|
Post by April on Feb 3, 2014 0:50:45 GMT 2
Charlotta, "Chappe", joka hoidokki oli ennen Jessi poni, mutta nykyään keskittyy kokonaan omaan hevoseensa Uljaaseen.
Chappe raapustelee tänne touhujaan (:
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Feb 3, 2014 14:23:08 GMT 2
Eksyksissä
Olin kävelyllä spanieli risteytyksemme Lolan kanssa, ja olimme eksyneet. Vanhempani ovat eronneet, jo kauan sitten, mutta nyt isäni on taas löytänyt uuden, tosin paljon vanhaa asuntoaan hienomman kaksion. En tuntenut paikkoja tällä paikka kunnalla. Puhelimestani oli akku loppu, joten en voinut soittaa isälleni. Minua pelotti hiukan. Lola nuuhki innoissaan paikkoja, ja koska alkoi jo olla hämärä olin kahta kauheammin peloissani. -Lola odota! sanoin hiljaa koiralle. Spanieli pysähtyi ja katsoi minua pää kallellaan. Paikassa ei kuulunut ristin sielua, ja koivikkoa jatkui niin kauas kuin silmä kantoi. Pian säikähdin, kun auton ryminä rikkoi hiljaisuuden. Joku vanhan näköinen punainen mersu ajoi ohitsemme. Päättelin että jossain täällä on pakko olla asutusta. Kävelin ripeämmin auton ajamaan suuntaan, ja juoksinkin vähän matkaa. Lolasta oli hauskaa nähdä uusia paikkoja, ja sitä ei tuntunut haittaavan että koti on kaukana, hyvin kaukana.
Kävelimme kauan samaa hiekka tietä pitkin, kunnes jälleen audon valot valaisivat takaamme. Rannekelloni näytti että kello oli vasta puoli neljä, mutta kamalan pimeää oli silti. Luntakaan ei ollut paljoa, noin viidentoista sentin kerros vain. Pian huomasin että edessämme häämötti rakennus, ja sen pihalta juoksi kamalaa vauhtia haukkuva koira! Häntäänsä huiskuttaen se pinkoi kohti meitä. Lolakin villiintyi, ja huomasin vieraan koiran olevan uros. -ROKII, kuului rakennuksesta nuoren naisen huuto. Uros koira kääntyi katsomaan, muttei reagoinut muuten. Rakennuksen luolta käveli nuori nainen, joka hymyili leveästi huomatessaan minut. -Anteeksi, Roki juoksee täällä vapaasti, nainen sanoi. -E-ei se mitään, onhan se kiltti? kysyin hieman ujosti. -On, se on super kiltti koira! nainen naurahti. Lola alkoi tehdä tuttavuutta naisen kanssa, pomppimalla tätä vasten. -Ohoh! Sullakin on koira! nainen hihkaisi. -Joo, Lolakin on ihan kiltti, se on vaan vähän villi, kun se on vasta yks ja puoli vuotias, kerroin. -Aijaa, moikka pikkunen, nainen sanoi ja kumartui rapsuttamaan pientä spanieliani. -Näytät vähän kalpeelta, tuutko ottaan kaakaota tai teetä taukotupaan? nainen kysyi. -Kai mä voin, meidän iskä muutti just, ja Lola on tavallaan sen koira, nii se asuu iskällä, me lähettiin vaan lenkille, ja eksyttiin, ku tää on mulle ihan outo paikka vielä, selitin. -Aijaa, no nää paikat kyllä oppii tuntemaan helposti! nainen sanoi ja lähti koiransa pannasta kiinni pitäen kävelemään kohti rakennusta. -hetkine! Tuollahan on hevosia! huudahdin kun näin aitauksessa valtavan tupsujalkaisen hevosen. -Joo, tää on talli, jos mä en jo ilmoittanu, nainen hymyili. -Aijaa! Mullakin on oma hevonen. Tai siis montakin, ja mun äidillä on oma ratsastuskoulu, ilmoitin iloisesti. -No sehän kiva! nainen naurahti. -Nii, sit meillä on tää Lola ja ennen oli kultanennoutajakin, mut se jouduttiin lopettaan, sanoin hiukan haikealla äänensävyllä. -Aa, no mut kiva että teillä on vielä tää Lola, nainen sanoi. -Nii. Mä oon muuten Chappe, tai siis Charlotta, mut sano Chappe vaan, esittäydyin. -Joo, mäkin ihan unohdin esittäytyy, mut oon April, ja omistan tän tallin, ja tän koiran, nainen kertoi. -Okei, vastasin.
Kävelin naisen perässä talliin, ja siellä oli yläkerrassa taukotupa. -Otatko sä teetä tai kaakaota? April kysyi portaikossa. -No vaikka teetä, vastasin. -Okei, mä voin lämmittää veden. Taukotuvan sohvalla istui kaksi muuta tyttöä. -Moi, toinen heistä sanoi. -Moikka tytöt, tällanen pikku tytsy löyty tuolta tien varrelta, April nauroi. -Aijaa, toinen tytöistä hihitti. -Vähän lutunen koira! äsken hihittänyt tyttö sanoi. -Juu, se on Lola, kerroin hiukan hiljaisesti. -Aijaa, saaks sit silittää? hiljaa ollut tyttö kysyi. -Tottakai, se on ihan kiltti, sanoin ja kävelin lähemmäksi muita tyttöjä. -Mä oon Hanna, toinen sanoi. -Mä oon Maria, toinenkin esittäytyi. -Mä oon Charlotta, mut sanokaa Chappe vaan. -Ootteko te hoitajia täällä? kysyin. -Joo, mä hoidan Pikoa, Hannaksi esittäytynyt kertoi. -Mä Nalaa, Maria kertoi. -Aijaa, mä en vielä ketään, kun mä löysinkin tänne vasta, kerroin.
Rupattelimme tyttöjen kanssa kaikesta, ja joimme teetä. Hetkessä pelkoni oli poissa, ja iloitsin että olin tavannut Aprilin, ja muut tytöt. Lolastakin oli kiva tutustua Rokiin, ja nämä leikkivätkin yhdessä tovin. -Onko sulla kiire kotiis? April kysyi. -Ei, onko tääl muuten laturii, mun puhelimesta on akku loppu? kysyin. -Joo, on, ootappas heti, April sanoi, ja lähti penkomaan lipaston laatikkoa. Pian hän työnsi laturin pistorasiaan, ja sain laitettua puhelimeni lataamaan. Avasin puhelimeni, ja huomasin että isäni oli yrittänyt soittaa. Soitin hänelle hetimmiten, ja kerroin miten oli käynyt. April sanoi että hän voisi selittää missä talli sijaitsee, ja hän sanoi myös että voisin jäädä yöksi tallin aittaan, jos en nyt pitkän matkan jälkeen jaksa kävellä kotiin. Isäni jousti sen verran, että antoi minun jäädä talliin yöksi, ja olin super iloinen siitä! -Mäkin kysyn saanks jäädä tänne! Hanna innostui ja kaivoi puhelimensa esiin. Marian piti pian lähteä, koska tämän piti ehtiä kertaamaan kokeisiin.
Hanna sai jäädä yöksi, ja minulle se passasi oikein hyvin, kun huomenna olisi vapaa päivä koulusta. Kesälomasta oltiin otettu viikko pois, joten seitsemän päivää olisi vapaapäiviä aina silloin tällöin. Hannalla alkoi vasta kymmeneltä koulu, joten hänkin ehtisi hyvin.
Kun olimme juoneet teemme, Hanna ja April lähtivät esittelemään tallia minulle. Sielläkään ei koko talli ollut täynnä, kuten meidänkään tallilla, mutta hevosia oli niin sanotusti sopiva määrä. Hanna esitteli kaikista tarkimmin oman hoitsunsa Pikon, joka oli minustakin tosi söpö. -Tääl on toinenki shettis, ja sil ei oo hoitajaa. Mun kaveri Bella meinas hakee sen hoitajaks, mut myös Kidin, ja sai Kidin hoitsuks, Hanna kertoi. -Aijaa, no mä ainakin shettiksistä tykkään! Mulla on kaks shettistä hoitsuna, ja yks oma shettis, kerroin. -Aijaa, mäkin tykkään shetuista, Hanna sanoi, ja halasi Pikoa. -Onko sulla Chappe aikomusta ottaa enempää hoitsuja? April kysyi. -No se riippuu vähän, eihän se ikinä mitään haittaa, kivaahan se vaan on! vastasin. -Koska sä varmasti olisit tervetullut hoitamaan jotain newerran tuntipollee! April sanoi. -Joo! Alota hoitaan jotain! Hanna huudahti. -No kai mä voin, kenelle mä sopisin? kysyin innoissani. -No jos sä shettiksistä tykkäät, niin Jessille, se kyllä on nuori ja höpsö, mut kyllä te ystävystyisitte! April sanoi. -Okei, no mä meen kattoon sitä, sanoin.
Kävelin koko tallin läpi, kunnes näin rehulaa vastapäätä, sekä ulko-oven vieressä kyltin jossa luki 'Sweet Jessie "Jessi" '. Karsinassa seisoi shetlanninponi, joka söi ilta ruokaansa. Lola, joka oli seurannut minua koko ajan, astui ensimmäisenä Jessi - nimisen tamman karsinaan. -Lola tuu pois sieltä, Jessi syö sut, sanoin ja hätistelin koiran pois tamman karsinasta. Jessi kohotti päänsä heinä kasasta, ja sen tummat silmät katselivat minua. -Voi kun sä oot pörrönen! sanoin ja taputin pientä shettistä. Poni hörisi tyytyväisenä, kun rapsutin sitä harjan alta, ja lässytin sille että se on ihana pikku mammutti, pitkine karvoineen.
-Lähetäänkö tytöt tonne aittaan, kello on jo kohta kaheksan? April kysyi. -Joo vaikka, kuulin Hannan vastaavan. -okei, huusin minäkin, ja sanoin heipat, ehkä tulevalle hoitsulleni.
Kävelin Aprilin ja Hannan perässä aittaan, ja kutsuin Lolankin sinne. Vetäisin hupparini pois päältäni, jotta voisin nukkua t-paidalla. Kaaduin selälleni pehmeälle sängylle, ja tunnustelin tyynyä, jonka sisässä oli ilmeisesti höyheniä. Hannakin hyppäsi vuoteeseensa. Juttelimme hetken hevosista, ja Hanna kertoi kivoja juttuja Pikon ja hänen seikkailuistaan. Esimerkiksi kun he olivat olleet talvi maastossa.
Lola, joka oli hypännyt sängylleni, kiehnäsi koko illan tyynyäni retuuttaen, ja tuhisi hauskasti kun nukahti. Hanna ja minäkin aloimme nukkumaan pian.
Aamulla
Heräsin yhtä aikaa Hannan kanssa, noin kahdeksalta, ja tytön pitikin pian lähteä kotiinsa, olihan hänellä koulupäivä. Puin hupparin päälleni, ja herätin vielä sikeästi nukkuvan Lolan. Spanieli loikki perässäni taukotupaan, jossa ei näkynyt ketään. Siellä avasin jääkaapin, ja otin voileipä paketin, sekä voin pöydälle. Tein leivän, ja pistin kamat takaisin ottaen maito purkin esille. Etsin kaapista lasin, ja kaadoin maitoa sinne. Aloin sitten syömään.
