Ratsailla
#3
Ah, lauantai. Mikäs olisikaan sen parempi lauantaiviettotapa kuin tallille lähteminen? Siispä pakkasin kaikki tarpeelliseksi näkemäni kamat mukaan ja lähdin ajamaan skootterilla Neweä kohti. En ollut vielä vienyt kaappiini yhtään tavaraa, minun pitäisi käydä pyytämässä avain Aprililta. Olin ottanut mukaan ratsastusvarusteet, muutamia huppareita, kenkiä ja kaikenlaista muuta "tärkeää". Päivä oli hyvin kaunis - aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila hipoi jopa kahtakymmentä asetetta. Ei olisi uskonut, että nyt oli jo syyskuu. Syyskuussa kun olin tottunut tarpomaan mudassa, kyllä sekin aika varmasti pian koittaisi.
Kaarsin skootterilla tallipihaan, nyt tallilla vaikutti olevan kunnolla menoa ja vilskettä. Varmaan koko tallin hoitajakaarti oli kokoontunut tallille, nyt kun kenelläkään ei ollut koulua. Minulla kun oli sellainen kuva, että suuri osa Newerralaisista oli kouluikäisiä. Parkkipaikalla oli pari autoa, toinen luultavasti tallin omistajan. Jätin skootterin parkkipaikalle ja suuntasin kohti toimistoa.
Näppäimistön naputus kuului oven toiselle puolelle saakka. Koputin oveen varovasti - kukaan ei kuullut. Lisäsin volyymia, jolloin kuulin Aprilin äänen: "sisään!". Avasin oven ja näin tutun tallinomistajan kahvikuppi kädessä, katse tiukasti tietokoneen ruudussa. Nainen paukutti tietokoneen näppäimistöä, enkä ihmettelisi jos näppäimistö olisi kohta entinen.
"Se näppäimistö toimii varmaan ilman hakkaamistakin", tokaisin samalla kun joku ääni sisälläni sanoi:
Oliko pakko? "Ai, sori", April sanoi naurahtaen ja kääntyi minun puoleeni. "Kirjoitin vaan valitusviestiä sähköpostilla yhdelle rehuntoimittajalle, ryökäle peri tuplahinnan!"
"Niin, pitäähän se viesti kirjoittaa tunteella!" hihkaisin. "Oli mulla kyllä asiaakin. Haluaisin nimittäin kaappini avaimen", jatkoin melkein heti perään.
"Toki sä saat sen! Ööh, missähän ne kaapin avaimet on..."
April löysi avaimen, joka oli vähän vääntynyt.
"Kyllä se sinne lukkoon menee. Testattu on", April sanoi hymyillen ja ojensi kiiltelevän avaimen minule. Avaimessa oli lätkä, jossa luki kaapin numero. Kiitin ja lähdin avain kourassa kohti tallin yläkertaa.
Taukotuvassa oli yksi tyttö sohvalla makoilemassa. Hän tuijotti kännykkäänsä niin antaumuksella, ettei huomannut tuloani. Päätin olla häiritsemättä ja aloin vaan hiljaisesti purkaa kamojani kaappiin.
"Ai sori, en huomannu sua!" kuulin tytön sanovan.
"Ei se mitään", naurahdin. "Siiri, Mäkkärin hoitaja", jatkoin samaan syssyyn.
"Dulle, hoidan Dungoa. Se on sellainen vuonis", punapää sanoi pirteänä. Nyökkäsin ja huomasin, että kaappini oli jo melko täysi... Kyllä sinne vielä jotain tavaroita mahtuisi!
"Hupsis, taisin vähän innostua tuomaan mun kamoja tänne", tokaisin kaappiani tarkastellen.
"Näkisitpä mun kaapin... Se ei melkeen ees mee kiinni enää", Dulle virnisti.
"Heh. Meen tästä hoitaan Mäkkiä, näkyillään!" sanoin ja Dulle sanoi moikat. Tuntui helpolta tutustua tallilaisiin, ja oli mukavaa, kun jo näin nopeasti pääsin muutamaan hoitajaan tutustumaan.
Kävin hakemassa Mäkkärin ulos hoitopuomille, omenan avulla. April nimittäin kertoi, että Mäkkäri on ihan hulluna omenoihin. Siispä ei kauaa kestänyt, kun Mäkkäri oli jo riimunnarun päässä. Oli niin hyvä ilma, ettei ollut mitään järkeä kuluttaa koko päivää sisällä. Huomasin myös samaisen punapään - Dullen - tulevan vuonohevosen kanssa tarhojen suunnalta.
"Hei, Dulle!" huusin viittoen tyttöä luokseni. Dulle hymyili ja tuli hoitsunsa kanssa luokseni.
