|
Post by April on Aug 19, 2015 14:25:27 GMT 2
Ferdie v.d. Zanneshof "Fantsu"
- Shetlanninponi, ori
Muistilistaa hoitajalle:
♥ Jos on kamalan sählä, rauhoittuu hoitamisen ajaksi, jos antaa heinää syötäväksi. ♥ Sateella sadeloimella tarhaan.
♥ Ratsastetaan aina rungottomalla satulalla ja siihen sopivalla huovalla. ♥ Ei saa vaihtaa kovempiin kuolaimiin kumikuolaimista missään tilanteessa. ♥ Esteillä pintelit/suojat etusiin. ♥ Ajettaessa ja maastoillessa heijastimet ponille sekä ihmiselle!
|
|
|
Post by Saana on Aug 22, 2015 13:14:44 GMT 2
Herra Tsunamista luopuminen oli tosi vaikeaa, mutta opiskelu esti sen pidon. Onneksi sain hoitohevosen, edes! Ja vielä millaisen, ihanan oripojan Fantsun! Nyt istuin bussissa matkalla tallille. Pian päräytin STOP-nappia. Bussi hiljensi ja hyppäsin kyydistä pois kiittäen kuskia. Tallustin ilo sisällä kuplien tallin pihan kautta sisälle uuteen Newerraan, joka on kuulema nykyään ihan vaan ponitalli. Tallissa kohtasin Aprillin. "Moikka Saana!" April tervehti iloisesti. "Moi, missä Fantsu muutens majailee?" Kysyin ja sisälläni kupliva ilo tuntui poreilevan yli. "Se on nyt tarhassa, siinä numero kolmosessa Sintin, eli semmoisen pienehkön ponin kanssa samassa tarhassa", April kertoi. Kiitin häntä ja lähdin kaapeille. Heitin lokerooni Ruotsinkirjat sun muut turhuudet. Voisipa vain laukata unelmien villihevosella vapaaksi. Sinne jonnekin, missä ei ole koulua, missä kaikki olisi vaan hyvin. Ehkä sinne, minne äiti pääsi syöpänsä jälkeen.
Tarhoille menin riimunnarun napattuani. Tähystin Fantsua. Sen ulkonäöstä ei ainakaan voisi erehtyä. "Moi Dulle!" Tervehdin vanhaa tuttuani. "Saana, vanha kamu, sua ei ookkaan näkynyt", Dulle päivitteli. "Juu, Nasun pikkusen jouduin myymään, mutta sain nyt alkaa hoitamaan Fantsua!" Ilakoin. "Kiva!" Dulle sanoi ja heilautti kättään lähtiessä eri suunnalle. Vilkutin takaisin ja jatkoin Fantun tähyämistä horisontista. Fantsua mä metsästä, tahdon saada oikean... Vihdoin näin herasilmäisen pienen ponipulleron mässäilemässä toisen pallon kanssa. Vislasin ja kiinnitin samalla Fantsun huomion. Kaivelin taskuani "Ei kakka..." Päivittelin tajutessani suuren katastrofin: Ei herkkuja! Olihan mulla sentään joku sodanaikainen Daimpaperi taskussa, jota rapistelin. Fantsu asteli portille suloisena. Perässä tassutti Sintti. Silitin komeaa poninuorukaista. Sinttikin sai tuntea, miltä Saanan sormet tuntuu. Kiinnitin riimunnaruni pikku viikarin riimuun ja talutin sen ulos, jättäen Sintin yksinäisyyteen. Fantsu kipitti vieressäni hirnahtaen kerran jos toisenkin. "Moi Dulle!" Tervehdin tallipihalle astellutta tyttöä. "Hei Saana!" Hänkin moikkasi. "Onpa Fantsu söpö, hoidatko sä sitä nyt?" Dulle sanoi hiukan pettyneen näköisenä. "Joo, saat säkin sitä silitellä pitkällä oljella," naurahdin saaden Dullenkin tirskahtamaan. Hoidin Fantsun hoitopaikalla. Sitaisin poniorin hoitopuomiin ja lähdin tutkiskelemaan täysin uudistunutta neweä. Löysin harjat pienen etsimissession tuloksena. Vein Fantsun pakin ulos ja poimin sieltä pölyharjan. Silitin Fantsua ryhtyessäni sukimaan sen pehmoista, nuoren hevosen karvaa. psst. nuoren ponin... Fantsu tykkäsi selvästi harjauksesta. Olin niin keskittynyt ponin söpöyteen, etten huomannut paikalle saapastellutta Aprilia. "Teillä näyttääkin menevän hyvin!" Hän tokaisi. Vasta sitten huomasin hänet. "No joo, enpä mä tänään vielä aio tehä oikeestaan muuta kun seurustella palleron kanssa", kerroin suunnitelmiani Aprilille. "Juu, hyvä hyvä, rauhassa vaan etene", April kehoitti rapsuttaessaan Fantsun karvaista otsaa. Naisen lähdettyä jatkoin harjausta kaikessa rauhassa. Vähän väliä tunsin hamuilevat huulet takkini taskussa. En tajua mitä se on, vaikka Fantsu meinasikin kavioita putsatessa vähän näykätä peffasta, en osannut suuttua sille. En vaan pysty suuttumaan eläimelle, en tajuu miks. Kai se sit on vaa ihan hyvä. Harjattuani Fantsun, vein sen takaisin Sintteröisen luo.
Palattuani talliin, autoin heinien jaossa ja siivosin Fantsun karsinasta suurimmat pissat ja lantapallerot pois. Sitten olisi levon aika, tai glunks, läksyjen aika... Oli mulla sentäs karkkipussi ja Novellen mangoa ja guavaa, taivaallista. Läksyt hoitelin tallilla, kuka yksinäisessä maalaisomakotikopperossa jaksaisi päntätä?
FaNtSu ja Saanuli 1hm!
