#1 Taluttelua ja tutustumista
Tunsin jännityksen kihelmöivän vatsassani, kun kävelin syksyisten vaahterien reunustamaa hiekkatietä pitkin. Tie johti pienelle tallille, Newerraan. Siellä asui uusi hoitoponini, Sintti. Tallin parkkis sekä punainen tallirakennus ja maneesi näkyi jo monen kymmenen metrin päähän tielle.
Tallin pihassa tuoksui hevosen ja syksyn ihana sekoitus. Ihastellessani sitä minua saapui iloisesti loikkien tervehtimään iso, mutta hyvin ystävällisen näköinen koira.
"Hei, kukas se sinä olet?" kysyin koiralta.
"Vuff, vuff!" koira haukahti ja kallisti päätään tarkkaavasisesti.
Ihan kuin se ymmärtäisi puhettani.
"Ainiin, sinähän taidat olla se Aprilin koira, Riki! Oletpa sinä suloinen koira," sanoin sille ja rapsutin sitä leuasta.
Koira selvästi nautti siitä ja kierähti selälleen kerjätäkseen lisää rapsutuksia. Rapsutin Rikiä vielä vähän mahasta ja katselin samalla hieman ympärilleni. Huomasin heti edessä oikealla olevat hevostarhat, joista erotin siellä olevan harmaan, karvaisen möykyn.
"Olikohan se Sintti?" ajattelin mielessäni. "Onpa se sulonen!"
Joku hevonen hirnui tarhasssa ja toivotti minut tervetulleeksi. Katselin vielä hieman ympärilleni ja suunnistin sitten kohti tallin isoja ovia.
Astuin sisään ovesta ja lähdin kulkemaan käytävää pitkin etsien Sintin karsinaa ja samalla silmäillen paikkoja. Mindi, Piitu, Jessi, Hippi, Rommi, Sintti! Siinähän se Sintin karsina oli! Otin karsinan ovesta Sintin riimun ja narun ja lähdin hakemaan Sinttiä tarhasta.
Tallin pihassa törmäsiin kottikärryjä työntävään, punatukkaiseen naiseen.
"Ai hei! Oletko sinä se Melli, Sintin uusi hoitaja? Minä olen Aprin ja omistan siis tän Newerran," nainen tervehti.
"Joo, Mellipä hyvinkin. Ajattelin lähteä käymään pienellä lenkillä Sintin kanssa taluttaen," vastasin Aprilille.
"Sehän on hyvä idea! Voit mennä vaikka tuosta kentän ja tarhojen välistä, sitä tietä pitkin pääsee järven rantaan," April neuvoi. "Ja laita Sintille sitten suitset, se kun tahtoo kiskoa vähän minne sattuu riimulla taluttaessa."
"Joo, kiitos neuvosta," vastasin Aprilille.
"Tervetuloa vain Neween!" April vielä huikkasi ennen kuin jatkoimme matkaamme omiin suuntiimme.
"Sinttii!" Huusin kimolle, nuorelle poniruunalle, jonka löysin kolmannesta tarhasta pienen, rautiaan shettisori Fantsun kanssa.
Sintti hörsti hieman korviaan minuun päin ja jatkoi sitten heinien syömistä. Menin tarhaan Sintin luo, joka antoi tulla luokse ja jatkoi tyytyväisenä syömistä minun höpötellessä sille.
"Moi poika, miten menee? Tässä on sulle pikku omena, mitäs pidät?" kyselin tuolta kimolta ponilta.
Sintti otti omenan vastaan halukkaasti ja irvisti sitten minulle.
"Oliko noin hyvää?" naurahdin Sintille. Fantsukin tuli tietenkin osingoille, ja annoin sillekkin pienen omenan, jonka se rouskutti tyytyväisenä.
"Minä olen Melli, uusi hoitajasi. Toivottavasti tullaan hyvin juttuun. Olet kyllä niin suloinen," jatkoin juttelua Sintille.
Höpöttelin vielä hetken ponille ja laitoin sille sitten riimun ja narun.
