|
Post by satu on Feb 9, 2014 1:04:47 GMT 2
t. Lorelei
" Leija" Lämminveriravuri, 150cm Omistaja; Satu Leija on fiksu ja humoristinen neiti, jolla on aina kiire joka paikkaan. Hoito-ohjeet: Tarhaus
- Ei tarhata jos ukkostaa/pyryttää kovasti tai on kylmempi kuin -25o. - Kovalla sateella sadeloimi, ulkoloimi jos -0o tai kylmempi, toppaloimi jos -10o tai kylmempi. - Ei hikisenä tarhaan syksyllä, talvella, keväällä - Riimu pois tarhauksen ajaksi jos ei loimea, jos loimi niin koppa päähän! Hoitaminen
- Hoidettava karsinassa kiinni sidottuna tai käytävällä/pesarilla, jolloin kiinni molemmin puolin - Kuivatusloimi selkään, jos hikinen liikutuksen jälkeen - Jalat tulee kylmätä vedellä rankan treenin jälkeen, linimenttiä + lämppärit yöksi tarvittaessa - Taluttaessa riimunnaru tarvittaessa turvan yli Liikutus
- Etujalkoihin jännesuojat ja takajalkoihin hivutussuojat aina ratsastaessa, ajaessa takasäärisuojat ja korvapallot - Viileällä säällä viltti selkään alku- ja loppukäyntien ajaksi/maastossa ratsastaessa - Heijastimet maastoon ainakin hämärillä keleillä - Estekisoihin/-valmennuksiin korvahuppu.
|
|
|
Post by satu on Feb 10, 2014 21:51:20 GMT 2
Kiristin satulavyön kolmanteen reikään. Leija ei äänähtänyt, mutta tamman ilmeestä huomasin, että sitä olisi paljon enemmän kiinnostanut nukahtaa siihen paikkaan kuin lähteä työntekoon. Taputin Leijan kaulaa ja livahdin karsinan ovesta ulos, joka olikin jo puoliksi auki. Leija jäi tarkastelemaan touhujani. Karsinan seinämässä nuokkuvasta telineestä nappasin mukaani mustat suitset ja tungin taas Leijan vierelle. Laitoin kumiohjat tamman kaulalle ja repäisin hanskani pois käsistäni. Heitin hansikkaat maahan ja lämmitin kuolaimia hetken. Leija ehti juuri sulkea silmänsä, kun törkkäsinkin jo messinkiset kuolaimet tamman suuhun. Leija otti kuolaimet nätisti vastaan. -Hieno tyttö, hössötin ruunikolle tammalleni. Leija puri kuolaintaan muutamaan otteeseen, mutta jäi sitten suu kiinni odottelemaan, että päästäisiin lähtemään. Samalla laitoin leukaremmin kiinni toiseksi viimeiseen reikään ja nostin mustat hanskat maasta. Heiluttelin hanskoihin kiinnittyneet turpeet irti ja kiskoin hanskat käsiini. Vielä viimeiseksi nappasin kiiltävän kypäräni käytävän puolelta ja tungin sen päähäni. Tarkistin, että Leijalla oli kaikki kunnossa. Ja olihan sillä. -Noniin, tulehan neiti, sanoin väsyneen oloiselle tammalle. Leija lähti tahdikkaaseen käyntiin perässäni. Koska ulko-ovi ei ole kaukana Leijan karsinasta, pääsimme nopeasti sinne saakka.
Pomppasin Leijan satulaan. Leija oli jo ottamassa ensimmäistä askelta, kun nykäisin ohjista reippahasti. Asettelin jalustimet jalkaani. Se menikin nopeasti, sillä eihän Leijalla ole pitkään aikaan kukaan muu ratsastanutkaan. Pyysin Leijalta käyntiä. Tamma lähti energiseen käyntiin. Viikonlopun aikana lähes kaikki lumi oli sulanut, ja kenttäkin oli siis ihan ratsastettavassa kunnossa. Äkkiä kuulin kimeän äänen, aivan kuin orin hirnunta. Käänsin Leijaa hieman, jotta näkisin mistä ääni oli peräisin. Näin portilla vaaleahiuksisen Charlotan, jonka tunnistinkin heti. Mutta tytön vierellä komeilevaa hevosta en kyllä tunnistanut. -Moikka! Chappe huudahti iloisesti ja talutti hevostaan keskemmälle kenttää. -Päivää! Kukas tämä söpöliini on? kysyin uteliaasti. Chappe kertoi, että hevonen on hänen oma kisaorinsa Uljas, joka on juuri muuttanut Newerraan. -Ompas hienon näköinen, hymyilin. Charlotta alkoi talutella oriaan ympäri kenttää. Leija hirnahti hennosti upean poitsun nähdessään. -Noniin, mennääs nyt ihan ilman säätämisiä, huokaisin ihastuneelle ruunikolle. Muutaman minuutin kuluttua pääsinkin ottamaan kunnolla ohjaa. Keräsin ohjat käsiini ja käänsin Leijan voltille. Tamma taipui aika kehnosti, mutta käynti oli mukavan reipasta. Kun pääsimme uudestaan uralle, nostin ravin. Leija lähti heti ravaamaan energistä ravia. Lähdin heti taivuttelemaan tammaa niin oikealle kuin vasemmallekin puolelle. Tamma nimittäin oli tavalliseen tapaansa kovin jäykkä.
-Hyyyyvä Leija! huudahdin tyytyväisenä rennolle tammalle. Nyt Leijalla ei ollut kiire mihinkään. Lisäksi tamma alkoi taas pyöristyä hieman. Jäin satulaan harjoitusraviin. Taivutin Leijaa hieman vasemmalle ja asettelin jalat sopivasti laukkapohjetta varten. Annoin pienen puolipidätteen ja heti perään laukkapohkeen. Leija otti vielä yhden raviaskeleen, mutta lopulta siirtyi vasempaan laukkaan. Käänsin tamman pääty-ympyrälle. Leija laukkasi reippaasti. Taivutin tammaa taas hieman. Leija taipui ihan kivasti. Taputin Leijaa kaulalle vasemmalla kädellä. Päästessämme takaisin uralle, siirsin tamman ravin kautta käyntiin. -Mahtava oot, silitin Leijaa. Annoin ohjien maata vapaana tamman kaulalla. Käänsin pohkeellani Leijan kohti porttia. Hetken tamma mietti, mitä tehdä, mutta loppujen lopuksi tajusi tehtävän ja kääntyi. Köpöttelimme portille, ja kun sinne saakka pääsimme, kurotin sen verran, että sain ruskean portin auki. Moikkasin viimeiseksi Charlotalle, joka ratsasti tyytyväisen oloisena orillaan. Ohjasin Leijan kentältä ulos ja perässämme suljin portin. Kävelimme vielä parkkipaikalle. Hiekkatie äänteli hauskasti Leijan kavioiden alla, kun tamma askelsi parkkipaikkaa kohti korvat hörössä. Matka ei ollutkaan kovin pitkä, ja käänsin tamman ympäri. Nyt otimme kohteeksi tallin. Leija kiihdytti hieman vauhtiaan. Aitan kohdalla tamma oli jo siirtymässä raviin, mutta pian pysähtyikin päätallin oven eteen. Hyppäsin selästä alas ja nostin jalustimet ylös. Taputin vielä tamman pehmeää kaulaa ja raahasin Leijan talliin. Astuin Leijan karsinaan. Toki Leija seurasi perässä reippaasti. Avasin suitsien remmit ja kiskoin meksikolaiset Leijan päästä pois. Leija pärskähti tyytyväisenä. -Hyvä tyttö, kuiskasin onnellisena.
