|
Post by April on Apr 7, 2014 15:17:06 GMT 2
Sweet Jessie- Shetlanninponi, tamma - 100cm - Koulutustasoltaan: ko. heB, re. noin 70cm - Hoitajana: Omppu- ex-hoitajana oli SatuMuistilistaa hoitajalle:♥ Voi sitoa kiinni hoidettaessa ♥ Taluttaessa raippa mukaan käden jatkeeksi ♥ Sateella ja räntäsateella vaal.pun. ulkoloimi päälle ♥ Pimeällä maastoon heijastimia. » Myös kärryillä ajettaessa! ♥ Esteillä pintelit etujalkoihin. » Jessin sivut
|
|
|
Post by satu on Apr 19, 2014 0:17:20 GMT 2
Tänään tehtiin lähinnä vain maastakäsintyöskentelyä kentällä, ja viimeiseksi kävin selässä vain istumassa ja katsomassa, miten Jessi reagoisi tähän. Tamma käyttäytyi ihan hienosti, vaikkakin muutamaan otteeseen oli pakko korottaa ääntä jotta kuuntelisi :-D Satu & Vauva-Jessi 1 HM♥
Oh my God, miten IHANA kuva! <3<3<3<3 Ihan hassu Jessi on kieli ulkona ja näyttää just sellaselta, et "tylsäää, millon pääsen talliin?" :D Kivat väritkin ja huolellisesti oot tehny koko kuvan loppuun (: Hienoo, et pääsit ny alottelee Jessin kaa ja sait varmaa vähä käsityksen miten se poni käyttäytyy : D Odotan innolla teidän jatkoa (: Pisteitä ehdottomasti: 4, näin super_söpöstä piirroksesta! // Aprilp.s. Ja niin lisäilen tän kyl ehdottomasti tonne galleriaan (:
e/ haha, ok :D -s
|
|
|
Post by April on May 14, 2014 18:45:52 GMT 2
Pukuratsastuksen voittaja ja batmobile Jessi! :D Maneesin edessä teidän kuvattiin ja sinivalkonen ruusukekin löyty palkinnoksi (:
|
|
|
Post by satu on May 15, 2014 20:09:52 GMT 2
-Jessi äläs jaksa nyt, tuhahdin vieressäni steppailevalle tammalle. Totesin, että Jessillä taitaa olla kesää rinnassa tai jotain, kun koko aamupäivän oli ollut kovin energisellä fiiliksellä. Viimein oli ihana ilma, sitä olikin odotettu jo kauan! Kiinnitin pinkin deltan Jessin messinkisiin kuolaimiin. Viimeiseksi juoksutusnaru kiinni ja raippa messiin, niin olimme valmiina. Lähdin astelemaan kohti ulko-ovea, josta yht'äkkiä ryntäsi sisään blondien kutrien ja pinkin, paksun raidan kera. -Mikä on? kysyin hiljaa, kun huomasin naisen itkevän katkerasti. -Piko. Se on... se... April sanoi murheellisena, sanat ryöppysivät hänen suustaan. -Olen pahoillani, vastasin, ennen kuin April oli saanut lauseensa loppuun. Nainen juoksi suoraa päätä varustehuoneen suuntaan. Päätin jättää hänet rauhaan ja jatkaa matkaa. Kuljin ulko-ovesta, joka oli jäänyt auki Aprililta vahingossa. Sulkiessani oven perässämme, tunsin äkkiä pahan olon kulkevan lävitseni kuin salama. Vaikken tuntenut itse Pikoa kovinkaan hyvin, oli siitäkin veijarista tullut omalla tavallaan jotenkin tärkeä. Sitä oli aina niin mukava paimentaa tarhastaan sisälle... Hupsu pieni poni. Ajatuksissani olin jäänyt tallin oven eteen tönöttämään, josta syystä Jessi tökkäisi minua selkään turvallaan. -Joojoo, mennään, valistin ja otin askeleita eteenpäin. Kävelin kenttää ympäri. Jessi kulki kuuliaisesti vierelläni. Äkkiä pysähdyin kuin seinään, ja jäin odottamaan Jessiä. Tamma ohitti, käveli kaksi askelta ja pysähtyi sitten. Siispä lähdin uudelleen liikkeelle, ja aivan hetken kuluttua pysähdyin uudelleen. Tällä kertaa Jessi pysähtyi lähes vierelleni. Hellitin heti otteeni juoksutusnarusta. -Hieno tyttö, sanelin ja stuin Jessin naaman eteen. Tamma yritti hamuilla kättäni, kun nappasin hupparini taskusta pienen leivänpalasen. Tökkäsin itsevarmasti tammaa turvalle, jolloin Jessi lopetti kerjäämisen ja käänsi päänsä pois. Kun näin kävi, ojensin käteni herkkupaloineen tamman eteen. Jessi nappasi leivän suuhunsa ja mutusteli herkkuaan hetken. Lähdin jälleen liikkeelle. Tulimme lyhyelle sivulle, jonka keskelle tein pysähdyksen. Taas Jessi pysähtyi hienosti siihen kohtaan mihin ajattelinkin. Astuin taas Jessin eteen, ja kohotin narua hieman. Lähdin kävelemään lähemmäksi Jessiä, jolloin Jessikin lähti peruuttamaan, täysin niinkuin oli tarkoituskin. -Mahtava neiti! huudahdin ja pysähtyessäni ojensin tammalle taas leipää. Pyysin neitoa käyntiin. Jessi köpötteli pienin ja reippain askelin hiekassa. Kulman jälkeen edessä avautui pitkä sivu. Tarkistin, että Jessi olisi hyvin kuulolla pysäyttämällä tamman kerran. Lähdin lähes heti eteenpäin. Seuraavaksi kehotin tammaa raviin. Jessi lähti energiseen, tipittävään raviin vierelläni. Juoksin tamman vierellä pitkän sivun loppuun saakka. -Tosi hyvä! kehuin siirtäessäni Jessin käyntiin. Silitin tammaa tyytyväisenä, ja myös itse poni vaikutti iloiselta pärskähtäessään. Laskin Jessin harjaboxin puiseen kaappiin. Kenkäni kopisivat äänekkäästi köpötellessäni Jessin karsinalle. Tamma hörähti kevyesti, ilmeisesti odotti taas jotain herkkuja. Nappasin tamman riimunnarun karsinan edustalta ja kiskaisin oven auki. Jessi tunki äkkiä lähes päälle, yritti livahtaa pihalle. -Argh! karjahdin ja napautin riimunnarulla tammaa kevyesti ryntäille, jolloin tämä perääntyi nöyrä ilme naamallaan. -Älä edes yritä, pahainen pikku veijari, mutisin ja tein muutaman velmun katseen Jessiin. Tungin tamman riimun tämän päähän, ja taluttaessani Jessiä ulos karsinastaan aina pihalle saakka, varmistin että homma oli itselläni hanskassa koko ajan. Lähestyessämme Jessin tarhaa, sieltä jo Ada huudahtikin iloisesti kaverilleen, joka ei kylläkään mitään vastannut. Muutamien minuuttien kuluessa irrotin riimunnarun irti ja annoin Jessin juosta kavereidensa luo. Katsoin, kun Shetlanninponi laukkasi kevyesti tarhan toiseen päähän. -Minun kaunottareni, onneksi ei sentään menetetty sinua, totesin hiljaa itsekseni. Toka hooämmä ♥
Onneks ei joo menetetty Jessiä... Vaikka kohta varmaan saadaankin uusi asukki tyhjään karsinaan, sillä tunponeja on nyt kovin vähäinen määrä, kun tuntilaisia on tullut lisää ja meidän uudesta riiviöstä Käpystä ei ole pikkuisille ratsuksi kyllä... Paitsi taluttajan kanssa -.- Mutta niin mukavaa kun teit Jessin kanssa tommosia maastakäsin harjotuksia, sillä niistä on hyvä aloittaa kun mielii saada luottamuksen kuntoon ja paremman tuntuman poniin, joka auttaa sitten ratsaillakin. Hyvinhän Jessi näytti sua kunnioittavan ja pitävän välimatkaa, kun sitä halusit. Hyvältä näyttää (: Sitä jään vaan venaamaan, kun pääset shetun kanssa hyppäämään, sillä Jessi on aivan mahtava esteillä! Super_poni kerrassaan :D Mukava tarina tämäkin ja kivaa, että Jessi saa sun kanssa vähän tuntien ulkopuolista aktiviteettia, kun se on kuitenkin niin energinen ja tarvii vähän ylimäärästä tekemistä sillon tällön vaan uran kiertämisen lisäks (: Pisteet: 3 // April
|
|
|
Post by Omppu on Nov 21, 2014 14:08:20 GMT 2
Kello oli noin neljä iltapäivällä, kun saavuin Newen pihaan. Paikka tuntui mukavalta ja rennolta, ja tunsin oloni heti kotoisaksi. Perhosia kuitenkin lenteli vaikka millä mitalla vatsassani; tänään olisi ensimmäinen hoitopäiväni! Olin etsinyt pitkään ja hartaasti sopivaa paikkaa hoitaa, ja kun löysin Newerran, en voinut uskoa tapahtunutta todeksi! Olin hakenut Jessin hoitajuutta, ja tässä sitä nyt oltiin...