-Onks tääl ketää? kuulin pian alhaalta tallista äänen. -Ööh.. tääl yläkerrassa, vastasin hiljaa. Portaista alkoi kuulua askelia, ja pian sieltä näkyikin kahden nuoren naisen pää. -Kukas sä oot? toinen kysyi. -Charlotta, ja tää on Lola, sanoin ja nostin pöydän alla istuvan spanielin syliini. -Vooi ku sulonen! toinen heistä sanoi ja asteli luoksemme. Tämä silitti Lolaa, ja kehui sitä hienoksi tytöksi. Kerroin heille miten olin päätynyt tänne, ja hekin esittäytyivät Noraksi ja Jessicaksi. He kertoivat tallista minulle, ja kysyivät haluanko auttaa aamutallin kanssa? Tottakai halusin, ja heti syötyäni leivän ja juotuani maitolasin, lähdimme alas talliin. Nora kertoi mitkä hevoset piti viedä mihinkin tarhaan, ja tottakai halusin viedä Jessin, johon olin eilen tutustunut. Otin sen karsinan ovessa riippuvan riimunnarun, jossa oli riimu kiinni, ja laitoin sen ponin päähän. Lähdin taluttamaan Jessiä siihen tarhaan, mihin tytöt olivat käskeneet. He toivat loput hevoset jotka siihen tarhaan menivät, ja minä talutin myös Dongon, Adan sekä Nalan. -Hetkinen, tuo Adahan on ostettu Yläkokosta! huudahdin. -Joo niin on, mistä sä sen tiesit? Jessica kysyi hymyillen. -No kun mä hoidan Yläkokossa, ja mun oma hevonenkin on siellä, kerroin. -Aijaa, kävisitkö heittään heinii tonne ykkös tarhalle ja kolmos tarhalle? Nora kysyi. -Toki! vastasin, ja lähdin hakemaan heinä kärryjä.
Palasin niitä työntäen, ja ne olivatkin melko painavat, enkä meinannut nähdä mitään valtavan heinävuoren takaa. Kasa kuitenkin pieneni kun heittelin sopivat määrät jokaiseen tarhaan. -hei sun piti viedä vaan ykköseen ja kolmoseen! Nora huusi. -Ainiin! No haittaako vaikka vein joka tarhaan? kysyin nolo ilme kasvoillani. -Ei tietenkään, se helpottaa meitä! tytöt hihittivät, ja sanoivat että voimme nyt pitää hetken taukoa. Pian puhelimeni pirahti taskussani, ja isäni kertoi tulevansa hakemaan minua ja Lolaa. Aloin pikkuhiljaa tarkistella oliko kaikki nyt mukana, kunnes April ilmaantui tallipihaan. -Chappe! Alotatko sä nyt sen Jessin hoitamisen? tämä kysyi. -Joo, voin mä, vastasin. -Alatko sä hoitaa Jessiä? Nora ja Jessica kysyivät yhteen ääneen. -Ilmeisesti, hymyilin.
Odotimme pihassa, kunnes isäni musta honda ilmestyi pihaan. -Moikka! Tuuhan käymään täällä Jessiä moikkaamassa! tytöt huusivat ja April vaihtoi pari sanaa isäni kanssa. He näyttivät tulevan hyvin juttuun, joten ei ainakaan olisi sitä pelkoa ettei isäni päästäisi minua enään Newerraan. Kuitenkin nyt minulla oli monta uutta kaveria, ja uusi hoitoponi! Lolakin oli saanut kavereita, ainakin Rokin, joka olisi kovasti halunnut "tyttöystävänsä" mukaan autoon. Kun isä, minä ja Lola lähdimme ajamaan kohti taloamme, kerroin kaiken alusta alkaen mitä oli tapahtunut. Newerra oli tosi viihtyisä talli, jossa tulisin varmasti viihtymään!
1hm
Olipas pitkä tarina! Ja kauheesti puheenvuoroja :D Mutta upee alotus kyl, koska jaksoit kirjottaa näi pitkästi ja hauskaa sinänsä, että tässä tarinassa vasta ekaa kertaa eksyit Neween ja tutustuit Jessiin (: Ja selkeesti huomasin, et oot lukenu ja tutkinu tallin sivuja tekstistä. Mainitsit heti Rokin, taukotuvan ylhäällä tallissa, tarhojen numerot, heinälän tallin edessä etc... Ja tähän väliin, että Lola vaikuttaa ihanalta <3 :D Sekin pääs tutustuu neween. :3 Autoit aamutallissa meijän tallityttöjä, joten tutustuit niihinkin... Tunnet melki jo kaikki! Ja eka HM vasta kirjotettu :D Mut siis niin tarina oli vaivaton lukea, vaikka huomasin joitakin yhdyssanavirheitä. Outoo sinänsä, koska kirjottelen niitä usein itekin :D Kivasti tapahtumaa ja tykkäsin tosi paljon tosta, et jäit yöks ja jatkoit tarinaa aamusta. Se oli luonteva osa tohon kohti (: Pystyin TOSI helposti kuvitella kaikki tapahtumat mielessäni ja henkilöiden kohtaamiset. Vuoropuhelua oli helppo lukea noin ajatusviivoilla ja teksti on hyvin jaoteltu kaikenkaikkiaan (: Ansaitset musta pistetilin alotukseks: 6 pistettä // April
p.s. anteeks kirjotusvirheistä, jos niitä täs paljonki näkyy... Nään tän silmätulehduksen takii vähä jännästi :D
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Feb 9, 2014 13:42:18 GMT 2
Taluttelu retki maastossaOlin saanut Newerrasta Jessi nimisen ponin hoitsukseni. Pyysin isääni kuskaamaan minut Newerraan, ja isäni suostui siihen mieluusti. Lähdimme piakoin ajamaan kohti Newerraa, minne kesti ajaa noin vartti meiltä. Perillä näin Noran taluttavan valtavaa tupsujalkaista hevosta talliin. -Moikka Nora! tervehdin tätä. -Moikka! Autatko meitä hakeen heppoja? tyttö kysyi. -Okei, mä haen Jessin, vastasin, ja hyppäsin ulos autosta. Kipitin kolmos tarhalle, jossa Jessi, Bea ja Kid möllöttivät. Otin portissa roikkuvan riimunnarun, ja avasin portin. Astuin sisään tarhaan, joka oli tulvillaan lunta. "on lunta tulvillaan, ja raikas talvi sää, ei Jessisemmekään, nyt enää tarhaan jää. Sen kohta valjastan, reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan, me käymme riemuiten..." ajattelin. Tallustin pienen karvakorvan luo, ja sain vastaan luimukorvat, ja kimeän hirnahduksen. -No! Mitä sä nyt höpötät? kysyin äänekkäästi ja kulmat kurtussa. Jessi näytti hampaitaan, ja lähti kävelemään pois. -Jaahah, ei sitte, sanoin ja lähdin kävelemään pois päin. Poni pysähtyi, ja jäi korvat hörössä katsomaan kun taapersin ympäri tarhaa. Bea tuli heti luokseni, ja alkoi innoissaan nuuhkia taskujani. -Joo, on siellä sokeria, sanoin ja rapsutin suloista tammaa. -Lähetään me ensin talliin, ja haetaan sitte tuo ärripurri, sanoin Bealle, ja otin sen riimusta kiinni. Laitoin soljen leuan alla olevaan renkaaseen, ja lähdin Bea perässäni kävelemään talliin. Nora ja Jessica kävelivät ohitseni ja kysyivät että eikö minun pitänyt hakea Jessi? -Kyllähän mun piti, mut mulla on suunnitelma, vastasin. Saatuani suurehkon holstein tamman karsinaansa, lähdin taas tarhalle. Tällä kertaa Jessi ja Kid seisoivat portilla, ja kuulin kaukaa takaani huudon: -Ota sä se skidi poni, mä otan ton isomman, joka on MUN hoitsu. -O-okei, vastasin, ja käännyin katsomaan tuliaa. -Ai et sä olekkaan Hanna! Kuka sä oot? tyttö kysyi kun oli kohdallani. -Charlotta, sano vaa Chappe, entäs sä? esittäydyin mahdollisimman kohteliaasti. -Mä oon Bella, ja hoidan Kidii, se on aika IHQ, vaikka sen piti kyl olla iso, niinku Jack, Bella sanoi. -Aa, Kidhän on aika pieni, sellanen sopiva, hymyilin. -Nii... Minkä ikäne sä oot? millon sä käyt tunneilla? Bella kysyi. -oon vasta yheksän, ja tunneilla mä käyn varmaan sillon ku sattuu huvittaan, vastasin. -Etkö sä siis oo tuntilainen? Bella kysyi ihmeissään. -En kai, mä hoidan tota Jessiä, kerroin. -Aa, joo... Bellan puhe keskeytyi yhtäkkiä, kun tämä kaatui maahan, suoraan jonkun kakkakikkareen päälle. -Tyhmä rakki! Bella kirkaisi koiralle, joka oli hypännyt vasten Bella raukan selkää. -Roki! hihkaisin. -tuu tänne! Haiseeko Lola, haiseeko? lässytin urokselle. Koiruus nuuhki innoissaan sitä taskua, missä EI ole sokeria, tai kyllä se sitäkin nuuhki, mutta enemmän sitä toista koska siellä säilytin koiran raksuja, jos käytän Lolaa lenkillä. -Sattuko suhun Bella? kysyin ja katsoin bellaa. Tyttö näytti melko tuimalta, olihan tällä valkoiset ratsastushousut, ja vaalea takki, jossa oli nyt ruskea läiskä joka haisi pahalle. -Ei, mut kohta tota koiraa sattuu jos se tulee mun lähellekkään! Bella mutisi isoon ääneen ja katsoi kulmat kurtussa Rokia. -Pystytkö sä hakeen Kidinki? Mun pitää lähtee vaihtaan nopeesti uudet vaatteet, ettei vaan kukaa nää, sehän ois niin noloo! Bella tuhisi ja kaivoi puhelimensa taskusta. -ääk! Mun meikit!!! Bella kiljaisi, ja lähti juoksemaan kohti tietä. "No mä haen sit Kidinkin" ajattelin ja otin Bellalta tippuneen riimunnarun maasta. Avasin tarhan portin, ja sain tälläkertaa helposti Jessinkin kiinni. -Hyvä tyttö! kehuin tammaa, ja lähdin taluttamaan molempia poneja talliin. Matkalla Jessi ehti nakertaa pienen purkauman takkiini, mutta ei onneksi reikää tullut. Vein molemmat ponit omiin karsinoihinsa. Sitten hain varustehuoneesta Jessin pinkin harjapakin, ja aloin harjata pientä pippuria. Jessi ei ollut (onneksi) piehtaroinut, joten sen harjaamisessa ei kauaa kestänyt. kavioissa oli pieniä lumi kokkareita, joita en heti saanut irti, mutta sainpahan pian kaviotkin otettua. Otin Jessin taas narun päähän ja lähdimme käveleskelemään maastoon pikkuponi vierelläni. Kävimme jossain harhailemassa, kunnes saavuimme pellolle. -Mehän voitais vaikka ravata tässä! Sanoin ponille, ja lähdin juoksemaan pellolle. Jessi seurasi minua perässäni, kunnes nosti laukan ja innostui pukittelemaan. Poni pääsi minulta irti, mutta seurasi minua onneksi minne juoksinkaan. Pysähdyin aina välillä ja annoin ponille sokerin