|
Post by satu on Apr 9, 2014 18:24:14 GMT 2
aww siitä on tullut tyttö ;) Haha, kirjoitat tosiaan oikein ihanaa tekstiä! Tästä(kin) keräät pisteitä 5!
Ja April saa sitten halutessaan keksiä sulle taas jotain kiinnostavampaa palautetta, kuin aikaisemminkin :D Minä en vain osaa. e/Juhuu saatiin kakkossivu auki!!
Jouduitki harjaa Leijaa ihan kunnolla, kun neiti oli ilmeisesti ottanut ilon irti tarhan mutakerroksesta :D Kun lähit ratsastaa nii tosta "Leija tuhisi" tuli mieleen, että se ois koira xP Tai mun kani, kun se aina tuhisee... Mutta joo :D Leija onkin oikee ravuri, kun sillä on aina kiire mennä eteenpäin. Mut maastolenkkinne kuulosti kivalta, varsinkin toi laukkaosuus ja sääkin oli tänään mitä parhain kyllä (: Ja niin onnee kakkossivusta juu :D // April
|
|
|
Post by alex on Apr 13, 2014 13:03:18 GMT 2
// Jee 2- sivu avattu! :)
13.4.2014- Ekaa kertaa esteitä Nostelin Leijan kaviot vuoron perään tarkistettaviksi. Olin Leijan jo harjaillut läpikotaisin, ja varusteetkin päälle laittanut. Kohotin katseeni ja näin Sadun kulkevan ohitseni. - Moi, tervehdin naista. - Heipä hei, hän pysähtyi ja vastasi. - Ootko minne menossa? Satu kysyi. - Kentälle vaan. Vähän ehkä kouluvääntöö ja puomeja. Voisitsä tulla jelppii mua niiden puomien kaa? kysyin. Nainen nyökkäsi ja lupautui avukseni. Kävelimme kentälle ja kuuntelimme linnun laulua. Kohta olisi kesä, ja pääsisi uittamaan hevosia, mökkeilemään ja koulu loppuisi vähäksi aikaa. Oli rauhallista, eikä tallilla näkynyt muita. Hevosetkin olivat aika väsyneitä viikon tunneista.
Kävelin kentän keskelle ja nousin Leijan selkään. Annoin tammalle löysät ohjat, ja se lähti löntystelemään uraa pitkin. Parin kierroksen jälkeen tein voltin ja vaihdoin suuntaa. Muutama kierros vielä myötäpäivään ja keräsin ohjat. Painoin pohkeilla Leijan kylkiä ja otin hyvän tuntuman tamman suuhun. Maiskautin, koska tamma tuntui erittäin väsyneeltä. Nostin ravin, josta Leija oli tiputtamassa kokoajan käyntiin. Pidin sen liikkeessä, ja pyysin Sadun hakevan pari puomeja ja kavaletteja. Leija innostui, kun näki, että pääsisi hyppäämään. Satu asetteli puomit pitkälle sivulle.
Menin toisen pitkän sivun harjoitusravissa, nostin kulmassa nopeamman ravin ja tulin puomeille. Ensimmäinen puomi kolahti. Toinen ei, eikä myöskään kolmas. Kehuin tammaa ja otin pian toisessa suunnassa uudestaan. Tällä kertaa, istuntani petti toisella puomilla, mutta kolmannen puomin suoritimme kunniakkaasti. Tein voltin ja menin kerran vielä. Nostin ravin, mutta Leija painoi laukalle. Annoin Leijan laukata, ja selvitimme puomit hienosti. Leija syttyi ja siirryimme kavaletteihin. Menin pääty-ympyrälle ja laukkasin siinä vähän aikaa. Satu laittoi pikkuesteet valmiiksi ja poistuin ympyrältä uralle. Pidätin tammaa, joka siirtyi raviin, ja huomasi vasta nyt, että pääsisi hyppäämään, edes hieman enemmän. Nostin kulmassa laukan, eikä tyttöä paljoa tarvinnut kehottaa. Ennemmin pidättää. Ensimmäinen kavaletti onnistui, mutta vauhtia tuli liikaa. Pidätin tammaa, joka ei olisi millään halunnut hidastaa. Jouduin kääntämään sen vasemmalle ja yritin sitten uudestaan. Leijakin hidasti, kun tajusi ettei turhasta vauhdista ollut apua.
Päästin Leijan laukkaan, joka voitti maata. Vauhti oli kuitenkin paljon hitaampi, ja kavaletit onnistuivat mallikkaasti. - Rakennanko mä pienen esteen? Satu kysyi. Nyökkäsin ja hän lähti hakemaan vajasta estetolppia. Annoin tamman kävellä uraa pitkin rauhassa. Pian Satu tuli vajasta estetolpat kainaloissaan. Hän pystytti matalan ristikon, jota lähdin hyppäämään. Nostin laukan pitkältä sivulta. Kaarruin esteelle, annoin pohkeita ja löysäsin ohjia. Leija ylitti matalan ristikon helposti. Toinen kerta vielä, ja sitten Satu muutti ristikon pystyesteeksi.
