|
Post by Mira on Dec 1, 2014 15:19:20 GMT 2
Senjan sh-tamma Hileen ja Dongon päikky
Hile
Kuusivuotias heiman hölmö suokkitamma.
Hoito-ohjeet
• Sateella/räntäsateella/lumisaderäntätohjolla violetti sadeloimi • Jos alle -5 sateella/räntäsateella/lumisaderäntätohjolla sadeloimen alle vaaleanvioletti fleeceloimi • Jos -20 astetta pakkasta tai enemmän toppaloimi • Jos hikinen/pesty, talliin fleece päälle (talvella), tarhaan fleece ja sadeloimi (talvella ei tarhata jos -5 astetta) • Vietävä viimeisenä tarhaan, mieluusti tarhakaverin kanssa yhtäaikaa. • Esteillä ja maastossa pintelit
|
|
|
Post by Mira on Dec 1, 2014 18:40:46 GMT 2
Hile saapuu neween 1.12
Keräsin Hileen harjat sen harjakoriin, ja nakkasin sen äidille. - Toi autoon, tokaisin. - Sua taitaa jännittää, äiti naurahti. - No joo.. vähän. Hilettä ei oo lastattu paljon ja se ei oo ennen ollu nii pitkää matkaa... sanoin epäluuloisesti. - Noh, hyvin se menee, äiti hymyili ja lähti kävelemään harjaboxin kanssa ulos tallista. Kävin hakemassa Hileen kuljetus-suojat ja nappasin loimitelineestä tamman fleeceloimen ja tallustin neidin karsinaan. Hile hörähti ja painoi päänsä tavarakasan päälle ja haisteli niitä. - Höpö poni, naurahdin. Laskin kuljetus-suojat heinäpaalin päälle ja nostin loimen tamman selkään. Suljin remmit ja taputin tamman kaulaa. - Tänään lähetään sun uuteen kotiin, sanoin tammalle. Nappasin tamman kuljetus-suojat. Hile hirnahti ja katsoi minua järkyttyneenä. - Voi elämä. Kyl sä nää kestät. Nää on ollu sul aijemminki! nauroin tamman ilmeelle. Vaikka tamma nosteli jalkojaan koko ajan ja pyöri karsinaa ympäri, sain suojat sen jalkaan. - Odotas tässä. Lähdin karsinasta ja hain Hileen uuden hienon nahkariimun ja mustavioletin narun. Sen jälkeen jo melkein juoksin tamman karsinalle. Laitoin riimun pikapikaa tamman päähän ja talutin sen ulos tallista.
Seisoimme pihalla. Tai no minä seisoin, ja Hile sääti. - Hile! komensin tammaa. Neiti pysähtyi ja katsoi minua ihan järkyttyneenä. - Tyhmä, hymyilin ja silitin tamman vaaleaa kaulaa. Äiti sai viimein auton ja trailerin parkkeerattua. Lähdin taluttamaan Hilluraa kohti traikkua. Tamma osoitti kunnolla mielipiteensä suojista potkimalla joka askeleella taakse. Sain tamman talutettua trailerin eteen, ja silloinhan se löi jarrut pohjaan. Tottakai. - Äiti, onks sul ne porkkanat? - Jup, äiti vastasi samalla avaten trailerin ovea. Hän meni traileriin ja näytti kasan porkkanoita kämmenellään. Hileen korvat nousivat luimusta hörölle, ja tamma alkoi vastahakoisesti kävellä perässäni traileriin. Kun olimme sisällä äiti meni ulos ja sulki oven. Minä säädin Hileen kanssa hetken ja laitoin ruokakuppiin porkkanan. Tarkistin vielä heinäverkon ja jätin Hileen sinne.
Avasin pelkääjän paikan oven ja istahdin sisälle autoon. - Oliks tamma ok? äiti tarkisti. - Joo. Mentiin. - Okkei, äiti sanoi ja käynnisti auton. - Onks mitään ruokaa, mä en kerenny syömää mitää? sanoin äidille. - Siinä jalkatilassa on toi pussi, siel on leipää ja pillimehu. - Okei, kiitti.
