|
Post by Liisa on May 1, 2014 13:42:26 GMT 2
Tulin perjantaina tallille jo 11, koska ei ollut koulua. Menin suoraan Bean karsinaan ja talutin tamman tarhaan jotta voisin siivota karsinan. Menisin tunnilla tänään Kidillä, mutta menemme silti Bean kanssa maastoon, tosin taluttaen. Yhtäkkiä April taluttaa Käpyä käytävällä suoraan Bean karsinan ohi, ja Bea hirnahtaa Kävylle iloisesti. -Moi April! mä en muistanutkaan et Käpykin asuu Newerrassa. Tuleeko se tänään tunnille? kysyin. -Moi Lissu, ei Käpy tällä kertaa tule, mutta ensiviikon yleistunnille se tulee. Tänäänhän on se estepainoitteisempi, April vastaa. -Okei. Jatkan nyt Bean hoitamista enkä kysele sen enempää, naurahdin ja jatkoin karsinan siivoamista.
Tunnin kuluttua olin valmis ja hain Bean tarhasta, harjasin sen ja lähdimne metsäpolulle. Menimme järvelle ja se kannatti, koska siellä oli tosi kaunista. En viitsinyt vielä kahlatakkaan vedessä, sillä olin ollut nuhainen ja minulla oli yskääkin. Kävelimme takaisin tallille ja menin valmistelemaan Kidiä tunnille. Se oli minulle aika tuntematon hevonen ja se yritti näykkäistä parikin kertaa, mutta onnistuin aina väistämään. Millainenhan tunnista tulee sinun kanssasi? kysyin hevoselta.
-Hienoa Hanna, älä päästä sitä ryntäämään Lyydi! kuului maneesissa kesken tunnin. Minä olin saanut siis Kidin, Hanna Jessin, Chappe Nalan ja Lyydi Dongon. Yhtäkkiä Kid nosti laukan ja ihmeen kaupalla pysyin selässä, mutta luulin silti tippuvani. Onneksi sain taas Kidin ohjista kiinni, ja sain sen hidastettua. -Hienoa Lissu, hyvä ettei käynyt kuinkaan, April sanoi minulle helpottuneena äskeisestä episodista. -Niin, se oli kyllä aika menoa, naurahdin. Tunti kesti vielä 20 minuuttia. Sitten menin hoitamaan Kidin ja kävin antamassa Bealle vielä omenapalan ja sitten äiti tuli hakemaan minut ja lähdin kotiin.
Hauskaa et kirjotit tosta tunnista, jossa menit Kidillä, vaikka se aika hurja olikin varmaan verraten Bellaseen :D Ja Käpsykin sun tarinas vilahti, mukavaa huomata, että tunnistit meidän uuden riiviön :D Ei vaan, eiköhän sen kanssa ala pian sujuu... Tosin estetunnilla se voi olla joo aika haastava :D Maastossa kyllä kannattaa ehdottomasti tähän vuodenaikaa, just nyt, käydä, koska siellä on ihan sika nättiä! <3 Uimaan ei varmaan vielä uskalla juu, mut rannassahan voi käydä ihailee vaiks auringonlaskuu (: Mukava tarina, johon mahtu hirveen paljon taas jotenkin, vaiks tää oli näin lyhyt :D Mutta ei siin mitään, kiva jos osataan tiivistää. Ite en sellasta taitoo haltsaa :D Pisteet: 3 // April
|
|
|
Post by Liisa on May 12, 2014 18:02:31 GMT 2
Heräsin lauantai aamuna tosi myöhään, vasta kello 12. Mutta minkäs sille mahtaa, että on muutakin elämää. Kävelin alakertaan ja otin jääkaapista banaanin ja söin sen. Sitten menin pukemaan tallivaatteet päälleni ja lähdin pyöräilemään tallille. Matkalla Hanna tuli vastaan ja pyöräilime yhdessä. -Moi Hanna! minä sanoin iloisesti. -Moi! Hannakin sanoi. -Menetkö katsomaan Pikoa? kysyin. -Joo. Mistä arvasit? tyttö nauroi. -Kukapa ei arvaisi. Hei, pyöräillään kilpaa tallille! sanoin ja olin jo pyöräilemässä kaukana.
Kun saavuimme Hannan kanssa tallille, olimme jo taluttamassa pyöriä, kun April tuli vastaan. -Moi tytöt. Näytätte ihan läähättäviltä koirilta, April naurahti. -Heh, pyöräilimme kyllä aika lujaa vai mitä Lissu? Hanna hymyili. -Jep, se oli kyllä aika menoa, sanoin ja yhtäkkiä puhelimeni alkoi soimaan. -Lissu puhelimessa. Ai moi äiti. Joo tulen silloin kotiin. Ja tulen sitten neljältä takaisin tallille, puhuin puhelimeen. -Minun täytyy pyöräillä äidin työpaikalle kahdelta, mutta nyt menen Siivoamaan Bean karsinan, sanoin ja muut tytöt kuiskailivat jotain.
Bean karsina oli todella likainen, joten hain kottikärryt ja talikon ja aloin siivoamaan. Kahdelta olin valmis ja lähdin pyöräilemään kohti äidin työpaikkaa, keskustan kauppakeskuksen kahviota.
//jatkan loppuun myöhemmin//
|
|
|
Post by Liisa on May 20, 2014 16:43:49 GMT 2
Äidin työpaikalla minun joutui leipoa kakkuja sun muita herkkuja. Lähdin jo ennen neljää tallille, ja äiti lähti autollaan kotiin. Kun tulin pihalle, huomasin, että pyöränrenkaani oli rikki. Onneksi vieressä oli pyöräkauppa ja hain sieltä uuden renkaan. Olin oppinut rakentamaan, koska isäni oli opettanut minua, mutta hän on jo kuollut. Minulle tuli yhtäkkiä mieleen Piko. Ei, en saa ajatella sitä nyt, mutta Hanna oli poissa tolaltaan. Ehkä voisin piristää häntä jotenkin, ajattelin itsekseni.
Kun tulin tallille, siellä ei ollut ketään, joten päätin mennä taukotupaan hakemaan evästä. Kun avasin tuvan oven, niin... -Hyvää syntymäpäivää Lissu! kaikki huusivat. Miten olinkaan unohtanut oman syntymäpäiväni? Paikalla oli kaikki hoitajat, äiti, April, Olivia ratsastuksenopettaja ja monia muita. Chappe ojensi minulle kortin jossa luki: Lissu, onnea 13-vuotis syntymäpäivän johdosta! löydät lahjasi, kun menet tallin takana olevalle vanhalle tarhalle. Katsoin kaikkia ja lähdin kävelemään tallista pois, ja kaikki muut seurasi minua, kuin koirat.
