|
Post by April on Aug 19, 2013 17:48:55 GMT 2
Imagination will take you everywhere... Kirjoititko vahingossa aivan jotain muuta, vaikka aikomuksesi oli kirjoittaa hoitomerkintä, mutta tarinasi kuitenkin liittyi Newerraan...? Siitä tulikin ehkä vaan jonkimoinen tallitarina, täysin ilman hoidokkiasi tai omaa hevostasi... Tai et ehkä oikein tiedä mikä siitä tuli tarkalleen...
Tänne siis voit postittaa Newerraan liittyvät tarinat, piirrokset, sarjikset, tallilla piipahtamis tarinat, aamu- ja iltatalleissa auttamiset, eksyitkö kenties paikalle vahingossa...? Vai olitko todistamassa, kun kaikki hevoset keksivät karata samaan aikaan tai unohduitko vain tuijottamaan laitumen reunalle kesäiltana laiduntavia rauhaisia hevosia...? Kaikenlaistahan voi sattua ja tapahtua, jonka inspiroidut kirjoittamaan tarinaksi, piirtämään kuvaksi tai kirjoittamaan runoksi ja täällä voit jakaa sen muiden luettavaksi (; Huom! Ihan kaikki voivat kirjoittaa tänne, myös uudet tuttavuudet =) Kirjoitathan ratsastustuntitarinat kuitenkin tuntikirjaan!
|
|
|
Post by Hanna on May 15, 2014 18:06:20 GMT 2
Yksinäinen
Puhelin värähti kevyesti taskussa ja hiljaa vedin sen taskusta esille. Kukaan ei vilkaalla koulunpihalla välittänyt yhdestä tytöstä joka katsoi kännykkää. April, luki lähettäjänä. Vilkaisin viestin nopeasti ja kasvoni valahtivat kalpeiksi. Ei... Piko ei saisi olla poissa. Minun rakas pörröni. Vielä eilen kun kävin Piksun luona ilalla. Niin, silloin kaikki oli hyvin mutta nyt kaikki oli poissa, Piko oli kuolut ähkyyn. Viimeinen tunti olisi liikuntaa. Kyyneleet simissä juoksin Eevin luo. "Sa-sano että oksensin ja lähdin kotiin" sanoin tytölle. "Hanna? Mitä nyt?... ok" tyttö sanoi mutta juoksin jo pois. Newe häämötti, ensimmäistä kertaa en halunnut tulla perille. Viivyttelin ja suljin puhelimeni, selittäisin kaikille myöhemmin. Nyt halusin vaan pois... kauas pois, sinne missä Pikokin olisi, jossa olisimme ikuisesti yhdessä. Kaipaus, suru sanatonta. voiko kasvoni enään hymyyn vääntyä. Tämä sattuu. Vaan muistot tänne jää.
Ponin karsina oli tosiaan tyhjä. Kaikki oli poissa, harjapakki, riimu ja loimi. Jäljellä oli vain minun "aprilliloimi". Loimessa oli hakaneulalla kiinni pussi jossa oli pieni letti, Pikon jouhia. Tämä olisi minulla aina mukana, ja muistot myös, ne olisivat sydämmessäni. Kuljin tyhjän karsinan perälle. Siellä käperryin vaaleanpunailseen loimeen, itkin itkemistäni. Olet tuuli joka puhaltaa. Olet kukkanen niityllä. Olet muisto kyltaisin. Olet siellä, sydämmesäni. Aina.
Ponin laukka askeleet veivät minua eteenpäin. Nautin vauhdista. Pikolla ei ollut varusteita, minulla ei ollut kypärää. Tuuli humisi meidän laukatessa kovaa. Pikosta huokui lämpö. Niitty loppui ja Piko hidasti, edessä oli metsä. Tiesin jostain syystä että minun pitäisi kulkea metsän läpi, yksin. Nousin ponin selästä, halasin Pikoa kovasti. Poni muuttui kylmäksi ja tuuli puhalsi Pikon mensessään. Tuuli kuiski minulle. Näemme vielä, näemme vuorilla. Katsoin eteen mutta vuoret eivät edes erottuneet, minulla olisi pitkä matka. Yksin. Sade alkoi ja lähdin eteen päin. Tunsin turpakarvat kutittamassa poskeani, Piko. Kurotin käteni halatakseen ponia. Kaikki oli ollut vain pahaa unta. Piko olisi luonani. Käteni eivät kuitenkaan osuneet pehmeään turkkiin. Avasin silmäni. Heräsin. Yksin. Kyyneleiden jättämät norot posikilla nousin ylös. Poimin karsinan loimen ja pudistelin sen huolella. Nyt se menisi Jessille. En kestäisi sitä itselläni. Pussin jossa oli Pikon jouhet päätyis taskuun. "Satu" puhuin naiselle joka harjasi pientä shetlannin ponia, kyyneleet meinasivat tulla kun näin Shettiksen ja hoitajan. Niin kuin minä ja Piko, vielä eilen. "Tämä... on teille" sanoin ja ojensin fleeceloimen Sadulle. "Hanna, et voi" Satu yritti mutta silloin olin jo kääntynyt ja juoksin pois. Kyyneleet palasivat, kaikki oli ohi. Olet ollut elämäni kohokohta. Elämäni parhain hetki. Kaikki jotain kaipasin. Teit elämästäni täydellisen.