Satu & Leija 1 HM♥
Noni, säkin sait aloteltuu Leijan kaa täällä (: Lyhyesti, mutta ytimekkäästi ja Leija vaikuttaa mukavalta tammalta. Ehkä tää lepponen sää sai tamman vähän nuokkumaan, kun oli noin lauhkee lammas varustaessa. Kenttä on tosiaan ihan kunnossa, vaikka aika märkä, mut jos nyt tulee paljonki pakkasia niin siitä tulee oikee jäärata... Toivotaan siis ettei käy näin :D Tutustuitkin jo Chappeen ja Uljaaseen samantein, kiva kiva (: Hyvää kuvailua tässä oli ja tallialueenkin hahmotin kuvailusta hyvin, ulko-ovet ja toi aitta on joo tos tien vieressä. Tallitekstissä taitaa olla, et käytettäis purua karsinoissa, eikä turvetta, mut ei sillä nyt niin merkitystä oo. Tuli vaan mieleen :D Tykkäsin kans tosta lopetuksesta, joka jäi tohon ratsastukseen. Ei ihan tyypillinen "Ja sitten lähdin kotiin" juttu, vaan hyvän fiiliksen tuovaan kuiskaukseen hevoselle (: like that <3 Niin... Ei nyt tuu muuta mieleen kommentoida :D Pisteet 5 // April
|
|
|
Post by satu on Feb 13, 2014 21:23:57 GMT 2
Kuva, en osaa 'upottaa' sitä tähän... :D Tänään käytiin hieman juoksentelemassa tarhassa, kun muut olivat jo päässeet sisälle. Tosiaan irtojuoksutusta kokeiltiin pitkästä aikaa. Hyvin meni, Leija oli reipas! Ui, jui Hieno kuva! Tosi hyvät ruunikon värit ja ravaamisen liike näkyy hyvin kans. Häntä on jäänyt vähän valjuksi ehkä... Leija onkin kaunis tamma <3 Ihastellu sen kuvia joksus sen edllisella omistajalla Tinúvelillä (: Tausta jäi uupumaan ja sitä melkein oisin kaivannu, mut ehkä ens kerralla :D Pisteitä piirroksesta: 4 // April
|
|
|
Post by satu on Mar 7, 2014 22:56:53 GMT 2
L aatukamaa O saava R akastettu E hdoton (ykkönen)! L uotettava E ksoottinen I hastuttava
Astelin varustehuoneen ovesta sisään. Huone oli tyhjä, tallissa oli muutama tallilainen. Tuntilaisiakin oli jossain vaiheessa tulossa. Olin juuri ollut tuottamassa hikitreeniä Leijan kanssa, kun tamma oli täysin ihastunut uuteen asukkaaseen, Amiin. Leijaa ei siis paljoa liikkuminen kiinnostanut. Kiskaisin tamman kaapin auki ja etsin Leijan päiväkirjan käsiini. Revin lyijykynän irti vihon välistä ja tuhersin vihkoon pienen jutun. "Oltiin Leijan kanssa maneesissa työskentelemässä. Tamma ei ollut alkuunkaan kovin kiinnostunut ratsastamisesta, joten nostin jalustimet kaulalle saadakseni tammaan paremman otteen. Lisäksi Ami tuli myös maneesiin seuraksemme, josta Leijuli meni aika sekaisin. Ihastusta ilmassa... Paljon sain tehdä töitä, loppua kohden parani." Viskasin vihon takaisin kaappiin ja astelin tallin puolelle, jossa kävin vielä heittämässä tammalle muutamat leivänkannikat.
Satu & Tammuska 3 HM♥
Oijoi, ihanan värikäs merkintä tää! :D Ja kivasti keksittyjä noi sanat Leijasta, ei ollu mitään ihan järjettömiä oma_keksimiä_sanahirviöitä :D Ja jaahas meidän Ami onkin kyllä kieltämättä aivan ihana tapaus, että ei ihme vaikka Leijakin on siihen tykästyny ;D Harmi vaan, että tinkeri häiritsi teijän treenaamista läsnäolollaan... No mutta ehkä hevosillakin on ♥kevättä rinnassa♥ jo tässä vaiheessa :D Kivan tämmönen rento ja super_ytimekäs merkintä ja tosta lopusta plussaa, koska Leija sai herkulliset leivänkannikat :D Pisteet: 5 // April
|
|
|
Post by alex on Mar 13, 2014 17:29:13 GMT 2
Leija 13.3-14
Moikka, huusin kaverilleni koulun pihalla. Kuului pelkkää muninaa, kun Jesse tallusti muualle. Tuhrasin puhelimeni kanssa jotain ja soitin Ninalle. Kerroin etten pääsisi Nikon ja hänen kanssaan kaupungille tänään, niinkuin olimme suunnitelleet, koska menisin katsomaan tallin, josta olin saanut tietää vasta vähän aikaa sitten. Nina ei tietenkään ymmärtänyt miten voisin säätää isojen karvamoottoreiden kanssa, joten suljin puhelimeni sen enempää kuuntelmatta tytön höpöttämistä.
Nostin Audini kytkintä ja annoin auton rullata hitaasti eteenpäin. Näppäilin navigaattoriin tallin osoitteen ja käänsin sitten auton moottoritielle. Oli kaunis päivä. Aurinko paistoi ja linnut olivat alkaneet visertää. - Käänny oikeaan! Käänny oikeaan! kuului vempeleestä. - Joo joo! Tajusin kyllä! Hemmetin kone! Tartteeko huutaa korvaan? karjuin navigaattorille. Tosin, sehän teki vain työtään. Käänsin rattia oikeaan ja näin pienen tienviitan ison tien vieressä ja siinä luki Newerra. Ohjasin kaarani tielle ja siitä tallipihalle, josta näki selvästi maneesiin. Astuin ulos autostani ja nostin laukkuni olalleni. Näin tallin, joka oli vasemmalla puolellani, joka oli puinen ja punainen. Näin kentän ja tarhoja, sekä jonkun kodin. Rohkaisin itseäni ja kävelin ovelle, josta pääsisi sisälle talliin.
Näin kuusi karsinaa, hyllyjä, pesupaikan, satulahuoneen. Kävelin pidemmälle ja näin kuusi karsinaa lisää. Huomasin rehulan ja portaat yläkertaan. Näin ruunikon pään eräästä karsinasta. Astelin lähemmäksi ja huomasin rapsuttavani hevosta. Takaani kuului ääntä ja käännyin äkkiä katsoman. Hoksasin pienen ja laihan, aika nössöltä vaikuttavan tytön, joka hymyili minulle. Hänellä oli rusekat hiukset - Moi, kukas sä oot? tyttö kysyi. - Moi vaan. oon Alex ja tulin kattomaan tätä tallia. Kukas sä? - Oon Satu. Et meinannut sitten hoitsua ettiä? - No en kyllä ajatellut, mutta oiskohan täällä ketään vapaana? - No ainaskin tuo minun lämppärini on vapaana. Kiinnostaisko? Satu kysyi, osoittaen samalla ruunikkoa hevosta jota olin silitellyt. - Joo, toki! Voiks sillä ajaa, oon nimittäin ravimies henkeen ja vereen? - Voi, hän vastasi. Huomasin hymyileväni. - Tamman nimi on Lorelei, eli tutummin Leija. Sen säkä on 150 cm, Satu valisti.