Tarhan luona ei ensiksi ollut mitään, mutta sitten aidalle ravasi iso hevonen. -Tämä on sinun hevosesi, Mara! Hanna sanoi. -Oikeasti? kuka sen osti? kysyin ihmeissäni. -Minä, kuului äidin ääni ja juoksin halaamaan häntä. Chappe ja Lyydikin saapui paikalle ja kiitin heitäkin. Jäin hetkeksi Maran luo ja katselin sitä. Se oli kiltin näköinen Poitounhevosruuna, ehkähieman iso mutta ei se haitannut minua. Mara majoittuisi Newerraan yksityishaun päätyttyä, ellei tule muita hakuja. Sitten kävelin takaisin taukotupaan.
Kaiken sekamelskan keskellä huomasin yksinäisen tytön istumassa sohvalla ja hän näytti ajattelevan jotain. -Moi, saanko istua tähän? kysyin tytöltä. -Joo. Minä olen Senja ja hoidan Dongoa. -Kivaa. Dongo on kyllä ihana. Minä olen taas Lissu ja hoidan Beaa ja sain äsken oman hevosen! sanoin, mutten kuitenkaan innostunut liikaa. -Sinulla on näköjään syntymäpäivä, vai? Senja kysyi. -Joo. Mutta hei, tule sinäkin syömään kakkua, niin voidaan sen jälkeen mennä vaikka maastoon, sanoin iloisesti tytölle joka lähti mukaani.
-Ptruu, Bea! rauhoitu jo! Sanoin ylienergiselle ratsulleni. -Minä olen valmis! Entä sinä? Kuulin Senjan kysyvän. -Joo, kiristän vaan tän satulavyön, sanoin ja sain vihdoin vyön kiinni ja talutimme hevoset tallista. Pihalla nousimme hevosten selkään ja lähdimme laavua päin. Olin napannut vähän vaahtokarkkeja, joten voimme paistaa niitä nuotiolla. -Ihanaa, enää melkein viikko koulua jäljellä! Sanoin innoissani. -Niinpä! Olemme muuten samassa koulussa, mutta eri luokilla, Senja tiesi. Ai ollaanko? Naurahdin. -Mä en tiennyt kun en ole nähnyt sua koulussa, lisäsin. Pääsimme laavulle ja viivyimme siellä noin tunnin ja sitten lähdimme tallille päin.
Tallilla riisuin Bean varusteet ja annoin sille omenan. Kävin vielä vanhalla tarhalla tallin takana, missä Mara oli ja vein sillekkin herkkupalan. Hain vielä lahjaksi saamani hoitoharjat ja harjasin Maran. En voi usloa että mulla on oma hevonen, ajattelin. Pian lähdin pyöräilemään kotia kohti, mutta yhtäkkiä minulle välähti. Chappe ja Senja oli vielä tallilla, joten voisin ehdottaa Aprilille, että voisimmeko me kolme nukkua aitassa. Kävin ehdottamassa sitä tytöille ja lähdimme rukoilemaan Aprilia. -Jooko, ole kiltti! Mä ja Hannakin yövyttiin aitassa sillon kerran, Chappe aneli. -Voimme autella aamutallissakin, minä jatkoin. Senja ei viitsinyt sanoa mitään. -Olkoon sitten, huomenna on muuten lasten tunti ja tänne tulee taas uusi hoitaja, joten saatte auttaa häntä ja myös tunnille saa tulla taluttajaksi. -Okei! Kiitti April, sä oot paras! Sanoimme melkein yhteen ääneen ja kävelimme aittaan.
Minä heräsin aamulla aikaisin ja hiivin pois aitasta ettei Chappe ja Senja herää. Pihan läpi juoksin talliin, jossa oli jo työntekijöitä. -Tarvitsetteko apua? Kysyin työntekijöiltä. -Voisitt antaa hevosille aamuruuat, siinä ei mene kauaa, joku vastasi ja tein mitä käskettiin. Pian minun piti lähteä kotiin hakemaan koulujuttuni ja menin odottamaan koulubussia pysäkille.
//sori tää mun kirjakielen ja puhekielen sekanen käyttö// edit: Juu ei se minua ainkaan yhtään haitannut (: // April
Vähänkö hauskaa, että olit äidin työpaikalla leipomassa kakkuja! Nam, nam :D Ja onneksi osasit vaihtaa tuon renkaan, että ei matkan teko siihen tyssännyt, hienoa (: Ja mitä ihmettä, mikä juonenkäänne, sait oman hevosen! Vähänkö hauskaa :D Ja ois kyl kiva majottaa toi sun ponski neween, kun edelliselle ei ollut tilaa harmillisesti sillon :/ Ja ihana tuo hevosesi onkin, oikea muhku_ihanuus <3 Laavulle olikin nyt varmaan kiva ratsastella, kun on näin upeet säät ja sait Beallekin seuraa mukaan niin ei ollut niin super_jännää niinkun yleensä kun se yksin joutuu maastoon :D Ja oikein rukoilitte multa lupaa jäädä yöksi, voi teitä : D Kyllähän aittaan nyt aina saa jäädä, vaikka hyvähän se on kysyä toki lupaa tai ainakin ilmottaa niin ei tule aamutallin tekijälle yllätysvieraita sitten aamuruokia jakaessa talliin :D Ja vielä lopuksi Onnittelut synttäreiden johdosta! Annankin sulle syttärilahjana kaksi ylimäärästä pistettä. Eli yhteensä saat siis: 5 pistettä, koska tää oli tosi tapahtumarikas ja mukava tarina (: // April
|
|
|
Post by Liisa on May 21, 2014 7:46:29 GMT 2
Koulun pihalla oli kamalasti ihmisiä, sillä 6, 7 ja 8 luokkalaiset lähtivät luokkaretkelle Särkkään, mutta minä, Senja, Chappe ja Lyydi ei lähdetty, sillä olisimme tulleet vasta illalla pois emmekä olisi päässeet tallille. Pian bussit lähtikin matkaan ja me kolme jäimme seisomaan koulun pihaan. -Hetkinen, eihän meidän tarvitse olla koulussa, koska täällä ei ole opettajia! Chappe sanoi innostuneena. -Jes! minä huusin. -Ja arvatkaa mitä se tarkoittaa? Senja sanoi hymyillen. -Että me pääsemme heti tallille! huusimme yhteen ääneen ja lähdimne juoksemaan kohti Newerraa.
Kun pääsimme perille, menimme katsomaan, ketkä ratsastaa kelläkin hevosilla tunnilla. Tunti ei ollut pikkulasten tunti, mutta siellä oli vähän meitä nuorempia aloittelijoita. Joku Elisa menisi Bealla, joten auttelen häntä varmaankin. Menin Bean karsinalle ja annoin tammalle omenan. Sen jälkeen hain Bean riimun ja talutin sen tarhaan. Hain kottikärryt ja talikon ja aloin siivoamaan hoitsuni karsinaa. Chappe ja Senja oli jäänyt jonnekkin, mutta kyllä he kohta varmaan tulevat. Tunnin päästä olin valmis ja kello oli kaksitoista.