Harmi tosiaan, kun jouduit Nasun myymään, kun se oli mukavan persoonallinen ja energinen oripoika... Mutta eiköhän Fantsussakin oo sulle hommaa, kun sen kanssa saa opetella kaikenlaista uutta, eikä se oo mikään vanha turta tuntiponi :D Fantsu on kyllä söpönen, vaikka ei musta Sintissäkään mitään vikaa oo ja ne onkin yhessä sulonen tarhapari <3 Pääsitkin nyt jo näin nopee tutustuun shetuun, hyvä hyvä... Ja tosiaan vaikka nyt et osaisi suuttua eläimille, niin muista kuitenkin komentaa, jos Fantsu tollai yrittää näykkiä. Koska huonoihin tapoihin pitää toki puuttua! Ja kiitoksia heinien jakoavusta (: Toivottavasti nyt kuitenkin sait ne läksyt tehtyä, vaikka tallilla oli varmaan monta häiriötekijää ympärillä (sulosia poneja, hörähdyksiä, ratsastajia sun muuta :D) Pisteitä: 2 // April
|
|
|
Post by Saana on Aug 23, 2015 19:16:43 GMT 2
Palloponin selässä 23.8.2015 - se, jossa kapuan ponin selkään
Päätinkin pyöräillä ihanat 15km tallille. Vaaleanvihreä joponi oli onneksi kevyt polkea - matka taittui siis nopeasti. Tallipihaan kaartaessa jalkani olivat silti ihan väsyt. "Miten mä ikinä jaksan ratsastaa vielä tänään?!" Ajattelin. Olin päättänyt ratsastaa Fantsun tänää, nii katotaan mitä tulee. Jätin pyörän nojaamaan nätin, pienen tallin seinää vasten ja lompsin talliin, päällä ratsastusvarusteet. Kävin heittämässä kassin, josta sojotti esteraippa, kypärä ja hanskat kaapilleni. Sitten talliosioon! Fantsulla olikin heinät kesken, joten kurvasin taukotupaan. "Moi Dulle!" Tervehdin kulmasohvalla lojuvaa tyttöä. "Moi!" Hän tervehti. "Mitäs jos tulisit ratsastaan meiän kanssa maastoon?" Kysäisin. "Mutta mulla ei ole ponia", tyttö muistutti. "Kyllä April antaa ihan varmasti lainaan!"
Siltä seisomalta loikkasin sohvalta ylös ja rymistelin portaat alas talliin. April lakaisi käytävää. "Moi April, aattelin mennä Fantsun kanssa maastoon, ja kysyin Dullea mukaan niin lainaisiks sille ponia?" Kysyin Aprililta yhteen putkeen. "Moikka Saana, no kysyppäs haluisiko Dulle Dongon vai Hipin", April vastasi hymyillen, lattaluudan tomuttaessa pölyä tallin käytävältä. "Joo!" Hihkaisin innokkaasti ja loikin portaita takaisin taukotupaan. "Dulle haluuks Dongon vai Hipin?" Jatkoin innokkaasti. "Vaikkapa Hipin, Fantsu kun on niin nuori, Dongo vaan kiitäisi tykinkuulana sen ohi!" Dulle naurahti. "Juu, mennään laittamaan heppoja", sanoin.
Haettuamme harjapakit ja varusteet roikkumaan karsinan oviin, olin jo hoidossa täydessä vauhdissa. Fantsu seurasi kiinnostuneena touhujani. Kaviot meni hyvin, pientä huulilla nypläystä lukuun ottamatta. Hoidon jälkeen heitin kevyen, rungottoman satulan Fantsun pyöreään selkään. Poniori antoi kiristää vyön hyvin, suitsetkin meni päälle superisti. "Ootko valmis?" Kuulin Dullen innokkaan äänen Hipin karsinan suunnalta. "Joo!" Vastasin ja talutin Fantsun ulos karsinastaan. "Ootpa sä pikkunen!" Inahdin Fantsulle. Ori kipitti perässäni ulos tallista. Se hirnahti pörheästi Hipille. "Hih, luuleekos pikkupoika olevansa kaikkein suurin?" Dulle naurahti Fantsun käytökselle. Kiristin vyötä ja ponnistin satulaan. "Onpa tää ponski matala!" Huudahdin Dullelle. "Hih, nii on!" Dulle yhtyi tirskumiseen edes hieman isomman Hipin selästä. "Minne mentäis, olisin kannattanut uittopaikkaa mutta tänään on vaan ehkä kymmenen astetta lämmintä", voivottelin. "Ööm, mennään tota metsäreittiä vartti ja sitten takas", Dulle tähysteli. "Joo", vastasin ja painoin kevyesti Fantsun kylkiä. Ori lähti tikittävän keinuttavaan käyntiin. Hippi hidasteli ja Dullen täytyi maiskutella saadakseen poniin vauhtia. Fantsu säpsähti maiskautusta ja säntäsi pari metriä. Rauhoittelin oriitta. "Hyyvä poika!" Kehuin sitä ja silittelin ponia.
Menimme metsäreittiä muuttoa suunnittelevien lintujen keskellä. Ihanaa! Fantsu pelkäsi yhtä puskaa, mutta saimme sen pusikon ohi hyvin Hipin avulla. Ravasimmekin vähän. Maastossa oli niin taivaallista, varsinkin ihanan Fantsun kaa! Ja hyvässä seurassa, jonka kanssa voi höpötellä mitä vaan. Nauroimme, juttelimme ja silittelimme poneja.
Tallilla huolsimme ponit pois, ja rupattelimme taukotuvassa. Annoin Fantsulle rapsutuksia, harjaustuokion ja näkkäriä.
Fantsu ja Saana 2hm
Pääsit sitten sen ponin selkäänkin, jeij! Ja Fantsu onkin ihan mukava poika ratsastella, kun se ei tee mitään tyhmyyksiä (ainakaan vielä...). Hippi olikin hyvä valinta seuraks, sillä se on niin lunkki kaveri, että sen kanssa hermoheikoinkin poni viihtyy :D Mukavaa, että tuutte Dullen kanssa toimeen, vaikka teillä olikin hakusessa sama hoitoponi... Mutta ehkä Dullellekin tulee vielä oikee poni eteen (: Pisteitä taasen: 2. Voisit kokeilla ensi kerralla Fantsun kanssa vähäniinkuin agilityä maasta käsin. esiim. pikkuisia esteitä, pujottelua, jonkimoinen puomirata tms. :D ? // April
|
|
|
Post by Saana on Aug 27, 2015 17:59:35 GMT 2
Moi! Arvatkaas mitä, aamukaurat tuli myöhässä, kyllä, se on katastrofi. Klonkuttelin vähän karsinan ovea, jos se auttais. Mut hei, meitsi sai rehut vasta kun lopetin kolistelun. Kummaa... Ruokien hotkaisun jälkeen pääsin ulos, ylläripylläri myöhässä!
Vähän myöhemmin päivällä se nimeltä mainitsematon porkkanapäinen (nams) tollo tuli. Se otti mut sisään, höh! Mut sain onneks porkkanaa ja harjausta. Ei se Saana rapsutteluakaan täysin unohtanut. Tyttö vei mut sit kentälle, ja meitsihän heittäyty hankalaks! "Hei mä oon cool ori!"
