|
Post by Kaisu on Apr 27, 2016 18:14:17 GMT 2
Vappumaasto 1.5. Tervetuloa maastoilemaan isommalla porukalla, lähdetään tutustumaan lähimaastoihin! Kirjoitetaan siitä yhdessä tarina - ei vielä roolipelaten, vaan jokainen saa valita itselle mieluisan aiheen mistä kirjoittaa. =) 1 - Uudet tallilaiset istuu tallituvassa rupattelemassa teemukiensa ääressä, kunnes joku muistaa, että kohta lähdetään vappumaastoilemaan. Miten heppasi/hoitsusi tänään viihtyy harjattavana ja varustettavana? - Miila 2 - Kun mattimyöhäsetkin pääsevät tallin pihalle, porukka lähtee kohti rantaa. Pysyykö innokkaimmat hevoset aisoissa ja millaista on kävellä lyhyt tie pienen järven rantaan?3 - Rannasta lähdetään kiertämään järveä myötäpäivään. Tie on rauhallinen, mutta mökkiläiset ovat juhlimassa vappua. Juokseeko jonkun mökin pihassa innokkaita saunojia ja mitä hevoset pitää mökkiläisten riemusta? - Mira 4 - Rauhallisemmalla tienpätkällä vähän ravataan ja laukataankin. Kenen hevoset pysyy rauhallisina, lähteekö joltakin laukka lapasesta? - Cornelia 5 - Eräässä tienristeyksessä Kaisu kertoo vanhasta autiosta maatilasta, jonne ei kannata mennä. Kuka keksii hurjimman salaliittoteorian autiotilan historiasta? - Veera 6 - Palaamme järven etelärantaa kohti Newerraa. Viimeinen ravipyrähdys on edellistä rauhallisempi. Viihdyttävätkö mökkiläiset taas ratsukkojoukkoa?7 - Loppukäynnit rannan ohi kohti Newerraa. Porukka alkaa jo puhua iloisesti, vaan mikä on loppulenkin kuumin puheenaihe?8 - Tallilla pitää tietysti hoitaa hevoset takaisin tarhoihinsa. Kaisu paljastaa ostaneensa munkkeja ja simaa. Lähdet Kaisun mukaan vanhan maatalon tupaan kattamaan pöytää, vaan miksi simat ei tahdo löytyä?9 - Lopulta muukin porukka valuu tupaan ja vapun juhlinta saa alkaa. Kuka pystyy syömään munkin nopeiten / nuolematta sokereita? - Wilma Ilmottaudu kertomalla ratsusi / toiveesi tuntsareista ja toiveesi tarina/kuva-aiheesta. Avoinna hoitajille ja hevosenomistajille. Kaisu - Hemmo Pau - Peppi Wilma - Myy Miila - Didi Cornelia - Timppa Veera - Luca Mira - Tootti (kärryillä) Elsa - Taika
|
|
|
Post by Kaisu on May 1, 2016 12:15:35 GMT 2
Tällä porukalla mennään ja vapaasti saa alkaa kirjustamaan tarinoita! Neljä aiheitta on vielä vapaana, joten jos joku aihe vielä kiinnostaa, voi napata toisen. Mä otan sitten jämät =)
|
|
wilma
innokas
Posts: 33
Heppa:: Myy
Taso:: Vahva HeB
|
Post by wilma on May 14, 2016 18:39:03 GMT 2
Nauru raikasi, kun kaikki viimein olivat rantautuneet supersöpöön maalaistupaan. Kaisu kantoi pöydille vateja täynnä munkkeja ja monia pulloja simaa. Itse säntäsin heti pöydän ääreen Pau vanavedessäni. Olin ystävystynyt jo tytön kanssa hyvin, meillä oli tarkoitus mennä jossain vaiheessa kärryilemään Myyn kanssa. Luultavasti meidän pitäisi hakea mun koppakärrynikin tallille, jos muutkin tallilaiset halusivat joskus kärrykyytejä. Koppakärryihin mahtui kaksikin ja pidempiä ja rennompia reissuja oli paljon kivempi tehdä kärryillä, joilla oli mukavampi istua kuin ravikärreillä. Olin pitänyt ravikärryjä tallin vintillä isäni käskystä, mutta koska koppakärryt eivät olleet niin arvokkaat, jättäisin ne luultavimmin vintille vievän sillan alle jos siis Kaisulle sopisi Myyn miljoonien tavaroiden lisäksi änkeä talliin vielä yhdet kärryt lisää. Mä pelkäsin toisaalta olevani hiukan liian itsekäs kun vein niin paljon tilaa kaikkine tavaroineni, mutta minkäs sille mahtoi, että ponilla piti olla montésatula, yleispenkki, valjaat ja kärryjäkin kaksin kappalein ynnättynä mukaan vielä kaikki perusjutut, kuten loimet, harjat ja sellaiset.