Kävelin tallin pihalle ja näin siellä tytön. Se oli varmaan se uusi tyttö.. -Moi! Ootko sä se Lotte? Kysyin työltä joka katsahti minuun. -Joo, kuka sä oot? Lotte kysyi. -Mä oon Lissu ja oon Bean hoitaja, sanoin iloisesti. -Kiva. Onko Ami muuten täällä jossain? Lotte kysyi. -Se on tarhassa. Tuletko mukaan hakemaan riimut? Kysyin ja kävelimme talliin.
-Mais, maisk Bea! Maiskautin tammalle joka ravasi luokseni ja sain riimun sen päähän. -Miten teillä sujuu? Huusin Lotelle.
-Hyvin, tyttö sanoi. Sitten talutimme hevoset talliin ja harjasimme ne. -Mennäänkö kentälle? Minä kysyin Lotelta. -Joo. Hypitäänkö vaikka esteitä? Lotte ehdotti. -Joo, me Beankaan kanssa ei olla hypitty pitkään aikaan, minä sanoin.
Kentällä laitoimme muutaman kavaletin toiseen reunaan lämmittelyesteiksi, ja muutaman ison esteen toiseen reunaan. Ravasimme kavaletit muutamaan kertaan ja sitten laukkasimme isoille esteille. Esteet olivat 60-senttisiä. Bealla kolahti muutaman kerran puomiin, mutta minkäs sille voi kun emme ole harjoitelleet kisojen jälkeen? Lotella ja Amillakin meni tosi hyvin. Esteiden jälkeen lähdimme järvelle vilvoittelemaan.
Uitimme hevosia hetken pelkät riimut päässä. Se oli todella hauskaa. Vihdoin menimme takaisin tallille. Tuntilaiset olivat tulleet jo paikalle. Kävimme Bean ratsastajan kanssa laittamassa tammalle varusteet ja Elisa talutti Bean kentälle. Onneksi tunti oli vain perustunti, koska olimme hyppineet ja uittanneet hevosia, niin ne ei joutuisi niin koville. Talutin Beaa välillä, kun April käski. Muuten katselin tuntia muiden hoitajien kanssa. Bealla ja Elisalla meni todella hyvin ja tunnin jälkeen autoin ratsastajia varusteiden kanssa ja he lähtivät. Kävin antamassa Bealle porkkanan. Mara oli tällä hetkellä Seitikin tallilla, entisten omistajiensa luona, kunnes selviää, muuttaako Mara tänne. Pian minäkin pyöräilin kotiin ja tein läksyt.
Karkasitte koulusta! Voi teitä :D No mut ehkäpä yhen vapaapäivän voi ottaa jos opetkaan ei oo paikalla... Kiva, kun siivosit Bean boksin ja autoit tuntilaisia kans. Ja ehditte käydä kahlaamaskin ponskien kaa esteiden jälkeen jeij! :D Pisteet: 2 // April Jos viitsisit niin Bean satula ja suitset kaipaisi kunnollista puunausta ja läpikäymistä satulasaippualla ja valjasrasvalla? Muista purkaa suitset kokonaan niin saat kaikki remmit läpikotasin putsattuu.
|
|
|
Post by Liisa on Jun 1, 2014 6:28:52 GMT 2
En tiedä kuka, mutta joku jahtaa meitä. Hevonen laukkaa allani, ja pian kukaan ei olekkaan perässämme, vaan pysähdymme pellolle. Näen hohtavan rasian ja avaan sen... -Lissu! Syömään tai myöhästyt todistusten jaosta! Kuulin jonkun huutavan ja hätkähdin hereille. Uni oli ollut kamala ja pelottava. Minulla oli kuuma ja olin potkinut peitonkin lattialle. Katsoin ikkunasta ulos ja ihana aurinko pilkahtaa verhon takaa. Tänään olisi viimeinen koulupäivä. Pääsisimme ylä-asteelle ja saisimme tänään ruusut ja todistukset. Kävelin alakertaan, söin ja letitin hiukseni.
Koululla näin Chapen, Senjan, Loten ja Lyydin. Tämä saattaisi olla viimeinen päivä samalla luokalla, joten menin heidän luo. Juttelimme hetken ja menimme saliin odottamaan.
Kun luokkamme oli lavalla kukitettuina, kaikki alkoivat laulaa: -On aika tullut kiittää ja kättä puristaa... laulu jatkui pitkään ja vihdoin pääsimme luokkaan hakemaan todistukset. Keskiarvoni oli 9,9. Olin tyytyväinen. Otimme vielä luokkalaistemme kanssa kuvia pihalla ja lähdin kotiin vaihtamaan tallivaatteet.
Tallilla kävelin suoraan Bean karsinalle ja silitin sen pehmeää turpaa. Aprilkin tuli kottikärryjä työntäen. -Moi Lissu! Miltä tuntuu nyt, kun alakoulu jäi taakse? April kysyi iloisena. -Mahtavalta. Tulee kyllä ikävä joitain luokkalaisia, sanoin. -Niin. Viitsisitkö muuten putsata Bean varusteet? April kysyi vielä. -Joo, ei ole oikein muutakaan tekemistä kun tallilaisiakaan ei ole paikalla, vastasin ja kävelin varustehuoneeseen.
Purin varusteet osiin ja aloin putsata niitä. Siinä meni vain tunti, mutta se tuntui silti pitkältä ajalta. Vihdoin olin valmis ja päätin ottaa Bean varusteet ja lähteä maastoon. Harjasin ja varustin rauhallisen tamman ja talutin sen ulos.
Maastossa kuljin järvelle ja sieltä olin päättänyt oikaista Jussin pelloille. Risteyksessä näin jonkun kävelemässä. En ensin tunnistanut henkilöä, mutta sitten huomasin, että se oli luokkalaiseni Eemil. Olin ihmeissäni ja mietin, miksi hän oli täällä. Päätin lähteä seuraamaan poikaa, hän ei onneksi huomannut. Muutaman minuutin kuluttua hän kääntyi Jussin pelloille. Seurasimme häntä Bean kanssa edelleen. Yhtäkkiä Bea säntäsi täyteen laukkaan ja vasta pelloilla minä putosin kyydistä. Yhtäkkiä näin jotain hohtavaa. Menin esineen luo ja huomasin, että se oli rasia. Huomioni herpaantui kaikesta muusta. Avasin rasian ja siellä oli koru. Otin korun käteeni. Se oli kaunis hevosriipus, jossa oli laukkaava hevonen. Rasia oli kylläkin lakannut hohtamasta. Yhtäkkiä hätäännyin, koska tajusin, että olin pudonnut Bean selästä ja nyt tamma oli kadonnut johonkin. Helpotuin huomatessani, että Bea söi ruohoa jossain metsän laidassa. Voi "pientä". Menin hevosen luo ja nousin takaisin sen selkään. En huomannut, että Eemil tarkkaili meitä. Hän oli kuusen takana, mutta lähdin ravaava hevonen allani takaisin tallille. Päätin olla kertomatta korusta tai rasiasta kenellekkään.