Korkeutta ei siinä ollut kuin neljäkymmentä senttiä, mutta tarpeeksi korkea ensimmäiseksi kerraksi Leijalla. Ravasimme kierroksen ja nostin laukan. Lähestyimme estettä ja minulle iski paniikki. Istuin vain satulassa ja kun tömähdimme maahan nykäisin Leijaa ohjista. - Sori, kaveri! pyysin Leijalta anteeksi. - Ota uusiksi, ja kun nostat laukan, siirryt kevyeeseen istuntaan. Kun olet lähellä estettä, niin löysää ohjista. Muista pitää tasapaino, Satu kehotti. Annoin Leijan kävellä vähän aikaa, mutta pian nostin ravin. Ravasimme ympyrän ja nostin laukan. Nostin pehvan irti satulasta. Enää kolme laukka- askelta. Painoin pohkeilla ja löysäsin ohjista.
Tamma teki täydellisen hypyn ja minäkin olin onnistunut. April ol ilmestynyt Sadun viereen ja naiset taputtivat käsiään. Hiljensin tamman käyntiin ja astelin naisten luokse. Irroitin käteni ja vedin sen lippaan. Kumarsin ja Satu ja April nauroivat. - Tähän on hyvä lopettaa, April totesi. - Se oli oikeasti täydellinen hyppy, April jatkoi. Talutin tamman talliin ja jätin Sadun keräilemään esteitä.
Harjasin tamman huolella, ja annoin sille porkkanan. Tamma oli ollut kiltisti, eikä olkapäänikään ollut uupuneet pidättämisestä. Talutin Leijan tarhaan, jossa Blondi sitä jo odottelikin. Kävelin tallille, ja siivosin tamman karsinan. Kärräsin likaiset pahnat lantalaan ja toin tilalle kuiviketta. Siirryin viereiseen karsinaan, joka oli Blondin. Siivosin tämän ja sekä Tottaron karsinan, joka oli vastapäätä Blondia. Ayan karsinakin tuli siivottua, koska tämä oli ulkona. Muita karsinoita en kerennyt siivota, sillä April tuli pyytämään apua heinien jakamisessa. Veimme heinät tarhoihin kottikärryillä. Ensimmäiseksi heinät saivat Tottaro ja Ami. Komea suokkiori tuli haistelemaan minua, enkä voinut vastustaa kiusausta antaa tälle leivänpalasta. Kun Ami kuuli rouskutuksen, irlannincob juoksi luokseni ja annoin tällekin leivän. Kippasin heinät tarhaan, joita hevoset alkoivat mutustelemaan.
Seuraavan satsin saivat Leija, Ada ja Blondi. April oli vienyt heinät kolmos tarhaan, ja jäänyt silittelemään hevosia siellä. Neljä hevosta ja yksi ihminen, se ei onnistunut, joten käppäilin avuksi. Rapsutusten päätyttyä vein heinät vielä Käpylle ja Dongolle, jotka kuopivat suutuksissaan siitä, että saivat heinät viimeisimpinä. April kiitti minua avusta, ja hän lähti siivoamaan muita karsinoita. Enempää en kerennyt auttamaan, sillä piti lähteä viemään hevostani raveihin toisaalle. Kävin vielä Leijan luona heipat sanomassa, rapsutusten kera.
Alex& Leija 5 HM
|
|
|
Post by satu on Apr 13, 2014 18:03:14 GMT 2
Kyllä se siitä, joskus teistäkin Leijan kanssa tulee oikea esteratsukko :D Kiinnostava tarina taas, ei tullut sellanen olo, että 'kyllästyisi'. Ja taas kun jakselit hommissa autella, pisteitä rohmuat 7!
/April, kai on ok että annan lisäpisteitä tallitöistä?... ---> Alex tekeekin ahkerasti tallihommia, et kyl niistä voi toki antaa vähän lisäpisteitä (: // A
Hyvinhän teillä meni tuo hyppääminen, vaikka alkuun oli vaikeampaa. Mutta niinhän se on aina. Tatsin siihen hommaan voi löytääkin joskus vasta lopussa. Ja niin tosiaan hyvään suoritukseen on aina hyvä lopettaa ratsastus (: Saitkin siivottua monta karsinaa, vaikka eihän sinun edes tarvisi, kun se on tallityöntekijän homma! :D Mutta kiittos kuitenkin (: Pystyin hyvin kuvitella, kun annoit Tottarolle leipää ja si Ami ravaa samantein paikalle, kun tajuaa, et meinaa jäädä paitsi herkuista :D Höpsöt herrat <3 Kivan tekemisentäyteinen tarina taas (: // April
|
|
|
Post by alex on Apr 21, 2014 16:44:49 GMT 2
Esteitä jälleen- 21.4.
Lyhensin jalustimet reikää lyhemmäksi ja annoin Leijalle luvan lähteä köpöttelemään eteenpäin. Käskytin tammaa, sillä tämä oli uneliaan oloinen. Aurinko paistoi suoraan tamman kylkeen, oli todella kuuma päivä. Maiskautin ja otin hyvän tuntuman Leija suuhun. Pian kentälle ilmaantui toinenkin ratsukko. He näyttivät Aprililta ja Kävyltä. Käpy oli Aprilin uusi hevonen, jonka nainen oli saanut lahjaksi. Musta Welsh Mountainin poni oli ilkikurinen, eikä antanut Aprilin kiristää satulavyötään. En jaksanut välittää naisesta, vaan kävelin ympäri kenttää. Muutaman voltin, uran ja raviaskeleen jälkeen kuului Aprilin ärsyyntynyt ääni: - Perkuleen poni, nyt oot kunnolla, tai vien sut makkaratehtaalle, nainen uhosi. - Onks joku ongelma, nauroin ja putosin melkein satulasta. - No ei oo, kunhan muuten uhkaan teurastajalla, April kivahti. - Okei, jos ei oo ongelmaa, niin en sit autakaan. - Okei, okei. On ongelma, tää pirulainen pullistelee kokoajan enkä saa satulavyötä kireelle. Laskeuduin satulasta ja menin auttamaan ponin omistajaa. Otin taskusta löytyneen porkkananpalan ja kurkotin sen Käpyn turvan eteen niin, että April sai satulavyön kiristettyä. - Onks kiree? kysyin naiselta. Hän nyökkäsi ja annoin porkkanan ponille.