Näin tummatukkaisen tytön kävelevän tallipihan poikki. Pysäytin hänet, ja kysyin, missä April oli. -Ootko sä uusi hoitaja vai? tyttö kysyi hymyillen. Nyökkäsin, ja tyttö jatkoi. -Hyvä homma. April on varmaan toimistossaan, käväise siellä. Ja ai niin, mun nimi on Jessica, Jescaksi sanovat. Olen töissä täällä, tyttö selitti. -Kiitos, mun nimi on Omppu ja hoidan Jessiä. Mut nyt täytyy mennä, sanoin, ja aloin harppoa kohti toimistoa. Tulin toimiston ovelle, ja koputin. -Sisään, kuului naisen ääni. Avasin oven, ja astuin sisään. Nuori, vaaleatukkainen nainen istui kirjoituspöydän takana, katse kohotettuna minuun. -Hei, toivottavasti en keskeyttänyt mitään. Ajattelin vain ilmoittautua Jessin hoitajaksi, julistin. -Ai, sinä oletkin Omppu, vai mitä? Mukavaa saada sinut talliporukkaamme! Pidä hauskaa meidän Jessin kanssa!" April sanoi hymyillen. -Sen lupaan, sanoin, ja lähdin ulos. Menin talliin, ja näin Jessin varusteet satulahuoneessa. Se ei siis ole tunnilla, ajattelin. Otin Jessin riimun ja riimunnarun, ja lähdin hakemaan Jessiä tarhasta. Kävelin sen tarhalle. -Jessii, huutelin, ja pujahdin portista sisään. Jessi oli juuri juomassa. Kävelin sen luo, ja pujotin riimun sen päähän. -Hyvä tyttö, kehuin sitä, ja lähdimme kävelemään porttia kohti. Pääsimme portista onnistuneesti, mutta sitten alkoivat ongelmat. Jessi nakkeli päätään, ja yritti jyrätä ylitseni. Työnsin sitä lavasta, ja sanoin napakasti; -Äläppä yritä jyrätä siinä, pikkuneiti! Jessi lopetti, ja lähti kävelemään vierelläni kohti tallia. Tallissa laitoin Jessin kiinni sen karsinaan. Jessi nakkeli päätään hermostuneena, ja steppaili. -Jessi! sanoin napakasti, ja se rauhoittui vähän. Hain sen harjat, ja aloitin hoitamisen kumisualla. Huomasin Jessin lempiharjauspaikat. Esimerkiksi, aina kun pyörittelin kumisualla kaulaa, lähellä harjan tyveä, se haukotteli makeasti. -Pikku Jessikkä, lepertelin sille. Seuraavaksi otin juuriharjan, ja hinkkasin sillä ponin läpi keskittyneesti. Lopuksi vedin sen kevyesti läpi pöly-ja pehmeällä harjalla. Sitten otin kaviot. Siinä olikin hommaa. Jessi ei olisi millään halunnut nostaa herkkiä koipiaan, ja sain hermostua sille toden teolla. Lisäksi, kun olin puhdistamassa oikeaa etusta, Jessi näykkäisi minua takaa päin. -Ai! huudahdin, ja lyhensin Jessin narua hieman. Ajattelin vielä selvittää ponin harjan ja hännän. Hain hieman selvityssuihketta, ja suihkautin sitä kerran harjaan. Selvittelin Jessin pörröistä harjaa, ja tuntui, että työ ei ole ikinä valmis! Jouduin suihkauttamaan selvityssuihketta vielä pari, kolme kertaa, ennenkuin Jessin harja näytti edes kohtalaiselta. Seuraavaksi siirryin häntään. Tällä kertaa en pihistellyt suihkeen kanssa. Hännän selvitys ei ollut yhtään helpompaa, tai vähemmän aikaa vievää puuhaa, kuin harjan selvitys, joten siinäkin vierähti aika tovi. Kun viimein olin valmis, vein harjat pois. Katsoin tuntilistoja, ja huomasin, että Jessillä olisi tunti neljänkymmenenviiden minuutin päästä, joten laitoin sen karsinaansa odottamaan. Poni ei oikein pitänyt ajatuksesta, vaan käänsi myrtsinä takapäänsä käytävään päin. Täytin Jessin vesiastian, ja aloin lakaista tallikäytävää. Siinä riitti puuhaa, ja minulla oli hommassa vierähtänyt parikymmentä minuuttia. Katsoin parhaaksi lähteä kotiin syömään, mutta ensin annoin Jessille porkkanan. Jessi rouskutti sen tyytyväisenä. Sen jälkeen lähdin kävelemään mukavissa tunnelmissa kotiin päin! -Omppu=)
Sori, kun tässä kommentin saamisessa nyt tähän ekaan tarinaas kesti, kun mulla on vähän kortilla aika pikseliponeille vaihteeks... Mutta joo tässä tulee: Kiva ihan alkuun, et sait kirjotettuu ekan tarinan näin ripeesti haun jälkee, koska liian usein jo käy nii et tulee vaan hakemus, mut ei koskaan tarinaa... Se on kauheen masentavaa jollain tapaa : D Mut hienoo, et Jessi sai susta hoiajan, sillä poni tarviikin jo kipeesti jotakuta tuntiratsastjien lisäks, joka ns. kattos vähän ponin perään... Jessi on niin levoton sielu :D Kuulostipa toi et kävelit toimistoon viralliselta! Sehän on vaan newen taukohuone yläkerras, jossa nyt sattuu sijaitsee Aprilin "hienosti" aina järjestyksessä oleva toimistopäytö täynnä papereita... :D On muuten helpompi lukee tekstiä, jos laitat aina puheenvuorot ja noi viivat uudelle riville, kun alotat puheenvuoron. Ja jatkat muuta tekstiä sitten taas uudella rivillä. Mut nii teillähän meni ihan hyvin Jessin kaa, vaiks joo se osaa olla hankala varsinki noiden kavioiden kaa nykyään, kun tuntiratsastajat aina luovuttaa sen kaa. Ne ei ota kavioita, kun se näykkii tai uhittelee... Mutta hyvä, että sä sait ne kuitenkin (: Ei muutenkaan kannata antaa sen neidin uhitella, vaan komentaa vaan aina napakasti ja on jämptisti pomo. Te tuutte vielä hyvin juttuun ton shetun kanssa, kun Jessi tottuu suhun enemmän (: Pisteitä: 2 // April
|
|
|
Post by Omppu on Nov 26, 2014 13:53:47 GMT 2
Tallille mä kävelen, Jessi ponia kyselen. Ei löytynyt karsinastaan, eikä ulkotarhastakaan. April mulle vastaa: Jessi tunnilla on, ainoastaan.
Päätän pestä varusteet hoitsuni, ja laittaa sen harjakoriin, uusia harjojani.
Kun varusteet kiiltelee, ja takas Jessi talliin astelee, lähden sen kanssa pienelle maastolenkille taluttaen, ja sitä kadun, kaatuen.
Saan siis Jessiä kunnolla pidättää, ei kuuntele, mua, poni tää. Kohta rähmällään taas ollaan! Ei siinä mitään, ei mua haittaa, sillä miten Jessille vois suuttua, kun sen mieli voi vielä muuttua!
Sitten Jessi lopettaa metkut kuin seinään, ja kulkee mun vieressä tosi kiltisti pitkään. Kohta kuitenkin näkee mun taskussa omenan, ja kaataa mut kumoon, kuin keilan!
Jessi kuitenkin anteeksi pyytää, hörähtää niin, että sydän sulaa kuin jää!
Aika takaisin palata tallille on, retki on kyllä ollut verraton! Tallilla Jessukan harjaan, ja palkkioksi annan sille maukkaan naminanan, pehmeän, ja suussasulavan, omenan.
Jessin tarhaan vien, mutta ensin, missä sen loimi lie? Loimen, löydän viimein sen, söpön vaaleanpunaisen!
Karsinan siivoan, hoitsuni ihanan, ja porkkanan, sen ruokakuppiin laitan!
Nyt alkaa olla tämä hooämmä loppu, kiitän ja kumarran, mutta nyt tuli hoppu!