Otin tamman käytävälle kiinni ja hain Leijan harjapakin hyllyiltä. Annoin kumisuan laulaa, pidellessäni toisessa kädessäni pölyharjaa. Se kuopi, mutta muuten se oli ihan kiltisti. Putsasin kaviot ja kävin ottamassa laukustani porkkananpalan. Annoin sen Leijalle ja irrotin tamman käytävältä, kunnes tajusin, ettei minulla ollut riimunnarua. Kiinnitin tamman uudestaan käytävälle. Hain narun ja napsautin sen kiinni Leijan riimuun. Otin tukevan otteen lämminveriravurista ja kävelin tamman kanssa tallin ovelle. Avasin sen ja astuin ulos aurinkoon. Taivas oli lähes pilvetön ja auringonsäteet osuivat huppariini. Oli ihanan lämmin ja huomasi, että pian olisi kevät. Talutin tamman kentälle ja aloin kävelyttämään sitä siellä. En heti tänään nousisi tamman selkään, joten se sai tyytyä talutukseen. Kiersin viisi kertaa kentän myötäpäivään ja viisi vastapäivään. Maiskautin ja tamma alkoi ravata. Kun se oli lämminverinen jouduin juosta tosissani sen vierellä. Lopulta päätin siirtää tamman takaisin käyntiin. Huomasin saaneemme katselijan, kun Satu ruskeine hiuksineen oli siirtynyt lankkuaidan ulkopuolelle. - Hyvin se sujuu, hän huudahti. - Niinpä, tyydyin vastaamaan. - Kun kerta olet siinä, voisitko avata kentän aidan? Hän nyökkäsi ja olimme vapaita lähtemään takaisin talliin.
Harjasin tamman huolellisesti ja vein sen karsinaan. Suljin oven nopeasti sekä huolellisesti ja astelin yläkertaan. Sovimme Sadun kanssa, että hän menisi yläkertaan ja tulisin töiden jälkeen sinne. Näin tämän olevan siellä ja menin hänen luokseen. - Juu, hoitajanpesti on sinun, Satu tokaisi. - Jes, Leija tuntuu sopivalta minulle, kerroin hänelle. Satu hymyili ja kertoi, että hänen pitäisi lähteä. Lähdin samalla ovenavauksella alas ja kävin Leijan luona. - Heippa tyttö, tästä taitaa alkaa meidän yhteinen taival, huokaisin sen korvaan. Hymyilin ja kävelin autolleni. Näin jonkun tulevan ulos talosta, mutten tunnistanut häntä. Hölkkäsin kiinni talliin kävelevän neitokaisen ja esittelin itseni. Naisen nimi oli April ja hän omisti tallin. Olin kuulema tervetullut Newerraan. Olin onnellinen enkä jaksanut keskittyä mihinkään muuhun. Tämä oli minun päiväni.
Alex& Leija 1 HM
|
|
|
Post by satu on Mar 14, 2014 21:30:18 GMT 2
Oikein hauska tarina, Alex! :) Tervetuloa siis Leijan hoitajaksi, odottelen innolla seuraavaa stooria! Pisteitä tästä annan 4
Sulla onkin käytös auto, kivaa (: Kun kylmemmillä säillä on kovin inhottavaa venata bussia pysäkillä pitkiä aikoja, kun autolla pääsee niin kätsysti just sillon kun haluaa :D Pisti vähä silmään toi et näit mun talon, kun ei se varmaan näy parkkikselle tai tallipihalle, mut joo ei haittaa. Teki vaan mieli sanoo :D Mukava alotustarina ja kivasti kuvailit mitä näit tallissa (: Pääsit kokeilee Leijaa ja sait siitä hoitsun mikäs sen parmpi päivä oliskaan, niinkun tos lopus totesit :D Kivan tämmöen niinkun rento alotus, eikä ollut yhtään "jöks tarina", niiku joskus nää alotukset tuppaa olee. // April
|
|
|
Post by satu on Mar 26, 2014 20:22:44 GMT 2
Ylienergistä ravia ja veren lisäksi myös kyyneliä 26.3.2014
Kiristin Leijan valjaiden vyötä yhden rei'än verran, kunnes totesin, että vyö olisi nyt riittävän kireä. -Noniin neitokainen! Pitkästä aikaa, huokaisin iloisena ja taputin Leijan kylkeä. Hyppäsin tamman kärryihin ja nappasin ohjat pikaisesti käsiini, sillä Leija oli jo lähdössä liikkeelle. Tarkistin vielä, että minulla oli varmasti muaknani puhelin ja kaviokoukku. Huomattuani, että matkassa oli nyt kaikki tarvittava, annoin Leijan lähteä liikkeelle. Tamma tempaisi reippaaseen käyntiin. Joku, joka ei niinkään olisi tottunut tamman kävelytahtiin kärryjen edessä olisi varmasti kiskonut Leijaa rauhallisempaan tahtiin. Mutta tiesin, ettei se oikeastaan ollut mahdollista, joten soin tammalle mahdollisuuden mennä omaa vauhtiaan. Köpöttelimme ohi kentän, jossa Lyydia juuri teki raviympyröitä hoidokkinsa Nalan selässä. Moikkasin tytölle. Ohjasin Leijan kentän ja tarhojen ohi kohti järveä. Leija kohotti katsettaan nähdäkseen paremmin eteensä. Samalla tamman askel hieman jännittyi. -Ihan rauhassa sitten kiitos. En halua, että käy taas niin kuin viimeksi, muistelin. Leijaa ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavan kovin paljoakaan minun selitykseni.
Leija ravasi liidokkain askelin rantaa pitkin. Minulla oli aika reippaasti pidättelemistä tammassa, sillä Leijalla oli todellakin kiire. Tällä kertaa ei kuitenkaan kotiin, vaan eteenpäin. Aivan sama minne suuntaan, oikealle vai vasemmalle, kunhan eteenpäin. Ja reippaasti. Rantaviiva näytti loppuvan, joten käänsin Leijan metsäpolulle. Polku oli juuri ja juuri sen verran leveä, että Leija mahtuisi kärryineen siitä kulkemaan. Metsä oli ahdas, ja täynnä puita. Osa puista sojotti suoraan polulle. -Kuuntelisitkos ystäväni, kuiskasin hiljaa. Leija ei kuitenkaan tainnut kuulla mitään. -En haluaisi ajaa puuta päin! huudahdin energiselle tammalle. Tamma viskaisi päänsä ylös ja kovensi vauhtiaan entistä enemmän. Huomasin, että vähän matkan päässä oli puu, joka möllötti keskellä tietä. Se oli ilmeisesti kaatunut siihen omia aikojaan. Kyseinen metsäpolku ei tainnut olla kovin suosittu. -Prrr! kiljaisin ja kiskaisin ohjista kunnolla. Olin jo valmis pistämään silmäni kiinni, sillä minusta vain tuntui siltä, että Leija joko menisi rungon läpi tai hyppäisi itse yli, jättäen toki kärryt toiselle puolen. Kummatkin vaihtoehdot eivät kauheasti houkutelleet. Mutta yht'äkkiä, kuin taikaiskusta, Leija pysähtyi kuin seinään. Heilahdin kärryissä eteenpäin. -Huh! Mikäs sinut noin vain pysäytti? haukoin vielä henkeäni. Kokosin itseni ja käänsin Leijaa vasemmalle, jotta voisimme kiertää puun. Onnekseni juuri siinä kohdassa oli aika väljyä puiden suhteen. Ja tosiaan, nyt Leija oli oikein rauhallinen. Olin hämmentynyt. Mikä sille tuli?