Olimme ajaneet jo noin puolet matkasta, kun kuului hirveä pamahdus. Hile potki traikun seinää.. - Eikä.. Hileellä on tylsää.. sanoin. - Jep.. viistoista minuuttiakin on jo liikaa, äiti sanoi ärtyneenä. - Mhm. Kuului uusi pamahdus. Pian toinen. - Pysäytä, käyn kattoo mikä sil on, sanoin äidille. -Ok. Et ota sitä sit ulos! äiti sanoi ja ajoi tien viereen. Avasin oven ja kävelin traikulle. Kurkkasin luukusta, ja näin heinien loppuneen. Kävelin autolle ja avasin peräkontin. - Heinät loppu, huikkasin äidille ja kaivelin heinää pussista. Otin sylillisen heinää ja menin traileriin. Laitoin heinät verkkoon ja taputin tammaa joka tyytyväisenä alkoi mussuttaa heiniään.
Loppumatka, eli ne toiset viisitoistaminuuttia, meni hyvin, ja olimmekin pian newen pihassa. Äiti pysäytti auton, ja astuimme ulos autosta. April käveli hymyillen luoksemme ja vaihtoi äidin kanssa pari sanaa, samalla kun minä purin tamman trailerista. Kun Hile oli ulkona, se steppasi paikallaan ja hirnui kimeästi. Katselin ympärilleni ja näin Dongolaisen tarhassa. Dongo nosti päänsä heinäkasastaan, ja hirnahti takaisin. - Siellä se sun tarhakaveris nyt on, sanoin tammalle, joka taas osoitti mieltään kuljetus-suojista. Päätin että päästään helpommalla, ja otin ne pois. Hile hörisi tyytyväisenä, ja keskittyi uuden paikan tutkimiseen. - April? Mis tän paikka on? kysyin hymyillen. - Joo niin, tääl.
Viimein olin saanut tamman paikalleen ja haettua sen kamat autosta. Äiti käveli luokseni Hileen karsinalle, ja totesi lähtevänsä nyt. Sovimme että hän hakee minut illemmalla, sillä nyt pitäisi touhuta Hileen kanssa. Ehkä se pääsisi jopa huomenna tutustumaan Dongoon!
Senja ja Hile, 1 HM
Lastaaminen on aina yhtä hauskaa, kun hevosta e kiinnostas mennä hurjaan ja pelottavaan traikkuun sisään :D Mut perillä päästiin ehjinä, se on (kai?) pääasia, jee! : D Vaikka pienien ongelmien kautta ja super_inhottavien kuljetussuojien... Tää oli kiva alotustarina ja tykkäsin tosta tekstin jaottelusta eri kappaleisiin ja sijottamisesta keskelle, näyttää kivalta ja ihan semi selkee lukee silti (: Toivottavasti Hile tulee toimeen Dongon kanssa ja asettuu hyvin uuteen kotiinsa ja pääsette tekeen niitä maastoretkiä kuuman kaakaon ja voileipien kanssa (; Pisteitä 3. Voit jatkaa niihin vanhoihin pisteisiin ja HM:iin laskemista, mut voit toki laskee erikseen Hileen ja Dongon hoitomerkinnätkin jos haluut (: Pisteet kuitenkin samaan kaikki. Tuli muuten mieleen nytten, et täähän et Hile muutti Neween oli vähänkun sun ennenaikanen joululahja! ;D // A
|
|
|
Post by Mira on Dec 2, 2014 15:30:17 GMT 2
Hile ja Dongo 2.12.2014
Rasputin Dongoa korvan takaa. Ruuna lerputti huultaan. - Tänään pääset tutustumaan Himpukkaan, kuiskasin ruunalle. Sujautin riimun ponin päähän ja talutin sen ulos. Oli kaunis talvi iltapäivä, ja vähän luntakin oli maassa. April odotti minua ulkona. - Moikka! April sanoi iloisesti vilkuttaen. - Moi! hymyilin. Ojensin riimunnarun Aprilille. - Haetko sää sit nyt Hileen? April kysyi. - Juu. Juoksin sisälle talliin ja nappasin tamman riimun ja narun lattialta. Sujautin riimun Hileen päähän ennen kuin se ennätti keksimään mitään vastaväitteitä. Tamma huokasi hiljaa ja lähti kävelemään perässäni ulos.