Ha haaa! Olipas söpö ja pitkä runo :D Kaaduitkin monta kertaa Jessin toimesta, mutta silti se sai tallissa herkkuja, etkä jaksa olla vihanen, voi sua :D Se on saanut se poni sut heti pauloihinsa... Noh jessi on ainakin tyytyväinen pehmeästä naminami omenasta ja mukavasta hoitajasta (; Pisteitä: 2 // A
|
|
|
Post by Omppu on Dec 6, 2014 17:17:48 GMT 2
Saavun tallille viideltä iltapäivällä. Kävelen suoraan talliin, otan talikon käteen, ja aloitan Jessin karsinan siivouksen. Kun karsina on puhdas, levitän sinne puoli kottikärryllistä puhtaita puruja. Sen jälkeen menen satulahuoneeseen, ja alan järkkäillä sitä vähän. Siinä onkin iso urakka. Jotkin tuntilaiset ovat jättäneet tavaroita hujan hajan, ja joudun siirtämään Nalan satulan Jessin paikalta, Bean satulan Nalan paikalta, ja niin edespäin... Lopulta satulahuone on kuitenkin siisti, ja kaikki kunnossa. Otan Jessin riimun-ja riimunnarun, ja lähden tarhoille. -Jessiii! huutelen sitä, ja pujahdan sähkölangan ali tarhaan. Jessi lopettaa syömisen, ja nostaa päätään, mutta päättää jatkaa heinän mussuttamista. -No just..., tuhahdan, ja lähden hakemaan Jessiä tarhan kauimmaisesta nurkasta.
"Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen..."
Tallissa laitan Jessin kiinni karsinaan, ja haen harjat. Alan harjaamaan Jessiä kaulalta pitkin, voimakkain vedoin. Jessi on ihan lumessa, ja joudun harjaamaan yhdellä harjalla tavallista pidempään. Kaikista kumminta on, että Jessi seisoo hiirenhiljaa paikoillaan, eikä pyöri, niinkuin tavallisesti. Vaihdan harjaa juuriharjaan, ja harjatessani sitä kaulalta, se haukottelee, ja laittaa huulensa tötterölle.
"...Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa..."
-Kaunis pikku tyttö, sanon hiljaa, kun Jessi kääntää päätään, ja hamuaa samettiturvallaan olkapäätääni. Rapsutan sitä otsatukan alta, ja haen kaviokoukun, harjattuani Jessin läpi pöly-, juuri,- ja pehmeällä harjalla. Jessi nostaa nätisti kaikki neljä jalkaansa, ja saan kaviot hyvin puhdistettua. Seuraavaksi haen satulan ja suitset. Olen menossa maastolenkille, ihan pienelle vain. Nostan satulan Jessin selkään, ja kiinnitän satulavyön. Seuraavaksi laitan Jessille suitset, eikä se vieläkään ole jekkuillut yhtään.
"... kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien..."
Talutan Jessin kentälle, ja hyppään selkään. Jessi kääntää korvansa höröön, ja odottaa merkkiä lähteä. Annan Jessille vähän pohkeita, ja se lähtee tepsuttamaan reippaasti, pienin askelin. Käännymme pienelle metsäpolulle. Lumi narskuu Jessin kavioiden alla, mutta muuten kaikkialla on aivan hiljaista. Jessin askeleet ovat todella reippaat, ja saan pidätellä sitä hyvin, ettei se lähde raviin.
"... Sun kukoistukses kuorestaan se kerran puhkeaa..."
Lopulta annan Jessille vähän ohjaa, ja painan hieman pohkeilla sen kylkiä. Jessi nostaa innoissaan pienen, tikittävän, nopean ravin. -Prrr, Jessii, puhelin sille rauhallisesti, ja istun syvemmälle satulaan. Jessi hiljentää vauhtiaan hieman, ja alan keventää. Etenemme serpentiinistä polkua, joka johtaa pienen vaaran laelle. Kukkulan päällä siirrän Jessin käyntiin, ja jatkan hetken kuluttua ravissa, kukkulan päällä. Jessi pärskii kokoajan, ja heittää välillä ilopukkeja. -Hiljennä vähän menoasi, senkin Pikku-Myy! nauran Jessille, kun se heittää taas pari pukkia.
"... viel lempemme saa hehkumaan, sun toivos, riemus nousemaan..."
Siirrän Jessin käyntiin, ja laskeudun vaaran alas hitaasti. Lopulta, kun olemme alhaalla, annan Jessille pitkät ohjat. Käännymme pienelle metsätielle, ja ohjaan Jessin sen keskelle. Käveltyämme jonkun aikaa, muistan erään asian; On itsenäisyyspäivä. -Kyllähän sen kunniaksi pitää kunnon laukat ottaa! sanon Jessille, ja annan sille laukkapohkeet. Pian metsät ovat yhtä ruskean ja vihreän sekamelskaa, kun kiidämme metsätiellä täyttä laukkaa. Tämän vuoksi Jessi oli niin kiltti...
"... ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa!"
HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!
-Omppu
Vitsit mulla soi toi biisi päässä itsenäisyyspäivänä! Ihan 24/7 : D Ihanaa että muistutit siitä taas.... Onpas ollutkin hajamielisiä tuntilaisia satulahuoneessa... Tai kiireisiä, kun satulat väärillä paikoilla, mutta kiitoksia kun huomasit asian ja järkkäilit ne oikeille paikoille (: Jessihän käyttäyty hyvin tänään ja vähänkö kiva lempinimi olis Jessille toi pikku-myy! Ihana <3 :D Nyt onkin kauniit metsämaisemat maastossa, kun on tullut lunta maahan ja on valosampaa pidempään. Jessikin varmaan tykkäs pikku laukkaspurteista ja ylämäkien kiipeily on hyvää liikuntaa... Vielä kun tulis kunnolla lunta maahan niin pääsisit sen kaa pellolla rämpii kunnon hankeen niin siinä onkin treeniä ponille kerrakseen! ;D Kiva kun muistit itsenäisyyspäivää tämmösellä pikku tarinalla, josta pisteitä: 3 // A
|
|
|
Post by Omppu on Dec 25, 2014 17:28:52 GMT 2
Kävelessäni tallin pihatietä, lumihiutaleita satoi hiljalleen maahan. Viimeinkin, ajattelin. On sitä lunta kaivattukkin. Joulu oli ollut hieman ankea, kun maassa oli ollut vain pieni, ohuen ohut kerros lunta. Ei se silti kaikkea joulutunnelmaa ollut latistanut, ja olin lähtenyt jo aikaisin aamulla tallille. Kun viimeinkin pieni pilkahdus punaista tallirakennusta näkyi metsikön takaa, pinkaisin juoksuun, ja jarrutin vasta tallin pihalla ajatellen, että hevoset voisivat säikähtää. Hengästyneenä kävelin talliin, jossa melkein törmäsin johonkin hoitajatyttöön. "Oih, anteeks, en katsonu eteeni ollenkaa", pahoittelin. "Ei mitään", tyttö vastasi. Hän oli noin 14-vuotias, ja näytti hiukan hämmästyneeltä, tosin myös siltä kuin olisi purskahtamassa nauruun. "Mikä sun nimi on?" töksäytin. "Senja, tyttö vastasi, hoidan Dongoa." "Ai, sanoin, ja hymyilin, Mä oon Omppu, ja hoidan Jessiä." "Hauska tutustua. Ja mul on myös oma poni, Hile", Senja jatkoi. Silmäni suurenivat innosta ja hämmästyksestä. "Oma hevonen! Vau, onnekas!" totesin pilke silmäkulmassa. "Mikä sen nimi on?" jatkoin asiallisemmin. "Hile. Se on rodultaan suomenpienhevonen", Senja vastasi nauraen. Juttelimme siinä niitä näitä, jonka jälkeen Senja totesi, että hänen oli nyt ihan totta haettava Dongo tarhasta. Hyvästelimme, ja jatkoin Jessin karsinan kohdalle. Päätin siivota sen, ja hain talikon ja kottarit. Karsina ei ollut kovin likainen, joten siinä ei mennyt kauaa. Sen jälkeen päätin lakaista tallikäytävän. Tartuin "luutaan" ja kävin raivoisasti pölyisen tallikäytävän kimppuun. Lakaisin, kunnes minua alkoi yskittää. Ei tätä kannata enää jatkaa, ajattelin, ja vein luudan paikoilleen. "Nyt taidan hakea Pikku-Myyn tarhasta", totesin ääneen, otin Jessin riimun ja riimunnarun sen karsinan ovessa olevasta koukusta, ja lähdin lampsimaan kohti tarhoja. Ihmettelin, miksi Senja ei ollut palannut Dongon tarhasta_haku_reissultaan, mutta päättelin hänen lähteneen suoraan talutteluretkelle maastoon. "Jessiii", huutelin ponia, kun pujahdin sisään sen tarhan portista. Eihän tamma tietenkään kehdannut tulla, saati sitten