-Sitten se vain äkkiä pysähtyi! Vaikka sekunti sitten se oli vielä ravannut kuin mikäkin voittaja, selostin kummastuneena Aprilille. -Minä en voi sanoa tuohon oikeastaan mitään, April vastasi ja nosti kätensä ilmaan kuin olisi joutunut pidätetyksi. Naisen kasvoilla oli hieman epäluuloinen ilme. -Ihan oikeasti. Tuntui kuin joku muu olisi pysäyttänyt sen, kuin vain Leijan oma mieli, jatkoin kertomustani. -Niin, April tokaisi ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Moikkasin Aprilille ja siirryin Leijan karsinan puolelle. Loikkasin tamman turvan eteen ja kaivoin taskustani omenan makuisen herkun, jonka tamma otti innokkaasti suuhunsa. Tamma oli jotenkin hieman erikoinen. Kuin se olisi rauhoittunut. Laskin käteni Leijan poskelle. Tunsin, kun tamman veri virtasi sen suonissa. -Eikö tämä mene jo hieman yli, kuiskasin niin äänettömästi kuin vain pystyin. Huomasin, että silmäni kostuivat. -Ehkä aaveita ja haltijoita onkin oikeasti olemassa.
Satu & Leijuli 4 HM♥
Dramaattinen otsikko! :D Jäin iha ihmettelee, et mitäsköhä täs oikee on... Mut mukavaa, kun lähdit kärryillä ajelee, vaikka vielä onkin aika pehmeitä ja märkiä noi hiekktiet. Mut eipäs sitten ollutkaan niin kivaa, kun Leija päätti mennä ihan oman päänsä mukaan, eli Go, Go, Go... Hui, oikeesti pystyin niin kuvittelee ton tilanteen jotenki, ku oon kärryil ajanu :D Mut onneks Leija kuitenki pyäshty, eikä päättäny mennä tyyliin "vaikka läpi harmaan kiven"... Mut jännää, mikäköhä Leijalle tuli? Yhtäkkiä vaan rauhottu. Enkä minä osannut auttaa, en sitten yhtään näköjään :D Vaikka voihan se olla, että mettässä tosiaan kummittelee jokin, en vaan halunnu pelotella sua xP... Hauska tarina, josta jäi jännä fiilis ja toivottavasti kirjotat tähän jonku jatkon kans...? :D Pisteet: 4 // April
|
|
|
Post by satu on Mar 30, 2014 20:18:21 GMT 2
...dramaattista hainkin ;)
Kävelin parkkipaikalta kohti tallia. Päässäni pyöri keskiviikkoiset tapahtumat - entä jos Leija ei oikeastikaan pysähtynyt vain omasta tahdostaan, vaan joku ikään kuin 'pakotti' sen? Vai kuvittelinko vain? Saiko tamma todella taottua päähänsä järkeä vauhdin suhteen? Kuka tietää, tietääköhän Leija itsekään. Riuhtaisin mietteliäänä tallin oven auki. Käytävällä seisoskeli Chappe, hoidokkinsa Jessin vieressä. Moikkasin tytölle nopeasti ja väänsin kasvoilleni pakko-hymyn. Chappe teki samoin, vaikka hän olikin automaattisesti paljon rennommalla ja tyytyväisemmällä fiiliksellä. Huomasin, että tyttö jäi tarkkailemaan minua sivusilmällä ja hieman uteliaalla ilmeellä. Astelin Chapen sekä pikkuponin ohi ja noudin Leijan harjalaatikon, jonka jälkeen laskin sen tammani karsinan eteen. Nappasin koukusta sinisen riimunnarun ja sujahdin taas ulos. Heiluttelin narua vierelläni samalla, kun kävelin hidastetuin askelin kohti Leijan tarhaa. Entä jos sillä ei olekaan kaikki kunnossa? Tai onko se kenties normaalia rennompi tai ihan tavallinen? Kaikki hevoset tuijottivat minua, kun kävelin Leijan ja Blondin tarhalle. Huokaisin syvään, mutta jatkoin kuitenkin kävelemistä. Epämiellyttävä tunne kulki läpi kehoni. Leija makasi maassa tarhan taaimmaisella sivulla. Hetken jo luulin, että tammalla oli jokin hätänä, kunnes näin Blondin juoksevan Leijan viereen. Tämä tökkäsi ystäväänsä turvallaan. Leija nosti päänsä maasta ja pomppasi pystyyn. Ravisteltuaan itsestään pölyt pois, tamma juoksi portille korvat hörössä. Avasin portin ja tungin itseni sisälle. Vaikka normaalisti jäisin tarhaan moneksi kymmeneksi minuutiksi seurustelemaan ihanien ystävieni kanssa, nyt otin Leijan nopeasti kiinni ja sujahdin tarhasta raahaten Leijan mukana.
Hyppäsin Leijan selkään. Annoin Leijan kävellä lähes täysin omia reittejään, kun itse mietin, mitä tekisin tänään. Mieleeni juolahti ajatus, jos lähtisin taas maastoon, palaisin samalle paikalle kuin viimeksi? Mutta hetken mietittyäni päädyin siihen tulokseen, että olisi varmaan viisaampaa pysytellä tallin lähettyvillä, ja jäin kuitenkin kentälle ratsastelemaan. Leija asteli eteenpäin reippaasti. Tamman karva kiilsi auringon paisteessa. Tien toisella puolen tarhasivat muut hevoset, joita ei vielä oltu haettu sisälle. Leija teki muutaman lyhyen katseen kohti kavereitaan, ja seuraavaksi haisteli kuivaa kentän pohjaa. Käveltyämme jonkin aikaa keräsin kumiohjat käsiini ja ryhdyin taivuttelemaan Leijaa kumpaankin suuntaan. Yritin kaikin tavoin olla ajattelematta viimepäiviä, ja keskittyä vain tähän hetkeen. Leijakin tuntui hyvältä - se oli rento ja keskittyi pyyntöihini. Tulin koko ajan vain paremmalle tuulelle. Huomaamattani aloin pikkuhiljaa unohtaa huonot ajatukset päästäni. Nostin tamman raviin. Käänsin Leijan heti suurelle keski-ympyrälle. Leija toimi todella hienosti. Se asettui hyvin ja kulki omalla moottorilla, vihdoinkin. Sain Leijan heti alusta lähtien hyvin kuulolle. Hetken ravaamisen jälkeen aloin kääntää tammaa keskihalkaisijalle, josta väistätin kohti uraa. Tämänkin Leija ymmärsi hienosti. Tein vuorotellen oikealle ja vasemmalle, ja joka kerta Leija vain paransi. Kiitin tammaa tyytyväisenä hienosta suorituksesta taputtaen monesti sen kaulalle. Leija pärskähti. Tuntui, että meillä alkoi vihdoin sujua monen kuukauden jälkeen.