Dongon pää nousi ylös. Se katsoi Hilettä pitkään. Talutin tamman lähemmäksi Dongoa. Hile alkoi nuuskia Dongoa, ja Dongo teki samoin. Pikkuhiljaa hevoset alkoivat rauhoittua, ja niitä alkoi kiinnostaa muut jutut. Dongoa tarhansa heinäkasa ja Himpuraa pikkulintu puussa. - Kyl nää voi samaan tarhaan laittaa! April hymyili. - Joo.. hymyilin. Talutimme hepat tarhaan, ja päästimme ne syömään heinää. Otimme hepoilta riimut pois ja lähdimme tarhasta. Ihanaa.. Hile ja Dongo sietää toisiaan. Tän parempaa en ois osannu odottaa...
Dongo, Hile ja Onnellinen Heppatyttö 2HM
Nonni, olin ihan varma et nää tulee toimeen keskenään ja niinhän se olikin (: Enpäs tästä nyt muuta keksi kommentoida, mut kiva pikku "päivitys" Hileen sopeutumisesta uuteen kotiin askel kerrallaan. Pisteitä 2 // A
|
|
|
Post by Mira on Dec 3, 2014 16:33:33 GMT 2
Dongon vuoro, ja Hileen kanssa sekoilut 3.12.2014Kiristin Dongon satulavyötä reiällä, ja tarkistin että heijastinratsastusloimi oli kunnolla kiinni, sillä se sai lainata Hileen loimea vaikka se hieman iso olikin. Kiersin ruunan toiselle puolelle ja laskin jalustimet. Alex talutti Timin kentälle. Olimme sopineet että menemme tänään maastoon. Aluksi meinasimme mennä myös Ilonan kanssa, mutta hän ei päässytkään. Kuulemma kokeet tulossa. - Moips! huikkasin Alexille säätäessäni jalustimien kanssa. - Moi! Alex sanoi ja talutti orinsa kaartoon. - Et sitten ottanutkaan Hilettä, Alex naurahti. - Joo, ajattelin et Dongo ois viisaampi valinta, hihitin. Nousin selkään, ja kiristin vyötä vielä reiällä. Odotin vielä että Alex oli valmis. - Kumpi menee ensin? Alex kysyi. - No siis mulle on ihan sama. Voidaanhan mennä rinnatustenkin, kun ainakaan mun suunnittelemalla reitillä ei pitäis kulkee autoja, hymyilin. - No se käy, poika vastasi. Lähdimme kentältä käyntiin ja matka sujuikin iloisesti rupatellen.
Olimme viimein laukkapätkällä. - Jos mä ja Timi mennään ensin laukkaa tonne, niin voin sit ottaa kuvia sun pätkästä? Alex sanoi. - Juup. Alex teki pienen käyntiympyrän, ja nosti laukan. - oho! Timihän lähti ja kovaa, sanoin katsellen kaksikon menoa. Katselin ympärilleni. Pieni, valkea kerros lunta peitti tienvierustat. Kuusipuut olivat pinten lumiplänttien täplittämiä. -Sun vuoro! Alex huusi. Nostin laukan, ja Dongo nosti puhtaan, nopean laukan.
Tulimme pian takaisin tallille, ihan liian pian. Otin Dongolta varusteet ja harjasin ruunan. Halasin ponia ja syötin sille kolme porkkanaa. Sen jälkeen tallustin Hileen luo. Laitoin sille suitset ja talutin tamman kentälle. Alex punttasi minut ystävällisesti selkään.