Tyypit pystytti esteitä ja teki kait jotai radan tyyppistä. Aijjaa. Sitten Saanuli alko taluttaa mua kentän ympäri. Seurasin tottelevaisesti perässä, pientä tammoille esittäytymistä lukuun ottamatta. Mut hei, mitä maailmasta tulis ilman näyttelyä, hehee! Ravattiin me myös, kiihdyttelin vähän. Tai suhteessa vähän... Hups. Hypättiin sit sen jälkeen vähän niitä esteitä. Saana ei osannut hypätä. Mä loikin minkä tassuista irti sain! Vai onks ne kaviot...? No ihassama! Pelkäsin hirmuisesti pressua, poniensyöjä kartioita koska niitä kiinnostaa vaan Fantsut jja... Muuten menin orhimaisen nätisti! Toki uljas pitää olla, liika lempeily on pahaksi!
"Agility" tuokion jälkeen pörhistelin hoitajalle, vastaukseksi sain napakan komennuksen, joten tyydyin taskujen hamuiluun josta sai leipää. Näkkäriä kait.
Sitte ne hooämmät... Öö...
Voi, kun söpö pikkunen tarina teijän leikkihetkestä Fantsun näkökulmasta! <3 :D Sä se vaan oot Fantsu pikkunen söpöläinen ja kova hyppimään niillä sun neljällä tassulla... Ja aina me ihmiset vaan ollaan "myöhässä" niiden ruokien ja ylipäänsä kaiken kanssa, kun pitäs nopesti saada kaikki mulle heti tänne :D Pisteitä Fantsulle tästä: 2 // April
|
|
|
Post by Saana on Aug 28, 2015 12:43:44 GMT 2
Fantsu ja Saana, 28.8.2015//4hm, Syysmasennusta (vai Hurja poni??) "Äh", kirosin mielessäni. Kallis lempparimukini, johon oli painettu Fantsun kuva, oli pilaantunut pesukoneessa. "Ja mukamas hyvin laadukas..." - Noh, eipä voi mitään, 50€ meni vaan huitsin nevadaan... Äksyilin mielessäni. "Talli auttaa!" Hihkaisin.
Niin minä siis pyöräilen tässä koiranilmassa jopollani kohti Newerraa. "Viis ilmasta, pää asia on päästä tallille", huokaisin kaartaessani newen pihaan. Sama, tuttu näky ilahdutti joka kerta yhtä paljon. Vaikka mieli oli apea muutenkin kuin mukin kannalta, Fantsu-terapia toimii todistetusti joka kerta. Jätin pyörän vettä lorottavan rännin viereen. Miten uittopäivänä oli niin nätti keli, ja nyt sitten... No, sainpahan kaksi uittokertaa. Naurahdin mielessäni. "Nyt en ainakaan ratsasta, pysyttelen varmaan tallissa, jeah", voivottelin mielessäni. Tallin pihassa näkyisi olevan toinenkin uitettava. Tunnistin hänet Heliksi. "Moi Heli! Saatinpahan kaks uittokertaa", naurahdin sadetakkiin kietoutuneelle brunetelle. "Heipsan Saana! Totta turiset..." Heli pyöräytti silmiään. Rupatellen kävelimme talliin. "Niin tota ketä sä siis hoiditkaan?" Kysyin varovasti Heliltä. "Piitua, sitä kalliovuortenponskia!" Heli vastasi innokkaasti ja raotti hopeanmustan karsinan ovea. Saranat narahtivat tuttuun tapaansa. "Tätä näin", Heli varmisti tietoni kysyvästi. "Juu, kyllä mä Piitun tiedän, pikku ihana tammuli", rupatin kauniille hevoselle.
Helin sulkeuduttua Piitun karsinaan, läksin tervehtimään Fantsua. Ponski tuli karsinan ovelle orhimaisesti hörähtäen ja nousten pystyyn. Fantsun tapa tervehtiä... Okay? Silitin silti hurjaa poniani. Fantsu korskui, mukamas säpsyen karsinan ikkunaan kotoisasti ropisevaa sadetta. Halasin ponin pörröistä kaulaa ja hivuttauduin sisälle pallon karsinaan. "Hieno poika", silittelin oria haaveisiini upoten. Suljin silmäni ja kumarruin rapsutellakseni Fantsua lisää. Päästin mielikuvitukseni laukkaamaan vapaasti sateen ropsuttaessa peltikattoon. Fantsu rentoutui, niin mäkin. Oli hyvä olla, siinä ja nyt. Kökötin siinä varmaan viis minuuttia, kunnes kyllästyin ja pirteä sieluni halusi päästä touhuamaan. Rämistelin siis portaat ylös taukotilaan. Astuin etanoimatta sisään, ja pelästyin Aprilin puhuessa puhelua. Hiiviskelin sisään, pelkäsin keskeyttäneeni jonkun tärkeän virastokeskustelun. "Anteeks, oliko toi kovinkaan tärkeä juttuhetki?" Kysyin nolostuneena Aprilin lopetettua kännykkänsä räpläämisen. "Joo, ei mitään, juttelin vaan Piituskan kasvattajan kanssa!" April naurahti huvittuneena häpeälleni. Juttelimme Aprilin kanssa hetken Fantsun hoidosta, liikutuksesta jne. Sitten lähdin taas liikkeelle. Kipsuttelin Fantsun luo. Ropina heikkeni hetki hetkeltä, ja päätin viedä Fantsun ulos tarhailemaan. "Haluuks ulos?" Kysyin komealta orhilta. Oripoika vastasi huiskauttamalla häntää ja luimistamalla, jonka jälkeen korvat kääntyi suloisesti eteen, ja poitsu aloitti hörinän kuin millekin tammalle! Pujotin Fantsun riimun sen päähän ja nappasin riimunnarun karsinan ovesta. Talutin korskuvan, uljaan orini ulos karsinastaan ja talutin sen ulkoilmaan. Rännit lotisi ja lätäköitä näkyi silmän kantamattomiin. Fantsu leikki mieluusti vedellä, mutta vedin sen kylmän itsepäisesti tarhaan. Poni protestoi mutta pulla alistui, ja laahusti perässäni. Sen pikkuiset ja somat kaviot kopisivat hiekkapohjaa vasten. Päästin Fantsun tarhaan, jonne April toi juuri Sinttiä. "Hyvä ajoitus!" Hän kehui sattumaamme. Kumpikaan ponski ei joutuisi yksinäisyyden saartamaksi.
Tallissa; Istun taukotuvassa kirjoittamassa päivän kulkua. Juttelen Helin ja Dullen kanssa keksin ja muiden herkkujen kera. Syysflunssa ei mua ole vielä tavoittanut, ja toivottavasti se ei iskekään hampaitaan minuun, toisinkuin köhivään Apriliin...