Kun pääsimme tallille, minä ja Bea olimme molemmat väsyneitä. Bea melkwin nukahti, kun harjasin sitä, mutta ei ihme, koska sillä oli ollut pitkä päivä. Pian se pääsisi kesälaitumelle ja silloin voisin keskittyä Maraan. Kun olin harjannut pystyynnukahtaneen hoitohevoseni, päätin mennä hakemaan taukotuvasta banaanin.
Kun menin taukotupaan, törmäsinkeneen muuhunkaan, kuin Eemiliin. -Mitä sä täällä teet? Kysyin hämmästyneenä. -Katselen vain paikkoja, poika vastasi. Yhtäkkiä muistin iltapäivän tapahtumat ja tajusin, että Eemil oli seurannut minua tänne asti. Ihme kyllä. -Aha, mistä lähtien sua on hevoset kiinnostanu! Kysyin ja purskahdin nauruun. Hekotin vain pojan edessä ja hän katsoi minua kuin tyhmää. Vihdoin viimwin sain naurukohtaukseni loppumaan ja poistuin nolona paikalta. Onneksi kukaan ei nähnyt! Lähdin pihalle, mutta en jäänyt odottamaan kyytiä, vaan juoksin suoraan linja-autopysäkille. Onnekai muut ratsastajat oli vielä tallilla.
Olin kotonakin ihan punainen. Johtui siitä, miten olin Eemilin edessä alkanut vain nauramaan. Kaikki tuijotti minua, joten painuin suoraan huoneeseeni katsomaan telkkaristani Hevoskuiskaaja-elokuvaa. Katsoin sitä myöhään yöhön ja nukahdin.
Muistan ite vielkin kuinka helmeltä se tuntu aina päästä kesälomalle... Ai jai se oli ihana tunne päästä "vapauteen" edes hetkeksi koulusta :D Ja saitpas kyl hyvän todsan keskiaron! Vau, onnee (: Ja nyt huomasinkin, kun luin loppuun, että täähän on kesken, hups :D No mut loppu kommentti tulee sitten kun valmis ja pisteet kans. // April
Kiitoksia, kun putsasit noi Bean varusteet, kuten pyysinkin viimeks (: Hassu kohta toi, kun näit sen rasian ja sit yhtäkkii olitkin maassa, what... Kun vähänkun oisit tippunu, nähny sen rasian ja tippunu uudestaan, ehkä pieni ajatuskatkos tai jotain? :D No mut kuitenkin rasia tais olla Eemilin jäljiltä, söpöö (; Hyvä, että Beallakaan ollu mihkää kiire ja neiti jäi vaan syömään ruohoo eikä karannu (: Toi loppu oli hauska ja outo yhtäaikaa :D Mut tosiaan nyt ne pisteet, kun tää on valmis: 3 // April
|
|
|
Post by Liisa on Jun 10, 2014 9:11:18 GMT 2
Ajoin vanhan Joponi Newerran pihaan. Laitoin polkupyörän nojaamaan tallin seinustalle. Kävelin viileään talliin ja menin Bean karsinalle. -Hei tyttö, sanoin hevoselle, joka hörähti. Kävin hakemassa Bean varusteet satulahuoneesta. Satuloin rauhallisen tammani ja talutin sen ulos.
Nurmille niittyjen, rannoille järvien mä sut mun messiin hakee tu-u-uun
Täydellinen sää, voisi vähän kahlata järvessä, ajattelin. -Moi Lissu! kuulin jonkun huutavan. -Moi Senja! sanoin tytölle joka oli Dongon selässä. -Voi Dongo, sen alahuuli roikkuu ihanasti, naurahdin. -Niin. Ei ihme, että hevoset on näin rauhallisia. On tosi kuuma! Senja sanoi. -Niinpä! Ratsastatko mun kaa järvelle. Ajattelin kahlata Bean kanssa. -Joo! Senja sanoi innostuneena.
Me eletään tää kesä kerran vaan
Kun pääsimme järvelle, hevoset innostuivat niin paljon, että ravasivat suoraan järveen. -Ptruu, Bea! Nauroin ja yritin samalla pysäyttää tammaa. Dongokin seurasi Beaa suoraan järveen. Minä ja Senja nauroimme kamalasti.. Otimme varmuuden vuoksi varusteet. Onneksi olimme ottaneet riimut pois, joten laitoimme ne hevosten päähän. -Voisimme nyt uittaa vähän heppoja, Senja ehdotti. -Joo, mullakaan ei oo kun vaan shortsit ja toppi, joten ei ratsivaatteet kastu, nauroin. -Lissu! älä viihti! Senja nauroi ja ravasimme järveen. Se oli ihanaa, sillä pian hevoset lähtevät kesälaitumille, joten saan olla nyt Bean kanssa. Toivottavasti en lopeta tamman hoitamista Maran takia, niin ihana tämä onkin!
Täydellinen rantasää ja niin mustat lasit, ettei alta nää kuin sut, ja muuta en tarttekaan, kadotaan kahdestaan
Pian lähdimme takaisin tallille päin kuivateultamme hetken. Tallilla näimme Sadun taluttamassa Leijaa. -Et kai nyt vielä vie sitä laitumille, kysyin ihmeissäni. -En nyt sentään! lähdemme maastoon taluttelemaan Alexin kanssa, jos hän nyt jostain tulisi, Satu vastasi. Minä ja Senja tirskahdimme ja talutimme hevoset talliin. -Mä suihkuttelen Beaa vähäsen, sanoin. -Okei, mä oon sit sun jälkeen, Senja vastasi. -Moi tytöt! -Moi Lotte, mikäs saa sut noin innostumaan. -Arvatkaa mitä mä sain? Lotte kysyi. -No? sanoimme yhteen ääneen Senjan kanssa. -Kolme lippua Robinin keikalle! Lotte huudahti. -Eikä!? oikeesti? kysyin innostuneempana kuin Lotte. -Joo, aattelin, että lähtisittekö mun kaa? me ei muutenkaan pian nähä tallilla, kun hevoset lasketaan laitumille ja muutenkin kaikki lähtee johonkin reissuun ja niin edelleen, Lotte sanoi. -Totta kai me lähetään! huusimme yhteen ääneen, mutta niin ettei hevoset säikähtänyt. -Okei, tulkaa meille viideltä, niin äiti vie meidät, Lotte sanoi ja meni Amin karsinalle. Tarvitsin jonkun ihanan mekon illaksi, joten lähdimme Senjan kanssa kaupunkiin, kun olimme hoitaneet hevoset.