Vihdoin istuin taas satulassa ja katselin taivaalle. Untuvaiset pilvet kulkivat nopeasti ylitsemme, mutta pian Leija säpsähti jotakin. - Meniks tuolta äsken jotain? kysäisin asian huomanneelta Aprililta, joka oli ratsastanut viereeni. - Joo, kyllä siellä jotain oli, mutten nähnyt mitä. Satu juoksi kentälle päin ja kysyi, että mikä auto tuolla metsässä on. - Onks siellä auto? April säpsähti ja kysyi. - Joo ja traikku perässä, Satu kertoi. - Tuleeks tänne uus hevonen? - Ei, vaan tuolta lähtee pari hevosta, huomasin katsellessani tallille päin. Mustaan kaapuun pukeutunut olento talutti juuri autoaan kohti Jackia ja Amia. - Toi auto näyttää kauheen tutulta, en vaan muista kenen se voisi olla, April mietti kuumeisesti. - Lähetään perään, kun ne ovat startanneet. Autossa oli mustaan samanlaiseen kaapuun pukeutunut henkilö ratissa odottamassa. Luukku paukautettiin kiinni ja kuului hevosen pelästynyt hirnunta.
Matkasimme muutaman minuutin metsässä maastoilemassa, muttei mukaan mukautunut maastoilemisen maukas maku. Satu oli nopeasti satuloinut Adan ja olimme lähteneet metsästämään hevosvarkaita. - Kattokaa, tossa on maasturin jälkiä, huomasin Leijan selästä. - Niin onkin, Satukin katsoi. - Seurataan niitä. Olimme olleet metsässä lähes tunnin, kunnes huomasimme edessämme pienen hirsisen pirtin. Sama musta maasturi oli mökin pihassa perässään tyhjillään oleva hevoskoppi. Edessämme siinsi kaunis, välkehtivä järvi ja puro meni vierestämme. Huomasimme Jackin ja Amin laiduntavan hieman kauempana. Laskeuduimme selästä ja kiinnitimme hevoset puuhun. Kävelimme lähemmäksi taloa, ja huomasimme punaisen tallia muistuttavan, kohta sortumispisteessä olevan kyhäyksen. Sisällä olivat nämä kaksi henkilöä ja he puhuivat kolmannen kanssa.
- Kuulkaahan nyt naiset, kolmas ääni sanoi. - Te vietty nuo konit Turkuun, jossa kumppanini lastaa ne eteenpäin. Saatte tästä duunista ne teidän vaivaiset tonnit. Mä myyn tuon toisen konin sirkukseen, ja saan siitä paljon massia. Mutta mua te ette petkuta. Mä siivoon kaikki todisteet tästä hässäkästä ja jos mainitsettekin sanallakaan poliisille, voitte olla varmoja että teille käy huonosti. - Mut, me ei hal...nainen sanoi. - Nyt p*rkele hiljaa. Kuului kamala mäjäys ja nainen alkoi itkemään. - Tuohan oli Nora, April kuiskasi. - Älä satuta Noraa, toinen naisista huusi. - Se siis on Nora, jatkoin. - Ja tuohan on Jessica, totsein.
- Miettikää, Nora ja Jessica tajuaa, että Jack osaa temppuja. Kun napsauttaa sormiaan se käy makuulle ja kun läpsäyttää käsiään se nostaa jalkaansa. Kun sitä ollaan lastaamassa se voi mennä makuulle ja kun sitä mennään katsomaan se mäjäyttää polvensa sen päähän, selitin innostuneena. - Pakko kai sitä on yrittää, mutta soitetaan poliisit ensin? April puhui hölmistyneenä. - Kai jollain on puhelin mukana? - Mulla ei oo, sanoin. - Satu onks sulla? - Joo. Satu näppäili yks-yks-kakkosen ja alkoi puhumaan siihen mahdollisimman hiljaisella äänellä. - Muistakaa, ei saa käyttää sireeneitä, Satu sanoi ja sulki puhelimen.
Kävelimme lähemmäksi tallihökötystä. Tumma mies käveli pirttiin ja Nora ja jessica kääntyivät ympäri. He näkivät meidät ja tajusivat saaneensa apua. Tytöt kävelivät laitumelle ja alkoivat silittämään Jackia. Nyökkäsin ja he tajusivat, että käytämme temppuja hyvänämme. Kohta puoliin musta mies tuli ulos asunnosta ja lähti riimunnarut kädessään kohti laidunta. Nora huomasi varjon lähestyvän nurkkaa ja napsautti sormiansa, jolloin poni makasi maassa, lähes kuolleen näköisenä. Mies katsoi Jackia hämmentyneenä ja käveli sen luo. - Mitä te teitte sille? mies jyrähti. - Ei yhtään mitää, kun me tultiin tänne se makasi maassa.