Olipas kiva sade_tarina, kun syyskuuta kerran uhkaavasti mennään eteenpäin... Ootte kyllä Fantsun kanssa sulonen pari (: Mä se vaan nappaan kaikki flunssat näköjään joo :D Mutta onneksi meillä on kuitenkin hoitajatyttöjä, jotka on terveitä kun pukit, vielä :P Ja senkin ikiliikkuja, jaksoit olla jopa huikeet viis minaa paikallas! Pisteitä: 3 // April
|
|
|
Post by Saana on Aug 29, 2015 8:07:52 GMT 2
"Ei kai?!" Häkellyin. "Joojoo!" Nora jatkoi ja viittasi tarhojen suuntaan. Totta kuin kirkonrotta! Tarhoissa ei näkynyt yhtäkään ponia... Fantsu...? Siltä seisomalta lähdin juoksuun ja ryntäsin talliin. Vain Hazel, Lilja ja Cici töllöttivät karsinoistaan. Ryntäsin ulos riimunnarun kanssa. "Unohtiko joku portin auki?" Pelästyin. "Aidat on rikki!" Nora tutki. "Ne on pelästynyt jotain ja rynnännyt läpi", Nora jatkoi. "Mee kertoon Aprilille!" Nora kehoitti vielä.
Koputin tallinomistajan ovea. Koira alkoi haukkumaan. Kolinaa kuului, ja ovi raottui. "Ai, mikäs Saanan tänne lennättää?" April naurahti. "Hevoset!" "Niin?" April sanoi puoliksi huvittuneena ja puoliksi huolestuneena. "Ne on karkuteillä!" Posautin pinna palaneena. "Herranen aika!" April huudahti ja säntäsi juoksuun repäisten mukaan kauraämpärin.
Huhuilimme hevosia metsän suunnalta. Tunnit kului - Aprilin huudoista saattoi kuulla epätoivoa. Kyyneleenkin saatoin nähdä. Juuri, kun uusi talli nousi pystyyn, hevoset karkasi! Iltahämärä alkoi vaivata. April rahisteli kauraämpäriä. Mä huutelin. Pian puun takaa kurkkasi pörrökorvat ja toisella puolella näkyi takamus. "Fantsu!" Huudahdin. Poni tuli luokse. Aprilin toivo alkoi herätä - muu lauma olisi varmasti lähellä! Pian näimme Mindinkin! Ja Piitun, Hipin... Rommin ja Dongon pyydystys oli vaivalloista, mutta lopulta pääsimme tallille, kaikki yhes koos!
April tutki aitoja huokaisten. "Tämä on rikottu ihmisen voimasta!" April paljasti. "Näin jonkun tuntilaisen puuhaavaan aitojen kanssa, luulin sen ottavan heppoja talliin, mutta se noi aidat rikko", Nora kertoi.
Jatkoa tulee! Osa 1/3
|
|
|
Post by Saana on Aug 30, 2015 20:03:13 GMT 2
30.8.2015 - Kun huomattiin jotain...
"En voi uskoa että joku tyhmä tuntilainen on sortunut hevosten karkuun päästämiseen!" April päivitteli tutkiessaan hajotettuja aitoja. "April! Missä Cici on?" Hanna juoksi paikalle tuhatta ja sataa päästäen kurkustaan ulos huudon. "Hä?" April ihmetteli. "Tamman ovi on räsä, ja ponia ei ole missään!" Hanna huuteli pelonsekaisesti. "Ei voi olla totta..." April kirosi mielessään selvästi. "Kyllä!" Hanna vakuutteli juostessaan Aprilin perässä talliin. "Jos..." April aloitti. "Varastettu!" Hanna kauhistui aavistaen Aprilin aatteet. - Cici olisi tosin puraissut konnaa käsivarteen! Hanna rääkäisi. "Nii-in", April näytti huolestuneelta. "Hei, tuolla on se sama punahiuksinen tuntilainen joka hajotti aitoja!" Nora huudahti ulkoa osoittaen turvaliiviin, vihreään villapaitaan, ratsastussaappaisiin ja vihreisiin housuihin sonnustautunutta punapäätä. April hölkkäsi salamana pihalle. Hanna näkyi tulevan perässä.
Lähdimme kaikkien maailman kuulustelujen jälkeen metsän poluille samoilemaan Ciciä huudellen. "Se rääpäle on varmasti karannut..." Hanna kirosi harmistuneen vihainen ilme kasvoillaan. Tyttö puri huultaan jottei olisi purskahtanut itkuun. "Hei, eiköhän me oteta hevoset! Cici tulee lauman mukana varmasti", April innostui. "Mutta... Miksi poni olisi vapaaehtoisesti lauman luota lähtenyt?" Hanna aloitti varovasti. "Niin, se tässä kummallista onkin", April mietiskeli. Käännyimme takaisin tallille. "Hanna ottaa Hipin, Saana ajaa Fantsulla ja nappaa kärryille repun johon pakkaan kaiken tarpeellisen, minä ratsastan Dongolla ja Nora saakin luvan vahtia tallia. Jos Cici on varastettu, tyyppi tulee varmasti uudelleen!" April sanoi ja käveli reippaasti tallille.
"Se minuu tässä mietityttää, että miksi varas olisi ottanut juuri Cicin, eikä vaikka jotain hienoa Mäkkäriä?" Nora mietti tallipihassa. "Hmph, Cici onkin hieno ja paras!" Hanna sanoi puolet tosissaan ja puolet leikkisän nyrpeästi. "Nii-i, mutta me oltiin ulkona, ei varas olisi Mäksyä saanut ilman että me nähtäis. Tallista taas pääsee ulos mitä kautta vaan", April tarkensi ajatuksiaan. Nainen pakkasi hermostuneena mustaan reppuun riimunnarun, pussillisen kauraa, pari porkkanaa ja ompunpalasta, riimun ja kaviokoukun. Sitten hän kiiruhti auttamaan mua Fantsun valjastuksessa. Fantsu hämmentyi melskeestä ja alkoi hyörimään. "Rauha nyt poju..." April sopersi hermostuneena. "Rauha maahan", minäkin rauhoitin hermostunutta oriitta. Fantsu sai heppanamin ja rauhoittui. Meitä kaikkia hermostutti. Kun vihdoin sitten olimme valmiita lähtöön, matka alkoi hiiitaasti mun taistellessa pitkien ohjien kanssa ja Hannan taistellessa laiskan Hipin kanssa. Matka alkoi siis leppoisasti. Fantsu tosin vain kaasutti eteenpäin, Dongokin kun vain meni. Hippi jäi leveällä metsätiellä varmasti ainakin 50 metriä jälkeen! Hanna sai taistella kunnolla saadakseen Hipin raviin. Kiihdytimme tahtia kuullessamme kimakan hirnunnan. "Saana, rahisuta kaurapussia", April käski ja päästi jo hieman helpottuneen huokauksen. Mikään ei silti ollut ohi, keskivaiheessa vasta. Saatoin jopa kuulla hirnunnan suunnalta kiroamista ponin hirnunnasta. "Kuulittekste ton?" Kysyin varovaisesti. "Saana, sä kuulit harhoja, sitä se hermostuminen tuottaa..." April naurahti kireästi, huolen saattoi silti aistia. Ilmapiiri ei ollut mikään kovin mukava.