Linja-auto tuli ajallaan ja pääsimme sillä keskustaan. Menimme kauppakeskus Forumiin. Kiersimme HM: mät, KappHalit ja kaikki muutkin vaatekaupat. Vihdoin löysin sinisen mekon, jossa oli pinkki silkkihame. Maksoimme vaatteemme ja päätimme käydä vielä Glitterissä ostamassa jotkut ihanat korut ja muutakin tilpehööriä. Lopuksi menimme syömään McDonaldsiin. -Minulle BigMac ateria, Senja sanoi. -Ja minulle kanasalaatti, minä sanoin. Maksoimme nekin ja menimme syömään. Pian huomasimme, että kello oli jo neljä, joten täytyi kiirehtiä linja-autolle, jotta ehdimme Loten luo.
-Moi Lotte, sanoimme kun olimme vihdoin löytäneet perille. Kävimme vaihtamassa vaatteet ja lähdimme keikkapaikkaa päin. Pian olimme jo suuren areenan luona ja menimme sisään. Lotte antoi liput. Pian konsertti alkoi ja alkoi soida tuttu musiikki:
Asfaltti polttaa ja sä oot kuuma ku grilli. Kyytiin tuun sut ottaa, meno on kaikkee muuta ku chilli. Täydellinen rantasää ja niin mustat lasit, ettei alta nää kuin sut, ja muuta en tarttekaan, kadotaan kahdestaan... Nurmille niittyjen, rannoille järvien mä sut mun messiin hakee tu-u-uun! Nyt on hallussa kesärenkaat, kesärenkaat! Me raidataan, ei jäädä venttaamaan. Nyt on hallussa kesärenkaat, kesärenkaat! Me eletään tää kesä kerran vaan. Ei oo pakko nukkuu, kun ihan muut jutut pyörii päässä. Sun kans hyvältä tuntuu, mut liian kuuma on vaatteet päällä. Tää on ihan hullua, miten helpolta voikaan tuntua. Sun sanat päässäni kuulen vaan: Huomenna uudestaan... Nurmille niittyjen, rannoille järvien (Wou, wou!) mä sut mun messiin hakee tu-u-uun! Nyt on hallussa kesärenkaat, kesärenkaat! (U-u-uu!) Me raidataan, ei jäädä venttaamaan. Nyt on hallussa kesärenkaat, kesärenkaat! Me eletään tää kesä kerran vaan. Kesäkumibiisi kakstuhattaneljätoista! Bum! Kun sut kyytiin pihast poimin, oot niin kuuma, että rikot ilmastoinnin. Lämpötila ja jokin muukin nousee kattoo, kun sua kattoo, tuntuu vaan, et tahtoo heittää loputkin kledjut pois, ja näköjään sun mieles samat metkut ois, kun sä teet just noin, must tuntuu, että maan päälle laskeutunut Venus ois. Veneel tai rannas tai ihan mis vaa, jos ei mestaa löydy, juostaan himaan kilpaa. Siel ei voi ketään suuttuu, kun porukatki on kattomassa Neljää Ruusuu... Nurmille niittyjen, rannoille järvien mä sut mun messiin hakee ... tu-u-uun! Nyt on hallussa kesärenkaat, kesärenkaat! Me raidataan, ei jäädä venttaamaan. Nyt on hallussa kesärenkaat, kesärenkaat! Me eletään tää kesä kerran vaan. Me eletään tää kesä kerran vaan.
Ihana huomio tossa heti aluks et talli oli viileä ja Jopo <3 Jopot on niin ihania :D Ja ihanan kesänen fiilis tuli heti, kun alko lukee tätä, ai jai <3 Kuuma päivä ja menitte järvelle uittaan hevosia, mukavaa (: Noi lyriikat oli kivoi nois väleis, vaikka en biisiä/biisejä nyt tunnistanutkaan, mutta epäilisin, että ne kaikki oli jotain Robinia, jota en kuuntele :D Ihan sika kiva toi loppu, kun ei ollu heppailua alusta loppuun vaan jotain ihan erilaista. Saitte vähän muutakin kesäaktiviteettia, hevosten lisäks :D Mukavan kesänen ja hyvän fiiliksen tuova tarina, joka oli helppo ja kevyt lukea (: Pisteet: 3 // April
|
|
|
Post by Liisa on Jun 15, 2014 7:43:31 GMT 2
Kesälaitumille
Saavuin tallille sunnuntai aamuna kello 11, sillä halusin olla vielä Bean kanssa hetken, ennen kuin hepat lähtee kesälaitumille. Tänään emme menisi mitään rankkaa estetreeniä, vaan taidamme ihan vain käpsytellä maastossa. -Moi Lotte! sanoin kun huomasin tytön tallin pihassa. Olin jäänyt mietiskelemään hetkeksi kentän reunaan, jossa Satu ratsasti Leijalla. -Moi! haluisitko lähtee mun kaa maastoon? Lotte kysyi. -Joo. Mä aattelin mennä ilman satulaa. Entä sä? kysyin Lotelta. -Mäkin voisin mennä ilman satulaa, tyttö sanoi ja kävelimme talliin hakemaan ratsumme. Harjasin Bean ja laitoin sille suitset.
Lähdimme Loten kanssa laavulle päin ja siellä kääntyisimme takaisin tallille. Tunnin maastoretken jälkeen saavuimme tallille ja hevosia talutettiin laitumelle. Me kävimme suihkuttelemassa hevosten jalat ja veimme nekin laitumelle. Pääsen taas ratsastamaan laidunloman jälkeen ja Maralla voi ratsastaa hetken ennen kuin sekin viedään laitumille. Nauroimme Loten kanssa, kun Bea veti pukkisarjan keskellä laidunta todella innostuneena. Illalla lähdin kotiin.
Tää oli tämmöne pikahoitomerkintä, mut nyt kirjottelen Maran päikkyyn. Tämä oli siis vika hm ennen laidunlomaa
No mut oli ihan kiva et kirjottelit laitumille pääsystä kuitenkin, vaikka tää lyhyeks jäikin (: Pääset taas sitten Bean kaa puuhasteleen kaikkee kun ollaan elokuun puolella, mutta onhan sulla Mara joka kanssa voit tehdä enemmän tosin kirjottamatta päikkyyn :D Pisteet: 1 // April
|
|
|
Post by Liisa on Jul 31, 2014 11:34:55 GMT 2
Taas tallilla!