Hidastin Leijan laukasta raviin. Löysäsin hieman ohjiani, jotta Leija saisi hyvin venytettyä kaulaansa. Hymyilin leveästi - pitkän ajan jälkeen olin näin tyytyväinen Leijan liikutuksen jälkeen. Kevensin rennosti ja tein kahdeksikkoa käyttäen hyödyksi koko tyhjää kenttää. Aurinko paistoi vieläkin, vaikka kello oli jo aika paljon. Ravattuamme hetken istuin harjoitusraviin ja siirsin Leijan käyntiin. Silitin tamman kaulaa iloisena. Annoin Leijan kävellä pitkin ohjin. Kuulin kevyesti Leijan askeleet kentän pohjasta. Suljin silmäni ja ajattelin kaikkea iloista ja värikästä. Koska viimeksi tunsin oloni näin turvalliseksi Leijan kanssa? En edes muista. Hetken köpöttelyn jälkeen pysäytin Leijan kokonaan ja pomppasin alas. Kehuin tammaa ääneen ja nostin jalustimen ylös, jonka jälkeen toisenkin. Seuraavaksi otin ohjat kaulalta ja lähdin kohti tallia. Kenttä kun ei kovin kaukana tallista sijaitse, nappasin ovenkahvasta kiinni ja astelin talliin, Leija perässäni. Kiskaisin vielä oven kiinni. Talli oli tyhjä. Leijan askeleet kaikuivat tallissa, kun talutin tamman karsinaansa. Päästyämme sinne saakka avasin kaikki suitsien remmit ja revin ne Leijan päästä. Tamma ryhtyi heti noukkimaan heinää maasta. Laitoin suitset karsinan ulkoseinässä olevaan koukkuun ja otin mustat suojat tamman jaloista. Samalla avasin satulavyön. Kun sain satulankin pois selästä ja suitset pestyä, kannoin tavarat varustehuoneeseen. Saadessani ratsastustarvikkeet paikoilleen lampsin yläkertaan, kaappien luo, josta nappasin porkkanan mukaani.
-Mites teillä tänään? April kysyi uteliaana. Naurahdin hieman. -Paljon paremmin. Paljon, painostin. April hymyili ja ilmoitti lähtevänsä hakemaan hevosia sisälle. -Minä tulen messiin! huudahdin ja kipitin Aprilin vierelle. Astelimme tallista ulos riimunnarut käsissämme. -Ota sinä Dongo, niin minä nappaan Tottaron, April valisti. Niin köpöttelimme kohti poikien tarhaa. Muutamat hevoset olivatkin jo portilla valmiina, odottamassa kyytiään talliin. Päästessämme ykköstarhalle sujahdimme sisään. Dongo törröttikin juuri sopivasti heti naamani edessä, joten otin ruunan riimusta kiinni ja laitoin narun paikoilleen. Aprilin saadessa Suomipoika kiinni, avasin tarhan portin kunnolla ja astelin ulos. Tökkäsin lautaportin sivummalle, ja annoin Aprilin mennä edeltä. Siispä tulimme Dongon kanssa perässä. Tottarolla oli varsin kiire syömään, vaikka Dongo kipitti vierelläni oikein rauhallisesti. Tyrkkäsimme poitsut karsinoihinsa, ja lähdimme uudelle kierrokselle. -Hae sinä Blondi tuolta kulmasta, otan itse Adan varsoineen, April kertoi. Niimpä kävelimme ulos, kumpainenkin omien haettavien tarhoille. Blondi seisoskeli portilla innostuneen näköisenä. Pujahdin sisään tarhaan ja asetin riimunnarun kiinni kimon tummaan riimuun. Raahasin tamman ulkopuolelle ja lähdin taluttamaan rauhallista tammaa kohti tallia. Hieman edempänä kulki April, ruunikon tammansa ja tämän varsan kanssa. Tallin ovi jätettiin auki, joten astelin suoraan talliin sisälle. Törkkäsin Blondin omaan karsinaansa, ja samalla nappasin taskustani pienen leivänmurusen, jonka heitin vieressä rouskuttavalle Leijalle. -Noudetaan seuraavaksi tuo kolmikko tuolta ulkoa. Sinä voit ottaa Kidin, saan nuo tammat hyvin kahdestaan, April hymyili. Nyökkäsin reippaasti ja näin lähdimme taas kohti tarhaläjää. Astelimme reippain askelin, ja pian nökötimmekin kolmikon tarhan portilla. Kid seisoi tammakaksikon takana. Kävelin kohti ruunaa. April otti tammat kiinni ja oli valmiina lähtöön. Huomatessaan minut, Kid käänsi pienen ympyrän. Tajutessaan, että päätyisi kuitenkin talliin, se luovutti ja pysähtyi, jolloin pääsin ottamaan herran kiinni. Talutimme hevoset talliin. Kid yritti riuhtoa itseään irti tallin ulko-oven kohdalla, mutta sain ruunan hengissä karsinaansa asti. -Haetko vielä Nalan, niin huolehdin, että pikkutallin pojat pääsevät talliinsa? April kysyi. Ilmoitin olevani valmis, ja niin lähdin vielä hakemaan ruunivoikkoa.
-Huolehdi sinä, että päätallin yksityiset saavat muonansa. Jos ehdit sen tehdä ennen kuin olen itse valmis, tule auttelemaan minua tuntihevosten kanssa, April saneli. -Onnistuu! vastasin iloisesti. Kipitimme rehulaan, jossa jokaisen hevosen ruoka olikin pantu valmiiksi. Nappasin ensin Blondin sekä Leijan ruoan syliini ja kiikutin kupot tammojen luo. Laskin vielä Blondin ruoan hetkeksi maahan, jotta saisin Leijan iltamuonan paremmin tamman saataville. Saatuani näiden kahden sankarin ruoat päämääräänsä, noudin Tottaron mössön. Ori olikin jo odotellut ruokaansa, ja seisoi karsinassaan kärsimättömänä. -Muutama sekunti vielä, kannustin oria ja kippasin ruoan Tottaron ruokakuppiin. April oli luvannut huolehtivansa Ayan ruoasta, joten hipsin naisen luo ja nykäisin tämän takin hihasta. -Kukas olisi seuraavaksi vuorossa? hihkaisin. April ilmoitti, että ruunat odottivat vielä ruokiaan, joten otin sen homman itselleni. Ensin heti rehulan edessä nököttävä Kid sai iltapalansa, jonka jälkeen hain Dongon sekä Amin ruoat. Samaan aikaan April oli saanut heitettyä heinät jokaiselle tyytyväiselle hevoselle. Suoriuduttuani tästäkin tehtävästä April kertoi, että oli aika mennä viemään ruoat pikkutallin herroille. Niimpä noudimme kolmikon ruoat mukaamme ja lähdimme kohti pikkutallia. -Ihana ilma täällä vieläkin! April iloitsi. -Niimpä. Ja valoakin riittää, vastasin hymyillen. April riuhtaisi pikkutallin ulko-oven auki ja tungimme sisään. Kaikki kolme seisoivat paikoillaan, jokainen omassa karsinassaan. -Heitä sinä nämä mössöt, minä voin annostella heinät, April kertoi. Ennen kuin olin edes ehtinyt vastata, nainen törkkäsi ruokakupit syliini ja lähti hakemaan heinää. Niimpä aloitin Pikosta. Seuraavaksi Jack ja vielä Uljas. Seisoskelin hetken tallissa, kun ulko-ovi taas avautui. Sisälle työntyi April, heinäkärryjen kanssa. Ryntäsin heti kiskomaan yhden kasan tuoksuvaa heinää, jonka viskasin Uljaan karsinaan. Olin jo ottamassa toista kasaa kärrystä, kunnes huomasin sen olevan tyhjä. -Hyvää työtä, kaveri! April vinkkasi silmää. -Kiitoksia kovasti, nainen jatkoi. -Eipä tässä mitään, hymyilin iloisena. April ilmoitti, että kaikki tarvittava oli tehty. -Kai tuonne mökkiin voi vielä jäädä yhdeksi yöksi, tai kenties toiseksikin? utelin. -Tokitoki. Sinäkö ajattelit...? April vastasi ja väänsi kasvoilleen iloisesti yllättyneen ilmeen. -Minä juuri, naurahdin. -No, aamulla nähdään!