Kaikki on nyt ohi, mutta en halua unohtaa. Haluan surra ja säilyttää, säilyttää kauniit muistot.
Hanna ja Carniwal Piko 13HM, viimeinen HM
Voi ei tää oli niin surullisen ihana </3 : ( Kauhee ikävähän sitä pörrökasaa on... Mut kiva, kun kirjottelit tänne ku ei tänne oo kukaan muu vielä uskoltanu kirjottaa mitää. Mut toivottavasti sun eteen vielä tupsahtaa uus ihanuus jonka kanssa yhdessä jatkaa matkaa... // April
|
|
|
Post by Hanna on May 22, 2014 16:10:38 GMT 2
Yllätävä käänne
Kuljin Newerraa kohti hymy huulilla. Äiti oli luvanut lähetää Aprilille sähköpostia Lindasta, serkkuni shetiksestä. Hiljaa hiivin taliin. Katsoin tyhjiä karsinoita, tuolla Linda voisi asua... tai Piko. "Hanna, sinua ei näe hymyilemässä" totesi April ihmeisään. "Joo mutta mulla on poni... tai ylläpitoponi" hihkuin inoissani. "Onko se kuin Piko?" April kysyi, kyyneleet tulivat mutta keroin Lindasta kuitenkin. Istuin tyhjässä taukotuvassa, muut puuhasivat hoitsujen parissa. Voikun minäkin voisin mutta ehkä vielä voisin... Lindan kanssa vaikka se ei ollut Piko, kukaan ei voisi olla Piko. Mutta miksi istuin yksinäni tunteilemassa, se ajatus päässäni lähdin kysyymään Aprililta työtä. Sain tehtäväksi puhdistaa päätallin tyhjiä karsinoita. Kävelin katsomaan missä kunnossa ne olivat. Ylätävän puhtaassa. Ei ollut kuiviksettakaan lattialla mutta pölyä oli ja paljon. Hain vettä ja tiskihrjan sitten aloin puhdistamaan paikkoja. Puunasin pölyt pois ja katsoin että kupit olivat puhtaat. Iloissani lähdin katsomaan poneja tarhoissa mutta matkalla näin Pikon muistokiven, muistot palasivat aaltoina ja tuntui kun Piko olisi läsnä mutta en voisi koskettaa sitä. Itkin ja asetuin kiven luo polvilleni. "Kaipaan sinua" nyyhkytin hiljaa. Muistelin pientä pörröponia joka oli ollut minulle kaikki kaikessa. Itkin, tuntui väärältä halut Linda tänne mutta en tahtoisi olla yksin. Piko ei kuitenkaan palasisi ja minä voisin aloittaa alusta. Hanna, yksin
|
|
|
Post by Liisa on Sept 9, 2014 18:20:08 GMT 2
Uusia tuulia
Tuhlasin monta päivää itkemiseen. En tehnyt oikeastaan mitään muuta. Itkin vain. Mara oli lähteyt ja minulla ei ollut enää mitään. Eräänä päivänä se kaikki kuitenkin muuttui:
Matkasin innoissani tallille, oikeastaan juoksin, sillä paloin halusta päästä kertomaan muille tallilaisille tästä mahtavasta jutusta. Kun pääsin Newerran pihaan, melkein törmäsin Apriliin, mutta en kuitenkaan. -Lissu, mihinkäs sulla on noin kiire? April naurahti. -April, sä et ikinä arvaa mitä mulle on tapahtunut! minä läähätin. -En varmaan tiedä, April sanoi. -Mä oon saanu uuden hevosen! sanoin melekein huutaen. -Hauskaa, millainen se on? April kysyi ja minä aloin selittää.