palan. Pian jostain kaukaa alkoi kuulua kamalaa jyrinää. Jessi painoi korvansa luimuun, ja hetkessä se nousi kahdelle jalalle, ja alkoi pomppia villisti. -jessi! jessi! rauhotu! huusin, ja sinnittelin narun päässä. Jyrinä voimistui voimistumistaan, ja pian näin pienen mäen takaa traktorin ajavan kapeaa tietä pitkin. -Voi ei! mumisin ja lähdin juoksemaan kohti pellon reunaa. Tuntui kuin traktori olisi seurannut meitä, ja kun käännyin katsomaan, se tekikin niin! Se oli poikennut tieltään, ja seurasi nyt kauheaa vauhtia! Juoksin Jessi perässäni yhä lujempaa, ja pian sain päähäni hullun ajatuksen... Juoksin sivuttain aivan Jessin kyljessä kiinni, ja pian ponnahdin ravaavan Jessin selkään! Kannustin Ponin laukkaan, ja se kantoi minut kevyesti selässään. Laukka oli pitkää ja pyörivää. Pidin tiukasti harjasta kiinni, ja näin miten traktori hidasti vauhtiaan, kun saavutimme Jessin kanssa pellon reunan. Kuulimme yhtäkkiä huudon takaamme: -PYSYKÄÄKIN POISSA! TOISTEN PELLOILLE EI TULLA JUOKSEMAAN VAPAASTI, TALLOMAAN KAIKKI VILJELYKSET! En välittänyt mokomasta ukosta, vaan hoputin Jessiä laukkamaan hiekka tielle. Kun saavuimme tielle, hidastin innokkaan Jessin, joka ei millään olisi tahtonut hidastaa. -Noniin! Hieno tyttö! kehuin ponia ja taputin sitä kauan kaulalleen. Annoin sille kolme sokerin palaa, ja halasin sitä. Laskeuduin alas ponin selästä, ja lähdimme jälleen tallia kohti. Ennenkuin huomasinkaan olimme jo Newerrassa, ja vastassani oli April ja Roki. kerroin heille mitä oli tapahtunut. -Ihme ettei Jussi ajanut teidän päälle! Ihme että selvisitte etes hengissä siltä vanhalta räyhääjältä! April sanoi. Pyysin myös anteksi sitä kun olin noussut Jessin selkään vaikka ponilla oli vapaapäivä. April kuitenkin antoi anteeksi, sillä emme kuulemma olisi hengissä jos en olisi noussut Jessin selkään. April oli kyllä sitten niin mukava! Karsinassa harjasin Jessin oikein kunnolla, ja rapsuttelin sitä kunnes isäni soitti että odotti jo tallipihassa. Sanoin heipat Jessille ja harpoin tallipihaan missä isäni oli. Tässä myös vielä kuva kun talutin Jessiä tarhan ohi: //Jessille tuli iso pää :D 2hm Ihanat noi sun keksimät laulun sanat tos alus! :D Vaikka Jessi ei näköjään laulamalla leppyny tarhasta lähtemiseen... Mutta Bean sait paremmin kii :D No se neiti kyllä onkin tosi huomionhakunen välillä... Vitsit repesin, tossa: "Yhtäkkiä Bella kaatuu maahan suoraan kakkakikkareen päälle..." Voi meidän teiniä :P Ja minun Rokinihan se on syypää siihenkin xP No mut toivottavasti meikit sai taas ojennukseen, vaikka ylpeys sai pienen kolhun... Ja teillä olikin vähän äksöniä maastoreissulla! Se Jussi on kyllä vähän sellanen pelottava sekopää toisinaan. Ja vaikka onhan nyt talvi, eikä pellolla kulkemisesta koidu mitään viljelyksille, luulis nyt sen ymmärtävän... Mutta tosiaan onneksi sinulla oli nopea ratkaisu ja pääsit Jessillä karkuun traktoriakin :D Ja ihana kuva Jessistä ja susta lopussa <3 Jessin väritys on osunut nappiin ja tommoinen pystyharja sillä juuri onkin (: Hienosta tarinasta, joka oli helppo ja solvuja luettava (taas kerran) sekä kuvasta: 6 pistettä // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Feb 10, 2014 15:55:25 GMT 2
Muutto NewerraanTänään olisi tärkeä päivä! Uljas muuttaisi jälleen, mutta tällä kertaa pysyvään kotiin. Entiseen kotipaikkaan Uljas ei oikein soveltunut, mutta nyt olimme saaneet kivasta paikasta Uljaalle kivan kodin. Nimittäin Newerrasta, missä olin jo saanut hoitsun, Jessin. Porukka oli lämminhenkinen, ja mukava. Uljas viihtyisi varmasti pienellä ratsastuskoululla. Haimme omalta talliltamme trailerin, joka perässämme ajoimme Uljaan entiseen kotiin. Sain luvan hakea Uljaan pihatosta, missä se yksin seisoi pää alhaalla. Poika oli varsin maseentuneen näköinen, mutta huomatessaan trailerin ja tutut kasvot, se ravasi pihaton portille. -Voi rakas! Mulla on ollu kauhee ikävä sua! sanoin ja halasin "vauvaani". Ruuna hörähti kimakasti, ja alkoi tutkia hupparini huppua. -Ei oo sulle mitään siellä! naurahdin Uljaalle. Kun lähdin taluttamaan sini riimuista oriani, poika päätti heittäytyä hankalaksi, ja tarttui uudelleen kiinni hupustani. -Heei! huudahdin, ja kiskaisin huppuni irti orin kellertävistä hampaista. poika nosti päänsä korkealle, ja iski jarrut pohjaan kun minä raukka koetin saada kilpurini traileriin. Äitini kipitti avuksi, ja sai helposti orini liikkeelle. Olihan äippäräinen kokenut hevosihminen. Traileriin Uljas suorastaan ryntäsi, luuli varmaan että oltaisiin kisoihin lähdössä, mutta ei nyt sentään. Laitoimme yhteisvoimin äitini kanssa Uljaalle kuljetussuojat, jotka olivat varsin mielenkiintoiset. Uljas oli jo ehtinyt nakertaa suojia, jotka eivät enää olleet huippu kunnossa. Saimme kuitenkin Uljaalle muuta mietittävää, kun äitini löysi takakontistamme Lola-koiran pallon, jonka äiskä sitoi narulla kiinni trailerin katossa olevaan tankoon. Uljas tökki turvallaan palloa, ja oli erittäin kiinnostunut Lolan hajuisesta pallosta. Pääsimme onneksi pian liikkeelle, ja matka sujuikin yllättävän hyvin. Tarkkailimme Uljasta valvonta kameran avulla, joka oli asennettu trailerin yhteen nurkkaan. Koko matkan Uljas touhusi milloin mitäkin, ja oli mukava seurata tuon suloisen jästipään puuhia. Kun olimme pitkän ajomatkan päästä perillä Newerrassa, näimme heti Aprilin tallipihassa. Nainen oli osannut odottaa Uljasta, kun olimme monta kertaa sanoneet ajankohdan ja veikanneet mihin kellonaikaan suurin piirtein olisimme paikalla. -Moikka! Sieltäkös se Uljas saapuu? April tervehti pirteästi kun olimme nousseet autosta pois. -Joo, täältähän se, äitini hihkaisi, ja kätteli Aprilia esittäytyen samalla. Avasin trailerin lastaus luukun, ja otin hevoseni narun päähän, ja talutin Uljaan Aprilin eteen. -Tällanen otus tälläkertaa, sanoin ja taputin Uljasta. -oi että! Onpa se lihaksikas! April kehui, ja antoi Uljaan nuuhkia kättään. kilpurini hirnahti kimakasti, ja sai Bea-hepan vastaamaan. -No no, käyttäydy nyt uudessa kodissas! sanoin hevoselle ja katsoin sitä. -Tää on sit varsinainen nuoluhirmu, että jos on joku, ihan mikä vaan tän ulottuvilla, niin se on mennyttä kalua, tai sit tää muuten vaan raatelee esineitä, ilmoitin. -Niin se kyllä tekee, äitinikin myönsi. -Joo ei se haittaa! April sanoi ja ohjasi meidät pikkutalliin, jossa Jack ja Piko olivat. -Chappe moi! kuulin melko tutun äänen hihkaisevan. -Moikka Hanna! vastasin tunnistettuani äänen. -Kuka heppa toi on? Hanna kysyi. -Tää on Uljas, mun kisaheppa, sanoin ja vein Uljaan siihen karsinaan mihin April oli neuvonut. -Se on tosi söpö! Hanna sanoi ja nousi ylös Pikon karsinan pohjalta. Tyttö oli ilmeisesti putsannut hoitsunsa pikkuruisia kavioita. -Onko toi poni vai hevonen? Hanna kysyi ja ojensi kätensä Uljaan turvan eteen. -No se on 149 senttii, että yhen sentin ponin koosta isompi, naurahdin. -Aijaa! Se on siis pienhevonen, Hanna tiesi. -nii on, Me varmaan lähtään maastoon kohta, kun Uljas on ollut nyt pari päivää lihotus kuurilla, se on ollut liian laiheliini, kerroin. -Aijaa, Hanna vastasi. Kerroin Uljaasta kaiken mahdollisen Hannalle, jonka mielestä Uljas oli tosi kiva pikku hevonen. Äitini toi Uljaan hoitopakin sekä loimet, ja antoi minun laitella ne oikeisiin paikkoihin. Äiskä kertoi myös että oli vienyt Uljaan varusteet varustehuoneeseen, ja miltei kaikki oli jo valmista. Huomasin yhtäkkiä että olin pitänyt Uljasta koko ajan riimun nokassa, joten päästin nyt vihdoin ja viimein hevosen tutkimaan karsinaa. Riisuin myös kuljetussuojat hevosen päältä, ja laitoin ne karsinan ovessa olevaan tankoon. -Hieno poika! kehuin oria joka nyt käyttäytyi hyvin. Otin harjapakista harjan, ja aloin sukia oriani, jossa ei kyllä ollut mitään suittavaa. Poika oli niin puhdas ettei sen hoitamisessa kauaa nokka tohissut. Tarkistin myös että kaikki hokit olivat kunnossa, ja ettei jaloissa ollut haavoja tai muuta vastaavaa. Totesin kuitenkin pian että Uljas oli huippu kunnossa. Päätin pian lähteä maastoon Uljaan kanssa, joten hain orin varusteet, jotka olin vasta pessyt oikein puhtaiksi. Ensiksi asettelin huovan hienosti hevoseni selkään. Sitten laitoin satulan huovan päälle, ja kiinnistin huovan satulaan. Sitten nostin suitsien ohjat Uljaan kaulalle, ja otin hevosen pään kainalooni. Pidin toisella kädellä suitsien muista osista, ja toisella tungin kuolaimet orin suuhun. Pujotin pojan korvat oikeasta välistä, ja niin oli ratsuni valmis! Talutin Uljaan kentälle, jossa kiristin mahavyön, ja laskin molemmilta puolilta jalustimet alas. Sitten otin satulan molemmista kaarista kiinni, ja ponnistin suurella pompulla orini selkään. Ori nytkähti heti reippaaseen käyntiin, kuten kilpahevosen