Tarhan portilla Fantsukin olisi tahtonut mukaan, mutta hetken yritettyään se alistui kohtaloonsa ja jatkoi heinien mussutusta minun ja Sintin suunnatessa talliin päin. Sintti meinasi kiskoa vähän joka ruohotupsulle, joka vastaan sattui, mutta sain sen komennettua mukaani ja selvisimme talliin asti. Vein Sintin käytävän päässä olevaan pesariin kiinni harjausta ja jalkojen huuhtelua varten, sillä ne olivat melko kuraiset. Hain eka harjapakin ja aloin sitten huuhtelemaan jalkoja. Sintti seisoi hienosti paikallaan minun huuhdellessa jalkoja.
"Hyvä poika," kehuin Sinttiä huuhtelun loputtua ja taputin sitä kaulalle. "Harjattaisiinko sut sitten, taidat olla sen tarpeessa?"
Harjasin Sintin huolellisesti läpi ja otin sitten kaviot. Sintti seisoi hienosti paikoillaan ja katseli, mitä puuhailin. Välillä kun pysähdyin rapsuttamaan jotain kohtaa, Sintti nautti siitä ylähuuli venyen pitkäksi. Nauroin ponille, kuinka hölmölle se näytti.
Harjauksen jälkeen vein harjapakin pois ja etsin satulahuoneesta Sintin suitset ja laitoin ne sille päähän pientä taluttelulenkkiä varten. "Lähdetään käymään vähän kävelyllä, jotta tutustutaan vähän toisiimme," sanoin Sintille ja talutin sen tallin pihalle.
Menimme tarhojen ja kentän välistä tietä pitkin Aprilin neuvojen mukaan. Nautimme yhdessä ihanasta, syksyisestä ilmasta ja luonnon rauhasta. Välillä pysähdyimme ihastelemaan ihania maisemia ja annoin Sintin syödä samalla ruohoa. Sintti käyttäytyi koko lenkin todella mallikkaasti, aivan kuin se olisi halunnut antaa hyvän ensivaikutelman itsestään. Tiedäppä sitten mitä jekkuja se poni minulle vielä keksii!
Tullessamme takaisin talliin harjasin Sintin uudestaan läpi ja vein sen sitten vielä nauttimaan tarhaan Fantsun kanssa ihanasta syyspäivästä. Sanoin ponille heipat ja annoin sille pikku omenanpalan. Ja Fantsullekkin tietysti, eihän niin suloista pientä ponioria voi ilmankaan jättää!
"Olet kyllä niin ihana pikku poni, nähdään pian!" sanoin vielä Sintille ennen kuin lähdin parkkikselle, jossa äiti jo odottikin minua. Autossa selitin äidille onnellisena päivän tapahtumista.
"Hyvä, että löysit noin ihanan ponin ja tallin, jossa voit puuhailla," äiti tuumasi kuunnellessaan minun juttua.
"Olen ihan samaa mieltä, vastasin äidille. "Sintti on maailman ihanin pikkuponi!"
Sinä iltana olin maailman onnellisin heppahöperö tyttö.
Koiruuskin pääsi heti ensimmäiseen tarinaan mukaan, tosin ehkä kirjotusvirheen takia tai jostain johtuen nimi on Roki, ei Riki (: Mutta pointti kuitenkin tuli selväksi. Syksyn tuoksu on ihana, aah <3
Omppuja onkin kohta paljon tarjolla, kun syksyn omenasato tulee ja sitten on poneilla mahat pulleina, kun ne sa niitä ihan liikaa :D Löysitkin Sintin hyvin ja tutustuit myös Fantsuun, joka tietysti olis halunnut mukaan, eihän se yksin haluis tarhailla ollenkaan... Sintistä kaikki on joo vähän jännää kun talutellaan ja se haluis tutkia aivan kaikkea ja haukata jokaista syötävää ruohotupsua, jonka näkee, pöljä poni :D Vaikka ei se tahallaan ole vaikea, kunhan on vaan sählää, kun ei jaksa keskittyä. Hyvä, että teidän kävelylenkki meni hyvin, vaikka kuolaimet suussa ei saisi antaa ponin kauheesti syöpötellä, mutta eipä tuo nyt haittaa, kun muistat sitten ensi kerralla (: Mukava tarina, josta bongasin muutaman kirjotusvirheen, mutta muuten ei mitään moitittavaa. Pistetilin avaus: 2 // April