Puhuin jo hetken kunnes April keskeytti minut: -Tosi kivan oloisen hepan olet saanut, hän sanoi hymyillen. -No näkisitpä millainen riiviö se oikeadti on, minä nauroin. Rian koeratasastus oli kamalaa ja ihanaa samaan aikaan. Pian se ihana arabi tamma saapuisi ehkä Newerraankin asti...
Lissu
|
|
|
Post by ilona on Sept 28, 2014 16:58:03 GMT 2
-Ainiin! Tallikassini jäi tallikaappiin! Mutisin ja käänsin pyöräni loivalla tiellä takaisin tallia kohti. Minun ei tarvinnut polkea yhtään sillä loppumatka oli melkein vain alamäkeä. Viheltelin itsekseni ja huomaamattani päädyin tallipihalle hyvin nopeasti. Pysäytin pyöräni ja olin menossa päätalliin päin mutta näinkin jotain hyvin outoa.. Näky oli unohtumaton: Jack seisoi, ei, eikun ISTUI, keskellä tarhaa! Katsoin hetken ihmetellen kunnes lähdin juoksemaan talliin. -April! APRIL! Huusin juostessani päätallin rappusia ylös. -Mikä nyt? April kysyi tiukkaan sävyyn. -Ota kamera ja tule! Nauroin ja juoksin takaisin vakavan näköinen April perässäni. Aprilin vakava ilme kyllä muuttui kun hän näki Jackin. Aloimme nauramaan ja paikalle saapui hoitajia ihmettelemään miksi nauroimme ja he alkoivat myöskin yhtyä nauruun kun näkivät mitä oli tekeillä. Kaikki räpsivät kuvia joista tuli kyllä aika hassuja! Vähän ajan päästä lähdin hymyillen hakemassa kassiani ja satuin itsekkin ottamaan pari kuvaa istuvasta Jackista.
April, suostuisitko piirtämään tästä jonkinlaisen kuvan? Olis kiva jos tekisit, siitä tulis kyl aika hauska :D
Voi vitsi tää oli hauska! Voin vaan oikeesti kuvitella ison tai ehkä mielumminkin jättimäisen tinkerin istuvan tarhassa. Sit se on ihan sillee, "mitä te nyt kyyläätte siinä?" :D Mutta tota tosta piirtämisestä, et en oikeesti usko, et osaan piirtää istuvaa hevosta oikeesti : D Mut ehkä jos isnpis tänään iskee piirtää niin voin yrittää jotain... En kyl lupaa mitään. Mutta hauskaa tosiaan et kirjottelit tänne tämmösen päivän piristyksen (: // A
|
|
|
Post by alex on Oct 15, 2014 16:52:18 GMT 2
No, mitäs hittoo......?
Mitäs hittoo mä oon tehny? mietin itsekseni kävellessäni kohti tallia. Melkein jo tunsin, kuinka Timi asuisi Newerrassa, ja minä hoitelisin sitä, käveltäisiin ympäri maneesia ja kentää, laukkaisimme tuulta nopeammin pellolla, ryöstettäisiin yhdessä kiitolaukkaan ja painelisimme vaikka Kolille, kunhan pääsisimme asumaan sinne. Näin silmissäni punarautiaan orini juoksemassa Aprilia karkuun kentällä ja tyttöjen nauravan penkeil... - Mitäs hittoo? kysyin kun olin riistäytynyt irti punapään otteesta. - Moi Allu! tyttö huudahti. - Hyvää joulua vaan! totesin ykskantaan ja lähdin tallustelemaan kohti tuttua karsinaa. - Onkohan sulla lääkitys kohallaa? naikkonen kysyi ja lähti reippailemaan kohti päätallia. - Alex, mitäs hittoo?! Mitä sä täällä teet? kuulin Aprilin äänen kaikuvan kentältä. Näin Käpyn ravaamassa kaula kauniisti kaarella Aprilin juoksuttaessa sitä. - Ou mai gaad, sehän liikkuu hienosti! hämmästyin todella Käpysen teoista. - Mitä sä oot syöttäny sille? - Hei, tää on näit yksiä hyviä päiviä. Älä kerro sitä sille! April naurahti varoittavalla äänensävyllä. Lähdin tallailemaan kohti ovia, kunnes kuulin jo tutun äänen: - Perhana Käpy! Ei SAAAAA! April huusi kentältä. - Alex mähän sanoin! nainen huusi heiluttaen nyrkkiään suuntaani. Heti sen jälkeen Käpy lennätti Aprilin maahan, jättäen siihen hienon mutavanan.