- Kerrankin auringosta oli jotain hyötyä, kun Nora huomasi miehen tulevan, kuiskasin mahdollisimman hiljaisella äänellä. April ja Satu nyökkäsivät, mutta siirsivät katseensa pian laitumelle, jossa oli paljon jännittävämpää tapahtumaa. Jack oli maassa, ja mies kiinnitti riimunnarun poniin. Tämä meinasi nousta, muttei kerennyt, sillä Nora napsautti äänettömästi sormiaan. Mies yritti saada tätä liikkumaan, mutta Nora näytti kokoajan napsauttavan sorimiaaan, jolloin poni pysyi maassa. Mies kumartui Jackin päälle, jolloin minä läpsäytin käteni yhteen. Poni potkaisi polvellaan miestä päin näköä ja tämä kaatui selälleen maahan. Tytöt köyttivät hänet ja juoksimme avuksi pitämään miestä paikoillaan. Pirtistä kuului narahdus, ja sen ovi aukesi. Ulos astui pitkä kaunis nainen, jolla ei ollut päällä kuin rintaliivit ja alushousut. - Jarkkoo? nainen huhuili. Jarkko ei kuullut, sillä taju oli kankaalla.
Poliisiauto kurvasi pihaan ja heitti Jarkon kyytiin. Myös nainen, joka osoittautui Jennaksi otettiin kyytiin. Tämä ei kuitenkaan tiennyt hevosvarkauksista mitään, joten hän päästettiin vapaaksi. Jarkko sai linnatuomion ja me muut lähdimme tallille. Nora ja Jessica ajoivat tallille Jack ja Ami kyydissään. Me muut ratsatimme sinne.
Jatkoin kentällä ja otin ristikon esiin. Korkeutta ei ollut paljoa, mutta hyppy epäonnistui totaallisesti. Leija käveli sen yli, rikkoen koko ristikon maantasalle. Satu auttoi minua kokoamaan sen uudestaan. Sillä aikaa tein puolipidätteitä ja pyysin tammalta hallittua ravia. Uusi yritys onnistui ja niinpä korotimme estettä. Menimme senkin muutaman kerran, ja silloin Satu teki pienen pystyesteen. Aloitus korkeus oli viisikymmentä senttiä. Nostin laukan ja hallitussa laukassa tulimme kohti estettä. - Yksi, kaksi, ja hyppy! Satu kailotti kentän laidalta. Taputin tammaa tyytyväisenä. Menimme kierroksen käyntiä ja ravsimme hiukan. Satu nosti estettä kymmenen senttiä. Olimme valmiita, nostin laukan, laskin askeleita ja Leija ponnisti. Laskeuduimme pehmeästi maahan ja kehuin tammaa hienosta suorituksesta. Taas oli tullut lähes täydellinen hyppy, johon oli täydellistä lopettaa, varsinkin kun täydellinen Jack oli kotonaan, tallissa.
Alex& Leija 6 Hm
|
|
|
Post by satu on Apr 21, 2014 19:34:47 GMT 2
Oih, olipa jännä :F Onneksi kuitenkin saatiin pahikset kiinni ja loppu hyvin, kaikki hyvin ;-) Ja kiva kun hypitte Leijan kanssa taas! Tammuska tykkää c:
Jonku muunkin tarinoissa näköjää tapahtuu kun vaan Lissun! :D En oikeen ymmärtäny miten noi Jesku ja Nora tohon liittu vai oliks ne niinku kiristetty mukaan juoneen... Kovin ikävää, mut onneks kuitenkin välähti tollee sopivasti, et voidaan käyttää meidän sirkusponia" hyväks : D Oli varmaan vähän säkääkin, mutta onneks oli ja saatiin tinkerit talliin (: Otsikko ei oikeen sopinu tähän, kun esteiden hyppäämine oli vähän sivuseikka ton ryöstöyrityksen keskel :D // April
|
|
|
Post by alex on Apr 21, 2014 19:40:37 GMT 2
Saaks pisteet?
^^ Juu, Jescu ja Nora oli pakotettu juoneen mukaan. + En halunnut sellasta otsikkoo, että siit ymmärtää heti, että mitä on tapahtumassa....
|
|
|
Post by satu on Apr 21, 2014 19:46:35 GMT 2
Ainiin hei unohdin :'''D Tosiaan 5 pistettä annan !
|
|
|
Post by alex on Apr 27, 2014 18:11:05 GMT 2
Lauluja - 27.4.14
Tulin tallille kävellen, hiuksiani vähän sipaisin. Tarhalle Leijan itseni suorin, Blondi onkin tarhan nuorin. Kaikki hevoset luokseni ravasi, "Taskussa porkkanat" ,ne arvasi. Leijan kiinni otin, muut tarhaamaan kylmästi jätin.
Sukaa ja pöläriä käyttelin, mahaa harjatessa kyttäilin. Se oli aivan turhaa, ei tarvinnut asiaa surra. Suitset ja satulan tamman luo raahasin, tallissa ilman lupaa kaahasin. Ei mulla kiire minnekään ollut, en vitkastella silti halunnut.