kuuluu, ja kokosin pian ohjat tuntumalle jotta hevoseni, joka saattaisi aivan yhtäkkiä tulla hulluksi, pysyisi hallinnassani. Ravasimme yhden kierroksen kevyttä ravia, kunnes ohjasin orini kentän portista ulos, ja lähdimme maastoja kohti. Kävelimme hetken, kunnes nostin ravin, ja istuin harjoitusistuntaan kun Uljaalla oli niin tasainen askel. Ori kiihdytteli koko ajan, mutta tein hentoja puolipidätteitä. Orini reagoi nopeasti kaikkeen mitä käskin, se toimi kuin ajatus konsanaan. Yhtäkkiä näin edessämme jonkin sortin tynnyrin, jonka yli oli ilmeisesti hypätty, kun siihen johti kavioiden jälkiä. "kai mekin voidaan toi hypätä" ajattelin ja käänsin orini ympäri. Olimme nyt noin 40. metrin päässä punavalkoisesta tynnyristä, ja pian kun tarkistin ohjien olevan tuntumalla, nostin laukan, ja huiskis vaan, orini lennähti esteen yli. Uljas hyppäri kaukaa, jolloin jäin jälkeen hypystä, mutta kyllä pikku hepalla oli tapana ylittää este pudottamatta puomeja/muita vastaavia tippuvia. Tälläkin kertaa ratsuni pääsi esteen yli. Taputin Uljasta hienon suorituksen jälkeen, ja sen jälkeen laukkasimme hetken, mutta hidastimme ravin kautta käyntiin kun näin jo tallin valojen tuikkivan ilta hämärässä. Laskeuduin jo ennen tallia alas ratsuni selästä ja talutin innokkaasti korkuvan orin tallipihaan. Siellä nostin jalkkarit ja löysäsin satulavyötä. Vein orini sen uuteen karsinaan, ja riisuin varusteet sen yltä. Palautettuani varusteet oikeisiin paikkoihin, ja otettua suojatkin hevoselta, tiputin sen ruokakuppiin sokerin paloja, jotka Uljas ahmaisi heti suuhunsa. Kehuin hevosta, ja sanoin sille heipat kun äitini huikkasi tallin ovelta että lähdetään. Matkalla äiti kertoi tutustuneensa Beaan, josta tykkäsi nyt tosi paljon. Tossa vielä hyppykuva minusta ja Ultsi Bultsista. 3hm "Tänään olisi tärkeä päivä!", hyvä ja kiinnostava alotus, tosi jees :D Oikeen pisti silmään hyvässä mielessä, plussaa siitä (: Ja toi koko eka kappale on ihanan positiivinen <3 (: Uljaasta tuli just sellanen orimainen kuva. Nuori ja energinen ja vielä vähän vallaton. Pureskelee suojia sun muuta... Vaikuttaa ihanalta <3 :D Kiva et otit äitisikin mukaan niin sai nähä vähän Newee (: Hannahan on joo kans sit pikkutallissa toisinaan sun seurana, kun hoitaa Pikoo. Ja hyvä, että tarkistit hokit, kun nyt on vähän liukkaampaa keliä, niin ne on hyvä olla kunnossa tosiaan... Enpäs nyt osaa sen enempää kommentoida tekstiä, mut ihanan kuvan oot taas piirrelly (: Uljas onkin samanvärinen, kun Nala, tosin ilman merkkejä. ja p.s. Terveellisempiä herkkupaloja hevoselle olis vaikkapa kuiva leipä, porkkanan tai omenan palat, kun sokeri (; Pisteet: 4 // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Feb 11, 2014 15:25:06 GMT 2
Koulu treeniäOltiin osallistuttu Vaahterapolun koulu- ja estekisoihin, niin käytiin heikkohermoisen söpöliinini kanssa koulutreenissä. Mentiin käynti pohkeenväistöä, avotaivutusta, tempon lisäyksiä ja koottua ravia sekä laukkaa. Tässä kyva loppu raveista: //Klikkaamalla suurenee :) -Chappe 4hm Hyvä hyvä, et treenaaminen maistuu teille (: Uljas tarviikin paljon kokemuksia nuorena hevosena, jotta siitä tulee varma kisaaja... Rento ja kiva kuva <3 Pisteitä: 2 // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Feb 12, 2014 13:17:27 GMT 2
Tein huvikseni tällaisen kuvan. Kun se oli valmis, huomasin että siinähän on ainesta päiväkirjan kanneksi vai mitä! :)) Siispä lisäsin siihen 'Chapen, Jessin ja Uljaan päiväkirja', tekstin hauskalla fontilla, ja tulokseksi tuli sitten tällainen: Joo, toi sydän tossa Uljaan pään ympärillä häiritsee mua, mutta eipä tuo nyt niin haittaa? Voisitko siis laittaa ton päiväkirjan kanneksi? :) 5hm Kyl mä voin sen hoitomerkinnäksi laskea, vaikkapa (: Ja jeps lisäilen sen heti! Ihanan kuvan oot väsänny <3 Ja pisteitä vaiks tästä 2 // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Feb 16, 2014 21:15:50 GMT 2
Uljaan uni
Eräänä yönä, näin unta kisoista. Chappe oli unohtanut ne, mutta minä en! Suorastaan pompin traileriin joka oli auki ja se nytkähti pian liikkeelle. Näin Valvonta kamerasta ettei kuskia ollut, eikä Chappekaan ollut mukana. Traileri kiiti yksikseen ilman vetävää autoa.
Olimmekin pian perillä ja astelin trailerista ulos. Nyt kuulutettiin "seuraavaksi vuorossa Charlotta Haapea ja W.F. Uljaan yö". Tajusin että olimme vuorossa ensimmäisenä, ja koska kisat unohtanutta omistajaani ei näkynyt astelin pää korkealla ja korvat hörössä kentälle joka oli aidattu valkoisilla pikku aidoilla. Aluksi seisahdin tuomarin eteen. Nyt odotin kun Chappe tavalliseen tapaansa tervehti tuomaria, joka ei yleensä ollut noin hylmistyneen näköinen!? Mikähän silläkin? Omistaja vaan oli unohtunut kotiin. Entäs sitten?
Lähdin käynnissä kaula kaarella kulkemaan keskihalkaisijan loppuun asti. Sitten käännyin vasemmalle ja nostin rennon mutta tahdikkaan ravin. Ravasin seuraavaan sopivaan kokorataleikkaa kulmaan, ja tulin kyseisen kuvion. Ravasin kierroksen, ja päädyssä nostin oikean laukan. Laukkani oli tasaista ja upeaa katseltavaa kuin Mas Guapolla konsanaan! Kun olin laukannut kierroksen, hidastin tahdikkaaseen raviini, ja tulin kokorataleikkaan. Päädyssä nostin taas laukan, mutta tällä kertaa vasempaan kierrokseen. Laukkasin koko kierroksen, kunnes hidastin jälleen raviin. Ravasin pitkänsivun, ja lyhyensivun keskeltä käännyin keskihalkaisijalle ja keskellä kenttää pysähdyin. Sitten nostin kaulani pystyyn, ja odotin hetken kunnes tuomari antoi luvan poistua kentältä. Minusta räpsittiin kuvia ja olin oma suloinen itseni kokoajan.
Tuomari kuulutti tietyin väliajoin uuden ratsukon kentälle, mutta kaikilla muilla oli selässä keikkuva hyyppä. Yksi putosi kun harjoitusravi oli hevosella niin pomppuisaa. Kaksi hevosta sai kohtauksen. Pian kuulutettiin kunniakierrokselle lähtijät, ja muita sinne meneviä ei ollut kuin minä! Niinhän se aina menee. Kävelin kohti kenttää, ja vilkaisin sivusilmällä tuomaria joka oli yhtä tyhmän näköinen kuin oli suoritukseni ajankin ollut. Laukkasin kierroksen ja hidastin raviin. Kaikki hurrasivat ja pari räpsi kuvia...
-Huomenta Uljas! Tänään lähdetään kisoihin! Kuulin yhtäkkiä tutun huudon. Makasin tarhassani ja niin tekivät Jack ja Pikokin. Kaikkia väsytti, mutta Charlotta... Hetkinen! Charlotta, eihän sen pitänyt... Ja missä se sinivalkoinen ruusuke on? Ja varusteet ja tuomari ja kenttä ja katsojat ja... ja... Mä en nyt tajuu. Mä muistan niin hyvin sen kuvan minkä se kuvaaja näytti mulle kun olin päässyt kunniakierrokselta.
Kai tekin muistatte?
Uljas 6hm (ei Chappea, koska ei se edes ollut kisoissa!)
Ihana Uljas! <3 :D Vähänkö hauska tämmönen et kerroit Uljaan näkökulmasta koko jutun :D Ja kyllä onkin hevosellas itsetunto kohdallaan totisesti! Ja toi kuva kyl kruunaa kaiken... Hieno kisaratsu ja nimikin on annettu ihan nappiin : D Jeps jeps oli kiva lueskella Uljaan kisatunnelmia ja saada vähän vaihtelua perushoitomerkintöihin välil (: Viittisitkö ens kerralla kattoo, et pikkutallin tarha on siisti, eikä kauheen lantanen tai muuta? Lisäpisteitä tästä luvassa. Pisteitä voisin jaella muuten tästä merkinnästä: 5 // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Feb 27, 2014 21:31:52 GMT 2
En keksi otsikkoa
Kädelle kova kaverini käveli kivasti kentällä. Käskin karvakorvan kovempaan käyntiin. Kuitenkin kaakki kaahasi kentän kaukaisimpaan koloon, kunnes kopsautti kallonsa kovaan kiveen. Kopukan kivana kaverina kauhistuin, kuinka kaverini kävi? Koputin kaakin kalloa, kunnes kamuni katsahti kivasti kiveä. -Kiva kun kaipaukseni katosi! kailotin. Korviaan kohottava kopukka kiehnäsi kyljessäni. -Kiitos kiitos! kiittelin karvakorvaa. Kapusin kaverini kyytiin, kunnes kaipasin karkkia. Katselin kaikkialle, kunnes kohautin kulmiani. Komensin karvaisen kaverini kentän keskelle. Kaaduin kauhean kovaan kohtaan. Kuitenkin kapusin kahdelle koivelleni.
Karsinassa kompastuin kakkakikkareeseen, kun karvainen kamuni kakkasi kunnon kukkulan. -Kauhistus! kivahdin. Kamuni katsahti kauhuissaan kaikkialle kotiaan. Kävi kuitenkin kamalasti! Kamuni kaatui keskelle kakkaansa! Kaivoin kännykän käsiini. -Kolahti kakka karvaiseen kylkeen! kiljuin kännykkään. -Kai kaakki kunnossa?! kännykästä kailotettiin. -Kaippa. kuka kaakin kuivaa? kysyin. -Kaakin kiva kaveri, kuulin. Kopautin kahdesti kännykän kosketus kohtaa. Kaivelin kirjavan kihvelin. Katselin kakkaa, kunnes kopeloin koko kasan kihveliin. Kävin kaatamassa kakat kippoon. Kun karsinassa kohtasin kaverini, kikatin kivasti kun kaakki kukoisti kakattomana! -Kiva kaveri! kehuin kaakkia. Kuitenkin katosin kotiin kun keksiä kotona kaipailtiin. Kipaisin kaupassa. Kotona kippasin keksit kuppiin.