Satu & (mahtava) Leija 5 HM♥
Ajatuksesi näköjään pyörii vieläkin oudossa viimekertaisessa lenkissä metsässä... No mutta hyvä kuitenkin, kun hyvin kuulolla oleva Leija sai ajatuksesi muualle ja pystyit nauttia ratsastuksesta (: Ja Leijallakin oli ajatus mukana + sait käyttää koko kenttää, jossa on syytäkin ratsastaa tyytyväisenä, kun on lääniä vaikka ja kuinka :D Ja autoit minua tallitöiden kaa, kiva kiva... Toi oli jotenkin osuva sanavalinta toi Dongo törrötti, sillä ruuna tosiaan osaa usein törröttää, kun laiskanpulskea on luonteenlaadultaan :D Olit oikein reipas, kun autoit mua hevosten haussa ja ruokinnassa. Lisäksi mukavaa, että päätit jäädä aittaan yöksi, vaikka vielä ei ihan super_lämpösiä öitä olekaan niinku kesäl (: Pisteitä olis ahkeralle luvassa: 4 // April
|
|
|
Post by satu on Apr 1, 2014 11:16:16 GMT 2
1.4.2014 Kevät tulee - niin myös kenttäkelit!
Oltiin tänään mammuskan kanssa kentällä treenaamassa esteitä. Leija liikkui oikein ilmavasti ja hyppäsi hyvin! Kuskillakin meni kohtuullisesti! klikkaamalla suuremmaksi :) pst/ Jooh, pitäisiköhän ensikerralla panostaa enemmän taustaan... Lupaan! X) Satutäti & Mamma 6 HM♥
Ihanaa, kun välillä on vaan kuvia, ei oo niin "tuskasen" paljon luettavaa... : D Ei vaan, kivahan näitä tarinoita on lukee, mut nyt niitä on "vähäsen" kasaantunu, kun en oo yli viikkoon kommentoinu... Mut asiaan: Kiva lyikkäripiirros (: Varjostuksiakin on jonku verran, vaiks joo tausta jää vähän uupuun :/ Mut sulla on ihana ilme ja Leija näyttää tosi lennokkaalta tos hypys, eikä semmoselta niinku kankeelta :D Pisteitä hienosta piirroksesta: 3 // April
|
|
|
Post by alex on Apr 1, 2014 16:50:32 GMT 2
Harjaushetki- 1.4.
Kyydin tallille sain, käsi lastassa Leijan tarhasta hain. Sen harjauspuomiin kiinni laitoin, ja harjauspakin paikalle sain vaivoin.
Kumisukaa ahkerasti käyttelin, ja välillä sitä tammalle näyttelin. Pölyharja olikin Leijasta hauska, se ei ollut pelkkää tuskaa.
Kaviot jotenkin sain puhtaaksi, ei se mennytkään niin helposti. Lastan kanssa se oli vaikeaa, ei sitä voi kunnolla ymmärtää.
Satu tuli Leijaa hakemaan, menin kentän laidalle katsomaan. Kun Satu Leijalla esteitä hyppäsi, minä niitä molempia kyttäsin.
Leija hyppäsi ilmavasti, jotenkin lennokkaasti. Sadullakin meni hienosti, hymyili minulle vienosti.
Tallilla auttelin putsaamisessa, varusteiden tuunaamisessa. Oli Leija oikein hienona, kiiltävänä ja puhtaana.
Alex&Leija +Satu 2 HM
|
|
|
Post by satu on Apr 1, 2014 17:21:04 GMT 2
Tosi ihanaa tekstiä :) Pisteitä annan 5!
Lasta kädessäkin jaksoit tulla Leijaa harjailee, ootpas oikee ponipoika! :D Mut ihana runo <3 Kivasti rimmas mones kohtaa (: // April
|
|
|
Post by alex on Apr 6, 2014 16:08:40 GMT 2
Kärryilyä 6.4-14
Heitin vilkun päälle ja kaarsin Newerran pihaan. Olin vihdoin ja viimein saanut autoni huollosta ja käsikin oli paranemaan päin. Viskasin avaimet etupenkille ja nousin ulos autosta. Menin talliin hakemaan Leijan riimunnarun ja riimun ja käppäilin tarhalle. Leija hörähti minut nähdessään ja ravasi lennokkaasti luokseni. Menin tarhan sisälle ja otin tamman kiinni. Rupattelin tammalle ja rapsutin sen päättä. Napsautin riimunnarun lukon kiinni ja avasin portin. Komian Valkolintukin asteli vierelleni ja se löysikin taskustani leivän palasen. Nauroin ääneen ja talutin Leijan ulos, varoen kumminkin ettei Blondi päässyt karkaamaan. Vein tamman karsinaansa odottamaan. Hain harjapakin, suitset, rintaremmin, silat takasäärisuojat, korvapallot ja ohjat lähelle ja otin Leijan käytävään. Linnea kävi hakemassa Blondinsa myös karsinaansa. Kimo suokki hörähti Leijalle.
Otin suan pakista ja pyörittelin sillä tamman läpi. Seuraava kierros pölyharjalla ja sitten kavioiden kimppuun. Putsasin Leijan kaviot, joissa ei ollut mitään vikaa. Otin suitset ja lämmitin kuolaimia. Tarjosin ne sitten Leijalle, joka otti kuolaimet vastaan. Laitoin suitset paikoilleen ja kiristin poskihihnan. Oli rintaremmin vuoro ja heitin se tamman yli. Pistin sen paikoilleen oikeaan reikään. Silat selkäät ja mahavyö tiukalle. Häntäremmi ei ollut mukava laittaa vaan Leija yritti potkaista. Sain se paikoilleen ja kiristin remmin sopivan mittaiseksi. Talutin tamman ulos ja laitoin sen riimusta kiinni. Laitoin suojat ja korvapallot Leijaan. Kiinnitin ohjat kuolaimiin ja rintaremmin kärryihin. Hain ajolasit ja pyysin Linneaa auttamaan irroittamisessa. Nousin kärryihin ja nyökkäsin tytölle. Tämä irroitti Leijan ja pääsin matkaan.