halunnut joutua pyydystetyksi, joten jouduin jahtaamaan ponia kymmenen minuuttia, ennenkuin neiti katsoi arvoisekseen antaa kiinni. "Senkin pikku-vintiö" toruin sitä leikkisästi, kun sujautin riimun sen ponimaiseen päähän, jonka syövereissä se arvatenkin hautoi jekkuja pääni menoksi. Tallissa laitoin Pikku-Myyn kiinni käytävälle, ja hain sen harjat. Jessi steppaili ja pomppi, eikä se ilmeisesti yhtään pitänyt tilanteesta. "Jessi!" komensin napakasti, ja läpäytin sitä kädellä lavalle. Poni pysähtyi, ja kääntyi katsomaan minua korvat hörössä. Se tuntui kysyvän; "Mitäs sää siinä oikein mekastat, en mä mitää tehny." Nauroin ääneen ajatukselle, ja rapsutin sitä korvan takaa. Eihän Jessille voinut OIKEASTI olla vihainen, niin söpö se oli. Jatkoin harjaamista, ja kun olin harjannut Jessin läpi juuri-, pöly-, ja pehmeällä harjalla, puhdistin sen kaviot. Aluksi Jessi oli kuin ei huomaisi pyyntöjäni nostaa kavionsa, ja vain seisoi siinä, kuin ei tuntisi mitään. Otin kuitenkin kiinni sen vuohiskarvoista, ja nostin, jolloin löysimme "yhteisen sävelen" Pikku-Myyn kanssa siinä hommassa. Kun olin puhdistanut kaviot, varustin sen LÄHES vaivattomasti, sillä kyllähän Jessi pullisteli satulavyötä kiristettäessä jonkin verran. Sitten laitoin ponin hetkeksi karsinaan, tarkistin, oliko kenttä vapaa, sekä milloin seuraava tunti olisi. Onnekseni kenttä oli vapaa, ja seuraava tuntikin olisi vasta parin tunnin päästä, missä ajassa ehtisin hyvin touhuta Jessin kanssa vaikka mitä, sillä suunnitelmieni mukaan olisimme kentällä vain noin tunnin. Kävin asettamassa viisi puomia peräkkäin molemmille pitkille sivuille, sekä yhdet viisi lävistäjälle. Noustuani kentällä selkään, Jessi lähti heti kävelemään reippaasti, tikittävin askelin, kuten tavallista. Alkukäynneissä kiersin puomit. Niiden jälkeen aloin tehdä tehtävää, jossa menin pitkät sivut käyntiä puomien yli, (puomeilla nousin kevyeen istuntaan), ja lyhyet sivut ravia, sekä niille pääty-ympyrät ravissa, kevyessä istunnassa. Nostin siis lyhyellä sivulla ravin, jossa Jessi kiihdytti heti kiitoraviin, ja heitti pari pukkia. Istuin kuitenkin raskaasti satulaan, ja pidätin ponia ohjista. Kun Jessi rauhoittui, nousin kevyeen istuntaan pääty-ympyrälle, ja se menikin ihan hyvin, ilman turhia kiihdytyksiä. Siirsin Jessin pitkälle sivulle tultaessa käyntiin, ja kun tulimme puomien kohdalle, tein pienen pidätteen, merkiksi Jessille pysyä käynnissä, ja nousin kevyeen istuntaan. Jessi innostui kuitenkin silti, ja ei voinut olla malttamatta ravata kahden puomin yli, ennenkuin siirtyi käyntiin. Jatkoin samaa tehtävää jonkin aikaa, kunnes vaihdoin suuntaa ravissa lävistäjällä, ja samalla ravasin siellä olevien puomien yli. Toki Jessi vähän kiihdytteli, mutta pääosassa kaikki meni hyvin. Aloin tehdä tehtävää niin, että menin kokonaan kentän ravissa, ja vaihdoin joka toisella kierroksella suuntaa kokorataleikkaalla niin, että samalla ravasin siellä olevien puomien yli. Toki Jessi innostui aikas paljon, ja laukkasi oikean pitkän sivun puomien yli ensiyrittämällä, ja pukittelikin aina välillä, mutta pysyin kuitenkin hyvin kyydissä. Muuten tehtävä sujui hyvin, ja tein sitä aika kauan aikaa, ennenkuin siirsin Jessin hetkeksi käyntiin. Jessi pärski tyytyväisenä, ja taputin sitä kaulalle. Hetken käveltyämme aloimme tehdä samaa tehtävää laukassa. Siitäkös Jessi innostui, ja minulla oli iso pidätteleminen, ettei se pompannut innosta taivaaseen, tai vähintäänkin kaahannut kuin mieli puoli. Kuitenkin, kun homma alkoi sujua, se tuntui aivan ihanalta. Jessi suorastaan lensi puomien yli, ja tuntui kuin pilvilinnani olisivat romahtaneet, kun tajusin, että piti hidastaa, ja tehdä loppuverkat ravissa ja käynnissä. Loppuverkkojen jälkeen, kun olimme kaarrossa, halasin Jessiä pitkään. "Oot maailman paras poni, senkin Pikku-Myy", kuiskasin. Tallissa riisuin Jessin varusteet, kylmäsin sen jalat, ja laitoin sen hetkeksi karsinaan, fleece-loimi päällä, jonka aikana söin evääni, ja annoin Jessille jouluomenan, sekä hieman, ja vain hieman, kauroja. Sitten vein Jessin tarhaan, ja lähdin itse kävelemään kotia kohti ihanan tallipäivän jälkeen.
Anteeks kauheesti, kun tän tarinan kommentointi on tällee venyny mun osalta, kun en oo saanu aikaa Newelle enkä pikseliponeille nyt oikeen yhtään mistään revittyä... Ja kannettava vetää todellakin viimesiään : / Mutta asiaan: Törmäsitkin meidän ahkeraan hoitajatyttöön Senjaan, mukavaa! Kiva, et oot vähän seuraillu minkä nimistä porukkaa täällä pyörii ja näin (: Jessi oli taas oma energinen pikkunen ittensä, vaikka hyvinhän se sua kuitenkin kuunteli ja ei ollu ihan mahdoton :D Tarhasta sen pyydystäminen on aina vähän vaikeeta, mutta jos nyt jotain positiivistä haluaa siinäkin nähdä niin hyötyliikuntaa ja joka kerta se on varmaankin helpomppaa ja helpompaa saada se poni kii nopeemmin : D Teidän ratsastelutkin meni hyvin ja kiva et liikuttelit Jessiä niin se ei oo sitten tuntiratsastajien kaa nii vaikee, niinku se nyt sullakin oli tommonen duracel-pupu... Ihanaa, että pikku-myy sai jouluomenan ja kauraa lopussa ja sulla oli kiva tallipäivä ;D <3 Pisteet: 4 // April
|
|
|
Post by Omppu on Jan 15, 2015 23:00:59 GMT 2
"Ei vitsi, moikka Dulle!" huudahdin nähtyäni tutun, luonnostaan oranssiin vivahtavat hiukset omaavan pään, taluttamassa holstein-tamma Beaa talliin. Tyttö pysähtyi, ja käänsi päätänsä minua kohti. Dullen kasvoilla käväisi hieman hämmentynyt, mutta iloinen ilme, ja lopulta hän vastasi: "No moi Omppu!" Kävelin tytön ja hevosen luokse. "Ei olla nähty pitkään aikaan! Mites uudessa koulussa menee?" sanoin kallistaen hieman päätäni. Tyttö näytti hetken vähän surumieliseltä, mutta pyyhki ilmeensä nopeasti pois, väläytti pikaisen tekohymyn, jonka jälkeen hän vastasi ilmeettömästi: "No... Ihan hyvin, kai..." "Samaa kuin ennenki?" kysyin myötätuntoisesti. "No... Joo...", Dulle sanoi hiljaa, ja käänsi katseensa maahan. "Hei kuule, älä välitä. Mä tiiän miltä se tuntuu, usko pois", lohdutin hieman tekopirteästi. "Ai, onko se sullaki jatkunu?" Dulle kysyi, hiukan voimakkaammin, ja katsoi minua silmiin. "Joo... Ja en mä ees mitää 141 senttii ole, en vain viitti sanoo et en oo ees 140 senttii, vaik täytän koht jo 12-vuot...", sanoin hiljaa, ja oli minun vuoroni kääntää katseeni maahan. "No, kiusaajat on kiusaajia, ne vaan on vähän vammasia ite", Dulle sanoi, ja hymyili. Purskahdimme kumpikin nauruun, josta ei meinannut tulla loppua, kun kerran olimme päässeet alkuun. "No joo. Mut mun pitää nyt taluttaa Bea talliin. Tuutko meidän kaa vähän kouluilee kentälle?" Dulle kysyi viimein, taas hyvillämielin. "Joo, voin mä tulla. Vähän vaihteluu Jessin kaa. Mut sitä kyl pitäs myös vähän kouluttaa...", vastasin hymyillen. "Ai sitäkö sä hoidat? Se on siis ihan supersöpö! Aivan ihana! No, mut voidaanhan me vaik juoksuttaa niitä, siinä voit samal vähä kouluttaa sitä!" Dulle totesi reippaasti. Hymyilin vieläkin leveämmin, jos enää edes pystyin. "Kuulostaa hyvältä!"