7hm
//Löysin Wordilta joskus kaaaaaaauan sitten kirjoitetun tällaisen, ja nauroinkin pariin otteeseen lukiessani :) Kaikki sanat alkaa vain ja ainoastaan K:lla. Tää tarina kertoo Jessistä. -Chappe
Täähän oli aivan mahtava! :D Piti oikeen keskittyy tän lukemiseen noitten kaikkien sanojen kanssa, kun oli aika jänniä lauseita jossain kohdin... Jessi juoksi päin kivee! Pöljä poni : D Toi loppu oli ihana: "Kotona kippasin keksit kuppiin". Mahtava lopetus koko hämmentävälle tekstille :P Ja sain naurahdella muutamassa kohdin kyllä :D 4 pistettä täst mielikuvituksellisesta tekstistä // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Feb 28, 2014 21:19:57 GMT 2
Kärryt käyttöön!Olin herännyt tänään aikaisin aamulla, koska tiesin että menemme tänään serkulleni, joka on 19v Tara. Hän on varmaan maailman paras serkku! Harmi vaan kun se asuu tosi kaukana. Taralla on kaksi omaa hevosta, yksi lämppäri tamma Angel of Pirates, ja yksi suomenhevos tamma Taian tahti. Ne molemmat olivat ravureita. Päivemmällä lähdimme matkaan. Matkalla oli tylsää, koska minua jännitti, ja matka kesti todella kauan. Pysähdyimme kaksi kertaa ruokatauolle, ja olimme myöhässä aikataulusta. Kuitenkin pääsimme neljän tunnin matkan jälkeen perille, serkkuni pienelle tilalle. Nuoren naisen koira Pixie, kipitti heti vastaan ja haukkui kimeällä tiibetinspanielin äänellään. -Pixie hiljaa! kuulimme Taran topakan äänen ja ryntäsin halaamaan nuortanaista. -Ihana nähä sua Chappe! Sä et oo muuttunu sitte yhtään! Tara naurahti. -Aijaa, no et kyllä sääkään, myönsin. Vaihdoimme kuulumiset, ja kävimme moikkaamassa hevosia. Angel otti meidät luimistelulla ja hampaiden näyttämisellä vastaan, mutta kun Tara katsoi sitä tiukasti, se asettui. Taika oli hörökorvin vastassa. Se nuoli kättä ja antoi minun halata itseään. Tara kertoi, että oli löytänyt varastostaan pienet kärryt, joihin ei itse mahtunut. Hän sanoi että minä mahtuisin ja että saisimme ne jos haluaisimme! Tottakai halusimme, ja menimme katsomaan kärryjä. Ne eivät kyllä näyttäneet yhtään miltään ravikärryiltä, mutta ihan huvikseenhan noilla voisi käydä huristelemassa. -Uljaan perässähän on käytetty kärryjä, mutta ei sitä oo koulutettu siihen. Voidaan me ne silti mukana viedä, äitini ilmoitti. -Joo! minä huudahdin. Tara suostui ja aloimme pyyhkiä kärryjä. Ruostetta ei ollut yhtään! Ajatella. Kärryt olivat haalistuneet, ennen kai olleet purppuran punaiset? Nyt ne näyttivät pinkeiltä, mutta väri ei haitannut, minusta ne olivat ihanat! Tara tarkasti kärryjen yleiskunnon, ja sain harjoitella kärryjen laittamista Taikalle. Suomenhevos tamma möllötti paikoillaan tallipihassa, vaikkei siitä pidetty edes kiinni. Tara oli vieressä avustamassa, muttei tätä tarvittu paljoa. Olimme yhdellä kesäleirillä opetelleet miten kärryt laitetaan, joten muistin suurinpiirtein. -Hyvä Taika! kehuin tammaa. Sain kokeilla ajaa Taikalla, ja se onnistui mukavasti. Taika lähti nopeasti raviin, ja kuunteli hyvin ohjaa, hidasti käynnin ja ravin välille aina kun vedin hiukan ohjista. Kun myötäsin, se syöksähti jälleen liikkeelle. Menin hiukan yli rajojen, kun napautin raipalla Taikan lautasille, jolloin se kiihdytti kamalan lujaan vauhtiin. Tara huusi että voisin jo lopettaa, koska kärryt toimivat. Tuohan oli vain testi. Ajo oli hurjan hauskaa! Kotona saisin kokeilla ajaa Uljaalla. Aika kului, ja kohta kello oli jo sen verran, että meidän oli aika lähteä. Tara ja äitini lastasivat kärryt valtavaan takakonttiimme, ja sitten sanoimme heipat Taralle, ja lähdimme huristelemaan kohti kotia. -- Koti puolessa oli jo aivan liian pimeä että olisimme voineet lähteä Uljasta moikkaamaan. Olimme palkanneet kummitätini käymään katsomassa Uljasta päivällä. Aloimme sitten iltatoimille, ja aloimme nukkumaan. -- Aamulla nukuin pitkään, koska eilinen reissu oli ollut pitkä. Heräsin 09.30, ja pesin hampaat, söin aamupalan, puin vaatteet ja käytin Lolan aamulenkillä. Puin ratsastusvaatteeni päälle, ja pyysin äitiäni heittämään minut Neween. Mamiskuukkeli suostui, ja lähdimme hetimiten kohti Newerraa. Matka nyt ei kestänyt kuin vartin, ja olimmekin pian perillä. Tallipihassa ei näkynyt ketään. Paitsi pian Aprilin talon ovi aukesi, ja Roki syöksyi ulos. -No moikka poika! huudahdin ja kutsuin koirua luokseni. -Hieno! kehuin ja rapsutin hurttaa. Kävelin pikkutalliin, jossa ei ollut ketään. Kaikki hevosetkin olivat vielä tarhassa. April ilmaantui pian pikkutalliin, ja sanoi että nyt voisi alkaa hakea heppoja. -Mites sä näin aikaisin täällä? naikkonen kysyi. -En mää tiiä. Voitko auttaa mua kun me saatiin eilen mun serkulta kärryt, niin mä miellelläni koittaisin ajaa Uljaalla. Sillä on ollu jo kärryt perässä ilman ohjastajaa, kerroin. -No kai mä voin, alotetaan heti aamusta, April sanoi. -Okei! Hain Pikon ja Uljaan, April haki Jackin. Harjasin Uljaan, sillä välin kun April lähti katsomaan kärryjä, jotka äitini oli nostanut tallin seinää vasten ennen kuin lähti. Pian ihana orini oli valmis, ja talutin sen tallipihaan. -Hyvä poika! kehuin sitä ja taputin. -Näähän on hienot! April sanoi. -Juu, ne on ollut käyttämättä aika kauan, paitsi mä eilen ihan muutaman minuutin testasin niitä yhellä ravuri suokilla. -Aijaa! Mikäs sen suokin nimi on? -Taian Tahti, eli Taika. Se käy vaan sellasissa pikku raveissa, ettei missään telkkariin kuvatuissa, kerroin. -Aa. Valjastimme Uljaan, ja asensimme yhteistuumin kärryt orini perään. -Uljashan käyttäytyy yllättävän hyvin! sanoin ja taputin Uljasta. -Niimpä! Aprilkin sanoi. Talutin aluksi Uljasta kärryt perässä, sillä välin kun April kävi hakemassa omenaa tallista. -Noniin, lähetäänkö me tuonne maastoon? nainen kysyi. -Vaikka, vastasin. Talutimme Uljaan maastoon. Välillä ravautimme oria, ja välillä kävelimme. Uljas oli ihmeissään, mikä ihmeen vempain sinne taakse oli kytketty? Välillä se pysähtyi ja käänsi päänsä katsoakseen kärryä, ja välillä se nuuhki niitä. -Höppänä! tuhahdin. -Noniin, menisitkö sä nyt kyytiin, ja oltais hetki paikoillaan, ja sitte mä taluttaisin ihan käyntiä aluksi? April kysyi. -Okei. April pysähtyi ja antoi Uljaalle ompun. Hän supisi jotain herralleni, ja asetteli sen otsaharjan nätiksi. Astuin varovasti kärryyn, jolloin Uljas katsahti ihmeissään minuun. -Nätisti Uljas, sanoin kärrystä. Kokosin ohjat tiukemmiksi, ja maiskutin. Uljas singahti liikkeelle, eikä ollut moksiskaan vaikka painoa lastiin oli tullutkin. Istuin rauhassa pinkillä istuimella, ja maiskautin silloin tällöin. Uljas käveli reippaasti, ja se korskui innoissaan. Orista oli hauska oppia uutta, ja se hörähteli iloisesti. Se hengitti välillä Aprilin pipossa olevaan tupsuun, ja toisinaan tarrasi siitä kiinni. April ei hirmuisen innoissaan tästä ollut, mutta eihän aivottomalle höppänälleni voinut olla vihainen? Saavuimme pellolle, jolla olin joskus Jessin kanssa kokenut draamaa. Nooh, ei muistella vanhoja. April päästi irti Uljaasta, mutta käveli vieressä. Hän käski kokeilla kääntyisikö Uljas ohjasta. Vedin hiukan siitä ohjasta, mikä meni poispäin Aprilista. Uljas totteli kuin unelma. Toiseenkin suuntaan onnistui, ja pysähtyminenkään ei pahemmin ongelmia tuottanut. Maiskutin jotta Uljas lähtisi nopeaan käyniin, ja heilautin ohjia sen selän päälle. Uljas nosti ravin, ja ravasi kivan reippaasti. -Hyvä poika! Hieno! kehuin. En huomannut kun April kaivoi kameran esiin, ja napsi tietämättäni kuvia meistä. -Chappeeeee, tuu kattoon! nainen huusi. Ohjasin Uljaan ravissa kohti Aprilia, ja hidastin käyntiin. April näytti hyvän kuvan minkä oli saanut: -Hyvä kuva! myönsin. Lähdimme sitten kohti tallia. Matkalla April syötti Uljaalle omenoita, ja taputteli juuri ja juuri hevosen mittoihin yltävää hevostani. Tallilla Roki oli vastassa, ja oli hypätä kyytiin. -No Roki! Nyt kiltisti! April komensi ja koira rauhoittui. -Hyvin oot kouluttanu Rokin! sanoin. Laskeuduin alas Uljaan selästä, ja kehuimme sitä tosi paljon. Uljas nautti rapsutuksistamme, ja oli erittäin pirteällä tuulella. -Sulla on kyllä kiva poni! April sanoi. -Njääh... Se on hevonen, sanoin virnistin kulmat kurtussa Aprilille. -Jahah, nainen tuhahti ja pyysi minua hakemaan Uljaan riimun, kun hän alkaisi ottaa kärryjä pois. Toin Uljaan hieman kuluneet päitset, jotka April laittoi orin päähän saatuaan valjaat pois. -Jääkö nää kärryt tänne? hän kysyi. -Joo vaikka, niitä saa käyttää muutkin jos tulee tarve, ilmoitin. April lähti roudaamaan kärryt varastoon, ja minä talutin Uljaan karsinaansa. -Moikka Piko! sanoin shettikselle, joka hirnahti kimeästi Uljaalle. Hevoseni hörähti takaisin ja pääsi sitten karsinaansa pyörimään. Otin riimun pois orilta ja asettelin sen karsinan oven koukkuun. Kävelin päätalliin, ja sieltä varustehuoneeseen. Siistin Uljaan hoitopakin, ja tarkastin että varusteet ovat priima kunnossa. Olihan ne. Sitten lähdinkin kohti bussi pysäkkiä. Tapasin vielä Aprilin, ja kiitin tätä avusta. Hänestä oli vain kiva auttaa meitä, ja sanoi että oli käytettävissä muulloinkin. Hyvä sinänsä! Bussi tuli, ja annoin rahat kuljettajalle. Istuuduin penkkiin, joka oli lähimpänä. 8hm Hauska alotus, kun kerroit kärryjen hankkimisesta ja serkustasikin (: Ja en tiennykkään, että osaat ajaa kärryil! Vaikka eihän se mitään rakettitiedettä taida olla :D Aamulla nukuit muka pitkään?! 9.30 on ihan sika aikasin :D Mut joo et taida olla kovin aamu-uninen... Ja hienoo et auttelin sua kärryjen kaa ja Uljas käyttäyty, kun herrasmies. Paitsi mitä nyt vähän nyppi pipon tupsua, mutta sellasta sattuu (: Mut siis niin kokonaisuudessaan oikein kivaa kerrontaa ja oli mielekästä lukee kokoajan, enkä tylsistyny. Paljon tapahtumaa, mutta ei liikaa ja päiväkin ehti vaihtua yhdessä välissä (: Ja toi kuva on söpö :3 Uljas on Uljaana kärryjen eessä :D Pisteitä ehdottomasti: 6 // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Mar 1, 2014 13:36:32 GMT 2
Koulu treenit
Nyt on sitten kevät kauden tärkeimmät kisat edessä. Nimittäin kilpatalli Nothern skyn kenttäkisat 17.-20.3. Eka päivänä koululuokka, he B meillä. Seuraavana päivänä estekisat 100cm, ja viimeisenä päivänä maastoesteet 60cm. Jännittää jo nyt.