Olin mennyt jo hetken kun Alex ehdotti että menisin ilman suitsia. - Mitää? ihmettelin. - Joojoo! Otan kuvia sit! Oot kentäl joten Hile ei pääse mihkää! Alex kannusti. - No.. okei? Ohjasin Himpuran Alexin luo, ja hän otti suitset pois. Hile älysi tilanteen. Tamma potkaisi ilmaan ja hypähti kevyeeseen ja pehmeään laukkaan. - Prrr! rauhoitin tammaa, joka kuitenkin pysähtyi. - Hieno, kehuin sitä. Alex juoksi luoksemme. - Oletko ok? Alex kysyi. - Juu, naurahdin. - Mut saanko suitset takaisin? jatkoin. - Joo, ehkä se on parempi idea, Alex nauroi, - Aikamoinen Hitler kyl juu, hän mutisi, - Häh? katsoin ihmeissäni. - Niin että aikamoinen Hitler tuo sun ponis. - Mistä toi tuli? nauroin.
// kuvasta uupuu tausta ja kypärä, älkää nirhatko minua :D. Ja Senja on kyllä melko suuren näkönen tossa kuvassa ;)...
Hitler, Dongopongo ja hurjapää 3HM
Ootpas sää aktiivinen nytte, ku tarinaa pukkaa koko ajan! :D Mut eipä siinä mitään... Ihania kuvia oot piirrelly tähän tarinan seuraks! Varsinkin toi Dongon laukkakuva on ihanan menevä ja taustakin siitä löytyy :D Mua aina jotenkin häiritsee, jos ei oo taustaa tehty ollenkaa... Hileenkin kuva on kiva, vaiks joo näytät tosi isolta ja Hile näyttää aika pieneltä ja pulleelta ponilta :'D Mut tykkään tosta Hileen päästä tossa kuvassa, hyvän muotonen, vaiks aika lyhyt ja ponimainen tosiaan suokille. Hile on kans hauskan värinen päistärikkö (: Hauskaa kun lähdit Alexin kanssa maastoilee, vaiks Alex nyt lähteekin täältä Timinsä kanssa... : ( Ja kymmenen pistettä ja papukaija merkki, koska muistit heijastimet koska tähän vuodenaikaan on pimeetä metsässä, viaks oiskin lunta (; Ja onhan ne muutenkin hyvät olla. Oli varmasan hauskaa ratsastella ilman suitsia! :D Tasapaino kehittyy ja painoavut ainakin siinä hommassa (: Voihan Hitler_poni sentään! :D Pisteitä kuvista, kivasta tarinasta ja aktiivisuudesa yhteensä: 5 // A
|
|
|
Post by Mira on Dec 4, 2014 22:24:53 GMT 2
Tallipäivä 4.12.2014
Dongon häntää selvitin, sen jälkeen jalat harjailin. Otin kaviokoukun käteen, enempäää en jäänyt päteen, nostin ponin jalan, ja kaviosta rapsin kuran palan. Sitten otin pölärin, Dongon selän harjasin. Satulan ja suitset hain, laitoin ne ruunalle oikein päin. Talutin Dongon ulos, vaikka ruunan mielestä tämä oli väärä tulos.
Ponin leveään selkään nousin, pohkeet ruunan kylkiin painoin. Vuonis käveli verkalleen, katsahti nopsaan myös taivaalleen. Ruunan kanssa hetken menin, sen jälkeen selästä alas itseni heitin, jalustimet ylös nostin, vyönkin löysäsin, pojan talliin talutin.
Otin Dongolta kamat pois, niin ruunastakin parempi ois. Poni hörisi höpösti, lerputti huultaan söpösti. Pari porkkanaa pojalle syötin, maahan loput porkkanat heitin. Dongo hotki ne nopiaan, ennen kuin ehti edes huomatakkaan.
Kävelin Himpuran karsinan luo, tamma vekkulin katseen suo. Silitin neidin pehmoista päätä, tamma näytti ennustavan säätä. Otin tamman riimun narun, Hileen ilmeelle päästin naurun. Laitoin narun riimuun kiinni, tamma säpsähti, hieman höhlä poniini.
Olimme kävelleet tarhoille, Hile hirnahti ohikulkevalle Fridalle. Talutin tamman tarhaan sisään, neiti taisi tästä pitää. Otin riimun Hileen päästä, ja tamma kerkesi jo vauhtiin päästä. Se riehui kuin mikäkin hullu, kuin päähän olisi tippunut pippurimylly. Jätin tamman touhuaan, ja lähdin taukotupaan ruokaa rohmuamaan.