Kävin hakemassa Jessin tuttuun tapaan tarhasta, eli jouduin jahtaamaan sitä ainakin kymmenen minuuttia. Sen jälkeen talutin sen omaan karsinaansa, sidoin kiinni, ja aloin harjata sitä, kaulalta lähtien. "Pieni on mun Jessinen, paras pikku poninen, ei puhu eikä pukahda, mut tykkää juuri minusta", laulelin Jessistä keksimääni laulua, juuri kun laskin Jessin toisen takakavion maahan. Jessi pärskähti, ja kuopi etukaviollaan maata. "Kiirehdi nyt, et saadaan tää asia pois päivänjärjestyksestä!" se tuntui sanovan. "En olisi nyt ihan niin varma tuosta tykkäämisestä", kuului Dullen ilkikurinen ääni parin karsinan päästä oikealta. Tuhahdin, ja sanoin muka halveksuvasti: "Ei tuollainen tyttönen sitä voisi ymmärtääkään!" Nauroimme molemmat taas makeasti, ennenkuin jatkoimme hoitotoimenpiteitä. Juuri kun olimme valmiit, saapui Hanna Cicin kanssa maastolenkiltä. Tervehdimme, jonka jälkeen aloimme jutella. "Mites maastolenkki meni?" kysyin. "Ihan hyvin, päästeltiin ihan kunnolla!" Hanna vastasi iloisesti. "Ootteko menossa juoksuttaan heppoi?" Hanna jatkoi kiinnostuneena, nähtyään juoksutusraipat-ja liinat käsissämme. "Joo", vastasimme Dullen kanssa yhteen ääneen. "Mahtuisinko minäkin vielä mukaan Hippi palleroisen kanssa?" Hanna kysyi. "Noo... Olimme kyllä juuri lähdössä, mut-", en kerennyt saada lausettani loppuun, kun Hanna jo lupasi, että hän olisi nopea, ja että hän voisi harjata Hipin vasta juoksutuksen jälkeen. "No okei", vastasimme Dullen kanssa nauraen. Kun Hannakin oli valmis, lähdimme hevosten kanssa maneesiin. Jessi ei millään meinannut tulla maneesiin, vaan jäi juuri sen ulkopuolelle pärskimään ja tanssahtelemaan. "Älä nyt viitti esittää, senkin Pikku-Myy!" komensin Jessiä nauraen. "Että MIKÄ?!" Dulle ja Hanna ällistelivät yhteen ääneen. "Pikku-Myy", vastasin, ja nauroin taas. "Se on Jessille keksimäni lempinimi!" "Söpöä!" Hanna ja Dulle huudahtivat molemmat. "Ja outoa...", Dulle lisäsi, ja me kaikki nauroimme. Lopulta, kun minäkin Jessin kanssa pääsimme maneesiin, aloitimme käynnillä. Jessi ei millään meinannut ymmärtää juoksutuksen ideaa, vaan aina, kun yritin ajaa sitä isommalle ympyrälle, se palasi luokseni. Viimeinkin, kun Jessi ymmärsi idean, aloimme tehdä pysähdyksiä. Aluksi Jessi vain jyräsi eteenpäin, eikä välittänyt pysäytys-avuistani lainkaan. Jouduin siis antamaan alkuun voimakkaampia apuja, ja itseasiassa aika kauankin, ennenkuin Jessi ei jaksanut enää taistella vastaan, vaan alkoi pysähtyä kuuliaisesti, tosin pysähdysten täsmällisyyttä jouduimme hiomaan kyllä hieman! Teimme samaa vielä toiseenkin suuntaan, joka meni jo helpommin, sillä Jessi oli jo, kuten sanottu, ymmärtänyt idean. Yritin myös vähän asetella Jessiä, mutten liikaa, kun juoksutus näytti kerran olevan Jessille suhkot uusi / ei niin paljon harjoiteltu asia. Lopuksi otimme vielä vähän ravia, joka sujui hienosti. Kehuin Jessiä vuolaasti, jonka jälkeen ilman turhia painotteita annoin Jessin kävellä vapaasti. Lähdimme joukolla maneesista talliin. Minä ja Dulle harjasimme hevosemme vain kevyesti läpi pölyharjoilla, mutta Hanna, joka ei ollut kiireessään harjannut Hippiä ennen juoksutusta, jäi hoitamaan Hippiä minun ja Dullen mennessä siivoamaan tyhjiä tarhoja. Niissä olikin hommaa, ja puuskutimme hikisinä, kun olimme saaneet homman loppuun. Sen jälkeen veimme hoitohevosemme tarhaan, jotka olimme laittaneet karsinoihin ennen tallista ulos lähtöä. Jessi, kuten tavallista, meinasi rynnätä portista ulos ennen minua, mutta onnistuin, (juuri ja juuri), pidättämään sitä tarpeeksi. Menin lakaisemaan vielä tallikäytävän, ja siivosin Jessin karsinan, jonka jälkeen menimme kaikki, minä, Dulle, Hanna, ja Senja, joka juuri oli tullut tallille, puhdistamaan minä, Hanna, Senja ja Dulle hoito,- Senja myös oman,-ja Hanna myös ylläpitohevosensa varusteita. Juttelimme hyväntuulisesti kaiken maasta taivaisiin, ja meillä kyllä juttua riitti. Kaikki puhuivat toistensa suuhun, ja pari kertaa syntyi myös vähän pientä kränää, muttei mitään sen suurempaa, ja pääosin meillä oli oikein hauskaa. "Voi, onpa kello paljon, mun pitää mennä!" Hanna huudahti viimein. "Mä voin tulla samaa matkaa", totesin minäkin, ja nousin. "Ja mä", Dullekin yhtyi. Sanoimme moikat Senjalle, sekä tietenkin omille hoitohevosillemme, (sekä Hanna myös ylläpitohevoselleen, Cicille), ja lähdimme kaikki kolmisin kohti omia kotejamme.
Voi vitsi tajusin äskön, kun selailin tänne alaspäin nänitä tarinoita, et sähän oot kirjottanu jo vaiks kuinka monta tarinaa Jessille! Tää on viides, hienoo :D Ja taas rupes ärsyttää ihan sikana, et mulla ei oo kunnon konetta et voisin tehä newen sivui ja tehdä kaikkee tän tallin hyväks... Ja liian vähän rahaa korjata tilannetta, möh :/ Mut nyt tähän tarinaan, enkä vatvo omia juttujani sulle :D : Ihan alkuun pakko sanoo, että tosi hyvää vuoropuhelua! Kiinnostavaa, aidon_olosta, jota vois kuvitella kahden ihmisen oikeesti irl keskutelevan. Ei mitenkään tylsää tai väkisin väännettyä, niinkun joskus tarinoissa huomaa vuoropuhelun olevan... Ei millään pahalla ketään kohtaan siis :D Kiusaaminen tosin jonkun pituuden takia on typerää ja tosi surullista jos joku sellasta oikeesti kehtaa "harrastaa"... Jokainen ihminen on erilainen ja uniikki, eikä "oikeeta pituutta" ihmisillä ole! Jotkut on lyhyitä ja jotkut pitkiä ja sillä sipuli :D Ja joidenkin vaan "täytyy" jäädä poniratsastajiks, kauhee taakka kyllä kannettava pakko myöntää :P Mutta onneks sulla on Dulle kuitenkin kaverina ja voitte yhessä pyöriä tallillakin ja unohtaa ikävän koulunkäynnin (: Teillähän suju hyvin Jessin kanssa juoksutus, vaikka tosiaan sitä ponia ei varmaankaan ole paljon juoksuteltu... Sen kanssa ei mitään ihmeellistä ole tehty ratsastuksen ohella, kun se on vähän jääräpää niin kukaan ei oikeen oo jaksanu keskittyä ponin kanssa mihkään vaikeempaan, laiskoja ihmisiä täällä :D Hyvä et myös meidän lihapulla Hippi pääsi juoksutukseen mukaan, koska se tarvii kyllä liikuntaa ain kun vaan mahdollista... Niinkun pikku-myykin :D Kiitos muuten että puhdistitte varusteita ja siivoilitte vähän karsinoita, siitä on aina apua tallityöntekijälle (: Pisteitä voisin sitten antaa mukavan pituisesta, puhtaasta tekstistä ja kaikinpuolin hyvästä tarinasta: 4 // A
|
|
|
Post by Omppu on Jan 30, 2015 18:04:48 GMT 2
Hyppelyä Jessin kaa!