Pian huomasimme valkoisen jouhitupon. "Saana, sinun täytyy jäädä tähän. Dongo vainuaa kaverin hajua, ja hajujäljet johtaa tuonne ryteikköön, minne ei kärryillä pääse. Uskallathan sä jäädä tähän yksin?" April varmisti äitimäisesti. "Joo", sanoin ääni vapisten. Olenhan mä luonteeltani rohkea, ajattelin sillä hetkellä. Todellisuudessa mua ei edes sillä hetkellä pelottanut, mutta Aprilin ja Hannan kadotessa hevosineen usvan peittämään metsään, alkoi minua kaduttaa siihen tielle jääminen. Pelotti, siis ihan oikeasti pelotti.
Näin mustan varjon liikkuvan vanhan vajan vierustalla. Hahmoa seurasi valkea poni. "Cici..." Huuliltani pääsi kuiskaus. Mutta ei, pihistäjä ei ollut mies. Vaan nainen, nuori nainen. Huusin Aprilia niin kovaa kuin pystyin, eihän hahmo saisi kuulla paikalla oloani. Cici sen sijaan hirnahti kovaa ja korkealta, niin sanotusti. Nainen kirosi kovaan ääneen ja katsoi suuntaan, johon Cici tuijotti. Eli meihin. Siinä mä kökötin. Kärryillä, Fantsun nököttäessä jännittyneenä paikoillaan. En tehnyt mitään. Nainen vain tuijotti meitä, kunnes hän lähti juoksemaan kovaa vastahakoinen ja haluton Cici perässään. Sitten onnikin koitti, onneksi olin muutenkin ihmisiä, jotka näkevät ohuen kultareunuksen pahimmassakin ukkospilvessä. Hanna ratsasti vastahakoisella Hipillä, April menohaluisella Dongolla. Huidoin käsillä ja osoittelin vajan suuntaan, mutta ei. Hanna vain vilkutti iloisesti ja April katseli ympärilleen huolestuneen näköisenä.
Päästyämme Hannan ja Aprilin kanssa yhteen, kerroin kaiken ja käppäilimme huolestuneen vaitonaisina tallille.
"Hei..." Kauhu hiipi kehooni aloittaessani lausetta. "No?" April hämmentyi. "T-tuolla metsässä on joku..." Sanoin varovasti ja osoitin tiheään metsään. Siellä liikkui mustiin pukeutunut nainen.
Anteeksi Hanna jos toi Cicin katoamistemppu häiritsi, sano sitten vaa!
Osa 2/3
Kummastakin osasta ykkösestä ja kakkosesta (kolmatta ei varmaan tuu, kun vaihdoit hoitsua Rommiin...) niin pisteitä näistä voit lisäillä itsellesi: 5. En tällä kertaa ehdi tän enempää kommentoida... :( // April
|
|
|
Post by Saana on Sept 1, 2015 13:08:59 GMT 2
Pienen tuommosen kannen tekasin! (: Vähän on pienehkö kuva, kun ei aukea tuon isompana...? :D Mutta kivan näkönen kyllä! Pystysiks muokkaan siitä vähän isomman ja linkkaan sen? (: Pisteitä: 2 // April
|
|
|
Post by Heli on Jun 12, 2016 14:35:29 GMT 2
Eka kerta 12.06.2016
- Joo moikka, kiitti kyydistä!Työnsin auton oven kiinni.- Pidä hauskaa! kuuluivat vielä äidin sanat ikkunasta.Heilautin kättäni ja lähdin kävelemään tallipihaan.Jesjes, olin saanut kyydin. Helle oli lähes sietämätön, joten päälläni minulla oli harmaa toppi ja mustat lyhyemmät verkkarit. Korjasin punaista väärinpäin olevaa NY-lippistä päässäni. Selässäni keikkui musta Fjällräven Kånken ja jaloissani pidin rakkaita, punaisia conversejani.Etsin kännykästäni Newerran nettisivun. Ainiin, tarha 4. Siellä pitäisi olla Tootti, Luca ja myös Fantsu.Nostin katseeni. Kärpäset pörräsivät hevosten ympärillä ja hännät heiluivat siellä täällä. Haravoin katseellani eri kokoisia ja näköisiä hevosia, ja vihdoin katseeni osui oikeean.Kävelin verkkaisesti kohti oikeaa tarhaa, kohti oikeaa ponia.- Fantsuu, Fantsufantsuu! Sukelsin lankojen välistä tarhaan ja tallustelin ponin luo. Fantsu söi vastapäätä Lucaa, turpa heinäkasassa. Se näytti samanlaiselta karvapallolta kuin viimeksikin.- Kuules herra mä oon sun uus hoitaja, sanoin ponille ja se nosti päänsä haistellakseen minua. Kiinnitin sen riimunnaruun riimuun ja lähdin tallutamaan sitä pois tarhasta.- Moikka pojat! huikkasin lähtiessämme päätään nostaneille Lucalle ja Tootille.En tiennyt vielä mitä tekisin Fantsun kanssa tänään. Vein sen ensi töikseni aittaan, omaan karsinaansa, ja lähdin itse etsimään tallista muiden ihmisten elonmerkkejä.Tuttu tallikäytävä tuoksui hevosille. En ollut käyny Newerrassa melko pitkiin aikoihin, mutta melko tuttu paikka silti oli uuden omistajankin jälkeen.Avasin edelleen narisevan oven taukotupaan, jonka takaa elonmerkkejä muista ihmisistä alkoi löytyä. Lähes kaikkien, niin sohvalla istuvien tyttöjen kuin kaappiin nojailevan pojankin katseet kääntyivät vieraisiin kasvoihini. Ei kukaan tainnut minua tunnistaa.Bongasin huoneen nurkasta papereita selailevan naishahmon, ja nimesin hänet Kaisuksi.- Moikka! sanoin ja korjasin jälleen lippistäni.Oikeassa olin, näin ensimmäisen kerran Kaisun ja tunnistin tämän silti vain olemuksesta. Nainen katsoi minuun ja hymyili sitten.