***
- Että mitä? Mitäs hittoo sä meinaat? - Nokun mun on PAKKO saada Timille katto päänsä päälle. Kohta se joutuu asumaan trailerissa, tai metässä, valitin Aprilille. - No kerro nyt loppuun asti!
***
Kävelin kohti Leijan karsinaa. - Mitäs hittoo mä oikein teen? Mähän lopetin tamman hoitamisen, eihän se enää mulla ollut, mietiskelin puoliääneen. Kuulin tennareiden kopinan betonilaatialla, kun näin punapäisen tytön tulevan minua kohti silmää vinkaten. Puistelin päätäni ja mietin, että mitäs hittoo. - Mä olen Ilona, sun tyttöystäväs, taisit olla vähän ulkona kun me .... - Teitte mitä? Hanna kysyi uteliaana. - Sinä perhana! hyökkäsin tyttöjen kimppuun ja heitin ne karsinaan. Aloin tunkemaan purua niin paljon heidän päällen kuin vain ehdin. Lopulta nämä saivat minut väännettyä maahan ja näytin aivan purukasalta. - Sinä senkin joulupukki! Sinä et tuntenut mua, äsken, sinä senkin...! - Voi herranjumala! Mitäs hittoo? April huudahti nähdessään meidät käytävällä. - Alex ootko sä ihan oikeesti kakskytä vee? Teidän touhuista päätellen oot viis vuotias, April nauroi. - Ja jos näitä puruja löytyy vielä kahen minuutin päästä tässä lattialla saat huomenna kiitokseksi siivota kaikki tallin karsinat. Silloin minua ei enää naurattanut.
***
Kun kymmenen minuutin hurjan siivouksen jälkeen astelin taukotupaan, pääni oli täynnä sahanpurua. En tiedä sitä, että olisiko mahdollisesti aivojeni tilalla purua, mutta olin varma, että kostaisin tämän ja tyylikkäästi. Aukaisin taukotuvan puuoven ja huomasin kasapäin iloisia pulisevia tyttöjä. Yhtäkkiä kaikki kääntyivät katsomaan minua, ja repesivät nauramaan. - Alex, Alex mitä hittoo? Liisa kysyi pyyhkien silmäkulmiaan. - Ilona ja Hanna ovat syypäitä. Ne tulevat kohta sisään, autatteko mua? Kysyin pilke silmäkulmassani.
***
- Nii ja sit sen ilme, kun April kertoi, että sen pitää siivota karsinat, kuului Hannan ääni portaikosta. - Nonii nyt valmiina, kuiskasin. Ilona avasi oven ja astui sisään.. - Mitäs hittoo? Missähän kaikki ovat? Hanna kysyi. - Ihan varmaan tallilla on joku. - Niinpä. Kyllä ainaskin Titta ja Senja ja olikohan joku vielä? - Alex ja öö kyllä joku vielä oli. Hanna totesi. Olin ottanut nukkamaton pois, koska se olisi vaikea pitää puhtaana. - Nyt! karjaisin ja aseistauneet tytöt ja minä hyökkäsimme pussiemme kanssa Hannan ja Ilonan päälle. Heitimme purua hullunna, joku kaatoi höyheniä, Roki temmelsi meidän kanssamme ja me kaikki nauroimme. - Alex! April huusi. - Mitä hittoo? Eiks Senjan pitäny saada sut pois näkyvistä, vastasin syyttävästi. - Kyl mä, mut k... - Nyt siivotaan tää sotku! April yritti olla muka vihainen. OIkeasti nainen hekotti lattialla ja nyökkäsin. Heitimme kaikki lähellä olevat möhnät tallin pääjehun päälle. - Okei, okei. Siivotaan yhessä... Mutta nyt loppu, hei oikeesti. Nyt! Nyt loppu! April vinkui.