Tepastelin tallille, tai no oikeastaan juoksin. Hevosten laidunloma oli tuntunut kamalan pitkältä ajalta, kun itse olin ollut matkoilla ja tullut vielä kipeäksi, mutta nyt pääsin tallille! Tallilla näin Aprilin -Moi April! -Terve Lissu. Onko kivaa tulla taas tallille? April kysyi. -Arvaa vaan. En ole nähnyt hevosia pitkään aikaan, sanoin. -Saanko muuten käydä ratsastamassa Bealla? kysyin varmuuden vuoksi. -Kaipa se käy, April sanoi ja minä lähdin kävelemään tallia päin hakemaan Bean riimua. Kun näin tamman laitumella, se oli lihonut vähän, joten liikunta tekisi terää. Talutin Bean talliin jossa varustin väsyneen tamman ja talutin sen monilla maiskautuksilla ulos. Pihalla nousin hevosen selkään ja päätin lähteä maastoon alkulämmittelyksi ennen kuin pistäisin Bean vääntämään koulua. Menimme maastossa käynti- ja ravipätkiä. Pian saavuimme takaisin t allille. Kävelimme kentälle ja aloimme tehdä laukanvaihtoja, kahdeksikkoja ja muita kouluratsastusjuttuja. Teimme niitä noin tunnin ja sitten päätin, että tältä erää riittäisi, joten talutin Bean talliin ja suihkuttelin sen jalkoja ja selkää. Vein Bean laitumelle, vaikka se oli sieltä muutama tunti sitten vasta päässyt, mutta silllä tavalla voisin siivota karsinan. Karsinassa ei kyllä ollut kovinkaan paljon mitään siivottavaa, joten lähdin hakemaan Maraa. Mukavaa että säkin oot vielä messissä, etkä oo Beaa tai Maraa unohtanut (: Ja pääsitkin kirjottelee tosi pian lomien jälkee... Ite yritän tässä vasta päästä taas tän pikseliponeilun makuun, mutta kai tää tästä taas lähtee, kun pääsee piirtelee teille :D Kiva, et liikutit Bean, vaikka tamma vaikutti jopa oudon laiskalta - vertaa tavalliseen Beaan - mutta onhan se saanutkin laiskotella vaikka kuinka :D Vähän lyhyt merkintä, mutta alotukseks näin lomien jälkeen tosi jeba (: Voistikin mun puolesta vaiks ens kerralla (tai joskus) niin juoksuttaa Beaa, jos se ei niin tunteja tee, että sais tota sen mahaa vähä pienemmäks...? Ja sunhan ei tarvi sillon niin rehkii, kun oot vaan narun päässä maiskuttelemassa :D Ja tosiaan ne pisteet vielä: 2 // April
|
|
|
Post by April on Aug 26, 2014 15:05:09 GMT 2
Lissulle halusin piirtää tämmösen kiitokseks Bea neidin pitkästä hoitajuudesta (: Te hyppäämässä lennokkaasti esteitä maneesissa. Kiitoksia, kun olit super_aktiivinen ja mahtava hoitaja <3 // April
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 5, 2014 21:11:24 GMT 2
Ensimmäistä kertaa NewessäVihdoin koulu loppui ja pääsin lähtemään tallille. Olin ajatellut Beaa siitä asti, kun olin saanut sen hoitsuksi. Nyt vihdoin pääsisin tallille katsomaan hoitsuani ihan "livenä".
Bussi saapui Newen pihaan. Kello oli suurin piirtein kolme iltapäivällä. Koulu oli loppunut kahdelta ja meillä oli ollut tänään fysiikkaa, liikkaa, biologiaa ja matikkaa. Aika tylsä päivä siis. Onneksi nyt ei tarvinnut mennä pariin päivään kouluun.
Avasin tallin ovet ja tapasin heti alussa tallin omistajan, eli Aprilin.
- Moi, olen Ansku, Bean uusi hoitaja, kerroin naiselle.
- Ai, sepä kiva! Mukavaa kun pääsit näin nopeasti tallille, April sanoi hymy huulillaan.
- Olisin tullut aikaisemminkin jos olisin ehtinyt, sanoin. April vaan naurahti.
April lähti omille teilleen ja minä lähdin etsimään Beaa. Bea löytyi omasta karsinastaan.
- Terve Bea! Tervehdin tammaa iloisesti ja menin karsinaan.
Bea tuli tutustumaan minuun kiinnostuneena. Se nuuhki minua ja tuuppi ystävällisesti.
- Olen uusi hoitajasi, Ansku, kerroin rapsuttaen tammaa korvan takaa. Bea ilmeisesti tykkäsi siitä.
Lähdin hakemaan Bean harjoja satulahuoneesta. Bean harjapakki löytyi pian ja pian olin taas Bean karsinalla hoitamassa tammaa. Otin ensin pölyharjan ja aloin harjaamaan Beaa pitkin, rauhallisin vedoin. Bea seisoi paikallaan, ja katsoi välillä uteliaana minun puuhiani. Hymyilin ja jatkoin harjaamista.
Pian olin harjannut Bean ja oli aika puhdistaa kaviot. Bea nosti kavionsa hyvin, ilman mitään ongelmia.
- Hyvä Bea, kuiskasin tammalle ja annoin sille porkkanan palan taskustani, kiitokseksi hyvästä käytöksestä.
Paijasin vielä vähän aikaa Beaa ja sitten minun pitikin jo lähteä kotiin. Huomenna tulisin kuitenkin uudelleen Neween hoitamaan Beaa.
Ansku & Bea, 1HM
Sain nyt tämän ekan tarinan postattua, toivottavasti oli hyvä :) Kyllä tää oli ihan hyvä tarinanpoikanen^^ (: Teillähän alko lepposasti Bella neidin kanssa (: se ei keksiny mitää "kivaa" sun päänmenoks, mut vielähän sitä ehtii kun oot ihan uus puunaaja sille :D no ei vaan. Kirjotat ihan hyvin ja puheenvuorot oli selkeesti, paitsi et ei välttis tarvi laittaa aina puheenvuoron jälkee noi paljon rivinvaihtoja. Mutta ainakin toi on tosi selkeesti noin (: ja toi olikin varmaan hyvä tapa alottaa bean kaa siis porkkanalla :D se muistaa sit sut ens kerralla hyvin et toi oli se porkkanatyttö : DJa muuten jos vaan pääset ens kerralla tallille sillee sopivaan aikaan että voisit tulla taluttaan pikkusten tunnille beaa niin se ois tosi tosi kiva palvelus...? :3 jeps, jeps... pisteitä alkuun voisin heitellä vaiks 3 // April
|
|
|
Post by Dulle on Jan 8, 2015 14:50:05 GMT 2
Lunta tulvillaan on kylmä talvisää, ei ruunikkomekaan, nyt enää tarhaan jää. Sen kohta varustan, satulan ja suitsetkin, ja sitten maastoon matkamme käy riemuiten. Heppaset, heppaset, riemuin hölkkäilee. Talven lumihiutaleet ne päälle leijailee.