Hile, Dongo ja Runoilia 4HM
Satulan ja suitset hain, laitoin ne ruunalle oikein päin. Talutin Dongon ulos, vaikka ruunan mielestä tämä oli väärä tulos. <--- Hih, aivan varmasti oli :D
Silitin neidin pehmoista päätä, tamma näytti ennustavan säätä. (mistä keksitkin tämmösen riimin :D? Säätä ennustava hevonen... mielikuva :' DDD) Ja aina pitää tietysti muistaa syödä hyvin, että nälkä ei pääse yllättämään! Luulen, että Dongokin ois tästä ihan samaa mieltä ;D Tässä oli paljon hauskoja kohtia ja hyvin keksittyjä riimejä (: Pisteitä: 3 // A
|
|
|
Post by Mira on Jan 21, 2015 8:48:28 GMT 2
Tallilla pitkästä aikaa 21.1.-15
Tallustelin itsekseni metsän läpi. Ajattelin Dongoa ja Hilettä. Olin käynyt tallilla vain vähän, ja olin hyvin ärsyyntynyt,sillä pitäisihän mun aktiivisempi olla... Huoh...
Viimein olin Newerran lumisella pihamaalla. Katselin ympärilleni ja Raikas pakkasilma sulki minut sisäänsä. Kävelin ripein askelin sisälle talliin. Nappasin satulahuoneesta molempien ötököiden pakit ja kävelin Hileen karsinalle. - Moi tytöt, hymisin tammalle. Tänään minun ei tarvitse liikuttaa Dongoa, sillä sillä on muutenkin tunnit. Menin sisään Hileen karsinaan ja Harjasin sen nopeasti. Sen jälkeen hain satulan ja suitset. Hile antoi laittaa suitset hyvin, eikä äännähtänytkään kun kiristin vyötä. Nappasin kypärän ja raipan karsinan edestä, sillä olin tuonut ne siihen samalla reissulla satulan ja suitsien kanssa. Napsautin kypärän lukon kiinni ja otin Hileen ohjat kaulalta. Talutin tamman jo pimenevään pihaan. Yöllä oli pyryttänyt paljon lunta, eikä kenttää oltu aurattu. Siitähän saisi hyvää hankitreeniä!
Istuin tamman selkään ja kiristin vyötä vielä reiällä. - Hieno tyttö, kehuin samalla kun painoin pohkeet tamman kyylkiin. Hile lähti reipasta, hieman varautunutta käyntiä eteenpäin polveen asti olevassa lumessa. Kävelin aivan löysin ohjin, ja tamma alkoi rentoutua. Yhtäkkiä maneesin katolta tipahti lunta. Hile teki sivuloikan ja lähti pukittaen portista ulos.
Jatkuu.... ( Tosiaan pitkästä aikaa kuuluu sustakin jotain (: Ei siinä sinänsä mitään, koska en itekään oo ollu aktiivinen ja koneen tilanne on niin huono, että vaikee saadakaan mitään aikaan tällä vanhalla romulla... Mutta niin jään odottamaan loppua tästä tarinasta, kunhan laitoin tämmösen välikommentin, että huomioitu on tarinan alku mun osilta :D // A )
|
|
|
Post by Mira on Jan 27, 2015 21:51:11 GMT 2
jatkuu...
Roikuin tamman kaulalla, ja tarrasin tämän harjaan tiukasti. Hile pukitteli vähän väliä, ja juoksi eteenpäin pää pilvissä. Viimein sain tasapainoni takaisin, ja aloin jarrutella tamman menoa. Hile jarrutti heti, mutta kulki kuitenkin säikkynä, säpsähdellen joka ikistä pakkaslumen narahdusta. Katselin valppaana ympärilleni. En nähnyt Newen kylttejä missään. Hile hyppäsi eteenpäin, aivan yhtäkkiä, ja pamahdin selälleni lumiselle tiellä. Tamma juoksi pukitellen karkuun, ja minun päätäni särki. Nousin hitaasti ylös, ja hoipertelin eteenpäin. - Hileee? Hilehilehileee? huutelin tammaa.
