|
Post by April on Oct 5, 2012 12:19:36 GMT 2
Kamun Päiväkirja
- Suomenhevonen, ruuna - Koulutustasoltaan: ko. heA, re. 80cm
Ohjeita ja muistilistaa:
♦ Sateella, tihkulla ja kylmällä säällä ulkoloimi/sadeloimi tarhaan. → tarhakaverina Coudi
♦ Esteillä pintelit tai suojat etujalkoihin. ♦ Ajettaessa ei mitään sen erikoisempaa huomautettavaa.
MYYTY BANSKULLE!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 5, 2012 18:17:01 GMT 2
Pakkanen nipisteli mukavasti poskia, kävellessäni joulukuisessa maastossa kohti Newerran tiluksia. Sormista oli jo melkein kadonnut tunto, ja viimeksi katsottuani oli mittari näyttänyt -20 asteen pakkasta, ja se oli päivän mittaan varmaan vain kiivennyt salakavalasti ylöspäin. Hanki narisi mustien talvikenkien alla, ja tunsin kuinka mahanpohjassa alkoi kuplimaan kun Newerran tallirakennus ilmestyi näkyviin oksiston takaa.
Pihamaa oli kaikinpuolin mukavan näköinen, parkkipaikalla seisoi muutamia autoja, ja tarhoissa seisoskeli muutamia iloisenvärisiin loimiin puettuja hevosia mussuttamassa heinää. Katselin sivusilmällä niiden jäätyneitä turpakarvoja ja heiluvia korvia, mutta jatkoin nopeasti matkaa tallia kohti. Pieni (tai miten sen nyt ottaa) tallirakennus oli kodikkaan näköinen ulkoapäin, mutta sisältäpäin se oli vielä mukavamman näköinen!
Oikeanpuoleisesta karsinasta minua kurkisteli suloinen kimo poni, jonka nimi oli ilmeisesti Senni. Silitin ponia pienestä turvasta, ja lähdin lipumaan käytävällä eteenpäin. Tuli Killen, Bobi ja monimuu, mutta sitten silmäni pysähtyivät kylttiin jossa luki ”Karmanpoika”. Hipaisin kylmää metallikalteria, ja katsoin karsinaan. Se oli tyhjä.
Harmistuneena lähdin kävelemään käytävää ympäri etsien jotakuta joka tiesikin asioista jotain, kunnes viimein hoksasin vaalean, nuoren naisen kävelleen sisälle tallista. Hän taisi olla April. ”Moi!” Hihkaisin, ja vaaleaverikkö moikkasi takaisin. ”Moi vaan! Kamuakos sä tulit hoitamaan, Lattehan sä siis oot?” Nainen kyseli katsellen kelloaan, varmistaen että olivatko tunnit vielä alkaneetkaan. ”Joo mä tulin. Se taitaa olla tarhassa vai siis onkse tunnilla?” ”Joo. Ja nii joo, mä oon siis April: Kamu on vielä ihan tarhassa, tunnit alkaa semmosen puolentoista tunnin päästä...” April sanoi, ja hymyili yhä. ”Mä voin tulla näyttämään missä se Kamu asuu, sä voit kyllä ihan huoletta tuua sen itte sisälle, se ny säikähä vaikka pommi räjähtäis.” April naurahti.
Hain riimun-narun ja lähdin Aprilin johdolla kohti tarhoja kengät lumihangessa narskuen. Nainen ohjasi minut tarhan luo, jossa ruskeaan loimeen puettu suomenhevonen hamuili huulillaan maassa lojuvia heinänkorsia. Menin tarhaan sisälle, ja April lähti takaisin talliin. Kamu katsahti minuun uteliaana, ja antoi itsensä helposti kiinni. Hymyilin rennosti ruunalle, ja annoin sen haistaa kättäni. Talutin ruunan talliin, ja riisuin Kamulta toppaloimen. Viikkasin sen nopeasti, ja lähdin hakemaan ruunan harjoja.