"Kivempi hoitaa Mäkkäri, kun on seuraa", sanoin ja Dulle nyökkäsi myöntävästi sitoen Dungon kiinni hoitopuomiin.
"Ootko menossa ratsastamaan?" kysyin.
"Joo, ajattelin mennä vähän koulua. Tuutko mukaan?" Dulle kysyi puolestaan.
"Hmm... Voisinhan mä tulla! Tosin, se on eka kerta kun ratsastan Mäkillä", kerroin.
"No otetaan ihan rennosti vaan", Dulle virnisti.
"Joo, parempihan se on", sanoin hymyillen.
Harjasimme molemmat omat hoitoponimme, sitten haimme yhdessä ponien varusteet. Dungo asui päätallissa, joten Dulle lähti hakemaan hevoselleen varusteita sieltä. Minä suuntasin päätalliin, josta koppasin Mäkkärin mustan satulan, ruskeat meksikolaissuitset ja sinisen satulahuovan. Varustaessa ei ongelmia ilmennyt, ei minulla eikä Dullella. Varustauduimme vielä itse ratsastusta varten ja lähdimme kentälle, joka oli onneksi vapaa muista ratsastajista (en halunnut koko maailman näkevän, jos mokaisin Mäkkärin kanssa jotenkin totaalisesti).
Kentän keskihalkaisijalle nousin Mäkkärin satulaan. Mäkki seisoi kiltisti paikallaan, ja pystyin säätämään jalustimia vielä selästä käsin pitemmiksi. Joku superlyhyt ratsastaja oli mennyt Mäkillä viimeksi, nimittäin tuntui, että jalustimet olivat tyyliin monté-pituudella. Kun jalustimet oli säädätty, päästiin kävelemään uralle. Mäkkäri asteli reippain askelin, korvat hörössä uralla.
"Mäkki ei vissiin oikein loista kouluratsuna?" kysyin Dullelta, joka pudisti päätään vuonohevosensa satulasta.
"Ei. Yleensä sitä ei vois vähempää kiinnostaa", Dulle kertoi.
"No, pääasia että saan tästä ponista ees jotai irti", sanoin. Keräsin ohjat ja aloin ravata, tehden voltteja. Dungo tuntui olevan laiska, siispä Dulle sai tehdä paljon töitä sen kanssa.
"Ei tää Dungokaan mikään koulukonkari ole", Dulle virnisti.
Tunti oli lähinnä asettelua, volttien tekemistä, kiemurauria ynnä muuta sellaista, tosi basic settiä. Tykkäsin Mäkkärillä ratsastamisesta, ainakaan se ei ottanut elämäntehtäväkseen heittää minua selästään. Ponilla tuntui olevan mukavat askeleet, tosin myös tosi paljon virtaa, ja pää oli usein taivaissa eikä poni ollut lähelläkään muodossa olemista.
Laukkapätkillä Mäkkäri laukkasi jopa kauniisti. Pitkin, kevein askelin ja pää normaalisti. Dulle kokeili Dungon kanssa jotain kouluratsastusliikkeitä, minä en viitsinyt edes yrittää.
"Parempi jättää johonkin toiseen kertaan", sanoin.
Otimme loppuravit ja -käynnit lähimaastossa. Mäkkäri oli myös reipas maastoponi. Kauaa emme kuitenkaan maastossa olleet, vaan pian olimme jo takaisin tallilla. Laskeuduimme ratsujemme satuloista.
"Oli kivaa", Dulle sanoi.
"Oli kyllä. En edes tippunut yhtään kertaa" myönsin.
"Pitäisköhän meidän ratsastaa joskus toistekin yhdessä?" Dulle kysyi.
"Totta kai!" vastasin hymyillen. Lähdimme rupatellen hoitamaan hevosiamme, ja antamaan niille muutaman herkkupalan kiitokseksi kivasta ratsastustuokiosta.
Vitsit tää oli taas kiva tarina! Oot hyvä kirjottaja jolla on homma hallussa ellen sanois :D kivaa jutustelua mun kanssa alkuun ja hyvin osasit kertoo samalla kun juteltiin että mitä mä puuhailin ja missä oltiin. Pyatyin hyvin kuvitella, aidon tuntuinen tilanne :) myös dullen kanssa samanlainen fiilis jäi. Pitää sen verran korjaa että dungo on dongo oolla ja mäkkärin varusteet löytyy pikkutallin varustehuoneesta, joka on tallin päädyssä, ei siis päätallista. Kunhan vaan pisti silmään ja ens kerralla menee sitten oikeen ehkäpä? :D teijän perus setti ratsastelu meni hyvin ja sait dullesta kivasti seuraa kentälle, kiva kiva :) pisteitä pitää jaella ainakin 4, koska tässä oli hyvää tarinointia ja muutakin kun ponin puunausta :D // April