Eli tuossa linkki piirtämääni kuvaan, ihanaa, oikeesti, sain laitettuu kuvan, vaikkaki linkillä:D<3! Oli tosi kiva päivä, hypeltiin vähä pikkumyyn kanssa:D! Jessillä kyl vaan ruutia innokkuutta esteillä riitti, ja kuten kuvasta näkyy, pomput oli kyl välillä vähän turhankin korkeita, ja mulla oli aikas kova työ Jessin hillitsemisessä... :-D Tässä mietinkin, että Jessillä kyllä sitä innokkuutta ja kapasiteettiä riittäis vaikka kuinka korkeille! :-) Hiano pikkumyy :D!Ui jui jui, kylläpäs se Jessi pomppaakin korkeelle! Vaikka tossa onki vaa pikkunen ristikko :D Jessi on kyllä oikee estehirmu rakettiponi ja puomeillakin se jo on ihan innoissaan yleensä... Hieno piirros ja hyvä et nyt kuitenkin sait sen linkkinä, kun ilmeisesti sulla oli noiden kuvien kaa jotai vaikeeta aluks... Jessi näyttää ihan omalta shetumaiselta itteltään tossa (: Pisteitä: 3 // A
|
|
|
Post by Omppu on Mar 23, 2015 15:25:28 GMT 2
Nappasin Jessin vaaleanpunaisen riimun olalleni. Tuntui ihanalta olla pitkästä aikaa Newerrassa. Tuuli oli yltynyt kovaksi ja kylmäksi, joten olin napannut kotoa liivin paksun hupparini päälle. Ratsastushousut kuuluivatkin vakiokalustooni, muita housuja nyt en ikinä tallille laittanutkaan. "Jessi-ponii", huutelin Pikku-Myytä tarhan portilta. Ei näkynyt mitään. Tavalliseen tapaansa laitumen toisessa päässä, ajattelin myrtyneenä, ja lähdin kävelemään kohti tarhan laitimmaisia reunoja. Viimein löysin Jessin, tarhan kauimmaisesta vasemmasta kulmasta. Otettuani tamman kiinni poni tallusteli vierelläni reippasti eteenpäin, näyttäen tyystin syyttömältä. "Jahtasin sua kymmenen minuuttia", mutisin. Tallissa laitoin Jessin vaihteeksi kiinni käytävälle, ja hain Pikku-Myyn harjat, jolloin huomasin, että ponilla olisi tunti puoli kolmelta, ja heti sen jälkeen varttia vaille neljältä. Ei siis tänään liikutuksia. Karvoja lensi pahasti, hetken kuluttua itseasiassa vaatteeni olivat ihan vaaleanruskean talvikarvan peitossa. Niinpä harjasin vain pahimmat kohdat Jessin karvapeitteestä. "Moikka", kuului ääni takaani. Käännähdin nopeasti ympäri, ja näin Dullen. "Heippa", tervehdin nopeasti, ja aloin liu'uttaa kättäni Jessin etusta alaspäin, kavioiden puhdistuksen merkeissä. "Mites menee?" Dulle jatkoi, ja jäi katselemaan taisteluamme, nostaako poni kavionsa, vaiko ei. "Ihan hy,- JESSI!" minulta jäi lause kesken, kun Jessi hyppeli kolmella jalalla sivuaskelia, niin, että melkein tallasi jalalleni. Päästin kaviosta irti, mutta nostin sen ylös samantien uudelleen. Lopulta, kun kaikki kaviot oli putsattu, vastasin vinosti hymyilevälle tytölle hengästyneenä; "Ihan hyvin." "Siltä näyttää", Dulle totesi huvittuneena, ja huitaisin hänen suuntaansa hanskoillani. "Mites sulla?" "Iha ok", Dulle vastasi, "täs ajattelin hakee Bean tarhasta." "Kiva. Mä ajattelin täs vaa hoitaa tän... tän Pikku-Riiviön", vastasin Dullelle mulkaisten Jessiä "riiviö" sanan kohdalla, "meinaan ku sil on tunti puol kolme." "Paljo kello muute on?" Dulle kysyi. "Kymment vaille kaks", vastasin vilkaisten turkoosia rannekelloani. "Okei", tyttö vastasi, "on siis vielä jotai vartti aikaa, et tuntilaine tulee." "Jep, voisin varsin jättää ponin karsinaan ja pistää loimen päälle, ettei ehdi sotkee itteään enne tunnin alkua", totesin mietiskellen, ja lähdin etsimään Jessin fleece-loimea. Lopulta se löytyi, loimenkuivatustelineestä. Loimitin hoitsuni, ja laitoin sen karsinaansa. "Hyvä et laitoit loimen", Dulle totesi Jessin piehtaroidessa karsinassaan, "olis sotkenu ittensä totaalisesti." Sitten Dulle lähti hakemaan Beaa tarhasta, ja minä jäin lakaisemaan tallikäytävää. Sainkin sen valmiiksi juuri parahiksi, kun Dulle käveli sisään, levollisen näköinen Bea perässään. "Ei varmaa steppaile hoitaes ku Pikku-Myy", totesin tuijottaen, kun Bea nosti kavionsa, heti kun Dulle otti kaviokoukun käteensä. Puhdistuksenkin aikana tamma seisoi rauhallisesti, tosin korvat kääntyillen valppaina, kuunnellen Jessin karsinasta kuuluvia ääniä. Tuntilainen ähisi ja puhisi kiristäessään shettiksen satulavyötä. Olin tarjonnut apuani, mutta tuntilainen, Meeri nimeltään, oli halunnut suoriutua itse. "Ajattelin mennä eka vikeltämään, mut juoksuttaja puuttu", Dulle sanoi minulle, kun Bea oli valmis, varusteita lukuunottamatta, "voisitsä tulla juoksuttaan?" "Okei", vastasin. Varustimme Bean yhteistuumin, jonka jälkeen lähdimme kaikki kolme kohti maneesia, Meerin ravatessa Jessillä Aprilin opastuksella kentällä. Oli tosiaan ihanaa olla Newessä taas! - Omppu
Joo tosiaan luin tän tarinan itseasias jo eilen, mut olin sit liian väsynyt kirjottaan mitään järkevää kommenttia niin päätin säästää huomiseks, eli täks päiväks :D Ihanan jotenkin tämmönen ratsastuskoulu_tyylinen tarina oikeen, kun Jessi oli menossa tunnille ja sä harjailit sen kuntoon tuntilaiselle yms. Ja hyvä et laitoit tosiaan ton loimen, koska muuten ois mennyt harjialut ihan turhaan! Pikku-Myy halus heti saada turvallisen suojaavan karsinan_alus möhnäkerroksen päälleen kun oli harjattu :D Pystyin niin kuvitteleen ton kohdan, kun katot kuinka Bea nostaa kavionsa ihan nätisti ja sä joudut aina tappeleen Jessin kanssa. Ja tuntilainen puhisee karsinassa, kun Jessi pullistelee minkä kerkiää, voi ei! Ihana mielikuva : DDD Ja Dulle pääs vikeltään, hauskaa (: Ja onneks menitte maneesiin, sillä kentälle ois ikävä tippuu kuraan, kun taspaino pettäis... Mukava kun kirjottelit taas, vaikka pitää ihan hävetä silmät päästään, kun en oo ehtiny tätä kommentoida aijemmin... Toivottavasti kuitenkin näistä pisteistä on jotai "helpostusta" :D 4 pistettä. // April
|
|
|
Post by Omppu on Apr 7, 2015 15:09:53 GMT 2
Tänään olin siivoamassa taukotupaa, kun huomasin jotain; Valokuvan. Enkä mitä tahansa valokuvaa: valokuva esitti Jessiä varsa-aikoinansa, 2-kuukautisena! En voinut uskoa Jessin olleen vielä nykyistä suloisempi; se tuntui mahdottomalta, mutta nähtyäni sen kuvan, täytyy myöntää, että sydän kerrassaan suli!
Jessistä löytynyt varsakuva. Pikku-Myytä siis ratsastelinkin tänään, käytiin laukkamaasto, ponilla on nyt kyllä kevättä rinnassa! Hyvin meni, hoitelin Jessiä siinä samalla. Putsasin myös karsinoita, ja kantelin vesiä tarhoille. Tein muuten tamman kevätinnostuksesta pikku runon:
Jessi laukkaa, sen pieni sydän hakkaa, alkaahan jo olla kevät!
Poni rientää innoissaan, talvikarvaa ei melkein yhtään turkissaan, alkaahan jo olla kevät!
Kukat pian kukkii, sitä tamman suuret silmät tutkii, alkaahan jo olla kevät!