Olin kävellyt jo vähän aikaa tietä pitkin. Seurasin Hileen jälkiä lumihangessa. Pysähdyin, sillä tässä kohtaa tamma oli kääntynyt pellolle. Lähdin rämpimään polven korkuisessa lumihangessa. - Hile... vaikeroin. Silmäkulmaani vieri kyynel. Mieleeni tunkeutui Dongon karkureissu, ja olin vähällä ruveta parkumaan keskellä peltoa. Yhtäkkiä näin jonkun vähän vanhemman, äkäisen näköisen miehen kävelemässä minua kohti. - Onko tuo kaakki siun?! hän karjaisi jo kaukaa. - Kaakki? O-onko Hile sun luona? valpastuin ja katsoin miestä. - No empä tiiä, mikä tuoki on. Jos se on siun nii tuuppa vinkiää hakkeen se poijes! hän äyskäisi. - Missä se on? - Ärh... No seuraa meikäläistä.. hän murisi hampaidensa välistä ja lähti marssimaan pihaan päin.
Erotin jo kaukaa Hileen vanhan miehen pihassa. - On tuo minun hevoseni! - No haeppa se ja vinkiää.. Ei minul oo tämmötteen aikaa! Lähdin juoksemaan kohti Hilettä. Viimein pääsin pois pellolta, ja otin kunnon spurtin neidin luo. Tamma seisoi vinossa, pää alhaalla, vaisun oloisena. - No alappas jo laputtaa! mies sanoi. - Mut Hileellä on joku hätänä... sanoin hiljaa. - Mite? mies sanoi. Selitin uudelleen ja tämä kirosi minut ja Hileen jonnekkin hyvin alas. - No onkos neiril mitään puhelinta? hän mutisi. - Öh... sanoin ja aloin kaivella takkini taskuja. - No? mies kysyi. - Ei... sanoin ja katsoin arasti mieheen. - No seuraa miuu... Minul on tuola sisäl puhelin. Mut soitat sit vinkiää. Muistaksie numeroo? hän ärisi. - Joo.. Aprilin ainaki... - Etkai sinäki oo sitä Newwerran porrukkaa?! hän mutisi ärtyneenä. Minua häiritsi Newerran väärin lausuminen, mutta en huomauttanut asiasta. - Juu... - Voi elämän kevät, hän karjaisi. Olimme saapuneet vanhan talon kuistille. Mies repäisi oven auki ja nakkasi vanhan kapulapuhelimen käteeni. Näpyttelin Aprilin numeron, ja selitin tilanteen.
Pian April saapuikin eläinlääkärin kanssa. Hile lastattiin eläinlääkärin autoon, eikä se edes jaksanut tapella vastaan. Ystävällinen naislääkäri tarjosi minulle ja Aprilille kyydin eläinlääkärille. April nousi pelkääjän paikalle, ja minä avasin takapenkin oven.
Istuimme odotushuoneessa. Äitini oli tullut eläinlääkärille, ja istuin hänen vieressään. Pian lääkäri käveli ulos huoneestaan, ja selitti jotain revähdyksestä. Hän sanoi myös, että vamman parantuminen kestäisi yhdestä kuuteen kuukauteen, tai pitempään, eikä tammalla saisi sinä aikana erityisemmin ratsastella, kävelylenkkejä alkuvaiheessa, ja kahden viikon päästä kontrolli käynti. Huokaisin syvään ja painoin pääni käsiini. - Saako Hilettä mennä katsomaan? kysyin vaisusti. Lääkäri nyökkäsi ja avasi minulle oven klinikan talliosuudelle. Kävelin karsinoiden välillä, ja viimein löysin tammani. Avasin karsinan oven salvan, ja menin sisään. Hile näytti paremmalta, mutta varoi kuitenkin jalkaansa. Mihinköhän tamma sen satutti. Kiedoin käteni tamman kaulan ympäri, ja aloin itkemään.
Ei taas...