Tallilla Uljas oleili tarhassa. Kutsuin oriani nimeltä, ja pujottauduin aitojen alta tarhaan. -Tule Uljas tänne, tule! Hevosponini käveli reippaasti luokseni, ja kiinnitin riimunnarun Uljaan vihreään riimuun. Lähdin taluttamaan oriani kohti sen karsinaa. Matkalla varoin liukastumista, lumettomalla pihalla. Joku blondi talutti jotain villisti poukkoilevaa hauskan väristä varsaa kohti päätallia. -Kukahan tuo on? pitääpä käydä katsomassa! tuumailin. Jälleen olin yksin ainoa ihminen Uljaan "valtakunnassa". Harjasin hevoseni oikein puhtaaksi, ja karvat vaihtuivat minuun, olin pikku-uljas, samanlaisine karvapeitteineni kuin Ultsibultsini. Puhdistin kaviot, joissa oli pieniä jää kokkareita ja pellettejä. Niitä on siis niin rasittava koukkia pois!
Sain kuitenkin orin kaviot puhdistettua, seurauksena huomasin piponi tupsun puuttuvan. -Uljas! kivahdin ja etsin joka kolkasta tupsuani. -Mun toisiks paras pipo! Ja kohta vastaus löytyi tupsun uupumiseen, ja siihen miksi hevosponin suusta sojotti sinistä lankaa. Kutitin orin suunpieltä, jolloin se avasi suunsa. Sieppasin nopeasti sinisen kuolapallon pikkuhevosen suusta. -Anna olla viimenen kerta ku mun omaisuutta varastat! sanoin ja läpsäisin hevosta lavalle. Jätin hevoseni hetkeksi karsinaan, kun lähdin päätalliin. Taukotuvasta kuului tutun kuuluinen ääni. Aikuisen, mutta ei Aprilin, Sadun tai kenenkään muunkaan Newerralaisen. Mitä ihmettä? Pysähdyin portaiden alapähään kuuntelemaan, mutta tajusin ettei salakuuntelu kovin kohteliasta ollut... Jatkoin matkaani katsomaan Jessiä, jota ei kyllä tallista löytynyt. Ilmeisesti se oli tarhassa. Kävelin varustehuoneeseen, ja otin Uljaan satulan ja suitset. Yhtäkkiä joku peitti silmäni käsillään, ja sanoi: -Arvaa kuka? -Mitä, kuka, häh??? huudahdin. -Arvaa! -Siis... Ei, ei se voi... On se! Iida! hihkaisin ja käänähdin ympäri. Toden totta! Yläkokon omistaja, minulle jo enemmän kuin tuttu Iida seisoi edessäni leveästi hymyillen. -Onneks täältä löytyy joku joka edes kuuntelee! nainen tuhahti ja kertoi Adan ja Iidan oman orin varsasta Ayasta. -Naaaaaaw varsa! hihkaisin. -Mut kenen varusteet nää on? JOtenki näyttää hieman tutuilta? -No tuleppas katsomaan, sanoin ja virnistin.
Kävelimme Iidan kanssa pikkutalliin. -Uljas! Iida hihkaisi. -Nii, se muutti sieltä edelliseltä tallilta tänne, kerroin. -Se on kasvanu tosi paljo siitä minkälainen se oli Yläkokossa! Iida sanoi ja ojensi kätensä Uljaan nuuhkittavaksi. Uljasta kiinnosti kyllä paljon enemmän varusteet, joita se mielellään olisi pureskellut, mutta vetäisin nopeasti satulan pois kilpurini ulottuvilta. -Saat auttaa mua tän kaa, se varasti jo mun tupsun, sanoin ja kaivoin litimärän tupsuni taskusta. -Hyvä Uljas! Iida virnisti. Iida laittoi satulan hevoseni selkään, ja minä suitsin eläimen.
Talutin Iida vieressäni Uljaan maneesiin. Iida piteli kiinni hevosesta, kun minä hyppäsin kyytiin. Otin aluksi käyntiä pitkin ohjin. Uljas oli reipas oma itsensä, ja se polki hyvin alleen. -Onko se jo ratsukoulutettu ihan täysin? Iida kysyi keskeltä maneesia. -On, ja sitä koulutetaan koko ajan paremmaksi, vastasin. Kokosin ohjat tuntumalle, ja annoin hevoselle merkin lähtä raviin. Se singahti nopeasti raville, ja riistäytyi hieman otteestani. Pidätin sitä, ja puristin koko jalallani, jolloin Uljas rauhoittui hiukan. "Eiih! Tällä menolla me hävitään koko kisa!" ajattelin ja hidastin takaisin käyntiin. -Anna vähän rauhallisemmat avut, ja koita mahollisimman silleen ettei niitä huomais! Iida ohjeisti. Tiesin että Iida osaisi opettaa meidät Uljaan kanssa paremmiksi ja paremmiksi. Puristin hiukan hevosen kylkiä, jolloin Uljas reagoi, ja lähti taas kontrolloimattomaan raviin. Pidätin ohjia, ja hengitin hetken syvään. Pysäytin taas Uljaan käyntiin, ja tein puolipidätteitä koko ajan. Puolipidätteen aikana nostin ravin, jolloin onnistui jo paremmin. -Hyvä Chappe! Rentouta ittes niin menee vielä paremmin, se on nyt vähän jännittyneen oloinen, Iida huusi. Hidastin taas käyntiin, ja annoin hiukan ohjaa Uljaalle. Rentouduin täysin, mutta tein parhaani jotta istunta säilyisi. Uljas alkoi pikkuhiljaa rentoutua, mutta oli ihana reipas itsensä koko ajan. Pian raviin siirtymiset alkoivat sujua ilman turhia hötkyilyjä. Uljas polki polki hyvin alleen, ja harjoitusravikin onnistui hyvin, ilman että minä lensin aina askeleen mukana kattoon. Pian aloimme tulla ravissa pääty-ympyröitä, jolla asetus. Uljas oli taipuisa, mutta ympyrät jäivät koko ajan liian pieniksi, tai sitten niistä tuli soikioita. Iida laittoi tiheästi tötsiä ympyrälle, niin että se hahmottui helposti. Pikkuhiljaa hän vähensi niitä, kunnes niitä ei ollut enää kuin neljä. Pian kaksi, ja kohta vain yksi. Aloimme onnistua, kävimme aina uralla, niin että ympyrästä tuli koko päädyn kokoinen. Tulimme suunnanvaihdon, ja ympyrät onnistuivat tähänkin suuntaan, tosin asetusta ei näkynyt kovinkaan paljon. Sekin alkoi sujua, kun Iida neuvoi mitä tarkemmat ohjeet koko ajan.
Pian aloimme tehdä loivaakiemuraa pitkille sivuille, mutta kun tehtävä tuntui helpolta, teimme kolmikaaristakiemurauraa. Sitten tuli pieni tauko, jolla Iida ojensi juomapulloni. Join kulauksen vettä, joka virkisti kivasti. Niistin myös nenäni, ja sitten jatkoimme. Tulimme hetken käyntiä, ja tein voltteja. Aloimme tula pitkillesivuille ravissa lisäyksiä, ja lyhyillesivuille niin pientä ravia kuin pystyy. Tämäkin oli helppoa, mutta lisäyksellä, kevennykseni oli kuulemma tosi hassun näköistä. Aloimme parannella istuntaani nopeassa ravissa. Hoksasin pian, että Uljas ei ollut täysin hallittavissa, mutta pienet puolipidätteet, ja ohjastakutittaminen saivat tähänkin muutoksen. Istuntani parantui koko ajan lisätyssäravissakin. Pian olisi aika siirtyä laukkaharjoituksiin.
Pidimme taas hetken käynti tauon, jotta Uljas taas rentoutuisi. Se kohelsi taas aivan omiaan. -Tehtäiskö vaikka silleen, et tultais kaheksikkoa, eka pallo harjoitusravissa, ja sitte se seuraava laukassa, niin harjoiteltasi niitä ympyröitä, ja sitte asetusta laukassa ja ravissa? Suostuin Iidan ehdotukseen, ja tulin ravissa ympyrälle. Ohjasin seuraavalle pallolle, ja nostin laukan. Asetin Uljasta, ja ilokseni huomasin että Uljas alkoi laukata muodossa! -Tosi hyvä! Tee tiheään puolipidätteitä, ja sitte myös hoputat sitä niin että säilyy tuollanen tahdikas tasainen laukka. Tein kuten Iida käski, ja Uljas tuli kuin unelma. Se asettui, ja kulki muodossa niin ravi-, kuin laukkaympyrät.
Tunti alkoi olla lopussa. Sain vielä laukata rentoa laukkaa uraa pitkin. Uljas laukkasi kaulakaarella, ja polki jälleen hyvin alleen. Laukka oli keinuvaa, ja Uljas piti hyvin yllä tasaisen laukan. Olihan se jo he A - va C tason hevonen.
Hidastin pian Uljaan ravin kautta käyntiin, ja annoin sille pitkätohjat. Kävelimme erittäin pitkät loppukäynnit. Kuitenkin toin sen kaartoon, ja laskeuduin selästä. Löysäsin mahavyön ja nostin jalustimet. Kehuin Uljasta, ja lähdimme sitten kohti tallia. Matkalla Iida pysähtyi kysymään Aprililta jotain. Minä talutin Uljaan karsinaansa, ja otin varusteet pois. Kävin viemässä ne varustehuoneeseen, ja samalla toin tallista mukanani omenan. Annoin Uljaan rohmuta sen mahdollisimman nopeasti. Huomasin että Uljas oli hikinen, joten laitoin sille karsinan ovesta fleece-loimen päälle. -Noniin, hienosti menit koko tunnin! Kuka on mun söpö poika? kuka? lässytin hevoselle, ja silitin sen pehmeää turpaa. Halasin sydän käpystäni, ja kuiskasin sille: -Oot kyllä maailman ihanin hevonen!
