikatti kippuralla.Se oli saanut ilmeisesti hienon mielikuvan joko siitä että mä jahtasin Dongoa laitumella hiki hatussa tai siitä, että se perhanan poni olisi puraissut mua pehvasta yrittäessäni puhdistaa kavioita, sen verran hysteerisesti tyttö tuossa nauroi. Ja kuten yleensä, meillä kahdella nauru oli tarttuvaa, joten mäkin nauroin pian.- Jos nyt oikeesti miettii, vaikkapa Tarua, niin siitähän keksisi vaikka minkälaisia mitä jos - kysymyksiä, mietiskelin ääneen.- Jep, vaikka mitä.., Heli huokasi tarkkaavaisena.- Esimerkiksi...- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Mitä jos... Taru olisikin joku muu, ihan outo hevonen.
Me yritettiin Helin kanssa keksiä vaikka kuinka, millainen hevonen Taru olisi, jos se ei olisi meidän tuntema poni. Vaikka me kuinka mietittiin ja mietittiin, ei saatu mitään aikaan. Se on vaan niin perhanan omalaatuinen örveltäjä...Mitä jos... Taru olisikin ori, ja vaikkapa suomenhevonen..
Ylläoleva on yksi mun virtuaalipolleista, muttei anneta sen haitata...
Oltiin sitä mieltä, että jos Taru olisi suokkiori, se olisi aivan mahdoton. Sitä ei saisi pidettyä edes Bull Mentula (eiks tää ollu muka hauska juttu???), jos se sille päälle sattuisi. Tultiin myös siihen tulokseen, että nimi vaihdettaisiin Tarusta Taroon, sekä oikea nimi olisi Tahdin tuiske (miksi??).
Mitä jos... Taru olisikin ratsukoulutettu seitsämänvuotias...
Me päästeltäisiin täysillä pitkin maita ja mantuja, kerättäisiin pisteet kotiin niin kenttä-, koulu-, maastoratsastus- kuin estekisoista sekä tehtäisiin milloin mitäkin.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
- No se olis kyllä siistiä, huokasin. - Mikä? - Se, että Taru olisikin koulutettu ja seittämänvee, virnistin. - Jep, mut aattele, sä oisit sille ihan liian pitkä, Heli kommentoi. - Väliäkö sillä? naurahdin ja nousin ylös. - Täytyy muuten ehdottaa Kaisulle yhtä juttua, hymähdin. - Mitä sitten? - Eeeii mitään tärkeetä, hihkaisin ja painelin taukotuvan ovesta melkein Liisan syliin.
Rupattelin tytön kanssa hetken, ja mainitsin meidän Mitä jos- hetkestä saaden Liisan nauramaan ideoillemme. Muka loukkaantuneena totesin meneväni kertomaan Kaisulle että Liisa kiusaa meidän tallin pientä kilttiä ponipoikaa. Tosin, jos mä niin oikeasti sanoisin Kaisulle, mut varmaan heitettäisiin ulos tallista ihan vaan siksi, että olin niin v*tun typerä.
Listaaja med Heli 7hm Ihana!! <3 Ja haha Kaisu vaan nauraisi tommoselle =D Aivan ihana idea ja kivat kuvat! Voi, mun pitää kerätä inspiä siihen sun palkintokuvaan (; Oot sen totisesti ansainnut!! / Kaisu
|
|