//sori kun täs jatkossa meni näin kauan :D
Anteeks kauheesti tän kommentin kestämisessä, kun en ees muistanu että olit kirjottanut tähän jo jatkon! Ja piirtelin ton palkintokuvankin jo, enkä tätä huomannu kommaa, voi voi... Vitsit tää oli hyvä jatko kuitenkin! Tosin toi äkänen mies, jonka voisn melki veikata Jussiksi, koska taisity olla sen pellolla, niin se kuulosti pimpulan ärsyttävältä (en vointu kirjoilla :D). Ei ees tajunnu, että Hile oli loukannu ittensä... Ihme äijä kyllä se :D Mutta onneks kuitenkin muistit mun numeron ja päästiin paikalle hakeen Hile. Hirmillinen tosin tuo sen revähdys kyllä, vaikka onneksi jalkaan ei tullut mitään pahempaa. Kyllä Hile paranee, vaikkakin sitten hitaasti (: Toi on kyllä toi maastoilu vaarallista, kun kaikkee tommosta voi sattua ja sitten saa olla sydänkohtauksen partaalla, kun poni karkaa ties minne... Mutta onneksi tässä päästiin säikähdyksellä ja pienellä vahingolla. Pisteitä voisin annella 5, koska oli "hauskaa" lukea jonkun kirjoituksia tuosta Jussista, joka on näköjään kovin tympeä äijä :D // April
|
|
|
Post by April on Mar 10, 2015 13:42:40 GMT 2
Senja Dongon ja Hileen kanssa talvipäivänä (:Senjalle liiankin kauan varrottu palkintokuva (50p.) johon annoit aika vapaat kädet niin tämmönen tuli :D Ei oo ratsastuskuva ja koko kolmikko löytyy kuvasta (: Talvisessa maisemassa, joka sinänsä ei enää kohta oo ajankohtanen, mut väsäilinkin tätä kasaan aika kauan ja talvikin ehti jo sillä välin muuttua kevääks xP Mutta joo... niin miinustelen sen 50 pojoo sulta pois kun tää valmistu. // April
|
|
|
Post by Mira on May 24, 2015 8:04:45 GMT 2
/Kiitti ihan sikana tosta kuvasta, se on ihana <3!
Rakkaat metsäpolut
Saavuin tallille sinänsä iloisena, sillä tänään olisi ensimmäinen päivä kun voisin ratsastaa Hileellä melkein kunnolla. Eläinlääkäri oli kehottanut ottamaan rauhallisia pieniä pätkiä ravia ja laukkaa ja ratsastus ei saisi olla hirveän rankkaa. Kuitenkin minua kalvaa pahasti Newerran tallipalo. En voinut uskoa, että rakas Dongoni olisi voinut jäädä liekkien saartamaksi, ja että tuo pieni ponin kuvaus olisi voinut... kuolla. Hile oli ollut tarhassa vähän kauempana palosta, ja onneksi sille ei ollut käynyt mitään. Dongo oli vain hyvin hermostunut, pieni poniressu oli aivan järkyttynyt. Päätin hemmotella ponin ihan pilalle ja tehdä sen kanssa kaikkea kivaa, sillä kerkeisinhän säätää Hileen kanssa myöhemmin.
Nousin autosta tallin pihassa ja sanoin isälle heipat. Katsoin hiljaisena palon ruhtelemaa tallirakennusta. Huokaisin syvään. April oli saanut pelastettua molempien Ponien varusteet, joten ainakaan siinä ei ollut ongelmaa. Lähdin astelemaan Dongon tarhalle. Riimu ja naru roikkuivat aidan tolpassa. Nappasin ne mukaan ja menin aitojen ali tarhaan. Huutelin Dongoa hetken, kunnes huomasin surullisen ponin kyyhöttävän tarhan nurkassa. Lähdin kävelemään äkkiä ruunaa kohti. Kun poni huomasi minut,se piristyi vähän. Halusin ruunaa pitkään, Jonka jälkeen laitoin sille riimun. Talutin ponin uLos tarhasta. Minne mä vien tän, eihän talliinkaan sitä enää voi viedä.. Sitten huomasin pienen puun ja sidoin ruunan siihen, jonka jälkeen lähdin hakemaan harjoja.
//tein tän valmiiksi, mut netti päätti katketa...
|
|