***
Siivosimme kaksi tuntia jälkiämme taukotuvassa. Työtä ei yhtään auttanut Rokin pyöriminen jaloissamme. Ilona ja Senja keräsivät värikkäät höyhenet, minä hain pussit, April ja Hanna lapiot. - Myonnän Alex, että oli viisasta ottaa matto pois, sitä ois saanu siivoo sata vuotta, April myönsi. Kun olimme saaneet purut pois huoneesta, lähdimme valumaan alaspäin. Kukin lähti antamaan omenoita ja porkkanoita hoitohevosilleen. Mutta minä vain kävelin ulos tallista, eihän siellä minulle miitään enää ollut. Olin jo parkkipaikalla kävelemässä, kun April huusi minulle. - Alex hei, mulla on asiaa. Mä mietin sitä mitä puhuit aiemmin. - Niin? - Kyl mä luulen et se onnistuu! - M-i-t-ä-s h-i-t-t-o-o?
Alex ja Newerra
Ha haaa! Olipas tää hauska :D Häiritsevän monta kertaa tuli toi "Mitäs Hittoo?" xP Ja btw kiva, et porukalla on näköjään kiinnostusta kirjotella tännekkin toisinaan (: // April
// Joo kun olin julkassu tuli semmonen fiilis, et toi ko. lause meni yli, mut kuiteski xD - A
|
|
|
Post by ilona on Oct 16, 2014 12:47:19 GMT 2
^^^ Alex, mrr, mä kostan ton :'D
|
|
|
Post by Mira on Nov 26, 2014 16:34:45 GMT 2
Nooni, näi sitä mennää...
Taas.. Olin nyt vähän aikaa sitten hakenut newestä tallipaikkaa upealle sekä hieman höperölle sh-tammalleni, Hileelle. " - No nyt sä sitten valitat ja stressaat ja kaikkea mahollista kun haluut sen ponin niin sinne! Sit et keskity kouluun tai mihinkään... no, hyvä kuitenkin saada Hile hyvään talliin, jos se ees pääsee sinne.." oli äiti sanonut. Mutta mä päätin, että yritetään saada mun upea pikkuprinsessani neween. Tiesin kyllä, että jos emme pääsisi Hileen kanssa mukaan, se itkupotkuraivari siitä johtuen... olisi aika karmiva...
Sitten taas mietin sitä, kuinka ihana tunne olisi, jos Hile hyväksyttäisiinkin Neween! En malttaisi odottaa, kun Hile pääsisi ekaa kertaa tutustumaan pieneen Dongopongolaiseen.. Ja kaikista ihaninta olisi, jos Hileestä ja Dongosta tulis hirmu hyvät kaverit! Ja sitte, kui ihanaa ois, ku köpöteltäis jonkun kaverin kaa laavulle kuuman kaakaon ja leipien kaa, ja mun ratsuna ihanainen Hile.
Samalla mua kuitenkin pelotti, että kuinka mä pystyisin pitämään huolta kahdesta ponista.. Mut tiesin pystyväni siihen. Oon pystyny ennenki!
Sinänsä oon ihan tyytyväinen ettei Senta päässy tänne. Se tois sille vaa kuiteski liikaa stressiä, ku ensin muuttais tänne, mut kuitenki myytäis melkein heti.
Nämä kaikki ajatukset päässäni pyörivät samalla kun hinkkasin mutaa pois Dongon jaloista.
Senja
//Kummallisuutta kerrakseen...
April // Vitsit kiva kun porukka kirjottelee tänne! Taas yks ihana tarina lisää, vaikka oonkin aika laiska kommentoimaan näitä tääl :D, mut hienoo että kirjotetaan vaiks ilmankin kommentteja (: <3
|
|
|
Post by Dulle on May 23, 2015 15:19:41 GMT 2
- Tää on niin väärin! puuskahdin, ja samassa itkin taas. Itkusta ei tullut loppua, vaikka kuinka yritin. Oli kamalaa miettiä, että Bea oli vasta vähän aikaa sitten pelastanut viisaudellaan minut karhun kynsistä, ja nyt sama hevonen nautti olostaan paremmassa paikassa. Niin väärin! Tallin paras hevonen tuhoutui noin vain tallipalossa! Lisäksi vain murto-osa tallin tavaroista säilyi. Onneksi suurin osa hevosista kuitenkin jäi jäljelle, eikä yhtään ihmistä kuollut. Talli sen sijaan oli palanut poroksi. Katsahdin vasemmalle, ja näin kiviä. Ne eivät olleet mitä tahansa kiviä, vaan Bean, Suffelin ja Jackin muistokivet. Siinä missä olin edelliset kyyneleeni saanut kuivattua uudet pääsivät ryöpsähtämään. Myös muut