- Hei! Sinun on aivan pakko olla Heli, Kaisu sanoi, laski paperinsa pöydälle ja nousi kättelemään.Naurahdin.- Minäpä hyvinkin.- Tervetuloa Newerraan.Hymyilimme. Käännähdin poispäin ja kävin läpi ihmiset nopeasti. Varmasti koko Newerran entinen talliporukka oli saanut uudet kasvot.- Moi vaan kaikki, sanoin.- Moi! ilonen, vaaleahiuksinen tyttö sohvalla avasi suunsa.Tyttö oli nimeltään Pauliina. Pian muutkin esittelivät itsensä ja juttelimme hetken. Kaikki vaikuttivat tosi mukavilta, jotkut omistivat jopa oman hevosen. Toisilla oli myös hoitohevonen täällä niin kuin minulla.Kerroin myös pikaisesti menneisyydestäni Newerrassa ja siitä, kuinka hoisin Piitua.- Ja muuten Heli, tuossa sulle kaappi ja sen avain, hän ojensi avainta.- Sun ois paras laittaa siihen joku nimilappu tai vastaava. Kaisu osoitti ilmeisesti huimasti minua pidemmän pojan takana olevaa kaappia.- Veeti, väistyisitkö vähän.., Kaisu katsoi poikaa.- Aa, joo, tottakai.Pojan selän takana olevan kaapin ovi oli tosiian tyhjä.- Tossa se on. Voit tuoda sinne kamppeitas, mitä nyt haluat.Hymyilin. Sujautin heti ensimmäiseksi kaappiin reppuni.- Mut hei, ei kai ketään haittaa jos lähen kattomaan Fantsua? Otin sen nimittäin jo karsinaansa, kysäisin.- Et jäis kahville? Kaisu naurahti.- Illemmalla, vastasin ja käännyin jo ovelle.- Hei, itseasiassa mäki aattelin hakea Dongon.., ilmeisesti Veetiksi kutsuttu poika sanoi ja käveli perääni.Avasin oven ja astuimme molemmat tallikäytävälle.En ollut Veetin kanssa vielä puhunut ihmeempiä, joten avasinkin ystävällisyyttäni ja välttääkseni kiusallisen hiljaisuuden suuni saman tien;- Minkäs ikänen sä oot?- 16. Entä sä?Nyökkäsin.- Sama.Rupattelimme niitä näitä, ärsytti katsoa poikaa kolmenkymmenen sentin korkeuteen.- Saan sun kaa puhumisesta niskakipuja.Poika nauroi.Veeti lähti tarhoille hakemaan Dongoa. Itse suuntasin suoraan Fantsun karsinaan harjakoppa kädessäni.- Moikka poika, mitäs sä?Fantsun karsinassa oli vähän heiniä, ja poni vaikutti onnelliselta saadessaan rouskuttaa niitä varjoisassa karsinassa. Hyttyset, kärpäset ja paarmat pysyivät pääasiassa ulkona ja turvan edessä oli ruokaa, elämä oli onnellista.Pian kuulin kavioiden kopsetta ja Veeti talutti Dongon viereiseen karsinaan.- Mitä kouluu sä muuten kävit nyt viime lukukaudella? poika kysyi.Juttu luisti mainiosti, ja sain tietää hänen tulevan samaan lukioon syksyllä. Veeti asui kanssani samalla suunnalla mutta oli kuitenkin käynyt eri yläkoulun.Olimme saaneet ponit harjattua valmiiksi ja mietimme, mitä tekisimme.- Mä en ajatellut nyt mitään erikoisempaa, kun kuitenkin eka tallikerta Fantsun hoitajana. Ehkä voitais lähtee ilman satulaa maastoon, mitäs sanot?- Hyvä idea, varsinki ku näin kuuma! poika sanoi ja taputti Dongoa kaulalle.Kiinnitin kypärän leuan alta. Sujautin päälleni varmuuden vuoksi heijastinliivin vaikka valoisaa olikin, samoin Fantsulle kiinnitin heijastimet. Ratsastin nyt verkkareilla ja converseilla muttei se saanut haitata, menimmehän ilman satulaa.- Ootko varma ettet nyt tipu? Veeti kysyi kun olimme nousseet selkään.- Jos tipun niin en ainakaan korkeelta, naurahdin ja annoin pohkeita Fantsulle.Päätimme lähteä yhdelle tutuista maastoreiteistä jolla olin käynyt ennenkin Piitun kanssa. Ratsastimme siis peräkkäin pellonreunassa.- Ootko varma ette nähny Jussia? Veeti käänsi katseensa minuun ravailtuamme hiukan pellonreunassa. Fantsu vaikutti tasaiselta ja luotettavalta, joten aioimme laukata.Jussi, joka omisti nämä pellot, ei niinkään pitänyt hevosista.- En nähnyt. Ei sillä ollu edes autoa siinä sen pihalla, en usko et se tänne tulee.- Mä uskon suhun, poika naurahti. Käänsimme nokkamme kohti pitkää peltoa.Fantsu ainakin oli tilanteen tasalla, sillä tahtoi jo vähän ravatessamme ottaa laukalle.- Lähetäänkö? poika katsoi minuun ja oli valmis antamaan pohkeet Dongolle.- Joo! hihkaisin ja lähdimme laukkaan.Laukkasimme vierekkäin, muttei hevosten välille onneksi syntynyt kilpailua. Fantsu piti kunnon päästelystä ja pinkoi sen minkä lyhyistä jaloistaan pääsi. Se ei silti pukittanut eikä temppuillut.Tartuin ponin harjaan. Hiukseni hulmusivat ja hiki virtasi entisestään. Hieman edelläni oleva Veeti nauroi, samoin minä.Hidastimme ponit raviin pellon päädyssä. Käänsimme ne ja ravasimme pellon takaisin rauhallisesti. Aurinko porotti edelleen täydeltä taivaalta.