Leija lähti liikkeelle todella reippaalla käynnillä. En pidättänyt vaan annoin tytön rynnistää eteenpäin. Käänsin tamman kärrypolulle, ja se riisti raviin. Pidätin sitä hiukan, muttei se juuri auttanut. Annoin löysät ohjat ja Leija heitteli päätään. - Ota iisii, huusin suu lähes täynnä hiekkaa. Ja yhtäkkiä Leija pysähtyi. Stoppasi täysin paikoilleen ja alkoi peruttamaan. Leija kääntyi ja syöksyi kiitolaukkaan. - Ptruuh! huusin samalla vetäen molemmista ohjista. Tamma heitti raviin, mutta kiitoraviin. Pidätin sitä lisää ja Leija antoi vasta tallin pihassa ravin pois kokonaan. Hyppäsin kärryiltä ja kiinitin tamman puomiin. Otin kärryt perästä pois ja kerin remmit kasaan. Löysäsin mahavyön ja irroitin häntäremmin. Nostin silat pois selästä ja laitoin ne maahan. Aukaisin rintaremmin ja pudotin sen silojen päälle. Otin suitset pois ja työnsin kärryt katokseen. Siirsin Leijan pesupaikalle, koska se oli pakko pestä. Kiinnitin sen kahdesta suunnasta. Vein varusteet satulahuoneeseen odottamaan pesua.
Hain kottikärryt, talikon ja vempeleen. Aloin lappamaan märkää kottareihin ja vein sen täytyttyä lantalaan. Kärräsin toisen lastin myös ja vein vehkeet paikoilleen. Tarkistin suolakiven, eikä sitä ollut paljoa jäljellä. Piti sanoa Sadulle. Vesiautomaatti toimi ja ruokaa ei ollut jäljellä. heinää oli vähän. Menin pesupaikalle ja käänsin veden päälle. Suihkutin tamman, mutten pessyt sitä kokonaan. Kylmäsin Leijan jalat ja sivelin niihin linimenttiä. Talutin Leijan karsinaansa ja astelin satulahuoneeseen. Otin sieltä suitset, silat rintaremmin ja ohjat. Otin huoltoaineet nahalle ja menin pesupaikalle istumaan. Pyyhin kostealla liinalla nahka pinnat ja putsasin hiekan siloista. Pesin kuolaimet ja rasvasin nahkaiset osat. Puuhasin varusteiden kimpussa ja lopulta palautin ne satulahuoneeseen.
Astelin tallitupaan, jossa ei ollut ketään ja menin tamman kaapille. Otin sieltä Leijan päiväkirjan ja kirjoitin Sadulle viestin sinne:
6.4.13
Alex ja Leija kävi kärryillä ajamassa. Vauhti päällä kokoajan, taas vaihteeks. Kesken matkan kuitenkin se pysähtyi ja lähti kiito laukkaan. Tultiin nätisti tallille. Suolakivi ei oo hyvässä kunnossa. Tsekkaa! - Alex
Pihalta kuului ääniä ja Rokin haukuntaa. En kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota ja kävin Leijan luona. - Mitä pieni höpönassuni? höpötin tammalle. Se hörähti ja alkoi tutkimaan oliko minulla herkkuja. Annoin sille porkkananpalasen samalla kun mietin, mitä ihmettä Leija oli säikähtänyt metsässä. Tuolla lailla nyt rynnätä laukkaan. Ei siellä mitään isoa voinut olla, vai olinko kuvitellut koko jutun. Ei, kyllä se oli totta. Pian April tuli sisään ja huomasi minut. - Moi! Tuutko auttamaan mua ottaa hepat sisälle? - Joo. Kenet otetaan eka? vastasin.
Kävelimme ensimmäiselle tarhalle. Minä otin tuon komean suokkiorin, Tottaron, kun April otti Dongon. Talutimme ne sisälle talliin ja menimme seuraavalle tarhalle. Se olikin tyhjä, sillä Blondi ja Leija olivat sisällä. Seuraavassa tarhassa asusti tummanruunikko Bea, rautias Jessi sekä mustanpäistärikkö Kid. April otti Kidin ja Jessin, minä sain kontolleni Bean. Olin valmis Aprilia ennemmin, mutta odotin häntä tai no oikeastaan Kidiä. Lopulta kaikki olivat kiinni ja talutimme ne talliin. Neljännessä tarhassa tarhasivat Ada ja sen varsa Aya. Minä talutin Adan ja April otti Ayan. Viimeisessä tarhassa oli Nala, jonka minä talutin karsinaan. Kysyin muita hommia ja sain käytävän harjauksen. Huiskauttelin harjaa edestakaisin ja sian käytävän harjattua. Kävin vielä sanomassa heipat Leijalle ja heitin leivän palaset ruokakippoon.
Alex& Leija 3 HM
|
|
|
Post by satu on Apr 6, 2014 19:48:39 GMT 2
Höpsö tamma, hyvin kuitenkin pysyit kiiturin menossa :D Ihana, kun viitsit autella Aprilia töissä! Tallihommien myötä pisteitä keräät tästä 8!
Leijalla olikin energiaa tällä kertaa! Ja tutustuit Blondiinkin tarhasta Leijaa poimiessa. Kiva huomata, että tamma ei ole enää niin arka, vaan tuli suakin moikkaa rohkeesti (: Hoidit Leijan hyvin ja et unohtanut varusteidenkaan huoltoa, hienoa :D Ja niin sullekin voin kommentoida, kuten Satullekin, et kiva toi hoitokirja -juttu, johon kirjotatte (: Tää olikin tapahtumantäyteinen tarina ja en bongaillut kirjotusvirheitäkään, jees (: // April
|
|
|
Post by satu on Apr 7, 2014 16:34:54 GMT 2
-Noniin, mennääs sitten, huokaisin ja painoin pohkeeni unisen Leijan kylkiin. Tamma lähti liikkeelle hieman tahmeasti, mutta liikkui kuitenkin eteen. Tänään tarkoituksemme oli vain kävellä hetki kentällä, ilma kun oli niin tyyni ja lämmin. Satulan olin jättänyt varustehuoneeseen, kuin myös suitsetkin. Leijan päällä oli vain riimu, ja naru roikkui kaulalla. Heiluttelin jalkojani edestakaisin. Olimme kentällä kaksin, Lyydia ja Nala kun olivat juuri lähteneet. -Ompas täällä hiljaista, totesin hiljaiseen ääneen. Kenttä oli hieman kostea, eikä Leijastakaan tullut minkäänlaista meteliä. Rapsuttelin tamman säkää rauhallisesti. Leija askelsi rennosti uraa pitkin, oikoen kulmat, tietenkin.