hoitajat nyyhkyttelivät kauempana. - Kaikki on nyt hyvin. Niillä on hyvä olla tuolla jossain, ilman kipua, Alex sanoi rauhallisesti, samalla halaten rohkaisevasti minua. Rauhoituin heti, enkä itkenyt enää niin paljoa. Irrottauduin Alexin otteesta, ja astelin pois sateenvarjon alta kivien luo. Katsoin kiveä, johon olin saanut kirjoittaa oranssilla maalilla Bean nimen. Kumarruin kiven luokse hitaasti. - Kiitos Bea. Kaikesta, kuiskasin hiljaa, vain itselleni ja Bealle. Olin varma että se kuulisi sen. Jossain tuolla kaukana. Olin juuri lähdössä kotiin, kun April tuli luokseni. - Todella kauhea asia tuo tallipalo, April aloitti. - Tässä on sinulle muisto Beasta, Aprli jatkoi, ja ojensi pienen laatikon jossa luki oranssein, suurin kirjaimin: "Dullelle muisto Bellasta". Kurkkasin laatikkoa, ja siellä oli ihana lahja. Laatikkoon oli laitettu tuppo Bean harjaa, kuva Beasta kun se oli juuri tullut Newerraan, ihana kuva Beasta ja minusta sekä hopeinen osa Bean hackamoreista, joita en ikinä ehtinyt Bealla käyttää. - Kiitos, kuiskasin ja itkin taas. - Muuta ei ollut Bean varusteista jäljellä kuin tuo hackamore-osa, kertoi April. Lähdin juoksien kotiin, laatikko tukevassa otteessa...
</3 // April
|
|
|
Post by Milena on May 17, 2016 17:32:25 GMT 2
Isukki
Istun hermostuneena autossa pelkääjän paikalla ja jännitin tulevaa tapahtumaa, sillä tänään Dina astutettaisi. Olin innoissani, mutta minua myös pelotti, ette jotain sattuisi. Äitini peruutti trailerin pihaan ja alkoi kuulua kimeää hirnahtelua tarhoilta, selvästi muut hevoset olivat haistaneet tulokkaan. Astuimme yhdessä ulos autosta ja sovimme, että minä avaisin lastaussillan ja puomin. Dina ei ollut ollut minulla hirveän pitkää aikaa, joten turvallisinta oli, että äitini taluttaisi tamman ulos. Kävelin trailerin perälle ja avasin lastaussillan lukot, jotka kannattelivat siltaa ylhäällä. Aloin hiljalleen liuttamaan siltaa alas, kunnes laskin sen kokonaan maahan ja kysyin äidiltäni: -Ootko valmis Dinan kanssa? - Joo olen! kuulin trailerista vastauksen. Irrotin puomin ja äitini peruutti nuoren tamman ulos. Dina jäi katselemaan hetkeksi vieraita maisemia, kunnes Kaisu saapui tallista luoksemme. -Hei, te olette varmaan Elsa ja Mari? nainen kysyi. -Joo, mä olen Mari ja tässä on mun tytär Elsa, jonka poni tämä Dina on, äiti selitti pidellen tammaa hallussaan. -Voitte jättää loimen ja kuljetussuojat traikkuun ja traikun voitte jättäää pihaan, jotta sitä ei tarvitse erikseen raahailla, nainen tokaisi.- Ja eiks me sovittu niin, että Dina jää tänne pariksi päiväksi? Kaisu jatkoi. -Juup, viedäänkö me nyt Dina sinne laitsalle suoraan? äitini kysyi -Joo, Fantsu odottaa jo siellä, nainen kertoi ja hymyili. Kaisu oli kertonut, että tällä tavalla astutus hoituu helposti ja hevoset saavat olla aivan rauhassa keskenään. Ulkoiset häiriöntekijätovat sillon pienemmät, joka on hevoselle mukavampaa. Talutimme Dinan laitumille ja portille vastaan saapui komea shettisori, jolla oli viehettävä, mutta samalla hieman pelottava herasilmä. Kaisu hätisteli oria kauemmaksi, jotta voisimme viedä Dinan laitumelle. Sain luvan päästää Dinan vapaaksi, joten avasin riimun lukon ja tamma lähti matkoihinsa. Juttelimme toimistossa vielä parit käytännönasiat selviksi ja Kaisu neuvoi miten toimia myöhemmin. Kiitimme naista ja sovimme, että hakisimme Dinan ylihuomenna päivällä kello kaksitoista. Milena, Dinan omistaja :) Kiva kun kirjoitit tänne! =) Toivotaan, että shettikset pärjäilee laitsalla =) // Kaisu
|
|