Pikku-Myy tietää sen, on ainutlaatuinen, siinä se on oikeassa niin varmasti kuin kevät on tulossa!- OmppuPs: Tiedän ettei kuva näytä valokuvalta, mutta ainakin Jessin olisi tarkoitus näyttää varsalta!Ihanan kuvan löysit Jessistä! Onhan se ollut oikee söpöli <3 : D Ja kevät, kevät, kevät <3<3<3<3 Ihanaa, kun tulee lämmin ja aurinko paistaa (: Söpö merkintä ja runo ja toi piirros/valokuva, pisteitä 3 // April
|
|
|
Post by Omppu on Aug 8, 2015 11:31:50 GMT 2
Newessä. Again :D
"Jos uskallat viel kerranki kaataa mut kumoon, tulee tupenrapinat", uhkailin mutaisena pienelle shetlanninponille, joka nyt viattoman näköisenä köpötteli vierelläni riimunnarun päässä. Jessi oli lähtenyt yhtäkkiä jostain ihmeen päähänpistosta laukkaamaan täysillä jonnekkin, kun talutin sitä tallille päin. En ollut osannut varautua, ja olin kaatunut päistikkaa sateen synnyttämään kuralätäkköön. Pian olin löytänyt ponin metsän reunasta tuhoamasta voikukkasatoa. Laitoin tamman kiinni käytävälle, ja hakaisin sen harjat. Olin ostanut ponille uuden pinkin riimunkin, jossa oli pääkallon kuvia, jonka nyt laitoin roikkumaan karsinan oveen. Tietysti Jessi oli piehtaroinut, oikein kovastikkin, näemmä. Voi kun kiva. "Että mulla on ihana hoitsu", mutisin itsekseni, kun aloin tehdä tuttavuutta kumisuan kanssa. Lopulta päätin pestä ponin, niin likainen se oli. Pihkassakin vielä, hinkutettuaan kaulaansa johonkin puuhun. Käytin tehokkainta shampoota, jonka omistin, ja Jessistä tuli todella puhdas ja kiiltävä. Ei olisi tunnistanut samaksi poniksi. Selvitin vielä takkuiset hännän ja harjan, joihin lotrasin puoli pulloa selvitysainetta. "Myönnettäköön, olet paras", huokaisin, kun shetlanninponitamma katsoi minua ihanimmalla koiranpentukatseellaan, ja annoin pusun Jessin samettiselle turvalle. Käväisin katsomassa, oliko Jessillä tänään tunteja. Oli ollut, kymmeneltä, muttei olisi enää. Päätin kuitenkin armahtaa Jessiä, enkä mennyt ratsastamaan sillä, koska olihan tuntiponin elämä rankkaa, se ansaitsi hyvin yhden puolivapaapäivän. Sen sijaan vaihdoin sen päähän uuden riimun, otin varmuudenvuoksi vielä ketjuriimunnarun, ja lähdin sen kanssa tallista ulos. Aijoimme mennä maastolenkille taluttaen. Kun pääsimme polulle, Jessi tiiraili ympäristöä kiinnostuneena. Päätin mennä rämpimään umpimetsään ponin kanssa. Ainakin se joutuisi käyttämään lihaksiaan enemmän. Pian vastaamme tuli jonkinlainen kivikkoinen rinne. Kiersimme sen, sillä Jessi voisi hyvin astua siellä kiviä väistellessään eilen kolautetun, melkein murtuneen pikkuvarpaani päälle, enkä sitä halunnut. "Joku toinen kerta, poni", lupasin Jessukalle. Kiertelimme maastossa eri polkujakin, ja meillä oli oikein mukavaa, pitkästä aikaa hoitoponini kanssa kaksin metsässä. Love it <3 Jessi oli innokas, tutkaili tutkailemistaan, pitihän sitä hoitajan hiuksiakin maistaa. "Joo joo Jessi, minä se olen, ihan varmasti", nauroin, ja pörrötin tamman vasta selviteltyä harjaa. "Sori, että olen ollut poissa", lisäsin vielä, ja halasin ponia tiukasti.
Lyhythän tästä tuli, mutta annattehan anteeksi ;) Sori etten ole hoitanut Jessiä, oman IRL-ponin kanssa on pitänyt paljon kiirettä...
- Omppu
Joo ei mitään, vaikka et oo kirjotellut, koska oma oikee poni nyt on mitä parhain syy, jos multa kysytään! Oon ihan kade oikeestaan, oot onnekas tyttö :D Jessi se ei vaan osaa käyttäytyä näköjään... Voin kuvitella sitä ketutuksen määrää, kun makaat kuralätäkössä ja Jessi vaan vetää jossain ojassa voikukkia naamaan : DDD Mutta onneksi omistat hyvät hermot ja tehokasta shampoota, joka tehoaa poniin kuin poniin! Ja pihkaan... Jaiks, varmaan vaikeesti lähtee pihka kyllä karvasta : D Toi uus riimu on varmaan nam <3 Kiva, kun kävit Jessin kanssa metsässä vähän rämpimässä, se tekee sille tosiaan hyvää. Ja ehkäpä se oli laatuaikaa hoitsun kanssa nyt ainakin (; Tosi kivaa kuulla kuulla sustakin taas ja lukee tämmönen lyhytkin pätkä Jessin ja sun puuhailusta (: Pisteitä: 2 // April
|
|
|
Post by Omppu on Sept 18, 2015 23:45:10 GMT 2
Ponin kaviot rummuttavat tasaisesti hiekkakenttää. Jessin korvat ovat hörössä, huomio on keskittynyt pieneen pystyyn suoraan edessä. Punavalkoiset puomit kohoavat edessämme, ja nousen kevyeen istuntaan - Seuraava asia onkin tutustuminen hiekkaiseen isänmaahan, kun lennän tolppien ja puomien sekaan. Poni viilettää pitkin kenttää ohjat roikkuen. "Älä lähde hyppäämään ennen ponia", Dulle hymähtää kentän toisesta päästä, Dongon selästä. Saana hytkyy pidätellystä naurusta kentän laidalla. "Ai, ihanks tosi?" jupisen Dullelle. Jessi on pysähtynyt, ja näyttää nauravan vahingoniloisesti. Jessi löntystelee kiltisti luokseni korvat hörössä. "Ollaanpa sitä nyt enkeliä", tuhahdan tammalle, joka puhaltaa hellästi ilmaa kädelleni. "Hei Saana, toisen vahingolle ei saa hytkyä", huomautan noustessani Jessin selkään. Tyttö heilauttaa kättään laiskasti. "Ratsastusvirhe se oli." "No, ratsastusvirheelle sitten", tuhahdan. "Viitsisiks muuten korjata ton esteen takas hypättävään muotoon?" "Ok", Saana vastaa, ja lähtee käppäilemään kohti epämääräistä kasaa, joka on erikoista kyllä joskus ollut siisti este johteineen kaikkineen. "Thanksistä", kiitän kerätessäni ohjia uudelleen. Kun Saana on saanut esteen korjattua, olen lähdössä ratsastamaan sitä kohti, mutta Dulle kiilaa eteeni. "Vuorotellen", hän toteaa virnistäen, ja nostaa laukan. Dongo laukkaa verkkaisesti, näyttäen nukahtavan kohta pystyyn. Dulle yrittää hoputtaa sitä, mutta liian myöhään, ja vuonis kieltää. "Älä anna ponin mennä liian laiskasti", huomautan Dullelle vahingoniloisesti, ja nostan laukan, ravattuani Jessillä pari ympyrää. "Ja tällä kertaa mennäänkin yli", mutisen ratsuni kaulalle. Hoputan Jessiä ehkä vähän turhankin paljon, ja se lähtee kovaa vauhtia estettä kohti. Tällä kertaa sillä ei ole aikomustaan kieltäytyä, ja ylitämme viisikymmensenttisen pystyn ilmavalla loikalla. "Bravo!" Saana hurraa. Nyökkään häntä kohti juhlavasti, ja ojennan raippakäteni suoraksi sivulle. "Meille riittääki jo tältä päivältä", totean, ja taputan Jessiä kaulalle hyvästä työstä. Tarkoitus olikin mennä reilusti vajaa tunti, sillä tammalla olisi töitä ratsastuskoulun osalta vielä myöhemmin. Dulle ja Dongokin pääsevät esteestä yli ensiyrittämällä, ja loppuverkkojen jälkeen talutamme hoitoponimme talliin. "Ensi kerralla; ei kieltoja", vannon Jessille kylmätessäni sen jalkoja letkulla esteharjoitusten vuoksi. "Hyvä idea", Dulle huikkaa käytävältä. Tyttö hieroo linimenttiä Dongon jalkoihin, ruunan näyttäessä tyytyväiseltä. Saana