Munkit katosivat lautasilta hirveää vauhtia ja simapullotkin tyhjenivät uhkaavasti. Mä tykkäsin vapusta eniten siman takia, se oli mun suurta herkkua, varsinkin itse tehtynä. "Hei mä tiiän, ollaanko totuutta ja tehtävää?" keksi Veera nokkelana. Tyttö nappasi tyhjän simapullon ja asetuimme istumaan lattialle rinkiin sen ympärille. Veera pyöräytti pulloa, ja niin ensimmäinen vuoro napsahti Miilalle. "Totuus vai tehtävä?" kysyimme kuorossa Miilalta. "Äh, emmä tiiä... Totuus vaikka!" tyttö vastasi. "Okei, sun pitää kertoo meille sun noloin hevosiin liittyvä tapahtuma!" keksin. "Ei tollasia! Te ette haluu tietää!" Miila parkaisi. Me vaan naurettiin ja yllytettiin Miilaa kertomaan. Lopulta tyttö kertoi, ja päässäni pohdin, että jos mun pitäisi kertoa jokin nolo hevosjuttu, joutuisin varmasti häpeämään tässä vielä kuitenkin ei niin tutussa seurassa silmät päästäni, sen verran hirveitä juttuja mulle oli elämäni aikana tapahtunut.
Lopulta juttu päätyi siihen, että kaikki kertoilivat toisilleen hevosten kanssa sattuneita hauskoja tai vähemmän hauskoja kommelluksia. "Ette vaan arvaa mitä mulle ja Myylle kävi heti meidän ekalla ajokerralla... Mä olin just saanut Myyn, se oli itseasiassa just vappuna ja me lähettiin mettään ajaan hiekkateille. Voitte vaan kuvitella, mä ja Myy ihan yksin keskellä korpea, eikä Myykään oo ikinä ollut mikään helpoimmasta päästä ja tietty mä olin ihan tottumaton siihen hevoseen. Siinä tuli sitten hyvä suora joten otin vähän ravia, ja tietty Myy lähti ryöstämään. Sit yhtäkkiä siel pusikossa rymis ja sellanen jättiläismäinen uroshirvi rymys meidän eteen tielle. Myy sai suurinpiirtein sydärin, ei kai se sit ollu ikinä siellä Ruotsissa nähny hirviä. Myy loikkas ojaan ja kärryt tuli perässä. Kärryistä meni aisat poikki ja Myy vaan lähti juoksemaan kuin hullu kotiin päin. Onneks iskä oli just sillon peltotöissä, se ei ois muuten huomannu Myyn juoksevan täysiä pihaan ilman kärryjä tai mua. Iskä lähti sit ettiin mua ja löysi mut ojasta makaamasta kärryjen vierellä. Multa murtu käsi enkä saanut ajaa tai ratsastaa pitkään aikaan, mut toisaalta se teki ihan hyvää. Me ehdittiin tutustua Myyn kanssa paremmin toisiimme muitten juttujen avulla, ja sit ku sain taas ajaa ni sekin sujui jo paljon paremmin. Taisiis, enää ei löydetty itteämme ojasta kärryjen alta!" mä kerroin. "Hurjaa!" kommentoi Pau innoissaan. "Ettekös te menekin Myyn kanssa Ruotsiin raveihin parin viikon päästä?" kysyi Cornelia. "Joo mennään me. Ja ehkä yksiin toisiinkin raveihin tässä kuussa, mut ne on kuun lopulla. Molemmat on kärrylähtöjä", selostin.