Suitsin ja satuloin, ulos kävelin. Hepan selkään hyppäsin, tyylikkäästi selän yli lensin. Treenaamaan kun olin päässyt, lihasta jalkoihin kertynyt. Niinpä komeasti pusikkoon lensin, nopeasti Leijan siitä nappasin.
Maastoon ratsuni kanssa suuntasin, hukkui multa jalustin. Pian sen kuitenkin löysin, tammalle pohkeita annoin. Emme kuitenkaan vielä ravanneet, ei ollut Leija lämmennyt. Rauhassa matkasimme, kiltisti kävelimme.
"Huominen on huomenna vaik oltais jo sen puolella, huominen on huomenna vaik oltais jo sen puolella!"
Jotakin Leija säikähti, muutama pukki irtosi. Kyydissä villin tamman pysyin, se musta eroon halusi. Kauhean pukin jälkeen, maasta itseni sitten löysin. Leija tallille päin laukkas, olin sit yksin metsäs.
"Pelastakaa mut, jos mä vangiksi jään jos sä kuulet mun huudon, melun alle jääneen se on viimeinen viesti, ja mitä jäljellä on, katoaa mun hätähuuto"
Satu Leijan kiinni nappasi, ettei se karkuun päässyt. Tallille saavuin mutasena, oli Satu Leijan kanssa pesupaikalla. Oli Leija pakko pestä, oli se aivan märkä hiestä. Laukannut tallille häntä suorana, saapunut pihalle viivana.
"Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon valmiina lähtöön, ota mua kädestä kii tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon valmina lähtöön, yy kaa koo nee vii kuu"
Laitettiin Leijalle loimi, tamma näykki ja puri. Ei se siitä tykännyt, muakin pari kertaa näykännyt. Karsinaan tamma laitettiin, muutama hevonen sisälle tuotiin. Karsinaan tamman istahdin, laulelin sille laulunkin:
"Mun sy- sy- sydämmestä puuttuu palanen ja uu- uu se on sen näköinen. Mun sy- sy- sydämmestä puuttuu palanen ja uu- uu Satu vois täyttää sen. Hän on mun puuttuva palanen, mun puuttuva palanen. "
Alex ja Leija 7 HM
|
|
|
Post by satu on Apr 27, 2014 19:09:59 GMT 2
Jos sä sanot ettet ole aktiivinen päivyriin kirjoittelija niin mikä minä olen... Muthei hauska, vähän erilainen raapustus :-D 5 pistettä jälleen kerran xd
Olipas hassu merkintä! :D Tunnistin vaan ton yhen biisin, jossa Anna laulaa kertsin ja joku (ei mitään hajua kuka) räppää ton kohan, koska kuka nyt ei ois sitä biisiä kuullu... Koko ajan tulee radiosta, ärsyttävä :D Ton ekan laulun jälkeen musta tuntu, et koko tarina olikin joku menevä biisi... En yhtään tiiä miks, mut jotenki tuli sellane outo fiilis xD Hauskaa muuten kuvitella, et jalustin hukkuu maastoreissulla :D Yhdellä jalustimella voi olla erikoista ratsastella... Olettekin muuten ollut kummatkin ihan super_ahkeria kirjottelijoita, et pitää kyllä nyt ottaa itteään niskasta kiinni noien pistepalkintojen suhteen, et pääsen väkertää sitä sarjista... :D // April
|
|
|
Post by alex on Apr 29, 2014 18:18:49 GMT 2
Tallihommia ja juoksuaskeleita - 29.4.
- Nalaa, huutelin koiralleni, joka oli taas lähtenyt jonnekkin. Ketä se oikein pelkäsi, löysin sen sängyn alta kippurassa. - Voi hassu koira, höpötin sille. Napsautin pannan kiinni ja otin sen flexiin. Talutin pohjanpystykorvani autoon ja kytkin sen autossa valjaisiin. Lähdin ajamaan kohti Newerraa.Saavuin pihaan ja Roki oli minua vastassa. Se haisteli kovasti, sillä oli saanut uuden koirakaverin. Otin Nalan ulos autosta ja laskin sen temmeltämään Rokin kanssa. Nala kiipesi Rokin selkään ja ikäänkuin ratsasti sillä. - Ole kiltti koira, etkä karkaa mihinkään, teroitin koiralleni.
Kävelin talliin ja näin sisällä Sadun ja Lissun. Nämä olivat puunaamassa hevosiaan, joten en pääsisi tänään ratsastamaan niinkuin olin kuvitellut. Kuulinko oikein? Aivan kuin Leija olisi hörähtänyt minut nähdessään. Kävelin tamman luo ja silitin sen päätä. - No, heippa! kuiskasin sille. - Ai moi! Satu sanoi minut nähdessään. - Moi vaan. Meetkö ratsastamaan? kysyin naiselta. - Joo, oisitsä halunnut? Satu kysyi. - No joo, mut mee sä vaa. Sun hevonenhan se on, vastasin hiukan harmistuneena. - Mut joo, meen ottamaan muut hevoset sisälle ja sit vaikka siivoon karsinoita. Kyl mä ajan saan kulumaan. Nii, muuten, käykää kattomassa mun koiran pentua, kerroin Lissulle ja Sadulle. Kävelin kohti tarhaa, jossa oli Blondi. Silitin vaaleaa päätä, joka oli kokoajan varuillaan. Menin takaisin talliin ja siivosin Blondin, Leijan ja Tottaron karsinan. Sitten otin Blondin ja Tottaron sisälle, sekä siirsin myös Adan sisään.