harjailee Rommia toisessa pesarissa. Jessi vaikuttaa yhä pirteältä, ja on jatkuvasti hamuamassa taskujani. "Siellä on sinulle jotakin, kyllä vain", myönnän ponille nauraen, "-mutta saat herkut vasta myöhemmin." Dullen ja itseni viedessä poneja tarhoihin, Saana lähtee Rommin kanssa maastoon. "Ole varovainen", Dulle muistuttaa tyttöä katsellen huolestuneena ylipirteän näköistä Rommia. "Äh, kyllä me pärjätää", Saana vastaa. "Otetaa iha rauhassa." Dulle pyöräyttää silmiään, mutta nyökkää, ja huiskutamme ratsukolle kaksikon kadotessä metsän siimekseen. Dongo tökkää Dullea turvallaan. Eiköhän jo lähdetä, se tuntuu sanovan. Tyttö katsahtaa kummastuneena vuonikseen, mutta naurahtaa sitten. "Mennään mennään." Päätämme puhdistaa tarhoihin viemisen jälkeen hoitoponiemme harjat, ja istuudumme ulos tallin seinän vieressä olevalle penkille. "Keuhkoni pölyttyvät", huokaan köhien. "Sellaista se hoitajan elämä on", Dulle vastaa keskittyneenä pölyharjaan. "Keuhkojen tyhjentämistä ja pölyttymistä? Voi, miks ryhdyinkään tähän lajiin. Olis pitäny valita aikoinaan pitsinnypläyskurssi, eikä sitä hiton alkeisleiriä", voivottelen, ja Dulle tyrskähtää. "Mikä kamala kohtalo." "Niinpä. Altistumista Jessin söpöydelle sekä ystävällemme astmalle." "Anteeksi, mutta onko astma ystävämme?" "Joo. Kutsuin sen tänään iltäpäiväteelle, kai säkin tulet?" tiedustelen vakavaa ilmettä tavoittelevalta Dullelta. "No mutta, tottakai. Pyydetään diabeeteskin mukaan", Dulla tuumaa. "Hyvä idea." "Mut ei tämmösil asioil sais oikeestaa leikkiä", Dulle toteaa hiljaa. Katsahdin Dulleen tuntien pienen omantunnon pistoksen rinnassani. "Niin... Mut eihän me pahasti vitsailtu, oltiin vain ystävällisiä taudeille." Dulle kohauttaa olkiaan. "Sun kans ei voi puhuu sitte mistää vakavasti." Harjat puhdistettuamme käväisemme täyttämässä hevosten juoma-astiat, ja autamme maastolenkiltä palailevaa Saanaa Rommin hoitamisessa. "Mun pitää varmaa jo lähteä", totean huokaisten hiukan surumielisesti Dullelle ja Saanalle. "Okei. Mäkin varmaan lähden pian", Dulle virkkoo, ja Saana nyökkäilee. "Mun pitää viel puhdistaa Rommi-ponin varusteet, lupasin Aprilille viime kerralla", viimeiseksi mainittu sanoo. Toivotan muille kahdelle heipat, ja lähden kävelemään kohti kotia, uudet ihanat tallimuistot päässäni vilisten.
Nyt kyllä nolottaa, kun oot kirjottanu tän tarinan joksus syyskuus ja mä vastan nyt marraskuus! Oon kyllä nyt kun vilkasin tätä tarinaa uudestaan niin lukenu tän kyllä joskus, mutta kommentointi on ilmeisesti jääny... Joskus luen näitä tyyliin töis jos on tosi tylsää ja siellä en jaksa/ehdi kommentoida : D Mutta tarinaan: Hauskaa, kun olitte kaikki kolme kentällä tosin vain kaksi ponein, mutta kuitenkin (: Ja pitää aina päästä sanomaan! Kosto on suloinen ilmeisesti :D Mutta hyppäshän se Jessikin sielät sitten ja Dongo laiska peruna... Hyvä, kun muistit, että kummallakin ponila on tuntihommiakin varmaan vielä edessä niin ei knnata niitä poneja puhki ratsastaa : D Hyvä tuo keskutelu teillä Dullen kanssa lopussa, tulee mieleen juurikin semmoinen kahden hyvän ystävän tyhjänpäiväinen lärpätys, joka on ihan tyhjänpäiväistä ja kuitenkin niin tärkeää <3 En huomannu kirjotusvirheitä, kun yhden, joten hyvä se ja kiva, kun jaksoitte putsaa noi harjat, kun se ei ole kenenkään lempipuuha tallilla, mutta joku sen kuitenkin joskus joutuu tekemään... Siis te ihanat hoitajat :P Jeps jeps, varmaan seuraavan kerran luen sun kirjotuksia Kolkon päikystä ja vähän jo kyllä suorastaan jänskättää mitä sä sn jäätävn ison boulognenhevosen kaa teet...? : D Mutta joo pisteitä sit tästä: 3 // April p.s. ja jos tossa^ on kauheesti kirjotusvirheitä nii syytän siitä mun uutta konetta jossa on oudon tuntunen näppäimistö kirjottaa : D
|
|
|
Post by Omppu on Dec 10, 2015 18:03:49 GMT 2
Oli rauhaisa iltapäivä. Talli pilkotti puiden lomasta lähestyessäni päämääräni. Vedin pipoa enemmän korvien päälle pakkasen kiristyessä. Idyllinen tallipiha oli vihdoin edessäni. Katsoin ympärilleni. Siiri Mäkkärin kanssa hoitopuomilla. Rapsutuksia kerjäävä Nuudeli. Vapaana pihalla jolkotteleva Jessi. Hetkinen... VAPAANA PIHALLA jolkotteleva Jessi?! "Poni on irti!" julistin tallista astelevalle Roosalle. "Voi himskatti tonkin tamman kaa", hän kirosi hiljaa, ennen hurjaa pyydystysjupakkaa.
Poni ei olisi millään antanut kiinni, vaikka yritimme kuinka olla ovelia. Tilanne kuitenkin päättyi siihen, että hiivin heinäkärrystä tippuneita heiniä rouskuttavan Jessin lähelle, ja nappasin sitä harjasta kiinni, Roosan kiireenvilkkaa kiikuttaessa minulle riimun (pääkallokuviot olivat hyvä valinta). "Anna poni olla viimenen kerta", varoitin tammaa taluttaessani Jessiä talliin, en ensimmäistä, enkä viimeistä kertaa.
Nyt Jessi oli taas lauhkea kuin lammas. Tai no, JESSIKSI lauhkea kuin lammas. Pikemminkin tässä tapauksessa se oli kokenut muutoksen ylivilkkaan pirullisesta hyppyoravasta kujeilevaan maaoravaan. "PONI!" käskin Jessiä kipakasti sen vain kääntyillessä ja vääntyillessä kumisualla harjatessani. Poni rauhoittui vähän, muttei kestänyt kauaa uuden kohtauksen aloittamiseen. "Voi sun kanssas", huokailin. Silloin muistin, että kohtapuolin alkaisi pikkuruisten talutustunti. Arvatenkin Jessi olisi mukana, mutta kävin vielä tarkistamassa. Aivan, Lotta-nimiselle tytöllehän se oli merkattu.
"Nää on kyl mun mielest aik hyvät", totesin saparopäiselle pikkutytölle Jessin selässä, mitattuani jalustimet. Talutustunti oli alkamassa. "Jos ootte valmiita voitte lähtee uralle", April sanoi meille. Lähdin taluttamaan hiukan uhmakkaan näköistä Lottaa. "Mä haluun sitte laukata!" hän totesi rohkeasti. "No, se riippuu Aprilista", vastasin pikkuiselle, ollessani aika varma ettei April lupaa vielä Lotalle antaisi.
Tunnin aikana harjoiteltiin lähinnä yksinkertaisimpia ratsastusradan teitä, kuten pääty-ympyröitä ja kokorataleikkaata. Lotta oli hyvin tyytymätön, kun oli saanut kielteisen vastauksen laukkapyyntöönsä. "Ihan mälsää", kuului kommentti. "Ehkä sitten ens kerral", yritin parhaani mukaan lohduttaa tyttöä. Onneksi Lotta kuitenkin innostui, kun tunnin lopulla April antoi luvan ravata pitkän sivun niin kovaa kuin pääsisi. Maiskautin Jessille, ja se lähti innokkaasti liikkeelle. Hoputettuani vielä vähän lisää, myös minä juoksin minkä jaloistani pääsin, Lotta hytkyi selässä kuin hullu. Jessi nosti vahingossa laukankin. "Wuhuu!" Lotta kiljui iloisena. Nauraen pidätin Jessin kuitenkin ravin kautta käyntiin. "Taisit sittenkin saada tahtosi läpi", hymyilin Lotalle pilke silmäkulmassa.
|
|