Myöhemmin taukotuvassa
Taukotupaan olivat vielä jääneet Kaisu, Mira ja Liisa ja Veera.- Fantsu meni ainakin tosi kivasti, olis tykännyt kyllä haukata vähän ruohoa sieltä täältä, sanoin kun rupattelimme päivän päätteeksi.- No se ei oo yllätys, Kaisu sanoi hymyillen.- Dongo oli ainakin tosi reipas, varsinkin ikäisekseen, Veeti kertoi. Kaadoin kahvia kuppiini nojaillen seinään.- Ei Jussia sit näkyny missää? Mira kysyi.- Ei. Onneksi, hymyilin.Puhelimeni piippasi. VIESTI HENKILÖLTÄ ÄITI; ''Ollaan pihalla! (:''
Sujautin puhelimeni taskuun. Otin pikaisesti repun kaapistani ja lähdin tallustelemaan ovelle.- Hei, kiitos kaikille ja Kaisu, kiitos kun pääsin tänne takaisin!- Tottakai. (:- Ja Veeti, kiitos maastoseurasta. Nähää kaikki!Veeti hymyili. Muutkin tekivät niin, heilautin kättäni ja astuin ulos taukotuvasta. Kyl tää tästä, uskon et koen Fantsun kanssa kaikenlaista. Ensivaikutelma meidän yhteistyöstä oli hyvä, toivottavasti tulevaisuudessa myös. 1hm med Fantsu
eikai tää fontti ollut liian iso? :DD Tervetuloa takaisin! Olipas ihanan ratsastuskoulufiiliksinen tarina <3 Tuli ihan tän päivän talleilu mieleen, olin ihan unohtanut miltä tuntuu käydä ratsastuskoulussa! Hyvin teidän taipale alkoi, löysit jo monta uutta kaveria =) Fontti oli vähän isohkoa, ehkä sen kokoa ei kannata muuttaa kuin otsikossa tms. =) // Kaisu
|
|
|
Post by Heli on Jul 16, 2016 21:34:44 GMT 2
tarinaa ei oo hetkeen tullut, toiv. ok :D
Eilisen ihanaa maastoreissua muistellen tallustelin jälleen talliin. Olin luvannut Fantsulle kera porkkanoiden tulla puuhailemaan jotain sen kanssa tänään, ja olin päättänyt lupaukseni pitää. Ajattelemani rauhallinen käynimaasto ei näyttänyt toteutuvan, sillä ulkona satoi jälleen. Äsh, että osasinkin olla pitämättä sateesta. Harmaa taivas ja kolea _heinäkuun_ ilma koristelivat tunnetilaani ja saivat minut potkaisemaan eilen hiuksiini heitettyä ja nyt käytävällä lojuvaa pinteliä. Palelsi, päälleni olin laittanut punavalkoisen hupparin ja harmaat verkkarit. - Mitä sanotte jos puen ylleni kaikki mahdolliset sateensuojat ja lähden ratsastamaan tuonne ulos? Ilmestyin tallitupaan ja rikoin tasaisen puheensorinan. Yllätyin hurjasta ihmismäärästä, lähes kaikki tallilaiset. - Sateenvarjonkin? Veeti naurahti kiusoitellen minua. - Älä jaksa. Joku messii? Tönäisin poikaa leikilläni ja käänsin sitten katseeni muihin. Innostuneita kasvoja ei näkynyt, edes Veetillä. - Ei me olla sokerista, eikö niin Veeti? sanoin ja naurahdin nyt itse. - Jos lähdettäisiin vain kaikki?
Kaisu nousi seisomaan nojaten käsillään pöytäänsä. - Jos lähdetään vähän eksoottisemmalle maastolle tuonne kaatosateeseen, käydään läpi jokainen mahdollinen kurapelto ja pestään hevosia tuntikaupalla iltakymmeneltä? Katsoin tallin seinäkelloa. Se näytti pian seitsemää. - Ompa hyvä idea Kaisu! Miksei lähdetä heti? sanoin ja käännyin kaapilleni. Onnekseni olin laittanut pitkän sadetakin ja kumisaappaat sinne juuri muutama päivä sitten. - Onhan kaikilla sopivat varusteet? Kaisu kuulutti. Ei kuulunut inahdustakaan, mutta jokainen nyökkäsi edes hieman. Ei kukaan tainnut olla innostunut reissusta tai ainakaan näyttänyt innostusta, toisin kuin minä. En tiedä ideaani aloittaa tätä juttua, mutta myönnetään että siinä voi olla omat hauskuutensa.
- Kaikille hevosille jonkinnäköinen sadeloimitus, lyhytkarvaisimmille toppasadeloimi! Ilta viilenee, Kaisu kailotti käytävän päästä hevosiaan ja ponejaan suitsiville henkilöille, myös minulle. Olin loimittanut sekä suitsinut Fantsun, suojannut itseni ja valmiina lähtöön.
- Ovatko kaikki selässä? Kaisu huusi joukon edestä kun olimme päässeet pihalle. Kaikki näyttivät valmiilta lähtöön. - Matkaan!
maasto 16.7. osa1/2 to be continued ...
2hm med Fantsu
|
|
|
Post by Heli on Jul 20, 2016 8:33:43 GMT 2
Sade yltyi kun käännyimme pienelle metsäpolulle. Laukkamahdollisuutta ei tosiaankaan ollut, sillä pellot näyttäisivät kohta enemmänkin järviltä. Ruohosta kuului hauska vetinen ääni hevosten astellessa sen yli. - Käännytään! Kaisu huusi veden kohinan läpi. Kaikkien hevosten nokat kääntyivät oikealle. - No Heli, pidätkö tätä vielä hyvänä ideana? takanani Veeti huikkasi Dongon selästä. - Tottakai, olen aina halunnut tietää miltä tuntuu kun on saappaat täynnä vettä ja ylikin tulee, vastasin pojalle. Kuulin kevyen naurahduksen, hymyilin itsekin. Minulle ja Veetille on tullut tavaksi kiusoitella toisiamme, ihan vaan läpällä. Olemme jo hyviä kavereita ja teemme paljon juttuja yhdessä. Hän on mukava vaikka pistikin minut työläisekseen joskus, muttei se minua suuremmin haittaa :DD. Olin iloinen saadessani kavereita Newestä jo näinkin pian, kaikki olivat mukavia minulle.
- Jos ei kuitenkaan ravata ollenkaan? Tie näyttää saviselta. Nyökkäsin Kaisun sanoille. Fantsu-paran harja oli varmasti täysin takkuuntunut kastuessaan näin pahasti, muttei se näyttänyt itse ponia haittaavan. Se askelsi reippaasti pienikokoisilla kavioillaan ja pysyi hyvin muiden tahdissa lyhyistä askelistaan huolimatta. - Käännytään! kuulin Kaisun jälleen huutavan. Kesäinen kaatosade jatkui yhä. Ulkona oli aika valoisaa vaikka arvelin kellon lähestyvän jo kahdeksaa. Tunnin lenkki päättyi pikkuhiljaa loppuvaan sateeseen tallin pihalle. Ratsastajat nousivat hevosten selästä. Osa horjahti liukkaaseen kuraan laskeutuessaan, mutta Lissu kaatui takapuolelleen ja sai sen seurauksena uutta väriä housuihinsa. - Voi ei Liisa! huudahdin jo muutenkin märkää tyttöä kohti. - Ääh, ei tässä mitään, sellaista sattuu, hän vastasi ja pääsi ylös maasta omin avuin.