Menin kentän laidalle katsomaan, kun Satu ratsasti Leijalla. Olisin itsekkin halunnut, mutten nyt voinut. Katselin Sadun ylvästä ryhtiä tamman selässä. He tekivät kiemurauria sekä voltteja. Muutaman minuutin kuluttua he ravasivat keski ympyrällä, josta he nostivat laukan. Kolmitahtinen askellaji vei heitä ettenpäin nopeasti, ja Satu käänsi Leijan uralle. Satu pidätti tyttöä ja he siirtyivät ravin kautta käyntiin. Yhtäkkiä kuulin jostain ulvontaa. - Se oli Nala! huusin ja lähdin juoksemaan ääntä kohti. Näin ettei kaikki ollut kunnossa, enkä nähnyt Nalaa missään. Kuulin äänen, mutta koiraa ei näkynyt- ei sitten missään. - Satu tuutko auttamaan mua? Mä en tiedä, missä mun koira on. Nala on karannut. - No meillä oli just reeni kesken, mutta voin mä tulla, Satu kertoi. Kiitin naista ja lähdimme etsimään Nalaa.
- Nalaa! huutelimme vuoronperään, muttei koirasta näkynyt tassuakaan. - Ei oo todellista, missä se koira on! huusin itkien. - Se on ollut mulla kolme viikkoo ja nyt se on jossain. - Kyllä se löytyy, Satu lohdutti. - Mennäänkö kattomaan tallilta, jos se ois tullu jo takasin, Satu kysyi. Nyökkäsin ja lähdimme astelemaan kohti tallia. Ei sielläkään koirasta ollut näkynyt vilaustakaan. - Missä muuten Roki on? kysyin. - Se on taukotuvassa sohvalla, Lissu vastasi nopeasti. Huokaisin ja astelin taukotupaan silittämään Rokia. - Voi karvakasa, missä Nala on? kyselin siltä, tietoisena siitä, ettei se vastaisi.
Laitoin taukotuvan pyöreälle pöydälle lapun jossa luki:
Jos joku näkee valkoista koiraa, jossa on kellertäviä laikkuja pään seuduilla, ilmoittakoon siitä Alex Siltalalle puh nro: 040 538 6629 koira on karannut tänään ( 29.4.) täällä Newessä. Koira tottelee nimeä Nala, on tyttö ja ihmisystävällinen. - Alex Siltala
Otin taukotuvasta viltin ja menin aitalle nukkumaan. En enää voinut olla hereillä ajattelemassa kauheinta.
Jatkuu uuteen viestiin...
|
|
|
Post by alex on May 1, 2014 18:49:06 GMT 2
Jatkuu... - Alex, herää, Satu ravisteli minua. - Mpmhf! tuhahdin tyyny kasvoillani. - Ainiin, Nala! huusin repien peiton päältäni. Kiirehdin ja juoksin ulos aitasta. Satu seurasi perässäni huomattavasti rauhallisemmin. - Nala! huusin, kun huomasin karvaturrini leikkivän Rokin kanssa. Nala juoksi luokseni tepsuttaen ja kaappasin koiran syliini. - Missä sä oot ollut, höpötin koiralle. - Mä löysin sen erään hevosen karsinasta. - Minkä? - Leijan! Satu kertoi. - Kun ratsatin tammalla kentällä, oli ovi jäänyt raolleen. Nala oli mennyt kuivikkeisiin nukkumaan, olin tuonut Leijan sisään ja laittanut oven kiinni. Nala oli jäänyt karsinaan yöksi. Aamulla, aamutallilainen oli ihmettellyt ininää ja mennyt katsomaan, Satu selitti. Naurahdin koiralle ja jätin sen tallipihalle vapaaksi.
Hain Leijan tarhasta mutaisena. Vaikkei tarha enää kasvohoitola mudan kera ollutkaan, oli tamma saanut itsensä sotkettua. Otin Leijan käytävälle kiinni ja harjailin sekä varustin sen. Talutin tamman kentälle ja nousin sen selkään. Painoin pohkeita virkeän tamman kylkiin ja lähdimme kävelemään kohti kentän kulmaa. Käveltyämme muutaman kierroksen käänsin ratsuni voltilla ja menimme toiseenkiin suuntaan pari urakierrosta. Kävelin kohti kentää ja harjoittelin terävää pysäytystä. Toisella kertaa onnistuin mielestäni hyvin ja aloin peruuttamaan siitä. Halusin, että Leija peruttaisi ihan lankkuihin kiinni, eikä hätkähtäisi osumasta. Jouduin toistamaan harjoituksen, jolloin olin tyytyväinen tammaan.