Pomppasin alas tammani selästä ja taputin ruunikon kaulaa. Leija heilautti päätänsä kertaalleen. Lähdin taluttamaan Leijaa kohti tallia. Muutaman kymmenen sekunnin kuluttua kiskaisin tallin ulko-oven auki ja astelin sisään. Leija otti muutaman hätäisen askeleen yht'äkkiä, mutta siitä välittämättä käänsin tamman ympäri, suljin oven ja kiikutin ruunikon karsinalleen. -Äläs hätäile, ei se ruoka ihan vielä kupissasi ole, aamuruoankin söit juuri vähän aikaa sitten, naurahdin ja revin riimunnarun irti tamman riimusta. Vaaleansininen riimu sai jäädä tamman päähän odottamaan, kun tungin itseni ulos karsinasta ja nappasin harjaboxin mukaani. Kuljin harjapakkihyllyille reippain askelin, ja jätin laatikon sinne, omalle paikalleen. Kuulin, kun Leija hörähti sen merkiksi, että porkkanat olivat tervetulleita. Kävin kuitenkin ensin yläkerrassa, varustehuoneessa, jossa metsästin Leijan kaapin. Nappasin taman hoitovihon käsiini ja istahdin huoneen keskellä möllöttävän pöytäryhmän kulmalle. Raapustin vihkoon jotain. "Käytiin kentällä kävelemässä pelkästään riimun ja narun kanssa. Leijaa hieman nukutti, kivaa oli!"
Suljin tammojen tarhan portin, ja samalla näin, kun April köpötteli kodiltaan kohti heinälää. -Apriiil! huikkasin ja hipsin kohti naista. Kun tämä huomasi minut, hän pysähtyi ja hymyili minulle. -Heinähommia? April kysyi ja väänsi kasvoilleen virneen. Naurahdin hieman ja nyökkäsin. Lähdimme kävelemään heinälään vierekkäin. April riuhtaisi punaisen oven selälleen ja kipitti sisään. Itse hain tallin edustalta kottikärryt, jotka kiikutin heinälän vierelle. Niin April nosti heinää kärryihin, sylillisen kerrallaan. Kärryt täyttyivät reippaasti, ja kun näin tapahtui, lähdin kuskaamaan kottareita kohti hevosten tarhoja. -Täältä tulloo päiväruoat! huudahdin iloisesti.
Mummoikäiset Neitokaiset Satu&Leija 7 HM♥
Hei hauskaa ratsastelit sitten ihan ilman varusteita! Ja hyvä, et Leija osas käyttäytyä ihan rauhassa, ettet tippunut. Olisi tullut tallivaatteille pesukeikka muuten :D Kiva idea toi, et pidätte Alexin kaa tommosta hoitovihkoo, jonne kirjotatte, kun liikutatte Leijaa (: Ja kiitos heinien kanto avusta myös. Aina on kiva saada joku reipas avuks (: Pisteet: 3 // April p.s. noi on ihania noi sun loppumerkinnät Satu&Leija ?HM aina eriväreillä <3 :D
|
|
|
Post by alex on Apr 9, 2014 17:09:46 GMT 2
9.4. Maastossa Suuntasin katseeni Leijan karsinalle, muttei siellä ketään ollut, joten kävelin kohti Leijan tarhaa riimu ja naru kädessäni. Tamma oli aivan mudan peittämä, joutuisin tänään käyttämään lihasvoimiani harjaamiseen. Otin Leijan nopeasti kiinni, sillä tamma oli tullut heti portille, onneksi. Se olisi vielä puuttunut, että olisin itsekin joutunut rämpimään mudassa. Talutin tamman tallille ja laitoin sen kiinni. Noudin harjapakin ja poimin sieltä kovan harjan. Rapa hevosessa oli todella tiukassa, eikä se meinannut lähteä irti sitten mitenkään. Lopulta noin kolmenkymmenen hikisen minuutin jälkeen tamma oli siedettävässä kunnossa. Pölärillä vetelin vielä hepan läpi ja pään harjasin pehmeällä harjalla. Putsasin tamman kaviot ja tarkistin kenkien kiinnityksen. Vein pakin takaisin hyllyyn ja kävin hakemassa satulan ja suitset. Suuntaisin pian maastoon. Suitsin tytön nopeasti ja satuloin myös. Hain kypäräni ja päästin tytön käytävällä irti.
Nousin selkään ja annoin energiselle tammalle pohkeita. Leija jo steppailikin siihen malliin, että eiköhän mennä. Oli hieno keli. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Jossain kukkui käki. Toiset linnut visersivät latvustoissa. Leija tuhisi, eikä tykännyt siitä, että pidin sen käynnissä. Kun jonkin aikaa olimme kävelleet tahdikkaasti, löysäsin ohjia ja painoin hieman pohkeilla. Leija ampaisi raviin, eikä sitä olisi tarvinnut käskeä ollenkaan. Eteenpäin menemisen vietti oli tytöllä liian voimakas. Mäen nyppylän jälkeen pidätin tammaa, joka vastahakoisesti siirtyi käyntiin. - Joo, joo! Laukataan kohta, tuhahdin Leijalle. Se kiihdytti heti vauhtia kuullessaan sanan "laukka". Hymähdin ja tajusin, että Leija oli menohullu.
Lopulta annoin tytölle laukka- avut ja nousin kevyeeseen istuntaan, löysäsin ohjia ja annoin vauhdin hurmata minut. Suuntasin katseeni maahan ja näin kuinka tamman kaviot voittivat maan kamppaillessaan siitä, kumpi oli nopeampi. Olisin voinut istua tamman selässä koko loppupäivän, mutta minun oli siirryttävä raviin. Pidätin hevosta ja siirsin sen käyntiin. Lähellä puro pulppusi, solisi ja liplatti. Pysäytin tamman paikkaan, jossa oli hieman heiniä. Laskeuduin satulasta ja annoin tamman mutustella vihreää. Onneksi minulla oli taskussa porkkananpala, jonka annoin Leijalle, kun kiipesin takaisin satulaan.
Jatkoimme rauhassa ja nautin vain kyydissä olosta. Aurinko alkoi laskea jo hieman ja epäilin, että piti palata tallille. Pidin kuitenkin Leijan vielä käynnissä. Loppumatkasta, kun aurinkoa ei enää näkynyt, hoputin Leijan raviin, joka oli pitkän juoksemisen jälkeen hieman väsynyt ja hikinen. Pian kuitenkin talli tuli näkyviin puiden takaa ja pudotin käyntiin. Laskeuduin selästä ja talutin tamman pesupaikalle.
Otin siinä siltä varusteet pois ja vein satulan ihanan lämpimään satulahuoneeseen. Ulkona oli alkanut vähän viileä jo tulla, mutta sormet toimivat kuitenkin. Harjasin Leijan sualla ja kuivasin pyyhkeellä hikisimmät paikat. Sitten kävin hakemassa Leijan kuivatusloimen, jonka varustin tamman päälle. Kävin heittämässä palkintoporkkanan ruokakippoon ja käppäilin takaisin pesarille. Kylmäsin Leijan jalat ja laitoin linimenttiä. Talutin tytön karsinaansa mussuttamaan loppuja heiniään. Pesin kuolaimet ja vein ne satulahuoneeseen. Ketään muita tallilla ei silloin näkynyt, niinpä painelin taukohuoneeseen.
Etsin Leijan kaapin ja otin vihon sieltä. Kirjoitin sinne muistiin: 9.4. Alex ja Leija maastoilemassa. Leija oli enegisellä tuulella. Kuivatusloimi selkään ja linimenttiä jalkoihin. - Alex
Kävin vielä moikkaamassa ja rapsuttamassa tammaa ja lähdin kohti kotia.
Alex& Leija 4 HM
|
|