9hm
Sähän löysitkin heti ittelles valmentajan! Hienoo (: Iidalla onkin kokemusta opettamisesta, joten homma meni varmaan tosi hyvin teillä yhteen ja se osas neuvoo selkeesti sulle. Uljaskin vaikutti tosi hyvin keskittyvältä, vaikka yks pipon tupsu lähtikin karsinassa. Se on kans yks jyrsijä koko poju :D Mut tykkäsin tosta ratsastuksesta, koska se vaikutti tosi aidolta treenaamiselta ja siin huomas, et niinku kehityit ja sait Uljaaseen paremman tuntuman ja homma meni putkeen, eikä harakoille (: Pitääki varmaan piirtää se sun palkintokuva tolta laukkaympyrältä, kun Uljas on hyvin kuulolla ja muodossa ;) Pisteet: 5 // April Haluaisitko ensi kerralla liikuttaa Jackia jotenkin (maastakäsin, ratsain), kun lisäliikunta ei tekisi sille pahaa...?
|
|
|
Post by April on Mar 6, 2014 16:19:30 GMT 2
Palkintokuva:Chappe on saanut Uljaan nätisti kuulolle ja laukkatyöskentely näytti näin hyvältä kaksikolla maneesissa.Sainkin piirreltyä tän PK:n jo näin nopee, kun oli hyvä fiilis ja idea tästä (:
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Mar 9, 2014 12:05:41 GMT 2
perus tallipäivä
Kello oli noin kymmenen aamulla. Lola tyhmä oli herätänyt minut seitsemältä, ja kiva sain tiedusteltua laiskalta veljeltäni ettei se ollut käyttänyt Lolaa eilen illalla lenkillä. Kipitin rappuset alas alakertaan, jossa äidin makuuhuoneen ovi oli kiinni. Lola sipsutti perässäni kaikkialle ja päästeli silloin tällöin inahduksia. "Hyi olkoon mikä täällä haisee!" ajattelin ja purstin peukalolla ja etusormella nenääni. Vastaus löyhkään löytyi pian takkahuoneesta. Pari ruskeaa koiran papanaa lojui lattialla. -LOLA! Tyhmä ei saa, tuu kattoon mitä täällä on! rääkäisin. Pirteä spanieli kipitti luokseni ja pitelin koiraa niskasta ja annoin sen haistella jätöksiään. -Senkin hirviö! ARVAA KUKA NÄÄ JOUTUU SIIVOAAN!?!?!? JA KUKA SAA ÄITIN RAIVOT NISKAAN!?!?!?! Mietippä sitä! ähisin koiralle ja hain talouspaperia. Vein papanat biojäte astiaan ja suihkutin jotain puhdistus ainetta kakka kohtaan. -Voiii tyhmä Lola, tyhmä! mutisin. Luutusin kohtaa haalistuneella rätillä. Kukaan ei onneksi ollut herännyt vielä, paitsi psp:llä pelaava veljeni, joka oli yläkerrassa.
Päästin Lolan takaovesta pihalle. Se ei pääsisi karkuun, eikä se pelkuri varmaan uskaltaisikaan poistua viidenkymmenen metrin päähän pihasta. Pihamme oli aika suuri, kun isäni omistaa sellaisen yrityksen. Meillä on sähköllä toimiva ruohonleikkuri, jota Lola pelkää.
Vaihdoin yöpuvun päivävaatteeisiin, ja niiden päälle puin vielä kaikista paksuimman, pinkin hupparini. Jalkaan vedin mustat ulkohousuni.
Heittelin violettia narulelua Lolalle, ja se otti kopiksi sen. Touhuilin riiviön kanssa kaikenlaista, ja käytin sitä pikkulenkillä.
Pian muutkin perheen jäsenet heräsivät, ja näin pian kun Sara (isosiskoni) lähti pyöräilemään kaverilleni. -KYPÄRÄ! huusin tuon perään. Juoksin virne naamallani kuistille, ja nappasin siskon kypärän. Juoksin se käsissäni portillemme, ja nakkasin sen keskelle tietä. -Nyt se jää auton alle, tuu pelastaan! huudahdin. Huolimaton siskoni kävi hakemassa kypärän ja laittoi sen päähänsä.
Kaappasin Lolan syliin ja lähdin kantamaan sitä sisälle. Äitini oli noussut juomaan aamukahvit. -Huomenta Chappe! Tämä tervehti. -Lola herätti mut seittemältä, ja se... Enpä kerrokkaan, sanoin. -Mitä Lola, nyt kerrot! veljeni uteli äidin takaa. -No okei. Lola oli kakannu tuonne takkahuoneeseen, paljastin. -No siivositko sää sen pois? äitini kysyi tyrmistyneenä. -Siivosin! kivahdin tuimalla äänellä. -No hyvä! Käytkö sää tänään kattoon Uljasta? äiti kysyi. -Toki, vie mut sinne heti! vaadin. -Okei okei, tuossa avaimet, mee jo autoon, äiti sanoi, ja viskasi auton avaimet päin minua. Otin ne kiinni ja lähdin pikimmiten kohti autoamme.
Pian äitini tuli, ja pääsimme lähtemään kohti Newerraa. Huono puoli oli se, että veljeni oli kyydissä, se sanoi, että se ei halua jäädä siivoamaan Lolan kakkoja. Toinen huonopuoli oli se, että se typerys veli oli ottanut Lolan mukaan...
Newerrassa äiti sanoi että minä saan ottaa Lolan, ja typerys ja äiti lähtevät kotiin. Paitsi äiti ei käyttänyt sanaa typerys.
Pidin Lolaa irti, koska ei se karkaisi. Se seuraisi minua kun ei uskalla lähteä minnekkään. Paitsi vastaan tullut Roki oli Lolasta kiva. Sen korvasta tai hännästä oli kiva ottaa kiinni. Kohta Lola rei´ittää Rokille korvareiän.
Kävelin pikkutalliin Lola kintereilläni ja Roki sen kintereillä. -Heh, sulla on paraati, Hanna sanoi ensimmäisenä. -No moikka Lola! hän lässytti koiralleni, jonka oli joskus kauan sitten tavannut. -Ihana, se on niin pehmee, ja nuori! hän sanoi. -Niin, onhan se.
Juttelimme Hannan kanssa, kun harjasin Uljasta, ja Hanna harjasi Pikoa. Jack oli mielissään Lolasta, joka nuuhkutti innoissaan Jackin turpaa, joka oli Lolan kokoinen.
Pian Aprilkin ilmaantui talliin. -Ai moikka tytöt! hän tervehti. -Moi, me vastasimme. -Katohan! Tällä on tämmönen pikkukoira, April sanoi ja kyykistyi rapsuttamaan koiraa. Lola hyppäsi kuitenkin naisen syliin ja nuoli hänet läpi märäksi. -Haluaisitko Chappe tai Hanna liikuttaa Jackia? April kysyi. -mä voin! suostuin heti. -Okei! Voit vaikka mennä ilman jalkkareita, tai ilmansatulaa, April sanoi. -Okei, no mä meen ilmansatulaa.
Hain Jackin suitset päätallista, ja moikkasin samalla Jessiä. Laitoin Hannan avustuksella suitset Jackin päähän. Meillä oli vähän ongelmia, kun ruuna oli meitä noin 100 kertaa isompi. Saimme kuitenkin suitset päähän, ja Hannakin lähti maneesiin katsomaan meitä. -Voiii tää on ihan hirveen kokonen! sanoin maneesissa.
-Miten mä pääsen selkään? kysyin ja aloimme nauraa. -En mä tiiä! en mä pysty sua selkään punttaamaankaan, Hanna sanoi faktan. Penkin avullakin oli vaikeuksia, mutta valtavalla Chappe-hypylläni pääsin hevosen selkään. -Hyvä! Mä laitan teille puomeja, Hanna sanoi. -Okei, vastasin. Lähdin kävelemään uralle, heti alussa tahmean tuntoisen Jackin kanssa.
Tulin käynnissä puomeja ja tein parit väistöt ja voltteja, jotta Jack taipuisi. Asetus oli vähän hukassa, mutta kyllä se sieltä alkoi löytyä. Pian otin ravia, ja tulin puomeja yhä. Jackilla oli tasainen ravi ja leveäselkä. Ihanaa siis!
Pian kokeilin laukkaa, joka onnistui mielestäni todella hyvin. Välillä Jack meinasi hidastaa, mutta hoputin sitä koko ajan.
Pian Hanna yllätti, ja kasasi noin 20cm ristikon pitkällesivulle. Tulimme senkin onnistuneesti. Hanna kohotti estettä, ja pian huomasimme Aprilin olevan paikalla. -Hyvinhän se meni! hän kehui. -A-ai. Kiitos!
Hanna kohotti estettä. Se oli nyt 40cm. Laukkasin sitä kohti. Jack lähti hyppyyn aivan liian aikaisin! Jolloin menetin tasapainoni, ja horjahdin esteen viereen. Jack ravasi uraa pitkin, kunnes April sai sen kiinni. -Sattuko? hän kysyi yhtäaikaa Hannan kanssa. -Ei, se oli hauskaa! sanoin ja hymyilin leveästi.
En ollut ratsastanut vielä kokonaista tuntia, mutta silti minusta tuntui että tämä tunti oli nyt tässä. April punttais minut loppukäyntien ajaksi selkään, ja toinkin pian hevosen kaartoon. April otti minut vastaan kun koetin laskeutui Jackin selästä. -No oliko Jack kiva? Hanna kysyi. -Ihan, kyllähän sillä vois joskus muullonkin mennä, hymyilin.