Kokosin ohjia vielä paremmin ja aloin tehdä voltteja kumpiinkin suuntiin. Tein kiemurauraa muutaman kerran, jonka jälkeen siirryin pääty- ympyrälle. Nostin ravin ympyrällä ja tahdoin pitää Leijan perän kunnolla asennossa, enkä antanut sen lähteä keskustaa päin. Pidin itsenikin sopivassa asennossa, enkä tippunut Leijan kyljelle. Siirryin takaisin uralle, jossa ravasin kulmaan, tein voltin ja ravasin toiseen kulmaan. Käännyin ympyrälle, jossa nostin laukan. Laukkasin pari kierrosta hyvässä asennossa, ja annoin leijan siirtyä raville. Ravista pudotin käynttiin ja annoin pitkät ohjat. Huomasin, että Satu oli tullut katselemaan kentän reunalle.
-Tuotkos muutaman esteen? kysäisin naiselta. Hän vaikutti kierolta ja toi pystyesteen ja ristikon. Satu laittoi pystyesteeseen korkeutta viisikymmentäviisi senttiä ja ristikkoon kuusikymmentä. - Hui, kauhistus! En mä noin korkeelle pääse, huudahdin naiselle. - Älä huolehdi, aloita tosta ristikosta, se on keskeltä paljon matalampi, Satu kannusti. Tulin pitkän sivun ravissa, annoin laukka- avut ja Leija siirtyi laukkaan. Tulin kohti estettä hyvässä istunnassa. - Yksi, kaksi ja kolme, sanoin itselleni. Leija ponnisti ristikon yli kevyesti, itse vain pidin ohjista kiinni, mutta myötäsin, enkä vetänyt ohjista. Jatkoin esteeltä suoraan pystylle, laskin askeleita, tulin esteelle hieman huonossa kulmassa. Yritin pysyä rauhallisena, ja olla mahdollisimman helposti selässä. Tamma hyppäsi, mutta liian kaukaa. Ylin puomi kolahti, mutta pysyi kannattimillaan. Käänsin vasemmalle ja tiputin raville.
En kuunnellut Sadun neuvoja, vaan nostin laukan. Laukkasin kohti ristikkoa, tamma hyppäsi puhtaasti ja tyylikkäästi sen yli. Tulin pystyesteelle. Laskin askeleita jälleen. Tälläkertaa kulma ja hypyn paikka olivat hyvät. Myötäsin ohjista, ja nousin kevyeeseen istuntaan. Annoin Leijan tehdä kaikki työt ja pysyin itse vaan kyydissä. Tamma hyppäsi täydellisesti, enkä itse tehnyt mitään. Kyllä hevoset olivat mahtavia!
Harjailin lempipolleni rauhassa ja kiillotin sen kaviotkin. Selvitin hännän ja pyyhin pään. Laitoin hevosen karsinaan ja menin itse huolehtimaan Leijan varusteista. Otin nahkaöljyn ja putsasin nahkaiset jutut. Pyyhin kuolaimet ja jalustimet. Kaikki Leijan varusteet hohtivat kiiltävinä telineissään. Tällä kertaa Nala odotti minua tallin ovella, jolloin pääsin lähtemään ilman etsintöjä. Nostin kytkintä ja pihaan jäi vain pölypilvi.
Alex& Leijuli 8 HM
|
|
|
Post by satu on May 2, 2014 19:03:38 GMT 2
Mukava ja tapahtumarikas kertomus! Kivasti kuvailtu kaikkea ja hauskoja sanoja käytetty :) Ja äärettömän pitkäkin vielä... ! 6 pistettä!
Miten sait unta, kun sun koira oli kateis! Ite en kyl ois millään saanu unenpäästä kii tossa vaiheessa :D Mut hyvä, et Nala löyty, eikä sille ollu sattunut mitään (: Rokin uusi koiraystävä säilyi hyvin tallessa karsinassa :D En oikeen tajunnut alkuun, että tossa vaihtu päivä toiseen, kun olit nukkumassa. Siitä olis ehkä voinut mainita jotenkin enemmän... Muutenkin seuraava päivä vaan tuli yhtäkkii ja jotenkin kaikki meni täs tosi tosi nopeesti... Ihan, kun sulla olis ollu kiire päästä nopeesti loppuun ja saada tarina pakettiin lyhyesti ja ytimekkäästi :D Oon Sadun kaa näköjää^ erimieltä tän pituudesta... :D Haluaisitko ensi kerralla siivota päätallin harjlaatikoille tarkoitetut hyllyköt? Pyyhkiä pölyt, liat ja roskat pois ja muutenkin järjestää suurimmasta kaaoksesta, jossa se nyt on... // April
|
|
|
Post by satu on May 5, 2014 20:54:35 GMT 2
5.11.2014, maanantaiOltiin tänään parhaan kaverini Benjaminin kanssa hieman köpsyttelemässä kentällä. Leija jaksoi hyvin ravatakin me kaksi kyydissä :D Kivaa oli ja tammuska käyttäytyi mallikkaasti koko ajan, ja sai entinen hevospelkoinen ystäväisenikin luotettavan kuvan näistä otuksista! - Satu Mamma & alokas 8HM♥
aaawws, mikä kuva <3<3<3 Oliskohan nyt vähän kevättä rinnassa kummallakin? ;D Tosi söpöö ja ihanaa et sait hevospelkosen ihmisen Leijan selkään ja vielä ilman satulaa! Ei ihan jokaiselta varmaa onnistus :D Tosi ihana kuva tää, väritys on hyvä ja selkeesti panostettu ja Leija näytää just jotenki itteltään :D Perfect (: Pisteet: 4 // April
Joo lisäEdit, kun halusit jotai hommaa: Niin voisitko ensi kerralla puhdistaa oikein kunnolla tyhjien yksärikarsinoiden (blondi, tottaro) ruokakupit ja juoma-automaatit, sekä tarkistaa myös suolakivien kunnon ja puhtauden? Karsinat on muuten jo siivottu tyhjiksi.