Karsinassa Kamu oli varsin miellyttävä, se tyytyi seisomaan rauhassa paikallaan harjatessani sen paksua talvikarvaa selvemmäksi. Ruuna pyörähti välillä ympäri etsien heinänkorsia, mutta perusteellisen harjauksen päätteeksi ruuna näytti suloisen siistiltä. Setvin vielä piikkisualla mustan harjan ja hännän, ja putsasin kaviot. Ne olivatkin sitten vähän hankalampi juttu. Lumi oli paakkuuntunut kovaksi palloksi kavion pohjaan, ja jouduin melkein hakkaamaan sitä kaviokoukulla irti. Kamukin alkoi hieman ihmettelemään, että mitä se ihminen oikein touhuaa, ja pari kertaa irrotti jalkansa otteestani. Loppujen lopuksi kaviot olivat kuitenkin lumesta vapaat, ja rapsutin ruunaa hetkisen ajan sään kohdalta. Katsoin kelloon, ja tunnit alkaisivat vasta tunnin päästä. Taputin Kamua kaulalle, ja lähdin ulos karsinasta.
Haukottelin syvään, ja työnsin karsinan oven perässäni kiinni. Kamu jatkoi heiniensä etsimistä karsinan pohjalta, ja hipsin itse satulahuonetta kohti. Menin tutkimaan ruunaseni satuloita ja suitsia, satula oli suhteellisen siisti, samoin suitset. Kamu ei kuitenkaan menisi vielä tuntiin tunnille, joten jotain tekemistä minun piti keksiä! Lähdin etsimään Aprilia, ja löysin kuin löysinkin naisen pyörittelemästä papereita yläkerrasta.
”Heii moi.” Sanoin hiljaa, ja April vilkaisi minuun hätkähtäeneen näkösenä.
”Heei! Mites Kamun kanssa?” Nainen kysyi säteillen, ja laski paperipinkan pöydälle.
”Tosi hyvin! Mukavan oloinen herranen..” Totesin ja nainen nyökkäsi. ”... Mut nyt hyökkäs sitten tekemisen puute. Enkös mä siis ookin toi varustehuoltaja tai jotain?”
”Joo, siis voit putsata varusteita ja ois ihan hyvä jos sen tekisitki! Putsaaminen tekee niille vaan hyvää.” April sanoi, ja hymähdin.
”Juu, no mä sit vaikka pesasen ne suitset ku näytti vähän likasemmilta kui satula.”
”Joo, siel alhaaalla on jossai satulasaippuaa ja pistä johonki sankoon vaa lämmintä vettä. Ja nii, sieniä on siellä missä satulasaippuaaki.”
Hyppelehdin portaat alas, ja menin etsimään satulasaippuaa ja muuta tarvitsemaani sälää satulahuoneesta, ja löysin ne suhteellisen nopeasti. Laskin lämmintä vettä sankoon, ja otin suitset pois naulakosta. Pehmeä nahka tuntui mukavalta paljaita sormia vasten, ja kun se alkoi kiillellä pesun seurauksena, ne olivat -opetushevoselle- ainakin minun mielestäni ihan jopa mukavan näköiset.
Ovi kävi, ja sisään astui Carkki. Juttelimme hetken niitä näitä, lähinnä tutustuimme toisiimme, ja minusta oli mukava tietää, etten ollut suinkaan ainut hoitaja tallissa. Pian kello alkoi kuitenkin olla jo sen verran, että minun oli aika lähteä. Kävin rapsuttelemassa Kamua parin sekunnin ajaksi, ja lähdin sitten kävelemään kotiin päin.
1HM.
//Joo sori kesto, tää ehkä muutenkin vähän hätäisesti kirjotettu, mut hyvä et sain tehtyä! : )
Ihana tarina! Hyvää, viipyilevää kuvailua koko tarinan ajan. Erityisesti pidin alun kuvailusta ja pystyin helposti kvittelemaan lumisen tallipihan ja hevoset tarhoissa (: Olet selvästi myös tutkaillut sivuja tarkasti, sillä tarinassa oli monta kohtaa, joista huomasin sen. Kiva eka tarina ja pidän paljon tyylistäsi kirjoittaa. Et kiiruhda asioissa liikaa ja en pongannut kirjoitusvirheitä juurikaan. Jään odottamaan lisää (; Saat tästä: täydet 8 pistettä ja 15 v€ // April
|
|