Ratsaille, ratsaille nouse äkkiä! Lumi alla kavioiden se narskuu hauskasti. On ratsailla nyt lämmin, kun lunta tupruttaa. Nyt ruunikkomme tepsuttaa ja valkoinen on maa. Heppaset, heppaset riemuin hölkkäilee. Talven lumihiutaleet ne päälle leijailee.
Toiseen kolkkaan tää Bea mut vie, niin puhtaan valkeaan käy ruunikkomme tie. Taas tuulen ulvontaa nyt puiden latvassa soi. En maastoiluamme unohtaa kai milloinkaa mä voi. Heppaset, heppaset riemuin hölkkäilee. Talven lumihiutaleet ne päälle leijailee.
Ratsaille, ratsaille nouse äkkiä! Lumi alla kavioiden se narskuu hauskasti. On ratsailla nyt lämmin, kun lunta tupruttaa. Nyt ruunikkomme tepsuttaa ja valkoinen on maa. Heppaset, heppaset riemuin hölkkäilee. Talven lumihiutaleet ne päälle leijailee.
Tässä nyt muokkailin ton laulun sanoja :) Tää on siis mun eka hoitomerkintä, jos tää lasketaan!
Juu toki lasketaan! Hauskat sanat oot keksiny tähän joululaulu klassikkoon (: Voin niin kuvitella, että oisit Bean kaa maastoilemassa ja joidenkin muiden ja porukka lauleskelis tätä samalla, kun käpöttelis valkealla metsätiellä, hihh <3 :3 Tää laulu on muuten ihan kauhee korvamato! Nytkin jäi soimaan heti päähän : D Pisteitä: 2 // April
|
|
|
Post by Dulle on Jan 17, 2015 16:47:45 GMT 2
Juokse Beanen! Kuva tämän päiväisestä hoidosta, Sekä minulla että Bealla oli kivaa:) Kävin kentällä taluttelemassa sekä harjailin Beaa karsinassa :) Ja tiedän, olen mahtava piirtäjä!
♥ Dulle & Bea ♥
Selkeesti oot mahtava piirtäjä! : D Bea näyttää ihan itteltään ravaillessaann ihan tyynesti narun päässä, sillä ei oo kiirettä mihinkään, niinkun ei yleensäkään : D Paitsi jos tylsyys iskee tarhassa niin sitten on kyllä neidille kiire keksiä miten päästään pois... Vähän jäin kaipaamaan taustaa, niinkun yleensäkin kun tausta jää uupumaan. Se tuo kuitenkin aina vähän ekstraa ja väriä kuvaan (: Kiva et sulla on ollu isnpistä piirrellä Bella neidistä kuvaa ja pisteitä saat tosiaan: 3 // A
|
|
|
Post by Dulle on Mar 28, 2015 10:07:25 GMT 2
Ulkona oli viileä. Palelin. Kelloni näytti vasta 8.30, mutten välittänyt siitä. Oli kello mitä oli, silti menisin tallille...
- Oikeesti tuolla on kylmä! parahdin Aprilille, ja istahdin, tai pikemminkin rojahdin ihanan paksulle sohvalle yläkerrassa. April istuskeli yläkerran sohvalla tietokoneellaan, maksoi ilmeisesti laskuja. April nyökkäsi, mutta keskittyi taas koneella oloon. Istuin hetken siinä, selailin puhelimellani myyntiponeja joltain myyntitallilta. Huomasin kuitenkin uuden Hevoshullun pöydällä, joten nostin sen ja aloin selata sitä etsien Polle-sarjiksia. Löysin yhden Pollen, se oli aika hauska niin kuin yleensäkin. Jotenkin satuin lukemaan koskettavan novellin, ja lopetin sen lukemisen kyyneleet silmissä. Silloin April nosti katseensa, kysyen: - Mikäs nyt on hätänä?. Selitin hänelle novellista, ja April palasi nyökytellen jälleen koneensa pariin. Päätin lähteä talliin, siellähän rakas hoitsutammani oli.
Askeleeni kuuluivat muuten niin hiljaisessa tallissa kamalan kovaa, joten yritin kävellä hiljempää, etten pilaisi hevosten rauhaa kokonaan. Tallissa oli jotenkin hiljaisempaa, ja vähemmän hevosia. Sitten muistin, että Nala, Käpy ja Kid oli myyty pois. - Jessi, Hippi, Dongo, luettelin karsinoiden asukkeja matkalla Bean karsinalle. Saavuin Bean karsinalle, ja kurkkasin sisään nähdäkseni mitä tamma tekee. Bea makoili keskellä karsinaa, sillä oli silmätkin kiinni. - Nuku vaan pikkunen, mä puhdistan vaikka sun varusteet sillä aikaa, lepertelin Bella-neitiselle. Käppäilin hiljaa satulahuoneeseen.
Etsin käsiini Bean ihanat varusteet ja laitoin ne yhteen läjään keskelle lattiaa. Aloin innokkaasti tuhlata satulasaippuaa Bean varusteihin. Harjasin Bean loimista sekä satulahuovasta irralliset karvat pois, ja laitoin ne tämän jälkeen tallin pesukoneeseen, koska ne olivat niin likaisia. - Huhhuh, onpa täällä karvaa! tokaisi April, joka oli ilmestynyt satulahuoneen ovelle. - Joo, mä harjasin vähän Bean harjoilla loimia ja satulahuopaa ja sitten puhdistin harjat, vastasin nopeasti Aprilille. April otti Mindin riimun ja juoksutusliinan, ja sanoi menevänsä kouluttamaan varsaa. Minä nyökkäsin, ja jatkoin varusteiden putsausta. Seuraavana oli vuorossa satula ja suitset.
Kello näytti jo puoli yhtätoista kun sain hommat tehtyä. Odottelin vielä loimet ja huovan pesukoneesta. Samassa Omppu pyyhälsi satulahuoneeseen. - Moi Omppu! hihkaisin kaverilleni. - Moi, Omppu vastasi ja nappasi Jessin varusteet sen telineestä. - Tuutko sä taluttaan aloittelijoita tunnille? Omppu kysyi, samalla asetellen Jessin satulahuopaa paremmin. - No kai mä tuun, mitä siellä tehdään ja ketkä hepat tulee? kysäisin ihmetellen, ettei April ollut maininnut mitään alkeistunnista. - Mun tietääkseni tulee Jessi, Bea, Dongo ja Hippi, mutta en oo ihan varma, Omppu vastasi hymyillen. Minäkin nappasin Bean puhtaat kamppeet ja kiiruhdin tutkimaan ilmoitustaulua.