|
|
|
Post by April on May 12, 2014 15:01:12 GMT 2
Joo tossahan toi nyt vihdoin ja viimein on... Lyhyt ja ytimekäs :D Miinustelen sulta nyt heti sen 32 pistettä // April
|
|
|
Post by satu on May 18, 2014 20:15:59 GMT 2
Talutin Leijaa tarhasta kohti tallia. Vaikka päälläni oli vain ohuet, siniset shortsit ja T-paita, hiki valui silti kasvoiltani. Ulkona oli äärettömän kuuma, enkä siksi vaivautunut tunkemaan kuumia ratsastushousuja jalkaani päästäkseni selkään. Ovelle päästyämme riuhtaisin sen auki ja köpötin sisään. -Sen oven voi joksikin aikaa jättää auki, kuulin reippaan äänen sanovan. Puhujan tunnistin Apriliksi. -Ahaa, okei, naurahdin ja lähdin taluttamaan Leijaa pesupaikalle. Kuljin ohi Adan karsinassa touhuilevan Aprilin, kunnes peruutin Leijan pesupaikalle. Nappasin maassa roikkuvat narut ylös ja kiinnitin ne Leijan riimuun. Kiskoin nopeasti Leijulin harjaboxin kaapista ja jätin sen seinän viereen aukinaisena. Mukaani otin pölyharjan, jolla lähdin harjailemaan Leijan karvaa. Tamma oli onneksi puhdas, ei sentään ollut hankkinut itselleen pölykuorrutusta näin kesäpäivän kunniaksi. -Nostas nyt, tuhahdin ja tökkäsin Leijaa ryntäille. Tamma nosti etujalkansa vikkelästi ja antoi minun puhdistaa sen. Laskin jalan alas ja silitin tammaa heti perään. Tänään Leija saisi pitää vapaapäivän, joten irrotin painavat narut tamman sinisestä riimusta ja annoin niiden paiskautua maahan. Lähdin iloisesti kävelemään kohti lähintä ulko-ovea, joka odotti heti seinän takana. Leija seurasi minua nöyrästi. Astelin avoinna olevasta ovesta ja asetin reittini tarhoille. Hidastin omaa tahtiani hieman, jotta Leija ennättäisi vierelleni. Muutaman kerran matkan aikana tamma yritti jäädä mutustelemaan auringossa kiiltelevää ruohoa, mutta kiskaistuani neidon takaisin tielle, unohti tämä turhat säädöt. Leijan ja kumppaneidensa tarhalle päästyäni avasin portin ja annoin tamman juosta sisälle. Ada otti kaverinsa odottavaisena vastaan, kun Blondi ei siellä enää ollut viihdyttämässä näitä sankareita. Työnsin kottikärryt Leijan karsinaan sisään, itse kävellen perässä. Nostin kottareiden päällä makaavan talikon kätösiini ja lähdin siivoilemaan karsinaa. Nostelin kasoja talikollinen kerrallaan, reippaaseen tahtiin. Kello oli sen verran vähän, ettei jokaista karsinaa vielä oltu ehditty siivoilla, joten ehdin juuri sopivasti auttaa Lorelein karsinan kanssa. Äkkiä karsina kuitenkin tyhjentyi, joten päätin ottaa samalla myös muutaman muun viereisen karsinan. Pian kuitenkin olin saanut kottikärryt täyteen. -Huhhuh! pyyhin hikeä otsaltani. Jätin talikon nojaamaan karsinan seinään, kun lähdin kärräämään kottareita lantalaan. Palatessani talliin, tarkistin Leijan sekä puhdistamieni karsinoiden ruokakupit, suolakivien lisäksi. Yksinäisen kulmakarsinan kivi oli pölyisessä kunnossa, joten irrotin sen ja kävin pesarilla sen huuhtomassa. Samalla hieman vettä roiskui päälleni ja naurahdin kimeästi. -Kylmääkin? juuri talliin astellut Lyydia velmuili. -Ehehe, vastasin huvittuneesti ja uhkasin roiskuttaa vettä hänenkin päälle. Lyydi kuitenkin säästyi vesimyrskyltä, kun lupasin tulla kuvaamaan hänen ja hoitohevosensa Nalan ratsastusta. Satu & tammamamma 9HM♥ Nyt onkin ollut oikeet helteet suorastaan, kun hetki sitten oli vielä aikaa kylmää... Näyttäs toi tallin mittarikin auringossa yli kahtakymmenäviittä :D Kiva, kun tsekkasit noiden tyhjien yksäriboksien kivet ja kupit, niinkun pyysinkin tuossa edellä tekemään (: Kiitos siitä oikein paljon! Leija saikin nauttia vapaapäivästä, että ei kai tässä sen kummempaa kommentoitavaa ole :D Ja saitte varmaan kivoja kuvia Lyydistä ja Nalasta, kun nyt on niin kaunis sää ja vehreää (: Pisteitä 2 + tuosta karsinoiden siivoamisesta yks lisäpiste nyt kuitenkin :D Eli 3 pistettä // April
|
|