Hanna halusi taluttaa Jackin talliin, kun minä jäin tallipihaan putsaamaan housujani. Lola otti minut vastaan, ja huomasinkin äitini olervan jo tallipihassa. -Lähettäskö me kotiin? hän kysyi. -Okei, vastasin ja lähdimme ajamaan kohti kotia. Aikalyhyt tallipäivä, mutta tallipäivä kuitenkin :)
10hm
//En jaksa alkaa tarkistamaan kirjoitusvirheitä, joten niitä saattaa löytyä aika paljonkin... edit April: en bongannu montaakaan mielestäni (:
Voi ei Lola tekikin sulle hommaa heti aamusta! Voi höpsö koira ei jaksanu oottaa lenkittäjää :D Et ilmeisesti tykkää veljestäs kauheesti... No mut ymmärrän hyvin isosiskona :P Ja hei kiva kiva, kun liikutit Jackin olen oikein tyytyväinen (: Ja voin niin kuvitella, kun mietit pikkusena sirona tyttönä sen ison hevosen vierellä et: "Miten helkutissa tonne ylös pääsee?!" :D Mutta Chappe-hyppyhän auttoi siihen pulmaan + ihanan nimen keksit tolle :D Uskalsitte kokeilla vähän esteitäkin, vaikka olitki jo valmiiks korkeella siellä selässä. Mutta kiva kun otit Hannan mukaan ja koiriakin oli kaksinkappalein tarinassa (: Se on aina yhtä kivaa, kun porukka muistaa mun Rokin :D Joku on lukenu tekstejäki sivuilta sit huomaa (: Mut niin tää oli kyl ihana tarina, kun alotus oli kivan "ei_talliaiheinen" ja täs oli koiraa, ihmistä ja hevosta... Jackin liikutuksesta lupasin lisäpisteitä ja tykkäsin tästä kokoanisuudessaan, joten: 9 p. // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Mar 23, 2014 18:03:16 GMT 2
Vihdoin!Olin odottanut joulusta alkaen kevätkauden tärkeimpiä kisojamme Uljaan kanssa! OMG tänään lähdemme ajamaan Kilpatalli Northern Skylle! Ensiksi kuitenkin piti hakea ratsuni Newerrasta. Newerran pihassa ei näkynyt kuin Roki, jota jäin porisuttamaan pikkutallin eteen. -hyvä poika! Nii, hieno poika! lässytin suurehkolle söpöliinille. -Tuu jo! äitini ääni kuului. Nousin kyykystä, ja sipsutin talliin. Äitini käski minun laittaa kuljetussuojat hevoselle, kun äippäräinen lähtee avaamaan trailerin, ja laittamaan heinäverkon valmiiksi. Otin Uljaan siniset kuljetussuojat loimille tarkoitetusta telineestä karsinanovessa. Laitoin ne Uljaan jalkoihin. Lähdin taluttamaan suojiaan pureskelevaa oria ulos. Näin ensimmäisenä äitini, joka siisti kisavaatteitani, ja Aprilin, joka jutteli äitini kanssa. Myös Satu, Leija ja joku poika ilmaantuivat maneesista päin tallipihaan. -Minnekkäs te ootte lähdössä? Satu kysyi. -Kenttäkisoihin Northern Skyhyn, hymyilin ylpeästi. En voinut estää korviin asti ulottuvaa hymyäni. Uljas suorastaan rynnisti traileriin, varmaan heinät persottaa oria. Pian lähdimmekin ajamaan. Matkalla oli tosi tylsää, Uljaskaan ei tehnyt mitään ihmeellisempää, kun katselin koko matkan kameraa, joka oli asennettu traileriin. Taisin nukahtaa matkalla, kun äitini ravisteli minut hereille. -Nyt tuli kyltti Kilpatalli Northern Skyhyn, äitini ilmoitti. Mumisin jotain unisena, mutta hieroin silmäni auki nopeasti. Äitini teki tiukan käännöksen Northern Skyn parkkipaikoille. Ponnahdin nopeasti pois autosta, ja kipitin avaamaan lastausluukkua. Uljas peruutti nätisti ulos, ja pysähtyi pihassa höristelemään. Se hinnasto tervehdykseksi muille, sitä paaaaljon suuremmille hevosille, jotka eivät keskittyneet Uljaaseen. Talutin Uljaan talliin, ja joku nuori nainen neuvoi mihin karsinaan. minä puolestani kiiruhdin vaihtamaan kisavaatteet päälle. Palasin mahdollisimman nopeasti takaisin Uljaan luo. Suitsin sen, ja talutin tallipihaan. Eläinlääkäri oli tallipihassa, ja teki tarkastuksia hevosille. Hän oli vieressämme seisovan suuren kimon hevosen kohdalla. Äitini paparazasi meistä Uljaan kanssa kuvan kun tuíjotimme eläinlääkäriä. Pian naikkonen oli meidän kohdallamme, ja se teki perinpohjaisen tutkimuksen hevoselleni. 11hm Ui, miten ihana tossa kuvassa Uljaan ilme! :3 Se on niin nättinä kisoja varten ja eläinlääkärikin taitaa vähän jännittää... Hieno kuva kyl ja tykkään tosta tausta, joka on selkeesti kilpakenttä (: Hienoo, että ootte päässy kisaamaan Uljaan kaa, et treenit on menny hyvin ja töitä on tehty. Voin kuvitella, että Uljaassa on paljon potentiaalia kisakentillä, kun se on muutenkin niin energinen ja elämänilonen oripoika (: Kunhan itse vaan pysyt Uljaan mukana kans :D Oli kiva kuulla teidän kisatunnelmia ja hienosta kuvasta: 5 pistettä // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Apr 22, 2014 17:42:14 GMT 2
Kisat meni yllättävän hyvin! Ensimmäisen päivän kouluratsastus luokka me voitettiin! Oltiin 1/7!
Kakkos päivän esteratsastus (100cm), me tultiin toisiksi, 2/8 :)
Kolmospäivän maastoestekisat (60cm) me voitettiin! 1/6!
Palkinnot:
Kouluratsastus: Pokaali, ruusuke ja kukkakimppu
Esteratsastus: ruusuke
Maastoeste: pokaali, ruusuke ja kukkakimppu
Eli mahtavat kisat oli! Pärjättiin superhyvin<3 Erityisen iso kiitos huippu ratsulleni Uljaalle!
Ui jui, teillähän meni hyvin! Varsinki toi satasen esteluokka oli varmaan ihan haastavakin ja olitte tokina (: Ja kaikki muut ekoina, Jes! Ja pokaalejakin saat kantaa kotiin kaksin kappalein, Hyvä te! Onnea voitoista ja kyllähän mun pitää tästä pisteitäkin jakaa: 3 // April
|
|
Chappe
tuttu kasvo
Uljas, the best competition horse_pony <3<3<3
Posts: 81
|
Post by Chappe on Apr 23, 2014 18:16:23 GMT 2
Rento päivä
Heräsin aamulla n. 9 aikoihin. Paitsi olisin nukkunut vielä erittäin sikeään mutta tyhmä veljeni päästi Lolan huoneeseen, sängylleni ja tietty se koira tuli nuolemaan naamaa. Äsh!
-Eiiii! Ei saa, huudahdin ja nauroin samalla kun koira lipoi naamaani. Kaappasin spanieli neidin kainalooni, ja halasin koiraa peiton alla. Lola pyristeli, ja tarrasi pari kertaa yöpaidan hihaani. Pian minulla tuli liian kuuma, joten luovuin seurastani, ja potkin peiton jalkopäähän. Katselin hetken sängyssä hyllylleni, jossa kaksi suurta pokaaliani kiiltelivät. Kukkakimput olivat alakerrassa maljakossa, ja ruusuke oli tallilla kaapissani. Nousin pian ja kävin pesemässä hampaat. Vaihdoin turkoosin hevos T-paidan päälleni, ja vetäisin mustat leggingsit jalkaani. Laitoin beiget ratsastushousuni leggareiden päälle ja vetäisin vielä pinkin, ikivanhan hupparin päälleni. Saran vanha. (isosiskoni).
Kipitin portaat alas, Lola perässä. Saku siemaili Saran kanssa kaakaota, kun saavuin keittiöön. -Huomenta, Sara sanoi tyynellä äänellään. -Lähe tallille mun kans? kysyin tältä. -Njääh... tyttö tuhahti ja jatkoi hörppimistään.
Voitelin pari leipää pikku eväsrasiaani, ja pakkasin sen tallireppuun, josta raippani sojotti. Kypärä ja turvaliivi oli tallilla, kaapissa, joten mitään ei kai jäisi. Tallin automaatista voisin tilata limsatölkin, jos jano yllättäisi. Jeps.. Kaikki mukana. -Lolaaaaaa! kutsuin koiraa, joka ravasi nopeasti pienillä tikittävillä askelillaan luokseni eteiseen. Se huiskutti häntäänsä merkiksi "nyt lähdetään! Wuhuuu". Puin valjaat ruskeavalkoisen ystäväni päälle, ja lähdimme sitten pyöräilemään Newerraan. Matka tuntui lyhyeltä, vaikka matkaa olikin ainakin yli viisi kilometriä.
Perillä laitoin ensimmäisenä pyöräni telineeseen. Päästin Lolan irti luottaen siihen ettei se poistu kaupungista. Roki saapui luoksemme ensimmäisenä. -Voi että kiva kun koirakin osaa toivottaa tervetulleeksi! sanoin ja olin valmiina rapsuttamaan Rokia. Mutta niinpä siinä taas kävi, että Lolan se tervetulleeksi toivotti eikä minua. Lolan perään piti lähtä juoksemaan. Pyh!
Kävelin pikkutalliin, jossa ei asukkaita ollut. Koko Newerra vaikutti niin hiljaiselta. No, ei kait se haittaa? Tarhassa Uljas käveli vastaan, ja muutkin seurasivat sitä. -No moikka Piko ja Jack! tervehdin samalla kun kiinnittelin riimunnarua hevosponini riimuun.
Talutin Uljaan karsinaansa, ja aloin harjailla sitä sen turkoosin sinisillä hoitovälineillä. -Hyvä poika! kehuin hevosta, joka puhkui intoa. Rapsutin hevostani. Ajattelin käydä tänään syötämässä pikkuruista hevosta/valtavaa poniani, kunniaksi siitä että kisat menivät extra hyvin.
Putsasin ratsuni kaviot ja lähdimmekin sitten pihalle. Ihana keväinen ilma säteili lämpöä, koivuissa jo silmut pilkistivät, ja nurmikkokaan ei ollut enää keltaista, vaan heleän vihreää. Viileä tuuli puhalsi hiuksillani, ja oli kertakaikkiaan ihana sää. Kaikkialla ei ollut enää kamalia rapakoita, vaan harvakseltaan ihan pieniä lammikoita. Talutin Uljaan rennosti hyvää ruoho kohtaan, ja annoin Uljaan syödä tuoretta ruohoa. Rouskutus vain kuului kun hevosponi söi hyvällä ruokahalulla. Pian rauhan rikkoi Roki ja Lola, jotka temmelsivät ohitsemme. -Lola! Tuu tänne! kutsuin koiraa joka säntäsi luokseni. Roki häipyi päätalliin, ja jätti hetkeksi pienikokoisen tyttöystävänsä rauhaan. Lola nuuski Uljasta, ja nuoli ruunivoikon turpaa. Kaivoin varovasti puhelimen, ja otin kuvan kaksikosta. -Ui miten söpöjä te ootte! huokaisin. -Tuli hyvä kuva! jatkoin.
Pian, kun Uljas oli syönyt mielestäni tarpeeksi, lähdin taluttamaan sitä talliin. -Kello on jo kakstoista, saat heinät ja sitten minäkin lahen kotia, sanoin. Kävin taukotuvassa nakkaamassa eväsrasian (jota ei tarvittukaan) kaappiini, ja kävin hakemassa Uljaalle heinät. Poju sai heinänsä, ja seuraavaksi oli vuorossa Lolan pyydystäminen. -Lolaa! Lolaa! huutelin ympäriinsä, kunnes koira juoksi luokseni. Kiinnitin lyhyen mustan pentuhihnan Lolan valjaisiin, ja lähdimme sitten kotia kohti.
12hm
Oli kyllä rento pikainen käväisy tallilla tosiaan tämä (: Kiva et jaksat tuoda Lolan aina sillon tällön Neween niin Roki saa seuraa... Ja ilmeisen hyvää seuraa onkin, kun se niin ilosesti tuli "tyttöystäväänsä" tervehtimään :D Nyt onkin jo joihinkin paikkoihin tallipihalla kasvanutkin ruohoa, kun kesä lähestyy <3 Uljas hoitikin sitten ruohonleikkurin virkaa :D Mukavaa, että krjottelit taas tarinaa ja teidän kisaamiset on menny putkeen (: Pisteet: 3 // April
|
|