Jatkoin matkaani talliin, tietoisena siitä ettei Bea menisi alkeistunnille. Aloittelijoille oli määrätty Jessi, Suffeli, Hippi ja Dongo. Päätinkin sitten lähteä maastoilemaan Bellalla, ihan vain pikku lenkin käyntiä. Menin Bean karsinaan, ja aloin harjata tammaa. - Hei! Äläs ota mun harjoja! naurahdin Bellalle, vaikka harjat olivat oikeastaan sen. Tamma irvisteli harja suussaan, eikä meinannut antaa sitä takaisin. Kuten arvata saattaa tamma vain nautti minun härnäämisestä. Harjailin Bean loppuun ja varustin sen. Talutin Bean ulos, ja meitä odotti yllätys.
- Saako sitä taputtaa? kysyi hieman arka nainen. Talutustuntilaiset olivat tulleet, ja kaikki halusivat taputtaa Beaa. - Joo saa, mutta varokaa ettei se vain nappaa teidän pipojanne, se on hieman leikkisä, vastasin naureskellen. Kaikki lapset taputtelivat Bellaa ja toivoivat sitä tunnilleen. - Minä olen lähdössä metsään ratsastamaan, mutta teillä on varmoja tuntiponeja tuolla sisällä tallissa, vakuuttelin kaikille lapsille. Lapsien lähdettyä etsin jakkaran ja hyppäsin selkään.
Maastossa oli hauskaa, Bea pärski innoissaan, ja käytännössä puoliksi ravasi koko ajan. Bellan reippaus ei haitannut minua, istuin vain rauhassa Bellan satulassa ja myötäilin istunnalla. Annoin Bellan välillä ravailla, sitten menimme taas käyntiä. - No Bella, otetaankos sitten laukkaa? kysäisin reippaalta tammalta. Bea pärskähti ja otti jo reippaamman askeleen. Annoin tamman mennä, ja itse nousin jalustimille seisomaan. Vauhti sai vuotamaan veden silmistäni. Keskellä laukkaa Bea pysähtyi ihan yhtäkkiä, enkä varautunut siihen vaan tipuin Bean selästä. Bea lähti laukkaamaan pois. Säikähdin ihan hirveästi kun nousin, sillä... KARHU SEISOI IHAN LÄHELLÄNI!
jatkuuu :) Kommentoin nyt tähän väliin pikkusen vaiks tää jatkuukin... tää oli tosi helppoa ja mukavaa tekstiä lukea :) musta tuntuu että olisit kehittynyt kirjottajana, koska tää oli kiinnostavaa ja soljuvaa tekstiä, jonka luki vaivatta. Kivaa kuvailua aina välillä ja tykkään siitä kuinka huomasin että oot seurannu mitä tääl tapahtuu, että poneja on myyty ja mindin koulutus.... vaiks mindi onki nyt jo "iso" ja se tekee tuntsarin hommiakin jo : D se koki kasvupyrähdyksen... ja niin vielä sekin että hauskaa kun sanot aina välillä bella etkä bea :) annan pisteet sitte loppuun... toivottavasti karhu ei syö sua! : D // April
|
|
|
Post by Dulle on May 2, 2015 21:30:45 GMT 2
En uskaltanut vilkaistakaan ympärilleni. Vaikken nostanut katsettani maasta, tiesin täsmälleen mikä minua tuijotti. Makasin maassa liikkumatta, suuren karhun vartioidessa minua. En tiennyt mitä tehdä, kuuntelin vain hiljaisuutta. Nämä saattaisivat olla elämäni viimeiset minuutit. Yhtäkkiä kuulin kavioiden töminää...
Bea! Sen täytyi olla Bea! Hoitsuni, joka oli säikähtänyt jotain, ja karannut. En vieläkään uskaltanut nostaa katsettani maasta, mutta kuulin kimeitä hirnahduksia ja vaimeaa ärinää. Tämä oli elämäni hirvein tunne! Kuulin hevosen ajavan karhua pois, mutten nähnyt Bean sankarityötä! Seuraavaksi kuulin kun karhu ärähti Bealle, pelästyin jo pahinta. Bella-neiti hirnahti kimakasti, otti askeleen lähemmäs karhua ja kirmasi laukkaan. Niin tietysti, Beahan yritti johdattaa karhun pois! Kului hieman aikaa, en kuullut sen enempää Bean hirnahduksia kuin karhun ärähdyksiä nousin hitaasti ylös. En nähnyt Beaa, ja jouduin taas kauhun valtaan.
Töllöteltyäni hetken kumpaankin suuntaan näin Bean. Bealla oli yhä karhu perässä. Nousin kivelle seisomaan, siinä toivossa että Bea hidastaisi kohdallani. Karhu alkoi hellittää, se tiesi häviävänsä parhaalle Bealle. Bea saavutti minut, hidasti ja minä hyppäsin kyytiin kiven päältä. Bea kiidätti taas hurjaan laukkaan, ja huomasin että sen ohjat olivat menneet ajojahdissa poikki. Bea laukkasi metsäpolkuja pitkin, karhu sinnitteli perässä. Yhtäkkiä Bea hidasti, vasta sitten vilkaisin taakseni. Karhu oli jäänyt meistä jälkeen, ja sen vieressä tepsutteli tyytyväisen näköinen karhulapsi. Ääniavuilla käskin Bean tallille päin, ja huomasin sen olevan ihan hikinen - ei kyllä mikään ihme!
Vihdoin näin sen. Tallin katto vilkkui kuusten lomasta. Kuului riemunkiljahduksia, hirnuntaa ja pärskintää. Bea otti vielä loppuun ravia, vaikka oli ihan läkähtynyt retkemme ansiosta. Saavuimme tallin oven lähelle, onnistuin onneksi hyppäämään selästä alas. - Dulle! Missä oot ollu? Me jo ihmeteltiin mikä sulle tuli! huolestunut April hössötti ympärilläme. Halasin Beaa, kiittelin sitä, ja samalla vastailin Aprilin kysymyksiin rauhassa. Selitin tilanteen alusta loppuun ainakin kolme kertaa, sitten April alkoi taas hössöttämään. -Ei mulla mitään oo käyny, oon vaan säikähtänyt! selitin Aprilille, joka otti Bellan ja käski minut yläkertaan lämmittelemään.
- Missä sä olit? Mitä teit? Mikset vastannut puhelimeen? kysymyksiä sateli joka taholta. - Mä olin ratsastamassa, törmäsin karhuun, Bea pelasti mut. En siinä karhun kynsissä viittiny alkaa puhelinta räpläämään, jouduin taas selittämään. Vaihdoin kuivat vaatteet ylleni, menin sohvalle istumaan ja lukemaan uusinta Hevoshullua...
Vielä lämmettyäni kävin halaamassa ja kiittämässä Beaa. Minun ihana hoitsuni♥
Sorry outo (?) tarina, huono kuvailu yms. taitaa olla mulla sellanen kevätväsymys kun ei tarinaakaan oo tullu. Mutta kesällä aina piristyn, sillon tulee tarinaa!
6 pistettä (: // April
|
|