Nauru raikui illan hämärtymiseen asti, ja kun ihmiset viimein lähtivät, mä hiippailin vielä talliin toivottamaan hyvät yöt Myylle. Pieni harmaaturpainen ponini ei ollut laisinkaan vihaisen näköinen, se jopa hörisi mulle nätisti kun avasin karsinan oven. Kyykistyin maahan ja nojasin vasten karsinoiden väliseinää. Myy tuli mun luokseni varovasti. Se nuuhkaisi käsiäni ja aivan yllättäen koukisti pienet jalkansa ja kävi maate pää mun sylissäni. Vaikka muut saattaisivatkin väittää toisin, oli ihan totta, että mun ponistani löytyi myös se herkkä puoli. "Hyvää vappua sullekin, poniseni", hymyilin. Oli kulunut tasan viisi vuotta siitä, kun Myy tuotiin meidän pihaamme ensimmäisen kerran ja siitä tuli mun oma, rakas riiviöponini.
// Tuli jotenkin sekava ja näin enkä ees aatellut saako kirjoittaa oman hahmon näkökulmasta mutta menkööt! Ja joo hei, eilen oltiin siis Myyn kanssa raveissa jotka oli virtuaalisesti Ruotsissa, joten niistä raveista siis puhutaan tossa tarinassa. :)
Ihana tarina, vappuisen iloinen! Tottakai saa kirjottaa hahmon näkökulmasta ja ihana, kun keksit pullonpyöritysidean, se oli hauska =) Toivottavasti eiliset ravit meni teillä hyvin! Kirjoita joskus kisareissutarinaa, se olisi tosi mielenkiintoista! // Kaisu
|
|
|
Post by Mira on May 15, 2016 20:46:47 GMT 2
Maiskautin Tootin liikkeelle hevos- ja poniletkan perään. Hemmo tallusteli hitausvaihteella jonon kärjessä, pärskähdellen rennosti. Ruunan kaula oli rennosti vaakatasossa, se melkein nukkui. Samaa ei voinut sanoa omasta, superjännittyneestä oristani (joka oli tosin käyttäytynyt suhteellisen hyvin). Iloinen puheensorina kaikui hevosten kavioiden kopseen säestämänä. Mä olin hiljaa, täytyi keskittyä Toottiin, eikä mulla varsinaisesti ollutkaan kenellekkään asiaa. Paitsi, olisihan sitä ollut kiva jutella, mut-.. - Raviin! Kaisu huudahti jonon kärjestä katkaisten ajatukseni. Letka siirtyi letkeään raviin hiekkatietä eteenpäin. Koppakärryt pomppivat kuopasta kuoppaan, mutta se ei näyttänyt Toottia haittaavan. Seuraavan mutkan takana kuusimetsä harveni ja eteemme aukesi suora. - Laukkaaa! kuului seuraava käsky. Muut siirtyivät laukkaan, mutta en viitsinyt antaa orilleni mahdollisuutta pinkaista koko jonon ohitse, eli pidin sen ravissa. Tootti protestoi päätöstäni muutamalla pukilla, jotka eivät tosin kohonneet kovin korkealle potkuremmin ansiosta. Hyödyllinen kapistus, pakko sanoa. Pian suora oli jo ohi ja hevoset ( ja ponit ) siirrettiin ravin kautta käyntiin. Uppouduin taas ajatuksiini, kunnes kuulin ne tutut kevään merkit. Mökkiläiset. Ja näköjään Tootti kuuli ne myös.
Seuraavan mutkan jälkeen eteemme ilmestyi kesämökkejä. Huokasin ja puristin ohjia tiukemmin hanskojen peittämillä käsilläni. - Soo jaaa... mumisin ja pidätin oria. Ensimmäisen mökin ovi aukesi ja kaksi tyttöä, noin kuusi- ja kymmenvuotiaat, ryntäsivät portaat alas tien varteen. Tootti mulkoili noita, mutta ei päättänyt paeta. - Kato Milja, heppoja! vanhempi tyttö sanoi kävellessämme heidän ohitseen. Seuraavan mökin pihassa oli sauna, jonka vanhasta piipusta tuprutti savua. Huutoja pihasta kuului oikein olan takaa, naurua myös. Saunan ovi lehahti auki ja poika kääriytyneenä pyyhkeeseen juoksi ulos. Tuo vilkaisi meitä, mutta jatkoi juoksuaan rantaan. Huomasin edempänä Lucan aloittaneen steppaamisen. Veera, jos se oli Lucan hoitajan nimi, sai orin pidettyä melko hyvin käsissään, kunnes mökin pihasta lensi pinkki jalkapallo keskelle tietä. Se laukaisi tilanteen ja sai oman orini pomppaamaan noin metrin ylöspäin. Muukin joukkio säpsähti, ja osa ratsuistamme hyppäsi laukalle. - Rauhoittakaa niitä! Tässä ei voi laukata! Kaisu huusi edeltä. Hemmo ei kuitenkaan jaksanut välittää, joten loppuenlopuksi muutkin ottivat mallia ja rauhoittuivat. Kun olimme kääntymässä pois mökkitieltä, huomasin pojan hakevan pallon jonkun nuoremman tytön kanssa. He molemmat jäivät tuijottamaan peräämme, kunnes katosimme nurkan taa.