Kaikki hevoset talutettiin jonossa sisään ja ne harjattiin huolellisesti omissa karsinoissaan. Joidenkin hevosten jalat piti pestä, Fantsu mahaa myöten matalan kokonsa vuoksi. Kun hommat oli saatu valmiiksi olivat kaikki enemmän tai vähemmän väsyneitä. - Noniin. Vähän erilaisempaa maastoa tällä kertaa, Kaisu naurahti. - Toivottavasti kaikki saa kyydin ettei joudu pyöräilemään tai kävelemään tässä säässä? Sateen loputtuakin piha oli edelleen kurainen, niin myös todennäköisesti muutkin lähialueet.
Avasin kännykkäni. Kello oli 21.07, huh kuinka aika kuluikaan. Olin jo ennen maastoa kertonut äidilleni lähtevämme maastoon ja tämä oli lupautunut hakemaan minut illalla. Kirjoitin äidille viestin, ja myöntävä vastaus tuli nopeasti. Äiti oli jo matkalla. Huomasin myös Veetin näpyttelevän kännykkäänsä. - Hei, älä turhaan pyydä ketään hakemaan, sanoin hänelle. - Hä? - Pääset varmasti meiän kyydillä, hymyilin. - Okei, kiva, poikakin hymyili. Kävelin taukotupaan. - Hei kaks jotka asuu Lintujärven suunalla mahtuu vielä meidän kyytiin! Hups, en ollut edes kysynyt äidiltä. No toisaalta, miksei se kävisi?
Äidin auto kaarsi pihaan. Avasin punaisen auton oven. - Hei tänne tulee muutama ylimääräinen mut ei varmaan haittaa. Äiti kurkkasi taaksensa ja siellä istuivat jo Veeti, Lissu ja Wilma. Onneksi Lissu ehti vaihtaa housunsa, heh. - Ei tietenkään haittaa, jos meidän ei tarvitse ajaa teitä minnekkään kauas, äiti hymyili. - Oisit tietysti voinut kysyä, hän jatkoi ja katsoi minua kohottaen kulmiaan. - Sori, käänsin katseeni maahan. Äiti ajoi rupatellen kaikki omiin koteihinsa. Ei kestänyt kauaa kun pääsimme omaamme ja sain avata oven pannarin tuoksuun. - Olet näemmä saanut kavereita? äiti sanoi. Näin isän nojailevan keittiön tasoon. - Kyllä! sanoin ja hymyilin suuresti.
maasto 16.7. osa 2/2
3hm med Fantsu Mukava jatkistarina, ihana idea! Kunnon kuramaasto, haha =D Hienoa, että Heli viihtyy tallilla! // Kaisu
|
|
|
Post by Heli on Jul 24, 2016 10:53:59 GMT 2
- Moi, sanoin Veetille joka nojaili kaappinsa oveen kahvikuppi kädessään. Taukotuvassa olivat myös Kaisu ja Wilma, jotka moikkasivat minulle hymyillen. - Terve, poika vastasi. Olimme sopineet WhatsApp: issa tapaavamme kello 15:15, ja ikävä kyllä seinäkello näytti jo 15:17. - Kuule sä oot myöhässä, tuo naurahti. - Kaks minuuttia? sanoin liian kovaa. Kuuma ulkoilma teki minut vähän ärtyisäksi. - Joojoo rauha, hän sanoi ja loi minulle hymyn. Veeti ymmärsi, sillä hän oli oppinut tuntemaan minua hyvin melko lyhyessä ajassa. Kaisu naurahti hiljaa, Wilma hymyili.
- Ei pliis hei mitään hikitreeniä, en jaksa tässä säässä, huokaisin kun kävelimme kohti aittaa. - Varo vaa, poika sanoi ja kuulin naurun hänen mielessään. Ei ...
Veeti talutti Dongon viereiseen karsinaan. Vanhempi vuonohevonen huokaisi, sekään ei pitänyt kuumasta. - Mitäs haluisit tehä tänään, jos ei sitä hikitreeniä? Veeti kysyi ohimennen harjatessaan Dongoa. Puhdistin juuri Fantsun oikeaa etukaviota. - Nosiis, hymyilin itsekseni. - Jos mentäis maastoesteille? Siellä käy kuitenkin tuuli jos menee sairaannopee ja tiiän, et sekä Fantsu ja Dongo tykkää siitä. - Ilman satulaa? poika virnisti Dongon takaa. - Sovittu.
Olin noussut Fantsun selkään ja säädin nyt kypärääni tallin edessä. Takanani Veeti sääti mitä sääti, hän ei ollut vielä selässä ja luultavammin kiinnitti suojia. Annoin jo pohkeita Fantsulle ja ori lähtikin reippaaseen käyntiin. - Odota, Veeti huusi takanani.
Lähes koko matkan Fantsu yritti irrottaa sille kiinnittämiäni suojia. - Et sä nyt irrota niitä, ihan sun parhaakses on, sanoin sille. Ori olisi tahtonut pysähtyä milloin missäkin ja nyppiä nuo ärsyttävät jutut pois. - Kohta ollaan onneks perillä, Veeti sanoi ja pudisti päätään ponin touhulle. Suuntasimme kohti lyhyempää maastoesterataa.
- Kumpi aloittaa? sanoin. - Mä voin, Veeti huikkasi ja oli jo laukassa. Olimme ottaneet muutaman pienen ravipätkän matkalla esteille, joten ratsumme olivat vähän lämmenneet. Dongo näytti ylittävän esteet ongelmitta ja olikin jo pian luonamme. Poika taputti ruunaa kaulalle. - Siitä vaan, sun vuoro. Fantsu vaikutti reippaalta. Se nosti laukan jo raville pyytäessä ja suuntasi pienessä laukassaan kohti ensimmäistä ylitystä.
Etukaviot osuivat maahan viimeiseltä esteeltä, takakaviot sen jälkeen. Rata oli suoritettu puhtaasti ja nopeasti pienestä laukasta huolimatta. Taputin ponia kaulalle ja siirsin sen raviin lähestyessämme taputtavaa Veetiä. - Sehän meni hyvin, hän sanoi. Pysäytin Fantsun. - Kieltämättä vaikka itse sanonkin. - Ehkei mennä uudestaan, on kuitenkin melkoisen lämmin? Veeti sanoi ja keräsi pikkuhiljaa Dongon ohjia. Ruuna haukotteli. - Mennään vaan takasin, hymyilin. Annoimme uljaille ja hikisille ratsuilemme muutaman kerran pohjetta ja ne lähtivät käyntiin. Nokka kohti Newerraa vaan.
maastoesteet 24.7. 4hm med Fantsu (ja Veeti yllättäen)
|
|