Ihana tarina! Hauskan vauhdikasta eloa mökeillä =) Tootillakin oli vissiin vauhti päällä, mutta hyvin selvittiin! // Kaisu
|
|
Cornelia
tutustuja
Posts: 22
Hoitsu:: Luca
Heppa:: Timppa
|
Post by Cornelia on Jun 7, 2016 9:37:12 GMT 2
Timppa pärskähti tyytyväisenä kun käännyimme rauhalliselle tielle, jossa kuulemani mukaan olisi tarkoitus ravailla ja laukkailla. Kokosin hieman ohjia paremmin käsiini ja orini tuntui kokevan kunnollisen herätyksen. Timppa katseli eteenpäin innoissaan ja kun edessämme menevät Miila ja Didi siirtyivät raviin. Jouduin hieman jarruttelemaan Timppaa, ettei suuriaskeleinen orini ahdistelisi liikaa edessämme menevää ponia. Timppa ei onneksi tammoista ollut kiinnostunut, joten pystyin huoletta ratsastamaan sen kanssa ponitamman perässä.
Jonkin matkaa ravattuamme kuului takaatamme hieman hermostunut hirnahdus ja huomasin kuinka joku hevonen oli innostunut liikaa ja yritti päästä jonon ohitse. Kiihdyttelijä paljastui Miran Toottiksi, mutta kärryillä istuva tyttö sai nopeasti orinsa hallintaan ja jono palasi järjestykseensä.
Hieman jyrkemmän alamäen ajaksi siirryimme käyntiin, jonka jälkeen edessä oli loivempi ylämäki, jossa olisi tarkoitus laukata. Timppakin hieman pärskähteli, eikä meinannut malttaa kävellä alamäkea. Muutaman kerran orini meinasi melkein kompastua, kun sillä oli niin kamala kiire. Rauhoittelin Timppaa ja nojailin rauhassa taaksepäin pehmeässä lännensatulassani. Maastoon oli aina mukava lähteä rennommassa lännensatulassa ja länkkärisuitsetkin Timppa oli päähänsä saanut.
Kun kaikki olivat alamäen loppuosassa, edessä ratsastava Kaisu huusi Hemmon selästä, että nyt otettaisiin laukkaa. Timpalle riitti pieni eteenpäin ajava apu ja orini loikkasi lennokkaaseen, mutta rentoon laukkaan. Annoin orin laukata rennosti ilman turhaa sähellystä, kunhan ori malttoi pysyä edessämme kiitävän Didin takana. Kaikki hevoset suoriutuivat alkumatkasta rauhallisesti, mutta kun olimme laukanneet jonkin matkaa, otti takaatamme tuleva Luca muutamat sivupomput innostuksissaan. Selässä istuva Veera pysyi onneksi tukevasti kyydissä ja sai Lucan nopeasti takaisin jonoon.
Laukkaosuus päättyi omasta mielestäni melkein turhankin nopeasti, mutta kehuin Timppaa ja siirryin muiden mukana ensin rauhalliseen raviin ja sen jälkeen käyntiin. Timppa pärskähteli tyytyväisenä ja kävellessämme selvittelin hieman Timpan takkuun menneitä pitkiä kiharia jouhia. Tämä ravailu ja laukkailupätkä alkaa olla ohi ja saavumme tienristeykseen, jossa pysähdymme, sillä Kaisulla näyttäisi olevan jotakin kerrottavaa.
Oi, ihanaa laukkailun riemua! Mahtava tuo loppu, toivottavasti saadaan tarina kasaan =) // Kaisu
|
|